PERILLÄ MINUSINSKISSA

Viimeinen "pikataival" Aitamäkien luota Novosibirskistä Minusinskiin sujui leppoisasti ilman kommelluksia. Tosin kun  Hakasian rajakahvilan pihalla hyvin ja melko pitkään nukutun yön jälkeen
lähdin vuorollani ajamaan oli aamu-, tai paremmin aamupäiväsumu melko sakeaa ja erään pikkukylän kohdalla oli nautapihvin saanti melko lähellä. Vähän huonomman ja epätasaisen asfalttijakson jälkeen tie muuttui pinnoituksen osalta kuin unelmaksi ja tulin lisänneeksi liikaa nopeutta. Oliskohan ollut jotain jopa lähellä yhdeksääkymppiä, kun yht`äkkiä noin 150m päässä edessämme tie oli täynnä  sitä ylittäviä lehmiä. Enkeleitä oli kuitenkin runsaasti matkassa, eikä tie ollut liukasta ja niin säästyimme nautojen nylkemistalkoilta ( vrt. Seitsemän veljeksen  tilanne Viertolan härkälauman kanssa ). Ajonopeus palasi turvalliselle tasolle välittömästi.
 Eilen iltapäivällä  saimme ihailla Altaivuoriston poihjoiskulman yli kulkevan Siperian valtatien upeita maisemia. Maaston hiljalleen kohotessa lehtipuumetsät vaihtuivat alaoksiltaan leveähköön mutta latvaa kohti suippeneviin tummiin kuusikoihin. Tie polveili mukavasti ja vaihteli välillä ylä-, ja alamäkiin. Havupuualueelta laskeuduttiinsitten  hiljakseen ruskan valtaamaan lehtipuumaastoon. Joose oli liittynyt seuraamme Novosibirskissä. Vuorotellen yksi miehistä loikoi makuuosastolla. Kartanlukijan paikalla istuva joko silmäili karttaa , luki kirjaa tai välillä "pilkki". Kuski kuitenkin pysytteli virkeänä penkin ja ratin välissä kahvin, cocacolan ja pikku purtavan avulla . Mikael oli   Novosibirskissä Markuksen kanssa kaupoissa guljaillessaan lisännyt tietojensiirtoarsenaaliaan ja niinpä meillä oli taas käytössä uusi navigaattori. Uusien kapineitten omistajan lisäksi Joose luotti kuin pukki sarviinsa näihin nykyajan ihmekapineisiin. Itse karttojen osalta olen lukeutunut "painettuun sanaan" luottavien munkkikuntaan, vaikka tiedänkin vuosikymmenten kokemuksesta, ettei kaikki vanhan N-L:n alueella präntätty ole sen paremmin pravdaa, kuin izvestiaakaan, vaikka niin totisella naamalla väitetään.
Vanha suomalainen viisaus ettei viittatieltä kannata paljoa poiketa pitää kutinsa varsinkin täällä naapurivaltion alueella. Varminta tietoa on se jonka on itse testannut aikaisemmilla reissuillaan. Tosin viime vuosina teitä on melkolailla uusittu. Menneen kesän osalta on annettva Putinille tunnustusta siitä, että uutta asfalttia oli meidän yhdeksännen p-autolla toteutettavan Siperian matkan kunniaksi valettu aikaisempia vuosia enemmän. Tiestöön panostamisen yhdeksi syyksi arvelen neljän vuoden päähän osuvia futiksen MM-kisoja. Kisakaupungit ovat kylläkin kaikki Uralin länsipuolella:Pietari,Moskova , Kazan ja pikkuinen sukukansamme mordvalaisten pääkaupunkiSaransk.
Saavuimme Minusinskiin sopivasti yhden maissa ja ehdimme mukaan luterilaisen kirkon lasten ja nuorten juhlaan. Paikallisten lisäksi oli Vitalin kyydissä tullutta porukkaa Karatusasta.Nuorisoa oli yhteensä liki kahtakymmentä. Vitalin naapurin ehkä 7v pikkupoika oli ensimmäistä kertaa mukana seurakunnan retkellä ja näytti toisten lasten ja nuorten kanssa nauttivan tapahtuman ohjelmasta. Alkutilanteen laulujen,hartauden ja rukouksen jälkeen koko joukko meni pihaleikkeihin. Ohjelma jatkui sisällä mm.pullapaistamisella Joosen johdolla. Koko ohjelmaa on "leimannut" 19v Edvartin ja hänen samanikäisen kaverinsa toimiminen valkoisena ja mustana enkelinä. Tämän päivän lapset ja nuoret ovat niin täällä Siperiassa kuin myös koko maailmassa koko ajan hyvän ja pahan taistelukentässä. Esirukoukset ja kaikki käytännön toiminta nuorison hyväksi ovat ensiarvoisen tärkeitä. Lapsissa ja nuorissa on niin kirkon kuin valtakuntienkin tulevaisuus ja siihen kannattaa aina satsata. -Joko jo tänään tai huomenna siirrymme Karatusaan ja myös Suetukiin. Meillä ei ole yhtään luppoaikaa ajatellen tiistaiaamuna Abakanin lentoasemalle saapuvaa länsisuomalaista 6-hengen talkootyöryhmää. Suetukiin pitää valmistella nukkumispaikat ryhmälle ja huolehtia myös rakennusmateriaaleista ja kaikesta muustakin talkooprojektiin liittyvistä asioista.

UUTTA ASFALTTIA ,KAUNISTA RUSKAA JA UPEITA SYKSYN MURRETTUJA VÄREJÄ

Viime perjantaina noin kymmenen maissa  alkoi tämä yhdeksäs Siperian matkamme  kahdestaan Mikaelin kanssa. Arska jäi tällä kertaa kotimaisemiin äidin lihapullille. Oikeastaan hän jäi hoitelemaan Ansko äitiään, joka oli kesällä ollut huonovointinen ja nyt syksyllä Arska oli kuljetellut häntä sairaalassa kokeissa. Kolmantena mukaan lähti myös Joose Pitkänen, mutta vain Inkerin maalle ja tarkemmin Kupanitsan kirkolle asti. Joosella oli  siellä kokousohjelmaa ruotsinkielisen lestadiolaisten lähetysyhdistyksen puhujien kanssa. He ovat palanneet jo sunnuntai-iltana Suomeen ja ryhmä on yöpynyt minun kodissani ja jatkanut alkuviikosta Pohjanmaalle.
Olin sopinut Martti veljeni kanssa treffit Lpr.ABC:lle. Minua 10v vanhempi Ilmari tuli Martin kanssa meitä matkalaisia "myyvittämään". Laitoimme osan matkatavaroistamme Martin pikkubemarin peräkonttiin, josta ne rajan itäpuolella siirrettiin takaisin Transitiin. Tullista selvittiin kunnialla ja melko sutjakkaasti. Toivottelimme saattajillemme ja he meille siunausta ja lähdimme köröttelemään kohti itää. Yli kymmenen vuotta oli vierähtänyt siitä kun viimeeksi poikkesimme nuorten vepsä-aktioporukoitten kanssa tapaamassa Arvo Survoa Kupanitsassa. Nyt matkasimme Suomenlahden yli uutta Pietarin kehätietä ja ennen sitä ajoimme minullekin uuden vasta valmistuneen pätkän Pietariin sisääntuloväylää Viipurin suunnasta. Kupanitsaan tulleessa ryhmässä oli pari minulle ennestään tuttuakin. He tarjosivat meille lämåimän ruuan ja oli mukava jatkaa matkaa täydellä vatsalla.
Matkanteko sujui hyvin, sillä väyliä oli asfaltoitu kiitettävästi. Ohitimme Moskovan pohjoisen puolelta 108 ja 107 kiertoteitä pitkin kuten parilla edelliselläkin kerralla.
Pidimme suht pitkät nukkumistauot öisin ja matkanteko sujui hyvin. Olin varautunut mäkihyppykalustolla Tsaikovskin mäkikeskusta ajatellen, mutta kun saavuimme sinne maanantaina ei siellä ollut harjoituksia. Jatkoimme Uralille ja viimeisellä neljänneksellä pysähdyimme tutussa "Kolmessa Karhussa", jossa kävimme suihkussa ja söimme. Ohitimme toisenkin "Seireenien saaren" eli Nishni Tagilin mäkihyppykeskuksen, koska en ollut sinnekään soittanut, eikä ollut mitään tietoa sikäläisistä harjoitusajoista. Olihan minulle kertynyt muovimäkihyppyjä yhteensä jotain viitisenkymmentä kuluneelle kesälle. -Yritän tehdä vastaavasti enemmän fysiikkatreenejä  syksyn aikana ja ennenkaikkea pitää pudottaa liikakiloja. Puntari näyttää itsepintaisesti 71-72 kiloa, kun hyvä kilpailupaino olisi kuudenkymmenen paikkeilla.
Tänään (keskiviikkona) saavuimme Aitamäkien lähettiperheen luokse puoli neljän maissa iltapäivällä ja purimme ja kannoimme sisään Inkeroisista ja Lahdesta lähetetyt tavarat.  Tallinnasta Itävallan reissulta palatessamme ottamamme Lappalaisen lähettiperheen lastenhoitajana toimineen omskilaisen Olgan tavarat löysivät ottajansa. Olga oli meitä täällä vastassa ja hänen sulhasensa vapautuvien vankien parissa Novosibirskissa työskentelevä diakoni Slava tuli valkoisella kauniilla Toyotallaan
hakemaan niin morsiantaan kuin hänen tavaroitaan. Viikon päästä heillä on häät.
Huomisaamuna Markus hakee Joosen lentokentältä ja menemme ennen puoltapäivää katsomaan Slavan työmaata. Vankien hoitotaloa, joka kaipailisi kuulemma lämpöeristysremonttia ja saunan rakentamista.
Putin näyttää laittaneen tiet hyvään kuntoon. Vasta ennen Omskia oli enemmän huonokuntoista tietä, mutta sielläkin tietyöt olivat käynnissa. Meitä hemmoteltiin myös kauniilla ruskalla ja upeilla syksyn murretuilla väreillä. Uralin länsipuolella oli viljankorjuutyöt tehty ja syyskynnötkin hyvällä mallilla, mutta täällä itäpuolella lienee ollut liian sateista ja melkoisesti oli korjaamatonta vehnäsatoa pelloilla.
Markus tuli meitä vastaan kaupungin itäpuolelle, eikä ollut suunnistamisongelmia tänne ajaessamme.
Aitamäillä (Markus 39v Mari 35 ja lapset Anni 6v Elias 4v ja Luukas 2v) on hyvällä paikalla n 1 km opiskelupaikalle yliopistolle ja luteril.kirkolle 2 km. Asunto sijaitsee kaupungin halki virtaavan mahtavan Ob-joen länsi. Varsinainen keskusta on   joen itä  puolella.  Asunto on tilava 4h ja keittiö ja remontoitu hyvin äskettäin. Omistajat asuvat ulkomailla. Olikohan se Espanjassa.
Olen nyt istunut koneella melko pitkään, kun Markus asensi tämän toimimaan langattomana heidän nettiyhteytensä kautta.  Selailin facebookia, jossa oli paljon video-, ja valokuvamateriaalia myös meidän Itävallan urheilureissultamme ja jotain uutta oli Karatusan kirkkoktyömaaltakin.
Muutaman päivän päästä saamme  seurata sitä livenä  ja alkaa samalla tehdä valmisteluja Suetukin ulkovuorausremontin jatkamista varten. -Pohjanmaan 6 hengen talkooryhmä haetaan aikaisin tiistaiaamuna 7.9. Abakanin lentoasemalta. heillä on aikaa vain kaksi viikkoa ja siihen sisältyy myös työalaan tutustumista ja retkeilyä Sajanin vuoristossa, joten tehokasta työaikaa lienee noin viikko.
Todennäköisesti Suetukin ulkovuorausremonttia jatketaan vielä ensi keväänä.
Joose lähtenee Suomeen kohta tyuon talkooryhmän lähdön jälkeen.  Me Mikaelin kanssa jatkamme hommia ehkä Suetukissa ja tietenkin seuraamme Karatusan kirkkoprojektin edistymistäkin.
Luultavasti palaamme Suomeen jo hyvissä ajoin marraskuussa. Toivottavsti saamme kunnon lumitalven koko maahan. Veteraanien MM-kisat 2015 pidetään maaliskuun viimeisellä viikolla Taivalkoskella. Saattaa olla että minua tarvitaan siellä kisojen valmisteluhommissa.  Mukava olisi myös mennä taas kerran Rukan Maailmancupiin mäesnkunnostusporukkaan.

SIPERIA ODOTTAA

Parin tunnin päästä pitäs hakea Joose kotoaan Pihlajaniemeltä ja kääntää Transitin nokka taas kohti Siperiaa. Mikael Bergman tuli iltayöstä viime kesänä hankkimallaan isolla as.autollaan pihaani.
Arska jää tällä kertaa hoitelemaan äitiään Anskoa, jolla on ollut huolia terveytensä kanssa. Eilen Anskolla oli labratestejä sairaalassa. Joose matkustaa kanssamme Pietarin lähialueille. Hänellä on siellä kokouskierros lestadiolaissaarnaajien kanssa. Joose palaa vielä kotiinsa "laskemaan lapsiaan" ja tsekkaamaan, että  "puut on vähintään pitkinä pihassa ja vesiasiat kondiksessa" emännän hommien helpottamiseksi. Ensi torstaina Joose lentää Novosibirskiin tapaamaan Aitamäkien lähettiperhettä ja liittyy sieltä matkaseurueeseemme. 7.lokakuuta saapuu Abakanin lentoasemalle talkooporukka pohjanmaalta. Heillä on aikaa olla noin kaksi viikkoa Siperiassa. Jatkamme keväällä kesken jäänyttä Suetukin kirkon ulkovuorausremonttia ja teemme pienen retken myös Jergakille heidän kanssaan.Myös Joose palaa Suomeen tuon talkoorupeaman jälkeen. Tietenkin tutustumme Karatusan kirkon rakennusprojektiin, jota hoitelee kasanilaisfirma Sergein johdolla.
Maanantaina palasin veteraanimäkihyppääjien kesäkisareissulta Itävallan Villachista. kuljetimme yhdeksän hengen kilpailijaryhmän sukset ja muut varusteet veljeni Martin 77v ja häntä pari vuotta vanhemman Teuvo Koljosen kanssa. Reissu oli urheilullisesti hyvin onnistunut. Olosuhteet ja järjestelyt olivat loistavat ja suomalaisten menestys erinomainen. Kirjoitin asiasta tarkemmin www.veteraanihyppaajat.com / vieraskirja. Menomatkalla saimme hieman kokemusta Venäjän ja EU:n  "elintarvikesodasta", kun Venäjän ja Latvian rajalla oli absoluuttinen maito-, ja lihatarvikkeitten vientikielto. Selvisimme siitä kohtuu hyvin. Huonommin kävi aivan loppumatkasta Itävallan moottoritien varrella kun polttoaine ja kahvitauolla Transitista varatettiin minun tietokonesalkkuni. Uuden koneen mukana meni arvokas neljän vuoden valokuva-arsenaali sekä Raamattu,kalenteri ja pari muuta kirjaa. -Laitoin eilen matkatavaravakuutuspaperit vetämään.

"SISKO TAHTOISIN JÄÄDÄ, MUTTA ASFALTTITIE ON KUUMAA..."

Kesä  vetelee viimeisiään,  lämpötilat ovat alkaneet laskea päivällä ja varsinkin yöllä .   Muutamien viikkojen sisällä asfalttitien kuumuus alkaa vaihtua yölliseen mustaan jäähän.Kuinka mukavaa olisikaan jäädä paikoilleen kotiin,kuten lauluntekijä runoilee,mutta sinne vaan tien päälle on allekirjoittaneenkin lähitulevaisuus ohjelmoitu.  Runsaan viikon päästä alan keräillä veteraanimäkihyppääjien kamoja Kuopio- Jyväskylä-Lahti reitiltä Itävallan kesä-gp  tapahtumaan
(IMC:n muovimäkikisat 17-21.09. Viillachissa) Kuljetamme mäkisukset ja muut hyppykamppeet Transitilla veljeni Martin ja Teuvo Koljosen kanssa. Muu porukka ( 8 kahdeksan kilpailijaa plus valmentajat,huoltajat, vaimot tai tyttöystävät menevät lentämällä.
Pari päivää paluumme jälkeen on aika startata yhdeksännelle Siperian matkalle. Siperian reissulle on lähdössä kanssani Joroisten vasta eläkkeelle jäänyt leipäkuski Mikael Bergman. Sukulaispoikani Arska on tällä kertaa jäämässä "telakalle" kotiin Savonlinnaan.  Joose Pitkänen ja Suetukin ulkovuoriremonttia jatkamaan lähtevä kuuden miehen pohjalaisryhmä tekevät kahden viikon matkansa lentäen  06-20.10.. Joose ehkä lentää   Siperiaan hieman aikaisemmin valmistelemaan kanssamme  Suetukin talkootapahtumaa. - Jos Jumala suo,niin noin kuukauden päästä päästään myös ihan livenä seuraamaan Karatusan kirkon rakennusprojektin etenemistä.  Viimeiset Vitalin facebookissa julkaisemat valokuvat ovat ensimmäisestä jumalanpalveluksesta tulevan alttarin paikalla rakenteilla olevassa kirkossa-  Jo viikkopari sitten julkaistuissa Vitalin  valokuvissa alkoivat hirsiseinät olla täydessä korkeudessaan.  Sitten on vuorossa kattorakenteitten ja vesikaton asentaminen ennen talven tuloa.  Vesikaton alla voi sitten tehdä viimeistely betonivalut ja niitten valmistuttua pääsee aloittamaan  kirkkorakennuksen takaosan väliseinien ja yläpohjien rakentamista.
Noin viikko sitten olimme Joosen kanssa Savonrannan leirimajalla lähetyksen iltapäivätapahtumassa. Tulevana viikonloppuna menemme Ryttylään SEKLin vastuunkantajaseminaariin. Ryttylästä minun pitää lastata Transitiin siellä opiskelleen omskilaisen Olgan matkatavaroita. Olga oli aikoinaan toiminut Omskissa Lappalaisten lähettiperheen lastenhoitajana Olga on äskettäin  kihlautunut Novosibirskin diakonin Sashan kanssa.En tiedä vielä kumpaan kaupunkiin vien ne Olgan matkatavarat.
Ryttylästä palaan kotiin Savonlinnaan, jossa minulla on aika maanantaina Transitin oikean puoleisen takajousen ripustuksen korjaamisesksi. Olen  teettänyt Transitissa takajarru/käsijarru remontin samalla,laitettiin oikeaan takapyörään uudet laakerit.   Vasemman puolen alapallonivel vaihdettiin myös uuteen.  Vanha "sotaratsu"alkaa olla taas valmiina uusiin haasteisiin.
Kirjoittelen tätä tekstiä Riikan perheen luona Vääksyssä. Olen päässyt kahdesti harjoittelemaan Lahden K64 mäessä ja pientävaloa alkaa löytyä hyppäämiseenkin. Takana on nyt kahdeksan muovimäkiharjoitusta. Ensimmäinen juhannuksena Tsaikovskissa paluumatkalla kevään Siperian matkalta. Kolme harjoitusta täällä Lahdessa ja neljästi kävin mäessä Puijolla, jossa harjoittelu oli melkoista takkuamista.Sain kuitenkin yhden paremmin onnistuneen hypyn sielläviimeisissä treeneissä ja tänään Lahdessa kaikkikolme hyppyä olivat tuon Puijon parhaimman hypyn tasoa.
Kaikki hypyt (26 kpl) olen hypännyt K64-65 mäissä. Mieli on jo tehnyt vasta remontoituun Lahden ysikymppiinkin, jossa pääsisi uudella hissillä ylös torniin,mutta kantti eiole vielä kestänyt.
Katsotaan josko jo huomenna rohkenisin .  Perjantaina minulla on työterveyslääkärin kolmevuotistarkastus Riihimäellä-

KIRJOITTAMIS-, jJA MUUKIN PUHTI HIIPUMASSA

Lukaisin juuri edellisen Kuopiossa kauan sitten kirjoittamani blogitekstin "Missä laevat huuteloo...." ,ja totesin että tahti niin kirjoittamisessa kuin muussakin on alkanut hiipua.
Olen taas Epun kotona Kuopiossa.  Palasin eilisiltana vajaan viikon mittaiselta  talkooreissulta Haapaveden Muorinmäeltä. Janne Haukipuro   oli lopettanut rekkakuskin hommat veljensä kuljetusfirmassa ja tekee keittiökalusteitten asennushommia Oulussa ja välillä myös appiukkonsa kanssa elokuvateattereitten penkkien vaihtokeikkoja ympäri Suomea. Vuosi sitten Janne oli ostanutvaimonsa kanssa rintamamies tyyppisen talon vaimon kotipaikkakunnalta Luohualta, joka sijaitsee Haapaveden ja Oulun välillä n 60 km päässä Haapavedestä. Janne ontehnyt hieman remonttia talossa sisällä sekä ulkona pihahommia. Nykyisin hän  joutuu lähtemään hyppyrimäelle Haapavedelle "asiasta tehden" ja niinpä  puuhailinkin enimmäkseen yksikseni Muorinmäen montussa. Olin ajatellut tehdä vain yhden päivän talkoot lauantaina ja palata seuraamaan Continental-Cupin kisoja sunnuntaina Puijolle, mutta en raatsinut jättää Jannea yksin Saimme aikaiseksi ns.pintavesisalaojan alhaalta katsoen oikean puoleisen suoja-aidan taakse. Jannelle jäi sinne hommia vaikka kuinka paljon. Peittelin eilen kyseisen ojan vain osittain ja Janne saa jatkaa sitä. Hänelle jäi myös kyseisen ojan jatkaminen notkon poikki tyhjennyskaivolle sekä kaivon puoleisen ojan kaivaminen ja salaojaputken sekäsuodatin kankaan asentaminen.Notkon kaarrettakin pitää vielä  tasailla,mutta sen voi tehdä Vellun isolla Valmetilla ja perälanalla. Tuomaritornin runko on suht`paikoillaan.Oma isompi hommansa on alastulorinteen valaistuksen asentaminen Mannelle ja muille pikkupojille ja tytöille pitää rakentaa ns.aloitusnysä K5 ja toiselle puolelle  joku K10,jos vaan rahkeet riittävät.
Kun ajattelen tilannetta Muorinmäellä vuosi sitten, niin ontodettava että siellä on tapahtunut todella paljon.  Silloin oli ollut  kahden vuoden tauko mäessä hyppäämisessä ja alastulorinteen puurakenteisen kummun alta oli noin kahden metrin paksuudelta  savikko maata valunut mäkimonttuun. Saimme siirrettyä valuneet maat pois ja , ennen viime syksyn Siperian reissua. ja tehtyä lisää salaojia runsaalla sorastuksella suodatinkankaineen.  Arskakin oli silloin jonkun päivän talkoissa kaivinkoneen puikoissa. Janne oli jatkanut yksin töitä ja saanut alamäen kaarteelle tarvittavan sorapatjan.Alkutalvesta "punnersimme" Jannen kanssa (nostot kaivinkoneella) alamäen kummun puurungon oikeaan profiiliin, jossa se on nyt -Luojan kiitos pysynytkin.
Näyttää siltä että tilanne maaperän osalta olsi vakiintumassa. Toivottavasti se jatkuu hyvänä edelleen ja mäkihyppy Haapavedelläpääsee uuteen nousuun hyvissä olosuhteissa.
Poikkesin viime sunnuntaina tapaamassa n 60 km päässä Kalajokilaakson Raution kylässä tapaamassa keväällä Suetukin ulkovuoriremontissa ollutta kirvesmies Hannu Niemelää. Hannu(29v) on tulossa lokakuun alkupuolella (06-20.10) länsirannikon talkooryhmän kanssa jatkamaan remonttia Suetukiin. Tein "tupatarkastuksen" Hannun upouudessa ja kauniissa ok.talossa.  Kävimme katsastamassa myös Hannun isän (58v) kavereineen rakentaman hyppyrimäen ( rekortti jotain 17-18m). Hannukin oli siitänuorempana hypännyt. Mittailin summittaisesti mäkipaikkaa ja pyysin Hannua vaakitsemaan maaston kunnolla.Lupasin piirtää paikalle kunnollisen pikkumäen. Jospa sielläkin mäkihyppyharrastusalkaisi uudelleen.
Oma urheilemiseni on ollut aikalailla "säästöliekillä". Hyppyjä muovilla on tullut Tsaikovskin (3) lisäksi Puijonja LahdenK64 yhteensä kuusi.Lauantaina olis tarkoitus jatkaa Puijollaja myöhemmin Lahdessa ennen Itävallan Villachin kesäkisareissua(14-23.09)
Siperiaan lähtökin alkaa uhkaavasti lähestyä. Enää reilu kuukausilähtöön. Yritän päästälähtemään noin 25-26.09. Mikaelilla on kuulemma viisumi voimassa , eikä  Arskakaan ollut kuulemma aivan jyrkkää eitä antanut,kun pojat olivat aiheesta keskustelleet.
Syyskuun 5-7 päivinä olen vastuunkantaja seminaarissa Ryttylässä . 05.09.aamulla on minulla  kolmevuotiskatsastus SEKLin työpaikkalääkärissä Riihimäellä. Ensi viikolla meillä onJoosen kanssa lähetysiltapäivä Savonrannalla.

MISSÄ LAEVAT HUUTELOO KUOPIJOO KUOPIJOO..."

Eilen olimme Epun ja hänen vanhempiensa (Kaisa ja Antti) kanssa Kuopion  Itkoniemen uimarannalla. Matkaa Epun kodista rantaan on reilut pari- kolmesataa  metriä. Tätä  asfaltoitua Sandelsinkatua lienee vajaat sata metriä.  Sitten yksi pienen asfalttitien  ylitys ja loppumatka upeaa  metsäpolkua korkeassa kuusikossa. Uimahousuihin sonnustautunut  kolme ja puolivuotias  Eppu julisti polulle päästyään, että Pappa nyt minä juoksen vahdilla rantaan asti. Lisäsin itsekin vauhtia ja hät`hätää pysyin Epun matkassa. Kaisa ja Antti kävelivät perästä Epun varusteita ( rantalelut yms.) kantaen.
Rannassa meitä odotteli Epun hyvä ystävä, samanikäinen Tuikku-tyttö isänsä ja äitinsä. Siellä oli muutakin väkeä, muttei kuitenkaan tungokseen asti. Saatuaan uimakellukkeet käsivarsiinsa lapset siirtyivätkin matalaan rantaveteen leikkimään.  Me aikuisetkin kävimme .sopivasti jaksoittain uimassa. Joku meistä  oli aina lasten kanssa.
Uimarannasta vasemmalle lahden takana sijaitsee Kuopion Pursiseura, jonka rannassa on paljon purje-, ja moottoriveneitä.Sain muutaman hienon kuvan kun lapset nostettiin isohkon kiven päälle ja taustalla oli upea vanhan ajan tyyliin rakennettu "kuunari".
Ennen rannalle menoa olimme olleet Kaisan ja Epun kanssa heidän puutarhapalstallaan toisella puolen Itkoniemeä. Noin aarin suuruinen palsta oli ollut tänä kesänä heikollahoidolla kun Epun vanhemmat ovat tehneet paritalon puolikkaassaan remonttia, johon minäkin olen ottanut osaa.
Raivasimme Kaisan kanssa palstaa jonkun verran ja Eppu oli oppaana kun haimme kasteluvettä
Edellisellä Kuopion reissullani pari viikkoa sitten olimme Antin kanssa purkaneet pois liian jyrkät ja ahtaassa paikassa keittiössä sijainneet portaat yläkertaan. Uusiin portaisiim olohuoneen perällä lisättiin alhaalta lukien kolmas ja neljäs porras.Viimeiset,eli ykkönen ja kakkonen asennetaan sitten kun olohuoneen lattia on hiottu ja maalattu.Olimme Antin kanssa koolanneet vanhojen portaitten aukon lattialaudotusta ja panelointia varten, sekä muuttaneet yläkerran huoneitten välioven uuteen paikkaan.Antti oli jatkanut yksin hommia ja paneloinut keittiön katon umpeen.  Tulin eilen Kuopioon valmentamaan ja videoimaan kolmen veteraanihyppääjä kaverini harjoituksia Puojon mäkikeskukseen .Edellisiltana olin käynyt samoissa merkeissä jo Kiteellä Arin ja kiteeläisen Vesan apuna, ja kun  Ari pyysi avuksi Puijolle suostuin tuumaan. Ari oli menossa perheensä kanssa lomareissulle Rukalle mäkikamppeet mukanaan ja tarvitsi pohjalle hyppyjä vähän isommasta mäestä Kiteen K55 mäen jälkeen. Heidän lisäkseen Puijolle tuli Ristiinasta Pesosen Kari 13 vuotiaan Kimi poikansa kanssa.
Olen menossa Jyväskylään Aapon rippijuhliin ja alkujaan oli tarkoitus jatkaa  suoraan  Kuopiosta Jyväskylään,. mutta poikkesin tänne Itkonniemeen enkä ole vielä selvinnyt eteenpäin.
Jatkoimme illalla remontointia Antin kanssa ja tietenkin olemme Epun kanssa leikkineet ja "riehuneet", varsinkin Eppu.  Jäin siis yöksi ja menin aamulla Puijolle, kun tiesin, että siellä on junnujen treenit. Olin aikonut jatkaa omia fysiikkatreenejäni ja aloittaa varsinaiset lajiharjoitukset mäessä vasta myöhemmin,mutta kun olihyvät olosuhteet, niin kävin hyppäämässä kolme kertaa kuusnelosesta. Huttusen Pasi hoiti mäkien kastelun ja antoi minulle ja ysikympissä hyppäävälle Juha Miettiselle tuulimerkkiä. Junnuilla oli  omat valmentajansa.
Viime kesänä muovimäkihyppyni olivat jääneet Ounasvaaralla hypättyihin kuuteen hyppyyn.Puijolla olin hypännyt viimeeksi toissa talvena . Sekä Puijon kuusnelonen, että ysikymppi ovat minulle tosi hankalia hypätä,kun minulla on ihan "olematon" ponkkari ja nuo mäet "ampuvat" kumpuun. Talvihyppäämistä K64 mäessä hankaloittaa se,että lasketaan samoilta jäädutettäviltä laduilta kuin kesälläkin ja silti kummussa on noin 30 cm paksu tykkilumikerros.
Nyt kesällä se oli jonkun verran helpompi kuin talvella, mutta silti en noilla kolmellahypyllä päässyt "mihinkään".Jalat olivat ihan jumissa,kun olin eilen kiivennyt hissilinjaa m-sahan kanssa raivaamaan hisiilinjalle kaatunutta isoa petäjää. Hude (mäkien hoitaja ja veteraanihyppääjä Pasi Huttunen) oli kuitenkin ehtinyt hälyyttää pari kaveriaan apuun ja he yhdessä raivasivat puun pois hissilinjan päältä.Aloitimme eilen treenit ilman hissiä ja ehdin ajaa poikia ylös mäelle Vesan Dukkaatolla kaksi kertaa, kunnes hissi alkoi taas pyöriä.
Mäeltä palattuani jatkoimme Antinkanssa remonttia yläkerrassa purkamalla yhden ylimääräiseksi jääneen seinän kun vanha porrasaukko suljettiin.
Huomenna lähdemme Antin Gofilla Jyväskylään ja palaan sitten vielä tänne Itkonniemelle.
Lopetettuani harjoitukset puoliltapäivin kuten toisetkin, joilla oli ruokatauko,jäin juttelemaan Huden ja Miettisen Juhan kanssa pukukopille, jonne tuli myös lenkillä  ollut maajoukkuehommat lopettanut Janne Happonen. Janne kertoi, ettei moneen kertaan operoitu polvi kestä enää tehotreenejä,eikä pitkälle monttuun hyppäämistä.
Hudella on lähiaikoina "työtä vuorotta" kun tiistaina saapuu Puijolle Turkin maajoukkue harjoittelemaan coutsinsa Pekka Niemelän johdolla. Heidän leirinsä jatkuu pari viikkoa päättyen elokuun puolivälissä pidettäviin  FIS ja COC kisoihin. Yritän itsekin palata Kuopioon, niin että pääsisin seuraamaan noita kisoja.
Ensi viikolla vien  perjantana autotallistani SLEYn lähetti Sirpa Mäkitalon muuttotavarat hänen uuteen kotiinsa Espooseenja osallistun viikonloppuna Ryttylässä SEKLin lähettipäiviin.
Sunnuntaina menen Luumäelle  Ilmarin vaimon Saimin 80v päiville.
Syyskuun 13-23 teemme Martin ja Teuvo Koljosen kanssa reissun Itävallan Villachiin Veteraanien Kesä-GP kisoihin mäkihypyssä.Kuljetamme Suomenjoukkueen mäkikaluston jatietenkin osallistumme itsekin kisoihin.
Noin 25. syyskuuta olisi tarkoitus startata yhdeksännelle Siperian reissulle.
 

"MISSÄ LAEVAT HUUTELOO KUOPIJOO;KUOPIJOO:::"