KEVÄT ON TULLUT KEIKKUEN JA NYT ODOTAMME KUIN LEHMÄ UUTTA KESÄÄ

Jo kaukana takana on talvi kisareissuineen, touhuineen lastenlasten kanssa ja vierailut Siperian työn merkeissä lähetyspiireissä ja lähettäjäjärjestön seminaareissa.
 Joskus ehkä kymmenen vuotta sitten humoristina tunnettu veteraanihyppääjäjärjestömme ex.presidentti tuli eräitten  MM-kisojen palkintojen jaon jälkeen puristamaan kättäni sanoen:"Onneksi olkoon nyt vaikka jäitkin kisassa toiseksi viimeiseksi".  Jo silloin rippikoulukaverit ainankin suurmäissä olivat alkaneet harventua,  ysikympin mäkeen oli silloin minun lisäksi uskaltautunut vain yksi kilpailija, hänkin suomalainen, joka pokkasi hopeaa. Norjan MM-kisareissulla  suurin mäki oli "vain" HS 75 ja keskimmäinen HS55 . Jäin kahdesti toiseksi viimeiseksi. Hyppäsin ensimmäistä kertaa yli 70 vuotiaissa ja myös ensimmäistä kertaa yli "70 kiloisissa". Molemmissa mäissä meitä oli kolme ja kahdesti jäin toiseksi viimeiseksi, mutta sain kuitenkin pokata hopeaa.  Vakaa aikomukseni on. Jos Luoja suo, kilpailla syyskuun alun Kesä GP:ssä Itävallan upo uudessa Thaggsumin mäkikeskuksessa HS 100 ja HS75 mäissä yli 70 v., mutta Huom! Alle "65 kiloisissa".
Lumet Savonlinnan seudulla ovat lähes hävinneet ja routa sulaa vesisateitten jouduttamana  maankamarasta. Toivottavasti Hengen kevätsateet pääsevät sulattamaan myös sydämistämme synnin roudittaman kiviseksi huomaamatta muuttuneen sydämemme. - Vapahtaja kutsuu meitä palaamaan "Ensimmäiseen rakkauteen".
 Jos olet kokenut ja vielä muistat ne tuntemukset jotka liittyvät ensimmäiseen rakastumiseesi , niin iloineen kuin kipuineenkin, niin lienet kanssani samaa mieltä, että "Rakkaus ei kysy hintaa, eikä matkan pituutta". Mikään ei ollut liian kallista kun oli kysymys rakastetusta ja saattoreissulle päässyt nuorimies teki jopa paljonkin lisämutkaa, jotta sai olla rakastettunsa seurassa mahdollisimman kauan.
Evankeliumin kertomuksessa kaikkensa menettäneistä ja syvästi masentuneista Emmauksen tien kulkijoista tuli muuttuneita miehiä kun he ilta-aterialla tunsivat tiellä seuraansa liittyneen Vapahtajansa joka leivän murtamisen jälkeen, jolloin he tunsivat ylösnousseen Jeesuksen hävisi heidän näkyvistään. -Viivyttelemättä he lähtivät kertomaan kavereilleen että olivat kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen  ja muistelivat siinä kiiruhtaessaan:" Eikö sydämemme ollutkin meissä palava, kun Hän selitti meille kuinka kaikki oli tapahtunut kirjoitusten mukaan".
Samanlaisella ilolla ja kiireellä, kustannuksia laskematta ovat lukemattomat  armosta pelastuksen kokeneet rientäneet viemään evankeliumia lähelle ja kauas.
Viikko sitten olin Karatusan kirkkohankkeen keräyspäälikkö Heikki Huttusen kanssa Porin ympäristössä ja Tampereella levittämässä tietoa ja keräämässä kolehtia Karatusan kirkkohankkeelle.Jaoimme prosyyrien mukana myös tilillepanokortteja. Toivottavasti saimme ennenkaikkea uskollisia esirukoilijoita niin rakennushankkeelle kuin Karatusan seurakunnalle.
Edellissunnuntaina oli Uralin tällä puolen Kazanin miljoonakaupungissa vihitty käyttöön sinne rakennettu uusi ja kaunis luterilainen kirkko . Vihkimisen toimitti Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi avustajineen. Juhlavieraita oli ollut 300 henkeä. 
-Kiitos Jumalalle Kazanin kirkosta ja seurakunnasta.  Kazanin kirkon rakensi marilaisen Sergei Maikovin rakennusfirma, joka rakentaa myös Karatusan kirkkoa. Tähän asti Karatusan projektin työmiehet ovat olleet paikkakuntalaisia, mutta nyt työhön tulee rakentajia myös Kazanista.
Karatusan kirkossa on menossa sisätyöt. Kirkon valmistumis-, ja vihkimisjuhlan ajasta ei minulla ole vielä varmaa tietoa, mutta kun minulta on usein kyselty milloin on kirkon vihkimisjuhlat ja kuinka sinne pääsee, olen kertonut, että optisimmat arviot vosivat olla jo ensi syksynä, mutta realismia lienee kuitenkin seuraava  vuosi. Juhliin matkustamisesta olen kertonut kolmesta vaihtoehdosta.
Hätäisimmille ja vielä työelämässä oleville vajaan viikon mittainen lentomatka, Junafaneille kahden viikon matka.Lento-, ja Rautatieasema sijaitsevat n 130 km Karatusasta (30 km Minusinskista)  Niille joilla on aikaa, tai mahdollisuutta järjestää lomansa on suunnitelmissa 3-4 viikon bussimatka, ajatuksena tutustua samalla  Inkerin kirkon seurakuntiin  matkareitin varrella Uralin molemmin puolin.
Toinen evankeliumin levittämiseen ja matkailuun liittyvä hanke on  2018 Venäjällä (Pietari,Moskova,Kazan,Saransk) pidettävien Jalkapallon MM-kisojen ajaksi suunnitteilla oleva "Futiskenkä evankelioimisaktio" . Sain idean kun muutama vuosi sitten Siperiassa vierailleen aikuisten nuorten aktioryhmän kanssa kierreltiin pikkukyliä ja koottiin lapsia ja nuoria pelaamaan ystävyysotteluita joitten ohella pidettiin evankeliumia esillä. Useimmat venäläisnuoret pelasivat paljasjaloin, koska he eivät halunneet pilata ainuita kenkiään.  -Jos Luoja suo toteutamme k.o. idean
keräämällä Suomessa vähän käytettyjä futiskenkiä (uudetkin kelpaavat) ja jalkapalloja, joita sitten jaetaan niitä tarvitseville aktioitten yhteydessä. Pääpaino on tietenkin evankeliumin esillä pidossa, johon liittyy venäjänkielisen evankelioivien kirjasten ja Uusien Testamenttien jako osallistujille.

Seuraava Siperian matkani alkaa jos  Luoja suo Voitonpäivänä 9. toukokuuta LFF:n (Ruotsinkielinen Rauhan Sanan lestadiolaisryhmä) 7v ikäisellä 9h Ford Tournie bussilla ja peräkärryllä vanhan siperiankävijän Ralf Lindforsin kanssa. Toksovasta tulee mukaan tuttu tulkki  n 50v Volodja.  Muu talkooryhmä 5 miestä ja kaksi noin parikymppistä tyttöä (kokeiksi ja Krister Mordin apulaisiksi) tulee lentämällä. Tehokasta työaikaa Suetukin kirkon remontoinnissa ( räystäskourut ym. hulevesien ohjaus,rossipohjan tuuletus ja lisäkuistin ja ulkokäymälän rakentaminen) tulee reilut 10 päivää. Jos aikaa jää niin aloitetaan Karatusan pappilan pienen 4x6m) ulkovaraston rakentaminen. Perustukset teimme Esko Kaukosen kanssa viime syksynä ja silloin ostin 70v synttärikolehdeilla myös rakennustarvikkeet. Paluulento on 1,kesäkuuta.

MATKALLA NORJAN ORKDALIIN VETERAANIEN MM-KISOIHIN

Kello käy kohti puoltayötä.  Olemme ohittamassa Kemiä ja kohta lähestymme Torniota ja Ruotsin rajaa ja Haaparantaa. Matkaa taitetaan Martti-veljen juuri ja juuri sisäänajetulla (341 tkm) pienellä 22v ikäisellä punaisella diesel Bemarilla. Janne Haukipuro on  "puikoissa" ja velimies komennettuna takapenkille nukkuvien puolueeseen. Masa oli lähtenyt kotoaan Luumäeltä aamulla kahdeksalta. Voielimme mäkisukset minun kodissani Savonlinnan Viuhonmäessä.  Söimme tukevasti eilisiltana leivinuunissa hauduttamaani lohi-pottu-porkkanalaatikkoa ja pakkasimme minun tavarat autoon. Poikkesimme nuorimman tyttäreni Kaisan perheen luona Kuopion Itkonniemellä, jossa olen ollut viime aikoina useaan otteeseen pikku Toivon ja isoveli Eppu Akustin kaverina. Toivo Joonatanin kanssa on konttailtu pitkin keittiön ja olohuoneen lattioita ja 5v ikäisen Eppu Akustin kanssa on leikitty piilosillaoloa, aamuisin olen yrittänyt tehdä Epulle jekkuja ja jos kelit ovat sallineet on käyty harjoittelemassa hiihtämistä, joko Puijon tykkiladulla, Antikkalan yläladuilla ja kerran myös läheisellä urheilukentän ympärysladulla. Ehkä viikko sitten jäimme tykkiladulla seuraamaan mäkimonttuun koulujen alaluokkalaisille järjestettyä lumiliikuntatapahtumaa, jonka viimeisenä rastina oli pari ysikymppimäen kääntöpaikan loppuun rakennetut pinet lumihyppyrimäet. Koululaisten lähdettyä Eppu halusi myös kokeilla ja laskikin kaksi kertaa 2 metrin ja kerran 3 metrin hyppyristä, kaatua pyllähtäen notkossa. Eppu totesikin myöhemmin, että mäkihypyssä on pysyttävä pystyssä hyppyrille saakka, mutta alastulomäessä voi kaatuakin.
Puijon Maailman-cup tapahtuman toisena päivänä oli tamppaushommissa 4-5tunnin tauko ja siinä välissä hain Epun  kisapaikalle ja seurasimme yhdessä yhdistetyn hiihto-osuutta. Suomalisryhmällä oli muusta kilpailijaporukasta poikkeavat valkoiset hiihtotrikoot joten Eppukin pääsi hyvin jyvälle suomalisten taistelusta luistelupaanalla. Meillä oli hauskaa ja hyvinhän Suomen pojat taistelivatkin . Puijon oma poika Ilkka Herola nousi melkoiselta takamatkalta kuudenneksi, toinenkin veljes otti pistesijan, josta Leevi Mutru jäi yhden sijan verran. Jussi Salo ja Mikke Leinonenkin hiihtivät suht hyvin, vaikka mäkiosuus oli mennyt heikommin.
Ylitimme äsken Torniojoen ja ohitimme Haaparannan. Navigaattori ilmoitteli, että noin 40 km päästä käännymme oikealle. Se reitti vie Ruotsin metsäisen sisämaareitin kautta Östersundiin, josta sitten aikoinaan käännymme oikealle kohti Norjan rannikkoa, jossa on suurkaupunki Trondheim. Meidän matkamme kohde on Orkdalin mäkikeskus, jossa alkavalla viikolla järjestetään Veteraanien MM-mäki-, ja yh.kisat eli IMC 2016 tapahtuma. Tämän talven kisatapahtumaan on tulossa noin 150 osallistujaa 12 maasta. Suurin kilpailijaryhmä on  luonnollisesti järjestäjämaasta Norjasta.
Masalla on vasta kahdeksan lumihyppyä ja nekin kaikki  Somersdorfin  pienestä K27 mäestä. Jannella  noin neljäkymmentä hyppyä, joista puolet Taivalkosken mäistä (K35,49 ja pari K73:stakin.  ja loput Siilinjärven K42 ja omasta Muorinmäen K35 mäestä.  Minun noin kolmekymmentä hyppyä Taivalkoskelta (K49 ja 73), Lahden K64   Siilinjärven K42, Mikkelin K42 ja yksi Luohualta Mannen K5 pihamäestä. Peruskuntokausi pääsi lipsahtamaan minulta   ok.taloni keittiön lattian vesivahinko-, ja peltiokattoremonttien aiheuttaman stressin myötä ilman ensimmäistäkään kentolenkkiä. Ok.taloni kellarissakin kävin puntteja kolistelemassa vain pari-, kolme kertaa.  Onneksi oli sentään Rukan ja Kuopion maailmancup- kisojen alastulorinteitten tamppausryhmässä  toimiminen ja Joroisten K25 mäen  kuntoonlaitto.. Ne nostivat sentään peruskuntoa jonkun verran, mutta tuskin liosäsivät juurikaan kimmoisuutta.  - No kisoihin ollaan kuitenkin menossa. Siellä on kaksi harjoituspäivää ennen kisoja. Pitää yrittää parantaa ponnistustekniikkaa jos mahdollista.
Vaikka läheisen veteraanihyppykaverini Jussin hautajaisreissu olikin raskas se oli kuitenkin myös siunattu ja todella mieliinpainuva ja koskettava. Kauniiseen Kuusamon kirkkoon oli järjestetty siunaustilaisuus oli koskettava ja lämminhenkinen. Nuori naispastori ja samoin nuori mieskanttori hoitivat tehtävänsä suurella ammattitaidolla ja lämmöllä. Samoin Jussin saattaminen viimeisellä matkalla Kuusamon uusimman Rukan suunnalla keskustasta sijainneen hautausmaan multiin kahden veljensä ja valmentajakavereittensa kantamana oli hyvin koskettava.. Vanhan kuusamolaistavan mukaisesti miesväki lapioi haudan umpeen muun saattoväen veisatessa. Myös muistotilaisuus Kuusamon keskustan sijainneessa ruokapaikassa oli lämminhenkinen musiikkiesityksineen ja puheenvuoroineen. Kaksi Jussin valmentajakaveria lukivat adressipinon ja tilaisuuden lopuksi Henna tytär lauloi kauniin ja koskettavan "Ota hänet vastaan" kappaleen.
 Minua kosketti se että seurakunnan viranhaltijat olivat paikalla aivan loppuun saakka. Luterilaista kirkkoamme on arvosteltu milloin mistäkin, mutta juuri noissa hautajaisissa seurakunta viranhaltijoineen toimi parhaalla mahdollisella tavalla ja ansaitsee saada kiitoksen.

"KUN SURU KOHTAA KIPU TARTTUU SYDÄMEEN.- RUKOUS KANTAA MEITÄ UUTEEN HUOMISEEN"

Maanantaina ajoin Imatralle SEKLin nuorteniltaan kertomaan Siperian työstäni. Koukkasin Mikkelin hyppyrimäen  ja Puumalan  kautta.  Urheilukaverini Kari Pesonen oli jo aikaisemmin käynyt tamppaamassa alamäen kääntöpaikkoineen ja lumettanut myös vauhtimäen. Tamppasimme lisäksi sataneen lumen ja minä havutin alastulorinteen sillä aikaa kuin Kari viimeisteli vauhtimäen ja jäädytti ladut kastelukannun kanssa. - Jalat alkoivat olla jo jumissa, mutta avasimme Mikkelin mäen näillä lumilla tehden  kaksi hyppyä  mieheen.
Nuortenilta sujui mukavasti. Nuoret valmistivat illan alussa venäläisiä pelmeenejä. joita syötiin ohjelman jälkeen. Kerroin sanoin ja kuvin työstämme Siperiassa ja myös kuinka Jumala on minut sinne johdattanut. Kotimatkan ajoin Parikkalan kautta, joten tein melkoisen lenkin maanantaina.
Tiistaina olin menossa tamppaamaan Joroisten K25 mäkeä ennen klo 13 kunnantoimistolla alkavaa hyppyrimäkiprojektia koskevaa palaveria. Palaveriin ehdin, mutta tamppaushomma jäi, sillä sain aamulla minua ja koko Suomen mäkihyppyperhettä järkyttäneen suruviestin hyvän ystäväni hieman yli 50 vuotiaan kuusamolaisen veteraanimäkihyppääjän ja valmentajan Juhani Saapungin kuolemasta.
Minulle soittanut Pekkalan koululla Ylikemijokivarressa asustava Matti Saari oli ollut sunnuntaina vaimonsa ja lastensa kanssa Taivalkoskella mäkitreeneissä ja nähneet siellä kovin stressaantuneen oloisen Juhanin kuusamolaisten valmennettaviensa kanssa. Ryhmään kuuluu Juhanin 18v poika Joni, joka maanantaina palattuaan koulusta oli löytänyt isänsä kuolleena kotipihaltaan. Soitin tiistaina myöhemmin Juhanin Anne vaimolle sekä tyttärelle ja pojalle, KEV:n mäkiporukkaa oli jo käynyt heidän kotonaan ottamassa osaa suruun.
Olin tuntenut Jussin pikkupojasta asti. Kuljetin sallalaisia poikia samoissa kisoissa, joihin Jussi tuli kuusamolaispoikien kanssa Sauli Mommon porukassa.Saapungin perheeseen tutustuin viimeisen liki 10v aikana kun olin monasti Jussin apuna Rukan MC-kisojen hyppyrimäen alastulorinteen kunnostusryhmässä  ja kortteerasin heidän omakotitalossaan.
Vanhassa Rukan suurmäessä satasen kerhoo hypänneen Jussin mäkihyppyura katkesi vuodeksi 16 ikäisenä tapahtuneeseen resiluun murtumiseen, mutta jatkui myöhemmin niin hyppääjänä, kuin  valmentajana.  Veteraanimäkihyppääjänäkin. Jussi kiersi useammat .SM ja MM-kisatkin.
Jussille perhe oli ehdoton ykkönen sitten tulivat mäkihyppy ja musiikki.
Viime marraskuun lopun kisatapahtuman aikana istui kanssani pitkien talkoopäivien iltoina omin käsin rakentamansa kauniin omakotitalon saunan lauteilla hyvin masentunut ja myös sulkeutunut mies. KEV:n mäkijaoston vetäjänä melkolailla stressaantunut herkkä taiteilijasielu otti hyvin raskaasti mäkihypyn ja yhdistetyn osalta sääolojen vuoksi myttyyn menneet MC-kisat .
Luultavasti Jussin masennus oli jo myös pitemmältä ajalta. Ja lopulta hänen voimansa loppuivat.
Tuntuu pahalta kun en osannut Jussia auttaa, mutta saamme kuitenkin luottavaisin mielin jättää ystävämme meitä kaikkia rakastavan armollisen Jumalan käsiin. Muistetaan perhettä ja läheisiä iltarukouksessa ja kannustetaan 18v ikäistä Jonia jatkamaan lajia, jota hänen isänsä suuresti rakasti.
.Kirjoittelen tätä tekstiä nuorimman tyttäreni Kaisan kotona Kuopion Itkonniemellä. Nuorin lastenlapseni Toivo Joonatan konttailee jo reippaasti ja 5v Eppu Akustin kanssa käytiin eilen harjoittelemassa hiihtoa Puijon tykkiladulla. Tänään pistäydyin katsomassa Siilinjärven mäkiä. Ne ovat jo hyppykunnossa ja ehkä pääsen sinne harjoittelemaankin. Huomenna jatketaan Epun kanssa hiihtotreenejä joka tapauksessa.

ANSAITSEMATON ARMO UPEALLA AKI KAURISMÄEN ELOKUVALLA HÖYSTETTYNÄ

Tänään sain olla Punkaharjun kirkossa kun siellä siunattiin matkaan diakoni Saara Karttunen Kansanlähetyksen uudeksi Venäjän lähetiksi .Tämän  sunnuntain aiheesta saarnasi Etelä-Savon Kansanlähetyksen piirijohtaja Matti Manninen ja ehtoollisjumalanpalveluksen liturgina toimi pastori
Sari Vauhkonen.Punkaharjulaisten lisäksi kirkossa ja seurakuntakeskuksella oli mukana eläkkeellä Etelä-Savon Kansanlähetyksen hommista oleva, mutta silti Karatusan kirkkohankkeen keräyspäälikkönä toimiva mikkeliläinen Heikki Huttunen vaimonsa ja toimistosihteeri Pirkko Oinosen kanssa. Huttusten Kerttu tytär on aloittanut lähetystyöntekijänä Etiopiassa alkusyksystä.
  -Vasta eilisiltana olin kotiutunut yli viikon mittaiselta paukkupakkasissa toteuttamaltani Keski-Suomen, Lapuan, Vääksyn ja Luumäen kisa-, ja kyläily reissultani. Vuokralaisena ok.talossani Viuhonmäessä asustava seurakunnan uusi lähetyskasvatussihteeri Sakari Seppälä oli pyytänyt minua pistäytymään lähetysväen leirillä Hirvaslahdessa, mutta olin taas eksynyt allakstani ja unohtanut koko asian. Tämän päiväisellä Punkaharjun reissulla sain hieman korjattua "pistetilannettani".
Eilisiltana lämmittämääni leivinuuniin laitoin aamulla ennen lähtöä kalaperunalaatikon muhimaan. Sakari oli lähtenyt jo aikaisemmin ja käynyt hakemassa kaksi maahanmuuttajanuorukaista mukaansa. Afgaani ja Irakin kurdistanipojat olivat olleet Suomessa jo muutaman kuukauden ja olivat jo aloitelleet suomenkielen opiskelun ja jonkun verran juttelivat myös englanniksi.
Punkaharjulla samoihin aikoihin Sakarin kanssa lähetyssihteerin hommat aloittanut Sanna Stainer
haastatteli aluksi Saara Karttusta seurakuntakeskuksen lähetystilaisuudessa ja sitten Saara jatkoi valkokankaalle heittämiensä kuvien pohjalta kertoen kutsumuksestaan ja tiestään lähetystyöhön. Saara aloittaa venäjänkielen opiskelemisen Pietarissa lähiaikoina kunhan saa viisumiasiat kuntoon. Lähetystilaisuus jatkui punkaharjulaisen muusikon Heikki Mikkosen koskettavilla lauluilla ja muutamalla vapaan sanan puheenvuorolla ja asiaan kuuluvilla lahjoilla ja kukituksilla.
Heikki Mikkosen viimeinen laulu näytti koskettavan syvästi Saaraa ja kosketti se tällaista jo melkolailla jämähtänyttä määräaikaislähettiäkin.
Tammikuun alkupuolella olin ollut hengellisesti ruokkivan ja runsaan ruokapöydän ääressä SEKLin työntekijäseminaarissa Ryttylässä .Ohjelman lomassa olimme palaveeranneet tapahtumassa yönseudun vierailleitten LFF:n veljien Ralfin ja Kristerin sekä Tapani Kaitaisen, Juha Saaren ja Heikki Huttusen kanssa ensi kevään Siperian talkooreissun suunnitelmista. Sain  Ryttylästä myös nipun SEKLin Rukouskalenteria, jonka kansikuvapoikina poseerasimme Karatusan kirkkoherra Vitali Luchagovan kanssa.  Mitä enemmän vuosia kertyy sitä syvemmin tajuaa esirukoustuen merkityksen niin omaa hengellistä elämää, kuin tätä lähetystyöpestiä ajatellen. Ostin Ryttylästä myös teol-tohtoriksi väitelleen rovasti Ari Aurasen väitöskirjan "Uuras Saarnivaaran vaikutus Kansanlähetyksen synnyssä,kasvussa ja hajaannuksessa".
Viime kesäinen veljeni Ilmarin ja vävyjen avustuksella toteuttamani peltikattoremontti sekä vieläkin osittain kesken oleva keittiön lattian vesivahinkotyömaa ovat pitäneet minua tavanomaista enemmän kotona. Ne ovat myös stressanneet minua sen verran että normaalisti syksyisin toteuttamani perus-, ja lajikuntotreenaus mäkihyppyä ja yhdistettyä varten on jäänyt aivan minimaaliseksi ja elopainoni on poikkeuksellisen korkealla. Vävyjeni hieman armollisemmat puntarit ovat näyttäneet noin 72, mutta ainankin Arskan mielestä liikaa näyttävä oma digitaalivaaka näyttää 74-75 kiloa. Siinä on reilu kymmenen kiloa liikaa  ja sen kyllä huomaa hyppyrimäessä. Hyvää vauhtimäen laskuasentoa ei löydy ja toiseksi maan vetovoima kiskaisee armotta ennen aikojaan ylipainoisen hyppääjän kumpuun.
Huomenna aion ajella Pesosen Karin kaveriksi Mikkelin Tornimäelle mäkihyppytreeneihin ja sieltä Etelä-Saimaan KL:n Nuorteniltaan Imatralle.Sunnuntaina olis toinen nuortenilta Lappeenrannassa. Mieleni tekisi myös Kuopioon Toivoa ja Eppua tapaamaan  ja Epun kanssa jatkamaan hiihtoharjoittelua.  Parin viikon päästä on (jos saavat mäen kuntoon) Veter.Cupin kisat Imatralla ja viikkoa myöhemmin Veter.SM-kisat Janakkalassa. Norjan Orkdahlissa pidettäviin Veter.MM-kisoihinkaan ei ole kuin reilu kuukausi.

NYT OPETTAA SIPERIA JO SUOMESSAKIN

Kohta viikon verran on täällä kotisuomessa kärvistelty wanhan ajan kunnon pakkasissa. Lapissa on elohopea laskenut jo neljänkymmenenkin seutuville. Alku talven kelit eteläisemmässä Suomessa vaihtelivat viime vuosien tapaan. Kerran märkänä  sulaan maahan  sataneet lumet olivat Pohjoista lukuunottamatta sulaneet. Pakkasta on nyt riittänyt koko valtakunnan alueelle ja muutaman sentin verran  luntakin eteläisintä rannikkoa myöten.  Loppuviikosta lounaisosa maata sai lunta oikein urakalla. Ennätyslumet oli satanut Merikarvialla. Vuorokaudessa seitsemänkymmentä senttiä kevyttä pakkaslunta.
Marraskuun lopulla tekemäni Rukan kisojen tamppausreissun lisäksi kävimme ennen joulua haapaveteläisen urheilukaverini Janne Haukipuron kanssa veteraanihyppääjien lumileirillä ja ensimmäisissä cup-kisoissa Taivalkoskella. Saman reissun aikana kävin  Kuopiossa Eppu Akustin kanssa uusimassa hänen hiihtokalustonsa, ja samantien myös kokeilemassa hiihtämistä Puijon parikilometrisellä tykkilumiladulla. Olemme Epun kanssa nyt hiihtosuksien osalta Rossingnolin tallissa. Pari vuotta sitten ostetut ja pieneksi käyneet sukset odottavat Toivo Joonatanin kasvamista . Harmillista että lauhat kelit ja vesisateet sekä muutamat yöpakkaskelit tekivät tuon kovasti mataloituneen hiihtopaanan niin jäiseksi, että harjoittelut piti jättää toistaiseksi. Itse en vielä hiihtänyt vaan kävelin latupaanan vierellä nostellen Eppua ladulle lukuisten pyllähdysten jälkeen.
Jouluksi ajoimme Arskan kanssa Vääksyyn  Riikan ja Jannen perheen luokse. Jouluaattona ulkoilimme koko porukalla Vääksyn kanavan maastossa ja sen päälle ennen joulusaunaa pelasimme futista koulun tekonurmikentällä. Riikka,Tähkä ja Hemppo jyräsivät Jannen, Arskan ja minun joukkueen. Tulos 10-4.
Joulupäivän iltana ajoimme Arskan kanssa  Vääksystä nuoruuden kotiini Luumäen Somerharjuun. Söimme Saimin rusinasopalla terästetyt joulupuurot .Hain sieltä isäni aikoinaan kunnostaman perintöhaitarin. Yötä myöten ajoimme Savitaipaleen-Mikkelin reittiä Savonlinnaan. Teimme hieman lisälenkkiä ja kävin esittelemässäArskalle syntymäpaikkaani Silosaaren myllyä.
Viime vuosien tavoistani poiketen olen ollut paljon kotona Savonlinnassa. Pitkän vitkuttelun jälkeen sain alulle keittiön lattia- ja alakaappiremontin. Vielä on jäljellä  eteisessä  hattuhyllyn alta auki oleva lattia ja vessan lattian pinnoittaminen ja sikäli kuin virtaa riittää pitää hioa ja maalata nämä 33vuoden ikäiset lautalattiat
Viime kesänä asui täällä Viuhonmäessä Riikan ja Jannen esikoistyttö Tuittu, joka käy nyt kolmatta vuotta Taidelukiossa . Tuittu löysi poikakaverinsa Johanneksen kanssa opiskelijakämpän kaupungin talon läheltä, jonne roudasimme Tuitun tavarat. Nyt samaa peräkamaria miehittää seurakunnan lähetyskasvatussihteeri Sakari Seppälä. Sakarin nuorimmainen  Retriika käy peruskoulun ysiluokkaa Jyväskylän Kristillisessä koulussa ja asuu Jyväskylässä opiskelevan äiti-Riikan kanssa lähellä Laajavuorta. Sakari ajelee viikonlopuiksi Jyväskylään. Sakarin ja Riikan perheeseen kuuluu myös viisi jo omillaan asuvaa aikuista lasta.
Palasin myöhään eilisiltana SEKLin työtekijäseminaarista Ryttylästä. Kun perjantaiaamuna lähdin Transitilla oli Savonlinnassa -27 ja lähellä Mikkeliä -32. Jätin autoni Heikki Huttusen ok.talon vierelle ja jatkoimme matkaa Heikin melko uudella dsl Wolkkarilla. Takapenkille poimimme Etelä-Savon Kansanlähetyksen nuorisosihteeri Sari-Anne Vauhkosen.  Alkumatka oli ollut melko vilpoista, mutta Heikin Volkkarissa tarkeni erinomaisesti.
Työntekijäseminaari oli taas kuten niin monet aikaisemmatkin vastaavanlaiset kokoontumiset varsinainen keidas minun hengellisen erämaani keskellä. Syvä kiitollisuus jäi sisimpään Ryttylästä lähdettäessä. Perjantai-illaksi  Ryttylään tuli Pietarsaaresta tutut Suetukin talkoomiehet Ralf Lindfors ja Krister Mård. Pidimme iltapalan yhteydessä ensi kevään Siperian talkooreissun suunnittelupalaverin, johon osallistuivat Karatusan kirkkoprojektin keräyspäälikkö Heikki Huttunen ja SEKLin Venäjän työn koordinaattori sekä ex.Siperian lääninrovasti Juha Saari.
Seminaarin loputtua osallistuin vielä huhtikuussa Ryttylässä toteutettavien Idäntyöpäivien valmistelupalaveriin. 

KOHTI TALVEA

"Wanhaan hywään aikaan" jolloin "kaikki" oli paremmin, talvikin tuli ajoissa. Viimeisinä vuosikymmeninä on koettu hyvin lauhoja ja melko myöhään alkaneita talvia. Edellisviikkona Suomi sai yllätäen valkoisen lumipeitteen ja varsinkin Häme ja Keski-Suomi joutui suorastaan kärsimään liiallisesta lumen tulosta. Kun pahimmillaan jopa nelikymmensenttinen lumikerros tuli märkänä ja ilman lämpötila oli nollan seutuvilla lumituhot olivat melkoiset ja kymmenet tuhannet taloudet joutuivat olemaan useita vuorokausia ilman sähköjä.
Savonlinnassakin tuli lunta puolenkymmentä senttiä, mutta ilmatieteenlaitoksen sääennusteet lupaavat tälle viikolle lauhaa lounaisvirtausta ja voi olla että  suuressa osassa maata aloitellaan adventtiaikaa lumettomissa ja pimeissä tunnelmissa.
Lähdin eilisiltana puoli seitsemän maissa ajelemaan kohti pohjoista ja kohti talvea. Olen menossa viidettä kertaa Ruka Nordic tapahtumaan eli Maailman Cup kisoihin suurmäen tamppausryhmään.
Pysähdyin kahdeksi yöksi Kaisan perheen luokse Kuopion Itkonniemelle. Jo illalla ehdin tavata Tapaninpäivänä viisi vuotta täyttävän Eppu Akustin, joka oli isä-Antin kanssa menossa hammaspesulle. Puolivuotiaan edellisestä tapaamisesta kovasti kasvaneen Toivo Joonatanin tapasin tänä aamuna. Tiina ja Riikka olivat olleet perheineen synttäreilläni Luumäellä juuri ennen Siperian reissua, mutta Antilla oli ollut silloin työesteitä. Minulla ehti olla  jo melkolailla ikävä näitä kahta nuorinta lastenlastani ja heidän vanhempiaan.
Teimme Epun kanssa hiihtoreissun Puijon varastoidusta tykkilumesta rakennetulle parin kilometrin ladulle. Epulla oli kovat menohalut, vaikka hiihtotaito olikin vielä melko alkuvaiheessa. Olin ostanut hänelle jo toissa jouluna suksipaketin. Muutaman kerran olimme Epun kanssa käyneet kokeilemassa hiihtämistä melko laihoin tuloksin. Nyt poika hiihti sitkeästi tuon parin kilometrin lenkin, vaikka pyllähteli useita kymmeniä kertoja nurinkin. -Kävelin vierellä nostellen poikaa takaisin suksille.
Tuo 90 senttinen suksipaketti taitaa joutua oottelemaan Toivoa. Pitää kattella löytyisikö kirppareilta vähän parempaa hiihtokalustoa Epulle.
Siperiasta paluun jälkeen olen yritellyt jatkaa keskenjääneitä remppahommia kotona, mutta aloittaminen on kuten aina kuin tervanjuontia.Kävin kyllä eräässä puusepänlikkeessä, josta ostin kuivaa koolaustavaraa ja hain myös Carlsonilta pari eristysvillapakettia, mutta vielä on tupakeittiön lattia auki heinäkuussa paljastuneen vesivahingon jäljiltä. Viime viikon lopulla aloin viritellä kadunpuoleisen räystään alle ns.haittaeläinverkkoa. Sain sen valmiiksi eilen eli maanantaina ja purin samantien elokuun kattoremontin ajoilta räystään alla sijainneet tellingit.
Samainen verkko  pitää viritellä myös talon toisen räystään alle sekä molempiin päätyihin.
Sunnuntaina olin SEKLin seuroissa Heikki Huttusen kaverina Säämingin srk.talossa. Heikki jäi pari  kolme vuotta sitten eläkkeelle Etelä-Savon piirijohtajan hommista ja aloitti samalla Karatusan kirkkoprojektin keräyspäällikön hommat. Hän toimii eläkkeelläkin SEKLin puhujahommissa.
. Kun reipas kolme vuotta sitten ostin nykyisen Transittini vm 89 , myin Skodan asevelihintaan vävylleni Antille, joka palautti auton minulle puolitoista vuotta sitten. Remontoin Skodan ja katsastin ja myin sen Jooselle edelleen asevelihintaan kakkosautoksi. Eilisiltana Joose soitti ja kertoi että Skoda on nyt lopullisesti romuna. Hän oli 12v Hilja tyttären kanssa käynyt Savonlinnan itäpuolella ostamassa Skodaan käytetyt talvirenkaat, joitten ajomatkaksi tuli jotain vajaat 2 km. Mertalan valoristeyksessä (valot eivät olleet toiminnassa) oli vastaan tuleva Bemari kääntänyt suoraan päin Joosen Skodaa. Käytettynä ostamani 1999 vm Skoda Felicia dsl, joka oli rekisteröity p-autoksi ehti palvella minua monta vuotta ja tein sillä peräkärryn kanssa yhden Siperian reissunkin. Joosen työauto Mitsubishi oli remontissa Novosibirskissa lähes koko tuon ajan ja   Skoda oli todella lujilla. Purimme sinä aikana Ala-Bulangasta hirsikirkon rungon ja siirsimme hirret uuden kirkon tontille Karatusan keskustaan. Skodaan tuli kolmen kk. aikana reipas 15 tkm. - Sen verran oli varjelusta tuossa eilisillan kolarissa, ettei tullut pahempia henkilövahinkoja. Onni onnettomuudessa oli, ettei muita lapsia ollut takapenkillä, sillä tavaratilassa metalliverkon takana olleet kesärenkaat olivat törmätessään siirtäneet takapenkkiä melkoisesti.
Vaikka Skoda kuuluukin luokkaan "koi syö ja ruoste raiskaa", niin minulla on jonkunlainen surutyö tuon menetyksen johdosta, vaikkei auto ollutkaan nimissäni Antin ja Joosen välissä kuin kuusi tuntia. Autossa taisi olla vasta jotain 340 tkm mittarissa ja varsinkin moottori oli ihan tikissään. Ilman kolaria sillä olisi vielä peltejä ja kuluvia osia laittelemalla ajellet parikin sataa tuhatta.

KAKSINKERTAINEN KOTIINPALUU

Isänpäivä ja marraskuun alku ovat jo takana. Harmaa ja melko lauha sää jatkuu täällä Itä-Savossa. Tuntuu hyvältä olla taas "tanakasti" (puntari näyttää 73 kiloa) kotimaan kamaralla. Erikoisesti olin odottanut lastenlasteni (9), tyttärieni (3) ja vävyjeni tapaamista.
Transitin laturi on taas hajallaan (menee töineen takuuseen),  tupakeittiön lattia on edelleenkin  auki kesäisen vesivahingon jäliltä ja rakennustelineet kattoremontin jäliltä ovat vielä paikoillaan. Yritän tehdä jotain estettä aina syksyisin ok.talon vinnille pyrkiville jyrsijöille (tiheäsilmäistä verkkoa räystään alle jne) ja sitten puran tellingit  ja siirrän ne Joose Pitkäsen ja Joose Keskitalon ok.talojen remontteja varten heidän vaivoikseen.
Syyskuussa viettämieni 70v synttärien järjestelyissä oli Savonlinnan osalta päävastuussa vasta kesällä virkaansa astunut lähetyssihteeri Sakari Seppälä, joka toistaiseksi asustelee kodissani Viuhonmäessä. Sorvailemme pikkuhiljaa vuokrasopimusta, mutta myös talokaupoista on keskusteltu, vaikka juuri nyt minun kannalta ei olisi kovin edullista myydä taloa. Tämän ikäisten (32v) ok.talojen hinnat ovat Savonlinnassa tulleet melkolailla alaspäin viidessä vuodessa.  Sakarin  Riikka vaimo opiskelee Jyväskylässä, jossa perheen nuorin lapsi käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa.Muut lapset (oliko 3 vai 4) taitavat olla jo aikuisia. Viikonloppuisin Sakari sompailee Jyväskylään. Sakari on syntynyt Afrikassa, jossa hänen vanhempansa olivat lähetystyössä. Suomessa hän on toiminut aikaisemmin  nuorisotyönohjaajana ja ollut myös perheineen lähetystyössä Virossa.  
-Marraskuun loppupuolen ohjelmassani on Rukan reissu. Haluan mennä Ruka Nordic tapahtumaan hyppyrimäen tamppausryhmään . Samalla reissulla pääsen tapaamaan  mennen tullen Kuopion Itkonniemellä kohta 5v  Eppu Akustia ja juuri puoli vuotta täyttänyttä Toivo Joonatania.
Joulukuun ohjelmaan kuuluu jo perinteisesti veteraanimäkihyppääjien lumileiri ja pikkujoulut Taivalkoskella. Urheilutalven päätähtäin on maaliskuun alussa Norjassa (lähellä Trondheimia) pidettävät Veteraanien MM-mäki ja yhd.kisat.
 Ensi kevääksi ( Lähtö 15.05) ollaan suunnittelemassa tuttujen Pietarsaaresta kotoisin olevien LFF:n talkoolaisten kanssa neljättä Suetukin remonttireissua, jonka aikana rakennetaan, jos Luoja suo, myös Vitalin pappilan ulkovarasto.

Palasimme Etelä-Siperiasta talkookaverini Esko 72v Kaukosen kanssa maanantaina 26. lokakuuta. Siis vuorokautta ennen Eskon antamaa takarajaa. Eskolla oli muutamaa päivää myöhemmin lähtö Etiopiaan ja oli hyvä olla muutama päivä välillä kotonakin Marja-Leena vaimon ilona.
Itse ehdin olla kotona  viikon, jonka jälkeen tein turkulaisen lumetusfirman miesten kanssa uuden reissun Siperiaan ampumahiihdon "Mekkaan" Hanti-Mansiiskiin. Tuurasin ystävääni arkkitehti Pentti Värälää, joka on vuosikymmenten ajan vastannut Suomessa rakennettujen hyppyrimäkien suunnitteluista.
H-M:n urheilujohtajat haluaisivat hakea pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoja, mutta heiltä puuttuu hyppyrimäet. He olivat aikaisemmin saaneet Tsaikovskilaisilta ( T:ssa on uusi ja aivan upean mäkikeskus K125,95,65,40 ja 20) asiantuntijoilta lausunnon ettei H-M:kiin voi rakentaa kisojen vaatimia mäkiä K120 ja K90. H-M.laiset halusivat lausunnon myös suomalaisilta asiantuntijoilta. Kymmenisen vuotta sitten saksalaisten rakentaman ampumahiihtokeskuksen ja laskettelurinnekeskuksen lisäksi oli suunnitelmat rakentaa kesäharjoittelua varten hiihtotunneli  ja hyppyrimäet. Jo rakenteilla ollut hiihtotunneli oli alkanut sortua ja se työmaa oli lopetettu. Samalla suunnittelun alkuvaiheessa olleet hyppyrimäetkin olivat jääneet rakentamatta.
Hanti-Mansiiskin matka (lentämällä) onnistui hyvin.  Tosin paikallisilla ei ollut kunnollisia korkeuskäyrillä varustettuja karttoja ja vanhoista saksalaisten työmaakartoista oli vesi liuottanut suurimman osan korkeuskäyristä pois. Odotamme heiltä sähköpostitse k.o. karttoja ja sorvaamme lausuntoa asiasta.
Jos ehkä kymmenen vuoden sisällä seuraatte k.o. MM-kisoja Hanti-Mansiiskissa, niin voitte pitää minua "osasyyllisenä" kisojen toteutumiseen. Mulla tää lähetysnäky on "hieman" tavanomaista laajempi, elikä lähetyskenttään kuuluu oman lajin urheiluväkeä ja vaikuttajia. Tutustumiseni kahteen sikäläiseen suurimpaan urheilujohtajaan (toinen isompikokoinen ampumahiihdon 2krt.MM-kulta ja toinen hiihdon MM-pronssimies)  ja isäntänämme toimineen jälkimäisen upeaan kotiin ja "vaatimattomaan" kesämökkiin osoitti että vastaavanlaiset menestykset seurauksineen Suomessa ovat aivan nappikauppaa kun verrataan sikäläiseen systeemiin ja varsinkin koko Venäjän rikkaimman alueen Tjumenin Oblastin ja siellä sijaitsevan itsenäisen Hanti-Mansiiskin Okrugin tilanteeseen. Tulkkinamme toiminut N-L:n nuorten MM-edustusjoukkueessa hyvin mitalitasolla menestynyt -90 luvun alussa Suomeen muuttanut ja Suomen  kansalaisuuden 2000 luvulla saanut ja maajoukkueessammekin hiihtänyt Valeri kertoi, että näillä menestyneillä mitalisteilla on usein hyvän viran ohella pari kolme hyvää lisäbisnestä.

Viimeiset päivät Karatusassa olivat työntäyteisiä. Esko viimeisteli pappilan verannan panelointia. Väliseinän ja kauniin Minusinskin srk.tiloista rokuliin jääneen kaksipuoleisen lasioven hän oli jo asentanut aikaisemmin. Itse olin remontoinut (ties monennenko kerran Joosen kanssa) pappilan varsinaisen ikivanhan ja jykevän ulko-oven.  Nyt se menee taas kunnolla ja suht`helposti kiinni. Kotiinlähtöä edeltävänä iltana ajoin Minusinskiin jossa nukuin "herroiksi" Eskon (ja Arskan) kamarissa. Olin luvannut olla varhain aamulla Abakanin lentoasemalla vastassa Suomesta,Pietarista ja Kazanista Karatusan kirkon rakennustyötä tarkastamaan tulevaa ryhmää. Tiedonkulku  arkkitehti Jorma Laineen ja kazanilaisen rak.firman välillä ei liene ollut parhaimmillaan, sillä minun Transittini lisäksi ryhmää  olikin odottamassa kaksi Ladaa, joista toista kuskasi rak.firman prigadööri, eli työnjohtaja (nimi  hukassa). SEKLin Venäjän työn koordinaattori Tapani Kaitainen tuli minun autooni. Jorma Laine, Inkerin kirkon kiinteistövastaava pastori Aleksanteri ja Kazanissa asuva marilaista syntyperää oleva Sergei Maikov sekä myöhemmin Minusinskista mukaan poikittu aktiivi seurakuntalainen, tulkkina toiminut, Elena menivät Ladojen kyytiin.
Saimme  Tapanin kanssa hyvän mahdollisuuden jutella kaikessa rauhassa niin työhön kuin muuhunkin elämään liittyvistä asioista.
Soitin matkan aikana Karatusan kirkkoherra Vitali Luchagoville, että tarkastusryhmä ajaa suoraan Karatusan kirkkotyömaalle. Poikkesin kuitenkin pappilassa ja hain myös Eskon mukaan seuraamaan rakennustyömaan katselmusta. 
Viime kevään kuukauden mittaisen Suetukin ulkovuorausremonttiin kohdistuneen talkooreissun aikana olimme pariin kertaan käyneet myös Karatusan kirkkotyömaalla ja ihmetelleet  siellä pitkään vallinutta  hiljaiseloa. Kesänmittaan työt oli saatu taas käyntiin ja 4-5 miehen ryhmä teki sisähommia koko sen ajan mitä me Eskon kanssa olimme Karatusassa. Vitalin facebookiin lähettämistä kuvista olin nähnyt, että kirkkoon oli jo kesällä vedetty vesijohto. Kirkon sisällä oli katon, välipohjan ja väliseinien runkorakenteita. Myös kirkon ikkunat  (jykeviin puisiin karmeihin ja pokiin kiinnitetyt kolminkertaiset lämpölasimoduulit)  alkoivat olla paikoillaan, mutta kaikki ovet puuttuivat. Ovet ovat kuitenkin jo rakenteilla Kazanissa.
Kun elokuussa olin SEKLin lähettipäivillä Ryttylässä olimme pitäneet Suetukin kirkon remonttihommia sekä Karatusan kirkon rakentamisprojektia koskevan neuvottelupalaverin, jossa  Jorma Laineen ja minun lisäksi oli mukana Tapani Kaitainen, entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari ja ennen Jorma Lainetta Inkerin kirkon arkkitehtina pitkään työskennellyt nyt jo eläkkeellä oleva minun ikäinen Isto Pihkala.  -Minun listalla olivat Suetukin remontointiin liittyvät asiat ja Juha Saarella oli melkoinen lista Karatusan kirkkoprojektiin liittyvistä asioista.
Suetukin listan osalta ei ollut juurikaan eriäviä mielipiteitä. mutta Isto Pihkala teroitti että niissä kysymyksissä jotka liittyvät kirkon varsinaiseen  jumalanpalveluskäytäntöihin meidän suomalaisten pitää muistaa kysyä aina ensin Inkerin kirkon johdon ja paikallisen kirkkoherran mielipidettä esim. Suetukissa alttarialueeeseen liittyvissä kysymyksissä.
Karatusan kirkkotyömaan osalta Juha Saaren laatima lista oli paljon pitempi ja se aiheutti melkolailla keskustelua. Juha oli alkukesästä käynyt Karatusassa ja paljon keskustellut myös khra Vitaly Luchagovan kanssa juuri noista asioista. Ryttylän palaverissa toin esille myös omat näkemykseni Karatusan kirkkoprojektin toteuttamiseen liittyvistä asioista.
Myös Karatusan kirkkotyömaan katselmuksessa, jossa käytiin läpi kaikki k.o. kazanilaisfirman rakentamiseen liittyvät asiat (perustus-, ja kellarivaihe oli erään toisen paikallisen firman toteuttama, eikä kuulunut tähän katselmukseen) keskustelu kävi välillä melko kuumana ( sanoisin, että se on ihan "normalna" kun ollaan Venäjällä). Katselmuksen jälkeen otetussa valokuvassa  oltiin kuitenkin jo kaulakkain
Katselmuksen jälkeen mentiin Vitalin pappilaan, jossa oli varsinainen asioitten kirjaamis-, ja työmaakokous. Kun se ei varsinaisesti kuulunut minun , eikä tietenkään myös Eskon ohjelmaan, me jatkoimme omia hommiamme. Esko purki laudotuksia ulkovaraston perustusten valujen ympäriltä ja minä menin tuttuun Taigis-Rautakauppaan tuhlaamaan synttärikolehtejani. Tein kaupat (kurssi oli meille edullinen) melkoisesta määrästä vuorivillaa ja ostin myös kattopellit k.o. ulkovarastoon. Rakennamme 4x4m varaston (+ 1,5x4m veranta) kaksikerroksisena masardikatolla  ja Vitalin toivomuksesta rakennus lämpöeristetään. Alempi kerros toimii varastona ja askartelutilana. Yläkertaan voi majoittaa tilapäisesti vaikka talkooväkeä, tai muita vieraita.
 -Rautakaupan väki lupasi toimittaa rak.tarvikkeet myöhemmin. Informoin asiasta   khra Vitalin sekä Tonja vaimon ja teroitin että vuorivillapaketit pitää vanhan varaston sisällä sekä vinnillä suojata hyvin pressuilla, etteivät ne pääse kastumaan.
Työmaakokouksen päätöksistä kuulin sen verran, että siellä oli päätetty kuitenkin rakentaa kivihiilellä ja puulla toimiva lämpökeskus sakastin alla oleviin tiloihin.Samalla kellariin ja kirkkoon asennetaan vesikierrolla toimiva lämmitysjärjestelmä pattereineen. Savupippu rakennetaan sakastin läpi. Kaukolämpöön liittyminen jää myöhemmäksi. Aivan äskettäin näin Vitalin facebookiin laittamista kuvista, että kirkon ulko-ovet oli rakennettu tilapäisiksi jollain lailla eristettyinä raakalautaversiona. Harmillista, että noita väliaikaisia ovia ja rakenteita tehdessä oli käytetty pahoin sinistynyttä ja ehkä myös homeista lautatvaraa.  Myös kellarin ikkunoihin oli laitettu tyroksieristys. Jo meidän siellä olo aikoina saattoi öisin olla liki miinus kymmenen astetta.  Viimeisissä kuvissa oli rakenteilla  pihalle n 10m päähän kirkosta sijoittuva ns.septitankki. Kuorma-auton lavalla oli neljä noin metrin korkuista ja 1,5m halkaisijaltaan olevaa betonirengasta. Ilmeisesti septitankkiin menee niin harmaat kuin myös vessankin vedet. Kunnan imuauto käy tyhjentämässä septitankin aina tarpeen vaatiessa.