TIUKKA TALKOORUPEAMA TAKANA JA KUUDEN TKM:N KOTIMATKA EDESSÄ

Palasimme  tänää jo puoliltapäivin  "sivistyksen" pariin eli Minusinskin kaupunkiin   Suetukin kyläkirkon  tiiviiltä parin viikon talkoorupeamalta. Huomisaamuna viemme 7 hengen ryhmän Abakanin lentokentälle ja jatkamme kolmistaan Ralfin ja tulkki Vitalin kanssa LFF:n melko uudella Transitilla kohti kotimaata. Talkoohommat  Suetukin kirkolla sujuivat hyvin suunnitelmien mukaisesti. Räystäskourut ja syöksyrännit ovat paikoillaan samoin hulevesien ohjaus on hoidettu.  Kirkon kivijalkaan porattiin ja sahattiin tuuletusaukot ja poistettiin alapohjaan aikojen saatossa jäänyttä ja kertynyttä roinaa ja rakennusjätettä melkoiset määrät. Viimeisenä valmistui noin parikymppisten pietarsaarelaistyttöjen Mikaelan ja Melindan rakentama hyvin viimeistelty ja kaunis ulkohuussi(M+N). Tytöt myös maalasivat sen niin kauniiksi, että kyläpäälikkö Jan Kensup arveli että ehkä joku varastaa sen itselleen.  Rakennushommien lomassa tutustuimme kyläläisiin. Niin lapsia kuin aikuisiakin osallistui myös kaksiin viikonlopun talkoopäiviin maalaten kirkon aitaa ja siivoillen paikkoja. Talkoitten alussa pidettiin kirkossa alkuhartaus, kuten meidän kauempaa tulleiden kesken myös joka aamuiset hartaushetketkin. Kyläläiset osallistuivat myös jumalanpalveluksiin ja nuorten kanssa pelasimme taaskin pari ystävyysmatsia jalkapallossa. Noissa ystävyysotteluissa jaettiin kylän nuorisolle Pietarsaaren alueelta kerättyjä vähän käytettyjä futiskenkiä sekä lenkkareita.
Eilen kävimme porukalla Vitalin ja Karatusan 4h torvisoittoryhmän kanssa pitämässä Motorskojen kylän hautausmaalla jumalanpalveluksen. Vaikka kylän väkeä oli paikalla vain muutamia oli tilaisuus hyvin lämminhenkinen. Khra Vitali toimi liturgina, Kurt saarnasi ja Volodja tulkkasi. Sunnuntaina poikkesimme koko porukalla myös katsomassa Karatusan kirkkotyömaata, jolla on valitettavasti ollut pitkiä siesokkeja. Kirkossa on menossa sisätyöt, joitten osalta kirkon kattoon on nyt jo kaikkialle asennettu paloviranomaisten vaatimat kaksinkertaiset cyproklevyt. - Pari kolme viikkoa sitten Karatusan kirkkotyömaalla oli pidetty arkkitehti Jorma Laineen, kazanilaisen rak.firman johtajan Sergei Maikovin ja kirkkoherra Vitali Luchagovan toimesta työmaakokous, jonka jälkeen Jorma Laine kertoi meille, että kolmessa kuukaudessa nykyinen rakennusvaihe (ilman kellariosastoa) olisi valmis. -Mitään ei vielä ole tapahtunut. Toivottavasti aloittavat pian työt, sillä nythän on paras aika rakentaa kun on kesä.  Tänä aamuna poikkesimme Vitalin pappilassa, jossa meillä oli lämpimät jäähyväiset pappilan perheen kanssa. -Siunatkoon Kaikkivaltias Jumala koko tuota perhettä ja kaikkia muitakin paikallisia vastuunkantajia. Itse yritän kerätä pinehkön 3-4h talkooryhmän syys-lokakuun Siperian reissulle. Silloin on tarkoitus rakentaa Vitalin pappilan uusi lämpöeristetty ulkovarasto, joka tulee toimimaan myös askartelutilana ja yläkerran osalta myös lisämajoitustilana.  Khra Slava Shadrinin johtama ja diakoni Olegin avustamana toiminut Minusinskin seurakunta on nyt liitetty Karatusan seurakuntaan ja Minusinsk on näin ollen Karatusan srk:n toimipiste, jossa työskentelee Novosibirskista tänne muuttanut maallikkotyöntekijä Aleksei ( n 55v) yhdessä paikallisten seurakuntalaisten kanssa.

SARJASSA -SIPERIA OPETTAA: UPEITA MAISEMIA, MULTAMYRSKYÄ, TALKOOHOMMIA

Tänne blogiin kirjoittelu on ollut viime kuukausina melko lailla "jäissä". Osaltaan se on johtunut  siitä, että liityin aikoinaan facebookiin ja sinne tulee kirjoiteltua päivittäin. Blogitekstiin pitää patistaa itseään melko lailla.
Kirjoittelen taas kerran Karatusan pappilassa Vitalin olohuoneen sohvalla istuen. 
Lähdimme Suomesta LFF:n melko uudella 9h Ford Tournie bussilla 9. toukokuuta. Ralf Lindfors saapui kotiini Kaskisista kotoisin olevan rak.mestari Aarno Viitasen 75v ( Pitkään Venäjällä Mordvan Saranskissa ja NIshni-Novgorodissa lähettinä työskennelleen Miina Viitasen nyk. Makkosen isä) kanssa. Poimimme Inkerin kirkon pääarkkitehdin Jorma Laineen kyytiimme Puumalasta. Jorma oli ollut sukulaisen hautajaisissa Suomessa.  Myös Aarnoa kutsuttiin Venäjällä arkkitehdiksi. Hän oli johtanut  Haapakankaan ja Saranskin Velmeema-kirkon rakennustöitä.   Meillä oli peräkärryssä painava lasti rakennustyökoneita joten Ralf kävi Suomen tullissa tekemässä koneidta lista, ettei tule ongelmia palatessa. Ensimmäinen pysähdys oli Haapakankaan kodikkaalla hirsikirkolla, jonka uunin solassa oli edelleenkin Aarnon sinne asettama sänky vävyneille rakennus-tai matkamiehille.
Seuraavaksi haimme minulle jo -94 Siperian reissulta tutun Volodja Vasiljevin tulkiksimme. Seuraavaksi poikettiin Keltossa tervehtimässä Inkerin kirkon piispaa Aarre Kuukauppia ja Allisa vaimoa.  -Keltosta jatrkettiin yhtä soittoa Saranskiin. Yöllä me kuskit (Ralf, minä ja Jorma) nukuimme vuoronperään takapenkille asennetulla pedillä. -Tosin tässä vaiheessa Jorma sinnitteli istuallaan, mutta taipui lopulta hänkin pitkäkseen. - Patistimme välillä myös Aarnon pitkäkseen takapenkille ja välillä siellä kuorsasi tulkki Volodjakin, jolla on mahdottoman hyvät unenlahjat myös istualtaan.  Saranskissa arkkitehdit "tarkastivat" molemmat kirkot ja tapasimme niin Velmeman kirkkoherra Aleksei Aljioskinin ja Niina vaimon kuin myös Moksa-Ersä hirsikirkon rakentaneen eläkkeelle siirretyn entisen kirkkoherran Mikisinkin. Mikis asuu  uuden vaimonsa (erosi edellisestä ja joutui luopumaan kirkkoherran virastaan) kanssa kirkon siipirakennuksessa vanhassa Siperialaistalossa, joka oli alkuaikoina toiminut myös seurakunnan kokoontumistilana.
Saranskista jatkettiin edelleen "yhtä soittoa" yli Uralin (viitostietä) ja ohi Omskin. Novosibirskin lähellä siirsimme Aitamäkien lähettiperheen viisi säkillistä tavaraa meitä vastaan tulleen diakoni Slava Ostinin autoon.  Kemerovan vuoristotaipaleen jälkeen löytyi pikku hotelli, jonne majoitettiin arkkitehdit ja Ralf yhdeksi yöksi. Me Volodjan kanssa nukuimme autossa. Ennen nukkumista pääsimme hotellin saunaan.
Suunnitelmissamme oli ajaa Krasnojarskin (miljoonakaupunki) kautta hakemassa räsystäskourut ja syöksytorvet tarvikkeineen, mutta kun tapasimme jossain kafeessa läpi Krasnojarskin hallintoalueen juuri ajaneen rekkamiehen jätimme Krasnojarskin rauhaan ja käännyimme Atsinskista etelään kohti Abakania. Krasnojarskin alueella oli satanut edellisyönä puoli metriä lunta ja kaikki oli ollut jäässä ja meillä oli jo kesärenkaat alla (talvirenkaita ei ollut edes mukana kun oli sentään jo toukokuu hyvässä menossa).   Lumimyrskyyn emme siis joutuneet, mutta Atsinskin ja Abakanin välillä jouduimme multamyrskyyn. Länsituuli oli hyvin voimakas ja nosti kuivuneesta pellon pinnasta multaa ilmaan.
Ensimmäisen myrskyvaiheen läpi ajoi Ralf  ja silloin näkyvyys oli pahimmillaan ehkä 10-15m. Toissa myrskyssä kuskina oli Jorma, mutta se myrsky oli aivan kesy edelliseen verrattuna.
Edellisvuoden reissulla olimme kohdanneet multamyrskyn lisäksi samanaikaisesti   aivan dramaattisen ruohikkopalomyrskyn, jonka läpi jouduin itse ajamaan. - Se edellisvuoden katastrofi oli vienyt noin 30 ihmisen hengen.  Myös  1500 kotia oli palanut Siperiassa. 
Tällä kertaa näimme lähes kymmenkunta valtion palaneiden talojen tilalle rakennuttamaa uutta taloa.
Kävimme viemässä rakennuskoneet ym lastin Suetukin kirkolle ja jätiumme arkkitehdit Karatusan hotelliin  ja ajoimme Minusinskiin, jonka srk.tiloista löysimme Novosibirskistä sinne muuttaneen maallikkotyöntekijä Aleksein. . Kolmestaan ajoimme etelästä takaisin Krasnojarskiin, josta lumet olivat jo sulaneet. Vuoristotaipaleella oli metsässä vielä melkolailla vanhaa talven lunta.  Ruokailimme tien varren kafeissa, joissa hinnat olivat meille edullisia. Muutama kymmentä kilometriä ennen Krasnojarskia poikkesimme syömään hieman "paremman" näköisessä kafeessa. Ruoka oli ihan ok. , mutta hinta taisi olla 3 kertaa normaalia korkeampi. Teimme treffit Siperian lääninrovasti Ville Melasen kanssa hänen kotinsa läheiselle parkkipaikalle, jonne laitoimme automme. Söimme vielä toiseen kertaan Susanna vaimon valmistaman päivällisen ja tapasimme myös perheen lapset . Pojat yöpyivät "pappilassa ja minä autossa. Rak.tarvikkeetkin löytyivät ajastaan ja veimme ne taas Suetukiin.
Yötä myöten palasin Abakaniin vastaanottamaan muuta LFF:n ryhmää (Krister, Turre, Jens poikineen, kivimies Niklas ja pari v. sitten Suetukissa käyneen Mikaelan, Melindan ja saarnamies Kurtin).  Rakennustyöt: Kivijalkaan avattavat tuuletusaukot (leikkaamalla ja poraamalla) sekä räystäskourujen   ja syöksytorvien asennushommat ovat lähteneet hyvin käyntiin. ( uudet siirrettävät rak.telineet lankkutavarasta).  Eilisiltana pelattiin Suetukin nuorison kanssa ystävyysottelu jalkapallossa ja tänään sunnuntaina pidettiin jo toinen jumalanpalvelus Suetukin kyläkirkossa .Molemmilla kerroilla meitä oli läsnä yli kolmekymmentä henkeä. Minusinskissa ehdimme olla myös kerran jumalanpalveluksessa ja kerran nuortenillassa.
Eilen lähtivät arekkitehdit ja myös Ville Melanen kotimatkalle.  Jormalla oli myös Karatusan kirkkoa rakentavan kasanilaisfirman johtajan ja kirkkoherra Vitalin kanssa työmaakokous, joka oli mennyt hyvin. -Jorma kertoi että kirkon nyt menossa oleva projekti joka ei sisällä kellaria olisi valmis kolmen kk.kuluttua. Kirkon vihkimisjuhlasta ei ole vielä tietoa..

KEVÄT ON TULLUT KEIKKUEN JA NYT ODOTAMME KUIN LEHMÄ UUTTA KESÄÄ

Jo kaukana takana on talvi kisareissuineen, touhuineen lastenlasten kanssa ja vierailut Siperian työn merkeissä lähetyspiireissä ja lähettäjäjärjestön seminaareissa.
 Joskus ehkä kymmenen vuotta sitten humoristina tunnettu veteraanihyppääjäjärjestömme ex.presidentti tuli eräitten  MM-kisojen palkintojen jaon jälkeen puristamaan kättäni sanoen:"Onneksi olkoon nyt vaikka jäitkin kisassa toiseksi viimeiseksi".  Jo silloin rippikoulukaverit ainankin suurmäissä olivat alkaneet harventua,  ysikympin mäkeen oli silloin minun lisäksi uskaltautunut vain yksi kilpailija, hänkin suomalainen, joka pokkasi hopeaa. Norjan MM-kisareissulla  suurin mäki oli "vain" HS 75 ja keskimmäinen HS55 . Jäin kahdesti toiseksi viimeiseksi. Hyppäsin ensimmäistä kertaa yli 70 vuotiaissa ja myös ensimmäistä kertaa yli "70 kiloisissa". Molemmissa mäissä meitä oli kolme ja kahdesti jäin toiseksi viimeiseksi, mutta sain kuitenkin pokata hopeaa.  Vakaa aikomukseni on. Jos Luoja suo, kilpailla syyskuun alun Kesä GP:ssä Itävallan upo uudessa Thaggsumin mäkikeskuksessa HS 100 ja HS75 mäissä yli 70 v., mutta Huom! Alle "65 kiloisissa".
Lumet Savonlinnan seudulla ovat lähes hävinneet ja routa sulaa vesisateitten jouduttamana  maankamarasta. Toivottavasti Hengen kevätsateet pääsevät sulattamaan myös sydämistämme synnin roudittaman kiviseksi huomaamatta muuttuneen sydämemme. - Vapahtaja kutsuu meitä palaamaan "Ensimmäiseen rakkauteen".
 Jos olet kokenut ja vielä muistat ne tuntemukset jotka liittyvät ensimmäiseen rakastumiseesi , niin iloineen kuin kipuineenkin, niin lienet kanssani samaa mieltä, että "Rakkaus ei kysy hintaa, eikä matkan pituutta". Mikään ei ollut liian kallista kun oli kysymys rakastetusta ja saattoreissulle päässyt nuorimies teki jopa paljonkin lisämutkaa, jotta sai olla rakastettunsa seurassa mahdollisimman kauan.
Evankeliumin kertomuksessa kaikkensa menettäneistä ja syvästi masentuneista Emmauksen tien kulkijoista tuli muuttuneita miehiä kun he ilta-aterialla tunsivat tiellä seuraansa liittyneen Vapahtajansa joka leivän murtamisen jälkeen, jolloin he tunsivat ylösnousseen Jeesuksen hävisi heidän näkyvistään. -Viivyttelemättä he lähtivät kertomaan kavereilleen että olivat kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen  ja muistelivat siinä kiiruhtaessaan:" Eikö sydämemme ollutkin meissä palava, kun Hän selitti meille kuinka kaikki oli tapahtunut kirjoitusten mukaan".
Samanlaisella ilolla ja kiireellä, kustannuksia laskematta ovat lukemattomat  armosta pelastuksen kokeneet rientäneet viemään evankeliumia lähelle ja kauas.
Viikko sitten olin Karatusan kirkkohankkeen keräyspäälikkö Heikki Huttusen kanssa Porin ympäristössä ja Tampereella levittämässä tietoa ja keräämässä kolehtia Karatusan kirkkohankkeelle.Jaoimme prosyyrien mukana myös tilillepanokortteja. Toivottavasti saimme ennenkaikkea uskollisia esirukoilijoita niin rakennushankkeelle kuin Karatusan seurakunnalle.
Edellissunnuntaina oli Uralin tällä puolen Kazanin miljoonakaupungissa vihitty käyttöön sinne rakennettu uusi ja kaunis luterilainen kirkko . Vihkimisen toimitti Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi avustajineen. Juhlavieraita oli ollut 300 henkeä. 
-Kiitos Jumalalle Kazanin kirkosta ja seurakunnasta.  Kazanin kirkon rakensi marilaisen Sergei Maikovin rakennusfirma, joka rakentaa myös Karatusan kirkkoa. Tähän asti Karatusan projektin työmiehet ovat olleet paikkakuntalaisia, mutta nyt työhön tulee rakentajia myös Kazanista.
Karatusan kirkossa on menossa sisätyöt. Kirkon valmistumis-, ja vihkimisjuhlan ajasta ei minulla ole vielä varmaa tietoa, mutta kun minulta on usein kyselty milloin on kirkon vihkimisjuhlat ja kuinka sinne pääsee, olen kertonut, että optisimmat arviot vosivat olla jo ensi syksynä, mutta realismia lienee kuitenkin seuraava  vuosi. Juhliin matkustamisesta olen kertonut kolmesta vaihtoehdosta.
Hätäisimmille ja vielä työelämässä oleville vajaan viikon mittainen lentomatka, Junafaneille kahden viikon matka.Lento-, ja Rautatieasema sijaitsevat n 130 km Karatusasta (30 km Minusinskista)  Niille joilla on aikaa, tai mahdollisuutta järjestää lomansa on suunnitelmissa 3-4 viikon bussimatka, ajatuksena tutustua samalla  Inkerin kirkon seurakuntiin  matkareitin varrella Uralin molemmin puolin.
Toinen evankeliumin levittämiseen ja matkailuun liittyvä hanke on  2018 Venäjällä (Pietari,Moskova,Kazan,Saransk) pidettävien Jalkapallon MM-kisojen ajaksi suunnitteilla oleva "Futiskenkä evankelioimisaktio" . Sain idean kun muutama vuosi sitten Siperiassa vierailleen aikuisten nuorten aktioryhmän kanssa kierreltiin pikkukyliä ja koottiin lapsia ja nuoria pelaamaan ystävyysotteluita joitten ohella pidettiin evankeliumia esillä. Useimmat venäläisnuoret pelasivat paljasjaloin, koska he eivät halunneet pilata ainuita kenkiään.  -Jos Luoja suo toteutamme k.o. idean
keräämällä Suomessa vähän käytettyjä futiskenkiä (uudetkin kelpaavat) ja jalkapalloja, joita sitten jaetaan niitä tarvitseville aktioitten yhteydessä. Pääpaino on tietenkin evankeliumin esillä pidossa, johon liittyy venäjänkielisen evankelioivien kirjasten ja Uusien Testamenttien jako osallistujille.

Seuraava Siperian matkani alkaa jos  Luoja suo Voitonpäivänä 9. toukokuuta LFF:n (Ruotsinkielinen Rauhan Sanan lestadiolaisryhmä) 7v ikäisellä 9h Ford Tournie bussilla ja peräkärryllä vanhan siperiankävijän Ralf Lindforsin kanssa. Toksovasta tulee mukaan tuttu tulkki  n 50v Volodja.  Muu talkooryhmä 5 miestä ja kaksi noin parikymppistä tyttöä (kokeiksi ja Krister Mordin apulaisiksi) tulee lentämällä. Tehokasta työaikaa Suetukin kirkon remontoinnissa ( räystäskourut ym. hulevesien ohjaus,rossipohjan tuuletus ja lisäkuistin ja ulkokäymälän rakentaminen) tulee reilut 10 päivää. Jos aikaa jää niin aloitetaan Karatusan pappilan pienen 4x6m) ulkovaraston rakentaminen. Perustukset teimme Esko Kaukosen kanssa viime syksynä ja silloin ostin 70v synttärikolehdeilla myös rakennustarvikkeet. Paluulento on 1,kesäkuuta.

MATKALLA NORJAN ORKDALIIN VETERAANIEN MM-KISOIHIN

Kello käy kohti puoltayötä.  Olemme ohittamassa Kemiä ja kohta lähestymme Torniota ja Ruotsin rajaa ja Haaparantaa. Matkaa taitetaan Martti-veljen juuri ja juuri sisäänajetulla (341 tkm) pienellä 22v ikäisellä punaisella diesel Bemarilla. Janne Haukipuro on  "puikoissa" ja velimies komennettuna takapenkille nukkuvien puolueeseen. Masa oli lähtenyt kotoaan Luumäeltä aamulla kahdeksalta. Voielimme mäkisukset minun kodissani Savonlinnan Viuhonmäessä.  Söimme tukevasti eilisiltana leivinuunissa hauduttamaani lohi-pottu-porkkanalaatikkoa ja pakkasimme minun tavarat autoon. Poikkesimme nuorimman tyttäreni Kaisan perheen luona Kuopion Itkonniemellä, jossa olen ollut viime aikoina useaan otteeseen pikku Toivon ja isoveli Eppu Akustin kaverina. Toivo Joonatanin kanssa on konttailtu pitkin keittiön ja olohuoneen lattioita ja 5v ikäisen Eppu Akustin kanssa on leikitty piilosillaoloa, aamuisin olen yrittänyt tehdä Epulle jekkuja ja jos kelit ovat sallineet on käyty harjoittelemassa hiihtämistä, joko Puijon tykkiladulla, Antikkalan yläladuilla ja kerran myös läheisellä urheilukentän ympärysladulla. Ehkä viikko sitten jäimme tykkiladulla seuraamaan mäkimonttuun koulujen alaluokkalaisille järjestettyä lumiliikuntatapahtumaa, jonka viimeisenä rastina oli pari ysikymppimäen kääntöpaikan loppuun rakennetut pinet lumihyppyrimäet. Koululaisten lähdettyä Eppu halusi myös kokeilla ja laskikin kaksi kertaa 2 metrin ja kerran 3 metrin hyppyristä, kaatua pyllähtäen notkossa. Eppu totesikin myöhemmin, että mäkihypyssä on pysyttävä pystyssä hyppyrille saakka, mutta alastulomäessä voi kaatuakin.
Puijon Maailman-cup tapahtuman toisena päivänä oli tamppaushommissa 4-5tunnin tauko ja siinä välissä hain Epun  kisapaikalle ja seurasimme yhdessä yhdistetyn hiihto-osuutta. Suomalisryhmällä oli muusta kilpailijaporukasta poikkeavat valkoiset hiihtotrikoot joten Eppukin pääsi hyvin jyvälle suomalisten taistelusta luistelupaanalla. Meillä oli hauskaa ja hyvinhän Suomen pojat taistelivatkin . Puijon oma poika Ilkka Herola nousi melkoiselta takamatkalta kuudenneksi, toinenkin veljes otti pistesijan, josta Leevi Mutru jäi yhden sijan verran. Jussi Salo ja Mikke Leinonenkin hiihtivät suht hyvin, vaikka mäkiosuus oli mennyt heikommin.
Ylitimme äsken Torniojoen ja ohitimme Haaparannan. Navigaattori ilmoitteli, että noin 40 km päästä käännymme oikealle. Se reitti vie Ruotsin metsäisen sisämaareitin kautta Östersundiin, josta sitten aikoinaan käännymme oikealle kohti Norjan rannikkoa, jossa on suurkaupunki Trondheim. Meidän matkamme kohde on Orkdalin mäkikeskus, jossa alkavalla viikolla järjestetään Veteraanien MM-mäki-, ja yh.kisat eli IMC 2016 tapahtuma. Tämän talven kisatapahtumaan on tulossa noin 150 osallistujaa 12 maasta. Suurin kilpailijaryhmä on  luonnollisesti järjestäjämaasta Norjasta.
Masalla on vasta kahdeksan lumihyppyä ja nekin kaikki  Somersdorfin  pienestä K27 mäestä. Jannella  noin neljäkymmentä hyppyä, joista puolet Taivalkosken mäistä (K35,49 ja pari K73:stakin.  ja loput Siilinjärven K42 ja omasta Muorinmäen K35 mäestä.  Minun noin kolmekymmentä hyppyä Taivalkoskelta (K49 ja 73), Lahden K64   Siilinjärven K42, Mikkelin K42 ja yksi Luohualta Mannen K5 pihamäestä. Peruskuntokausi pääsi lipsahtamaan minulta   ok.taloni keittiön lattian vesivahinko-, ja peltiokattoremonttien aiheuttaman stressin myötä ilman ensimmäistäkään kentolenkkiä. Ok.taloni kellarissakin kävin puntteja kolistelemassa vain pari-, kolme kertaa.  Onneksi oli sentään Rukan ja Kuopion maailmancup- kisojen alastulorinteitten tamppausryhmässä  toimiminen ja Joroisten K25 mäen  kuntoonlaitto.. Ne nostivat sentään peruskuntoa jonkun verran, mutta tuskin liosäsivät juurikaan kimmoisuutta.  - No kisoihin ollaan kuitenkin menossa. Siellä on kaksi harjoituspäivää ennen kisoja. Pitää yrittää parantaa ponnistustekniikkaa jos mahdollista.
Vaikka läheisen veteraanihyppykaverini Jussin hautajaisreissu olikin raskas se oli kuitenkin myös siunattu ja todella mieliinpainuva ja koskettava. Kauniiseen Kuusamon kirkkoon oli järjestetty siunaustilaisuus oli koskettava ja lämminhenkinen. Nuori naispastori ja samoin nuori mieskanttori hoitivat tehtävänsä suurella ammattitaidolla ja lämmöllä. Samoin Jussin saattaminen viimeisellä matkalla Kuusamon uusimman Rukan suunnalla keskustasta sijainneen hautausmaan multiin kahden veljensä ja valmentajakavereittensa kantamana oli hyvin koskettava.. Vanhan kuusamolaistavan mukaisesti miesväki lapioi haudan umpeen muun saattoväen veisatessa. Myös muistotilaisuus Kuusamon keskustan sijainneessa ruokapaikassa oli lämminhenkinen musiikkiesityksineen ja puheenvuoroineen. Kaksi Jussin valmentajakaveria lukivat adressipinon ja tilaisuuden lopuksi Henna tytär lauloi kauniin ja koskettavan "Ota hänet vastaan" kappaleen.
 Minua kosketti se että seurakunnan viranhaltijat olivat paikalla aivan loppuun saakka. Luterilaista kirkkoamme on arvosteltu milloin mistäkin, mutta juuri noissa hautajaisissa seurakunta viranhaltijoineen toimi parhaalla mahdollisella tavalla ja ansaitsee saada kiitoksen.

"KUN SURU KOHTAA KIPU TARTTUU SYDÄMEEN.- RUKOUS KANTAA MEITÄ UUTEEN HUOMISEEN"

Maanantaina ajoin Imatralle SEKLin nuorteniltaan kertomaan Siperian työstäni. Koukkasin Mikkelin hyppyrimäen  ja Puumalan  kautta.  Urheilukaverini Kari Pesonen oli jo aikaisemmin käynyt tamppaamassa alamäen kääntöpaikkoineen ja lumettanut myös vauhtimäen. Tamppasimme lisäksi sataneen lumen ja minä havutin alastulorinteen sillä aikaa kuin Kari viimeisteli vauhtimäen ja jäädytti ladut kastelukannun kanssa. - Jalat alkoivat olla jo jumissa, mutta avasimme Mikkelin mäen näillä lumilla tehden  kaksi hyppyä  mieheen.
Nuortenilta sujui mukavasti. Nuoret valmistivat illan alussa venäläisiä pelmeenejä. joita syötiin ohjelman jälkeen. Kerroin sanoin ja kuvin työstämme Siperiassa ja myös kuinka Jumala on minut sinne johdattanut. Kotimatkan ajoin Parikkalan kautta, joten tein melkoisen lenkin maanantaina.
Tiistaina olin menossa tamppaamaan Joroisten K25 mäkeä ennen klo 13 kunnantoimistolla alkavaa hyppyrimäkiprojektia koskevaa palaveria. Palaveriin ehdin, mutta tamppaushomma jäi, sillä sain aamulla minua ja koko Suomen mäkihyppyperhettä järkyttäneen suruviestin hyvän ystäväni hieman yli 50 vuotiaan kuusamolaisen veteraanimäkihyppääjän ja valmentajan Juhani Saapungin kuolemasta.
Minulle soittanut Pekkalan koululla Ylikemijokivarressa asustava Matti Saari oli ollut sunnuntaina vaimonsa ja lastensa kanssa Taivalkoskella mäkitreeneissä ja nähneet siellä kovin stressaantuneen oloisen Juhanin kuusamolaisten valmennettaviensa kanssa. Ryhmään kuuluu Juhanin 18v poika Joni, joka maanantaina palattuaan koulusta oli löytänyt isänsä kuolleena kotipihaltaan. Soitin tiistaina myöhemmin Juhanin Anne vaimolle sekä tyttärelle ja pojalle, KEV:n mäkiporukkaa oli jo käynyt heidän kotonaan ottamassa osaa suruun.
Olin tuntenut Jussin pikkupojasta asti. Kuljetin sallalaisia poikia samoissa kisoissa, joihin Jussi tuli kuusamolaispoikien kanssa Sauli Mommon porukassa.Saapungin perheeseen tutustuin viimeisen liki 10v aikana kun olin monasti Jussin apuna Rukan MC-kisojen hyppyrimäen alastulorinteen kunnostusryhmässä  ja kortteerasin heidän omakotitalossaan.
Vanhassa Rukan suurmäessä satasen kerhoo hypänneen Jussin mäkihyppyura katkesi vuodeksi 16 ikäisenä tapahtuneeseen resiluun murtumiseen, mutta jatkui myöhemmin niin hyppääjänä, kuin  valmentajana.  Veteraanimäkihyppääjänäkin. Jussi kiersi useammat .SM ja MM-kisatkin.
Jussille perhe oli ehdoton ykkönen sitten tulivat mäkihyppy ja musiikki.
Viime marraskuun lopun kisatapahtuman aikana istui kanssani pitkien talkoopäivien iltoina omin käsin rakentamansa kauniin omakotitalon saunan lauteilla hyvin masentunut ja myös sulkeutunut mies. KEV:n mäkijaoston vetäjänä melkolailla stressaantunut herkkä taiteilijasielu otti hyvin raskaasti mäkihypyn ja yhdistetyn osalta sääolojen vuoksi myttyyn menneet MC-kisat .
Luultavasti Jussin masennus oli jo myös pitemmältä ajalta. Ja lopulta hänen voimansa loppuivat.
Tuntuu pahalta kun en osannut Jussia auttaa, mutta saamme kuitenkin luottavaisin mielin jättää ystävämme meitä kaikkia rakastavan armollisen Jumalan käsiin. Muistetaan perhettä ja läheisiä iltarukouksessa ja kannustetaan 18v ikäistä Jonia jatkamaan lajia, jota hänen isänsä suuresti rakasti.
.Kirjoittelen tätä tekstiä nuorimman tyttäreni Kaisan kotona Kuopion Itkonniemellä. Nuorin lastenlapseni Toivo Joonatan konttailee jo reippaasti ja 5v Eppu Akustin kanssa käytiin eilen harjoittelemassa hiihtoa Puijon tykkiladulla. Tänään pistäydyin katsomassa Siilinjärven mäkiä. Ne ovat jo hyppykunnossa ja ehkä pääsen sinne harjoittelemaankin. Huomenna jatketaan Epun kanssa hiihtotreenejä joka tapauksessa.

ANSAITSEMATON ARMO UPEALLA AKI KAURISMÄEN ELOKUVALLA HÖYSTETTYNÄ

Tänään sain olla Punkaharjun kirkossa kun siellä siunattiin matkaan diakoni Saara Karttunen Kansanlähetyksen uudeksi Venäjän lähetiksi .Tämän  sunnuntain aiheesta saarnasi Etelä-Savon Kansanlähetyksen piirijohtaja Matti Manninen ja ehtoollisjumalanpalveluksen liturgina toimi pastori
Sari Vauhkonen.Punkaharjulaisten lisäksi kirkossa ja seurakuntakeskuksella oli mukana eläkkeellä Etelä-Savon Kansanlähetyksen hommista oleva, mutta silti Karatusan kirkkohankkeen keräyspäälikkönä toimiva mikkeliläinen Heikki Huttunen vaimonsa ja toimistosihteeri Pirkko Oinosen kanssa. Huttusten Kerttu tytär on aloittanut lähetystyöntekijänä Etiopiassa alkusyksystä.
  -Vasta eilisiltana olin kotiutunut yli viikon mittaiselta paukkupakkasissa toteuttamaltani Keski-Suomen, Lapuan, Vääksyn ja Luumäen kisa-, ja kyläily reissultani. Vuokralaisena ok.talossani Viuhonmäessä asustava seurakunnan uusi lähetyskasvatussihteeri Sakari Seppälä oli pyytänyt minua pistäytymään lähetysväen leirillä Hirvaslahdessa, mutta olin taas eksynyt allakstani ja unohtanut koko asian. Tämän päiväisellä Punkaharjun reissulla sain hieman korjattua "pistetilannettani".
Eilisiltana lämmittämääni leivinuuniin laitoin aamulla ennen lähtöä kalaperunalaatikon muhimaan. Sakari oli lähtenyt jo aikaisemmin ja käynyt hakemassa kaksi maahanmuuttajanuorukaista mukaansa. Afgaani ja Irakin kurdistanipojat olivat olleet Suomessa jo muutaman kuukauden ja olivat jo aloitelleet suomenkielen opiskelun ja jonkun verran juttelivat myös englanniksi.
Punkaharjulla samoihin aikoihin Sakarin kanssa lähetyssihteerin hommat aloittanut Sanna Stainer
haastatteli aluksi Saara Karttusta seurakuntakeskuksen lähetystilaisuudessa ja sitten Saara jatkoi valkokankaalle heittämiensä kuvien pohjalta kertoen kutsumuksestaan ja tiestään lähetystyöhön. Saara aloittaa venäjänkielen opiskelemisen Pietarissa lähiaikoina kunhan saa viisumiasiat kuntoon. Lähetystilaisuus jatkui punkaharjulaisen muusikon Heikki Mikkosen koskettavilla lauluilla ja muutamalla vapaan sanan puheenvuorolla ja asiaan kuuluvilla lahjoilla ja kukituksilla.
Heikki Mikkosen viimeinen laulu näytti koskettavan syvästi Saaraa ja kosketti se tällaista jo melkolailla jämähtänyttä määräaikaislähettiäkin.
Tammikuun alkupuolella olin ollut hengellisesti ruokkivan ja runsaan ruokapöydän ääressä SEKLin työntekijäseminaarissa Ryttylässä .Ohjelman lomassa olimme palaveeranneet tapahtumassa yönseudun vierailleitten LFF:n veljien Ralfin ja Kristerin sekä Tapani Kaitaisen, Juha Saaren ja Heikki Huttusen kanssa ensi kevään Siperian talkooreissun suunnitelmista. Sain  Ryttylästä myös nipun SEKLin Rukouskalenteria, jonka kansikuvapoikina poseerasimme Karatusan kirkkoherra Vitali Luchagovan kanssa.  Mitä enemmän vuosia kertyy sitä syvemmin tajuaa esirukoustuen merkityksen niin omaa hengellistä elämää, kuin tätä lähetystyöpestiä ajatellen. Ostin Ryttylästä myös teol-tohtoriksi väitelleen rovasti Ari Aurasen väitöskirjan "Uuras Saarnivaaran vaikutus Kansanlähetyksen synnyssä,kasvussa ja hajaannuksessa".
Viime kesäinen veljeni Ilmarin ja vävyjen avustuksella toteuttamani peltikattoremontti sekä vieläkin osittain kesken oleva keittiön lattian vesivahinkotyömaa ovat pitäneet minua tavanomaista enemmän kotona. Ne ovat myös stressanneet minua sen verran että normaalisti syksyisin toteuttamani perus-, ja lajikuntotreenaus mäkihyppyä ja yhdistettyä varten on jäänyt aivan minimaaliseksi ja elopainoni on poikkeuksellisen korkealla. Vävyjeni hieman armollisemmat puntarit ovat näyttäneet noin 72, mutta ainankin Arskan mielestä liikaa näyttävä oma digitaalivaaka näyttää 74-75 kiloa. Siinä on reilu kymmenen kiloa liikaa  ja sen kyllä huomaa hyppyrimäessä. Hyvää vauhtimäen laskuasentoa ei löydy ja toiseksi maan vetovoima kiskaisee armotta ennen aikojaan ylipainoisen hyppääjän kumpuun.
Huomenna aion ajella Pesosen Karin kaveriksi Mikkelin Tornimäelle mäkihyppytreeneihin ja sieltä Etelä-Saimaan KL:n Nuorteniltaan Imatralle.Sunnuntaina olis toinen nuortenilta Lappeenrannassa. Mieleni tekisi myös Kuopioon Toivoa ja Eppua tapaamaan  ja Epun kanssa jatkamaan hiihtoharjoittelua.  Parin viikon päästä on (jos saavat mäen kuntoon) Veter.Cupin kisat Imatralla ja viikkoa myöhemmin Veter.SM-kisat Janakkalassa. Norjan Orkdahlissa pidettäviin Veter.MM-kisoihinkaan ei ole kuin reilu kuukausi.

NYT OPETTAA SIPERIA JO SUOMESSAKIN

Kohta viikon verran on täällä kotisuomessa kärvistelty wanhan ajan kunnon pakkasissa. Lapissa on elohopea laskenut jo neljänkymmenenkin seutuville. Alku talven kelit eteläisemmässä Suomessa vaihtelivat viime vuosien tapaan. Kerran märkänä  sulaan maahan  sataneet lumet olivat Pohjoista lukuunottamatta sulaneet. Pakkasta on nyt riittänyt koko valtakunnan alueelle ja muutaman sentin verran  luntakin eteläisintä rannikkoa myöten.  Loppuviikosta lounaisosa maata sai lunta oikein urakalla. Ennätyslumet oli satanut Merikarvialla. Vuorokaudessa seitsemänkymmentä senttiä kevyttä pakkaslunta.
Marraskuun lopulla tekemäni Rukan kisojen tamppausreissun lisäksi kävimme ennen joulua haapaveteläisen urheilukaverini Janne Haukipuron kanssa veteraanihyppääjien lumileirillä ja ensimmäisissä cup-kisoissa Taivalkoskella. Saman reissun aikana kävin  Kuopiossa Eppu Akustin kanssa uusimassa hänen hiihtokalustonsa, ja samantien myös kokeilemassa hiihtämistä Puijon parikilometrisellä tykkilumiladulla. Olemme Epun kanssa nyt hiihtosuksien osalta Rossingnolin tallissa. Pari vuotta sitten ostetut ja pieneksi käyneet sukset odottavat Toivo Joonatanin kasvamista . Harmillista että lauhat kelit ja vesisateet sekä muutamat yöpakkaskelit tekivät tuon kovasti mataloituneen hiihtopaanan niin jäiseksi, että harjoittelut piti jättää toistaiseksi. Itse en vielä hiihtänyt vaan kävelin latupaanan vierellä nostellen Eppua ladulle lukuisten pyllähdysten jälkeen.
Jouluksi ajoimme Arskan kanssa Vääksyyn  Riikan ja Jannen perheen luokse. Jouluaattona ulkoilimme koko porukalla Vääksyn kanavan maastossa ja sen päälle ennen joulusaunaa pelasimme futista koulun tekonurmikentällä. Riikka,Tähkä ja Hemppo jyräsivät Jannen, Arskan ja minun joukkueen. Tulos 10-4.
Joulupäivän iltana ajoimme Arskan kanssa  Vääksystä nuoruuden kotiini Luumäen Somerharjuun. Söimme Saimin rusinasopalla terästetyt joulupuurot .Hain sieltä isäni aikoinaan kunnostaman perintöhaitarin. Yötä myöten ajoimme Savitaipaleen-Mikkelin reittiä Savonlinnaan. Teimme hieman lisälenkkiä ja kävin esittelemässäArskalle syntymäpaikkaani Silosaaren myllyä.
Viime vuosien tavoistani poiketen olen ollut paljon kotona Savonlinnassa. Pitkän vitkuttelun jälkeen sain alulle keittiön lattia- ja alakaappiremontin. Vielä on jäljellä  eteisessä  hattuhyllyn alta auki oleva lattia ja vessan lattian pinnoittaminen ja sikäli kuin virtaa riittää pitää hioa ja maalata nämä 33vuoden ikäiset lautalattiat
Viime kesänä asui täällä Viuhonmäessä Riikan ja Jannen esikoistyttö Tuittu, joka käy nyt kolmatta vuotta Taidelukiossa . Tuittu löysi poikakaverinsa Johanneksen kanssa opiskelijakämpän kaupungin talon läheltä, jonne roudasimme Tuitun tavarat. Nyt samaa peräkamaria miehittää seurakunnan lähetyskasvatussihteeri Sakari Seppälä. Sakarin nuorimmainen  Retriika käy peruskoulun ysiluokkaa Jyväskylän Kristillisessä koulussa ja asuu Jyväskylässä opiskelevan äiti-Riikan kanssa lähellä Laajavuorta. Sakari ajelee viikonlopuiksi Jyväskylään. Sakarin ja Riikan perheeseen kuuluu myös viisi jo omillaan asuvaa aikuista lasta.
Palasin myöhään eilisiltana SEKLin työtekijäseminaarista Ryttylästä. Kun perjantaiaamuna lähdin Transitilla oli Savonlinnassa -27 ja lähellä Mikkeliä -32. Jätin autoni Heikki Huttusen ok.talon vierelle ja jatkoimme matkaa Heikin melko uudella dsl Wolkkarilla. Takapenkille poimimme Etelä-Savon Kansanlähetyksen nuorisosihteeri Sari-Anne Vauhkosen.  Alkumatka oli ollut melko vilpoista, mutta Heikin Volkkarissa tarkeni erinomaisesti.
Työntekijäseminaari oli taas kuten niin monet aikaisemmatkin vastaavanlaiset kokoontumiset varsinainen keidas minun hengellisen erämaani keskellä. Syvä kiitollisuus jäi sisimpään Ryttylästä lähdettäessä. Perjantai-illaksi  Ryttylään tuli Pietarsaaresta tutut Suetukin talkoomiehet Ralf Lindfors ja Krister Mård. Pidimme iltapalan yhteydessä ensi kevään Siperian talkooreissun suunnittelupalaverin, johon osallistuivat Karatusan kirkkoprojektin keräyspäälikkö Heikki Huttunen ja SEKLin Venäjän työn koordinaattori sekä ex.Siperian lääninrovasti Juha Saari.
Seminaarin loputtua osallistuin vielä huhtikuussa Ryttylässä toteutettavien Idäntyöpäivien valmistelupalaveriin.