JÄLLEEN SIPERIASSA

Reissukaverini Esko 73v Kaukonen istuu Karatusan pappilan tupakeittiön pöydän ääressä syventyneenä tuttavaltaan saamaansa sukuhistoriaan. Pappilan lapset Sveta 15,Dima 13, Aljosha  ja Misha 8  " veivailevat" yhdessä tietokonetta. Itse istun sohvan nurkassa tietsikka sylissäni. Äsken kuten eilisiltana ja tänä aamunakin ihailin perheen metallisen (varaamattoman) takan lasiluukun takana leikkivää tulta. -Nyt tuli on jo hiipunut. Lieneeköhän lämmitetty tarpeeksi. Talven tulo on hieman aikaisessa. Märkää lunta ja räntää on tullut melkolailla vaikka koivuissa oli vielä lehti. Lapsilla ja äiti-Tonjalla on köhää ja nuhaa. Toivottavasti meillä Eskon kanssa kunto kestää.
Perheen isää Karatusan kirkkoherra Vitalia odotetaan palaavaksi Pietarin ja Suomen vierailultaan kolmen päivän päästä. Tänä viikonloppuna Vitali osallistuu Inkerin ev.lut.kirkon synodiin Pietarissa.
Pappilan emäntä Antonina (Tonja) on töissä lähellä kirkkotyömaata sijaitsevassa vanhassa pyöröhirsisaunassa ja sen pikku myymälässä. Tonja oli aloittanut työn heinäkuussa ja samalla hän aloitti uudelleen autolla ajamisen  neljän vuoden tauon jälkeen. Tauko johtui siitä että Tonjan ajama seurakunnan Lada Niva pyörähti mutkassa irtosoralla pellolle kyljelleen, Siitä selvittiin peltitöillä. Kuski sekä kyydissä ollut silloin nelivuotias Misha eivät loukkaantuneet. Ainoat henkilökolhut olivat kuskin henkiset kolhut.- Hyvin alkanut autoilu pysähtyi Tonjalla neljäksi vuodeksi, mutta on nyt taas hyvällä mallilla.
Tänä sytksynä meidän piti rakentaa Eskon kanssa viimeinkin pappilalle uusi ulkovarasto. Perustukset tehtiin viime syksynä ja niitä vahvistettiin LFF:n ryhmän kanssa viime keväänä.
Karatusan pitkään jatkunut kirkonrakentamisprojekti jossa oli ollut jo kaksi yli puolivuotista seisokkia on nyt uudessa vaiheessa. Inkerin kirkko oli palkannut viime kesänä venäläisen rakennuskonsultin, joka kävi heinäkuussa valokuvaamassa kaiken mahdollisen rakentamiseen liittyvän ja teki myös hyvin perusteellisen raportin aiheesta. Kirkon rakentamisprojektia toteuttaneen kazanilaisfirman työsuhde lopetettiin ja myös työtoverini suomalaisen arkkitehti Jorma Laineen työ Inkerin kirkon rakennuskonsulttina päättyi loppukesästä.Soitin Jormalle kahdesti ennen tämän syksyistä Siperian matkaani.
Olin siirtänyt Siperiaan lähtöä melkolailla  normaalia myöhemmäksi. Eskolla oli omaa ohjelmaa Pietarin ympäristössä ja hän lensi Novosibirskiin  Aitamäen lähettiperheen luokse, jossa liittyi minun porukkaani. Veljeni Martti 79v toimi kakkoskuskina Novosibirskiin saakka. Hänen mukanaan oli uusi nuorikko Eleanoora 79v, johon Martti oli tutustunut kun Noora toimi saman vankilalähettiperheen tulkkina 7v ajan joita Martti kuskasi useita kertoja vuodessa Pietarin ympäristön vankiloissa.  Martin Anneli-vaimon hautajaisistahan kerroin edellisessä blogissani.   Martti ei siis Kalle Päätalon Kalle sedän tavoin "Jäänyt kattelemaan kämmeniään", vaan laittoi toimeksi samana kesänä ottaen vaimovainajan tilalle uuden emännän.  Voin sanoa että Nooran osalta Onni potkaisi velimiestä pehmeällä huopikkaalla takapuoleen.   -  Markus Aitamäk laittoi Martin ja Nooran lentokoneella paluumatkalle Pietariin, jossa odotti Martin Iveco.
Pietarin Keltossa osallistuin Karatusan kirkkoprojektin uudelleenkäynnistämiskokoukseen, jonka kokoonkutsujana oli toiminut Siperian lääninrovasti Ville Melanen. Paikalla oli piispa Aarre Kuukauppi, uusi rakennuskonsultti Smirnov, Karatusan kirkkohankkeen "isä" pastori Juha Saari ja SEKLin edustajina Venäjän työn koordinaattori Anne Tuovinen ja hankkeen keräyspäällikkö Heikki Huttunen sekä LFF;n puolesta  Suetukin ulkovuoraustalkoista paljon vastuuta kantaneet Ralf Lindfors  ja Krister Mård sekä pietarsaarelainen rakennusinsinööri Kristian (sukunimi hukassa).
Asiasta käydyn perusteellisen keskustelun pohjalta rak.insinööri Kristian on lupautunut selvittämään ja mahdollisesti aloittamaan uuden projektin valmistelut. -Itse lupauduin Eskon kanssa tekemään Karatusassa talvea varten välttämättömät huoltoremontit. Rakennamme väliaikaiset katokset kellarien sisäänkäynneille etteivät sadevedet tulvi enää kellariin. Laitamme myös väliaikaiset kellarin ovet ja ikkunaluukut sekä aloitamme kellarin kuivattamisen Suetukista hakemallamme isolla dsl/sähkö puhaltimella.  Rakennamme edelleen väliaikaiset puuttuvat ikkunaluukut ja yhden kerroksen vesikatteen kellotorniin, sekä teemme kirkon sisälle tarvittavia lisätukia kattokannattajien avuksi.
Koska meillä on aikaa vain pari viikkoa jää Pappilan ulkovarasto rakentaminen edelleen "hamaan tulevaisuuteen".
Tulomatkamme sujui ilman ongelmia. Ainoastaan jossain Kemerovan vuoristoseudulla, jossa yövyimme Transitissa Eskolla oli ollut hyvin kylmä. Tilannetta olisi parantanut jos hän olisi huomannut sulkeutua kokonaan makuupussin sisälle jättäen auki vain "karhun hengitysreiän".  Reitillä oli pitkästi aivan uutta tietä joka kohosi kohoamistaan. Siellä ylempänä oli jo pakkasta ja luntakin, joten vaihdoimme heti illalla ennen nukkumista talvirenkaat alle.
Täällä Karatusassa Esko nukkuu tutussa Mishan sängyssä poikien huoneessa ja Misha vuorostaan pääsee isän ja äidin sänkyyn heidän makuuhuoneeseensa.
Eilen haimme Suetukin kirkosta työkaluja (mm.pari sirkkeliä) ja mainitun dsl/sähköpuhaltimen sekä  noin 30  kuusi metristä 50x150 lankkua ja kymmenisen lyhyempiäkin lankkuja. Vaihdoimme Kristerin katetun kärryn tilalle tutulta auto/konemieheltä tuhdimman ja pitemmän peräkärryn. Kuorma jäi pakosta vieläkin hieman takapainoisesksi, mutta huomioin sen ajaen huolellisesti. Onnistuimme tänä aamuna saamaan lankkukuorman perille kirkon pääovelle. Lapioimme reitiltä pois märän lumen, mutta pintamudalle emme voineet mitään. Onneksi Transitissa on lähes tuliterät Hakkapeliitat alla. Eilen teimme tilannekatsauksen kirkon työmaalla ja raportoin siitä heti s-postitse LFF:n SEKLin ja Inkerin kirkon edustajia. Tänään kävimme uudelleen Suetukissa ja suljin kirkon kivijalkaan keväällä tehdyt tuuletusritilät. Palautimme ison peräkärryn ja lastasimme Transitin katolle 6 kpl kuusimetrisisä kakkosnelosia.
Kesä Suomessa oli taas kerran mennä suhahtanut kuin lennossa. Jonkun verran lasten perheitten kanssa (liian vähän).   KL-päivillä ja niitten  valmistelu-, ja purkutalkoissa tehdyt lähes täydet vuorokaudet ja talkooporukoille (150 hloö)   Ralfin ja Hannun kanssa toteutettu siperialainen saslikilta, jossa saslikmestrina vieraili Joose Pitkännen perheineen.  Joosen ja perheen kanssa olen kesän mittaan useamminkin tapaillut..Muutamia srk.vierailuja, joista on erikseen mainittava vieralu Salla-päivän tapahtumassa, jossa toteutettiin Ralfin ja mäkihyppykaverini Matti Saaren kanssa sasliktarjoilu toritapahtumassa. Apuna meillä oli srk:n kesäkanttori ja Raatikan Topin jo kuusikymppinen Tuula tytär, joka on nykyään yksi Sallan seurakunnan aktiivi vastuunkantaja.
Loppukesää ja syksyn alkua rytmitti Matti Saaren alulle laittama Ounasvaaran pienten hyppyrimäkien (K7,15,25 ja 35)suuritöinen remontti. Käytännön apuna remontissa oli Vatasen veljekset Mika ja Tomi sekä Tomin lähdettyä ajamaan metsäkonetta poikien isä.;yös OH:n mäkijaoston vetäjä vasta 27v Taivalkoskelta Rovaniemelle muuttanut mäkihyppääjä Ali Hoikkala oli hommissa mukana  5v pikkupoikansa kanssa. Ounasvaaran remontti jäi minulta pahasti kesken kun Siperia kutsui, mutta Vataset jäivät jatkamaan töitä.  Myös Joroisten hyppyrimäkien kunnostusremontin valmistelu jatkuu. RaJuPuSu-Leader tarvitsee kuulemma kaikkien mäkien piirustukset  avustusanomuskäsittelyä varten. Ne tekee ehkä hankkeessa mukana oleva rak.mestari.
Huomenna aloitamme Eskon kanssa tositoimet kirkkotyömaalla. Vielä on mainittava että kolmasti näillä Siperian matkoilla mukana ollut Mikael Bergman ei tälläkään kerralla "pettänyt". Mukaamme tuli 40 pehmeäksi mennyttä kahvipakettia  tuliaisiksi jaettavaksi  ja kovasti ovat emännät mielissään moisista pehmeistä paketeista.

KOHTAAMISIA SUOMEN SUVESSA JA MATKASUUNNITELMIA

"Katu täyttyy askelista,
 Elämä on kuolemista.
 Pannaan käsi käteen ja ollaan hiljaa.....
 Kutsu minut aamuteelle, -anna voimaa uupuneelle
 Nyt on elokuu ja minä olen viljaa".

Noin sepitteli sisimpänsä tuntoja runoilija ja muusikko Juice Leskinen, joka siirtyi  ajasta ikuisuuteen vain hieman yli viisikymppisenä.
Kesäkuun alkupuolella olimme lähiomaisten ja sukulaisten sekä ystävien kanssa saattamassa hieman yli seitsemän kymppisenä iäisyyskutsun saanutta veljeni Martin Anneli vaimoa haudan lepoon Luumäen Taavetissa.   Luoja siunasi meitä aurinkoisella säällä.  Lämminhenkisessä muistotilaisuudessa seurakuntakeskuksella Anneli katseli meitä kauniista morsiuskuvastaan adressipinon viereltä. Lapsirakkaan Annelin sisältörikkaaseen ja hyvään elämään  kuului myös loppuvaiheistaan hyvinkin raskas riisumisvaihe, johon  aikaisemmin tapahtunut vanhimman pojan Timon kuolemakin kuului.   Pahassa autokolarissa noin 15v sitten vakavasti loukkaantunut Anneli ei palautunut enää ennalleen eikä juurikaan liikkunut enää kodistaan. Saimme kohdata Annelin lähimpien kanssa ja muistella yhdessä kaikkea sitä hyvää ja kaunista mitä oli saatu vuosikymmenten varrella kokea yhdessä Annelin kanssa.
Elämä jatkuu kuitenkin  ja elämä voittaa;  -jo täällä ajassakin,- mutta varsinaisesti sitten kun tämä ajallinen lakkaa ja alkaa iankaikkisuus.   Kristus voitti kuoleman omalla kuolemallaan ja ylösnousemisellaan valmisti meillekin tien iankaikkiseen elämään.
Martti veljellämme (79v) oli lähes samanaikaisesti vaimonsa kuoleman kanssa toinenkin kipeä leikkaus. Häntä noin kymmenisen vuotta vaivannut parista kaatumisesta Slovenian MM-kisareissulla johtunut  resilihakseksen revähdyksestä ja verenpurkauksesta jäänyt melkoinen patti poistettiin. Leikkaushaava oli noin 40 cm pituinen. Hautajaisten aikaan Martti käytti kyynärsauvoja.  Nyt on jo tikitkin poistettu ja velimies totuttelee liikkumaan . Samalla hän totuttelee elämään yksinään. Siinä onkin opettelemista, sillä yhteistä aikaa avioliitossa Annelin kanssa kertyi noin 56 vuotta.

Alkukesän kohtaamisista nuorimman tyttäreni Kaisan perheen kanssa Kuopiossa ja erikoisesti nuorimpien lasten lasteni viisi ja puolivuotiaan Eppu Akustin ja vasta vuoden ikäisen Toivo Joonatanin kanssa kirjoitinkin jo edellisellä kerralla.
Keskimmäisen tyttäreni Riikan perheen luona Vääksyssä olen ehtinyt pistäytyä kuin ohimennen. Heillä oli parin viikon lomareissu Kroatiassa .  Riikka ja Janne olivat muutaman ystäväperheensä  kanssa perustaneet Vääksyyn uuden futisseura FC Asikkalan pari vuotta sitten. Innostus on ollut valtava. FC Asikkalalla on jo 11 joukkuetta. Perheen kuopus 9v Hermanni on  tulevaisuuden Diego Armando.  Pääsin katsomaan  viimeisen neljästä Hermannin joukkueen pelistä turnauksessa joka pelattiin Lahden ja Orimattilan välillä sijaitsevalla isolla futisalueella. Hemppo  pelasi liberona ja kyllä oli pojalla "homma hanskassa". Siis oikeastaan  " pallo jalassa". Kolme vuotta vanhempi Tähkä pelaa tyttöjoukkueessa, mutta hänen ykköslajinsa on  cheeleeder-porukka ja Tähkä on se joka on "tornin" huipulla ja   jota heitellään. Lahjakas tyttö. Tuittu, joka opiskelee Savonlinnan Taidelukiossa musiikkilinjalla tykkää myös futiksesta mutta kait enemmän kannustuspuolella.  Vävy-Jannen kanssa on pelattu yhdessä paljonkin esim. Savonlinnan-Säämingin seurakunnan  joukkueessa jonka kanssa myös menestyttiin valtakunnallisissa srk.nuorten kisoissa. -Janne pelasi Kymppi paidassa ja minä vasempana pakkina. -Geeneissäkin siis löytyy.

Toissapäivänä kuskailin vanhimman tyttäreni Tiinan isompia poikia Eeroa (20v) ja Aapoa (17v) sekä heidän kaveriaan Tallisaareen, jonne eilispäivänä saapui  muu Turusen perhe; Kari ,Tiina ja nuoremmat lapset Lauri (12v) ja Inkeri (6v).  Myös Teivaiset vahvistettuna Tuitun poikaystävällä Jonella olivat eilen saapuneet Tallisaareen.   Kaisa Antti ja pojat saapuvat vasta ensi viikon lopulla, sillä Antilla on vielä jotain musiikkihommia Kuopiossa.
Tallisaareen aion minäkin tästä kohta suunnistaa.

Alkukesän kohtaamisiin kuuluvat  mäkihyppyharjoitukset Lahdessa ja Jämsänkoskella veteraani-, ja junnukavereitteni kanssa..
Leimaa antavaa näille alkukesän hypyille, oli minun toimiminen 59v Kalle Mäkelän tsemppaajana ja koehyppääjänä ensin Jämsänkosken K45 ja viikkoa myöhemmin kun Kalle korkkasi Lahden HS70 mäen kahtena päivänä. Ensin "salaa" kahdella hypyllä viime viikon tiistaina ja julkisesti lauantaina, jolloin  viehättävä  YLEn naistoimittaja kuvasi, videoi ja haastatteli Kallea suorassa radiolähetyksessä.
Orimattilan Virenojalla asuva ja rak.tarvikealan firmaansa pyörittävä Kalle, joka oli lapsena harrastanut mäkihyppyä 12 vuotiaaksi asti, aloitti uudelleen  pari vuotta sitten 45v tauon jälkeen Lahden Karpalossa K6 mäessä. Samalla Kalle alkoi julkaista omaa blogia, jossa kertoi tavoitteekseen hypätä 2017 MM kisojen koehyppääjänä Lahden Betonissa (K116).
Kallella oli ennen Jämsänkoslle käyntiä 700 harjoitushyppyä lähinnä Karpalon K15 mäestä muovilla ja lumella sekä  viime talvelta K25 ja lopputalvesta myös K38 mäestä.
Kalle oli harjoitellut paljon tasapainoa vaijerilla kävellen kahden vuoden aikana ja siinä hän on jo mestari. Pisin kävely on 400 metriä (20m pituisella vaijerilla kotipihassaan.
Harppaus 3 kk  tauon jälkeen K38:sta K45 mäkeen ja vielä K64 mäkeen oli tuonkin ikäisellä ja vasta pari vuotta lajia uudelleen harrastavalle melko haasteellinen, mutta hyvin Kalle siitä selvisi. Hän oli käynyt toisenkin kerran yhteisen kaverimme 68v Hannu Rosenlundin kanssa harjoittelemassa Jämsänkoskella.  - Lahden HS70 alamäen kaarre , jossa muovitus on ladottu maapohjalle (liikkuu vuosittain jonkun verran) on varsinkin ylipainoiselle veteraanihyppääjälle melko haasteellinen.  Kalle oli harjoitellut pelkkää alastulorinteen laskua myös HS100 mäessä eikä siinä ollut mitään ongelmaa, mutta HS70 mäessä  ongelmia oli pelkässä alamäen laskemisessa. Salaharjoituksissa , kuten siinä muutamaa päivää myöhemmin radioitussakin hypyssä Kallen vauhtimäenlasku, ponnistus, ilmalento ja alastulo  sekä liukuminen alamäen kaarteen loppupuolelle olivat vakaita ja hallittuja, mutta tasaiselle tullessa mies pyllähti selälleen. Radioitussa hypyssä Kalle nosti käsiensä varassa itsensä kuitenkin jaloilleen nopeasti.
Mäkihyppyyn liittyi myös ensi talvea varten Mikkelin Tornimäen K42 mäessä ristiinalaisen  54v hyppykaverini mv Kari Pesosen kanssa aloittamamme kunnostusremontti. Kari leikkasi ja siirsi noin 80 kuutiota maata alamäen kaarteen jälkeen sijainneesta kumpareesta kääntöpaikalle tasoitusmaaksi.   Teimme myös lapiohommia ohjataksemme notkoon purkautuvia valumavesiä läheiseen ojaan. Mäkitornikin kaipaa pientä huoltoremonttia. Tuomari/valmentajalava täytyy korottaa muutamalla metrillä ja oikeastaan rakentaa uudelleen. Samalla siirrämme portaita yläpäästään kauemmaksi että tulee tilaa aloittelumäkien rakentamiseelle.
Joroisten hyppyrimäkien kunnostushanke, joka onkin huomattavasti suurempi projekti etenee hissukseen., Alkukesästä olen poikennut hanketta vetävän Auvo Kuvajan kotona ja myös hyppyrimäillä (K50 ja K25).  Mainituissa mäissä tehdään peruskorjaus ja muutokset HS50 ja HS35 mäiksi .Vastamäkeä jatketaan puurakenteisella "lipalla". Nykyiset portaat siirretään tuomaritornin taakse jonne rakennetaan uudet aloittelumäet K5,10 ja 20.  Kaikki mäet muovitetaan ja rakennetaan kastelujärjestelmät pumppaamoineen (500m päähän). Koko kunnalta vuokratun mäkikeskuksen alueen ympärille rakennetaan 2m korkuinen ja 600 pituinen teräsverkkoaita.
Parhaillaan kerätään Joroisten Mäkihyppääjät r.y:n tilille 13 tuhannen euron alkupääomaa, jotta päästään anomaan RaJuPuSu-Leaderiltä 130 tuhannen euron budjettiin 50% avustusta. Loppuosa muodostuu mies-, ja konetalkootyöstä.

Viime keskiviikkona minun piti mennä vielä mäkihyppyharjoituksiin Lahden HS70 mäkeen  ja mahdollisesti tavata mäkilegenda Noriaki Kasai samoissa treeneissä. (Kalle Mäkelä oli tavannut Kasain Japanin joukkueen saliharjoituksissa ja saanut Noriakilta nimmarin kypäräänsä.  Kasain "päänahan" saaminen mäkihypyssä onkin Kallelle kokonaan eri luokan haaste. Sen tavoittelemiseksi Kallen pitää päästä hyppymäärissä "Kymppitonnikerhoon".  -Kun kelitkin olivat sateisia ja melko tuulisia päätin kuitenkin lähteä ajelemaan kohti Savonlinnaa (matkalla poikkesin jo mainitsemiini lapiohommiin Mikkelin mäellä). Ajoin Vääksystä Urajärven kylän kautta Vierumäen Urheiluopistolle vievää oikaisutietä viitostielle ja sen risteyksessä menin tankkaamaan uuden Matkakeskuksen Nesteelle. Tankattuani siirsin Transitin parkkiin aikomuksena poiketa kahvioon. Kalle Mäkelä soitti ja jäin istumaan autoon. Huomasin jotenkin tutun oloisen miehen joka oli tullut autoni vierelle. Lopetin puhelun ja avasin ikkunan. Mies tervehti minua ja sanoi, että kun näki  tutun Transitin hän tuli moikkaamaan.   Olin ehkä pari viikkoa sitten poikennut tämän entisen Transitin omistajan pihassa Urajärven kylässä ja kun ketään ei ollut kotona olin kirjoittanut viestin postilaatikkoon hänelle.
Oli todella mukava tavata siinä Matkakeskuksen pihassa. Olin kirjoittanut siihen viestiini, että olen ollut hyvin kiitollinen siitä neljän vuoden takaisesta autokaupasta.  Meillä oli mukavat keskustelut, joitten lopuksi annoin hänelle lahjaksi veljeni Ilmarin kirjoittaman sukutarinan "Salomonin sukua".

Juhannuksen jälkeinen viikko meni Ryttylässä Kansanlähetyspäivien valmistelutalkoissa. Olin opastekylttiryhmässä. Sitten nostettiin (2-3 tuhannen ihmisen) suurteltta  ja lopunaikaa rakensin "kohtauspaikka-tornia" johon laitoimme Erkki Kurpan kanssa opasteviittoja. -Kaiken kiireen keskellä valmistelin kaikille (150 hlöä) talkoolaisille tarkoitettua "Siperialaista Saslik-iltaa". Kolmesti kanssani Siperiassa talkooreissuilla ollut ex.mv.Ralf Lindfors  (67v) toi toisen Siperian kävijän mv.kirvesmies Hannu Niemalän 30v) kanssa Snellmanin tehtaalta 10 kg  kaslerlihaa ja saman verran käristemakkaraa. Saslikmestariksi tuli Joose Pitkänen ja toipa mukanaan perheensäkin (Johanna vaimo ja lapset Hilja 13v, Saima 10v, Selma 7v. Pietari 3v ja Salome 1v)  Saslik-ilta oli menestys. Hienosti sujuivat myös KL-päivät joitten aikana tuli kohdattua niin entisiä kuin uusiakin tuttuja. Melkoisen osan ajasta vietin Lähetysnäyttelyn Venäjän osastolla, mutta ehdin sentään kuunnella muutaman tilaisuudenkin. Sunnuntain lähetrysjuhlassa minut siunattiin muiden lähettien joukossa uudelle työkaudelle.

Seuraava Siperian talkoomatka on syyskuun lopulta lokakuun lopulle, tarkoituksena rakentaa Karatusan pappilan ulkovarasto ja purkaa se entinen ja shata ne hirret polttopuiksi. Ennen Siperian matkaa on jos Luoja suo veteraanihyppääjien KesäGP-reissu Itävallan Thaggsumin mäkikeskukseen Tarkoitus olisi hypätä HS66 ja KS108 mäissä ja kuljettaa suomalaisjoukkueen hyppykalusto kisapaikalle ja takaisin.

Ensi viikolla olen lähdössä kohti pohjoista. Suunnitelmissa on seurakuntavierailu yhteen lähettäjäseurakunnistani eli Sallaan. Jos Luoja suo järjestämme Salla-paivänä 19.7. klo 10-15 toritapahtumaan Seurakunnan lähetyspisteen, jossa myydään siperialaista saslikia ja käristemakkaraa ,kalavaihtoehtoa/muikkuja   ja kasvisvaihtoehtona lämmitettyjä maissintähkiä sekä nokipannukahvia  Karatusan ja Muurmanskin kirkkoprojektien hyväksi. Paikallisilla on vanhassa srk.salissa perinteinen lähetyksen kirpputori. Klo 16 pidämme Seurakuntalolla lähetystilaisuuden. 
Ralf Lindström tuo taas Snellmanilta kaslerlihat ja käristemakkarat. Veteraanihyppykaverini Matti Saari ja ehkä veljensä Anttikin Ylä-Kemijokivarresta järjestää muikut. Jos ehditään tehdään Ralfin kanssa jonkin sortin kalareissu  ja Matin kanssa syvennytään Ounasvaran mäkikeskuksen pikkumäkien uudistamisprojektiin.

Nimimerkillä "Eläkeläinenhän ei ehdi mihinkään".

RAKENNUSHOMMIA -KUINKAS MUUTEN. TÄLLÄ KERTAA SUOMESSA

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä palattiin Ralf  Lindforsin kanssa LFF:n uudehkolla Transitilla Suomeen. Tulkki Volodja vietiin kotiinsa Toksovaan ja käytiin yhdessä katsomassa Toksovan hyppyrimäet, joista pienimmissä Volodja oli poikasena harrastanut mäkihyppyä. Sadan metrin suurmäen ruostunut runko törröttää edelleen pystyssä, mutta  ainankaan 25 vuoteen siitä ei ole hypätty.  K60,40 ja 20 ja 10 mäet olivat hyvässä kunnossa ja muovitettu äskettäin uudelleen. Mäissä oli ollut harjoitukset juuri ennen kuin tulimme Toksovaan ja tapasin mäelle fysiikkatreenejä pitämään jääneen hyvän ystäväni 47v veter.hyppääjä Konstantin Grigorjevin. -Automatka Siperiasta meni hyvin ilman ongelmia. Ralf nukkui kotonani la-su välisen yön ja sitten kävimme yhdessä tapaamassa Joosea ja hänen perhettään. Ehdin kuin ehdinkin sunnuntain iltapäivällä kangaslampilaisen ystäväperheen nuorimmaisen Pinja tyttären lakkijaisiin.
Kangaslammilta ajelin nuorimman tyttäreni Kaisan perheen luokse Kuopion Itkonniemelle. Olin jännityksellä odottanut olisiko vuoden toukokuussa täyttänyt Toivo jo ottamassa ensi askeleitaan ja olisiko  viisi ja puolivuotias Eppu jo oppinut ajamaan ilman lisäpyöriä. -Toivo tallusteli tyytyväisenä pienten työntökärryjensö perässä, mutta ei vielä kiirehtinyt vapaasti kävelyssä. Eppu oli oppinut pyörällä ajamisen taidon. Hieman piti kuitenkin vielä auttaa alkuun.
Teimme Epun kanssa aamupäivällä kierroksen kaupungilla. Ensin juostiin ja hypättiin pituutta Väinölänniemen urheilukentällä sitten käytiin  leikkipuistossa,  Iltapäivällä vein Epun kerhoon joka kokoontui Valkeisen lammen rannalla Uppo Nallen leikkipuistossa. Itse ajoin etsimään rakennustarvikkeita.  Illempana alkoi ankara rakennustyö, tarkoituksena rakentaa pojille maja parin metrin korkeuteen sauna/autotallirakennuksen päätyyn. Antti oli hakenut Epun kerhosta ja kun tulin rak.tarvikkeiden kanssa pihaan piti tarttua toimeen välittömästi. Saimme Kaisan kanssa suostuteltua Epun sisälle tekemään suunnitelmia paperille, vaikka Eppu sanoikin, että hänellä on kaikki suunnitelmat päässään valmiina.
Lopetimme hommat yhdeksän maissa ja nyt ulkorakennuksen päädyssä on jo lankkuperustukset noin kahden metrin korkeudessa. Huomisaamuna jatketaan hommia. -Pitänee käydä ostamassa vielä lisää sahatavaraa, että saadaan majaan lattia ja seinät. Yritimme ehdottaa Epulle, että olisi tehty vain "Potemkinin kulissit", eli seinä vain julkisivun puolelle, mutta ehdotus ei saanut ilmaa alleen. Eppu vaati, että pitää rakentaa kunnon seinät joka puolelle sekä myös kattokin.
Minulla on aikaa rakentamiselle vielä pari päivää sillä isoveljeni Martin (79v) vaimon Annelin (74v) hautajaiset on Luumäellä tämän viikon perjantaina. Sain siskoni Anjan lähettämän suruviestin vielä ollessani Siperiassa. Vielä -90 luvulla Anneli oli kulkenut miehensä matkassa kilpailu-, ja harjoitusmatkoillakin, mutta pahan autokolarissa loukkaantumisen jälkeen joskus n 15v sitten Anneli ei enää toipunut entiselleen, eikä  suostunut lähtemään kotoaan juuri mihinkään.
Hautajaiset on Luumäellä tämän viikon perjantaina.

TIUKKA TALKOORUPEAMA TAKANA JA KUUDEN TKM:N KOTIMATKA EDESSÄ

Palasimme  tänää jo puoliltapäivin  "sivistyksen" pariin eli Minusinskin kaupunkiin   Suetukin kyläkirkon  tiiviiltä parin viikon talkoorupeamalta. Huomisaamuna viemme 7 hengen ryhmän Abakanin lentokentälle ja jatkamme kolmistaan Ralfin ja tulkki Vitalin kanssa LFF:n melko uudella Transitilla kohti kotimaata. Talkoohommat  Suetukin kirkolla sujuivat hyvin suunnitelmien mukaisesti. Räystäskourut ja syöksyrännit ovat paikoillaan samoin hulevesien ohjaus on hoidettu.  Kirkon kivijalkaan porattiin ja sahattiin tuuletusaukot ja poistettiin alapohjaan aikojen saatossa jäänyttä ja kertynyttä roinaa ja rakennusjätettä melkoiset määrät. Viimeisenä valmistui noin parikymppisten pietarsaarelaistyttöjen Mikaelan ja Melindan rakentama hyvin viimeistelty ja kaunis ulkohuussi(M+N). Tytöt myös maalasivat sen niin kauniiksi, että kyläpäälikkö Jan Kensup arveli että ehkä joku varastaa sen itselleen.  Rakennushommien lomassa tutustuimme kyläläisiin. Niin lapsia kuin aikuisiakin osallistui myös kaksiin viikonlopun talkoopäiviin maalaten kirkon aitaa ja siivoillen paikkoja. Talkoitten alussa pidettiin kirkossa alkuhartaus, kuten meidän kauempaa tulleiden kesken myös joka aamuiset hartaushetketkin. Kyläläiset osallistuivat myös jumalanpalveluksiin ja nuorten kanssa pelasimme taaskin pari ystävyysmatsia jalkapallossa. Noissa ystävyysotteluissa jaettiin kylän nuorisolle Pietarsaaren alueelta kerättyjä vähän käytettyjä futiskenkiä sekä lenkkareita.
Eilen kävimme porukalla Vitalin ja Karatusan 4h torvisoittoryhmän kanssa pitämässä Motorskojen kylän hautausmaalla jumalanpalveluksen. Vaikka kylän väkeä oli paikalla vain muutamia oli tilaisuus hyvin lämminhenkinen. Khra Vitali toimi liturgina, Kurt saarnasi ja Volodja tulkkasi. Sunnuntaina poikkesimme koko porukalla myös katsomassa Karatusan kirkkotyömaata, jolla on valitettavasti ollut pitkiä siesokkeja. Kirkossa on menossa sisätyöt, joitten osalta kirkon kattoon on nyt jo kaikkialle asennettu paloviranomaisten vaatimat kaksinkertaiset cyproklevyt. - Pari kolme viikkoa sitten Karatusan kirkkotyömaalla oli pidetty arkkitehti Jorma Laineen, kazanilaisen rak.firman johtajan Sergei Maikovin ja kirkkoherra Vitali Luchagovan toimesta työmaakokous, jonka jälkeen Jorma Laine kertoi meille, että kolmessa kuukaudessa nykyinen rakennusvaihe (ilman kellariosastoa) olisi valmis. -Mitään ei vielä ole tapahtunut. Toivottavasti aloittavat pian työt, sillä nythän on paras aika rakentaa kun on kesä.  Tänä aamuna poikkesimme Vitalin pappilassa, jossa meillä oli lämpimät jäähyväiset pappilan perheen kanssa. -Siunatkoon Kaikkivaltias Jumala koko tuota perhettä ja kaikkia muitakin paikallisia vastuunkantajia. Itse yritän kerätä pinehkön 3-4h talkooryhmän syys-lokakuun Siperian reissulle. Silloin on tarkoitus rakentaa Vitalin pappilan uusi lämpöeristetty ulkovarasto, joka tulee toimimaan myös askartelutilana ja yläkerran osalta myös lisämajoitustilana.  Khra Slava Shadrinin johtama ja diakoni Olegin avustamana toiminut Minusinskin seurakunta on nyt liitetty Karatusan seurakuntaan ja Minusinsk on näin ollen Karatusan srk:n toimipiste, jossa työskentelee Novosibirskista tänne muuttanut maallikkotyöntekijä Aleksei ( n 55v) yhdessä paikallisten seurakuntalaisten kanssa.

SARJASSA -SIPERIA OPETTAA: UPEITA MAISEMIA, MULTAMYRSKYÄ, TALKOOHOMMIA

Tänne blogiin kirjoittelu on ollut viime kuukausina melko lailla "jäissä". Osaltaan se on johtunut  siitä, että liityin aikoinaan facebookiin ja sinne tulee kirjoiteltua päivittäin. Blogitekstiin pitää patistaa itseään melko lailla.
Kirjoittelen taas kerran Karatusan pappilassa Vitalin olohuoneen sohvalla istuen. 
Lähdimme Suomesta LFF:n melko uudella 9h Ford Tournie bussilla 9. toukokuuta. Ralf Lindfors saapui kotiini Kaskisista kotoisin olevan rak.mestari Aarno Viitasen 75v ( Pitkään Venäjällä Mordvan Saranskissa ja NIshni-Novgorodissa lähettinä työskennelleen Miina Viitasen nyk. Makkosen isä) kanssa. Poimimme Inkerin kirkon pääarkkitehdin Jorma Laineen kyytiimme Puumalasta. Jorma oli ollut sukulaisen hautajaisissa Suomessa.  Myös Aarnoa kutsuttiin Venäjällä arkkitehdiksi. Hän oli johtanut  Haapakankaan ja Saranskin Velmeema-kirkon rakennustöitä.   Meillä oli peräkärryssä painava lasti rakennustyökoneita joten Ralf kävi Suomen tullissa tekemässä koneidta lista, ettei tule ongelmia palatessa. Ensimmäinen pysähdys oli Haapakankaan kodikkaalla hirsikirkolla, jonka uunin solassa oli edelleenkin Aarnon sinne asettama sänky vävyneille rakennus-tai matkamiehille.
Seuraavaksi haimme minulle jo -94 Siperian reissulta tutun Volodja Vasiljevin tulkiksimme. Seuraavaksi poikettiin Keltossa tervehtimässä Inkerin kirkon piispaa Aarre Kuukauppia ja Allisa vaimoa.  -Keltosta jatrkettiin yhtä soittoa Saranskiin. Yöllä me kuskit (Ralf, minä ja Jorma) nukuimme vuoronperään takapenkille asennetulla pedillä. -Tosin tässä vaiheessa Jorma sinnitteli istuallaan, mutta taipui lopulta hänkin pitkäkseen. - Patistimme välillä myös Aarnon pitkäkseen takapenkille ja välillä siellä kuorsasi tulkki Volodjakin, jolla on mahdottoman hyvät unenlahjat myös istualtaan.  Saranskissa arkkitehdit "tarkastivat" molemmat kirkot ja tapasimme niin Velmeman kirkkoherra Aleksei Aljioskinin ja Niina vaimon kuin myös Moksa-Ersä hirsikirkon rakentaneen eläkkeelle siirretyn entisen kirkkoherran Mikisinkin. Mikis asuu  uuden vaimonsa (erosi edellisestä ja joutui luopumaan kirkkoherran virastaan) kanssa kirkon siipirakennuksessa vanhassa Siperialaistalossa, joka oli alkuaikoina toiminut myös seurakunnan kokoontumistilana.
Saranskista jatkettiin edelleen "yhtä soittoa" yli Uralin (viitostietä) ja ohi Omskin. Novosibirskin lähellä siirsimme Aitamäkien lähettiperheen viisi säkillistä tavaraa meitä vastaan tulleen diakoni Slava Ostinin autoon.  Kemerovan vuoristotaipaleen jälkeen löytyi pikku hotelli, jonne majoitettiin arkkitehdit ja Ralf yhdeksi yöksi. Me Volodjan kanssa nukuimme autossa. Ennen nukkumista pääsimme hotellin saunaan.
Suunnitelmissamme oli ajaa Krasnojarskin (miljoonakaupunki) kautta hakemassa räsystäskourut ja syöksytorvet tarvikkeineen, mutta kun tapasimme jossain kafeessa läpi Krasnojarskin hallintoalueen juuri ajaneen rekkamiehen jätimme Krasnojarskin rauhaan ja käännyimme Atsinskista etelään kohti Abakania. Krasnojarskin alueella oli satanut edellisyönä puoli metriä lunta ja kaikki oli ollut jäässä ja meillä oli jo kesärenkaat alla (talvirenkaita ei ollut edes mukana kun oli sentään jo toukokuu hyvässä menossa).   Lumimyrskyyn emme siis joutuneet, mutta Atsinskin ja Abakanin välillä jouduimme multamyrskyyn. Länsituuli oli hyvin voimakas ja nosti kuivuneesta pellon pinnasta multaa ilmaan.
Ensimmäisen myrskyvaiheen läpi ajoi Ralf  ja silloin näkyvyys oli pahimmillaan ehkä 10-15m. Toissa myrskyssä kuskina oli Jorma, mutta se myrsky oli aivan kesy edelliseen verrattuna.
Edellisvuoden reissulla olimme kohdanneet multamyrskyn lisäksi samanaikaisesti   aivan dramaattisen ruohikkopalomyrskyn, jonka läpi jouduin itse ajamaan. - Se edellisvuoden katastrofi oli vienyt noin 30 ihmisen hengen.  Myös  1500 kotia oli palanut Siperiassa. 
Tällä kertaa näimme lähes kymmenkunta valtion palaneiden talojen tilalle rakennuttamaa uutta taloa.
Kävimme viemässä rakennuskoneet ym lastin Suetukin kirkolle ja jätiumme arkkitehdit Karatusan hotelliin  ja ajoimme Minusinskiin, jonka srk.tiloista löysimme Novosibirskistä sinne muuttaneen maallikkotyöntekijä Aleksein. . Kolmestaan ajoimme etelästä takaisin Krasnojarskiin, josta lumet olivat jo sulaneet. Vuoristotaipaleella oli metsässä vielä melkolailla vanhaa talven lunta.  Ruokailimme tien varren kafeissa, joissa hinnat olivat meille edullisia. Muutama kymmentä kilometriä ennen Krasnojarskia poikkesimme syömään hieman "paremman" näköisessä kafeessa. Ruoka oli ihan ok. , mutta hinta taisi olla 3 kertaa normaalia korkeampi. Teimme treffit Siperian lääninrovasti Ville Melasen kanssa hänen kotinsa läheiselle parkkipaikalle, jonne laitoimme automme. Söimme vielä toiseen kertaan Susanna vaimon valmistaman päivällisen ja tapasimme myös perheen lapset . Pojat yöpyivät "pappilassa ja minä autossa. Rak.tarvikkeetkin löytyivät ajastaan ja veimme ne taas Suetukiin.
Yötä myöten palasin Abakaniin vastaanottamaan muuta LFF:n ryhmää (Krister, Turre, Jens poikineen, kivimies Niklas ja pari v. sitten Suetukissa käyneen Mikaelan, Melindan ja saarnamies Kurtin).  Rakennustyöt: Kivijalkaan avattavat tuuletusaukot (leikkaamalla ja poraamalla) sekä räystäskourujen   ja syöksytorvien asennushommat ovat lähteneet hyvin käyntiin. ( uudet siirrettävät rak.telineet lankkutavarasta).  Eilisiltana pelattiin Suetukin nuorison kanssa ystävyysottelu jalkapallossa ja tänään sunnuntaina pidettiin jo toinen jumalanpalvelus Suetukin kyläkirkossa .Molemmilla kerroilla meitä oli läsnä yli kolmekymmentä henkeä. Minusinskissa ehdimme olla myös kerran jumalanpalveluksessa ja kerran nuortenillassa.
Eilen lähtivät arekkitehdit ja myös Ville Melanen kotimatkalle.  Jormalla oli myös Karatusan kirkkoa rakentavan kasanilaisfirman johtajan ja kirkkoherra Vitalin kanssa työmaakokous, joka oli mennyt hyvin. -Jorma kertoi että kirkon nyt menossa oleva projekti joka ei sisällä kellaria olisi valmis kolmen kk.kuluttua. Kirkon vihkimisjuhlasta ei ole vielä tietoa..

KEVÄT ON TULLUT KEIKKUEN JA NYT ODOTAMME KUIN LEHMÄ UUTTA KESÄÄ

Jo kaukana takana on talvi kisareissuineen, touhuineen lastenlasten kanssa ja vierailut Siperian työn merkeissä lähetyspiireissä ja lähettäjäjärjestön seminaareissa.
 Joskus ehkä kymmenen vuotta sitten humoristina tunnettu veteraanihyppääjäjärjestömme ex.presidentti tuli eräitten  MM-kisojen palkintojen jaon jälkeen puristamaan kättäni sanoen:"Onneksi olkoon nyt vaikka jäitkin kisassa toiseksi viimeiseksi".  Jo silloin rippikoulukaverit ainankin suurmäissä olivat alkaneet harventua,  ysikympin mäkeen oli silloin minun lisäksi uskaltautunut vain yksi kilpailija, hänkin suomalainen, joka pokkasi hopeaa. Norjan MM-kisareissulla  suurin mäki oli "vain" HS 75 ja keskimmäinen HS55 . Jäin kahdesti toiseksi viimeiseksi. Hyppäsin ensimmäistä kertaa yli 70 vuotiaissa ja myös ensimmäistä kertaa yli "70 kiloisissa". Molemmissa mäissä meitä oli kolme ja kahdesti jäin toiseksi viimeiseksi, mutta sain kuitenkin pokata hopeaa.  Vakaa aikomukseni on. Jos Luoja suo, kilpailla syyskuun alun Kesä GP:ssä Itävallan upo uudessa Thaggsumin mäkikeskuksessa HS 100 ja HS75 mäissä yli 70 v., mutta Huom! Alle "65 kiloisissa".
Lumet Savonlinnan seudulla ovat lähes hävinneet ja routa sulaa vesisateitten jouduttamana  maankamarasta. Toivottavasti Hengen kevätsateet pääsevät sulattamaan myös sydämistämme synnin roudittaman kiviseksi huomaamatta muuttuneen sydämemme. - Vapahtaja kutsuu meitä palaamaan "Ensimmäiseen rakkauteen".
 Jos olet kokenut ja vielä muistat ne tuntemukset jotka liittyvät ensimmäiseen rakastumiseesi , niin iloineen kuin kipuineenkin, niin lienet kanssani samaa mieltä, että "Rakkaus ei kysy hintaa, eikä matkan pituutta". Mikään ei ollut liian kallista kun oli kysymys rakastetusta ja saattoreissulle päässyt nuorimies teki jopa paljonkin lisämutkaa, jotta sai olla rakastettunsa seurassa mahdollisimman kauan.
Evankeliumin kertomuksessa kaikkensa menettäneistä ja syvästi masentuneista Emmauksen tien kulkijoista tuli muuttuneita miehiä kun he ilta-aterialla tunsivat tiellä seuraansa liittyneen Vapahtajansa joka leivän murtamisen jälkeen, jolloin he tunsivat ylösnousseen Jeesuksen hävisi heidän näkyvistään. -Viivyttelemättä he lähtivät kertomaan kavereilleen että olivat kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen  ja muistelivat siinä kiiruhtaessaan:" Eikö sydämemme ollutkin meissä palava, kun Hän selitti meille kuinka kaikki oli tapahtunut kirjoitusten mukaan".
Samanlaisella ilolla ja kiireellä, kustannuksia laskematta ovat lukemattomat  armosta pelastuksen kokeneet rientäneet viemään evankeliumia lähelle ja kauas.
Viikko sitten olin Karatusan kirkkohankkeen keräyspäälikkö Heikki Huttusen kanssa Porin ympäristössä ja Tampereella levittämässä tietoa ja keräämässä kolehtia Karatusan kirkkohankkeelle.Jaoimme prosyyrien mukana myös tilillepanokortteja. Toivottavasti saimme ennenkaikkea uskollisia esirukoilijoita niin rakennushankkeelle kuin Karatusan seurakunnalle.
Edellissunnuntaina oli Uralin tällä puolen Kazanin miljoonakaupungissa vihitty käyttöön sinne rakennettu uusi ja kaunis luterilainen kirkko . Vihkimisen toimitti Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi avustajineen. Juhlavieraita oli ollut 300 henkeä. 
-Kiitos Jumalalle Kazanin kirkosta ja seurakunnasta.  Kazanin kirkon rakensi marilaisen Sergei Maikovin rakennusfirma, joka rakentaa myös Karatusan kirkkoa. Tähän asti Karatusan projektin työmiehet ovat olleet paikkakuntalaisia, mutta nyt työhön tulee rakentajia myös Kazanista.
Karatusan kirkossa on menossa sisätyöt. Kirkon valmistumis-, ja vihkimisjuhlan ajasta ei minulla ole vielä varmaa tietoa, mutta kun minulta on usein kyselty milloin on kirkon vihkimisjuhlat ja kuinka sinne pääsee, olen kertonut, että optisimmat arviot vosivat olla jo ensi syksynä, mutta realismia lienee kuitenkin seuraava  vuosi. Juhliin matkustamisesta olen kertonut kolmesta vaihtoehdosta.
Hätäisimmille ja vielä työelämässä oleville vajaan viikon mittainen lentomatka, Junafaneille kahden viikon matka.Lento-, ja Rautatieasema sijaitsevat n 130 km Karatusasta (30 km Minusinskista)  Niille joilla on aikaa, tai mahdollisuutta järjestää lomansa on suunnitelmissa 3-4 viikon bussimatka, ajatuksena tutustua samalla  Inkerin kirkon seurakuntiin  matkareitin varrella Uralin molemmin puolin.
Toinen evankeliumin levittämiseen ja matkailuun liittyvä hanke on  2018 Venäjällä (Pietari,Moskova,Kazan,Saransk) pidettävien Jalkapallon MM-kisojen ajaksi suunnitteilla oleva "Futiskenkä evankelioimisaktio" . Sain idean kun muutama vuosi sitten Siperiassa vierailleen aikuisten nuorten aktioryhmän kanssa kierreltiin pikkukyliä ja koottiin lapsia ja nuoria pelaamaan ystävyysotteluita joitten ohella pidettiin evankeliumia esillä. Useimmat venäläisnuoret pelasivat paljasjaloin, koska he eivät halunneet pilata ainuita kenkiään.  -Jos Luoja suo toteutamme k.o. idean
keräämällä Suomessa vähän käytettyjä futiskenkiä (uudetkin kelpaavat) ja jalkapalloja, joita sitten jaetaan niitä tarvitseville aktioitten yhteydessä. Pääpaino on tietenkin evankeliumin esillä pidossa, johon liittyy venäjänkielisen evankelioivien kirjasten ja Uusien Testamenttien jako osallistujille.

Seuraava Siperian matkani alkaa jos  Luoja suo Voitonpäivänä 9. toukokuuta LFF:n (Ruotsinkielinen Rauhan Sanan lestadiolaisryhmä) 7v ikäisellä 9h Ford Tournie bussilla ja peräkärryllä vanhan siperiankävijän Ralf Lindforsin kanssa. Toksovasta tulee mukaan tuttu tulkki  n 50v Volodja.  Muu talkooryhmä 5 miestä ja kaksi noin parikymppistä tyttöä (kokeiksi ja Krister Mordin apulaisiksi) tulee lentämällä. Tehokasta työaikaa Suetukin kirkon remontoinnissa ( räystäskourut ym. hulevesien ohjaus,rossipohjan tuuletus ja lisäkuistin ja ulkokäymälän rakentaminen) tulee reilut 10 päivää. Jos aikaa jää niin aloitetaan Karatusan pappilan pienen 4x6m) ulkovaraston rakentaminen. Perustukset teimme Esko Kaukosen kanssa viime syksynä ja silloin ostin 70v synttärikolehdeilla myös rakennustarvikkeet. Paluulento on 1,kesäkuuta.

MATKALLA NORJAN ORKDALIIN VETERAANIEN MM-KISOIHIN

Kello käy kohti puoltayötä.  Olemme ohittamassa Kemiä ja kohta lähestymme Torniota ja Ruotsin rajaa ja Haaparantaa. Matkaa taitetaan Martti-veljen juuri ja juuri sisäänajetulla (341 tkm) pienellä 22v ikäisellä punaisella diesel Bemarilla. Janne Haukipuro on  "puikoissa" ja velimies komennettuna takapenkille nukkuvien puolueeseen. Masa oli lähtenyt kotoaan Luumäeltä aamulla kahdeksalta. Voielimme mäkisukset minun kodissani Savonlinnan Viuhonmäessä.  Söimme tukevasti eilisiltana leivinuunissa hauduttamaani lohi-pottu-porkkanalaatikkoa ja pakkasimme minun tavarat autoon. Poikkesimme nuorimman tyttäreni Kaisan perheen luona Kuopion Itkonniemellä, jossa olen ollut viime aikoina useaan otteeseen pikku Toivon ja isoveli Eppu Akustin kaverina. Toivo Joonatanin kanssa on konttailtu pitkin keittiön ja olohuoneen lattioita ja 5v ikäisen Eppu Akustin kanssa on leikitty piilosillaoloa, aamuisin olen yrittänyt tehdä Epulle jekkuja ja jos kelit ovat sallineet on käyty harjoittelemassa hiihtämistä, joko Puijon tykkiladulla, Antikkalan yläladuilla ja kerran myös läheisellä urheilukentän ympärysladulla. Ehkä viikko sitten jäimme tykkiladulla seuraamaan mäkimonttuun koulujen alaluokkalaisille järjestettyä lumiliikuntatapahtumaa, jonka viimeisenä rastina oli pari ysikymppimäen kääntöpaikan loppuun rakennetut pinet lumihyppyrimäet. Koululaisten lähdettyä Eppu halusi myös kokeilla ja laskikin kaksi kertaa 2 metrin ja kerran 3 metrin hyppyristä, kaatua pyllähtäen notkossa. Eppu totesikin myöhemmin, että mäkihypyssä on pysyttävä pystyssä hyppyrille saakka, mutta alastulomäessä voi kaatuakin.
Puijon Maailman-cup tapahtuman toisena päivänä oli tamppaushommissa 4-5tunnin tauko ja siinä välissä hain Epun  kisapaikalle ja seurasimme yhdessä yhdistetyn hiihto-osuutta. Suomalisryhmällä oli muusta kilpailijaporukasta poikkeavat valkoiset hiihtotrikoot joten Eppukin pääsi hyvin jyvälle suomalisten taistelusta luistelupaanalla. Meillä oli hauskaa ja hyvinhän Suomen pojat taistelivatkin . Puijon oma poika Ilkka Herola nousi melkoiselta takamatkalta kuudenneksi, toinenkin veljes otti pistesijan, josta Leevi Mutru jäi yhden sijan verran. Jussi Salo ja Mikke Leinonenkin hiihtivät suht hyvin, vaikka mäkiosuus oli mennyt heikommin.
Ylitimme äsken Torniojoen ja ohitimme Haaparannan. Navigaattori ilmoitteli, että noin 40 km päästä käännymme oikealle. Se reitti vie Ruotsin metsäisen sisämaareitin kautta Östersundiin, josta sitten aikoinaan käännymme oikealle kohti Norjan rannikkoa, jossa on suurkaupunki Trondheim. Meidän matkamme kohde on Orkdalin mäkikeskus, jossa alkavalla viikolla järjestetään Veteraanien MM-mäki-, ja yh.kisat eli IMC 2016 tapahtuma. Tämän talven kisatapahtumaan on tulossa noin 150 osallistujaa 12 maasta. Suurin kilpailijaryhmä on  luonnollisesti järjestäjämaasta Norjasta.
Masalla on vasta kahdeksan lumihyppyä ja nekin kaikki  Somersdorfin  pienestä K27 mäestä. Jannella  noin neljäkymmentä hyppyä, joista puolet Taivalkosken mäistä (K35,49 ja pari K73:stakin.  ja loput Siilinjärven K42 ja omasta Muorinmäen K35 mäestä.  Minun noin kolmekymmentä hyppyä Taivalkoskelta (K49 ja 73), Lahden K64   Siilinjärven K42, Mikkelin K42 ja yksi Luohualta Mannen K5 pihamäestä. Peruskuntokausi pääsi lipsahtamaan minulta   ok.taloni keittiön lattian vesivahinko-, ja peltiokattoremonttien aiheuttaman stressin myötä ilman ensimmäistäkään kentolenkkiä. Ok.taloni kellarissakin kävin puntteja kolistelemassa vain pari-, kolme kertaa.  Onneksi oli sentään Rukan ja Kuopion maailmancup- kisojen alastulorinteitten tamppausryhmässä  toimiminen ja Joroisten K25 mäen  kuntoonlaitto.. Ne nostivat sentään peruskuntoa jonkun verran, mutta tuskin liosäsivät juurikaan kimmoisuutta.  - No kisoihin ollaan kuitenkin menossa. Siellä on kaksi harjoituspäivää ennen kisoja. Pitää yrittää parantaa ponnistustekniikkaa jos mahdollista.
Vaikka läheisen veteraanihyppykaverini Jussin hautajaisreissu olikin raskas se oli kuitenkin myös siunattu ja todella mieliinpainuva ja koskettava. Kauniiseen Kuusamon kirkkoon oli järjestetty siunaustilaisuus oli koskettava ja lämminhenkinen. Nuori naispastori ja samoin nuori mieskanttori hoitivat tehtävänsä suurella ammattitaidolla ja lämmöllä. Samoin Jussin saattaminen viimeisellä matkalla Kuusamon uusimman Rukan suunnalla keskustasta sijainneen hautausmaan multiin kahden veljensä ja valmentajakavereittensa kantamana oli hyvin koskettava.. Vanhan kuusamolaistavan mukaisesti miesväki lapioi haudan umpeen muun saattoväen veisatessa. Myös muistotilaisuus Kuusamon keskustan sijainneessa ruokapaikassa oli lämminhenkinen musiikkiesityksineen ja puheenvuoroineen. Kaksi Jussin valmentajakaveria lukivat adressipinon ja tilaisuuden lopuksi Henna tytär lauloi kauniin ja koskettavan "Ota hänet vastaan" kappaleen.
 Minua kosketti se että seurakunnan viranhaltijat olivat paikalla aivan loppuun saakka. Luterilaista kirkkoamme on arvosteltu milloin mistäkin, mutta juuri noissa hautajaisissa seurakunta viranhaltijoineen toimi parhaalla mahdollisella tavalla ja ansaitsee saada kiitoksen.