Kun keskiviikkona lähdin Vääksystä kohti Jyväskylää, jossa viivyin vain reilun yönseudun ennen Savonlinnaan lähtöä oli sumuinen syyskeli. Liikennettä oli vähän ja sai ajella ihan omaa tahtia. Nautin tuosta sumuisen harmaasta syyskelistä. Tuli mieleen lokakuu joskus toistakymmentä vuotta sitten kun lähdin ajamaan Sallasta kohti etelää yksikseni. Palasin hyvän ystäväni ja urheilukaverini Jussi Tapion hautajaisista. Menomatka oli ollut suorastaan tuskallista. Monenlaista stressiä oli niskassa, ja tietenkin syvä suru Jussin kuoleman johdosta. Suru oli muuttunut kaipauksesksi ja stressit olivat pyyhkiytyneet pois. Myöhäissyksyn kauniit sumuiset vaaramaisemat autiolla viitostiellä rauhoittivat kummasti. Sielu suorastaan lepäsi siinä maisemassa. Jotain samantapaista koin tuolla Jämsään vetävällä tiellä.
Vääksyssä keskimmäisen tyttäreni Riikan perheen luona olin levännyt perusteellisesti rankan Siperian työjakson ja viiden vrk:n ajomatkan jälkeen. Suuri ilo oli tavata Riikkaa, Jannea ja lapsia 14v Tuittua, koulunsa aloittanutta Tähkää ja reipasta 5v Hermannia. Samaa lämmintä kodikkuuden kokemista oli lyhellä Jyväskylän käynnillä esikoistyttäreni Tiinan, Karin ja 15v kitaristi Eeron, 12v futari Aapon, 8v monitoimimies Laurin ja niin ihastuttavan kohta 2v Pikku-Inkerin luona.
Paluu reilun vuoden poissaolon jälkeen Savonlinnan kotiini itse -80 luvun alkuvaiheessa rakentamaani ok.taloon pudotti minut arkirealismiin. Talo oli vuokralaisten poismuuton jäliltä autio ja tyhjä. Tupakeittiössä oli pirttikaluston lisäksi vain kiikkutuoli ja piano. Olimme Tiinan ja Riikan kanssa roudanneet kesällä talostani huonekaluja ja muutakin tavaraa heidän kesäpaikkaansa Suurenjärven Tallisaareen, jotain oli viety kierrätykseen ja yksi kuorma kaatopaikallekin. Viuhonmäen koti oli tarkoitus laittaa myyntiin.
Sain pari suoraa tarjoustakin, joista ei kuitenkaan syntynyt kauppoja. Vieläkään en ole tehnyt kiinteistövälittäjän kanssa myyntisopimusta.
Raahasin varastona toimineesta pikkukamaristani ison nahkasohvan tupaan pehmentämään autiota maisemaa.
Riikan lankomies Arska, joka on vuosien varrella hoidellut Viuhonmäen talkkarin hommia, kun olen reissuillut milloin missäkin, oli nytkin huolehtinut että vuokralaisten jälkeen talossa oli peruslämpö päällä. Sähköyhtiö oli kylläkin ehtinyt jo katkaista sähköt, mutta ne saatiin taas toimimaan. Jääkaappikin lähti , tosin hyvin hitaasti
mutta kuitenkin käyntiin. Lämminvesivaraaja ei näytä vielä toimivan, mutta pitää katsoa mistä se kiikastaa.
Eilen ajoin Transporterilla Pihlajaniemen Särkikujalle Joosen perheen asunnolle. Vein VW:n kesärenkaat varastoon ja löysin pari henkarillista vaatteitani talosta.
Johanna tulee lasten kanssa ensi tiistaina Siperiasta junalla Vainikkalaan ja saa katsastetun Transporterin käyttöönsä. Joose tulee Vitalin kanssa keskiviikkona ja he menevät kait suoraan Ryttylään, josta aloittavat SEKLin autolla Pohjois- Suomen, Ruotsin ja Norjan kiertueen jolla informeeraavat Karatusan srk:n tilanteesta ja varmaankin myös kirkkoprojektista. Kierros päättyy joulukuun puolivälissä Savonlinnaan ja siihen tilaisuuteen yritän minäkin mennä.
Olin suunnitellut mennä talkoisiin Nordic-Openiin Rukalle täksi viikonlopuksi, mutta jäin Savonlinnaan koska tänään oli hyvän ystäväni mäkihypyn huoltajavalmentajan Kalevi Noposen hautajaiset Kerimäellä. Kalevin poika Ari, joka juniorina kiersi ahkerasti mäkikisoja aloitti uudelleen noin 10v tauon jälkeen kun pääsi veteraanisarjoihin soitteli ja kertoi elokuussa Kalevin sairauden etenemisestä (Syöpä vei miehen nopeasti). Joku viikko sitten sain Arilta tekstiviestin isänsä kuolemasta ja lupasin olla hautajaisissa. Tuntui hyvältä olla saattamassa Arin isää viimeiselle matkalle. Noita kisatapahtumia piisaa jatkossakin, mutta ihmisen hautajaiset ovat ainutkertaisia tapahtumia.
Poikkesin samalla reissulla tapaamassa vast`ikään 70v täyttänyttä urheilukaveriani Erkki Muhosta, jolta parkinssonin tauti on vienyt liikuntakyvyn , eikä hänen puheestaankaan tahdo saada selvää. Reilun tunnin verran kuitenkin Erkin kanssa "hypättiin mäkeä, hiihdettiin ja pelattiin lentopalloa". Erkin poika Ossi hyppäsi junnuna mäkeä ja tytär Anu pelaa lentopalloa edelleen menestyksekkäästi Mikkelin Passareissa.
Nuorimmaiseni Kaisa tulee Anttinsa ja esikoispoika Eppu Akustin kanssa huomisiltana Joensuun reissultaan Skodallani ja he palaavat täältä varmaankin bussilla kotiinsa Kuopioon.
Huomenna jännätään vielä Nordic-Openin päätöspäivän tapahtumia, erikoisesti mäkimiesten osalta.
Ensi viikolla yritän hoidella asioitani täällä Savonlinnassa.
lauantai 26. marraskuuta 2011
perjantai 25. marraskuuta 2011
Kotona pitkästä aikaa
Kirjoittelen tätä blogia lähes tyhjässä tupakeittiössä omakotitalossani Viuhonmäen Metsätiellä noin 5,5km Savonlinnan keskustasta itään päin. Palasin maailmalta tänne eilisiltana ja ensi töikseni raahasin vuokralaisten kamariin ahtaman nahkasohvan keskelle lattiaa, ettei täällä näyttäisi niin autiolta ja kolkolta.
Olin jättänyt vuokralaisten käyttöön ns.pirttikaluston (pöytä penkkeineen) ja kiikkutuolin. Kaiken muun he olivat tunkeneet pieneen kamariin jonka olin jättänyt tavaroitteni varastoksi.
Kesällä olin tyttärieni Riikan ja Tiinan kanssa roudannut varastoista huonekaluja yms. Tallisaareen lasteni kesäpaikkaan. Joku kuorma oli viety kaatopaikallekin ja jotain myös kierrätyskeskukseen.Tarkoitus oli laittaa talo myyntiin ja käytinkin täällä jopa kiinteistävälityksen edustajaa. En ole kuitenkaan vielä tehnyt tästä myyntisopimusta. Vuokralaiset sekä eräs tuttu perhe tekivät kesällä tarjouksetkin talosta, mutta kauppoja ei syntynyt.
Kun viime vuoden syyskuussa lähdin ensimmäiselle kolmen kuukauden Siperian keikalleni talooni muutti vuokralaiseksi tuttu nuori yksinhuoltajaäiti 5v poikansa kanssa.Myöhemmin kuvioon tuli myös pojan isä . Vanhemmat avioituivat viime keväänä. Lokakuun alussa he muuttivat toiseen vuokra-asuntoon kaupungin keskustassa, koska he eivät halunneet jäädä myyntiprosessin jalkoihin.
Tarkoitukseni on heti alkuun vaihdattaa taloon uudet kiinteät sähköpatterit. Vanhat patterit ovat sanoneet jo yhteistyösopimuksensa irti. Toinen välttämätön remontin kohde on räystäskourujen ja syöksyrännien uusiminen, mutta se jäänee ensi kevääseen, kunhan kelit kuivuvat.
En ole vielä näissä kotimaisemissa saanut kammettua itseäni lenkille. Tänään katselin tästä netti-TV:stä Rukan MC kisoja . Nais- ja mieshiihtäjätkin yllättivät iloisesti viidennellä ja kuudennella sijallaan Sprintti-kisassa.
Sen jälkeen katselin Ryynäsen taistelua yhdistetyssä. Viides sija oli kovaa valuuttaa siinä seurassa.
Mäkiosuuden jälkeen hienosti kuudentena hiihto-osuutensa aloittanut Jesse Jääskeläinen hiipui rankalla hiihto-osuudella jonnekin 20:n huonommalle puolelle. Muut suomalaisedustajat epäonnistuivat mäkiosuudella eikä heillä tainnut olla enää riittävästi intoa hiihto-osuudellekaan. - No huomenna on päivä uusi ja toinen yh:n kisakin. Jos tuulet yltyvät liikaa , niin siinä kisassa voidaan käyttää tänään aamupäivällä hypätyn varakilpailun mäkituloksia. Myöhemmin illalla piti olla mäkihypyn karsinta, mutta se oli peruttu liiallisen tuulen vuoksi.
Karsinta hypätään sunnuntaina ennen mäkikisaa. Jos kelit sallii niin huomenna hyppäävät joukkuemäen.
Huomenna ja sunnuntaina Rukalla hiihdetään niin naisten kuin miestenkin vapaan ja perinteisen "pikamatkat".
(N 5 ja 10km, M 10 ja 15km).
Kaisa Antti ja Eppu Akusti tuovat minulle sunnuntaina iltapäivällä Skodan palatessaan Joensuun kyläilyreissultaan ja jatkanevat täältä Kuopioon bussilla. Pitkäsetkin saapuvat Suomeen alkuviikosta ja saavat
Transporterin heti käyttöönsä. Joose klähtenee Vitalin kanssa pohjoisen kiertueelleen jollain SEKLin autolla ja VW jää Johannan käyttöön.
Olin jättänyt vuokralaisten käyttöön ns.pirttikaluston (pöytä penkkeineen) ja kiikkutuolin. Kaiken muun he olivat tunkeneet pieneen kamariin jonka olin jättänyt tavaroitteni varastoksi.
Kesällä olin tyttärieni Riikan ja Tiinan kanssa roudannut varastoista huonekaluja yms. Tallisaareen lasteni kesäpaikkaan. Joku kuorma oli viety kaatopaikallekin ja jotain myös kierrätyskeskukseen.Tarkoitus oli laittaa talo myyntiin ja käytinkin täällä jopa kiinteistävälityksen edustajaa. En ole kuitenkaan vielä tehnyt tästä myyntisopimusta. Vuokralaiset sekä eräs tuttu perhe tekivät kesällä tarjouksetkin talosta, mutta kauppoja ei syntynyt.
Kun viime vuoden syyskuussa lähdin ensimmäiselle kolmen kuukauden Siperian keikalleni talooni muutti vuokralaiseksi tuttu nuori yksinhuoltajaäiti 5v poikansa kanssa.Myöhemmin kuvioon tuli myös pojan isä . Vanhemmat avioituivat viime keväänä. Lokakuun alussa he muuttivat toiseen vuokra-asuntoon kaupungin keskustassa, koska he eivät halunneet jäädä myyntiprosessin jalkoihin.
Tarkoitukseni on heti alkuun vaihdattaa taloon uudet kiinteät sähköpatterit. Vanhat patterit ovat sanoneet jo yhteistyösopimuksensa irti. Toinen välttämätön remontin kohde on räystäskourujen ja syöksyrännien uusiminen, mutta se jäänee ensi kevääseen, kunhan kelit kuivuvat.
En ole vielä näissä kotimaisemissa saanut kammettua itseäni lenkille. Tänään katselin tästä netti-TV:stä Rukan MC kisoja . Nais- ja mieshiihtäjätkin yllättivät iloisesti viidennellä ja kuudennella sijallaan Sprintti-kisassa.
Sen jälkeen katselin Ryynäsen taistelua yhdistetyssä. Viides sija oli kovaa valuuttaa siinä seurassa.
Mäkiosuuden jälkeen hienosti kuudentena hiihto-osuutensa aloittanut Jesse Jääskeläinen hiipui rankalla hiihto-osuudella jonnekin 20:n huonommalle puolelle. Muut suomalaisedustajat epäonnistuivat mäkiosuudella eikä heillä tainnut olla enää riittävästi intoa hiihto-osuudellekaan. - No huomenna on päivä uusi ja toinen yh:n kisakin. Jos tuulet yltyvät liikaa , niin siinä kisassa voidaan käyttää tänään aamupäivällä hypätyn varakilpailun mäkituloksia. Myöhemmin illalla piti olla mäkihypyn karsinta, mutta se oli peruttu liiallisen tuulen vuoksi.
Karsinta hypätään sunnuntaina ennen mäkikisaa. Jos kelit sallii niin huomenna hyppäävät joukkuemäen.
Huomenna ja sunnuntaina Rukalla hiihdetään niin naisten kuin miestenkin vapaan ja perinteisen "pikamatkat".
(N 5 ja 10km, M 10 ja 15km).
Kaisa Antti ja Eppu Akusti tuovat minulle sunnuntaina iltapäivällä Skodan palatessaan Joensuun kyläilyreissultaan ja jatkanevat täältä Kuopioon bussilla. Pitkäsetkin saapuvat Suomeen alkuviikosta ja saavat
Transporterin heti käyttöönsä. Joose klähtenee Vitalin kanssa pohjoisen kiertueelleen jollain SEKLin autolla ja VW jää Johannan käyttöön.
perjantai 18. marraskuuta 2011
Kotimaata jalkojen alla
Eilisaamuna vein talkookaverini Esko Kaukosen ja Kyösti Nokan Kouvolan r-asemalle, josta he jatkoivat junalla Pieksämäelle. Tämä Jäppilän voimakaksikko oli lähtenyt seitsemän viikkoa aikaisemmin junalla kohti itää. Moskovassa miehet olivat vaihtaneet oikeaan Siperian pikajunaan ja majoittuneet kolmannen luokan "Plattskart" osastoon, jossa oli 6 hengen nukkumispaikat. Neljän vrk:n köröttelyn jälkeen he hieroivat unisia silmiään Irkutskin r-asemalla, josta heidät korjasi kotiinsa paikallisen luterilaisen srk:n khra Albert, joka toimi myös heillä matkaoppaana Baikal-järveen tutustumismatkalla. Me Joosen kanssa vuorostamme korjasimme kaverukset syrjäiseltä (15km keskustasta) Minusinskin r-asemalta ja sen jälkeen heidän kohtalonsa olikin kuin aikoinaan Suomesta Siperiaan passitetuilla pakkotyövangeilla. Kuusi päivää viikossa neljän viikon ajan tiivistahtista työtä Karatusan pappilan laajennustyömaalla. Hyvin nuo 68 vuotiaat "nuorukaiset" jaksoivat tuon kovan urakoinnin. Johtuen Joosen ja minun harrastelijapohjaisesta rakentajakulttuurista ja suunnittelusta kävi nyt niin kuin aikaisemmillakin kerroilla, että optimistiset arviot aikataulusta pettivät ja työn tahti kiihtyi loppua kohden.
Sen verran annoimme helpotusta urakointiin, että tein "poikien" kanssa kaksi vajaata retkipäivää. Ensin Jenisein jättiläispadolle ja sen lähimaastoon ja sitten Karatusaan eräänä sunnuntaina Minusinskista palatessamme poikkesimme Tajatin vanhauskoisten kylässä (60km päätieltä itään). Myös kotimaahanlähtöä edeltävänä päivänä passitin "pojat" Vitalin kanssa vierailemaan Suetukin virolaiskylään. Joosekin oli siirtänyt veljensä Juhon kanssa suunnittelemaansa Jergagin vaellusretkeä seuraavalle viikolle ja näin ehti olla jonkun lisäpäivän kanssamme työmaalla.
Ennen iltakuudelta aloitettua Vitalin kodinsiunausjuhlaa "pojat" ehtivät vielä Suetukista palattuansa sänkyjen purku-, siirto-, ja kokoamistalkoisiin. Tytär Svetan ja nuorimmaisen Mishan sängyt vietiin pienempään uuteen huoneeseen ja isompien poikien Diman ja Aljooshan kerrossänky koottiin isompaa huoneeseen, ja näin isä Vitali ja äiti Tonja pääsivät sänkyineen olohuoneesta omaan makuukamariinsa.
Joose saapui paikalle perheensä ja veljensä Juhon kanssa puolenpäivän jälkeen ja asensi viimeisen ikkunan paikoilleen. Juho tiivisteli ala-pohjan tyroksisaumoja ja minä jatkoin yläpohjan villoituksen loppuun. Juuri ennen juhlien alkua saimme Juhon kanssa paikoilleen vintin ja alapohjan ovi/luukkuaukkojen hätäaputyroksilevyt.
Joose, joka juhlavasti albaan ja muihin papin tamineisiin pukeutuneena toimitti kodin siunaamisen oli jo ehtinyt hätistellä meitä Juhon kanssa lopettamaan töitä ja kun viimeinkin pääsimme sisätiloihin pyysi minuakin sanomaan jotain tilaisuuden lopussa olevan vapaan sanan ajalla. Pää kuten myös sisinkin oli tyhjänä liian kiireisen päivän päätteeksi, ja mielessä myllersi vielä kahteen kertaan muuttunut aikataulu, josta Joose ei ollut muistanut meitä työmiehiä informoida, mutta kävin Volkkarissa vaihtamassa työrytkyt vähän asiallisempiin kamppeisiin ja siinä ohessa yritin huokaillakin sen sanomisen puolesta.
Naisväki oli hikoillut keittiössä tarjaoamisten ja muitten valmistelujen kanssa. Väkeä oli saapunut melkoisesti ja vielä tilaisuuden aikana tuli muutamia naapureita ja tuttuja perheineen. Kodinsiunausjuhlista tuli lämminhenkinen ja hyvä tilaisuus ja virallisen siuanuksen jälkeen käyttivät minun lisäksi lyhyitä puheenvuoroja diakoni Oleg, Minusinskin khra Slava ja talon isäntä Karatusan khra Vitali.
Aikalailla haikeutta mielessä hyvästelimme iltamyöhällä talonväen aloittaen automatkan Minusinskiin.
Aamupalan ja pankkiautomaatilla käynnin jälkeen pääsimme toisella yrittämällä matkalle kohti Suomea. Kyöstillä oli unohtunut kihlasormus suihkussakäynnin jälkeen olohuoneen lattialle. Onneksi hän huomasi sen ennen kuin lähdimme ulos kaupungista.
Viiden vrk:n ajo sujui mallikkaasti. Olin itse ajatellut, että pidämme kuten edellisilläkin kerroilla 2-3 tunnin yhteiset yöunet, mutta "nuorukaisten" into entisten morsiammiensa luokse Suomeen ei antanut heille rauhaa, vaan ajoimme kolmessa vuorossa. Vain Uralin länsilaidalla Birskissä, jonne poikkesimme tapaamaan Uralin lääninrovastia Juha Väliahoa ja hänen eestiäistä Anu vaimoaan antoi tilaisuuden nukkua yksi yö ihan lakanoitten välissä. Esko oli joskus 4v sitten ollut siellä rakennustalkoissa. Olivat rakentaneet perustukset lähetystalolle, joka nyt kauniina punatiilivuorauksin yllätti niin Eskon kuin meidätkin. Aivan upea oli myös siperialaishirsistä rakennettu rukoushuone, jonka yläkerrassa oli khran pappila ja kanttorila.
Pienenä, mutta silti suurena yksityiskohtana oli suomalaisen jostain Oulun suunnalta kotoisin olleen hirsirakentajan ratkaisu sisäseinien hoyläämisestä ja hiomisesta. Vävyni Janne oli viime kesänä toteuttanut juuri samanlaisen ratkaisun heidän vielä keskeneräisessä hirsiraketeisessa kesämökissään lähellä Savonlinnaa Suurjärven Tallisaaressa.
Alkujaan yhdelle tontille rakennettu rukoushuone, oli saanut lisäalaa, kun naapuritaloista olivat vanhat asukkaat muuttaneet pois ja srk.oli saanut ostettua ne. Nyt siellä oli kaikkiaan viisi tonttia, joista yhdellä sijaitsi khra Slavan pappila ja yhdellä sijaitsi ns. hunajatalo. Viimeksi mainittu on Juha Väliahon sitkeyden osoitus. Siinä on hyvällä alulla oleva liikeidea kehittymässä. Tarkoituksena on omavaraisuuden tason nostaminen, Uralin rovastikunnan pappien palkkojen ja myös Birskin srk:n talouden hoitamiseksi. Jos hanke etenee hyvin , niin ehkä myös Inkerin kirkko saa siitä jonkun siivun. Hunajatalossa purkitetaan huipputekniikalla todella korkealaatuista lehmushunajaa. Mekin ostimme muutaman purkin tuliaisiksi. Toimme Suomeen Anun ostaman 30 kg hunajalastin ja pari suurta matkalaukkua. Väliahot, jotka -90 luvun alussa aloittivat yhdessä Venäjän työn Marin maalla Joshkar-Olassa ja 9v sitten siirtyivät tuonne Birskiin ovat ensi talvena palaamassa kentältä. Heillä on kuitenkin vielä 4v työsopimus Suomen Lähetysseuran kanssa ja tuon neljä vuotta he tekevät työtä Anun synnyinmaassa Virossa.
Sain paljon hyviä ideoita Karatusan rakentamishankkeita ajatellen ja koko Birskin vierailu oli niin sydämellinen, että se suorastaan sattui. - Voi sanoa, että tuo Birskin lähetystyöprojekti on varsinainen hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun kuljetaan ( ja myös rakennetaan) rukoillen.
Kouvolan asemalta lähdettyäni poikkesin Lahden mäkikeskukseen jossa totesin, että lumiverkot olivat viritetyt paikoilleen. Soittelin Anun lapsenlapselle, joka opiskeli Riihimäellä sekä eräälle Tapanille joka lupasi hakea Anun tavarat Ryttylästä ja toimittaa ne heidän kotiinsa Hyvinkäälle.
Tulin Ryttylään sopivasti ruoka-aikaan ja lounaalla ehdin jutella kohta eläkkeelle jäävän puolitutun kiintistönhoitajan kanssa. Olin puhelinyhteydessä myös idäntyön koordinaattorin pastori Tapani Kaitaisen kanssa, mutta en enää malttanut jäädä häntä odottamaan vaan ajoin Lahteen, jossa kävin tutussa ja mukavassa Salpausselän AD-huoltokorjaamossa neuvottelemassa Joosen Transporterin katsastusremontista.
Vien auton ensi maanantaina heti aamulla korjaamolle.
Sen verran annoimme helpotusta urakointiin, että tein "poikien" kanssa kaksi vajaata retkipäivää. Ensin Jenisein jättiläispadolle ja sen lähimaastoon ja sitten Karatusaan eräänä sunnuntaina Minusinskista palatessamme poikkesimme Tajatin vanhauskoisten kylässä (60km päätieltä itään). Myös kotimaahanlähtöä edeltävänä päivänä passitin "pojat" Vitalin kanssa vierailemaan Suetukin virolaiskylään. Joosekin oli siirtänyt veljensä Juhon kanssa suunnittelemaansa Jergagin vaellusretkeä seuraavalle viikolle ja näin ehti olla jonkun lisäpäivän kanssamme työmaalla.
Ennen iltakuudelta aloitettua Vitalin kodinsiunausjuhlaa "pojat" ehtivät vielä Suetukista palattuansa sänkyjen purku-, siirto-, ja kokoamistalkoisiin. Tytär Svetan ja nuorimmaisen Mishan sängyt vietiin pienempään uuteen huoneeseen ja isompien poikien Diman ja Aljooshan kerrossänky koottiin isompaa huoneeseen, ja näin isä Vitali ja äiti Tonja pääsivät sänkyineen olohuoneesta omaan makuukamariinsa.
Joose saapui paikalle perheensä ja veljensä Juhon kanssa puolenpäivän jälkeen ja asensi viimeisen ikkunan paikoilleen. Juho tiivisteli ala-pohjan tyroksisaumoja ja minä jatkoin yläpohjan villoituksen loppuun. Juuri ennen juhlien alkua saimme Juhon kanssa paikoilleen vintin ja alapohjan ovi/luukkuaukkojen hätäaputyroksilevyt.
Joose, joka juhlavasti albaan ja muihin papin tamineisiin pukeutuneena toimitti kodin siunaamisen oli jo ehtinyt hätistellä meitä Juhon kanssa lopettamaan töitä ja kun viimeinkin pääsimme sisätiloihin pyysi minuakin sanomaan jotain tilaisuuden lopussa olevan vapaan sanan ajalla. Pää kuten myös sisinkin oli tyhjänä liian kiireisen päivän päätteeksi, ja mielessä myllersi vielä kahteen kertaan muuttunut aikataulu, josta Joose ei ollut muistanut meitä työmiehiä informoida, mutta kävin Volkkarissa vaihtamassa työrytkyt vähän asiallisempiin kamppeisiin ja siinä ohessa yritin huokaillakin sen sanomisen puolesta.
Naisväki oli hikoillut keittiössä tarjaoamisten ja muitten valmistelujen kanssa. Väkeä oli saapunut melkoisesti ja vielä tilaisuuden aikana tuli muutamia naapureita ja tuttuja perheineen. Kodinsiunausjuhlista tuli lämminhenkinen ja hyvä tilaisuus ja virallisen siuanuksen jälkeen käyttivät minun lisäksi lyhyitä puheenvuoroja diakoni Oleg, Minusinskin khra Slava ja talon isäntä Karatusan khra Vitali.
Aikalailla haikeutta mielessä hyvästelimme iltamyöhällä talonväen aloittaen automatkan Minusinskiin.
Aamupalan ja pankkiautomaatilla käynnin jälkeen pääsimme toisella yrittämällä matkalle kohti Suomea. Kyöstillä oli unohtunut kihlasormus suihkussakäynnin jälkeen olohuoneen lattialle. Onneksi hän huomasi sen ennen kuin lähdimme ulos kaupungista.
Viiden vrk:n ajo sujui mallikkaasti. Olin itse ajatellut, että pidämme kuten edellisilläkin kerroilla 2-3 tunnin yhteiset yöunet, mutta "nuorukaisten" into entisten morsiammiensa luokse Suomeen ei antanut heille rauhaa, vaan ajoimme kolmessa vuorossa. Vain Uralin länsilaidalla Birskissä, jonne poikkesimme tapaamaan Uralin lääninrovastia Juha Väliahoa ja hänen eestiäistä Anu vaimoaan antoi tilaisuuden nukkua yksi yö ihan lakanoitten välissä. Esko oli joskus 4v sitten ollut siellä rakennustalkoissa. Olivat rakentaneet perustukset lähetystalolle, joka nyt kauniina punatiilivuorauksin yllätti niin Eskon kuin meidätkin. Aivan upea oli myös siperialaishirsistä rakennettu rukoushuone, jonka yläkerrassa oli khran pappila ja kanttorila.
Pienenä, mutta silti suurena yksityiskohtana oli suomalaisen jostain Oulun suunnalta kotoisin olleen hirsirakentajan ratkaisu sisäseinien hoyläämisestä ja hiomisesta. Vävyni Janne oli viime kesänä toteuttanut juuri samanlaisen ratkaisun heidän vielä keskeneräisessä hirsiraketeisessa kesämökissään lähellä Savonlinnaa Suurjärven Tallisaaressa.
Alkujaan yhdelle tontille rakennettu rukoushuone, oli saanut lisäalaa, kun naapuritaloista olivat vanhat asukkaat muuttaneet pois ja srk.oli saanut ostettua ne. Nyt siellä oli kaikkiaan viisi tonttia, joista yhdellä sijaitsi khra Slavan pappila ja yhdellä sijaitsi ns. hunajatalo. Viimeksi mainittu on Juha Väliahon sitkeyden osoitus. Siinä on hyvällä alulla oleva liikeidea kehittymässä. Tarkoituksena on omavaraisuuden tason nostaminen, Uralin rovastikunnan pappien palkkojen ja myös Birskin srk:n talouden hoitamiseksi. Jos hanke etenee hyvin , niin ehkä myös Inkerin kirkko saa siitä jonkun siivun. Hunajatalossa purkitetaan huipputekniikalla todella korkealaatuista lehmushunajaa. Mekin ostimme muutaman purkin tuliaisiksi. Toimme Suomeen Anun ostaman 30 kg hunajalastin ja pari suurta matkalaukkua. Väliahot, jotka -90 luvun alussa aloittivat yhdessä Venäjän työn Marin maalla Joshkar-Olassa ja 9v sitten siirtyivät tuonne Birskiin ovat ensi talvena palaamassa kentältä. Heillä on kuitenkin vielä 4v työsopimus Suomen Lähetysseuran kanssa ja tuon neljä vuotta he tekevät työtä Anun synnyinmaassa Virossa.
Sain paljon hyviä ideoita Karatusan rakentamishankkeita ajatellen ja koko Birskin vierailu oli niin sydämellinen, että se suorastaan sattui. - Voi sanoa, että tuo Birskin lähetystyöprojekti on varsinainen hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun kuljetaan ( ja myös rakennetaan) rukoillen.
Kouvolan asemalta lähdettyäni poikkesin Lahden mäkikeskukseen jossa totesin, että lumiverkot olivat viritetyt paikoilleen. Soittelin Anun lapsenlapselle, joka opiskeli Riihimäellä sekä eräälle Tapanille joka lupasi hakea Anun tavarat Ryttylästä ja toimittaa ne heidän kotiinsa Hyvinkäälle.
Tulin Ryttylään sopivasti ruoka-aikaan ja lounaalla ehdin jutella kohta eläkkeelle jäävän puolitutun kiintistönhoitajan kanssa. Olin puhelinyhteydessä myös idäntyön koordinaattorin pastori Tapani Kaitaisen kanssa, mutta en enää malttanut jäädä häntä odottamaan vaan ajoin Lahteen, jossa kävin tutussa ja mukavassa Salpausselän AD-huoltokorjaamossa neuvottelemassa Joosen Transporterin katsastusremontista.
Vien auton ensi maanantaina heti aamulla korjaamolle.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Vain kaksi paivaa toita
Taytyy todeta etta vahiin kay tyopaivat. Tanaan pojat aloittivat lattialautojen asentamisen. Peltipojat jatkoivat profiilipeltien kimpussa . Itse villoitin lisahuoneitten ylapohjaa, jotta voisin tehda loput runkokoolaukset vinttitilaan, elika tukikoolinkit kattokannattimien alle molempiin laitoihin.. Ylapohja tarvitsee villoituksen paalle
vahintaan kulkusillat, mutta oikeastaan kantavan laudoituksen jokapaikkaan, koska ylapohjakoolinkeihin on alapuolelle niitattu vain hoyrysulku ja alimmaksi 15 mm kattopanelit, jotka kantavat vain villojen painon.
Vaikka tein tyotani erittain huolellisesti ja varovasti liupsahti jalka kerran lankulta ja reilun nelion alalta panelit irtosivat, mutta onneksi pysyivat kiinni toisissaan ja saimme ne takaisin paikoilleen, mutta aikaahan siina kului ja myos hermosoluja se koetteli. Tuon lisahomman jalkeen jatkoin tyotani istualtaan liikutellen kahta leveaa lankkua tarpeen mukaan allani.
Peltipoikien urakkakin on edennyt ihan mukavasti. Tanaan he asensivat mm.nurkka-, ym.listoja. Jaljella on viela kuistin etuseinan ja vintin ylakolmion pellittykset.
Joose ja Juhokin ovat tulossa Karatusaan ilmeisesti huomenna.
Vitalin lammittaessa meille saunaa, ehdin tehda pitkastaaikaa jonkunlaisen punttitreenin. -Kuntoilu on valitettavsti jaanyt rakennuskiireitten jalkoihin.
vahintaan kulkusillat, mutta oikeastaan kantavan laudoituksen jokapaikkaan, koska ylapohjakoolinkeihin on alapuolelle niitattu vain hoyrysulku ja alimmaksi 15 mm kattopanelit, jotka kantavat vain villojen painon.
Vaikka tein tyotani erittain huolellisesti ja varovasti liupsahti jalka kerran lankulta ja reilun nelion alalta panelit irtosivat, mutta onneksi pysyivat kiinni toisissaan ja saimme ne takaisin paikoilleen, mutta aikaahan siina kului ja myos hermosoluja se koetteli. Tuon lisahomman jalkeen jatkoin tyotani istualtaan liikutellen kahta leveaa lankkua tarpeen mukaan allani.
Peltipoikien urakkakin on edennyt ihan mukavasti. Tanaan he asensivat mm.nurkka-, ym.listoja. Jaljella on viela kuistin etuseinan ja vintin ylakolmion pellittykset.
Joose ja Juhokin ovat tulossa Karatusaan ilmeisesti huomenna.
Vitalin lammittaessa meille saunaa, ehdin tehda pitkastaaikaa jonkunlaisen punttitreenin. -Kuntoilu on valitettavsti jaanyt rakennuskiireitten jalkoihin.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Lahtolaskenta jo kaynnissa
Paljon olisi viela tekematta ja aika on kaymassa vahiin. Taitaa jaada Jooselle melkoisesti hommia lahdettyamme.
Vitalilla on paljon hienoja valokuvia ja minunkin kannykkakamerassani jonkunverran, mutta niita ei nyt ehdi tahan juttuun laittamaan.Tulimme poikien , eli Eskon ja Kyostin kanssa eilisiltana Karatusaan ja teimme 120 km lenkin Tajatin vanhauskoisten kylan kautta. Joose ja Juho tulivat kait puolilta paivin Transporterilla lattialautalastin kanssa, mutta joutuivat melko pian lahtemaan Minusinskiin Johannan ja lasten luokse. Ehdimme kuitenkin Joosen kanssa suunnitella lahipaivien toita ja silla aikaa Juho sommitteli uusien huoneitten rossipohjan laitoihin styroxeja pakkasten suojaksi. Esko ja Kyosti saivat ammuttua loput panelit kattoon ja mina tein vintin paatyyn pohjalaudoituksen viimeistelya. Illempana tyhjensimme liiat tarvikkeet uusista huoneista ja aloitimme ylemman ristikoolauksen asentamisen. Kavin valilla ostamassa kunnon satsin viiden ja kuuden tuuman nauloja.
Profiilipeltimiehet ovat uurastaneet hyvin ja taloa ei enaa oikein tunne samaksi jonka kanssa aloitimme reilu vuosi sitten.
Tonjalla oli tanaan paljon hommia, joten kavimme syomassa Katjuskassa . Terkkuja vaan Laurille, siella tytot haikailivat, etta mihin se pitka ja komea viikinki on jaanyt, kun troikassa keski-ika lahenee seitsemaakymmenta.
Tuli sitten syotya melko tuhdisti, mista on taas ongelmia talven ja makikisojen tultua.
Paikallisessa aviisissa oli huomiselle vesisadetta ja kylmenevaa. Lahipaiville naytti runsasta lumisadetta ja pakkasta paivaksikin. Talvi taitaa olla tulossa.
Vitalilla on paljon hienoja valokuvia ja minunkin kannykkakamerassani jonkunverran, mutta niita ei nyt ehdi tahan juttuun laittamaan.Tulimme poikien , eli Eskon ja Kyostin kanssa eilisiltana Karatusaan ja teimme 120 km lenkin Tajatin vanhauskoisten kylan kautta. Joose ja Juho tulivat kait puolilta paivin Transporterilla lattialautalastin kanssa, mutta joutuivat melko pian lahtemaan Minusinskiin Johannan ja lasten luokse. Ehdimme kuitenkin Joosen kanssa suunnitella lahipaivien toita ja silla aikaa Juho sommitteli uusien huoneitten rossipohjan laitoihin styroxeja pakkasten suojaksi. Esko ja Kyosti saivat ammuttua loput panelit kattoon ja mina tein vintin paatyyn pohjalaudoituksen viimeistelya. Illempana tyhjensimme liiat tarvikkeet uusista huoneista ja aloitimme ylemman ristikoolauksen asentamisen. Kavin valilla ostamassa kunnon satsin viiden ja kuuden tuuman nauloja.
Profiilipeltimiehet ovat uurastaneet hyvin ja taloa ei enaa oikein tunne samaksi jonka kanssa aloitimme reilu vuosi sitten.
Tonjalla oli tanaan paljon hommia, joten kavimme syomassa Katjuskassa . Terkkuja vaan Laurille, siella tytot haikailivat, etta mihin se pitka ja komea viikinki on jaanyt, kun troikassa keski-ika lahenee seitsemaakymmenta.
Tuli sitten syotya melko tuhdisti, mista on taas ongelmia talven ja makikisojen tultua.
Paikallisessa aviisissa oli huomiselle vesisadetta ja kylmenevaa. Lahipaiville naytti runsasta lumisadetta ja pakkasta paivaksikin. Talvi taitaa olla tulossa.
lauantai 5. marraskuuta 2011
Loppusuoralla
Juoksukilpailussa voittaja seppelöidään vasta loppusuoran jälkeen. Meillä on alkamassa tämänkertaisen rakentamisjakson loppusuora. Palasimme vielä vetämään henkeä viikonlopuksi tänne Minusinskiin, ja nukuimme taas herroiksi tuossa Pitkästen olohuoneessa, joka toimii taas kerran myös kirkkosalina kohta alkavassa jumalanpalveluksessa. Päiväntunnussanasta huomasimme eilisaamuna, että Suomessa vietettiin Pyhäinpäivää. Me paiskimme Eskon ja Kyöstin kanssa töitä Karatusan pappilan lisähuoneitten ja ulkokuoren kimpussa. Joose tuli perjantaina perheensä ja veljensä Juhon , sekä kattopanelien kanssa Transporterilla Karatusaan. Moneen kertaan suoritettujen etsintöjen jälkeen löytyivät lopulta kaikki tarvittavat letkut ja vempaimet, että pojat (Esko ja Kyösti) saivat naulapyssyn toimimaan ja ehtivätkin naulata noin kolmanneksen kattopaneleista paikoilleen. Iltapaivalla hälytin heidät apuun laittamaan puuttuvia laudoituksia jotka tulivat ulkovuorauksen peltisten profiililistojen alle. Olin nimittäin jäämässä peltien laittajien jalkoihin ( huippukavereita vesi-, ja sähköSasha , Kusebarin kylästä 40 km päästä olevan ystävänsä kanssa) . - Jatkoimme "poikien" kanssa vielä peltimiestenkin lähdettyä. Laitoimme saunan puoleiseen vintin päätyyn koolauksen ja peltien pohjalaudoituksen. Loppuvaiheessa ei enää nähnyt vatupassin silmää ja naulatessakin peukaloon osuminen oli paljon todennäkäisempää kuin naulankantaan osuminen.
Ehdimme kuitenkin vielä iltapalalle Pitkäsille joskus iltayhdeksän maissa.
Joose oli ehdotuksestani muuttanutkin retkisuunnitelmiaan. Heidän piti Juhon kanssa lähteä kahden yön hiihtoretkelle Jergagiin Sajanin vuoristoon ja meidän piti mahdollisesti käydä Tuvan puolella turistimatkalla.
Remontin nykyvaiheen vuoksi Joose ja Johanna olivat ehdottaneet Juholle, että tämä jäisi tänne pitemmäksi ajaksi viisuminsa puitteissa ja palaisi Transitkyydin sijasta junalla tai lentäen Suomeen. Heidän hiihtoreissunsa siirtyy näin viikolla ja pääsemme porukalla maanantaina jatkamaan raketamista.
Meidän turistimatkamme suuntautuu ehkä tänään Tajatin vanhauskoisten kylään, 60 km Karatusan tiestä vasemmalle. Risteys on noin reilut 10 km ennen Karatusaa.
Illalla sain urheilukaveriltani hieman yli kolmekymppiseltä Ari Noposelta suruviestin. Hänen rakas isänsä ja hyvä ystäväni Kalevi oli nukkunut ikiuneen (Arin sanoin). Laitoin osanottoviestini ja lupasin ottaa yhteyttä heti Suomeen saavuttuani.
Ehdimme kuitenkin vielä iltapalalle Pitkäsille joskus iltayhdeksän maissa.
Joose oli ehdotuksestani muuttanutkin retkisuunnitelmiaan. Heidän piti Juhon kanssa lähteä kahden yön hiihtoretkelle Jergagiin Sajanin vuoristoon ja meidän piti mahdollisesti käydä Tuvan puolella turistimatkalla.
Remontin nykyvaiheen vuoksi Joose ja Johanna olivat ehdottaneet Juholle, että tämä jäisi tänne pitemmäksi ajaksi viisuminsa puitteissa ja palaisi Transitkyydin sijasta junalla tai lentäen Suomeen. Heidän hiihtoreissunsa siirtyy näin viikolla ja pääsemme porukalla maanantaina jatkamaan raketamista.
Meidän turistimatkamme suuntautuu ehkä tänään Tajatin vanhauskoisten kylään, 60 km Karatusan tiestä vasemmalle. Risteys on noin reilut 10 km ennen Karatusaa.
Illalla sain urheilukaveriltani hieman yli kolmekymppiseltä Ari Noposelta suruviestin. Hänen rakas isänsä ja hyvä ystäväni Kalevi oli nukkunut ikiuneen (Arin sanoin). Laitoin osanottoviestini ja lupasin ottaa yhteyttä heti Suomeen saavuttuani.
torstai 3. marraskuuta 2011
Torstai on toivoa taynna
Mista lienee sanonta lahtoisin, mutta tama torstai oli vaan ihan tavallinen. Jo alkuyosta Transporterissa muutaman yon lampoa antanut puhallin lakkasi hyrisemasta. Arvasin, ettei toinenkaan vataavanlainen puhallin toimi rakenteilla olevassa lisatilassa. Mietiskelin etta jos sahkot on poikki koko talosta, niin asukkaillekin tulee pian vilu. En lahtenyt keskella yota herattelemaan talon vakea, eli Tonjaa ja lapsia. Vitalihan on kaymassa Ulan Udessa viisumiasioiden vuoksi. Olin nukkunut alkuyon makuupussi auki ja normaali peitto paallani, niimpa sulkeuduin makuupussiin ja nukuin ilman ongelmia. Aumulla totesin tilanteen. Talossa sahkopatterit olivat toimineet, mutta jokin sulake oli pois pelista ja .tyomaalle ja autoon sahkoa toimittanut kela oli oikosulussa. Asian totesi sahko-.ja vesiSasha joka kavi sahko-ongelmat lapi. En ehtinyt poikien kaveriksi aamupalalle Elvin taloon vaan soin aamupalan Tonjan ja lasten kanssa. Pojat jatkoivat villoitus ja levytyshommia sialla ja mina jatkoin ulkopuolella valmisteluja profiilipeltien asentamista varten. Tyota on edelleen paljon jaljella, vaikka Joose optimistiseen tyyliinsa kommentoikin eilista tekstia todeten etta olemme edella aikataulusta. Joiltain osinhan onkin niin, Andrein ja Sashan loppujen kattolevyjen asentaminen ja lahipaivina paikallisin ammattilaisvoimin tapahtuva
ulkovuorin profiilipeltien asennus ovat plussaa. Pitka julkivivu alkaa olla lahes valmis peltien asentamiselle, mutta toiselta puolen taloa puuttuu osa asennuslaudoista, samoin saunanpuoleisen paadyn ylakerran seinan koolaus puuttuu, samoin kuin paadyn rossipohjan ulkolaita.
Joose oli aamulla hakenut lentokentalta veljensa Juhon ja samalla kattopanelit. Huomenna heidan kanssaan Karatusaan tulevat myos Johanna ja lapset.
Viimeiset kymmenen vuotta seurakuntatyossani torstai oli kylla toivoa taynna, silla torstaisin oli nuorten laulu-, ja rukousilta ja Herra kokosi nuorisoa sanansa aareen Savonlinnan seurakuntakeskukselle enemman ja enemman. Paljon hyvia muistoja ja kiitollisuutta on mielen pohjalla noilta vuosilta.
ulkovuorin profiilipeltien asennus ovat plussaa. Pitka julkivivu alkaa olla lahes valmis peltien asentamiselle, mutta toiselta puolen taloa puuttuu osa asennuslaudoista, samoin saunanpuoleisen paadyn ylakerran seinan koolaus puuttuu, samoin kuin paadyn rossipohjan ulkolaita.
Joose oli aamulla hakenut lentokentalta veljensa Juhon ja samalla kattopanelit. Huomenna heidan kanssaan Karatusaan tulevat myos Johanna ja lapset.
Viimeiset kymmenen vuotta seurakuntatyossani torstai oli kylla toivoa taynna, silla torstaisin oli nuorten laulu-, ja rukousilta ja Herra kokosi nuorisoa sanansa aareen Savonlinnan seurakuntakeskukselle enemman ja enemman. Paljon hyvia muistoja ja kiitollisuutta on mielen pohjalla noilta vuosilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
