MATKALLA NORJAN ORKDALIIN VETERAANIEN MM-KISOIHIN

Kello käy kohti puoltayötä.  Olemme ohittamassa Kemiä ja kohta lähestymme Torniota ja Ruotsin rajaa ja Haaparantaa. Matkaa taitetaan Martti-veljen juuri ja juuri sisäänajetulla (341 tkm) pienellä 22v ikäisellä punaisella diesel Bemarilla. Janne Haukipuro on  "puikoissa" ja velimies komennettuna takapenkille nukkuvien puolueeseen. Masa oli lähtenyt kotoaan Luumäeltä aamulla kahdeksalta. Voielimme mäkisukset minun kodissani Savonlinnan Viuhonmäessä.  Söimme tukevasti eilisiltana leivinuunissa hauduttamaani lohi-pottu-porkkanalaatikkoa ja pakkasimme minun tavarat autoon. Poikkesimme nuorimman tyttäreni Kaisan perheen luona Kuopion Itkonniemellä, jossa olen ollut viime aikoina useaan otteeseen pikku Toivon ja isoveli Eppu Akustin kaverina. Toivo Joonatanin kanssa on konttailtu pitkin keittiön ja olohuoneen lattioita ja 5v ikäisen Eppu Akustin kanssa on leikitty piilosillaoloa, aamuisin olen yrittänyt tehdä Epulle jekkuja ja jos kelit ovat sallineet on käyty harjoittelemassa hiihtämistä, joko Puijon tykkiladulla, Antikkalan yläladuilla ja kerran myös läheisellä urheilukentän ympärysladulla. Ehkä viikko sitten jäimme tykkiladulla seuraamaan mäkimonttuun koulujen alaluokkalaisille järjestettyä lumiliikuntatapahtumaa, jonka viimeisenä rastina oli pari ysikymppimäen kääntöpaikan loppuun rakennetut pinet lumihyppyrimäet. Koululaisten lähdettyä Eppu halusi myös kokeilla ja laskikin kaksi kertaa 2 metrin ja kerran 3 metrin hyppyristä, kaatua pyllähtäen notkossa. Eppu totesikin myöhemmin, että mäkihypyssä on pysyttävä pystyssä hyppyrille saakka, mutta alastulomäessä voi kaatuakin.
Puijon Maailman-cup tapahtuman toisena päivänä oli tamppaushommissa 4-5tunnin tauko ja siinä välissä hain Epun  kisapaikalle ja seurasimme yhdessä yhdistetyn hiihto-osuutta. Suomalisryhmällä oli muusta kilpailijaporukasta poikkeavat valkoiset hiihtotrikoot joten Eppukin pääsi hyvin jyvälle suomalisten taistelusta luistelupaanalla. Meillä oli hauskaa ja hyvinhän Suomen pojat taistelivatkin . Puijon oma poika Ilkka Herola nousi melkoiselta takamatkalta kuudenneksi, toinenkin veljes otti pistesijan, josta Leevi Mutru jäi yhden sijan verran. Jussi Salo ja Mikke Leinonenkin hiihtivät suht hyvin, vaikka mäkiosuus oli mennyt heikommin.
Ylitimme äsken Torniojoen ja ohitimme Haaparannan. Navigaattori ilmoitteli, että noin 40 km päästä käännymme oikealle. Se reitti vie Ruotsin metsäisen sisämaareitin kautta Östersundiin, josta sitten aikoinaan käännymme oikealle kohti Norjan rannikkoa, jossa on suurkaupunki Trondheim. Meidän matkamme kohde on Orkdalin mäkikeskus, jossa alkavalla viikolla järjestetään Veteraanien MM-mäki-, ja yh.kisat eli IMC 2016 tapahtuma. Tämän talven kisatapahtumaan on tulossa noin 150 osallistujaa 12 maasta. Suurin kilpailijaryhmä on  luonnollisesti järjestäjämaasta Norjasta.
Masalla on vasta kahdeksan lumihyppyä ja nekin kaikki  Somersdorfin  pienestä K27 mäestä. Jannella  noin neljäkymmentä hyppyä, joista puolet Taivalkosken mäistä (K35,49 ja pari K73:stakin.  ja loput Siilinjärven K42 ja omasta Muorinmäen K35 mäestä.  Minun noin kolmekymmentä hyppyä Taivalkoskelta (K49 ja 73), Lahden K64   Siilinjärven K42, Mikkelin K42 ja yksi Luohualta Mannen K5 pihamäestä. Peruskuntokausi pääsi lipsahtamaan minulta   ok.taloni keittiön lattian vesivahinko-, ja peltiokattoremonttien aiheuttaman stressin myötä ilman ensimmäistäkään kentolenkkiä. Ok.taloni kellarissakin kävin puntteja kolistelemassa vain pari-, kolme kertaa.  Onneksi oli sentään Rukan ja Kuopion maailmancup- kisojen alastulorinteitten tamppausryhmässä  toimiminen ja Joroisten K25 mäen  kuntoonlaitto.. Ne nostivat sentään peruskuntoa jonkun verran, mutta tuskin liosäsivät juurikaan kimmoisuutta.  - No kisoihin ollaan kuitenkin menossa. Siellä on kaksi harjoituspäivää ennen kisoja. Pitää yrittää parantaa ponnistustekniikkaa jos mahdollista.
Vaikka läheisen veteraanihyppykaverini Jussin hautajaisreissu olikin raskas se oli kuitenkin myös siunattu ja todella mieliinpainuva ja koskettava. Kauniiseen Kuusamon kirkkoon oli järjestetty siunaustilaisuus oli koskettava ja lämminhenkinen. Nuori naispastori ja samoin nuori mieskanttori hoitivat tehtävänsä suurella ammattitaidolla ja lämmöllä. Samoin Jussin saattaminen viimeisellä matkalla Kuusamon uusimman Rukan suunnalla keskustasta sijainneen hautausmaan multiin kahden veljensä ja valmentajakavereittensa kantamana oli hyvin koskettava.. Vanhan kuusamolaistavan mukaisesti miesväki lapioi haudan umpeen muun saattoväen veisatessa. Myös muistotilaisuus Kuusamon keskustan sijainneessa ruokapaikassa oli lämminhenkinen musiikkiesityksineen ja puheenvuoroineen. Kaksi Jussin valmentajakaveria lukivat adressipinon ja tilaisuuden lopuksi Henna tytär lauloi kauniin ja koskettavan "Ota hänet vastaan" kappaleen.
 Minua kosketti se että seurakunnan viranhaltijat olivat paikalla aivan loppuun saakka. Luterilaista kirkkoamme on arvosteltu milloin mistäkin, mutta juuri noissa hautajaisissa seurakunta viranhaltijoineen toimi parhaalla mahdollisella tavalla ja ansaitsee saada kiitoksen.

"KUN SURU KOHTAA KIPU TARTTUU SYDÄMEEN.- RUKOUS KANTAA MEITÄ UUTEEN HUOMISEEN"

Maanantaina ajoin Imatralle SEKLin nuorteniltaan kertomaan Siperian työstäni. Koukkasin Mikkelin hyppyrimäen  ja Puumalan  kautta.  Urheilukaverini Kari Pesonen oli jo aikaisemmin käynyt tamppaamassa alamäen kääntöpaikkoineen ja lumettanut myös vauhtimäen. Tamppasimme lisäksi sataneen lumen ja minä havutin alastulorinteen sillä aikaa kuin Kari viimeisteli vauhtimäen ja jäädytti ladut kastelukannun kanssa. - Jalat alkoivat olla jo jumissa, mutta avasimme Mikkelin mäen näillä lumilla tehden  kaksi hyppyä  mieheen.
Nuortenilta sujui mukavasti. Nuoret valmistivat illan alussa venäläisiä pelmeenejä. joita syötiin ohjelman jälkeen. Kerroin sanoin ja kuvin työstämme Siperiassa ja myös kuinka Jumala on minut sinne johdattanut. Kotimatkan ajoin Parikkalan kautta, joten tein melkoisen lenkin maanantaina.
Tiistaina olin menossa tamppaamaan Joroisten K25 mäkeä ennen klo 13 kunnantoimistolla alkavaa hyppyrimäkiprojektia koskevaa palaveria. Palaveriin ehdin, mutta tamppaushomma jäi, sillä sain aamulla minua ja koko Suomen mäkihyppyperhettä järkyttäneen suruviestin hyvän ystäväni hieman yli 50 vuotiaan kuusamolaisen veteraanimäkihyppääjän ja valmentajan Juhani Saapungin kuolemasta.
Minulle soittanut Pekkalan koululla Ylikemijokivarressa asustava Matti Saari oli ollut sunnuntaina vaimonsa ja lastensa kanssa Taivalkoskella mäkitreeneissä ja nähneet siellä kovin stressaantuneen oloisen Juhanin kuusamolaisten valmennettaviensa kanssa. Ryhmään kuuluu Juhanin 18v poika Joni, joka maanantaina palattuaan koulusta oli löytänyt isänsä kuolleena kotipihaltaan. Soitin tiistaina myöhemmin Juhanin Anne vaimolle sekä tyttärelle ja pojalle, KEV:n mäkiporukkaa oli jo käynyt heidän kotonaan ottamassa osaa suruun.
Olin tuntenut Jussin pikkupojasta asti. Kuljetin sallalaisia poikia samoissa kisoissa, joihin Jussi tuli kuusamolaispoikien kanssa Sauli Mommon porukassa.Saapungin perheeseen tutustuin viimeisen liki 10v aikana kun olin monasti Jussin apuna Rukan MC-kisojen hyppyrimäen alastulorinteen kunnostusryhmässä  ja kortteerasin heidän omakotitalossaan.
Vanhassa Rukan suurmäessä satasen kerhoo hypänneen Jussin mäkihyppyura katkesi vuodeksi 16 ikäisenä tapahtuneeseen resiluun murtumiseen, mutta jatkui myöhemmin niin hyppääjänä, kuin  valmentajana.  Veteraanimäkihyppääjänäkin. Jussi kiersi useammat .SM ja MM-kisatkin.
Jussille perhe oli ehdoton ykkönen sitten tulivat mäkihyppy ja musiikki.
Viime marraskuun lopun kisatapahtuman aikana istui kanssani pitkien talkoopäivien iltoina omin käsin rakentamansa kauniin omakotitalon saunan lauteilla hyvin masentunut ja myös sulkeutunut mies. KEV:n mäkijaoston vetäjänä melkolailla stressaantunut herkkä taiteilijasielu otti hyvin raskaasti mäkihypyn ja yhdistetyn osalta sääolojen vuoksi myttyyn menneet MC-kisat .
Luultavasti Jussin masennus oli jo myös pitemmältä ajalta. Ja lopulta hänen voimansa loppuivat.
Tuntuu pahalta kun en osannut Jussia auttaa, mutta saamme kuitenkin luottavaisin mielin jättää ystävämme meitä kaikkia rakastavan armollisen Jumalan käsiin. Muistetaan perhettä ja läheisiä iltarukouksessa ja kannustetaan 18v ikäistä Jonia jatkamaan lajia, jota hänen isänsä suuresti rakasti.
.Kirjoittelen tätä tekstiä nuorimman tyttäreni Kaisan kotona Kuopion Itkonniemellä. Nuorin lastenlapseni Toivo Joonatan konttailee jo reippaasti ja 5v Eppu Akustin kanssa käytiin eilen harjoittelemassa hiihtoa Puijon tykkiladulla. Tänään pistäydyin katsomassa Siilinjärven mäkiä. Ne ovat jo hyppykunnossa ja ehkä pääsen sinne harjoittelemaankin. Huomenna jatketaan Epun kanssa hiihtotreenejä joka tapauksessa.

ANSAITSEMATON ARMO UPEALLA AKI KAURISMÄEN ELOKUVALLA HÖYSTETTYNÄ

Tänään sain olla Punkaharjun kirkossa kun siellä siunattiin matkaan diakoni Saara Karttunen Kansanlähetyksen uudeksi Venäjän lähetiksi .Tämän  sunnuntain aiheesta saarnasi Etelä-Savon Kansanlähetyksen piirijohtaja Matti Manninen ja ehtoollisjumalanpalveluksen liturgina toimi pastori
Sari Vauhkonen.Punkaharjulaisten lisäksi kirkossa ja seurakuntakeskuksella oli mukana eläkkeellä Etelä-Savon Kansanlähetyksen hommista oleva, mutta silti Karatusan kirkkohankkeen keräyspäälikkönä toimiva mikkeliläinen Heikki Huttunen vaimonsa ja toimistosihteeri Pirkko Oinosen kanssa. Huttusten Kerttu tytär on aloittanut lähetystyöntekijänä Etiopiassa alkusyksystä.
  -Vasta eilisiltana olin kotiutunut yli viikon mittaiselta paukkupakkasissa toteuttamaltani Keski-Suomen, Lapuan, Vääksyn ja Luumäen kisa-, ja kyläily reissultani. Vuokralaisena ok.talossani Viuhonmäessä asustava seurakunnan uusi lähetyskasvatussihteeri Sakari Seppälä oli pyytänyt minua pistäytymään lähetysväen leirillä Hirvaslahdessa, mutta olin taas eksynyt allakstani ja unohtanut koko asian. Tämän päiväisellä Punkaharjun reissulla sain hieman korjattua "pistetilannettani".
Eilisiltana lämmittämääni leivinuuniin laitoin aamulla ennen lähtöä kalaperunalaatikon muhimaan. Sakari oli lähtenyt jo aikaisemmin ja käynyt hakemassa kaksi maahanmuuttajanuorukaista mukaansa. Afgaani ja Irakin kurdistanipojat olivat olleet Suomessa jo muutaman kuukauden ja olivat jo aloitelleet suomenkielen opiskelun ja jonkun verran juttelivat myös englanniksi.
Punkaharjulla samoihin aikoihin Sakarin kanssa lähetyssihteerin hommat aloittanut Sanna Stainer
haastatteli aluksi Saara Karttusta seurakuntakeskuksen lähetystilaisuudessa ja sitten Saara jatkoi valkokankaalle heittämiensä kuvien pohjalta kertoen kutsumuksestaan ja tiestään lähetystyöhön. Saara aloittaa venäjänkielen opiskelemisen Pietarissa lähiaikoina kunhan saa viisumiasiat kuntoon. Lähetystilaisuus jatkui punkaharjulaisen muusikon Heikki Mikkosen koskettavilla lauluilla ja muutamalla vapaan sanan puheenvuorolla ja asiaan kuuluvilla lahjoilla ja kukituksilla.
Heikki Mikkosen viimeinen laulu näytti koskettavan syvästi Saaraa ja kosketti se tällaista jo melkolailla jämähtänyttä määräaikaislähettiäkin.
Tammikuun alkupuolella olin ollut hengellisesti ruokkivan ja runsaan ruokapöydän ääressä SEKLin työntekijäseminaarissa Ryttylässä .Ohjelman lomassa olimme palaveeranneet tapahtumassa yönseudun vierailleitten LFF:n veljien Ralfin ja Kristerin sekä Tapani Kaitaisen, Juha Saaren ja Heikki Huttusen kanssa ensi kevään Siperian talkooreissun suunnitelmista. Sain  Ryttylästä myös nipun SEKLin Rukouskalenteria, jonka kansikuvapoikina poseerasimme Karatusan kirkkoherra Vitali Luchagovan kanssa.  Mitä enemmän vuosia kertyy sitä syvemmin tajuaa esirukoustuen merkityksen niin omaa hengellistä elämää, kuin tätä lähetystyöpestiä ajatellen. Ostin Ryttylästä myös teol-tohtoriksi väitelleen rovasti Ari Aurasen väitöskirjan "Uuras Saarnivaaran vaikutus Kansanlähetyksen synnyssä,kasvussa ja hajaannuksessa".
Viime kesäinen veljeni Ilmarin ja vävyjen avustuksella toteuttamani peltikattoremontti sekä vieläkin osittain kesken oleva keittiön lattian vesivahinkotyömaa ovat pitäneet minua tavanomaista enemmän kotona. Ne ovat myös stressanneet minua sen verran että normaalisti syksyisin toteuttamani perus-, ja lajikuntotreenaus mäkihyppyä ja yhdistettyä varten on jäänyt aivan minimaaliseksi ja elopainoni on poikkeuksellisen korkealla. Vävyjeni hieman armollisemmat puntarit ovat näyttäneet noin 72, mutta ainankin Arskan mielestä liikaa näyttävä oma digitaalivaaka näyttää 74-75 kiloa. Siinä on reilu kymmenen kiloa liikaa  ja sen kyllä huomaa hyppyrimäessä. Hyvää vauhtimäen laskuasentoa ei löydy ja toiseksi maan vetovoima kiskaisee armotta ennen aikojaan ylipainoisen hyppääjän kumpuun.
Huomenna aion ajella Pesosen Karin kaveriksi Mikkelin Tornimäelle mäkihyppytreeneihin ja sieltä Etelä-Saimaan KL:n Nuorteniltaan Imatralle.Sunnuntaina olis toinen nuortenilta Lappeenrannassa. Mieleni tekisi myös Kuopioon Toivoa ja Eppua tapaamaan  ja Epun kanssa jatkamaan hiihtoharjoittelua.  Parin viikon päästä on (jos saavat mäen kuntoon) Veter.Cupin kisat Imatralla ja viikkoa myöhemmin Veter.SM-kisat Janakkalassa. Norjan Orkdahlissa pidettäviin Veter.MM-kisoihinkaan ei ole kuin reilu kuukausi.

NYT OPETTAA SIPERIA JO SUOMESSAKIN

Kohta viikon verran on täällä kotisuomessa kärvistelty wanhan ajan kunnon pakkasissa. Lapissa on elohopea laskenut jo neljänkymmenenkin seutuville. Alku talven kelit eteläisemmässä Suomessa vaihtelivat viime vuosien tapaan. Kerran märkänä  sulaan maahan  sataneet lumet olivat Pohjoista lukuunottamatta sulaneet. Pakkasta on nyt riittänyt koko valtakunnan alueelle ja muutaman sentin verran  luntakin eteläisintä rannikkoa myöten.  Loppuviikosta lounaisosa maata sai lunta oikein urakalla. Ennätyslumet oli satanut Merikarvialla. Vuorokaudessa seitsemänkymmentä senttiä kevyttä pakkaslunta.
Marraskuun lopulla tekemäni Rukan kisojen tamppausreissun lisäksi kävimme ennen joulua haapaveteläisen urheilukaverini Janne Haukipuron kanssa veteraanihyppääjien lumileirillä ja ensimmäisissä cup-kisoissa Taivalkoskella. Saman reissun aikana kävin  Kuopiossa Eppu Akustin kanssa uusimassa hänen hiihtokalustonsa, ja samantien myös kokeilemassa hiihtämistä Puijon parikilometrisellä tykkilumiladulla. Olemme Epun kanssa nyt hiihtosuksien osalta Rossingnolin tallissa. Pari vuotta sitten ostetut ja pieneksi käyneet sukset odottavat Toivo Joonatanin kasvamista . Harmillista että lauhat kelit ja vesisateet sekä muutamat yöpakkaskelit tekivät tuon kovasti mataloituneen hiihtopaanan niin jäiseksi, että harjoittelut piti jättää toistaiseksi. Itse en vielä hiihtänyt vaan kävelin latupaanan vierellä nostellen Eppua ladulle lukuisten pyllähdysten jälkeen.
Jouluksi ajoimme Arskan kanssa Vääksyyn  Riikan ja Jannen perheen luokse. Jouluaattona ulkoilimme koko porukalla Vääksyn kanavan maastossa ja sen päälle ennen joulusaunaa pelasimme futista koulun tekonurmikentällä. Riikka,Tähkä ja Hemppo jyräsivät Jannen, Arskan ja minun joukkueen. Tulos 10-4.
Joulupäivän iltana ajoimme Arskan kanssa  Vääksystä nuoruuden kotiini Luumäen Somerharjuun. Söimme Saimin rusinasopalla terästetyt joulupuurot .Hain sieltä isäni aikoinaan kunnostaman perintöhaitarin. Yötä myöten ajoimme Savitaipaleen-Mikkelin reittiä Savonlinnaan. Teimme hieman lisälenkkiä ja kävin esittelemässäArskalle syntymäpaikkaani Silosaaren myllyä.
Viime vuosien tavoistani poiketen olen ollut paljon kotona Savonlinnassa. Pitkän vitkuttelun jälkeen sain alulle keittiön lattia- ja alakaappiremontin. Vielä on jäljellä  eteisessä  hattuhyllyn alta auki oleva lattia ja vessan lattian pinnoittaminen ja sikäli kuin virtaa riittää pitää hioa ja maalata nämä 33vuoden ikäiset lautalattiat
Viime kesänä asui täällä Viuhonmäessä Riikan ja Jannen esikoistyttö Tuittu, joka käy nyt kolmatta vuotta Taidelukiossa . Tuittu löysi poikakaverinsa Johanneksen kanssa opiskelijakämpän kaupungin talon läheltä, jonne roudasimme Tuitun tavarat. Nyt samaa peräkamaria miehittää seurakunnan lähetyskasvatussihteeri Sakari Seppälä. Sakarin nuorimmainen  Retriika käy peruskoulun ysiluokkaa Jyväskylän Kristillisessä koulussa ja asuu Jyväskylässä opiskelevan äiti-Riikan kanssa lähellä Laajavuorta. Sakari ajelee viikonlopuiksi Jyväskylään. Sakarin ja Riikan perheeseen kuuluu myös viisi jo omillaan asuvaa aikuista lasta.
Palasin myöhään eilisiltana SEKLin työtekijäseminaarista Ryttylästä. Kun perjantaiaamuna lähdin Transitilla oli Savonlinnassa -27 ja lähellä Mikkeliä -32. Jätin autoni Heikki Huttusen ok.talon vierelle ja jatkoimme matkaa Heikin melko uudella dsl Wolkkarilla. Takapenkille poimimme Etelä-Savon Kansanlähetyksen nuorisosihteeri Sari-Anne Vauhkosen.  Alkumatka oli ollut melko vilpoista, mutta Heikin Volkkarissa tarkeni erinomaisesti.
Työntekijäseminaari oli taas kuten niin monet aikaisemmatkin vastaavanlaiset kokoontumiset varsinainen keidas minun hengellisen erämaani keskellä. Syvä kiitollisuus jäi sisimpään Ryttylästä lähdettäessä. Perjantai-illaksi  Ryttylään tuli Pietarsaaresta tutut Suetukin talkoomiehet Ralf Lindfors ja Krister Mård. Pidimme iltapalan yhteydessä ensi kevään Siperian talkooreissun suunnittelupalaverin, johon osallistuivat Karatusan kirkkoprojektin keräyspäälikkö Heikki Huttunen ja SEKLin Venäjän työn koordinaattori sekä ex.Siperian lääninrovasti Juha Saari.
Seminaarin loputtua osallistuin vielä huhtikuussa Ryttylässä toteutettavien Idäntyöpäivien valmistelupalaveriin. 

KOHTI TALVEA

"Wanhaan hywään aikaan" jolloin "kaikki" oli paremmin, talvikin tuli ajoissa. Viimeisinä vuosikymmeninä on koettu hyvin lauhoja ja melko myöhään alkaneita talvia. Edellisviikkona Suomi sai yllätäen valkoisen lumipeitteen ja varsinkin Häme ja Keski-Suomi joutui suorastaan kärsimään liiallisesta lumen tulosta. Kun pahimmillaan jopa nelikymmensenttinen lumikerros tuli märkänä ja ilman lämpötila oli nollan seutuvilla lumituhot olivat melkoiset ja kymmenet tuhannet taloudet joutuivat olemaan useita vuorokausia ilman sähköjä.
Savonlinnassakin tuli lunta puolenkymmentä senttiä, mutta ilmatieteenlaitoksen sääennusteet lupaavat tälle viikolle lauhaa lounaisvirtausta ja voi olla että  suuressa osassa maata aloitellaan adventtiaikaa lumettomissa ja pimeissä tunnelmissa.
Lähdin eilisiltana puoli seitsemän maissa ajelemaan kohti pohjoista ja kohti talvea. Olen menossa viidettä kertaa Ruka Nordic tapahtumaan eli Maailman Cup kisoihin suurmäen tamppausryhmään.
Pysähdyin kahdeksi yöksi Kaisan perheen luokse Kuopion Itkonniemelle. Jo illalla ehdin tavata Tapaninpäivänä viisi vuotta täyttävän Eppu Akustin, joka oli isä-Antin kanssa menossa hammaspesulle. Puolivuotiaan edellisestä tapaamisesta kovasti kasvaneen Toivo Joonatanin tapasin tänä aamuna. Tiina ja Riikka olivat olleet perheineen synttäreilläni Luumäellä juuri ennen Siperian reissua, mutta Antilla oli ollut silloin työesteitä. Minulla ehti olla  jo melkolailla ikävä näitä kahta nuorinta lastenlastani ja heidän vanhempiaan.
Teimme Epun kanssa hiihtoreissun Puijon varastoidusta tykkilumesta rakennetulle parin kilometrin ladulle. Epulla oli kovat menohalut, vaikka hiihtotaito olikin vielä melko alkuvaiheessa. Olin ostanut hänelle jo toissa jouluna suksipaketin. Muutaman kerran olimme Epun kanssa käyneet kokeilemassa hiihtämistä melko laihoin tuloksin. Nyt poika hiihti sitkeästi tuon parin kilometrin lenkin, vaikka pyllähteli useita kymmeniä kertoja nurinkin. -Kävelin vierellä nostellen poikaa takaisin suksille.
Tuo 90 senttinen suksipaketti taitaa joutua oottelemaan Toivoa. Pitää kattella löytyisikö kirppareilta vähän parempaa hiihtokalustoa Epulle.
Siperiasta paluun jälkeen olen yritellyt jatkaa keskenjääneitä remppahommia kotona, mutta aloittaminen on kuten aina kuin tervanjuontia.Kävin kyllä eräässä puusepänlikkeessä, josta ostin kuivaa koolaustavaraa ja hain myös Carlsonilta pari eristysvillapakettia, mutta vielä on tupakeittiön lattia auki heinäkuussa paljastuneen vesivahingon jäljiltä. Viime viikon lopulla aloin viritellä kadunpuoleisen räystään alle ns.haittaeläinverkkoa. Sain sen valmiiksi eilen eli maanantaina ja purin samantien elokuun kattoremontin ajoilta räystään alla sijainneet tellingit.
Samainen verkko  pitää viritellä myös talon toisen räystään alle sekä molempiin päätyihin.
Sunnuntaina olin SEKLin seuroissa Heikki Huttusen kaverina Säämingin srk.talossa. Heikki jäi pari  kolme vuotta sitten eläkkeelle Etelä-Savon piirijohtajan hommista ja aloitti samalla Karatusan kirkkoprojektin keräyspäällikön hommat. Hän toimii eläkkeelläkin SEKLin puhujahommissa.
. Kun reipas kolme vuotta sitten ostin nykyisen Transittini vm 89 , myin Skodan asevelihintaan vävylleni Antille, joka palautti auton minulle puolitoista vuotta sitten. Remontoin Skodan ja katsastin ja myin sen Jooselle edelleen asevelihintaan kakkosautoksi. Eilisiltana Joose soitti ja kertoi että Skoda on nyt lopullisesti romuna. Hän oli 12v Hilja tyttären kanssa käynyt Savonlinnan itäpuolella ostamassa Skodaan käytetyt talvirenkaat, joitten ajomatkaksi tuli jotain vajaat 2 km. Mertalan valoristeyksessä (valot eivät olleet toiminnassa) oli vastaan tuleva Bemari kääntänyt suoraan päin Joosen Skodaa. Käytettynä ostamani 1999 vm Skoda Felicia dsl, joka oli rekisteröity p-autoksi ehti palvella minua monta vuotta ja tein sillä peräkärryn kanssa yhden Siperian reissunkin. Joosen työauto Mitsubishi oli remontissa Novosibirskissa lähes koko tuon ajan ja   Skoda oli todella lujilla. Purimme sinä aikana Ala-Bulangasta hirsikirkon rungon ja siirsimme hirret uuden kirkon tontille Karatusan keskustaan. Skodaan tuli kolmen kk. aikana reipas 15 tkm. - Sen verran oli varjelusta tuossa eilisillan kolarissa, ettei tullut pahempia henkilövahinkoja. Onni onnettomuudessa oli, ettei muita lapsia ollut takapenkillä, sillä tavaratilassa metalliverkon takana olleet kesärenkaat olivat törmätessään siirtäneet takapenkkiä melkoisesti.
Vaikka Skoda kuuluukin luokkaan "koi syö ja ruoste raiskaa", niin minulla on jonkunlainen surutyö tuon menetyksen johdosta, vaikkei auto ollutkaan nimissäni Antin ja Joosen välissä kuin kuusi tuntia. Autossa taisi olla vasta jotain 340 tkm mittarissa ja varsinkin moottori oli ihan tikissään. Ilman kolaria sillä olisi vielä peltejä ja kuluvia osia laittelemalla ajellet parikin sataa tuhatta.

KAKSINKERTAINEN KOTIINPALUU

Isänpäivä ja marraskuun alku ovat jo takana. Harmaa ja melko lauha sää jatkuu täällä Itä-Savossa. Tuntuu hyvältä olla taas "tanakasti" (puntari näyttää 73 kiloa) kotimaan kamaralla. Erikoisesti olin odottanut lastenlasteni (9), tyttärieni (3) ja vävyjeni tapaamista.
Transitin laturi on taas hajallaan (menee töineen takuuseen),  tupakeittiön lattia on edelleenkin  auki kesäisen vesivahingon jäliltä ja rakennustelineet kattoremontin jäliltä ovat vielä paikoillaan. Yritän tehdä jotain estettä aina syksyisin ok.talon vinnille pyrkiville jyrsijöille (tiheäsilmäistä verkkoa räystään alle jne) ja sitten puran tellingit  ja siirrän ne Joose Pitkäsen ja Joose Keskitalon ok.talojen remontteja varten heidän vaivoikseen.
Syyskuussa viettämieni 70v synttärien järjestelyissä oli Savonlinnan osalta päävastuussa vasta kesällä virkaansa astunut lähetyssihteeri Sakari Seppälä, joka toistaiseksi asustelee kodissani Viuhonmäessä. Sorvailemme pikkuhiljaa vuokrasopimusta, mutta myös talokaupoista on keskusteltu, vaikka juuri nyt minun kannalta ei olisi kovin edullista myydä taloa. Tämän ikäisten (32v) ok.talojen hinnat ovat Savonlinnassa tulleet melkolailla alaspäin viidessä vuodessa.  Sakarin  Riikka vaimo opiskelee Jyväskylässä, jossa perheen nuorin lapsi käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa.Muut lapset (oliko 3 vai 4) taitavat olla jo aikuisia. Viikonloppuisin Sakari sompailee Jyväskylään. Sakari on syntynyt Afrikassa, jossa hänen vanhempansa olivat lähetystyössä. Suomessa hän on toiminut aikaisemmin  nuorisotyönohjaajana ja ollut myös perheineen lähetystyössä Virossa.  
-Marraskuun loppupuolen ohjelmassani on Rukan reissu. Haluan mennä Ruka Nordic tapahtumaan hyppyrimäen tamppausryhmään . Samalla reissulla pääsen tapaamaan  mennen tullen Kuopion Itkonniemellä kohta 5v  Eppu Akustia ja juuri puoli vuotta täyttänyttä Toivo Joonatania.
Joulukuun ohjelmaan kuuluu jo perinteisesti veteraanimäkihyppääjien lumileiri ja pikkujoulut Taivalkoskella. Urheilutalven päätähtäin on maaliskuun alussa Norjassa (lähellä Trondheimia) pidettävät Veteraanien MM-mäki ja yhd.kisat.
 Ensi kevääksi ( Lähtö 15.05) ollaan suunnittelemassa tuttujen Pietarsaaresta kotoisin olevien LFF:n talkoolaisten kanssa neljättä Suetukin remonttireissua, jonka aikana rakennetaan, jos Luoja suo, myös Vitalin pappilan ulkovarasto.

Palasimme Etelä-Siperiasta talkookaverini Esko 72v Kaukosen kanssa maanantaina 26. lokakuuta. Siis vuorokautta ennen Eskon antamaa takarajaa. Eskolla oli muutamaa päivää myöhemmin lähtö Etiopiaan ja oli hyvä olla muutama päivä välillä kotonakin Marja-Leena vaimon ilona.
Itse ehdin olla kotona  viikon, jonka jälkeen tein turkulaisen lumetusfirman miesten kanssa uuden reissun Siperiaan ampumahiihdon "Mekkaan" Hanti-Mansiiskiin. Tuurasin ystävääni arkkitehti Pentti Värälää, joka on vuosikymmenten ajan vastannut Suomessa rakennettujen hyppyrimäkien suunnitteluista.
H-M:n urheilujohtajat haluaisivat hakea pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoja, mutta heiltä puuttuu hyppyrimäet. He olivat aikaisemmin saaneet Tsaikovskilaisilta ( T:ssa on uusi ja aivan upean mäkikeskus K125,95,65,40 ja 20) asiantuntijoilta lausunnon ettei H-M:kiin voi rakentaa kisojen vaatimia mäkiä K120 ja K90. H-M.laiset halusivat lausunnon myös suomalaisilta asiantuntijoilta. Kymmenisen vuotta sitten saksalaisten rakentaman ampumahiihtokeskuksen ja laskettelurinnekeskuksen lisäksi oli suunnitelmat rakentaa kesäharjoittelua varten hiihtotunneli  ja hyppyrimäet. Jo rakenteilla ollut hiihtotunneli oli alkanut sortua ja se työmaa oli lopetettu. Samalla suunnittelun alkuvaiheessa olleet hyppyrimäetkin olivat jääneet rakentamatta.
Hanti-Mansiiskin matka (lentämällä) onnistui hyvin.  Tosin paikallisilla ei ollut kunnollisia korkeuskäyrillä varustettuja karttoja ja vanhoista saksalaisten työmaakartoista oli vesi liuottanut suurimman osan korkeuskäyristä pois. Odotamme heiltä sähköpostitse k.o. karttoja ja sorvaamme lausuntoa asiasta.
Jos ehkä kymmenen vuoden sisällä seuraatte k.o. MM-kisoja Hanti-Mansiiskissa, niin voitte pitää minua "osasyyllisenä" kisojen toteutumiseen. Mulla tää lähetysnäky on "hieman" tavanomaista laajempi, elikä lähetyskenttään kuuluu oman lajin urheiluväkeä ja vaikuttajia. Tutustumiseni kahteen sikäläiseen suurimpaan urheilujohtajaan (toinen isompikokoinen ampumahiihdon 2krt.MM-kulta ja toinen hiihdon MM-pronssimies)  ja isäntänämme toimineen jälkimäisen upeaan kotiin ja "vaatimattomaan" kesämökkiin osoitti että vastaavanlaiset menestykset seurauksineen Suomessa ovat aivan nappikauppaa kun verrataan sikäläiseen systeemiin ja varsinkin koko Venäjän rikkaimman alueen Tjumenin Oblastin ja siellä sijaitsevan itsenäisen Hanti-Mansiiskin Okrugin tilanteeseen. Tulkkinamme toiminut N-L:n nuorten MM-edustusjoukkueessa hyvin mitalitasolla menestynyt -90 luvun alussa Suomeen muuttanut ja Suomen  kansalaisuuden 2000 luvulla saanut ja maajoukkueessammekin hiihtänyt Valeri kertoi, että näillä menestyneillä mitalisteilla on usein hyvän viran ohella pari kolme hyvää lisäbisnestä.

Viimeiset päivät Karatusassa olivat työntäyteisiä. Esko viimeisteli pappilan verannan panelointia. Väliseinän ja kauniin Minusinskin srk.tiloista rokuliin jääneen kaksipuoleisen lasioven hän oli jo asentanut aikaisemmin. Itse olin remontoinut (ties monennenko kerran Joosen kanssa) pappilan varsinaisen ikivanhan ja jykevän ulko-oven.  Nyt se menee taas kunnolla ja suht`helposti kiinni. Kotiinlähtöä edeltävänä iltana ajoin Minusinskiin jossa nukuin "herroiksi" Eskon (ja Arskan) kamarissa. Olin luvannut olla varhain aamulla Abakanin lentoasemalla vastassa Suomesta,Pietarista ja Kazanista Karatusan kirkon rakennustyötä tarkastamaan tulevaa ryhmää. Tiedonkulku  arkkitehti Jorma Laineen ja kazanilaisen rak.firman välillä ei liene ollut parhaimmillaan, sillä minun Transittini lisäksi ryhmää  olikin odottamassa kaksi Ladaa, joista toista kuskasi rak.firman prigadööri, eli työnjohtaja (nimi  hukassa). SEKLin Venäjän työn koordinaattori Tapani Kaitainen tuli minun autooni. Jorma Laine, Inkerin kirkon kiinteistövastaava pastori Aleksanteri ja Kazanissa asuva marilaista syntyperää oleva Sergei Maikov sekä myöhemmin Minusinskista mukaan poikittu aktiivi seurakuntalainen, tulkkina toiminut, Elena menivät Ladojen kyytiin.
Saimme  Tapanin kanssa hyvän mahdollisuuden jutella kaikessa rauhassa niin työhön kuin muuhunkin elämään liittyvistä asioista.
Soitin matkan aikana Karatusan kirkkoherra Vitali Luchagoville, että tarkastusryhmä ajaa suoraan Karatusan kirkkotyömaalle. Poikkesin kuitenkin pappilassa ja hain myös Eskon mukaan seuraamaan rakennustyömaan katselmusta. 
Viime kevään kuukauden mittaisen Suetukin ulkovuorausremonttiin kohdistuneen talkooreissun aikana olimme pariin kertaan käyneet myös Karatusan kirkkotyömaalla ja ihmetelleet  siellä pitkään vallinutta  hiljaiseloa. Kesänmittaan työt oli saatu taas käyntiin ja 4-5 miehen ryhmä teki sisähommia koko sen ajan mitä me Eskon kanssa olimme Karatusassa. Vitalin facebookiin lähettämistä kuvista olin nähnyt, että kirkkoon oli jo kesällä vedetty vesijohto. Kirkon sisällä oli katon, välipohjan ja väliseinien runkorakenteita. Myös kirkon ikkunat  (jykeviin puisiin karmeihin ja pokiin kiinnitetyt kolminkertaiset lämpölasimoduulit)  alkoivat olla paikoillaan, mutta kaikki ovet puuttuivat. Ovet ovat kuitenkin jo rakenteilla Kazanissa.
Kun elokuussa olin SEKLin lähettipäivillä Ryttylässä olimme pitäneet Suetukin kirkon remonttihommia sekä Karatusan kirkon rakentamisprojektia koskevan neuvottelupalaverin, jossa  Jorma Laineen ja minun lisäksi oli mukana Tapani Kaitainen, entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari ja ennen Jorma Lainetta Inkerin kirkon arkkitehtina pitkään työskennellyt nyt jo eläkkeellä oleva minun ikäinen Isto Pihkala.  -Minun listalla olivat Suetukin remontointiin liittyvät asiat ja Juha Saarella oli melkoinen lista Karatusan kirkkoprojektiin liittyvistä asioista.
Suetukin listan osalta ei ollut juurikaan eriäviä mielipiteitä. mutta Isto Pihkala teroitti että niissä kysymyksissä jotka liittyvät kirkon varsinaiseen  jumalanpalveluskäytäntöihin meidän suomalaisten pitää muistaa kysyä aina ensin Inkerin kirkon johdon ja paikallisen kirkkoherran mielipidettä esim. Suetukissa alttarialueeeseen liittyvissä kysymyksissä.
Karatusan kirkkotyömaan osalta Juha Saaren laatima lista oli paljon pitempi ja se aiheutti melkolailla keskustelua. Juha oli alkukesästä käynyt Karatusassa ja paljon keskustellut myös khra Vitaly Luchagovan kanssa juuri noista asioista. Ryttylän palaverissa toin esille myös omat näkemykseni Karatusan kirkkoprojektin toteuttamiseen liittyvistä asioista.
Myös Karatusan kirkkotyömaan katselmuksessa, jossa käytiin läpi kaikki k.o. kazanilaisfirman rakentamiseen liittyvät asiat (perustus-, ja kellarivaihe oli erään toisen paikallisen firman toteuttama, eikä kuulunut tähän katselmukseen) keskustelu kävi välillä melko kuumana ( sanoisin, että se on ihan "normalna" kun ollaan Venäjällä). Katselmuksen jälkeen otetussa valokuvassa  oltiin kuitenkin jo kaulakkain
Katselmuksen jälkeen mentiin Vitalin pappilaan, jossa oli varsinainen asioitten kirjaamis-, ja työmaakokous. Kun se ei varsinaisesti kuulunut minun , eikä tietenkään myös Eskon ohjelmaan, me jatkoimme omia hommiamme. Esko purki laudotuksia ulkovaraston perustusten valujen ympäriltä ja minä menin tuttuun Taigis-Rautakauppaan tuhlaamaan synttärikolehtejani. Tein kaupat (kurssi oli meille edullinen) melkoisesta määrästä vuorivillaa ja ostin myös kattopellit k.o. ulkovarastoon. Rakennamme 4x4m varaston (+ 1,5x4m veranta) kaksikerroksisena masardikatolla  ja Vitalin toivomuksesta rakennus lämpöeristetään. Alempi kerros toimii varastona ja askartelutilana. Yläkertaan voi majoittaa tilapäisesti vaikka talkooväkeä, tai muita vieraita.
 -Rautakaupan väki lupasi toimittaa rak.tarvikkeet myöhemmin. Informoin asiasta   khra Vitalin sekä Tonja vaimon ja teroitin että vuorivillapaketit pitää vanhan varaston sisällä sekä vinnillä suojata hyvin pressuilla, etteivät ne pääse kastumaan.
Työmaakokouksen päätöksistä kuulin sen verran, että siellä oli päätetty kuitenkin rakentaa kivihiilellä ja puulla toimiva lämpökeskus sakastin alla oleviin tiloihin.Samalla kellariin ja kirkkoon asennetaan vesikierrolla toimiva lämmitysjärjestelmä pattereineen. Savupippu rakennetaan sakastin läpi. Kaukolämpöön liittyminen jää myöhemmäksi. Aivan äskettäin näin Vitalin facebookiin laittamista kuvista, että kirkon ulko-ovet oli rakennettu tilapäisiksi jollain lailla eristettyinä raakalautaversiona. Harmillista, että noita väliaikaisia ovia ja rakenteita tehdessä oli käytetty pahoin sinistynyttä ja ehkä myös homeista lautatvaraa.  Myös kellarin ikkunoihin oli laitettu tyroksieristys. Jo meidän siellä olo aikoina saattoi öisin olla liki miinus kymmenen astetta.  Viimeisissä kuvissa oli rakenteilla  pihalle n 10m päähän kirkosta sijoittuva ns.septitankki. Kuorma-auton lavalla oli neljä noin metrin korkuista ja 1,5m halkaisijaltaan olevaa betonirengasta. Ilmeisesti septitankkiin menee niin harmaat kuin myös vessankin vedet. Kunnan imuauto käy tyhjentämässä septitankin aina tarpeen vaatiessa.

PYHÄAAMUN RAUHAA MINUSINSKIN SEURAKUNTAKODILLA

Novosibirskissä"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä...mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti....... Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan  ja maan ja  meren ja kaiken mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen."
Juuri äsken olimme diakoni Olegin toimittamassa Minusinskin luter.srk:n ehtoollisjumalanpalveluksessa ja olimme myös kirkkokahveilla. Minusinskilaiset ovat lisänneet kahvin ja teen juontiin myös kevyehkön lounaan paistettujen tai keitettyjen perunoitten ym höystön merkeissä.
Yön olimme nukkuneet oikein hyvin ja tämä lepojakso kuten aikaisemmatkin viikonloput täällä Minusinskissa ovat olleet todella tarpeen.
Tämän syksyisen Siperian reissun talkooprojekti alkaa olla lopuillaan. Ylihuomeniltana eli tiistaina on tarkoitus pakata tavarat ( melkoinen määrä myös Slavan tavaroita alkaen Ladan talvirenkaista odottaa siirtämistä Novosibirskiin)Transitiin ja aloittaa kotimatka  yötä myöten. Eskon pitää olla kotonaan Jäppilässä 27.10. illalla, sillä hänellä on siitä vain parin kolmen päivän perästä lähtö Etiopiaan.
Vielä eilen teimme hommia Karatusan pappilassa pimeän tuloon saakka. Eskolla on menossa pappilan ulko-oven molemmin puolinen panelointi verandassa. Väliseinän ja oven hän asensi jo aikaisemmin. Yhdessä (lähinnä Esko, minä olin enemmän tavaran hankinta-, ja harkintapuolella)olimme valmistaneet valumuotit pappilan ulkovaraston perustuksia varten. Sitten tehtiin valuhommat, joissa apuna oli myös Vitali poikineen.  Minusinskilaispojat  Andrei (kolmasti) ja Eduard (kerran) ovat olleet apunamme lähinnä sepelin, hiekan ja joenpohjasta nostetun graven lapiointihommissa.Kutakin tavaraa ajatin kuorma-autolastin pihalle lähelle saunaa.
 Edellisviikonlopun Minusinskin leporeissulla olimme hakeneet Abakanista toisen lastin (20x20x40 cm  25 kpl) betonitiiliä ja kun viikolla kävin viemässä Slavan Minusinskiin , kävin Slavan kanssa ostamassa Abakanista lämpimäksi suunniteltuun varastoon eristysmateriaalia (levyinä  vuorivillaa 50x600x1200mm) Sain sullottua Transitiin vain 8 pakettia. Loput ostan Minusinskista 10 senttiä kapeampaa, mutta hiukan jäykempää materiaalia. Vitalin pappilan ulkovaraston eli saranin varsinainen rakentaminen jää ensi kevääseen. Teemme siitä kaksikerroksisen venäläisellä kattoratkaisulla jolla saamme  yläkerroksen 3m levyisen pikkuhuoneen (Lisämajoitustila/Vitalin tsto) molemmin puolin liki 1,5m lautatavaran varastotilan. Alempi kerros tulee toimimaan sekä varsto-, että askartelutilana.  Ennen Suomeen lähtöä teen vielä kaupat Karatusassa lisävilloista ja kattopelleistä nyt kun ruplan kurssi on meille edullinen. Eka vaihtokurssi rajalla 24.09. oli 73 ja osia.Toinen vaihto pari vk sitten ja kurssi oli 72 ja osia., ja viimeinen muutama päivä sitten 71,9 .
Slavasta venäläisenä on aina ollut kaikilla tavaran hankinta tai auton huolto-reissuilla paljon apua. Mainitulla harkkojen hakureissulla kahdestaan Eskon kanssa oli ongelmia löytää sama paikka, josta olimme viikkoa aikaisemmin hakeneet Vitalin kanssa harkkolastin (20 kpl noin 15-20 kg painoisia 20x20x60). Itse ehdin jo mielessäni noitua moneen kertaan neuvostoliittolais-venäläisen systeemin, jossa " kukaan" ei tiedä mitä 1-200 metrin säteellä omasta työpaikasta tapahtuu.
 -No onneksi Esko muisti oman raamattupiirinsä opetuksen, että kannattaa rukoilla.Sen hän tekikin odotellessaan Transitissa, kun minä kävelin erästä laajaa korttelia ristiin rastiin ilman tulosta.
Saimme uuden osoitteen ja uuden paikan josta saimme tarvittavan lastin ja samalla saimme tutustua miellyttävään ja työstämme kiinnostuneeseen henkilökuntaan.
Betonivalun kuivuttua muurasimme anturan päälle yhden kierroksen betonitiilistä, johin laitoimme pitkiä n 8 tuuman rautanauloja alalankun tartunnoiksi. Harkoista törröttävät naulat pitää suojata vaikka puupötiköillä, ettei lapset talvella riko vaatteitaan ja itseään niihin törmäillessään.
Eilen purin paikoiltaan 5v sitten Joosen kanssa ostamamme saunan kiukaan. Savutorven ympärillä kiukaan päällä sijainneen peltisen vesisäilön nostin ylemmäs lankkujen varaan. Sitten tein kiukaan betonipetille oikaisuvalun, niin että vesi valuu nyt oikeaan suuntaan pois alustalta. 5 vuotiaan kiukaan ulompi "koristepelti" oli vesihanan puolelta ruostunut ja palanut rikki. Vitali oli sitä hieman irtopelleillä "paikkaillut. Täällä kesällä vierallut entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari oli "määrännyt" kiukaan uusittavaksi, mutta kun tarkastin kiukaan niin tanakammasta ehkä n 3-5mm teräksestä rakennettu sisäkuori oli lähes ehjä, vain pari halkeamaa oli, joista kiuas vetää palotilaan lisäilmaa ja parantaa palamista. Vitalilla oli varastossa 55x120cm galvanoitu pelti, josta rakensin rikkinäiselle puolelle uuden "paraatipellin". Luulen että kiuas toimii vielä 2-3 vuotta. Tietenkin nyt hyvän kurssin aikana kannattaisi kiuas ostaa, mutta aika käy tällä reissulla vähiin.
Vitali on käymässä Pietarissa. Siellä on ollut kirkolliskokous, jonka yhteydessä vihittiin lauantaina Inkerin kirkon diakoniksi Novosibirskissä perheineen asuva ja SEKLin lähettinä työskentelevä Markus Aitamäki.
Nukumme vielä toisenkin yön täällä Minusinskissa. Esko lähtee aikaisin aamulla  lentämällä Pietarista palaavan Vitalin kyydissä jatkamaan rakennushommia Karatusaan. Minä menen Transitin kanssa tuttuun autohuoltoon ja jos selviän sieltä nopeasti ajan perässä Karatusaan tekemään puolen päivän hommia. Jos huollossa (pitää korjata pissapojan moottori ja kiristää laturin hihna) menee pitempään jään tänne maanantain ja tiistain väliseksi yöksikin, koska minun pitää olla aikaisin (klo 08.15 )vastassa tänne Pietarista lentävää neljän miehen ryhmää (arkkit.Laine, SEKLin koordinaattori Kaitainen, rak.firman johtaja Maikov ja Inkerin kirkon rak.insinööri olikohan nimi Arkadi).
Porukan tulkiksi lähtee äsken jumalanpalveluksessa ollut Elena Semjenova. Karatusassa tarkastetaan kirkon rakentamisvaihe ja  delegaatio pitää Vitalin kanssa aiheeseen liittyvän kokouksen. Tapani Kaitainen tutustuu ja meidän talkooprojektiimme. Illaksi vien porukan Abakaniin johonkin hotelliin, josta he (ainakin Jorma ja Tapani) jatkavat iltapäivällä junalla Novosibirskiin.
Me Eskon kanssa lastaamme tavarat Transitiin ja lähdemme Suomeen jos Luoja suo.