Harmaata ja sateista

Kun keskiviikkona lähdin Vääksystä kohti Jyväskylää, jossa viivyin vain reilun yönseudun ennen Savonlinnaan lähtöä oli sumuinen syyskeli. Liikennettä oli vähän ja sai ajella ihan omaa tahtia. Nautin tuosta sumuisen harmaasta syyskelistä. Tuli mieleen lokakuu joskus toistakymmentä vuotta sitten kun lähdin ajamaan Sallasta kohti etelää yksikseni. Palasin hyvän ystäväni ja urheilukaverini Jussi Tapion hautajaisista. Menomatka oli ollut suorastaan tuskallista. Monenlaista stressiä oli niskassa, ja tietenkin syvä suru Jussin kuoleman johdosta. Suru oli muuttunut kaipauksesksi ja stressit olivat pyyhkiytyneet pois. Myöhäissyksyn kauniit sumuiset vaaramaisemat autiolla viitostiellä rauhoittivat kummasti. Sielu suorastaan lepäsi siinä maisemassa. Jotain samantapaista koin tuolla Jämsään vetävällä tiellä.
Vääksyssä keskimmäisen tyttäreni Riikan perheen luona olin levännyt perusteellisesti rankan Siperian työjakson ja viiden vrk:n ajomatkan jälkeen. Suuri ilo oli tavata Riikkaa, Jannea ja lapsia  14v Tuittua, koulunsa aloittanutta Tähkää ja reipasta 5v Hermannia. Samaa lämmintä kodikkuuden kokemista oli lyhellä Jyväskylän käynnillä esikoistyttäreni Tiinan, Karin ja 15v kitaristi Eeron, 12v futari Aapon, 8v monitoimimies Laurin ja niin ihastuttavan kohta 2v Pikku-Inkerin luona.
Paluu reilun vuoden poissaolon jälkeen Savonlinnan kotiini itse -80 luvun alkuvaiheessa rakentamaani ok.taloon pudotti minut arkirealismiin. Talo oli vuokralaisten poismuuton jäliltä autio ja tyhjä. Tupakeittiössä oli pirttikaluston lisäksi  vain kiikkutuoli ja piano.  Olimme Tiinan ja Riikan kanssa roudanneet kesällä talostani huonekaluja ja muutakin tavaraa  heidän kesäpaikkaansa Suurenjärven Tallisaareen, jotain oli viety kierrätykseen ja yksi kuorma kaatopaikallekin. Viuhonmäen koti oli tarkoitus laittaa myyntiin.
Sain pari suoraa tarjoustakin, joista ei kuitenkaan syntynyt kauppoja. Vieläkään en ole tehnyt kiinteistövälittäjän kanssa myyntisopimusta.
Raahasin varastona toimineesta pikkukamaristani ison nahkasohvan tupaan pehmentämään autiota maisemaa.
Riikan lankomies Arska, joka on vuosien varrella hoidellut Viuhonmäen talkkarin hommia, kun olen reissuillut milloin missäkin, oli nytkin huolehtinut että vuokralaisten jälkeen talossa oli peruslämpö päällä. Sähköyhtiö oli kylläkin ehtinyt jo katkaista sähköt, mutta ne saatiin taas toimimaan. Jääkaappikin lähti , tosin hyvin hitaasti
mutta kuitenkin käyntiin. Lämminvesivaraaja ei näytä vielä toimivan, mutta pitää katsoa mistä se kiikastaa.
Eilen ajoin Transporterilla Pihlajaniemen Särkikujalle Joosen perheen asunnolle. Vein VW:n kesärenkaat varastoon ja löysin pari henkarillista vaatteitani talosta.
Johanna tulee lasten kanssa ensi tiistaina Siperiasta junalla Vainikkalaan ja saa katsastetun Transporterin käyttöönsä. Joose tulee Vitalin kanssa  keskiviikkona ja he menevät kait suoraan Ryttylään, josta aloittavat SEKLin autolla Pohjois- Suomen, Ruotsin ja Norjan kiertueen jolla informeeraavat Karatusan srk:n tilanteesta ja varmaankin myös kirkkoprojektista. Kierros päättyy joulukuun puolivälissä Savonlinnaan ja siihen tilaisuuteen yritän minäkin mennä.
Olin suunnitellut mennä talkoisiin Nordic-Openiin Rukalle täksi viikonlopuksi, mutta jäin Savonlinnaan koska tänään oli hyvän ystäväni mäkihypyn huoltajavalmentajan Kalevi Noposen hautajaiset Kerimäellä. Kalevin poika Ari, joka juniorina kiersi ahkerasti mäkikisoja aloitti uudelleen noin 10v tauon jälkeen kun pääsi veteraanisarjoihin soitteli ja kertoi elokuussa Kalevin sairauden etenemisestä (Syöpä vei miehen nopeasti). Joku viikko sitten sain Arilta tekstiviestin isänsä kuolemasta ja lupasin olla hautajaisissa. Tuntui hyvältä olla saattamassa Arin isää viimeiselle matkalle. Noita kisatapahtumia piisaa jatkossakin, mutta ihmisen hautajaiset ovat ainutkertaisia tapahtumia.
Poikkesin samalla reissulla tapaamassa vast`ikään 70v täyttänyttä urheilukaveriani Erkki Muhosta, jolta parkinssonin tauti on vienyt liikuntakyvyn , eikä hänen puheestaankaan tahdo saada selvää. Reilun tunnin verran kuitenkin Erkin kanssa "hypättiin mäkeä, hiihdettiin ja pelattiin lentopalloa". Erkin poika Ossi hyppäsi junnuna mäkeä ja tytär Anu pelaa lentopalloa edelleen menestyksekkäästi Mikkelin Passareissa.
Nuorimmaiseni Kaisa tulee Anttinsa ja esikoispoika Eppu Akustin kanssa huomisiltana Joensuun reissultaan Skodallani ja he palaavat täältä varmaankin bussilla kotiinsa Kuopioon.
Huomenna jännätään vielä Nordic-Openin päätöspäivän tapahtumia, erikoisesti mäkimiesten osalta.
Ensi viikolla yritän hoidella asioitani täällä Savonlinnassa.