Taitaa olla jo puolitoista viikkoa siitä kun ylitin rajan Venäjältä Suomeen. Se oli torstain vastaisena yönä noin kello 02.00 . Vasta nyt tänään maanantaina puoliltapäivin tuntuu siltä että olen - ihan vaan kotona.
Jos oli taas kerran kiirettä Karatusan työkentältä lähdön ja kotimatkan kanssa, niin kiireet ovat tähän saakka jatkuneet myös täällä Suomessa. Viikko sitten kokoonnuimme Venäjällä työssä olevien kanssa Ryttylässä. Parin päivän ajan käytiin läpi työhön liittyviä asioita ja samalla tutustuttiin ensi kevättalvella venäjän kielen opinnot Omskissa aloittavaan Aitamäen pariskuntaan. Lapset olivat mummin hoidossa ja kolmas odotti maailmaan tuloaan äidin masussa. Kämppäkaverinani oli arkkitehti Jorma Aalto, (joka on kuten minäkin määräaikainen, mutta palkattu) , Pietarista käsin Inkerin kirkon rakennushankkeita suunnitteleva ja kiinteistöjen kunnosta yms. vastaava ammattilainen. Juuri nyt hänellä on "tapetilla" mm. Karatusan kirkkohanke, jonka rakennusluvan hakupaketti on jo kasassa ja ilmeisesti luovutetaan paikallisille viranomaisille 19.pnä tätä heinäkuuta.
Ryttylästä kiirehdin tiistai-iltana ehtiäkseni mäkihyppytreeneihin Lahteen ja ehdinkin hypätä kaksi ihan "mukiin menevää" hyppyä kuusnelosesta (K64). Ensimmäinen oli jotain 45m ja toisella suksen kärjet jo viidenkympin viivalle. Tuomaritornista alastullut poikansa Jeren (n 20-22v) hyppyjä katsonut Kimmo Kykkänen,(valmentaa myös Suomen ykkösnaista 17v tytärtään Juliaa sekä Kalle Keituria ja uudelleen aloittelevaa Harri Ollia) sanoi, että "Aatsa, sinähän olet kunnossa".
Viikonloppuna olin KL-päivillä Pieksämäellä. Kovin vähäiseksi jäi muuhun varsinaiseen ohjelmaan tutustuminen, kuten viime kesänäkin sillä päivystelin sen minkä ehdin Lähetysnäyttelyn Venäjän osastolla. Sekin jäi melko rikkonaiseksi, sillä perjantaina olin pahasti myöhässä jo lähdön kanssa ja palasin myöhään illalla Savonlinnaan ehtiäkseni lapsenlapseni Tuitun rippijuhliin. Tuitun konfirmaatio oli lauantaina kymmeneltä Savonlinnan Tuomiokirkossa ( kirkon nimi on jäänne ajalta jolloin piispanistuin oli kait vain väliaikaisesti Savonlinnassa. Samalta ajalta on saanut nimensä Piispanmäen koulukin). Heti Venäjältä palattuani olin ehtinyt Teivaisten perheen kanssa käydä myös Tuitun riparin vierailuillassa Varparannan leirimajalla. Tuittu selvisi hyvin rippikoulustaan ja esiintyi kovasti edukseen soittamalla bassoa konfirmaation lopuksi kun ripariryhmä lauloi kirkon alttarilla "Pilvimuurista valo välähtää". -Mukava "sattuma" oli kun rippipappi oli pyytänyt ystävänsä ja minunkin työtoverina vähän aikaa olleen miesdiakonissan jäämään vierailuiltaan diakoniaoppituntien jälkeen. Tämä vierailija oli saanut oppia kahlekuningas Timo Tuomivaaralta ja esitti vierailuillan ohjelmaosuudella jännittävän kahleista vapautumistempun, jossa avustajina oli Tuitun äiti tyttäreni Riikka erään vilkkaan leiriläispojan kanssa. "Taikuri" pyysi leiriporukkaa ja meitä kaikkia laulamaan juuri saman laulun, jossa sanotaan myös: "Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista hän noussut on", sinä aikana kun hän mustaan tiukasti nyöritettyyn säkkiin suljettuna availi kahleitaan. Joku arvaili, että kaveri teki sen ehkä kaulassaan roikkuneella ristillä.. Rippikirkosta kävelimme Tuittua juhlivan sakin kanssa Lipalle syömään lörtsyjä ja jätskiä. Sen jälkeen siirryttiin Suuren järven Tallisaareen, jonne tuli lisää väkeä, niitäkin, jotka eivät olleet kirkkoon ehtineet. Janne oli valmistanut (Riikan avustuksella) makoisan lohikeiton, jonka minäkin ehdin syödä ennenkuin vähin äänin lähdin ajelemaan takaisin "sorvin ääreen" KL-päiville. Lähetysnäyttelyä ajatelle ehdin vain "hatunjakoon". Onneksi Joose ja Johanna olivat olleet paikalla. Ohjelmassa olisi ollut yksi musiikkitilaisuus jossain lähikirkossa, mutta jäin juttelemaan Suomen sukukansojen parissa kielenkääntötyötä tekevän Riitta Pyykön ja hänen kämppäkaverinaan olleen HRK:ssa kanssani vuoden verran opiskelleen naisen (sukunimi Tervo). Riittaa olin tavannut monta kertaa Missiomatkoillani kun Kusti Materon ja Seppo Mäki-Arvelankin kanssa olimme poikenneet Saranskissa. Tietenkin myös KL-päivillä olimme nähneet. Riitta oli kiinnostunut kuulemaan minulta 60-luvun herätyksistä, opiskelustani ja KL:n synty- ja kasvuhistoriasta. Siinä mennä hurahtikin varmaan reilut pari tuntia itikoitten syötävänä kun juurta jaksaen kertolin asioista. Siskoni Aila oli jo ehtinyt käydä nukkumaan, ennenkuin joskus 23 maissa hakeuduin hänen asunnolleen yöpaikkaani.
Ennen KL-päiviä olin ehtinyt olla Jannen apuna parina päivänä kun he Riikan kanssa tekivät hiki hatussa hommia saadakseen vielä rakenteilla olevan kesämökkinsä juhlakuntoon. Olin sahaillut tuppeen sahattua leppää määrämittaiseksi kun Janne naulasi niitä kattoon. Yhdessä asentelimme myös ikkunakarmeja ja pokia paikoilleen ja minä mittailin ruutujen kokoja. Ehdimme yhdessä laittaa myös julkisivulle ikkunan karmilaudat. Pariin kertaan olimme Jannen kanssa hakeneet minun kärryllä Carlsonilta lauta ym. rakennustarviketta. - Kun sitten lauantaina näin paikan juhlakunnossa oli pakko nostaa lippalakkia korkealle. Myös kaikki vieraat Veikko Kososesta (Tuitun mummin isoveli, jotain 75v ja kovanluokan hirsirakentaja, joka on tehnyt kaikkiin Tallisaaren rakennuksiin komeat ovet mittatilaustyönä talkoina) lähtien ihastelivat kesämökin komeutta.
Eilen KL-päivien loppujuhlassa sain olla matkaan siunattavien lähettien joukossa. Siunaamisen toimitti Kuopion uusi piispa Jari Jolkkonen, joka piti hyvän puheen ennen uusien lähettien vihkimistä. Piispaa avusti KL:n uusi lähetysjohtaja Mika Tuovinen, Pieksämäen srk:n khra Mika Riikonen, SEKLin valtuuskunnan pj. ja Uudenmaan piirijohtaja (muisti pätkii hieman nimien osalta). Siskoni Aila (71v) oli edustamassa sukuani läheteille ja omaisille järjestetyssä kahvitilaisuudessa, jossa musiikista vastasi myös uudelle työkaudelle siunattu Viron lähetti Kirsti Malmi. Kirsti toimii Virossa musiikkievankelistana ja kyllä hänen musiikkinsa taas kerran kosketti hyvin syvältä. - Kirstin isä Kyösti Malmi, joka oli myös armoitettu musiikkimies teki Kirstin äidin Mailan kanssa mittavan työn aina kuolemaansa saakka Inkerin kirkon diakonina Aunuksessa ja muuallakin lähialueilla. Isän ja äidin työn siunaus jatkuu nyt tyttären työssä Virossa.
Kun kaikessa kiireessä etsin minulle varattua albaa viereisen Uimahallin pukuhuoneessa ja kääntelin helmaan teipattuja nimiä näkyviin, sattui ensiksi nimilappu, jossa luki ei Lamminpää vaan Järvenpää ja etunimenä Seija. Nimi oli minulle tuttu, mutta alban kantajan tapasin nyt eka kertaa, kuten myös hänen kanssaan Keski-Idän vuorimaahan myös uudelle työkaudelle matkaavan työtoverinsa (tämäkin nimi hukassa). Kun odottelimme lähetysjuhlan alkua ehdin vähän jutella heidän kanssaan ja kerroin Seijalle alban etsimisestä ja mukavasta sattumuksesta. Kerroin heille kuinka pitkään samalla kentällä Kylväjän lähettinä toiminut lastenlääkäri Leena Kaartinen oli sanonut minulle huomattuaan minun hirsirakennusharrastukseni, että minun pitäisi tulla rakentamaan sauna k.o. työkentälle. Nyt tuo ajatus saunanrakentamisesta sai uutta potkua . Saa nähdä toteutuuko se joskus. Ainankin lähiaikoina Karatusa-Minusinsk akseli taitaa viedä kaiken ajan..
Poikkesin eilisiltana Pieksämäeltä palattuani vielä Tallisaaressa saunomassa ja lähisukulaisia tapaamassa.
Tiinan perhe jäi yöksi saareen, samoinkuin Kaisa puolitoistavuotiaan Eppu-Akustin kanssa. Antti joutui lähtemään Kuopioon hoitelemaan työhommiaan. Teivaisetkin tulivat yöksi kotiini Viuhonmäkeen, vaikka 6v Hermanni olisi jo kovasti halunnut jäädä saareen yöksi. Lasten kavereina ovat olleet Marjokorven Eea 8v ja Pulkkisten Petja 13v.
Nyt otan "härkää sarvista" ja laitan päälle verkkarit (jos löydän, kun tavarat on pitkin maailmaa hajallaan, kuin "Jokisen eväät" konsanaan) ja lähden lämmittelylenkille ja sitten teen tutussa kellarissani pitkästä aikaa (viimeksi jotain hyvin hätäisesti työkiireitten keskellä Karatusassa) punttitreenin. Eilen luin Veteraanimäkihyppääjien Vieraskirjasta (http://www.makiveteraanit.1g.fi/)
, että ystäväni Matti Nykänen oli ollut urheilukavereitten kanssa Puijolla muovimäkitreeneissä . Matti oli aloittanut K64:ssa, mutta jo tosissa treeneissä siirtynyt ysikymppiin ja hypännyt jo yli K.pisteen eli paras siivu oli ollut 93 metriä. - Rupes tekemään mieli mäkeen. Kattotaan josko ehtis samaan sakkiin. Pojilla treenit jatkuu Puijolla tällä viikolla.
Jos oli taas kerran kiirettä Karatusan työkentältä lähdön ja kotimatkan kanssa, niin kiireet ovat tähän saakka jatkuneet myös täällä Suomessa. Viikko sitten kokoonnuimme Venäjällä työssä olevien kanssa Ryttylässä. Parin päivän ajan käytiin läpi työhön liittyviä asioita ja samalla tutustuttiin ensi kevättalvella venäjän kielen opinnot Omskissa aloittavaan Aitamäen pariskuntaan. Lapset olivat mummin hoidossa ja kolmas odotti maailmaan tuloaan äidin masussa. Kämppäkaverinani oli arkkitehti Jorma Aalto, (joka on kuten minäkin määräaikainen, mutta palkattu) , Pietarista käsin Inkerin kirkon rakennushankkeita suunnitteleva ja kiinteistöjen kunnosta yms. vastaava ammattilainen. Juuri nyt hänellä on "tapetilla" mm. Karatusan kirkkohanke, jonka rakennusluvan hakupaketti on jo kasassa ja ilmeisesti luovutetaan paikallisille viranomaisille 19.pnä tätä heinäkuuta.
Ryttylästä kiirehdin tiistai-iltana ehtiäkseni mäkihyppytreeneihin Lahteen ja ehdinkin hypätä kaksi ihan "mukiin menevää" hyppyä kuusnelosesta (K64). Ensimmäinen oli jotain 45m ja toisella suksen kärjet jo viidenkympin viivalle. Tuomaritornista alastullut poikansa Jeren (n 20-22v) hyppyjä katsonut Kimmo Kykkänen,(valmentaa myös Suomen ykkösnaista 17v tytärtään Juliaa sekä Kalle Keituria ja uudelleen aloittelevaa Harri Ollia) sanoi, että "Aatsa, sinähän olet kunnossa".
Viikonloppuna olin KL-päivillä Pieksämäellä. Kovin vähäiseksi jäi muuhun varsinaiseen ohjelmaan tutustuminen, kuten viime kesänäkin sillä päivystelin sen minkä ehdin Lähetysnäyttelyn Venäjän osastolla. Sekin jäi melko rikkonaiseksi, sillä perjantaina olin pahasti myöhässä jo lähdön kanssa ja palasin myöhään illalla Savonlinnaan ehtiäkseni lapsenlapseni Tuitun rippijuhliin. Tuitun konfirmaatio oli lauantaina kymmeneltä Savonlinnan Tuomiokirkossa ( kirkon nimi on jäänne ajalta jolloin piispanistuin oli kait vain väliaikaisesti Savonlinnassa. Samalta ajalta on saanut nimensä Piispanmäen koulukin). Heti Venäjältä palattuani olin ehtinyt Teivaisten perheen kanssa käydä myös Tuitun riparin vierailuillassa Varparannan leirimajalla. Tuittu selvisi hyvin rippikoulustaan ja esiintyi kovasti edukseen soittamalla bassoa konfirmaation lopuksi kun ripariryhmä lauloi kirkon alttarilla "Pilvimuurista valo välähtää". -Mukava "sattuma" oli kun rippipappi oli pyytänyt ystävänsä ja minunkin työtoverina vähän aikaa olleen miesdiakonissan jäämään vierailuiltaan diakoniaoppituntien jälkeen. Tämä vierailija oli saanut oppia kahlekuningas Timo Tuomivaaralta ja esitti vierailuillan ohjelmaosuudella jännittävän kahleista vapautumistempun, jossa avustajina oli Tuitun äiti tyttäreni Riikka erään vilkkaan leiriläispojan kanssa. "Taikuri" pyysi leiriporukkaa ja meitä kaikkia laulamaan juuri saman laulun, jossa sanotaan myös: "Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista hän noussut on", sinä aikana kun hän mustaan tiukasti nyöritettyyn säkkiin suljettuna availi kahleitaan. Joku arvaili, että kaveri teki sen ehkä kaulassaan roikkuneella ristillä.. Rippikirkosta kävelimme Tuittua juhlivan sakin kanssa Lipalle syömään lörtsyjä ja jätskiä. Sen jälkeen siirryttiin Suuren järven Tallisaareen, jonne tuli lisää väkeä, niitäkin, jotka eivät olleet kirkkoon ehtineet. Janne oli valmistanut (Riikan avustuksella) makoisan lohikeiton, jonka minäkin ehdin syödä ennenkuin vähin äänin lähdin ajelemaan takaisin "sorvin ääreen" KL-päiville. Lähetysnäyttelyä ajatelle ehdin vain "hatunjakoon". Onneksi Joose ja Johanna olivat olleet paikalla. Ohjelmassa olisi ollut yksi musiikkitilaisuus jossain lähikirkossa, mutta jäin juttelemaan Suomen sukukansojen parissa kielenkääntötyötä tekevän Riitta Pyykön ja hänen kämppäkaverinaan olleen HRK:ssa kanssani vuoden verran opiskelleen naisen (sukunimi Tervo). Riittaa olin tavannut monta kertaa Missiomatkoillani kun Kusti Materon ja Seppo Mäki-Arvelankin kanssa olimme poikenneet Saranskissa. Tietenkin myös KL-päivillä olimme nähneet. Riitta oli kiinnostunut kuulemaan minulta 60-luvun herätyksistä, opiskelustani ja KL:n synty- ja kasvuhistoriasta. Siinä mennä hurahtikin varmaan reilut pari tuntia itikoitten syötävänä kun juurta jaksaen kertolin asioista. Siskoni Aila oli jo ehtinyt käydä nukkumaan, ennenkuin joskus 23 maissa hakeuduin hänen asunnolleen yöpaikkaani.
Ennen KL-päiviä olin ehtinyt olla Jannen apuna parina päivänä kun he Riikan kanssa tekivät hiki hatussa hommia saadakseen vielä rakenteilla olevan kesämökkinsä juhlakuntoon. Olin sahaillut tuppeen sahattua leppää määrämittaiseksi kun Janne naulasi niitä kattoon. Yhdessä asentelimme myös ikkunakarmeja ja pokia paikoilleen ja minä mittailin ruutujen kokoja. Ehdimme yhdessä laittaa myös julkisivulle ikkunan karmilaudat. Pariin kertaan olimme Jannen kanssa hakeneet minun kärryllä Carlsonilta lauta ym. rakennustarviketta. - Kun sitten lauantaina näin paikan juhlakunnossa oli pakko nostaa lippalakkia korkealle. Myös kaikki vieraat Veikko Kososesta (Tuitun mummin isoveli, jotain 75v ja kovanluokan hirsirakentaja, joka on tehnyt kaikkiin Tallisaaren rakennuksiin komeat ovet mittatilaustyönä talkoina) lähtien ihastelivat kesämökin komeutta.
Eilen KL-päivien loppujuhlassa sain olla matkaan siunattavien lähettien joukossa. Siunaamisen toimitti Kuopion uusi piispa Jari Jolkkonen, joka piti hyvän puheen ennen uusien lähettien vihkimistä. Piispaa avusti KL:n uusi lähetysjohtaja Mika Tuovinen, Pieksämäen srk:n khra Mika Riikonen, SEKLin valtuuskunnan pj. ja Uudenmaan piirijohtaja (muisti pätkii hieman nimien osalta). Siskoni Aila (71v) oli edustamassa sukuani läheteille ja omaisille järjestetyssä kahvitilaisuudessa, jossa musiikista vastasi myös uudelle työkaudelle siunattu Viron lähetti Kirsti Malmi. Kirsti toimii Virossa musiikkievankelistana ja kyllä hänen musiikkinsa taas kerran kosketti hyvin syvältä. - Kirstin isä Kyösti Malmi, joka oli myös armoitettu musiikkimies teki Kirstin äidin Mailan kanssa mittavan työn aina kuolemaansa saakka Inkerin kirkon diakonina Aunuksessa ja muuallakin lähialueilla. Isän ja äidin työn siunaus jatkuu nyt tyttären työssä Virossa.
Kun kaikessa kiireessä etsin minulle varattua albaa viereisen Uimahallin pukuhuoneessa ja kääntelin helmaan teipattuja nimiä näkyviin, sattui ensiksi nimilappu, jossa luki ei Lamminpää vaan Järvenpää ja etunimenä Seija. Nimi oli minulle tuttu, mutta alban kantajan tapasin nyt eka kertaa, kuten myös hänen kanssaan Keski-Idän vuorimaahan myös uudelle työkaudelle matkaavan työtoverinsa (tämäkin nimi hukassa). Kun odottelimme lähetysjuhlan alkua ehdin vähän jutella heidän kanssaan ja kerroin Seijalle alban etsimisestä ja mukavasta sattumuksesta. Kerroin heille kuinka pitkään samalla kentällä Kylväjän lähettinä toiminut lastenlääkäri Leena Kaartinen oli sanonut minulle huomattuaan minun hirsirakennusharrastukseni, että minun pitäisi tulla rakentamaan sauna k.o. työkentälle. Nyt tuo ajatus saunanrakentamisesta sai uutta potkua . Saa nähdä toteutuuko se joskus. Ainankin lähiaikoina Karatusa-Minusinsk akseli taitaa viedä kaiken ajan..
Poikkesin eilisiltana Pieksämäeltä palattuani vielä Tallisaaressa saunomassa ja lähisukulaisia tapaamassa.
Tiinan perhe jäi yöksi saareen, samoinkuin Kaisa puolitoistavuotiaan Eppu-Akustin kanssa. Antti joutui lähtemään Kuopioon hoitelemaan työhommiaan. Teivaisetkin tulivat yöksi kotiini Viuhonmäkeen, vaikka 6v Hermanni olisi jo kovasti halunnut jäädä saareen yöksi. Lasten kavereina ovat olleet Marjokorven Eea 8v ja Pulkkisten Petja 13v.
Nyt otan "härkää sarvista" ja laitan päälle verkkarit (jos löydän, kun tavarat on pitkin maailmaa hajallaan, kuin "Jokisen eväät" konsanaan) ja lähden lämmittelylenkille ja sitten teen tutussa kellarissani pitkästä aikaa (viimeksi jotain hyvin hätäisesti työkiireitten keskellä Karatusassa) punttitreenin. Eilen luin Veteraanimäkihyppääjien Vieraskirjasta (http://www.makiveteraanit.1g.fi/)
, että ystäväni Matti Nykänen oli ollut urheilukavereitten kanssa Puijolla muovimäkitreeneissä . Matti oli aloittanut K64:ssa, mutta jo tosissa treeneissä siirtynyt ysikymppiin ja hypännyt jo yli K.pisteen eli paras siivu oli ollut 93 metriä. - Rupes tekemään mieli mäkeen. Kattotaan josko ehtis samaan sakkiin. Pojilla treenit jatkuu Puijolla tällä viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti