Lieneekö jo kaksi vai kolme viikkoa siitä kun lähdin Vääksystä ja unohdin kannettavan tietokoneeni sinne. -Näköjään ihminen tulee jotenkuten toimeen ilman tuota kapistustakin, varsinkin kun saa silloin tällöin lainata jonkun ystävän, kuten nyt tyttäreni Tiinan konetta.
Siperian projektiini liittyvän ystäväkirjeen kirjoittamisessa on tullut aina vaan pitempiä taukoja. Aikaisemmin kirjoitin ystäväkirjeen aina juuri ennen syyskauden reissulta paluuta ja laitoin siihen talvijakson mäkikilpailu- ym. ohjelmaani. Sen pohjalta minulla on ollut kahtena talvena muutamia srk.vierailuja. Nyt kun tuo kirje jäi kirjoittamatta, noita srk.vierailujakaan ei ole ollut. Kansanlähetyksen Lähetyskeskuksessa Ryttylässä kävin heti Suomeen palattuani tapaamassa kotimaan esimiestäni pastori Tapani Kaitaista, joka koordinoi mm. Siperian työtä ja vähän myöhemmin osallistuin SEKLin työntekijäseminaariin Ryttylässä. Tosin allakkani oli hieman sekaisin, vähän kuin Aleksis Kiven seitsemällä veljeksellä, jotka lähtivät juopottelujakson jälkeen Impivaarasta katumuspäällä kirkkoreissulle maanantaina ja joutuivat tappelukseen Toukolan poikain kanssa. Minäkin olin päivän verran myöhässä seminaarin aloituksen suhteen, mutta selvisin ilman kolhuja ja mustelmia.
Tämä talvi on mennyt pääasiassa mäkihypyn piikkiin. Olen päässyt harjoittelemaan aika hyvin, mutta liikakiloista en ole päässyt juurikaan eroon, niinpä maan vetovoima on kiskaissut minut useimmiten kumpuun, vaikka olisin halunnut liitää likelle k-pistettä. Mäkihypyn kannalta ihannepainoni olisi vähän alle 60 kiloa, mutta digivaaka näyttää lahjomattomasti noin 68 kiloa.
Vihdoinkin olen saanut alulle hiihtoharjoittelun ja sen myötä elättelen vielä toiveita elopainon putoamisen suhteen. Sunnuntaina olin kuudetta kertaa hiihtosuksilla ja vieläpä kilpailun merkeissä.
Yhdistetyn SM kisoissa Siilinjärvellä tuli kultaa mutta sarjassani ei ollut muita. Hiihdin silti lähes täysillä, mutta en ihan veren maku suussani. Puijon K90 mäessä voitin vain itseni (muut eivät noin suureen mäkeen uskaltautuneet), mutta kisahypyt menivät ala-arvoisesti . Pari kolme tuntia ennen kisaa olleissa vapaissa harjoituksissa tein alokasmaisen virheen. Hyppäsin liian monta kertaa ja illan kisassa oli jalat niinsanotusti jumissa. Sama jumitus jatkui seuraavana päivänä eli lauantaina kuusnelosessa. Raimo Oksanen oli ainut meistä yli 60v paoista, joka pääsi vähän eroon kummusta.
Oma sijoitukseni oli toinen eli hopeaa heikoilla hypyillä.
Jo lauantai-illan harjoituksissa Siilinjärven K42 mäessä hyppy alkoi löytyä ja hyvä vire jatkui sunnuntain kisassakin. Voitin niukkaakin niukemmin Raimon hyvien nappieni (telemarkit) ansiosta, vaikka Raimo hyppäsi molemmat hypyt pitemmälle. Pari viikkoa aikaisemmin Imatralla K53 mäen veter.cupin kisassa loistanut Hesan Antti Kokkonen oli niin Puijolla, kuin Siilinjärvelläkin kuin varjo entisestään, mutta viimeistään Tsaikovskin MM-kisoissa Antti taas ryhdistäytyy kuten niin monta kertaa ennemminkin.
Siperian projektiini liittyvän ystäväkirjeen kirjoittamisessa on tullut aina vaan pitempiä taukoja. Aikaisemmin kirjoitin ystäväkirjeen aina juuri ennen syyskauden reissulta paluuta ja laitoin siihen talvijakson mäkikilpailu- ym. ohjelmaani. Sen pohjalta minulla on ollut kahtena talvena muutamia srk.vierailuja. Nyt kun tuo kirje jäi kirjoittamatta, noita srk.vierailujakaan ei ole ollut. Kansanlähetyksen Lähetyskeskuksessa Ryttylässä kävin heti Suomeen palattuani tapaamassa kotimaan esimiestäni pastori Tapani Kaitaista, joka koordinoi mm. Siperian työtä ja vähän myöhemmin osallistuin SEKLin työntekijäseminaariin Ryttylässä. Tosin allakkani oli hieman sekaisin, vähän kuin Aleksis Kiven seitsemällä veljeksellä, jotka lähtivät juopottelujakson jälkeen Impivaarasta katumuspäällä kirkkoreissulle maanantaina ja joutuivat tappelukseen Toukolan poikain kanssa. Minäkin olin päivän verran myöhässä seminaarin aloituksen suhteen, mutta selvisin ilman kolhuja ja mustelmia.
Tämä talvi on mennyt pääasiassa mäkihypyn piikkiin. Olen päässyt harjoittelemaan aika hyvin, mutta liikakiloista en ole päässyt juurikaan eroon, niinpä maan vetovoima on kiskaissut minut useimmiten kumpuun, vaikka olisin halunnut liitää likelle k-pistettä. Mäkihypyn kannalta ihannepainoni olisi vähän alle 60 kiloa, mutta digivaaka näyttää lahjomattomasti noin 68 kiloa.
Vihdoinkin olen saanut alulle hiihtoharjoittelun ja sen myötä elättelen vielä toiveita elopainon putoamisen suhteen. Sunnuntaina olin kuudetta kertaa hiihtosuksilla ja vieläpä kilpailun merkeissä.
Yhdistetyn SM kisoissa Siilinjärvellä tuli kultaa mutta sarjassani ei ollut muita. Hiihdin silti lähes täysillä, mutta en ihan veren maku suussani. Puijon K90 mäessä voitin vain itseni (muut eivät noin suureen mäkeen uskaltautuneet), mutta kisahypyt menivät ala-arvoisesti . Pari kolme tuntia ennen kisaa olleissa vapaissa harjoituksissa tein alokasmaisen virheen. Hyppäsin liian monta kertaa ja illan kisassa oli jalat niinsanotusti jumissa. Sama jumitus jatkui seuraavana päivänä eli lauantaina kuusnelosessa. Raimo Oksanen oli ainut meistä yli 60v paoista, joka pääsi vähän eroon kummusta.
Oma sijoitukseni oli toinen eli hopeaa heikoilla hypyillä.
Jo lauantai-illan harjoituksissa Siilinjärven K42 mäessä hyppy alkoi löytyä ja hyvä vire jatkui sunnuntain kisassakin. Voitin niukkaakin niukemmin Raimon hyvien nappieni (telemarkit) ansiosta, vaikka Raimo hyppäsi molemmat hypyt pitemmälle. Pari viikkoa aikaisemmin Imatralla K53 mäen veter.cupin kisassa loistanut Hesan Antti Kokkonen oli niin Puijolla, kuin Siilinjärvelläkin kuin varjo entisestään, mutta viimeistään Tsaikovskin MM-kisoissa Antti taas ryhdistäytyy kuten niin monta kertaa ennemminkin.
Sinä senkun hyppelet, hyvä niin. Minä painelen maan pinnassa ja kahden viikon päästä onkin Finlandiahiihto. Mutten läheskään joka päivä kerkiä ladulle, kun on näitä politiikan ym velvollisuuksia, ja matkojakin, viimeksi viikko sitten Kokkolassa saakka kävin 50 afg.pakolaisen tulojuhlassa, sunnuntaina, ja maanantaiaamuna oli vielä valistustilaisuus paikallisille mamu-viranomaisille ym afgaanien kohtaamisesta ja auttamisesta kotoutumaan ym., junassa matka sujui ihan mukavasti. Tykkään junamatkoista siksikin, että niissä kerkiää lukeakin. No, viimeeksi kyllä, kun matkustin Hesasta Lahteen, olin niin uppoutunut kirjaan ( tosin hölpötin myös yhen toverin kanssa puhelimessa ) että heräsin siinä vaiheessa katsomaan ympärilleni, kun juna juuri lähti Lahdesta kohti Kouvolaa! Mutta ei hätää, kotia selvisin Kouvolasta ja kirjakin tuli luettua ( Aikamatkalla Viipurissa ). Hyviä harjoittelukelejä! Leena
VastaaPoistaKiitos kommentista Leena ja hyviä hiihtokelejä ja voimia ja siunausta, niin yhteiskunnan asoitten hoitamiseen, kuin omaan siviilielämääsikin! t. Aatsa
VastaaPoistaTsemppiä hyppykisoihin ja kovasti terveisiä Krasnojarskista! Helmi 5v. on päässyt hyvin murtomaahiihdon makuun, mutta pienetkin laskut pelottavat pohjalaistaustaista. Hän kuitenkin haaveilee tulevansa isona "sellaiseksi, joka osaa hypätä mäestä hienosti niin kuin Aatsa"!
VastaaPoistaSiunausta matkalle!
Susanna ja Ville perh.