Tänään täällä Minusinskissa on jo sunnuntai, kello on 01.30 Palasimme Joosen ja Slavan kanssa Ortodoksikirkon pääsiäisyön messusta. Venäjän ortodokseilla on eri almanakka kuin Suomessa ja kirkolliset pyhät kulkevat eri tahdissa. Menimme noin neljän kilometrin päässä vanhassa kaupungissa Jenisein sivuhaaran (vähän kuin lapsuuden Kierojoki Silosaaressa) sillan itäpuolella aivan Karatusaan vetävän tien (kadun) varressa sijaitsevaan kauniiseen ja historialliseen kirkkoon 23.30 Kirkko oli täynnä väkeä ja messu oli käynnissä. Slavan mukaan se oli alkanut jo klo 18.00
Ostimme tuohukset (mehiläisvahasta valettu ohut , noin 25 cm pitkä kynttilä joka sytytettiin jonkun toisen kynttilästä sitten kun ristisaatto lähti juuri ennen vuorokauden vaihtumista kiertämään kirkkoa vastapäivään.
Joose otti kännykkäkamerallaan jonkun kuvankin meistä ulkona ristisaatossa.
Tilaisuus oli harras ja kokemisen arvoinen, mutta melko rankkaa oli seista puolitoista tuntia. Heikkokuntoisille ja vanhuksille oli muutamia penkkejäkin, mutta en lukeutunut kumpaankaan ryhmään. Luultavasti hartaat oikeauskoiset, jotka tekivät ahkerasti ristinmerkkejä ja aina samalla kumarsivat jaksoivat paremmin. Se kumartaminen oikein syvään olisi varmasti auttanut, sillä olisihan se lisännyt lantionseudussa verenkiertoa. Koska en ole harrastanut ristinmerkin tekemistä enkä kumartelua en ryhtynyt niitä nytkään tekemään. Silloin tällöin vähän kuin näön vuoksi tein lieviä nyököttelyjä silloin kun kirkkorahvas kumarsi syvään ja hartaasti.
Koska olimme aikoinaan viettäneet luterilaisten hiljaista-, eli piinaviikkoa ja myös juhlineet pääsiäistäkin meni tämä viikko tavallisena arkiviikkona. Jatkoin tänäänkin puusepänhommia ja ensiksi aamupäivällä jatkoin keittiöön siirretyn väliaikaisen pikkupöydän jalkoja 5 senttimetriä laittamalla kakkosnelosesta korotuspätkät pöytälevyn ja jalkojen väliin. Nyt se on 65 senttiä korkea ja siitä on jo mukavampi juoda kahvia ja syödäkin. Penkkeinä on kaksi 40 senttiä korkeaa ja 195 senttiä pitkää punaruskeaksi maalattua jonkun maapuusepän tekemää pirttikalustotyylistä penkkiä. Pyhäkouluhuoneessa on vielä kolme muuten samanlaista, mutta vain 30 senttiä korkeaa penkkiä. Rakensin niitten kaveriksi pöydän asentamalla uudet jalat kaatopaikkatuomion saaneeseen hätäapulaverisänkyyn. Se sänky oli 30 senttiä korkea, mutta nyt se on 60 senttinen. Leveyttä on 67 sm ja pituutta 187sm. Siinä on lasten hyvä askarrella ja tarvittaessa se toimii myös sänkynäkin.
Kekipäivän seutu meni nettiä selaillessa. Löysin veteraanisivujen kautta (www.veteraanihyppaajat.com), joitten vieraskirjaan olen kirjoitellut paljonkin menneinä vuosina, videon Tsaikovskin joukkuemäestä (omakin hyppy oli siellä) ja MM-kisojen tuloksetkin löytyivät sieltä. Mukava yllätys oli kun näin joukkueyhdistetyn hiihtoajatkin, joita en ollut aikaisemmin nähnyt.
Eilen tänne Minusinskiin piti tulla Omskista Aitamäen perhe tutustumaan näihin srk.kuvioihin ja rakennusprojekteihin, mutta heidän matkansa oli siirtynyt ainankin kahdella viikolla työlupaasioitten vuoksi.
Ilmeisesti pääsen pikkuhiljaa siirtymään Karatusan hommiin, joka tarkoittaa tässä vaiheessa Vitalin pappilan viimeistelytöitä. Kirkkoprojektin perustusten rakentamisen alkaminen saattaa olla vielä "pitkässä kuusessa". - No toukokuussa tänne pitäs tulla arkkitehti Jorma Laine sekä Siperian lääninrovasti Juha Saari. Katsotaan nytkähtääkö homma eteenpäin ennen kuin lähden Suomeen. Pitkästen perhekin lähtee Suomeen. Johanna lasten ja Aino Vuorimiehen kanssa (jos Aino malttaa odottaa hieman) heti koulujen loputtua ja Joose minun kanssa Transitilla, kun saamme lestadiolaisryhmän Krasnojarskin junaan kesäkuun puolivälissä. - Minun pitäs olla Suomessa 21,06.2013
Ostimme tuohukset (mehiläisvahasta valettu ohut , noin 25 cm pitkä kynttilä joka sytytettiin jonkun toisen kynttilästä sitten kun ristisaatto lähti juuri ennen vuorokauden vaihtumista kiertämään kirkkoa vastapäivään.
Joose otti kännykkäkamerallaan jonkun kuvankin meistä ulkona ristisaatossa.
Tilaisuus oli harras ja kokemisen arvoinen, mutta melko rankkaa oli seista puolitoista tuntia. Heikkokuntoisille ja vanhuksille oli muutamia penkkejäkin, mutta en lukeutunut kumpaankaan ryhmään. Luultavasti hartaat oikeauskoiset, jotka tekivät ahkerasti ristinmerkkejä ja aina samalla kumarsivat jaksoivat paremmin. Se kumartaminen oikein syvään olisi varmasti auttanut, sillä olisihan se lisännyt lantionseudussa verenkiertoa. Koska en ole harrastanut ristinmerkin tekemistä enkä kumartelua en ryhtynyt niitä nytkään tekemään. Silloin tällöin vähän kuin näön vuoksi tein lieviä nyököttelyjä silloin kun kirkkorahvas kumarsi syvään ja hartaasti.
Koska olimme aikoinaan viettäneet luterilaisten hiljaista-, eli piinaviikkoa ja myös juhlineet pääsiäistäkin meni tämä viikko tavallisena arkiviikkona. Jatkoin tänäänkin puusepänhommia ja ensiksi aamupäivällä jatkoin keittiöön siirretyn väliaikaisen pikkupöydän jalkoja 5 senttimetriä laittamalla kakkosnelosesta korotuspätkät pöytälevyn ja jalkojen väliin. Nyt se on 65 senttiä korkea ja siitä on jo mukavampi juoda kahvia ja syödäkin. Penkkeinä on kaksi 40 senttiä korkeaa ja 195 senttiä pitkää punaruskeaksi maalattua jonkun maapuusepän tekemää pirttikalustotyylistä penkkiä. Pyhäkouluhuoneessa on vielä kolme muuten samanlaista, mutta vain 30 senttiä korkeaa penkkiä. Rakensin niitten kaveriksi pöydän asentamalla uudet jalat kaatopaikkatuomion saaneeseen hätäapulaverisänkyyn. Se sänky oli 30 senttiä korkea, mutta nyt se on 60 senttinen. Leveyttä on 67 sm ja pituutta 187sm. Siinä on lasten hyvä askarrella ja tarvittaessa se toimii myös sänkynäkin.
Kekipäivän seutu meni nettiä selaillessa. Löysin veteraanisivujen kautta (www.veteraanihyppaajat.com), joitten vieraskirjaan olen kirjoitellut paljonkin menneinä vuosina, videon Tsaikovskin joukkuemäestä (omakin hyppy oli siellä) ja MM-kisojen tuloksetkin löytyivät sieltä. Mukava yllätys oli kun näin joukkueyhdistetyn hiihtoajatkin, joita en ollut aikaisemmin nähnyt.
Eilen tänne Minusinskiin piti tulla Omskista Aitamäen perhe tutustumaan näihin srk.kuvioihin ja rakennusprojekteihin, mutta heidän matkansa oli siirtynyt ainankin kahdella viikolla työlupaasioitten vuoksi.
Ilmeisesti pääsen pikkuhiljaa siirtymään Karatusan hommiin, joka tarkoittaa tässä vaiheessa Vitalin pappilan viimeistelytöitä. Kirkkoprojektin perustusten rakentamisen alkaminen saattaa olla vielä "pitkässä kuusessa". - No toukokuussa tänne pitäs tulla arkkitehti Jorma Laine sekä Siperian lääninrovasti Juha Saari. Katsotaan nytkähtääkö homma eteenpäin ennen kuin lähden Suomeen. Pitkästen perhekin lähtee Suomeen. Johanna lasten ja Aino Vuorimiehen kanssa (jos Aino malttaa odottaa hieman) heti koulujen loputtua ja Joose minun kanssa Transitilla, kun saamme lestadiolaisryhmän Krasnojarskin junaan kesäkuun puolivälissä. - Minun pitäs olla Suomessa 21,06.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti