LIISAN LIUKKAAT JA KAISAN KALJAMAT

Pitäs kait kaivaa allakka esille ja kattoa milloin on ne Liisan ja Kaisan nimipäivät, jolloin Suomessa on perinteellisesti yllätytty liukkaista keleistä. Oikeastaan se yllättyminen on vasta viimesten vuosikymmenten asia,  kun autolla ajavat eivät ole ajoissa vaihtaneet talvirenkaita.
Lapsuuteni ajalta muistan kuinka odotettuja nuo ensimmäiset liukkaat lumi-, ja jääkelit olivat syrjäkylien lapsille. Kun lunta ja  jäätä oli riittävästi kylätiellä liikuttiin potkukelkalla ja Silosaaren Kallionmäessä muodostettiin potkukelkoista juna ja huristettiin koko pitkä mäki alas huimaa vauhtia. Ensimmäisen potkukelkan sarviin valikoitui koko joukon paras kuski. Me pienimmät istuttiin potkukelkan istuimella tai kyykötettiin ohjaajan jaloissa "koirankopissa" . Vähän isommat seisoivat jalaksilla ja pitivät kiinni edessäolevasta. En muista yhtään epäonnistunutta laskua tai mitään haavereita,vaikka varmaan  niitäkin on sattunut. Pakkasten myötä jäätyi myös myllyn niskalampi jolloin alkoi luistelukausi  ja  kalojen pyydystäminen puunuijalla iskien ( hommalla oli oma nimensäkin, mutta nyt ensitä muista) jäähän kun kala oli sopivalla hollilla. Vesi, joka on kovaa ainetta (kokeilepa hyppäämällä mahallesi paristakin metristä) tainnutti kalan,jolloin tuuran kanssa rikottiin jää janostettiin saalis jäälle. - Tuulisella kelillä isoveljet tekivät myös potkukelkkaan lakanoista purjeen, joitten antaman vauhdin voimalla potkukelkka kiiti melkoisella hotakalla lammen jäältä myllytuvan ohi mäen päälle.
Täällä Etelä-Siperiassa oli eilen tämän talven ensimmäiset liukkaat. Lunta satoi vähän märkänä jäätyneen maan  ja myös asfaltin päälle aamuyöstä viitisen senttiä. Kun Joose tuli eilen perheineen, mukana myös lasten Suomi-opeAino sekä Minusinskin khra Slava,hänoli joutunut ajamaan nelivetoMitsubishillä jotain kuuttakymppiä. Heillä  oli minun peräkärry ja siinä lastina  Joosen molemmat kanootit..
Ajelin itsekin sekä eilen, että tänään täällä Karatusassa myös Transitilla, mutta autossani on vuosi sitten joulun alla Savonlinnasta ostamani parasta luokkaa olevat nastoitetut Nokian Hakkapeliitat, eikä kelin liukkaus juurikaan häirinnyt.
Olemme Arskan kanssa jatkaneet saunarakennuksen julkisivun " Potemkinin kulissien" jälkeen vilvoitteluhuoneen rakentelua. Arskaan oli yön aikana iskenyt jonkun sortin vatsapöpö ja hän oli aamulla joutunut poikkeamaan "porsliinilla" useampaan kertaan, mutta tuli kuitenkin mukaan työmaalle. Olin jo eilen laskeskellut lisä sahatavaran määrää ajatellen myös pappilan verannan väliseinän ja oven rakentamista.
Lähdin siis sahalle ja annoin Arskalle tehtäväksi operoida rautasahalla talooon tulevan päävirtajohdon vanhaa metallista läpivientiputkea lyhyemmäksi, ettei se olisi tiellä kun laitamme sille hirsiseinälle paneeleja.
Arska oli tehnyt homman suht`hyvin siihen mennessä kun toin sahatavarat.
Arskan "pakki" oli sen verran tasautunut, että hän mukaani lounaskahvila Katjuusaan. Ennen lounasta poikkesimme kirkon perustus/kellarityömaalla. Miehet olivat lounastauolla. Työt olivat eilisestä edistyneet ihan mukavasti. Siellä on nyt harjaterästen asentaminen ja hitsaaminen menossa. Tämä venäläisprikaati (työporukka) käyttää ns.surrilankaa paljon vähemmän kuin suomalaiset virkaveljensä.
Lounaan jälkeen ajoin Karatusan postin viereiseen pankkiin, jossa latasivat  minun venäjän puhelimeeni lisää ruplia elikä soittoaikaa (500 ruplalla).  Transitin virtapuolella silloin tällöin kummitellut vika, joka katkaisi virrat koetaulusta,tuulilasin pyyhkimistä ja syöttöpumpun solenoidista laittoi meidät nyt pitemmäksi aikaa parkkiin postin vierelle.. Aikaisemmin auto oli pikku viivästyksen jälkeen taas toiminut. Onneksi tänään oli lauha  keli. Purimme muovisuojukset rattilukon ympäriltä ja aloimme etsiä vikaa. Saimme Transitin taas käyntiin ja ajoin Vitalin pappilalle.  Arska oli joutunut eilen "ulkotöihin" ruuvatessaan hirsipaneleita kiinni. Itse olin katon alla "sisätöissä" sahaillen tavaraa  sopivan mittaiseksi  ja laskin leikkiä tilanteesta.  - Nyt määräsin Arskan "sisähommiin" Transitin ohjaamoon jamenin itse jatkamaan kirvesmiehen hommia saunan vilvoitteluterassille- Välillä veimme peräkärryn sähkö/vesi-Sashan pihaan.  Sasha hitsasi tulomatkalla irronneen iskunvaimentimen alapään ja laittoi vielä lisävahvistimen siihen ja myös toisen puolen iskariinkin.
Aamukammassamme on jäljellä enää kuusi piikkiä.Niistä kaksi menee Minusinskissa viikonloppuna ja nyt on taas se samatunne kuin niin monta kertaa aikaisemmillakin reissuilla, että aika loppuu taas kesken näitä pappilan hommia ajatellen-