" mutta kun on: MAAILMAN SINISIN TAIVAS - MAAILMAN PUHTAIMMAT VEET..."

Tämän kertaisen Siperiasta lähdön aamukamman piikit ovat jo kovin harvassa. Kotimaan kaipaus ja ikävä rakkaitten luo vain vahvistuu ja se luo nostalgiaa. Kuin naulankantaan osui tähän tilanteeseen postin mukana Suomesta juuri tullut UusiTie lehden 07.11. ilmestyny numero 44, jossa oli täällä vierailleen toisen lähettisihteerikköni Satu Erosen hienosti kirjoittama ja kuvittama juttu "Transitilla Siperiaan".
 Huomisaamuna on vielä  Transitin huoltoa ja sitten viimeinen reissu Karatusaan. Arska saattaa jäädä Minusinskiin keräämään voimia rankkaa kotimaan ajomatkaa varten. Jos valmistelut sujuvat hyvin, niin keskiviikkoiltana  lähdetään kohti länttä Arskan kanssa.
Lauantaina nukuttiin pitkään ja hartaasti, kuin humalaiset nokilaispehkossa. No puolen päivän jälkeen kiertelin taas autojen varaosaliikkeissä etsimässä muttereita, rikkoja ja pakoputken alkupään tiivisterenkaita. Ostin samalla paluumatkan varalle kanisterin hyväksi kokemaani Castrolin 5W-40  dieselin  täyssynteettistä öljyä ja palautin samalla tutulle, hyvin ystävälliselle varaosaliikkeen dievutskalle  edellisviikolla ostamani polttoainesuodattimen. - Suodattimen hinta oli muuttunut viikossa neljä sataa kalliimmaksi, joten tienasin sen 400 ruplaa (10 euroa), jos vaan ehdin yritän vielä käydä  tarjoamassa hänelle sitä 400 ruplaa.   Nimittäin kun tarkemmin vertasin nyt käytössä olevaa, niin ostamani uusi ei olisi passannutkaan Transitiin. Pitkin päivää yritettiin tarkentaa Transitin elektroniikkaongelmaa. Joosekin ehti laittaa lusikkansa soppaan ja viimeisen virtalukon pohjasta lähtevän johtonipun tarkastelun jälkeen, tiukkasin akulta tulevan hieman paksumman tulovirtajohdon liittimen molemmilta puolin "Jeesus-teipillä" ja sen jälkeen ei ole yhtään pätkinyt. Huomisaamuna menemme Slavan kanssa tarkistuttamaan aurauskulmat ja käymme vielä autosähkömiehen luona "katsastuttamassa" tuon virtajutun.
Lauantai-iltana meillä oli Arskan kanssa "Lauantain Toivotut levyt" , kuten ennen vanhaan Suomessa.  Niin huonoa on itselläni ollut kotimaan radio-ohjelmien seuraaminen, etten tiedä vieläkö k.o. ohjelma pyörii radiossa. -Lähes 60 vuotta sitten pikkusiskoni Anja kertoi kuinka heidän alakoulun luokassaan Kaitjärven kansakoulussa oli keskusteltu lasten mieluisimmasta radio-ohjelmasta. Siskoni vieruskaveri (paripulpetissa) Matti  (olikohan sukunimi Hyvärinen??) oli kertonut mieliohjelmikseen "Lasten satukuunnelmat ja vanhan tanssimusiikin".   -Lasten satuja olimme kuunnelleet venäjäksi Karatusan pappilassa, kun perheen äiti Antonina (Tonja) luki lapsilleen yhteisen iltarukouksen  (yhteen ääneen rukoiltiin käsi toisen kädessä  venäjäksi Isä Meidän ja Herran siunaus) jälkeen satukirjaa.
Meillä Arskan kanssa oli netti auki kompjuuterissa You Tuben kanavalla ja voi sanoa, että meidän makumme oli melko lailla sama kuin tuolla suomalaispojalla aikoinaan.  Martti Srvon tuotannosta kelpasi vain tuo otsikon biisi, mutta Tapio Rautavaaraa (  mm.Isoisän olkihattu,korttipakka), Olavi Virtaa (Hopeinen kuu luo merelle siltaa,  ... Punatukkainen tyttö -.."Ken kutrejasi nyt silittää...")  Junnu Vainiota ( Albatrossi, Kotkan poikii ilman siipii  maailman myrskyt keinuttaa.) Veikko Lavia ( mm. Väärä vitonen)  Arskan ehdoton suosikki oli tietenkin Topi Sorsakoski (  mm. Surujen kitara). Jos muistan oikein niin aikoinaan Lauantain Toivotuissa oli alkupuolella myös jotain hengellistäkin musiikkia. Niin oli meilläkin Jaakko Löyttyä (Kahden maan kansalainen) Pekka Simojoen (Särkyneiden majatalo) ja Samuel Edelmanin (Maan korvessa kulkevi lapsosen tie).
Tänään oltiin ehtoollisjumalanpalveluksessa, eli  messussa, kuten nykypolvi asian ilmaisee.
Kolme "perusnuorta" ja yksi "uusi" aikuinen, pyhäkoululaisten ja meidän perusjoukkomme lisäksi oli paikalla. Johannalla oli muovikassissa hedelmiä, joista he pyhäkoulualaisten kanssa askartelivat upeat tarjoilut kirkkokahveja varten.  Lähdin kesken kirkkokahvien sillä olin eilen saanut sovittua ajan parturiin.
Sunnuntai näyttää täällä Venäjällä olevan se päivä, jolloin kaikki ovat kaupoilla ja torilla ja siihen sorruin siis minäkin. Parillasadalla ruplalla pääsin puolta lyhyemmälle kuontalolle, niin tukan kuin parrankin osalta. Samalla parturireissulla poikkesi torille, josta löysin oikean kokoisia muttereita, pultteja sekä rikkoja. Eilen olin ostanut pari pakoputken tiivisterengasta ja Arskan toimiessa asistenttina sain korjattua pakoputken alkupään vuodon. Äänet hiljenivät melkoisesti.
Illalla mentiin vielä Ainon ja Arskan kanssa Pitkäsille viettämään viimeistä yhteistäSiperian iltaa. Hilja oli tyttökaverinsa Liisan (molemmat 10v) kanssa leiponeet muffinsseja, joitten kanssa juotiin kahvia ja teetä. Mukavan keskusteluhetken aikana tuli paikalle myös Slava, joka oli ollut huoltamassa perunoitaan kerrostalon yhteisessä kellarissa. Lopuksi katsottiin nykymusikanttien TV-ohjelmaa "Se on elämää..." , joka on Joosen Johannan tämän hetken mieliohjelma (Pitkäsillä on TV:ssä palvelu, jolla voi katsoa edellispäivän liveohjelmia). Pauli Hanhiojan ( vai oliko -joen) vieraina oli tuttuja nykypäivän ykkösartisteja. Suht`mukiin menevä ohjelma, mutta eiläpäissyt Arskan seulaa. Arska käveli tänne kvarttiiralle, ja kun me lopulta Ainon kanssa kotiuduttiin, niin eikös siellä Arskalla ollut taas äänessä Topi Sorsakoski.