"Kaaosteoriasta kaikentakana olevaan suunnitelmaan"

Jostain on joskus tarttunut korvaani sana "Kaaosteoria" - se kait liittyi iänikuisiin kaiken olevaisen luomisjuttuihin.
Ottamatta sen kummemmin kantaa mainittuun asiaan, voin rehellisesti sanoa, että tälle Siperian matkalle lähtemisessä oli melkoinen kaaos ainankin minun ja Jyrin osalta. Onneksi melkein viime tipassa kuvaan ilmestynyt Lauri tasapainotti tilannetta melkoisesti ja ilman (mitkään superlatiivit ei tässä riitä) rakkaan ystävämme Ami Lätin
panosta viimeisen päälle pätevänä auoton sisustus- ja kattotelinearkkitehtinä ja myös käytännön rakentajana
emme olisi selvinneet mitenkään. Amilla oli myös viimeisen päälle hyvät, sopivat ja toimivat "instrumentit" kuhunkin rakentamisen vaiheeseen. Ivecoon rakennettiin takaosastoon varuste/nukkumishyllyt ja katolle Joosen kanootteja varten erikoinen kattoteline, jota jo monet venäläisetkin ovat päässeet ihailemaan.

Tässä ollaan jo ylitetty onnellisesti raja tulleineen. Yllätyksenä oli tienposkeen "Kilomummojen" ( kehumistermi) organisaattorin Tapsan
 meidän kyytiimme tarkoittamat kymmenkunta vaate-, kenkä-, ym. varustesäkkiä . Osa on jo sisällä, mutta Lauri ihmettelee, että mihin nuo loput mahtuu. Saimme kevennettyä kuormasta ison leipä/makkarasäkin Pietarin Marian kirkolle ja sinne jäi myös muutama kookas vaatesäkki.
Tilalle nostettiin Omskiin matkaavat kookkaat ja painavat sähköurut.
Alussa mainittua kaaostamme olennaisesti lisäsi Jyrin viime tipassa tekemät "talokaupat". Mainittu "Nomadilähetyksen" pioneeri, ammattivalokuvaaja ostaa täräytti kokonaisen jalasmökin irrotettavine kuisteineen. Onneksi löytyivät Jölö ja Ami auttamaan jo siirrossa ja aikaisemmin mainittu "nuorimies" Kepe 75v traktoreineen mökin paikalleen sijoittamisessa antamaan konevoimaa.
Lähtöpäivää edeltävänä yönä klo 02.30 kattoteline ja kaksi kanoottia olivat paikoillaan. Siinä ohella Lauri oli siivonnut kaatopaikkaa muistuttaneen autotallini ja lähti hänkin parin kolmen tunnin yöunille. Aamulla oli pakattava vielä henkilökohtaiset tavarat  Mäkihyppy kamat oli jo valmiina laukussa ja toiseen survoin paljoa
miettimättä vaan jotain syksyn ja alkutalven kelejä varten.
Olohuoneen pöydälle kirjelappu vuokralaiselle (tuttu ystävä Niina, 4v Leonsa kanssa) ,että sorry nyt kun

nää siivous ym. hommat jäi suurelta osin sinulle. -No korvaukseksi ylimääräisestä työstä jätin Niinalle mojovan kasan hyviä leivinuunin lämmitys klapeja.
Tässä kuvassa ollaan Idäntyön tärkeimmässä vaiheessa, elikä kiittämässä Jumalaa tähän astisesta ja pyytämässä siunausta, johdatusta ja varjelusta
edessä olevalle matkalle. "Kilomummoporukkaa" organisoivan Tapsan
porukasta osa erohetkessä tullin Venäjän puolella.
Suuri helpotuksen tunne valtasi sismmän kun huomattiin että oltiin onnellisesti rajan itäpuolella ja edessä "mittaamaton" määrä kilometrejä..
Sen verran pitää pakittaa, että osa "kaaostamme" liittyi veljiltäni (todellisilta idäntyön puurtajilta) Martilta ja Ilmarilta saamaamme rippikoulupojan ikäiseen Ivecoon, jossa kaiken kiireen keskellä käytiin läpi lataus- ja vesiletkuongelmat

Tätä hetkeä oli odotettu hartaudella. Ja hartaudesta tässä onkin kysymys . Nishni Novgorodissa SEKLin lähettinä toimiva ystäväni Miina Viitanen ruokkii meitä juuri Jumalan sanalla ja kohta kuvanottamisen jälkeen tilanteeseen hyvin valitulla Siskonmakkarakeitolla.
Lämpimän suihkun lisäksi Jyriä ja Lauria hellittiin viihtyisällä sohvamajoituksella. Itse en suostunut ns. sisätiloihin, sillä kymmenillä idänmatkoilla olen oppinut, ettei automiehen pidä luopua autostaan edes yöllä, koska kävelymatka olisi niin pitkä Suomeen takaisin. Kiitollisuus Jumalalle ja Vapahtajallemme täyttää mielen ,ja myös tietoisuus siitä, että niin monet muistavat meitä matkalaisia rukouksin ja muutenkin siellä Suomessa ja myös täällä Venäjällä.Todellakin saamme vaeltaa valmistetuissa teoissa eikä missä tahansa sattuman varaisessa jutussa.  (Kuvat : Jyri Pitkänen)

Haikeutta ilmassa

Tänään kävimme Riikan ja Jannen kanssa laittamassa kesäpaikkaa Tallisaaressa talvitelakalle. Ensin vietiin lapset Tähkä 6v ja Hermanni 4v Ansko mummille . Jo Viuhonmäessä halailtiin ja siunasin pikkuisia. Heitä näen seuraavan kerran joulukuussa, jos Jumala suo. 13v Tuitun hyvästelin jo Vääksyssä.
Nostettiin laiturit maihin ja peiteltiin keskeneräisen kesämökin ikkuna-aukot, ettei talven tuiskut kastele lattiaa ja sen eristeitä. Viimeinen myrskynkaato tukki kuorittiin porukalla ja kannettiin agregaatti veneeseen Siperian matkaa varten. Keräilin jonkunverran rakennustyökalujakin matkaa varten. Puhdistettiin myös roskat saunan
viemäriputken suulta. Sitten ei muuta kuin tavarat veneeseen ja viimeinen puolen kilometrin soutu mantereen rantaan. Vielä vene kumolleen pohjapuitten varaan ja tavarat autoon ja kohti Viuhonmäkeä, jossa kohta lämpimät halaukset tyttären ja vävyn kanssa.  -Edelleen Ivecon varustelua; mm.patjan sopivaksi leikkaaminen  tavaratilan toiselle sänkyhyllylle, sekä "olohuoneen" ison vanerilevyn sahaus kahtia, jotta saadaan avaruutta matkantekoon. Katselen siihen tilaan myös pienikokoisemman patjan.
Iltapäivällä soitteli Omskista Siperian lääninrovasti Juha Saari. Neuvoteltiin matkaamme liittyvistä asioista ja sovittiin tapaaminen Pietariin Marian kirkolle. Sieltä lähtee ehkä kyytiimme sähköurut Siperian tarpeisiin.
Toisetkin pienemmät sähköurut saatetaan ottaa  mukaan Ilmari veljeltäni, mutta tarjolla ollut kaasulämmittimen asentaminen taidetaan jättää vielä. Ystävämme Erkki Kurppa olisi antanut ne purettuaan asuntoautostaan. Erkki olisi vielä käynyt asentamassa ne Ivecoon, mutta ne olisivat vieneet
jonkun verran tilaakin jota Ivecossa tarvitaan muuttotavaroille Omskista Krasnojarskiin.
Aamulla menen Diesel Pertteihin tarkoituksena löytää vika miksei Ivecon laturi toimi.

Uusi "kilpailija" blogirintamalla

Vilkaisepa uutta Nomadimission blogia: http://www.nomadimissio.blogspot.com/ Tekijä on valokuvista päätellen
alan miehiä ja tekstipuolellakin löytyy. Jäljet viittaavat vahvasti erääseen Siperian reissuun lähtijään, josta
ystäväni veteraanimäkihyppääjä Kari Pesonen on käyttänyt nimitystä: "Kantri-Jyri".

Näyttää siltä, että alkuperäinen programmi Siperiaan lähtemisestä on lähellä toteutumista.Olin asettanut tavoitteeksi päästä lähtemään syyskuun puoliväliin mennessä ja nyt se näyttää toteutuvan, vaikka haaveilimme
tielle pääsystä jo muutamaa päivää aikaisemmin  Viisumit olimme saaneet jo aikaisemmin, mutta aika vaan kävi vähiin ja täällä kotonakin on "kaikki" vielä levällään, kuin "Jokisen eväät".
Eilen Särkikujalle saapunut Lauri Häkkinen kävi tänään Jyrin kanssa poimimassa kahdesta puusta ison lastin omenia Haukiniemessä. Samalla he toivat Juhon omistaman lasikuitukajakin, jota Joose kovasti odottelee.Huomenna he vievät omenat tuoremehuasemalle, josta Ami hoitelee mehut talteen.
Puolenpäivän maissa hain Jyrin varaamat ja Johannan tilaamat 5 patjarullaa Jyskistä. Ne oli koneellisesti pakattu tiiviisiin rulliin, eivätkä vie niin paljon tilaa kuin pelkäsin. Luultavasti joudumme pyytämään LPR:n ystäviä rajanylitysapuun. Yksi ihminen saa viedä Venäjälle 50kg tavaraa.Kävimme myös "Matin Montussa" täydentämässä työvaate- ja kenkä arsenaalia.

Meillä oli Särkikujalla niin tiivistahtinen viikko ensinnä Jyrin jalasmökin sekä erillään olleen kuistin siirron  ja lopulta vatupassiin asentamisen  ja sitten Ivecon tavaratilan hyllyjen rakentamisen kanssa, etten ehtinyt juurikaan syventyä itseensä Ivecoon. Masa oli kuin ohimennen maininnut että hän oli lataillut Ivecon suurta akkua Pietarin ympäristön vankiloihin tekemiensä reissujen lomassa.Iso akkuhan on vasta noin vuoden ikäinen. Ivecossahan oli viimeisellä reissulla ollut ongelmia valojen kanssa. Masan tuttu kaveri Tarmo Okkola oli kuitenkin saanut valot taas toimimaan.
Särkikujan talkoissa Lätin Amilla oli iso rooli (ja hyvänä apuna oli myös 5v Väinö) hyvällä ja monipuolisella työkaluarsenaalilla ja toimivilla ideoilla varustettuna.
Eilen kävin Savon Pultista vetokoukkutarvikkeet ja poikkesin myös jututtamassa katsastusmiestä. Varaosat oli varustettu EU-direktiivimerkillä joten -no problem. Samoin hain 12 litraa Ivecoon sopivaa laatuöljyä jonka
entinen rippikoulupoikani antoi liikkeestään sopivalla hinnalla. Öljynsuodatin pitää hakea varaosaliikkeestä.
Onneksi kävin tarkistuttamassa myös latauksen. "Sähkö-Pertti" kutsui  Ivecon maanantaiaamuksi remonttiin.
Samalla pitää laittaa kuntoon jäähdytinnesteen vuoto, jonka sain paikallistettua kotipihalla.
Veljeni Ilmarikin soitteli ja kertoi, että Taavetissa Erkki Kurpalla olisi Ivecoon käypänen as.auton nestekaasulämmitin. Sovimme, että mietitään huomisen aikana mitä tehdään,
Illalla kävimme saunomassa Tallisaaressa. Alkuhiki otettiin kuorimalla muutama myrskynkaatopuista sahattu
tukkipuu. Janne oli lämmittänyt savusaunan hyvin ja kyllä oli makoisat ja pehmoiset löylyt. Kävimme 2-3 krt
uimassakin, vaikka vesi oli todella kylmää. Juotiin vielä porukalla iltatsajut täällä Viuhonmäessä ja Hermanni sai Jyriltä hyviä omenia pienen pussillisen.
Aamupäivällä tyhjennellessäni keittiön työpöydän laatikoita paperitavarasta sattui käsiini vanhan ystäni nuorisonohjaaja/kirjapainoyrittäjä Pertti Nousiaisen joskus elokuulla lähettämä posti: Pari "Herätys viesti"
lehteä ja saatekirje, jonka olin kyllä aikoinaan lukenut. Kirjeessä Pertti kyseli minua uuden ison kirjapainohallin rakennustalkoisiin   Suolahdelle. Tämän Siperian matkan valmistelujen vuoksi ei ollut mahdollisuutta sinne lähteä.  Viimeksi olin tavannut Perttiä noin kymmenen vuotta sitten kun olimme Kusti Materon apuna OB-joen lastenmissiossa lähtöpaikkana Hanti-Mansiisk. "Herätys viesti" n:o 1  2010 oli mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu juttu nimeltään "Jumalan suunnitelma". Siinä Pertti kertoo stoorinsa nuorisotyöntekijästä hengellisiin painotuotteisiin keskittyneeseen kirjapainosektoriinsa, jossa ensimmäinen ja kaikkien tuntema painotuote oli "Sininen laulukirja". Minulla "sattuu olemaan" yksi noita aivan ensimmäisiä
vähän isompia "Sinisiä". Olin lainannut tuon laulukirjani joskus lähes 50 vuotta sitten silloisen kotiseurakuntani
Luumäen nuorisotyöntekijän sijaiselle Vuokko Leinoselle, joka palautti sen viime vuonna postitse.

Pertin jutun otsake "Jumalan suunnitelma" on totta, kumpa jokainen meistäkin löytäisi itsensä oikealta paikalta
tuota suunnitelmaa. Vaikuttaa siltä, että minun kohdallani se olisi tänä syksynä ja vielä siitä eteenpäinkin
Etelä-Siperia

Aikataulutarkistuksia

Opin Miina Viitaselta uuden termin  -"Matkalaukkutunnelmia". Laukun pakkaamiseen saakka en ole vielä ehtinyt, mutta kait sitä tunnelmaa alkaa jo olla.  Meillä kolmella lähtijällä oli suunnitelmissa
aikaisimpana mahdollisuutena lähteä huomenna, koska myös Lauri Häkkinen (n 28v rakennusalan opiskelija, takana 1 vuosi rak.mestarin opintoja) sai tänään viisuminsa. Meille Jyri Pitkäsen kanssa viisumit tuli jo hyvissä ajoin. Jyrihän on Joosen veli ja on ammatiltaan valokuvaaja. Jyri on yrittäjä ja hänellä on toiminimi johon liittyen hänellä on yhtä ja toista järjesteltävää lähtötohinassa. Jyri osallistuu rakennushommiin, mutta myös pyrkii hyödyntämään ammattiosaamistaan niin automatkan kuin perilläolonkin aikana.Yritämme kehitellä siitä nykyaikaista versiota "teltantekijä" työstä.
Kaiken kukkuraksi Jyrillä on ollut viikonpäivät melkoinen "romuska", joka on välillä vienyt miehen sängyn pohjalle. Yritämme päästä tien päälle viikonlopun aikana tai sitten viimeistään maanantaina.
Eilen "ikinuori" 75v Kepe Inkinen kävi traktorillaan vinssaamassa Jyrin jalasmökin sijoilleen
vähän kauemmas Joosen talosta, jotta kuisti mahtuu paikoilleen. Tänään aamupäivällä saimme sitten ystävämme Ami Lätin kanssa asennettua jalasmökin ja kuistin vatupassiin.
Jo eilen olimme Amin kanssa tehneet asennushommia myös Ivecossa. Aloitimme rakentaa  peräosaan tavara/nukkumishyllyjä. Tänä iltana saimme ne valmiiksi. Innokkana apulaisena jaloissamme hääräili Amin ja Annan esikoinen 5v Väinö.  Jäin viime yönä Särkikujalle yöksi, mutta nukuin huonosti, jos ollenkaan.
Nyt pääsen taas omaan sänkyyn ja eiköhän unikin tule paremmin.
Jotkut mäkihyppykavereistakin ovat soitelleet tähän reissuun liittyen ja toivotelleet siunausta ja turvallista matkaa. Se on todella lämmittänyt mieltäni.
Tänään sain myös ilahduttavan tekstiviestin Oulun ELY-keskuksesta. Entinen rippikoululaiseni sattuu hoitelemaan juuri Muorimäen hyppyrimäen hanketta ja kertoi, että viimeistään maanantaina hän saa tehtyä päätöksen avustusasiassa. Harmi kun en voi olla poikien tukena paikanpäällä. Olisi ollut mukava veivata Leylandin rattia siellä talkoohommissa. Mutta luotan siihen että poijjat "hoitavat homman kotiin".
Ennen Siperiaan lähtöä on monenlaista tekemistä. Tässä kotona pitää siirtää lähes kaikki varastoon (myös yksi makuuhuone jää minun tavaroittn varastoksi. Ivecoon pitäs vielä ettiä vetokoukku ja joitain varaosia.
Riikka, Janne ja lapset Tuittu 13v, Tähkä 6v ja Hermanni tulevat huomenna koulun jälkeen ja ehtivät vielä tavata minut. Kaikkia lastenlapsiahan tässä tulee eniten ikävä, mutta jo joulukuussa tulen takaisin.
Vielä ennen lähtöä pitäisi kirjoittaa se ensimmäinen "lähettikirje" jonka lähettisihteerit Anni Pitkänen ja Satu Eronen (annipitka@gmail.com  ja satumaria.eronen@gmail,com) toimittavat niille jotka ovat antaneet yhteystietonsa. Sille listalle mahtuu vielä lisää esirukoilijoita ja tukijoita.

Matkalaukkutunnelmaa havaittavissa

Otsikon ilmaisu oli minulle uusi. Luin sen juuri Miina Viitaselta tulleesta s-postista.Se on kuulemma venäläinen ilmaisu ja sopii juuri meidän tilanteeseemme. Meillä on tarkoitus poiketa kahvilla Miinan luona Nishni Novgorodissa ja Miina kirjoitti, että kirkon vierastiloissa voisi nukkuakin. Se sopisi meille hyvin. Tarkoitukseni on että ajamme NN:iin jossa pidämme ensimmäisen kunnon tauon. Meillä kolmella, siis myös Jyrillä Lauri Häkkisellä on k-autokortti, joten yksi voi nukkua "olohuoneen" penkillä kun kaverit ajaa ja lukee karttaa.Huomenna on tiivis päivä. Postissa osoitteen muutos pankki ja vakuutusyhtiöasioita.
Särkikujalla puskien raivausta ja Jyrin jalasmökin tunkkausta (keskiv. siirto talviteloille kauemmas talosta, jotta kuistikin mahtuu paikoilleen.) Ivecon tavaratilaan pitää rekentaa nukkumis/tavarahyllyt ja myös tsekata saadaanko ja miten Joosen kanootit jotka nyt ovat vielä Haukiniemessä ja Matkolla mahtumaan mukaan.
Vieläkin on hyvä mieli ja mielessä se lämmin tunnelma jota koin sunnuntaina työhönsiunaustilanteessa ja sitä seuranneessa jumalanpalveluksessa ehtoollisenviettoineen.

Vajaa viikko starttiin

Tänään oli koskettava hetki olla siunattavana Siperian työhön. Kanssani saman alttarin ääressä Ryttylän lähetyskeskuksessa oli erilaisiin tehtäviin kotimaassa siunattavana lukuisa joukko muitakin. Kaikki huomattavasti minua nuorempia henkilöitä. Siunaaminen tapahtui viikonloppuna pidetyn SEKLin vastuunkantajaretriitin päättäneen jumalanpalveluksen yhteydessä ja sen toimitti lähetysjohtaja Timo Rämä avustajinaan SEKLIN liittovaltuuston hallituksen pj. Heimo Karhapää ja liturgina toiminut Tapani Kaitainen.
Ainoana lähetyskentälle lähtijänä minun tehtävänä oli käyttää lyhyt puheenvuoro, jossa kerroin myös tulevasta tehtävästäni. Lähes salintäyteisessä kuulijakunnassa oli mukana osa sisaruksistani puolisoineen ja myös mukavan kokoinen ryhmä entisiä srk.nuoriani. Näitten viimeksi mainittujen kanssa kokoonnuimme siskoni Anjan kotiin juhlakahveille tilaisuuden jälkeen.
Perjantaina olimme hakeneet Jyrin Pitkäsen kanssa Martti veljeltäni matka-autoksi -95 vuosimallia olevan ison Iveco pakettiauton (kokonaispaino 3,8tn , joten se on samalla pikku kuormuri).
Tarkoitus oli ajella perjantaina Ryttylään, mutta kun menimme Somerharjuun Ilmarin luo hän
laittoi auton huoltotarkastukseen jossa virähti aikaa ja niimpä jäimme sinne yöksi. Lauantaina Jyri meni Ivecolla Helsinkiin tyhjentämään Hakaniemen kämppäänsä ja minä ajelin Skodalla Ryttylään.
Olemme nyt Vääksyssä tyttäreni Riikan kotona kumpikin naputtelee kannettavaansa.
Aamulla ajetaan Savonlinnaan. Jyri vie kamppeensa Särkikujalle jalasmökkiin ja sitten alkaa tosi toimet lähtövalmistelujen osalta

roudaukset jatkuu nyt kotona

Joskus aikoinaan kun kotona oli vielä koko perhe ja oli kyseessä siivoushommat yritin "pullistella" osuuteni hyvällä hoitamisella, mattojen piiskaamisella ja imuroinnilla, mutta naisväki sanoi, että suurin hommahan on pölyjen pyyhkiminen.
Nyt kun teen kaiken yksin; tyttäret häipyivät ensin opiskelujen ja sitten perheittensä merkeissä elämään omaa elämäänsä ja lopulta vaimonkin valitsi oman tiensä , niin joutuu huomaamaan että kyllähän ne asiaa puhuivat siivouksenkin osalta.   Lauantaina olin vielä "kunnon" miehisessä hommassa tyttärien kesäpaikkasaaressa.
Kävin m-sahan kanssa myrskyn kaatamista neljästä isosta petäjästä kaikki jo sahatut oksat , jotta ne olisi helpompi kuoria ja sitten kuorin kolme ja puoli paksukaarnaista tyvipölliä ja järjestelin tavaroita talvea silmällä pitäen. Sunnuntai meni kirkossa ja kyläillessä, mutta taisin jo illalla alottaa kirjojen siirtämistä.
Koko eilispäivä kuten tämä tiistaikin on kulunut ison kirjahyllyn osittain purkamisella ja siirtämisellä kamariini sekä kirjojen imuroinnilla ja uudelleen asettamisella hyllyihin. Suurin työ on kuitenkin ollut lähes "lukemattomien" palkintopyttyjen kostella pyyhkimiseen siirtrtämiseen ja uudelleen asetteluun.
Siinä samalla pyyhin perusteellisesti 15v sitten 50v lahjaksi  lapsiltani ja sukulaisilta saamani palkinto vitriinin
ja siirsin myös sen kamarin puolelle. Nyt on jo suurin osa niin kansallisista ja veter.cupin , kuin myös useista kymmenistä veteraani-iän SM kuin MM-mitaleistakin omilla paikoillaan, mutta kyllä se työstä kävi ja ennenkaikkea se otti aikaa.
Illalla teimme ja allekirjoitimme vuodenmittaisen vuokrasopimuksen tästä talosta nuoren tutun Jyri Pitkäsen kanssa seurustelevan yksinhuoltajaäidin kanssa.Nelivuotias Leo saa oman huoneen, eikä ahtaanpaikan kammoa tarvitse 25v Niinankaan potea kun pääsevät 50 neliön yksiöstä tilavaan ok.taloon muuttamaan.
 Vuoden päästä ja jo sitä ennenkin katsellaan mikä on tilanne ja myös tsekataan jatketaanko vuokrausta. Nyt tilanne on poikkeuksellinen. Minun tavarani jäävät taloon. Osa huonekaluistakin vuokralaisen käyttöön. Yksi kamari ja kaksi varastoa kuten autotallikin jäävät minun varastotilaksi. Kuten edellä kerroin niin osa tavaroistani siirtyy kamariin ja varastoihin. Autotalli toimii osittain myös vuokralaisen  Niina Juutin halkoliiterina. Sinne nostamme Jannen kilpaveneenkin hänen veljensä Arskan kanssa kunhan
ehdin tehdä siellä vähän kunnostusremonttia. Irrotan päätyseinän lastulevyt kokonaan ja niistä pari alaitan
aikoinaan vesivaurioituneeitten tilalle kattoon. Nyt ajatus alkaa jo tökkimään sen verran, että taidan mennä nukkumaan. Viikonloppuna on Ryttylän reissu. Jyri jatkaa miun aoutolla ja peräkärryllä Hesaan tyhjentämään
Hakaniemen kämppäänsä. Ne tavarat viedään sitten Jyrin ostamaan jalasmökkiin joka on nyt Särkikujalla.