ALLAKKA HUKASSA, MUTTA LEIMA PASSISSA

Hukassa on taas kerran almanakka, eikä ihan mikä tahansa, vaan työnantajan kustantama Kansanlähetyskalenteri. Jonkun kerran allakkani on löytynyt Joosen allakoitten joukosta . Elikä oon sen unohtanut Joosen autoon tai kotiin täällä Suomessa tai Siperiassa. Joosella sattuu nimittäin olemaan samanlainen allakka.  Yleensä kadonneet allakat löytyvät, paitsi se jonka lienen pudottanut 90-luvun lopulla OB-jokimissiossa laivan sohvan välipohjaan.
Viime vuosikymmenten allakat ovat tallessa jossain kaapissa tai pahvilaatikossa tulevia kirkkohistorian/mäkihypyn historian tutkijoita varten. Liikkeellelähtö ilman allakkaa on kuin lähtisi paitahihasillaan  vaikka onkin pusakkakeli. Irtonaiset muistilaput tuppaa häviämään ja meikäläisen muisti alkaa olla kuin Turhapuron elokuvassa, jossa muisti palaa pätkittäin. Joku empaattinen vierelläkulkija on tosin lohduttanut että ikääntyneemmillä ihmisillä on vaan kovalevyllä niin ylettömän paljon tavaraa, että se tieto tulee ulos vähän hitaammin. Huomenna tai ylihuomenna muistuu yks`kaks`tutun kaverin nimi joka ei sitten millään tule mieleen kun siitäon tarve.
-Jos joku lukijoista kokee samantapaisia ongelmia ja epäilee itsellään jopa hiipivää dementiaa, voin lohduttaa ettei se ole vielä dementiaa jos unohtelee tavaroita esim. auton avaimia tms.  Vasta sitten on kyseessä dementia kun löydettyään hukassa olleet avaimet ei muista mihin niitä käytetään.  -Itselläni saattaa olla jo hitaasti hiipiviä "emmental-oireita", sillä toisinaan yritän ensin tunkea kotioven lukkoon jotain aivan erisorttista avainta kuin se ikivanha yksinkertainen abloyavain, jolla ovi aukeaa.
"Leimalla" en tarkoita vielä sitä leimaa, jonka Venäjän tullivirkailija toivottavasti iskee passiini kun huhtikuun puolivälissä, jos Herra suo ylitän Venäjän rajaa Nuijamaalta käsin kahden talkoomiehen; Arskan ja Mikaelin kanssa  25v vanhallaTransitillani.Peräkärryssä on tavaraa Omskissa kieltä opiskelevalle Aitamäen lähettiperheelle.  Paluumatkalla kesäkuussa tuomme Pitkästen muuttokuorman  ja parin naislähetin Tarjan ja Sirpan  matkalaukkuja, jotka pitää poimia kyytiin jo menomatkalla .Pitkäset lentävät ensi viikon alussa Minusinskiin ja Johanna palaa lasten kanssa jo toukokuussa. Joose jää kanssamme sinne vielä rakennushommiin. Edessä on järjestyksessä kahdeksas  kolmen kuukauden matkani pakettiautolla. Usein on mukana myös peräkärry tavaroitten kuljettamista varten.
Otsikossa mainittu "Leima passissa" tarkoittaa sitä, että köyrittyäni pitkästi toista viikkoa ahtaassa autotallissani vanhan Transitin alla ruosteita poistaen ja reikiä pellillä paikkaillen, lasikuitukittiä laittaen ja maalaillen sain "leiman" katsastuskonttorilla. Vanha palvelija meni nikottelematta läpi eka kerralla.
Jarrut piti hyvin ja päästöarvotkin olivat kuin uudella autolla.  Olin lastoittanut vähän jo rikkoutuneet käsijarruvaijerit ja myös  säätänyt käsijarrun pitäväksi ja  hätäapukorjannut väljät takaiskarien alapäät. Arska, joka on toiminut viime viikkoina jo ankaran räkäflunssani sekä kyseisen katsastusrempan aikana huoltokuskinani käyttäen minua ruokakaupassa sekä hakien milloin mitäkin tarviketta varaosapuolelle oli käynyt hitsauttamassa lisää uutta plootua pahasti jo ruostuneeseen vetokoukun kiinnityssysteemiin.
Huojennus leiman saamisen jälkeen oli melkoinen.Olin kysellyt myös Automestareilta jakopäänhihnan vaihtamisen hintaa.Kilometrien puolesta olisi   vielä ollut varaa, mutta kun edellisestä vaihdosta on jo viisi vuotta sovin ensi maanantaille tuon remontin.  Saavat samalla vaihtaa uudet Castrolin täyssynteettiset öljyt ja suodattimen moottoriin ja tehdä muut asiaan kuuluvat tarkistukset. Pitää muistaa vielä pyytää tekemään jotain polttoainetankin "huohotusputkelle". Ilmeisesti venäläinen dieseli on tukkinut k.o.ilmaputken jonka vuoksi tankkaaminen on hidastunut ja vaatii jo melko lailla kärsivällisyyttä.
Kulunut talvi meni ilman ensimmäistäkään hiihtokilometriä ja mäkihyppyjäkin tuli reilut parikymmentä.
Muorinmäellä vietin aikaani melkolailla auttaen Janne Haukipuroa mäkirempassa, mutta ensimmäistäkään hyppyä ei päästy hyppäämään. Kerran saatiin jo lumetettuakin mäki, mutta Jannen piti lähteä rekkahommiin ja minun seurakuntavierailulle "etelään".Sitten vesisade ja lämpimät säät sulattivat ne lumet. Oman kuntoni hoitamisessa oli talven parasta vävy Jannen ja Riikan sekä Arskan kanssa toteutettu myrskytuhosavotta Tallisaaressa. Kuljetuspuolella ahkeroivat veljeni Aku ja Ilmari Auliksen vanhalla Lynxillä ja  Riikan eno Veikko poikansa Simon ja kaverinsa Martti Luukon kanssa mönkijöillään ja lopuksi Simo nelivetotraktorillaan ja metsäkärryllä ja nosturilla kuormasi pöllit pinoihin mantereelle. Kun teatterialan ammattilaiset Martti näyttelijä/ohjaaja  ja Janne valo- ja äänisuunnittelija tutustuivat
ei jutuista meinannut löytyä loppua. Luukon  Masan elämäntyö on ollut maa-ja metsätilan hoitamisen ohessa edistää seutukunnan kulttuurielämää erikoisesti harrastajateatteriohjaajana. Masa on myös aivan nuoresta asti harrastanut ja myös hyvin menestynyt metsätaitokisoissa. Patistelinkin Jannea kutsumaan Marttia vaimonsa kanssa kesällämestämarssille Tallisaareen ja testaamaan samalla savusaunaa.
Eilen katsastuksen jälkeen kävin hoitelemassa pankkiasioita. Laskuja oli kertynyt melkoinen nippu ja kyllä siinä tili hujahti  melkolailla miinuskatteelle kun niitäselvittelin. Olin laittanut eilisaamuna Joosen matkassa pari matkalaskua SEKLille. Joose oli Johannan ja pikku-Pietarin kanssa tapaamassa esimiestämme SEKLin  Venäjäntyön koordinaattoria Tapni Kaitaista. Pitänee soittaa SEKLin taloustoimistoon, että laittavat minulle "kottia", että selviän vielä maanantaina auton huoltojutuista.
Varsinkin näin keväisin vanhan auton omistajana tulee ketteltua löytyisikö sopivan hintaista tuoreempaa kulkuneuvoa, mutta kummasti autokuume helpottaa, kun muutaman kerran painelee otsikkoa tyhjällä lompuukillansa.

RÄKÄTAUDIN KOURISSA, MUTTA KULTTUURIAARTEITTEN PARISSA

Tämä viikko on mennyt sairastamisen piikkiin. Viime viikonloppuna aloin valmistella Transitia katsastukseen, koska huhtikuu ja seuraava Siperian reissu lähestyy. Joose perheineen on lähdössä Siperiaan huhtikuussa ja minun suunnitelmani oli lähteä myös huhtikuun alussa heti Ryttylässä maaliskuun lopussa pidettävien Idäntyö-päivien jälkeen.  Pitkäset pakkaavat tavaransa Minusinskissa ja minun pitäisi tuoda muuttokuorma Joosen kanssa kesäkuun lopulla. Johanna on palaamassa lasten kanssa jo huhtikuun lopussa Suomeen.
 Pyysin Arskan kaveriksi ja nostimme soutuneuvoksen (vävy-Jannen)  kilpaveneen  ulos autotallista ja asensimme veneen talon päätyyn  autonrenkaitten päälle ja  pressun alle.  Kävin pesettämässä pakuni lähi-huoltamolla Mertalan Nesteellä ( alustan pesuosuus ei näy toimineen ollenkaan) ja tyhjensin autotallia niin, että sain Transitin mahtumaan sisälle.  Olin hakenut romuliikkeestä peltiä remonttia varten ja lainannut Jooselta Makita-ruuvinvääntimen. Joosen pikku rälläkkä minulla oli jo ennestään lainassa.  Olikohan se maanantai, kun hain Joosen Vainikkalasta, kun hän palasi parin viikon reissulta Siperiasta.
Tiistaina aloin putsailla  Transitin helmapeltejä ruosteesta.Jonain yönä tuli kurkku kipeäksi ja lienee ollut vähän kuumettakin . Sitten alkoi myös räkä vuotamaan.  Olo oli niin huono, että peltihommat piti jättää odottamaan parempia aikoja.
Nyt on mennyt muutama päivä tässä sohvalla telkkaria  töllöttäen ja Veikko Lavin elämänkertaa ( "Kun suksi ei luista" ja "Laulajan testamentti") lueskellen. Ennen viime syksyn Siperian reissua olin lukenut Tuula Salmen kirjoittaman "Laulun arvoisen Lavin".  -Samaan syssyyn kahlasin  nyt läpi Topi Kärjen elämänkerran "Siks` oon mä suruinen", sekä myös Junnu Vainion elämästäja musiikista kertovan "Aivan kuin mainingit sois".  -Huolestuneena oon seurannut TV;stä myös surullisia uutisia Ukrainasta.-Toivottavasti se kriisi saataisiin ratkaistua ilman pahimpia "skenaariota".
 Noitten  kansainvälisten murheitten seuraamisen keskellä,siis melkoinen pläjäys painoarvoltaan arvokasta suomalaista kevyen musiikin historiaa. Mielenkiintoni aiheeseen pohjautuu siihen, että  isäni Toivo Lamminpää oli monien ammattiensa ohessa  kotiseudullaan Savitaipaleella ja myös sen lähialueilla arvostettu harmonikan soittaja. Parissa noitten seutujen kotiseutuhistoriasta kirjoitetuissa kirjoissa hänet mainitaan  huomattavana muusikkona. Harmonikkamusiikki ja ns. kevyt musiikki on tullut minulle aina vaan tärkeämmäksi, vaikka  hengellinen musiikki eri muodoissaan onkin tärkeintä. Joskus yheksänkymmentäluvun lopulla ostin eräästä vanhojen soitinten liikkeestä Pietarista vanhan kolmerivisen venäläisen haitarin. Melodiapuolessa on venäläinen systeemi (basso on samanlainen kuin suomalaisessakin  hanurissa), joten se on vain koristeena olohuoneessani. - Eräs lukuisista toteutumattomista haaveistani  on   ostaa viisrivinen haitari ja opetella myös soittamaan sitä. Toinen saman luokan haave on muutaman kirjan kirjoittaminen. Kolmas haave on rakentaa vävy-Antin kanssa heildän perheelleen purjevene. En vaan tiedä koska minulla olisi  aikaa  noitten haaveitten toteuttamiseen.
Eilen Arska tulla tupsahti postilaatikon kautta ja lähti käyttämään minua lähikaupassa. Arska luuli, että olin taas lähtenyt auttamaan Jannea Muorinmäen hyppyrimäkiremontissa. Koin Arskan tulon; ja sanoin sen myös hänelle, aivan kuin Taivaan lahjana, sillä jääkaapissa oli ainoastaan valo ja juustonpalanen.
Patistelin Arskaa laittamaan viisumianomuksen vetämään ja sovimme Siperiaan lähtöpäiväksi  10.huhtikuuta Arskan "bisneksien" vuoksi. Näin minullekin jää vähän enemmän aikaa  Transitin katsastuskseen.  Oon kyllä mietiskellyt tuota autoasiaa siltä kantilta, että jonkun verran tuoreempi paku vois olla paikallaan, mutta tähän asti on tuossa autokuumeessa kummasti auttanut,kun oon painellut otsikkoa tyhjällä lompuukilla.
Minun pitäs hakea peräkärryni Kuopiosta ja yrittää samalla ainankin käydä Haapavedellä. Toivottavasti Janne pääsis hyppäämään Muorinmäessä näillä "takatalven" lumilla.

"NO ONKOS TULLUT KESÄ NYT TALVEN KESKELLE? ..."

Ei nyt sentään kesä ole tullut,  mutta hyvin lauha ja vähäluminen tämä talvi on ollut.
Mäkihypyt ovat jääneet hyvin vähälle. Itsenäisyyspäivän leirillä Taivalkoskella seitsemän hyppyä, Kiteen veter.cupissa neljä ja viime viikonloppuna Taivalkoskelle siirretyissä veter.SM-kisoissa yhteensä kymmenen hyppyä eli yhteensä 21 koko talvenna. Haapavedellä saimme mäen lumettua, mutta emme ehtineet  hypätä kertaakaan kun lauha keli ja tuulinen vesisade vei lumet mäestä. -Ehkä vielä kerran yritetään Janne Haukipuron kanssa lumettaa Muorinmäen hyppyrimäki Haapavedellä. Menen sinne ensi viikolla vielä yhdelle talkoosessiolle. Rakentamisohjelmassa on tuomaritorni. -Yritän houkutella Ylistaron pikkujättiläisen Raimo Rannanpään mukaan talkoisiin. Mahdollisesti veljeni Auliskin lähtee mukaani kaksitelaisen Ski-Do moottorikelkkansa kanssa. Kokeillaan miten se toimisi Muorinmäen lumetushommissa.
Tää blogikirjoittelu on ollut viimeaikoina ihan jäissä, mutta jospa se tästä  vielä  virkistyisi.
Eilisiltana saimme päätökseen tyttärieni kesäpaikkasaaren myrskytuhosavotan. Tuon 11 hehtaarin  kokoisen saaren eteläpuolella oli yhteensä  54 isohkoa närettä kaatunut juurakoineen. Talkoissa oli metsurihommissa kanssani vävy-Janne ja hänen veljensä Arska ja nelimetrisiksi  pätkittyjen pöllien siirrossa saaresta ensin jäälle m-kelkalla kahtena päivänä veljeni Aulis ja Ilmari. Lunta oli vähän, eikä kelkka jaksanut kiskoa painavimipia tyvipöllejä, mutta onneksi lankomies Veikko Kosonen ja hänen poikansa  Simo tulivat talkoisiin nelivetomönkijän ja erinomaisen yksiakselisen juontokärrynsä kanssa.
Tyttärieni äidin omistamassa  saaren itäosassa oli 34 kaatunutta runkoa ja hänen siskonpoikiensa puolikkaassa parikymmentä runkoa. K.o.mönkijästä irtosi ja vääntyi vaihteensiirtäjävipu, mutta Veikon  ja minunkin hyvä ystävä, teatterineuvos Martti Luukko tuli apuun Hirvasvuoren takaa ja ajoi loput Mäkelän poikien puista metsästä saaren rantaan.  Olin itsekin Transitillani Arskan kanssa siirtänyt  Veikon juontolaitteella ja iänikuisen vanhalla kakkos peräkärrylläni useampia lasteja hoikempia pöllejä
mantereen rantaan. Janne vävyni ajoi koko eilisaamupäivän neliveto katumaasturi Hondallaan Mäkelän poikien puita mantereen rantaan ja   kun hänen pitipalata töihinsä Helsingin Aleksanterin Teatteriin illaksi, siirsi Martti Luukko viimeiset pöllit mantereen rantaan, josta Simo Havia (Simo ja Elina ottivat Simon äidin sukunimen, kun menivät aikoinaan naimisiin) kuormasi ne metsäkärryillä ja nosturilla varustetulla traktorillaan pinoihin tien varteen.  Tänä aamuna paikallisen MHY:n mies kävi mittaamassa kaikki nelimetrisiksi pätkityt pöllit niin tukki, kuin kuitupuupinoistakin.  Hän sai järjestymään kaupan myös tukeille, joita olikin huomattavasti enemmän kuin kuitupuuta. -Olihan se melkoinen savotta, ja ne lähes kaikki vielä pystyyn jääneet juurakot metsässä ovat suorastaan hurjan näköisiä.  Kunhan jäät sulavat ja samalla routa maasta pitää käydä saaressa jonkunlaisen käsivinssin kanssa pylläyttämässä kuusien juurakot takaisin monttuunsa, ettei niitten kanssa satu mitään vahinkoja. Juurakot painavat satoja kiloja ja jos joku jäisi itsestään kaatuvan juurakon alle, niin henkihän siinä menisi tai siinä loukkaantuisi pahasti.
Viime perjantaina ajoin Kaisan luo Kuopioon. Samaan aikaan sinne tuli veljeni Martti 77v Bemarillaan. Jätimme Bemarin Sabdelsinkadun varteen ja jatkoimme Transitilla Taivalkoskelle. Sinne oli etelän lumipulan vuoksi siirretty veteraanien mäkihypynja yhdistetyn SM kisat. Hyppäsimme muutaman harjoitushypyn pe.iltana ja launtaina oli vuorossa K35 ja K73 mäet, joista hyppäsin kultaa ja hopeaa. Martti jätti isomman mäen väliin, mutta sai hypätä oman sarjansa K49 mäen kisan K73 mäen kisan yhteydessä. Muut hyppäsivät tuon kisan sunnuntaina.   Martti halusi mennä tyuon kisan aikana Taivalkosken kirkkoon jumalanpalvelukseen. Sain järjesteltyä asian lauantain joukkueenjohtajakokouksessa.  Sunnuntaina Marttiosallistui vain yhdistetyn hiihtoon. Yli 75v sarjassa ei ollut Martin lisäksi muita osallistujia.
Itseltäni jäivätniin K49 mäki, kuin yhdistettykin kilpailematta, sillä lähdin ajelemaan Kuopioon.Minulla oli sunnuntaina lähetysseurat Joroisissa Raimo Lapin kotona sunnuntaina iltapäivällä. Seuraväkeä oli kokoontunut ihan mukavasti. SEKLin Etelä-Savon uusi piirijohtaja Leo Louhivaara vastasi musiikista ja lauloi kaksi koskettavaa biisiäkin sekä puhui. Muina puhujina minun lisäksi oli Pieksämäen pappi(nimihukassa) Joroisten ex.khra ja ystäväni nyt eläkkeellä oleva pastori Eero Jairi Attila.
Seuraväen mukana oli myös viimeisellä Siperian matkalla ollut Mikael Bergman. Yritimme Mikaelin kanssa seurojen jälkeen saada näkymään Sipereian työstäni tehtyä  videota, mutta  emme onnistuneet.
Viime viikon tiistaina minulla oli Siperian projektiin liittyen  lähetysseurat Jäppilässä Kyösti Nokan talossa.Yövyin Kaukosen Eskon  kotona. Keskiviikkona olin Eskon mukana Jäppilän kirkonkylässä ikääntyneille tarkoitetussa "Pilkettä elämään" piirissä.Varsinainen vierailija oli eräs Pieksämäen srk:n kanttoreista. Hänellä  oli hyvin valmisteltu ja mielenkiintoinen virsi/puhe ohjelma paastonajan ja kärsimyksen ("Jobin postia") kysymysten tiimoilta. Sain tilaisuuden lopulla kertoa Siperian työstäni ja erikoisesti Karatusan kirkkohankkeesta. Samaan kahvipöytään sattui vanha tuttu, "Kertojien Kuningas" Valtteri Koistinen vaimoineen, nuoruusjan Partaharjun leireiltä. Valtterin jatkokertomusta Pitkä Jussista
kuuntelimme yli kahdentuhannen vilkkaan pojan joukolla hiiskahtamatta suurella iltanuotiolla.
Jäppilästä jatkoin matkaa Pieksämäelle, josta otin kyytiini neljä vuotta vanhemman siskoni Ailan. Ajoimme Kouvolaan Ailaa pari vuotta nuoremman Eeva siskomme 70-v juhlakahveille. Aila jäi Eevan luokse yöksi ja palasi Pieksämäelle junalla. Itse ajelin Savonlinnaan jatkamaan myrskytuhosavottaa.

"VANHURSKAAN TAVARA EI KATOA"

Olo ei tunnu kylläkään yhtään vanhurskaalta, mutta ei se vanhurskaus taida ollakaan yhtään omista tunteista kiinni.  Otsikko taitaa olla lainaus Raamatusta, mutta tuli äsken mieleeni,kun yllättäen löysin kadonneeksi luulemani mokkulan tietonelaukun pohjalta. Tuo pieni, mutta tärkeä kapistus oli joutunut hukkaan vajaa viikko sitten. Olin siirtänyt laukkuni Jannen autosta Transitiin, kun palasimme Jannen kotoa Luohualta tänne Haapaveden Vattukylälle Muorinmäen hyppyrimäkityömaalle. Jannen piti seuraavana yönä lähteä rekkahommiin ja minä olisin jäänyt työmaalle yöksi Transitiini. Jannen työkeikka peruuntui kuitenkin ja niin ajoimme taas illalla Jannen dsl Pösöllä Luohualle.  Kun aloin viritellä kompjuuteriani illalla en löytänyt mokkulaa mistään. Pengoin laukkuni moneen kertaan ja seuraavana aamuna etsin Transitistakin ja auton viereltä lumihangesta, mutta sitä ei vaan löytynyt ja nyt se vaan tulla tupsahti esiin laukun pohjalta.
Blogin kirjoittelu on ollut viime aikoina "jäissä". Ei pelkästään mokkulan katoamisen vuoksi,sillä Jannen kotona toimi langaton systeemi ja  Janne laittoi koneeni käyttökuntoon.  Seurailin enimmäkseen olympialaisia. Lähes koko kotimaassa olon ajan olen tehnyt Jannen kanssa talkoohommia täällä Vattukylässä. Itsenäisyyspäivän seutuna kävimme Jannen autolla Taivalkosken mäkileirillä.Joulun ja uudenvuoden ajan olin Jyväskylässä Tiinan perheen luona .Vedin lonkkaa sohvalla lukien (aloitin kuudetta kirjaa) ja katsellen urheilua eurosportilta. Tammikuun alkupäivinä olin SEKLin vastuunkantajaseminaarissa Ryttylässä. Ohimennen olen poikennut useamman kerran Epun,Kaisan ja Antin luona Kuopiossa. Tammikuun kovien pakkasten aikana Antti vävylläoli ollut käynnitys hankaluuksia hänelle puolitoistavuotta sitten luovuttamassani  vanhassa dsl Skodassa.   Antti päätti ostaa Skodan tilalle parempikuntoisen bensa-auton  ja kirjoitti Skodasta luovarit minulle. Jätin Transitin  Kuopioon Antin käyttöön ja ajelin Skoda Felicialla Savonlinnaan. Olin menossa Pitkästen mukana Pietariin Inkerin kirkon koulutuskeskukseen SEKLin Venäjän lähettien vuosikokoukseen. Vein Skodan tutun autokorjaamon pihaan katsastusremppaa varten. Korjaamon pomo kehotti käymään näytöllä konttorilla ja hän tekisi korjaukset listan mukaan ja niin teinkin. Korjauslistassa oli pakoputki, takapyörän laakeri,toisen takapyörän ruostunut kurakaari, käsijarruvaijeri,toisen takaoven kahva, lähivalojen korkeussäätö ja rekisterivalo.   Pietarin reissu meni mukavasti. Vuosikokouskin vanhaan tuttuun tyyliin keskustellen perusteellisesti asioista. Tärkeää oli myös viettää aikaa yhdessä, niin kokousajalla kuin illalla saunottaessakin.  Menomatkalla oli suorastaan kylmä. Joosen  yli rippikouluikäinen  ja yli puolimiljoonaa kilometriä ajettu Transportteri veti neljästä ovesta ja takaosaston lisälämmitin ei suostunut yhteistyöhön. Paluumatkan aikana keli oli jo lauhtunut. 
Arska oli toiminut minun tuuraajana toimittaen varaosia Skodaan sen mukaan kuin  niitä Savonlinnaan oli saapunut. Vielä maanantainakin Arskatuli hätiin ja haimme Skodan liikkestä viimeinkin sinne saapuneen oven kahvan. Tiistaina sain auton korjaamolta.  Katsastuskonttorilta saamassani hylätyssä paperissa oli maininta, että auton saa ajaa vain korjaamolle, ja sitten uusinta näyttöön. Ajoin kotiin ja tein muutaman päivän korin fiksaushommia. Kiinnitin kurakaaren sikafleksillä ja ruuveillä ja tasoittelin kaiken lasikuitukitillä, jonka hioin. Lopuksi  maalasin kaiken fiksaamani mustalla peltimaalilla. Valojen korkeussäätöjäi laittamatta ja siitätuli vielä korjauskehotus rekisteriotteeseen kun kävin uusintanäytöllä.
Leima tuli paeriin.  Jo saman iltana kirjoitin Jooselle luovarit Skoda Feliciasta. Teimme kaupat saevelihintaan. Koneen puolesta Skodalla on  kilometrejä vielä vaikka 200 tuhatta, jos vaan jaksaa huoltaa autoa  hyvin ja fiksata koria katsastusta varten. Katsastuksen uusintanäyttöreissulla rekisteröin Skodan nimiini ja ehdin olla omistajana noin viisi tuntia. Tosin Joose ehtii hoitaa rekisteröinnin vasta viikonlopun jälkeen,joten lienen toiminut omistajana hieman pitempään.
Antti oli tuomassa Transitiani Savonlinnaan, jossa olin katsellut hänelle sopivia bensa-autoja. Hän poikkesi katsomassa paria Golfia Pieksämäellä ja oli tehnyt samalla kaupat ja tuli  hakemaan  minua
"tuliterällä"  269tkm ajetulla siistillä 2000 farmari Golfillaan. Ajoimme siis Pieksämäelle ja sieltä peräkanaa Kuopion Itkonniemelle. Eppu oli jo ehtinyt käydä nukkumaan, mutta lauantai-aamuna ehdimme tehdä keittiön pöydästä kilpa-ajoradan ja ajella pikkuautoilla alamäkikisoja.
Täällä Haapaveden hyppyrimäkityömaalla hommat ovat edenneet tasaista tahtia. Tänään saimme valmiiksi alastulorinteen puuosalle toisen laidan kaiteet. -Janne lähtee  aamuyöstä töihinsä ja minä jatkan rakennushommia. Janne on päivittänyt silloin tällöin Muorinmäkiblogiaan (www.auta miestä muiorinmäessä.com)  . Toiveissamme on päästä hyppäämään ehkä jo sunnuntaina.

...JA TALVI SENKUN JATKUU

Jos alkutalvi,lyhyttä lumista jaksoa lukuunottamatta oli harvinaisen lauha ja lopulta pohjoissuomea lukuunottamatta myös aivan lumeton , niin nyt ollaan koko Suomessa kärvistelty napakan pakkasen kourissa, ja luntakin on saatu muutama sentti. Tällä hetkellä olen Kaisan perheen luona Kuopion Itkonniemessä. Lähdin lauantai-iltana Haapaveden Muorinmäeltä. Viime viikolla meillä oli kolmen päivän ajan talkooapua Etelä-Pohjanmaalta. Hyvä ystäväni ja veteraanihyppääjäkaverini 57v "maanviljelysneuvos" Raimo Rannanpää saapui kaveriksemme "tuliterällä"(hänelle) vain 20v ikäisellä punaisella farmari Volvolla 750. Ajoimme talkoitten jälkeen kahtena iltana Raimon tyttöystävän Lailan luokse Ouluun.  Oli mukava tehdä hommia vaihteeksi kolmistaan, ja kyllä valmista jälkeäkin tuli ihan mukavasti. Rakensimme hyppyrimäen alastulorinteen montun molemmille puolille suojakaiteita , sekä hyppääjien turvaksi, että estämään saven valumista sivupenkoilta kaarteelle ajetun soran päälle.  Raimo lupaili myös tulla joko keväällä tai kesällä traktorinsa ja vasta rakennuttamansa teliperäkärryn kanssa Jannen avuksi maansiirtotöihin. Sivupenkkoja pitäisi vielä mataloittaa ja parannella valumavesien johtamista ja lopuksi levittää turvemaata saven päälle, jotta saataisiin ruohikkoa kasvamaan ja sitomaan pintamaata.  Raimo lähti  takaisin Ylöstarolle torstai-iltana. -Koko viikon ajan oli
Haapavedellä yli -20 pakkasta. Perjantaina huolimatta liian kovasta pakkasesta lämmitimme sähköpuhaltimilla ja toholla kaivuria  ja saimme sen käyntiin ja toimimaan. Pystytimme pari puuttuvaa pystypylvästä molemmin puolin alastulorinteen hirsikehikkoa K-pisteen kohdalle, johon puurakenteinen lava päättyy.  Kiristyvä pakkanen hankaloitti kaivurin liikkumista. Ehkä polttoainejärjestelmään alkoi tulla ongelmia. Janne sai töin ja tuskin ajettua koneen  turvaan sivupenkan päälle . Lauantaina siirsimme miesvoimin 8-9metrisen poikittaispylvään paikoilleen ja nostimme sen kuormaliinoilla oikeaan korkeuteen. Sitten roudasimme paikalle myös käsipelillä pari pitkittäisjuoksuksi tarkoitettua pylvästä ja asensimme malliksi yhden oikeaan asentoon, mutta emme  vieläpultanneet sitälopullisesti.
Nyt odottelemme vähän lauhempaa keliä, ettävoisimme nostaa loput juoksut (pylväät) paikoilleen.
Viime perjantaina sain tiedon, että Romanian veteraanien MM-kisat on hankalan lumitilanteen vuoksi peruttu.  Lähden siis Venäjän (SEKLin lähettien) kenttäkokoukseen. Luulin, että se olisi jo tällä viikolla, mutta se onkin ensi torstaista sunnuntaihin. - Nyt harkitsen vielä paluuta Haapavedelle muutamaksi päiväksi. Ensi viikonloppuna olisi Lahden uusitussa HS-100 mäessä veteraanien isonmäen cup-kisat.
Kattellaan miten täänyt menee.

SE ON TALVI NYT

Huonolta vaikutti talven tulo viime viikkoina. Poikkesin su-to etelässä,eli kotona Savonlinnassa ja Siperian projektiin liittyneessä lähetysjärjestö SEKLin työntekijäseminaarissa Ryttylässä. Lumesta ja pakkasesta ei ollut hajuakaan, mutta nyt on  Muorinmäen montullakin joutunut etsimään kaiken mahdollisen jotta tarkenisi. Pakkaslukemien ( liki -20 pahimmoillaan) purevuutta lisäsi huomattavasti Pyhäjokilaakson peltoaukamien yli puhaltanut navakka tuuli.Toissa yönä meinasi olla " lähes vilpoista", sillä verkkovirralla tomiva sähköpuhallin sippasi. Onneksi olin harjoitellut Siperiassa. Laitoin toisen makuupussin lisäpeitoksi ja hyvin tarkeni. Hain uuden puhaltimen pe.aamuna Halpa-Hallista a`12 euroa ja 2v takuu. Toisin kuin etelässä, täällä oli vielä luntakin jonkun verran ja nyt on satanut lisää muutaman sentin verran.
 Etelästä palatessa toin (jo kolmannen kerran) Savonlinnan Kierrätyskeskuksen ulkovarastolta (vaihtoehtona  ko. jätetavaralle olisi ollut kaatopaikka) melko tuhdin lastin 12mm  (25,30,40 x 240) käytettyä filmivaneria suojakaiteisiin. Mulla on vielä vajaa viikko aikaa jelppiä mäkiremppaa tekevää 31v Janne Haukipuroa (www.auta miestä muorinmäessä.com). Nyt on menossa montun molemmille puolille rakennettava suoja-aita estämään saviliejun valumista sorapatjalle. Aidan ulkopuoli tulee k.o. filmivanerista ja sisäpuolelle tulee hyppääjien turvaksi laudoitus.
Janne palasi rekkahommista eilen iltapäivällä ja lähti joskus iltakahdeksalta perheensä luokse  Luohualle 60km Haapavedeltä Oulun suuntaan. Jatkoin vielä hommia jonkun aikaa, mutta ajoin ABC:lle iltakaakaolle ja nukuin Transitissa "herroiksi" uuden sähkölämmittimen ansiosta. Tänään kävin Haapaveden kirkossa jumalanpalveluksessa, söin lounaan ABC:llä ja ajelin tänne Luohualle katsomaan Jannen kanssa lentomäkikisaa. Jannen kotona ei ole TV:tä, mutta netistä hän osaa kaivaa esille kaikki urheiluohjelmat. Mäkiviikolla ja eilisissä lentomäkikisoissa hyvin hypännyt ystäväni 19v Jarkko Määttä ei onnistunut pääsemään toiselle kierrokselle (muut suomal.karsiutuivat) , mutta 41v Noriaki Kasai ja muut kärkimiehet hyppäsivät  upeasti. -Toivotaan, että Janne Ahonen ja Anssi Koivuranta sekä pari muuta Sotsiin vielä valittavaa mäkimiestä onnistuvat viimeistelemään kuntonsa ennen olympialaisia, jotta pääsemme iloitsemaan  muutaman heikon talven jälkeen myös suomalaisten menestyksestä.  Esirukouslistalla on pahasti ( kuukauden sisällä toinen paha kaatuminen ja loukkaantuminen) lentomäen harjoituksissa kaatunut huippuhyppääjä 27v Thomas Morgenstern.
"Etelän reissulla" (Inarissa asustanut lapin mies oli kertonut kaverilleen käyneensä etelässä, Oli pistäytynyt Ivalossa) sain hoideltua viisumin kuntoon. SEKLin työntekijäseminaari oli taas kerran erittäin antoisa ja hoitava. En olisi raskinut lähteä kesken pois(olin vain ti-ke ja seminaari olisi jatkunut perjantaihin saakka), mutta halusin palata auttamaan Jannea mahdollsimman pian ennen Romanian Veter.MM-kisareissua.  Meillä on aikaa tehdä yhdessä hommia Jannen kanssa ma-torstai-iltaan. Seuraavana yönä alkaa Jannen rekkahommat ja mulla alkaa lauantaina veter.hyppääjien kaluston keräys Kuopio,Jkl,Lahti. Keskiviikkona lastaamme velimies Martin Ivecon ja torstaina on Romaniaan lähtöpäivä. Seminaarissa tapasin monta tuttua ja tutustuin myös  uusiin ihmisiin. Kämppäkaverinani oli kesällä Siperian Omskista perheensä kanssa Suomeen reilun 10v pestin jälkeen palannut 45v ex.Siperian lääninrovasti Juha Saari. Ehdimme vaihtaa Siperian ym.kuulumisia. Kerroin seminaarissa Karatusan kirkkohankkeen etenemisestä.
Perustukset ja kellarin valut alkavat olla valmiit. Kirkkoprojektin suunnittelija Inkerin kirkon hommissa oleva arkkitehti Jorma Laine odottaa vastauksia seuraavan rakentamisjakson tarjouskilpailusta (seinät =puolitoistavuotta sitten Bulankan kylästä puretun kirkon hirsien asennus korjauksineen, katto ja sen rakenteet sekä ovet ja ikkunat).  Sisätyöt ja kalustus kuuluvat kolmanteen.
 vaiheeseen.Keskiviikkoiltana pidimme esimieheni Venäjän työn koordinaattori Tapani Kaitaisen ja Karatusan kirkkoprojektin keräyspäällikkö Heikki Huttusen kanssa palaveria projektin rahankeruusta.
Seminaarin jälkeen tapasin talveksi Minusinskista Suomeen palanneet Pitkäset. Heillä on nyt kotimaanjaksovuosi, mutta ainankin Joose lähtenee keväällä 2-3kk työjaksolle Minusinskiin ja Karatusaan. Ehkä Johannakin lähtee vielä lasten kanssa joksikin aikaa sinne.
Minun seuraava Siperiaan lähtöni on huhtikuun alussa. Sovimme Joroisissa SEKLiä edustavan Raimo Lapin ja Etelä-Savon uuden piirijohtajan Leo Louhivuoren  kanssa kanssa lähetysseuroista Raimo ja Ulpu Lapin kodissa su.02.03.  - Jos keräyspäälikkö Heikki Huttunen saa järjestettyä jonkun keräykseen liittyvän tapahtuman yritän ehtiä mukaan sinnekin.

UUSI VUOSI MUTTA VANHAT KUJEET

Uusi vuosi tuli otettua vastaan esikoistyttären Tiinan  perheen luona Jyväskylän Kannaksenkadulla. Riikan perhekin tuli Jyväskylään.  Kannaksen kadulla vietin joulunkin.   Kaisan perheen luona ehdin piipahtaa ennen kuin he lähtivät Antin sukulaisten kanssa Rukalle joulun viettoon. Olin löytänyt kirpparilta Epulle suksipaketin ja ehdimme pitää ekat hiihtoharjoitukset, vaikka lumet olivat lähes sulaneet.  Muu aika Siperiasta palattuani onkin mennyt hyppyrimäkiremontissa Haapaveden Muorinmäellä, jossa nyt kirjoittelen. Janne haaveilee että pääsis jo näillä lumilla harjoittelemaan omassa mäessä kahden vuoden tauon jälkeen. (www.auta miestä muorinmäessä.com).  Kirjoittaminen on ollut jäissä pari viikkoa, mutta sitä enemmän olen lukenut. Taisin aloittaa Jyväskylässä jo kuudetta kirjaa ( suuri osa joululahjakirjoja). Telkkaria (vävy Karilla näkyi eurosport) tuli myös kateltua. Vain kerran kävimme Tiinan, Karin ja nuorimpien kanssa kävelylenkillä. No koko joululoman   ajan podin nuhaflunssaakin-