KIELIKYLVYISTÄ LASTENHOITOALAN KAUTTA LYHYEEN JA "VÄHÄLUMISEEN" SUOMEN KESÄÄN

Juhannuksen juhlinta on parhaassa vauhdissa täällä Itä-Savossakin. Eilisiltana katseltiin Suurjärven rantapellolle Järvenpään tilan nykyisen isännän Simon kasaaman suuren kokon palamista. Vanhaisäntä Veikko Kosonen istuskeli Saaransa kanssa kokon lähistölle rantatielle  kannetulla penkillä.  Vekon hyvä ystävä Itä-Savon "Läänintaiteilija"   Martti Luukko johatteli porinointia toisessa porukassa, jossa oli enemmän kyläläisiä ja johon minäkin pysähyin pitemmäksi aikaa. Olin Tallisaaresta soudettuamme käynyt heittämässä Jannen isoveljen poikamies Arskan kaupungille ja palasin kokolle hakemaan Tuittua, joka oli poikakaverinsa Jonen (Johannes) kanssa tulossa yöksi kotiini Viuhonmäkeen. Riikka ja Janne olivat Tähkän ja Hermannin sekä vieraittensa Pulkkisen Sannan ja Petjapojan kanssa jäämässä juhannusyöksi saareen. Ennen kokolle lähtöä olimme saunoneet miesporukassa oikein tuhdisti savusaunassa, jonka Janne oli lämmittänyt ehkä liiankin kuumaksi. Kävin hätäisesti pulahtamassa aivan laiturin vieressä +13 asteisessa järvessä.  Niasväen saunareissu oli hätäisempi aikataulun vuoksi, mutta löylyjä jäi varmasti myöhempääkin saunomista varten.
Kevään vain kuukauden mittainen Siperian talkooreissu oli ollut nyt jo toista kertaa kaksinkertainen kielikylpy. Pietarsaarelainen pääosin lentämällä tullut huipputason talkooryhmä oli äidinkieleltään ruotsinkielinen. Samoin oli ollut edellinenkin ryhmä viime syksynä ja oikeastaan lähes jo kolmaskin, sillä jo viime kevään 3-henkisessä talkooryhmässä oli kaksi lähes ummikkoa  rakennusalan ammattikoulun käynyttä ruotsinkielistä tyttöä ja kirvesmies Hannukin puhui sujuvasti ruotsia tyttöjen kanssa. Kaikilla Venäjän ja Siperian reissuilla ollaan tietenkin oltu  kielikylvyssä venäjän kielen osalta.
Viime vuosina olen ihan itekseni mietiskellyt, ettei olis hassumpaa ryhtyä elvyttämään omaa keskikoulun aikaista r uotsinkieltäni. Liekö kukaan ennen minua tai jälkeenikään kerännyt niin monta nelosta (ja suorittanut ehtoja). Päästätodistukseeni numero nousi kuitenkin viitoseksi. Englannistakin niitä nelosia ja ehtoja kertyi ja viidennen eli viimeisen luokanhan kävin uudelleen kahden kielissä saamani nelosen vuoksi. Englannin numero nousi luokkaa uusittaessa kutoseksi. Englantia on sitten tullut harrastettua myöhemmin ihan vapaaehtoisesti ja selviän siltä osin suht`hyvin maailmalla. -Toisella luokalla sain ehdot myös suomesta ja nekin meni läpi.
Venäjää ryhdyin opiskelemaan Petreliuksen Taiston ja Mirjan kanssa kun N-L romahti ja alkoivat nää reissut itään niin mäkihypyn kuin missioittenkin merkeissä. Kahlasin iltalukiossa peräti  lukion lyhyen venäjän kurssin läpi jollain lailla, mutta ilmoitin opettajalle etten haaveilekaan ylioppilaskirjoituksista.
Yhteenvetona edellisestä, että ollaan tässä kovasti kielimiehiä vaikken olekaan ollut kesätöissä Karjaportissa. Viime viikolla tiistai-iltana olin Savon KL:n telttapäivillä puhmassa Siperian. Melkoisesti jännitti, että mitenhän sitä taas selviää, mutta hengissä ollaan edelleenkin. Melko kehnosta (pilvistä, tuulista ja viileää) säästä huolimatta kuulijoita oli ehkä kolmisen kymmentä (istuimia olisi ollut yli sadallekin) ja tunnelma oli kotoisen lämminhenkinen. Loppuvaiheessa alkoi ripsiä vettäkin, mutta purimme teltan ja paketoimme sen. Koska seuraava pystytys oli jo torstaina Rantasalmella ei ollut telttakankaitten homehtumisvaaraa. Heinäkuun alussa on minulla perinteiset Kansanlähetyspäivät Turussa ja sieltä pika pikaa Topun ristijäisiin Kuopioon 05.07.
Seuraava Siperian reissu olisi syyskuussa. Nähtäväksi jää jatkuuko kielikylpy kaksi vaiko yhksitahtisena. Syyskuun alkupuolella  (7-12.09) olisi veteraanien kesäGP Ruotsin Örnskoldvikissä (K90 ja K50 mäet).Myös syyskuun alussa olisi Ryttylässä Vast,kantajien seminaari. Mahtavatko aikataulut mennä päällekkäin.Kesän aikana olisi myös kahden pitkäaikaisen työtoverin Martti Matikaisen (ehkä 75v) ja vasta noin nelikymppisenä vaikean ja pitkäaikaisen sairauden murtaman Satu  Rämän  hautajaiset.

Kuopiosta lähdettyäni ja siirryttyäni kotona Savonlinnassa käynnin ja Jyväskylän ylioppilasjuhlien jälkeen 9v.Hermannin lapsenvahdiksi Vääksyyn (Janne oli Tuitun matkatöissä Turussa ja Riikka Tähkän ja suvun naisväen kylpyläreissulla Virossa), sain lopulta muovimäkiharjoituskaudenkin alulle. -Hitaan sitkeää se alku on ollut. Kolmesta treenistä on vasta yhteensä kuusi hyppyä, mutta siitä on hyvä jatkaa. Jonkunverran oon saanut jatkettua myös fysiikkatreenejä, mutta elopaino on sitkeästi pysytellyt seitsemässäkymmenessä kilossa. Enemmän pitäs saada aikaiseksi jonkunlaista hölkkäilyä/yleisliikuntaa.  -Ehkä sitä liikettä tulee kohta alkavalla viikolla, sillä aloitamme tiistaina Lahden suurmäen montussa remontissa olevan mäen purettavien käytettyjen muovitusmateriaalien (2-3cm pehmike, muovinen alusverkko ja harjasmuovielementit turvalevyineen) pakkaamisen eri mäkipaikkakunnille kuljettamista varten. Purettavaa materiaalia tulee n 4000 neliötä. Ensimmäiset 1000 neliötä matkaa Joroisiin (K50,25,10) ja seuraava lasti  1500 neliötä Lapualle (K50), muita mahdollisia paikkakuntia ovat Lieksa K35, Haapavesi K35, Pielavesi K42, ehkä Imatrakin K53 ja 35 .
Kolme vuotta sitten Lahden ysikympistä puretut ja varastoidut muovit ovat matkaamassa Siilinjärvelle K42,Tampereen Hervantaan K47, Kiteelle K34 ja Taivalkoskelle K20.
Toivottavasti tämä mäkien  muovittamis- ja profiilien päivittämisbuumi peruskunnostamisineen poikii myös uusia harrastajia, niin itse hyppäämiseen kuin huoltajiksi, kisojen järjestäjiksi ja perustason valmentajiksikin. Jos ja kun saadaan niin mäessä kuin yhdistetyssäkin (tyttöjen ja naisten mäkihyppy on hyvin tärkeä) ruohonjuuritason perustyö ja harrastajamäärät terveelle pohjalle reippaaseen nousuun voidaan alkaa odotella uutta jossain vaiheessa uutta menestysaaltoakin niin mäkihypyssä kuin yhdistetyssäkin. Tietenkin Hiihtoliitto tekee koko ajan kaikkensa, jotta nykyisten maajoukkueitten ja taustalla olevien haastajaryhmien taso saataisiin kilpailukelpoiseksi aivan maailman huipullekin pääsemiseksi. Sitä työtä hankaloittaa edelleen taloudellisten resurssien vaatimattomuus nykyisiin kärkimaihin verrattuna.

ELÄMÄÄ LAPSENLIKKANA

Palattuani kuukausi sitten kevään Siperian matkaltani nukuin vain yhden yön kotona Savonlinnassa ja jatkoin matkaa Kuopioon.  Nuorimman tyttäreni Kaisan perheeseen  nelivuotiaalle Eppu pojalle odotettiin pikkuveljeä, joka sitten syntyikin melkein lasketulla ajalla. Olikohan se 7 päivä toukokuuta ja torstai . Pojan "työnimenä" oli Toppu.
Pääsimme Epun kanssa jo seuraavana päivänä isä-Antin matkassa katsomaan Kaisaa ja Toppua Kuopion Yliopistolliseen Keskussairaalaan eli KYSiin. Lauantaina haimme kolmeen mieheen vauvan ja äidin kotiin Itkonniemen Sandelsin kadulle, jossa olimme kiireellä ennen Siperian matkaani jatkaneet yläkerran isomman kamarin remontointia. Minun lähdettyä itään Epun Veka vaari oli tullut poikansa Antin kaveriksi. Lattia on valmis, mutta pariovi on asentamatta ja vielä  muutakin tekemistä riittää.
Toppuvauva ehti olla kotonaan kuitenkin vain pari vuorokautta  kun piti palata synnytysosastolle. Topun ruuansulatuksessa ja suolentoiminnassa tuli ongelmia ja hän lakkasi imemästä mutta jatkoi runsasta puklaamista, josta johtui hengitysvaikeuksia.
Antti oli soittanut kahteenkin kertaan kysyen ohjeita synnytysosastolta, mutta sitten tilanne meni aivan kriittiseksi ja oli soitettava hätänumeroon  ja pyydettävä ambulanssi. Onneksi Eppu oli jo ehtinyt nukahtaa eikä herännyt siinä kriisitilanteessa.
Me jäimme Epun kanssa nukkumaan kun ambulanssi vei Topun vanhempineen Sairaalaan. Vaikein tilanne oli jo helpottanut ennenkuin ambulanssi saapui. Viikko siinä taisi vierähtää ennen kuin vauva pääsi  lopulta äitinsä kanssa kotiin. Toppu sai hyvää hoitoa vastasyntyneitten Teho-osastolla, jonne Toppu siirrettiin, mutta siellä eivät vanhemmat voineet yöpyä ja toisena yönä Kaisa ja Antti tulivat kotiin nukkumaan
Topun sairaalamatkan aikana koko KYSin lastenosasto ja synnytysosasto  sekä vastasyntyneitten Teho-osasto siirtyivät vastavalmistuneeseen uuteen paikkaan, jonne oli rakennettu 18 vastasyntyneitten perhehuonetta, joissa oli omat vessat ja suihkut, kuin hotellissa konsanaan.Loppuosan sitä sairaalaviikkoa Kaisa  asui Sairaalan perhehuoneessa. Toppua-vauvaa tutkittiin perusteellisesti, mutta mitään elimellistä vikaa ei löydetty ja sitten Topun elämä alkoi pikkuhiljaa mennä paremmin.
Meillä riitti Epun kanssa tekemistä. Sisällä ollessa luettiin, leikittiin piilosilla oloa, pelattiin "Jätkänshakkia" ja pidettiin pikkuautojen hyppykisoja. Kun säät suosivat olimme tietenkin paljon pihalla pelaten milloin mitäkin palloa. Teimme sekä potkupyörällä (siinä ei ole polkimia) että apupyörillä varustetulla lasten polkupyörällä retkiä niin kaduilla kuin tutulla luonnonkauniilla rantareitillä. Kävimme Epun kanssa Motonetissä ostamassa huomioviiriä Epun pyörään, mutta ostimme myös tikkataulun tikkoineen ja Eppu puhui minut ympäri ja ostimme myös pienen skeittilaudan.
Yhden viikonlopun sain vapaaksi ja ajoin Jyväskylään  Tiinan perheen luokse. Aloitin siellä kuntoilun. Kiersin kahtena päivänä Laajavuoren 5km lenkin, Palattuani Kuopioon jatkoin kuntoilua rantareitillä.  Aloitimme Epun kanssa skeittiharjoitukset ja Antti otti videolle Epun ekan skeittilaskun. Rakensin Epun skeittilautaan levennyksen ja nyt sillä voi laskea kuin mäkihyppääjien rullamäessä. Viime perjantaina ajoin Savonlinnaan muuttamaan Tuitun tavarat kesäksi Viuhonmäkeen. Arvelin, että tavaraa on jonkunlainen pienehkä määrä, mutta eikös mitä. Transitti tuli aivan täyteen. Onneksi Arska tuli setänsä kanssa muuttotalkoisiin ja nyt Tuitun tavarat ovat Viuhonmäessä.
Lauantaina menimme Transitilla Eeron ylioppilasjuhliin Jyväskylään  ja sieltä jatkoin tänne Vääksyyn Riikan perheen kotiin. Sunnuntaina kävin lankomieheni Reino Yletyisen 70v juhliin.
Eeron yo.juhlissa Riikka pestasi minut Hermannin kaveriksi kun Janne on työmatkalla ja suvun naisilla oli kait jo perinteinen Viron kylpylämatka.  Täällä Vääksyssä on mennyt viikko melkolailla kirjoja lueskellen. En saanut väänettyä itseäni lenkille ennenkuin urheilukaverini Hannu Rosenlund soitti ja lähdimme eilen Herttoniemeen hyppäämään. Lännen puoleinen tuuli oli kova ja puuskainen. Pahimmissa puuskissa tuulen nopeus oli 16-17m /sek. Tyydyin laskemaan vain alastulorinteen. Hannu hyppäsi vaikeista olosuhteista huolimatta 3 kertaa erään hesalaisen juniorin kanssa. Suomen toiseksi vanhin mäkihyppääjä 78v Aarne Kuisma löysi pojille suht`hyvät tuuliraot.
Myöhään illalla naiset saapuivat kylpyläreissultaan. Minä lähdin aamulla Lahteen ja pääsin aloittamaan muovimäki hyppäämisen Lahden kuusnelosessa, jossa oli lahtelaisia junnuja harjoittelemassa. Tornissa tuuli takaa, melkolailla, mutta se kääntyi alastulorinteellä vastaiseksi. Pojat paukuttivat reilusti päälle K-pisteem, joka on merkitty punaisella. Hyppäsin vain kaksi kertaa. Ekalla hieman tunnustellen vain 43m, mutta toisella meni jo lähelle sinistä, notmipiste viivaa eli 48m.
Treenien jälkeen kävin tapaamassa Lahden betonissa (K116)  isoa remonttia tekevän Lemminkäisen firman paria pomoa. Asiana alastulorinteestä purettavien muovien saaminen muutamalle mäkipaikkakunnalle.

TOPPUVAUVAN TOINEN KOTIUTUMINEN

Palasin muutama tunti sitten pidennetyltä viikonloppuvapaalta Jyväskylästä tänne Kuopion Itkonniemelle Eppula-Toppulaan. Eppu lähti reilu tunti sitten isä-Antin kanssa hakemaan pikkuveljeä ja äitiä sairaalasta kotiin. Viimeisiä ultraäänikuvaus tuloksia ei vielä ollut tiedossa, mutta Antille oli kerrottu, että Toppuvauva pääsee tänäiltana kotiin. - Toppu oli joutunut viettämään ekaviikkois synttärinsä KYSin vastasyntyneitten Teholla. Koko lasten osasto: synnytys- ja Tehohoitoosastoineen oli Topun talossa oloaikana siirtynyt uuteen paikkaan talossa.Savon-Sanomissa oli juttua uudesta synnytysosastosta, jossa on muunmuassa ns.perhehuoneet, olikohan se peräti 18 vastasyntyneelle. Kun kävimme Epun ja Antin kanssa katsomassa Toppua ja Kaisaa oli KYSin piha-alueella vielä työkoneita. Nyt nekin ovat jo poistuneet. Topun ollessa ensin vanhalla vastasyntyneitten Teholla Kaisankin oli pitänyt käydä nukkumassa kahtena yönä kotona, mutta viimeiset yöt äiti on saanut olla vauvan kanssa sairaalassa. Jokaisessa perhehuoneessa on kuulemma omat vessat ja suihkutkin, kuin konsanaan hotellissa.
Kyseinen uudistus on kylläkin enemmän kuin kohdallaan,  varsinkin kun  kun ajatellaan kauempaa synnyttämään tulevia.
Suomessahan ollaan vähentämässä synnytyssairaaloitten määrää merkittävästi, joten on toivottavaa että vastaavanlaisia perhehuoneita tulisi kaikkiin synnytyssairaaloihin.
Jyväskylän  "katkaisuhoitoreissu" oli minulle tervetullut ja kaikinpuolin mieluisa ja onnistunut, vaikka mielelläni olenkin ollut täällä Kuopiossa auttamassa ja touhuamassa Epun kanssa. Pahin vaihe yllättävän nopeasti uusineesta nuhaflunssasta on jo takana, vaikka aamuisin kun herään on nenä tukossa ja tuntuu kuin päässä olisi räkää ja siitä aiheutuvaa painetta. -Oliskohan jonkunlaista poskiontelotulehdusta tai vastaavaa.  Rohkenin kuitenkin lähtemään kahdesti 5 km mittaiselle Laajavuoren ympäryslenkille. Edelliset jalkalenkit ovat viime syksyltä Minusinskista, mutta silloinkaan en kertaakaan edes hölkännyt.  Olin kävellytt noin 2-3 km mittaisia lenkkejä sikäläisessä aivan upeassa lenkkeilymaastossa. Kimmoisassa ja kumpuilevassa mäntymetsikössä, jossa ristelee polkuja ja autollakin ajettavia hiekkateitä. Kävelylenkkien lopuksi olin tehnyt loikkatreenit kerran viikossa samoinkuin kevyehköt punttitreenit Vitalin pappilan pihan perillä. Vastaavanlaisia kevyitä punttitreenejä olin jatkanut lajiharjoitusten lomassa pitkin talvea ennen veteraanien SM (Kuopio/Siilinjärvi) ja MM kisoja (Taivalkoski). Molemmissa olin hiihtänyt sunnuntaihiihtelytyyliin ilman yhtäkään harjoituskilometriä.
Viikonlopun Laajavuoren ympäryslenkeillä kävelin vastamäet, mutta yritin hölkkäillä alamäet ja tasaiset. Toisella lenkillä jopa hieman loivempia vastamäkiäkin hölkkäilin. Totuttelin molemmilla lenkillä myös loikkaharjoitteluun ja vedin n 70% teholla 6x15 loikkaharjoitukset.  Pari kolme vuotta sitten kun tein Laajavuoressa hiihtämällä lajiharjoitusta yh:n kisoja sekä ihan mäkihyppyäkin ajatellen peruskuntoharjoittelua, selvisin tuosta 5 km lenkistä vähän yli kahdessakymmenessä minuutissa. Nyt kävelypelillä aikaa tärvaytyi samalla reitillä noin 45 minuuttia. No hiihtäessä myötämäet menee vauhdilla ja samalla elimistö saa lepoa, mutta jalkalenkillä jokainen metri on samaa työntekoa.
Reisilihakset on noitten lenkkien jäljiltä kuin Tyyne Arolan tönkkösuolatut siiat ( Tyyneä parempaa en ole tavannut  suolasiian ja lapinrieskan valmistamisessa), mutta mieli on virkeä ja sydän täynnä kiitosta, niin kuntoilun aloittamisen vuoksi, kuin myös siksi että pieni Toppuvauva on päässyt sairaalasta  omaan kotiinsa.  -Nuori perhe tuli juuri kotiin.  Olin ehtinyt lämmittää leivinuunin, josta Kaisa kiitteli.
Jyväskylästä Kuopioon ajellessani poikkesin noin puolimatkassa luonnonkauniissa paikassa sijaitsevassa Kirpparikahvilassa, josta ostin Epulle vanhan kirjoituskoneen ja kevyen kumisen jalkapallon, Antille ja Epulle yhteisen paksun "Antero Vipusen" ja itselleni Toivo Pekkasen "Satama ja meri" novellikirjasen.
Poikkesin myös Puijon mäellä, jossa tapasin mäkien hoitajat ja entisen yh:n maajoukkuevalmentaja Savolaisen.
Hude kertoi että K64:ssa avataan kausi ehkä jo tämän viikon keskiviikkona. Lupasin mennä mäelle ainankin katsomaan ellei jopa hyppäämäänkin. -Haluaisin rakentaa ennen hyppäämistä k.o. mäkeen itselleni lisävauhtia parikin metriä.

ELÄMÄÄ VASTASYNTYNEEN EHDOILLA

Pari päivää ja yön ehdin olla kotona Savonlinnassa pyykinpesuhommissa. Sitten suunnistin "oikeitten immeisten" maisemiin Kuopion Itkonniemelle. Nuorimman tyttäreni Kaisan perheeseen odotettiin nelivuotiaalle Eppu Akustille leikkikaveria. Laskettu aika taisi olla viime viikon keskiviikko ja torstai-iltana syntyi potra Toppu poika (Toppu on työnimi). Kaisan ja Antin lähdettyä laitokselle (KYS:n synnytysosastolle) lueskelin Epun kanssa iltaluvun jostain kirjasta ja nousimme vasta remontoituun , mutta osin keskeneräiseen yläkerran isompaan huoneeseen nukkumaan.  Tilanne oli Epulle uusi. Isä tai äiti olivat tähän asti hanet nukuttaneet ja itkuksihan se meni, mutta uni tuli pojalle kuitenkin kohta iltakymmenen jälkeen.
Epun synnyttäminen lähes neljä ja puoli vuotta sitten joulun aikaan oli ollut pitkäkestoinen ja rankkakin kokemus niin äidille kuin isällekin. Epun syntymistä oli pitänyt silloin  auttaa imukupin kanssa. Tälläkertaa kaikki tapahtui todella nopeasti vain kaksi tuntia ehtivät vanhemmat olla laitoksella kun reilun neljä kiloinen Toppu oli syntynyt. Kaisa äiti kertoi kuitenkin , että synnytyskivut olivat olleet tälläkin kertaa sietämättömän kovat.  Perjantaina pääsimme Epun kanssa isä Antin mukana katsomaan Eppua ja Kaisaa.  Eppu pääsi istumaan samaan sairaalasänkyyn äitinsä ja pikkuveljen viereen. Lauantaina koko perhe olikin sitten jo kotona Sandellsinkadun remontoidussa paritalon puolikkaassa ja pääsi aloittelemaan arjen elämää.

-Antti ja Kaisa olivat ostaneet tämän rauhallisella ja mukavalla paikalla, noin pari kilometriä Kuopion keskustasta koilliseen vanhalla Itkonniemen asuntoalueella sijaitsevan ehkä liki satavuotiaan paritalon puolikkaan syksyllä muutamaa kukkautta ennen Epun syntymää.Sitä ennen he olivat asuneet jo vuosien ajan Kuopiossa. Jossain vaiheessa tässä aivan lähelläkin Itkonniemellä ja viimeksi omistamassaan kerrostaloasunnossa aivan keskustassa. Tätä Itkonniemen asuntoa oli remontoitu ainankin kahteen kertaan -60 ja -80 luvuilla. Hirsirungon olkopuolelle oli asennettu  kakkosneloskoolaus ja lasivillaeristys. Ulkovuorina pystypaneli. Sisällä oli alkuperäiset portaat purettu keittiön nurkasta ja tehty epäkäytännölliset uudet pitkittäin keskusmuurin/leivinuunin edestä talon lansipäätyyn nousevat portaat. Ulkoseinien sisäpintoihin oli laitettu muoviset höyrysulut ja maalatut lastulevyt. Olohuoneessa oli tukeva lasikuitutapetti päällimmäisenä.Myös yläkerran huoneet oli samaan tyyliin remontoitu ja yläpohjassa kuten seinissäkin oli hengittämätön muovi höyrysulkuna.Lautalattiat oli laminoitu ja yläkertaan oli laitettu paksu lastulevy, jonka päälle oli liimattu muovimatto.
Antti ja Kaisa halusivat remontoida asuntonsa oman perheensä tarpeita paremmin palveleviksi ja rakenteiltaan myös terveellisemmäksi ja hengittäviksi. Remonttia on tehty pikkuhiljaa. Antti oli aloittanut isänsä Vekan kanssa purkamalla isomman yläkerran kamarin seinä/vinonkattorakenteen levytyksen muovit ja sahajauhoeristeet,  leventäen samalla sivuseinän koko rakennuksen levyiseksi. Uloimmaksi tuli tuulensuojalevy ja sitten selluvillalevyt. Höyrysuluksi nailonverkolla vahvistettu erikoisvahva rakennuspaperi. Sama vahva rakennuspaperi laitettiin juuri ennen kuluneen kevään Soperian reissuani uusittuun yläkerran kamarin yläpohjaan. Päällimmäisenä olleet lasivillaeristeet laitettiin jätesäkkeihin ja heiteltiin pihalle, mutta hyväkuntoiset sahajauhot laitettiin höyrynsulkupaperin päälle, jonka alla on kaunis raakalaudotus kattovasojen päälle naulattuna. Niitä vanhoja ajanpatinoimia kattovasoja ja raakalautoja katsellaan nyt kamarin katossa. Ennen talvea Antti laittaa lisäeristeeksi sahajauhojen päälle selluvillaa, joka elää samaan tahtiin sahanpurujen kanssa.
Jossain vaiheessa aloitmme Antin kanssa porrasremontin avaamalla uuden aukon olohuoneen peräseinälle ja samantien alkoi myös portaitten suunnittelu ja reisilankkujen asentaminen. Antti oli jatkanut porrrasaskelmien asentamista niin pitkälle, että puuttui vain kaksi alinta askelmaa. Purimme pois vanhat portaat ja rakensimme porrasaukon umpeen.
Uudet kauniit ja hyvin käytännölliset ja toimivat portaat ovat palvelleet perhettä jo niin kauan, ettei hankalia vanhoja portaita enää muista. Ennen Siperian reissua asensimme kiireellä k.o ullakkokamarin lattiakoolinkeja ja leveitä lattialautoja. Kun lähdin tuli Veka vaari jatkamaan Antin kanssa. Lattia valmistui samoin portaikon väliseinäkoolaus rakennuspahveineen ja vinokaton panelointikin on viittä vaille valmis. Veka vaarin tuomat kauniit ja sirot pariovet on vielä asentamatta ja yhtä ja toista viimeistelyä huoneessa edelleen on tekemättä, mutta ne eivät estä asumista.

Lauantaina kotiinpäässyt Toppuvauva ei ehtinyt kuin vähän aikaa totutella uuteen kotiinsa kun tuli ongelmia ruuansulatuksen kanssa. Vauva oli maanantaina imenyt ahnaasti  vielä aamupäivällä, mutta lopetti kokonaan imemisen. Puklauttelut muuttivat hieman väriä ja illalla vauvalle tuli hengitysvaikeuksia. Antti oli soittanut parikin kertaa sairaalaan saaden ohjeita, mutta lopulta oli soitettava ambulanssi, joka vei vauvan vanhempineen sairaalaan. Tilanne oli rauhoittunut jo ennen ambulanssin lähtöä. Jäin nukkumaan Epun viereen yläkerran pienempään huoneeseen.Eilisiltana Toppu oli siirretty vastasyntyneitten Teholle, jossa on paras mahdollinen hoito, mutta siellä ei ole omaisille yöpymismahdollisuutta ja Kaisa ja Antti tulivatkin nukkumaan kotiin Epun viereen. Vauvaa on tutkittu ja kuvattu perusteellisesti. Antti kertoi tänään ettei Toppua tarvitse leikata, mutta hän on tarkassa seurannassa. Tänään Kaisa oli jo päässyt imettämäänkin, mutta vain hyvin pienet määrät pysyivät sisällä. Toppu on ollut koko ajan  tiputuksessa ja tilanne on vakaa.
Olemme Epun kanssa touhuilleet milloin mitäkin. Eilen tehtiin kauppareissu Motonettiin ja Prismaan. Ostettiin Epun pyörään huomioviiri, tikkatauluvehkeet ja skeittilauta, joka ei kylläkään ollut minun suunnitelmissa, mutta Eppu sai puhuttua papan ympäri.  Tänään kun Epun ikäinen Tuikku oli kylässä äitinsä kanssa (isäkin tuli myuöhemmin) lapset hurjastelivat naapurin Panun isolla trampoliinilla. Kun Panukin 8v tuli kaverinsa kanssa trampalle, niin jo oli papalla sydän kylmänä ja välillä kurkussa, Meno oli nimittäin melkoista. Onneksi Tuikun äiti Johanna komensi lapset iltaruualle.
On pakko lopettaa kirjottaminen koska Eppu odottaa pappaa lukemaan iltaluvuksi Tassulan Tarinoita.

PALUUMATKA SIPERIASTA YHDEN PYSÄYTYKSEN TAKTIIKALLA

Pitkästa aikaa onnistuin taas kirjoittamaan tälle blogisivulle. Edellisen jutun olin kirjoittanut juuri ennen lähtöä tämän  kevään talkooreissulle Siperiaan. -Tänä aamuna aikaisin ylitimme Ralfin (65v) ja Jeremiaan (23v) kanssa LFF:n melko uudella Ford Tournerilla (Transit) kotimaan rajan ja vaikka mieli olikin täynnä kiitollisuutta kaikinpuolin onnistuneesta reissusta, niin olihan se taas kerran, kuin kermana kakun päällä, yhtä juhlaa päästä Koti-Suomeen.
Vapun aaton aamuna olimme  kyydinneet pääosan (6h) pietarsaarelaisesta talkooryhmästä Abakanin lentokentälle, Joosen olin vienyt samalle kentälle jo viikkoa aikaisemmin.  Sitten ajoimme takaisin Minusinskiin ja lastasimme omat tavaramme autoon ja peräkärryyn Slavan kotoa pari vaatekaappia ja kymmenisen laatikkoa kirjoja. Veimme Minusinskin kirkkoherran tavarat Novosibirskiin, jonne hän on muuttamassa perheensä kanssa jatkaakseen sikäläisessä luterilaisseminaarissa teologisia opintojaan.  Slava perheineen on ollut 13 vuotta Minusinskissa Inkerin kirkon työssä.Vajaat viisi vuotta sitten olimme auttaneet Slavan perhettä kun he muuttivat tähän viimeiseen asuntoon. Yleensä Venäjällä on vaikea saada noinkin pitkään asua samassa vuokra-asunnossa. Slavalle on kertynyt maallista omaisuutta sen verran, että han tarvitsee vielä jonkunlaisen kuorma-auton muuttotavaroitten kuljetukseen.
Joosen muutettua vuosi sitten perheineen kotimaan jaksolle, nämä kaksi viimeisntä Siperian matkaani ovat ollet vain kuukauden mittaisia. Vuosi sitten aloitimme Suetukin kyläkirkon ulkovuorausremontin. Kaiklla näillä kolmella matkalla on ollut talkooryhmä Pietarsaaren seudulta ja hyvin on remontti edistynytkin. Tämän kertainen talkooryhmä (lue, virallisesti pyhiinvaellusryhmä) oli kaikn puolin huippuluokkaa. Vitaly Luchagovin facebook sivuilla on hyviä kuvia Suetukin uusitusta ulkovuorauksesta. Olimme autoilleet Ralf Lindforsin ja Ronnie (23v) Aspelundin kanssa viikkoa aikaisemmin valmistelemaan talkoorupeamaa. Joose oli lentänyt Minusinskiin tapaamaan Aitamäkien lähettiperhettä. Poimimme hänet mukaamme Novosibirskista. Valmistelut onnistuivat hyvin samoin kuin tiivis kaksiviikkoinen rakennusjakso. Toiseksi lauantaiksi olimme kutsuneet jo vakiintuneeseen tapaan myös kyläläisiä talkoisiin. Pari naisihmistä jatkoi aidan maalausta lasten kanssa ja miesryhmä siivosi pihaa ja lastasi purkutavaraa peräkärryihin. Yksi isäntä oli talkoissa hevosella  vanhan ajan puupuolakärryillään ja toinen vavynsä moottoripyörävetoisella kärryllä.Purkujätteet he veivät kylän mummoille.
Saunomassa kävimme jonkun kerran Vitalin pappilassa Karatusan keskustassa ja muina iltoina 67v virolaismies Jan Kensuppin
saunassa Suetukin kylässä. Talkooryhmässä oli jo mainittujen lisäksi toista kertaa Krister Mord vaimonsa Kaarinin kanssa. Kaarin hoiti mallikkaasti ruokapalvelun Kristerin tuella. Kovan luokan ammattilaisia olivat viiskymppinen Turre kakkonen sekä 63 ja 65 vuotiaat veljekset Allan ja Turre ykkönen, joka oli talonrakennusinsinööri. Vaikka osalla rakennusmiehistä oli jo kohtuullisesti ikää keikkuivat he rakennustelineillä kuin virkeät oravat. Kellotornin viimeistelyssä ollet käyttivät asiaan kuuluvasti turvavaljaita, kuten edellisellakin talkooreissulla.
Tarkastimme ensin Joosen ja myöhemmin myös Turre ykkösen (numerointi iän perusteella) kanssa kirkon lattian alaiset rakenteet, jotka olivat kirkon iän huomioon ottaen suht`hyvässä kunnossa, Jatkossa on kuitenkin aihetta avata tien puoleinen laita lattiasta ja poistaa sinne "unohtunut" rakennusjäte ja myös osittain kengittää sen puolen alin hirsi. Koska tien puolella piha on kirkkoon päin viettävä olisi paikallaan laittaa sille puolelle myös salaoja, räystäskouru sekä muotolla aidan ja kirkon kivijalan välinen maasto  pintaveden poisohjausta varten.
Kävimme katsomassa myös 3-4 kk ajan pysäyksissä ollutta Karatusan kirkkorakennustyömaata. Siellä on vesikatto (peltikatto) eristeineen paikoillaan. Paluumatkalla kävimme katsomassa rakenteilla olevaa Kazanin luterilaista kirkkoa ja kaikkiaan kolmea (Kazan,Karatusa ja Muurmask) kirkkotyömaata toteuttavan kazanilaisen rakennusfirman johtajaa Sergei Maikovia.
Ilmeisesti ainankin osatekijänä siihen, että Karatusan ja Muurmanskin rakennusprojektit ovat seisoneet on ollut ruplan alamäki.
Paluumatkan aikana totesimme, että kurssi on palannut jo melko lähelle sitä mitä se oli viime syksynä.
Meillä oli Suetukin/ naapurikylän poikien kanssa kaksi maaottelua futiksessa. Ensimmäinen, joka oli vielä melko leikkimielinen oli tasapeli 2-2, mutta toisessa molemmat pelasivat jo liiankin tosissaan eivätkä suostuneet vaihtoihin, vaan peluuttivat "ykkösmiehistöjään" talkooryhmä voitti 4-1. Toimin molemmissa otteluissa erotuomarina ja toisessa pelissä jo yritin toppuutella Suomen joukkuetta turhan kovasta pelista sekä myös johtotilanteessa ajan peluusta.
Vitali piti toisen matsin aluksi kirkossa hartaushetken ja luulen että osa kylien pojista oli ensimmäistä kertaa kirkossa sanankuulossa.
Jälkimmäisenä sunnuntaina teimme ryhmän kanssa aluksi retken Jenisein suurpadolle. Menomatkalla poikkesimme Susenskojen Lenin museolla ja paluumatkalla söimme burjatilaista kansanruokaa "boosea". Iltapäivällä haimme Vitalin mukaamme ja teimme retken Bulankasta puretun kirkon paikalle rakennetulle muistomerkkialttarille ja hautausmaalle.
Paluumatkan aikana hahmottelimme Suetukin ja Karatusan jatkoprojekteja, joista olin keskustellut aikaisemmin jo Joosenkin kanssa.

HUOMISAAMUNA KOHTI SIPERIAA

Laitettiin kello soimaan huomisaamuksi 05.30  Sitten aamukahvit ja puurot naamaan , viimeiset tavarat autoon  ja paanalle.. Sovin treffit velimiesten kanssa Lpr:n ABC:lle yhdeksäksi. Tavaraa on melkoisesti, mutta saattajiakin on useammalla autolla tulossa. Pietarsaaren pojat (Ralf Lindsröm 65v ja Ronnie Asplund 23v tulivat Jäppilään Esko Kaukoselle pääsiäisseuroihin ja sieltä ajelimme peräkkäin Savonlinnaan. Poikkesimme tapaamassa Joosen perhettä Pihlajaniemen Särkikujalla .Väkeä oli seuroissa tupa täynnä. Esko isäntä aloitti seurat ja juonteli tilaisuuden sujuvasti . Minun ja pietarsaarelaisten jälkeen seurakunnan pastori puhui seurojen päätöspuheenvuorossa päivän evankeliumitekstin pohjalta koskettavasti.
Veteraanien MM-kisat Taivalkoskella saatiin vietyä läpi loisto olosuhteissa. Aurinko paistoi eikä tuuli haitannut. Kilpailijoita oli kymmenestä maasta kaikkiaan 120 joukossa kolme naistakin. Suomen joukkue suorastaan rohmusi mitaleita. Itsekin pääsin pokkaamaan kahdesti mitalipallilla ja kerran sain kunnella Maammelaulua keskimmäisellä korokkeella.
Yksi kisan kohokohdista oli kun Muorinmäen edustaja Janne Haukipuro pokkasi pienimmän mäen pronssia 30-34v sarjassa.
Kisojen molemmin puolin ahertelimme Antin kanssa Itkonniemen paritalon puolikkaan yläkerran remonttia ja sillä aikaa kun olin kisailemassa noin viikon ajan oli Antin kaverina hänen isänsä Veka, elikä Epun Veka vaari.

KEVÄT KEIKKUEN TULEVI - MM-KISAT LÄHES OVELLA JA SIPERIAAN LÄHTÖÖNKIN VAIN KUUKAUSI

Maaliskuu on vasta alulla, mutta viime viikkojen kelit ovat olleet kuin konsanaan huhtikuussa. Lumipeite on lähes hävinnyt eteläisimmästä Suomesta ja Keski-Suomessakin hanget ovat suorastaan romahtaneet. Veteraanien MM-kisoihin Taivalkoskella on vain kaksi viikkoa, mutta siellä on vielä luonnonlunta reilusti hiihtolatujen alla ja mäkikisojen suorituspaikoilla on pohjana vankka kerros tykkilunta.  Huolimatta lähes normaalilumisesta talvesta oma kisakunto on vielä kesäterässä. Hiihtosuksilla olen ollut vain kerran eli veteraanien SM-yhdistetyn  2km hiihto  Imatralla. Harjoitushyppyjä lumella lienee reilut viisikymmetä. Hyppyharjoitteluun tuli takapakkia kun pari- kolme viikkoa sitten aivan onnistuneen hypyn jälkeen Anjalankosken K46 mäessä "otin maihin" aika rajusti alamäen kaarteen jälkeen. Edellispäivänä olin aloittanut hyvin menneet harjoitukset laskemalla ensin alastulorinteen.Tiesin, että kaarteen lopussa oli ensimmäinen ja vähän myöhemmin tasaisella toinen "heivautus" . No toisena harjoituspäivänä luotin edellispäivän kokemuksiin ja kiipesin  alkuverryttelyn jälkeen suoraan mäkitorniin. Heti eka hyppy lähti kantamaan hyvin ja oli kaikinpuolin hyvin hallittu, kunnes alatasanteella vasen suksi yht`äkkiä kanttasi ja lähdin jälkimmäisestä "heivauskumpareesta" täysin hallitsemattomaan 10 m lentoon. Tulin alas vasemmalle kyljelle ja vielä siitäkin toinen noin 5 metrin lento suoraan naamalleni. Yhteismitta "hypyille" oli  noin 50 metriä.  Eka ajatus (taju ei kadonnut) oli hajosiko hyppylasit, mutta ne olivat ehjät. Tasoittelin vähän jälkiä ja kiipesin alastulorinteen portaat ylös. Laskin alstulorinteen ja kahvitauon jälkeen tein erinomaisen "akantappohypyn". Suoraan edestä puhaltanut virtaus nostatti mukavasti hyppyä, joka saattoi olla molempien harjoituspäivien pisin. Harjoituskaverini parin kaverinsa kanssa mäkeä hyppykunnossa pitävä anjalankoskelainen Arsi Sjögren 62v hyppäsi aivan loistavia K-pisteelle kantaneita hyppyjä ja minua pari vuotta nuorempi yleensä Lahden K64:ssa harjoitteleva nastolalainen Hannu Rosenlund paransi hyppy hypyltä. Edellispäivänä harjoituksissa oli mukana vuosikymmeniä kanssani maailman  hyppyrimäkiä kolunnut 54v Ristiinassa asuva ja Mikkelin Hiihtäjiä edustava maanviljelijä Kari Pesonen, rippikouluikäisen Kimi poikansa kanssa. Kari hyppeli kuten aina  tasaisen varmasti ja kauniisti neljänkympin paikkeille ja ylikin. Tähän asti pikkumäissä max K35 hypellyt Kimi oli hypännyt muutamaa viikkoa aikaisemmin eka kertaa Mikkelin K42 mäestä ja korkkasi  onnistuneesti nyt vielä tämän isomman mäen.
 - Vasen olkapääni ja rintani olivat saaneet "maihinotossa" sen verran rankan tällin, että poikkesin varmuuden vuoksi illalla Päijät-Hämeen Keskus-Sairaalassa. Viehättävä nuori naislääkäri kuunteli  tilannekatsaukseni ja  tutki minut housunkauluksesta ylöspäin perusteellisesti ja totesi, että huomenna ovat paikat vielä kipeämmät, mutta mitään vakavampaa ei löytynyt. Vasemmassa olkapäässä oli jo entuudestaan sanomista. Nyt olkapää lienee entisellään ja kipu vasemmassa rinnassa on myös kuin menneen talven lumia.
- Toivottavasti saan vielä ennen kisoja kohotettua hyppytuntumaa sen verran että ilkiää mennä puomille numerolappu rinnassa. Viime talven lähes olematon hyppymäärä tuntuu , vaikka kesällä sain hypättyä muovilla noin 50 hyppyä, Noin kymmenkunta kertaa hyppäsin ysikympistä ja loput kuusnelosesta. Olen viimeistä vuotta 65-69v sarjassa ja kun hyppy-, ja hiihtokunto on huono, niin mitalipallille pääsystä lienee turha haaveilla tällä kertaa. Mielenkiinnolla odotan kuitenkin kisatapahtumaa ja tuttujen urheilukavereitten tapaamista. Yritän selvitä Taivalkoskelle jo ensi viikolla auttamaan viimeisissä kisajärjestelyissä.
Sanonta että eläkeläisillä on niin kiire ettei  tahdo ehtiä mihinkään on pitänyt paikkaansa ainankin minun kohdallani tänä talvena. Menemistä ja ohjelmaa on riittänyt tavanomaista aikaisemmin jo lokakuun lopulla tapahtuneen Siperiasta paluun jälkeen eri puolilla Suomea pääkaupunkiseudun ja Koillismaan välillä. Niin ja pistäydyinhän tosiaan viikko sitten Sperian Omskissakin SEKLin Venäjän lähettien vuosikokousseminaarissa. Transitin jätin Dersu III;n (kolminkertainen Siperian reissaajaLauri Häkkisen ja tuoreen morsmaikon hoitoon.  Transitin mittariin on kertynyt Talven aikana Suomessa liki viisitoista tuhatta kilometriä. 
Eilen ja toissapäivänä olin Puijon Maailman Cup kisoissa alamäen tamppausryhmässä.  Vaikeitten tuuliolosuhteitten vuoksi kisa muutettiin lopulta eilen puoliltapäivin HS 127 mäestä HS 100 mäkeen, jonka hyppykuntoon laittamisessa oli melkoinen urakka. Lisäksi järjestäjät joutuivat purkamaan ja siirtämään kaikki mainossysteemit HS 100 mäen kääntöpaikan ympärille. Urakasta selvittiin rimaa hipoen aikataulullisesti. Mäki saatiin timmikuntoon  ja kisasta, josta muodostui lopulta yhden kierroksen kisa tuli aivan upea ja korkeatasoinen.Suomalaisodotukset olivat korkealla jo Lahdessa viikonloppuna MC kisoissa kahdeksanneksi hypänneen  20v Jarkko Määtän erinomaisen 103 metrisen koekierroshypyn jälkeen  Myös Janne Ahonen kuten myös Harri Olli ja Lauri Asikainen paransivat  hyppy hypyltä. Jarkko taisi yrittää liikaa ja epäonnistui perusteellisesti kilpailuhypyssä. Janne venytti vahtimäen asento-ongelmista huolimatta upeasti 96,5 metrisen sijoittuen mukavasti 20;n sakkiin. Laurikin pääsi 28 sijallaan pisteille ja vain muutamaan sijan jäi Harri Olli pisteistä.
Kärkihyppääjät siirsivät mäkiennätystä 106 metriin. Eniten minua ilahutti Keski-Euroopan mäissä melko pahasti loukkaantuneen ja parhaan hyppykuntonsa ja itseluottamuksensa menettäneen Simon Ammanin paluu podiumille jaetulle kolmannelle sijalle. Kisan voitti varmoilla ja upeilla hypyillään sympaattinen Saksan Severin Freund.
Jalkani olivat aivan muusina ja vasen polveni kipeytyi paljosta tamppaamisesta, mutta mieliala oli väsymyksestä ja onnistuneista kisoista johtuen korkealla. Jos kisoja ei olisi voitu hypätä se olisi ollut paha takaisku niin Hiihtoliiton kuin Puijon Hiihtoseuran kannalta jo taloudellisesti, mutta muutenkin lajin maineen kannalta.
Kermana kakussani oli kun rättiväsyneenä tallustin läpi Hiihtostadionin hakemaan Transitia parkkipaikalta. Tapasin Simon Ammanin ja onnittelin häntä monisanaisesti ja sydämellisesti paluusta mäkiaatelin kärkipaikoille.
-Puijolle olin tullut lähes suoraan (poikkesin nukkumassa kotona Savonlinnassa)veljieni Eeron(85) ja Ilmarin(80) 165v juhlilta nuoruuden kodistani Somerharjusta. Kaikki 8 sisarusta olimme juhlissa lukuisten ystävien ja serkkujemme kanssa. Tapahtumaa juhlisti se, että Ilmarin kirjoittama mielenkiintoinen elämänkertakirja "Salomonin sukua", jonka nuorin siskomme Anja oli toimittanut julkaistiin ja jaettiin kaikille sen tilanneille. Pehmyt kantisena pokkarina painettua edullista kirjaa ostivat monet juhlavieraatkin.  Itse olin päässyt lukemaan etukäteen käsikirjoitusta ja pieneltä osin antamaan lisävinkkejä muutamiin itseäni koskeviin kirjan lukuihin, kun vein Anjalle äitimme albumista muutamia valokuvia jokunen viikko sitten.
Talven mäkiprojekteihin ovat edelleen kuulunut Haapaveden Muorinmäki, jossa poikkesin muutaman kerran auttamassa Jannea ja samalla kävimme yhdessä harjoittelemassa ja kilpailemassakin Taivalkoskella. Janne on päässyt tekemään muutaman mäkihyppyharjoituksen omassa mäessään ja rakentanut 6v Manne pojalleen 4-5m pihahyppyrin heidän kotiinsa  Luohuan kylälle, joka sijaitsee puolivälissä Oulun ja Haapaveden välillä. Jannen vaimo Riikka on kotoisin Luohualta. He ostivat Jannen kanssa pari vuotta sitten lapinlisällä höystetyn rintamamiestalon, jota ovat lisäremontoineet pikkuhiljaa.
Toinen isoksi lähitulevaisuuden mäkiprojektiksi on nousemassa  1988 suunnittelemani ja piirtämäni ja paikallisen talkooryhmän mallikkaasti rakentama Joroisten mäkikeskus (K40 ja K25). Mäkihyppytoiminnan vilkastuttua mäki remontoitiin ja suurennettiin K50 mäeksi 1995. Mäkiennätyksi tuli 54m, ennätyksen hyppäsi  leppävirtalainen PHS:aa edustanut juniori Antti Tuomainen. Mäkitoiminnan hiipuessa entiset hyppääjät ja varsinkin yhdistetyssä menestyneet Jani Kuvaja ja Tommi Räisänen yrittivät pitää mäkikoulua viereisissä 5 ja 10m aloitustösissä.
Viime syksynä kunta halusi  eroon vastuustaan mäen omistajana, kun sopivaa ratkaisua ei löydetty kunnanhallitus päätti että K50 mäki sekä tuomaritorni puretaan  ja K25 sekä rinteen portaat kunnostetaan nykyiset rakennusmääräykset täyttäviksi.
Mäen aikoinaan talkoilla rakentaneet heräsivät kuitenkin taisteluun. Perustettiin Joroisten mäkihyppääjät r.y. joka ostaa mäet kunnalta ja vuokraa maapohjan.Hankkeeseen on löytymässä taloudellista tukea. K50 mäkeen tehdään suunnitelmat ja toteutetaan talkooporukalla peruskorjausremontti, Rakennustekniset suunnitelmat tekee varkautelainen insinööri, joka on itsekin aikoinaan hypännyt harrratelijatasolla mäkeä. Parhaillaan sorvataan mäkikeskukselle  pitemmän tähtäyksen suunnitelmaa, johon kuuluisi mäkien muovittaminen, joka mahdollistaisi mäkien ympärivuotisen käytön.K.o. projektiin on tarkoitus hakea ELY-keskuksen tukea.
Lauantaina olin Joroisten mäkikeskuksella pidetyssä lehdistötilaisuudessa. Paikalla oli myös ystäväni,  kautta aikojen paras mäkimies Matti Nykänen, joka pari tuntisen tilaisuuden lopulla lupasi tulla suorittamaan avaushypyn siinä vaiheessa kun mäkikeskus on taas käytössä ja pidetään avajaiskisat. Sain jo käsiini hyvin toimitetun Varkauden lehden sunnuntain numeron, jonka etusivun täytti reportaasi Joroisten mäkikeskuksesta. Huomenna eli torstaina ilmestyy Joroisten paikallislehti, jossa on juttua samasta asiasta. Kuulemma myös jossain Iltalehdessä on ollut jotain mainintaa asiasta. Lehti oli ollut tekemässä juttua Matin musiikkikeikasta lauantai-iltana paikallisessa Joronjälki-hotellissa.
Kirjoittelen tätä juttua Kuopion Itkonniemellä Sandellsinkadulla nuorimman lapsenlapseni Eppu Akustin 4v kodissa. Meillä on Epun isän Antin kanssa menossa lattiaremontti toisessa yläkerran huoneessa. Toivottavsti saamme remontin (myös katto ja seinät mahdollisimman valmiiksi ennen kuin lähden kuukauden päästä seuraavalle vajaan kuukauden pituiselle Siperian matkalle, sillä nuorin  tyttäreni Kaisa odottaa  toista lasta. Lakettuaika on toukokuussa. Tämän keväisen matkan  teemme tällä kertaa pietarsaarelaisen 63v maanviljelijä Ralf Lindbergin kanssa ruotsinkielisen Rauhan Sanan 9h pikkubussilla. Joose Pitkänen ja muu talkooporukka on menossa lentämällä. Tarkoitus on tehdä loppuun Suetukin kyläkirkon ulkovuorausremontti, jota   aloitettiin vuosi sitten ja jatkettiin viime syksynä. Tietenkin mielenkiinnolla seuraamme paikanpäällä Karatusan kirkon rakennusprojektin etenemistä.
Tänään ajelen Joroisten kautta kotiini Savonlinnaan ja sieltä menemme Joosen kanssa Ryttylään SEKLin Idäntyöpäiville. Viemme samalla reissulla Joosen siskolle Annille (minun lähettisihteerini) Helsinkiin Speriasta kyydissäni matkanneen pesukoneen ja tuomme Siperiaan lähdössä olevaa Lohjan seurakunnalta tulevaa pyhäkoulumateriaalia muutaman laatikollisen verran.
Minulla on menossa Transitin katsastusremontti. Etujarrupalat sain jo itse vaihdettua (Huom!Ilman Arskan apua) ja rakensin noin 40 cm pitkän u-muotoisen  vahvikepätkän rungon etupäähän paksusta pellistä ilman prässiä. Painava moska ja alasimena autotallin metallinen ovenkarmin alaosa. Osa on jo pultattuna  paikoillaan pitää vielä etsiä joku hitsaaja. Takaiskarien alapäät pitää vielä jämäköittää ja laittaa takapään rekisterinkilven valot palamaan ja tarkistaa oikean puoleisen takapyörän jarrurummun toimivuus.  Sitten voikin ajaa vanhan palvelijan katsastusmiehen syynättäväksi.
Siperiaan lähtiessäni jätän Transitin Arskalle kakkosautoksi. Ykkösauto Opelin limusiinimalli oikuttelee varsinkin sadekeleillä ja pitäähän vireän poikamiehen päästä liikenteeseen kun alkavat kevätkelit. Transitin kesärenkaat on vielä Minusinskissa. Yritetään tuoda ne kun palataan huhtikuun lopulla Siperiasta.