NYT OPETTAA SIPERIA JO SUOMESSAKIN

Kohta viikon verran on täällä kotisuomessa kärvistelty wanhan ajan kunnon pakkasissa. Lapissa on elohopea laskenut jo neljänkymmenenkin seutuville. Alku talven kelit eteläisemmässä Suomessa vaihtelivat viime vuosien tapaan. Kerran märkänä  sulaan maahan  sataneet lumet olivat Pohjoista lukuunottamatta sulaneet. Pakkasta on nyt riittänyt koko valtakunnan alueelle ja muutaman sentin verran  luntakin eteläisintä rannikkoa myöten.  Loppuviikosta lounaisosa maata sai lunta oikein urakalla. Ennätyslumet oli satanut Merikarvialla. Vuorokaudessa seitsemänkymmentä senttiä kevyttä pakkaslunta.
Marraskuun lopulla tekemäni Rukan kisojen tamppausreissun lisäksi kävimme ennen joulua haapaveteläisen urheilukaverini Janne Haukipuron kanssa veteraanihyppääjien lumileirillä ja ensimmäisissä cup-kisoissa Taivalkoskella. Saman reissun aikana kävin  Kuopiossa Eppu Akustin kanssa uusimassa hänen hiihtokalustonsa, ja samantien myös kokeilemassa hiihtämistä Puijon parikilometrisellä tykkilumiladulla. Olemme Epun kanssa nyt hiihtosuksien osalta Rossingnolin tallissa. Pari vuotta sitten ostetut ja pieneksi käyneet sukset odottavat Toivo Joonatanin kasvamista . Harmillista että lauhat kelit ja vesisateet sekä muutamat yöpakkaskelit tekivät tuon kovasti mataloituneen hiihtopaanan niin jäiseksi, että harjoittelut piti jättää toistaiseksi. Itse en vielä hiihtänyt vaan kävelin latupaanan vierellä nostellen Eppua ladulle lukuisten pyllähdysten jälkeen.
Jouluksi ajoimme Arskan kanssa Vääksyyn  Riikan ja Jannen perheen luokse. Jouluaattona ulkoilimme koko porukalla Vääksyn kanavan maastossa ja sen päälle ennen joulusaunaa pelasimme futista koulun tekonurmikentällä. Riikka,Tähkä ja Hemppo jyräsivät Jannen, Arskan ja minun joukkueen. Tulos 10-4.
Joulupäivän iltana ajoimme Arskan kanssa  Vääksystä nuoruuden kotiini Luumäen Somerharjuun. Söimme Saimin rusinasopalla terästetyt joulupuurot .Hain sieltä isäni aikoinaan kunnostaman perintöhaitarin. Yötä myöten ajoimme Savitaipaleen-Mikkelin reittiä Savonlinnaan. Teimme hieman lisälenkkiä ja kävin esittelemässäArskalle syntymäpaikkaani Silosaaren myllyä.
Viime vuosien tavoistani poiketen olen ollut paljon kotona Savonlinnassa. Pitkän vitkuttelun jälkeen sain alulle keittiön lattia- ja alakaappiremontin. Vielä on jäljellä  eteisessä  hattuhyllyn alta auki oleva lattia ja vessan lattian pinnoittaminen ja sikäli kuin virtaa riittää pitää hioa ja maalata nämä 33vuoden ikäiset lautalattiat
Viime kesänä asui täällä Viuhonmäessä Riikan ja Jannen esikoistyttö Tuittu, joka käy nyt kolmatta vuotta Taidelukiossa . Tuittu löysi poikakaverinsa Johanneksen kanssa opiskelijakämpän kaupungin talon läheltä, jonne roudasimme Tuitun tavarat. Nyt samaa peräkamaria miehittää seurakunnan lähetyskasvatussihteeri Sakari Seppälä. Sakarin nuorimmainen  Retriika käy peruskoulun ysiluokkaa Jyväskylän Kristillisessä koulussa ja asuu Jyväskylässä opiskelevan äiti-Riikan kanssa lähellä Laajavuorta. Sakari ajelee viikonlopuiksi Jyväskylään. Sakarin ja Riikan perheeseen kuuluu myös viisi jo omillaan asuvaa aikuista lasta.
Palasin myöhään eilisiltana SEKLin työtekijäseminaarista Ryttylästä. Kun perjantaiaamuna lähdin Transitilla oli Savonlinnassa -27 ja lähellä Mikkeliä -32. Jätin autoni Heikki Huttusen ok.talon vierelle ja jatkoimme matkaa Heikin melko uudella dsl Wolkkarilla. Takapenkille poimimme Etelä-Savon Kansanlähetyksen nuorisosihteeri Sari-Anne Vauhkosen.  Alkumatka oli ollut melko vilpoista, mutta Heikin Volkkarissa tarkeni erinomaisesti.
Työntekijäseminaari oli taas kuten niin monet aikaisemmatkin vastaavanlaiset kokoontumiset varsinainen keidas minun hengellisen erämaani keskellä. Syvä kiitollisuus jäi sisimpään Ryttylästä lähdettäessä. Perjantai-illaksi  Ryttylään tuli Pietarsaaresta tutut Suetukin talkoomiehet Ralf Lindfors ja Krister Mård. Pidimme iltapalan yhteydessä ensi kevään Siperian talkooreissun suunnittelupalaverin, johon osallistuivat Karatusan kirkkoprojektin keräyspäälikkö Heikki Huttunen ja SEKLin Venäjän työn koordinaattori sekä ex.Siperian lääninrovasti Juha Saari.
Seminaarin loputtua osallistuin vielä huhtikuussa Ryttylässä toteutettavien Idäntyöpäivien valmistelupalaveriin. 

KOHTI TALVEA

"Wanhaan hywään aikaan" jolloin "kaikki" oli paremmin, talvikin tuli ajoissa. Viimeisinä vuosikymmeninä on koettu hyvin lauhoja ja melko myöhään alkaneita talvia. Edellisviikkona Suomi sai yllätäen valkoisen lumipeitteen ja varsinkin Häme ja Keski-Suomi joutui suorastaan kärsimään liiallisesta lumen tulosta. Kun pahimmillaan jopa nelikymmensenttinen lumikerros tuli märkänä ja ilman lämpötila oli nollan seutuvilla lumituhot olivat melkoiset ja kymmenet tuhannet taloudet joutuivat olemaan useita vuorokausia ilman sähköjä.
Savonlinnassakin tuli lunta puolenkymmentä senttiä, mutta ilmatieteenlaitoksen sääennusteet lupaavat tälle viikolle lauhaa lounaisvirtausta ja voi olla että  suuressa osassa maata aloitellaan adventtiaikaa lumettomissa ja pimeissä tunnelmissa.
Lähdin eilisiltana puoli seitsemän maissa ajelemaan kohti pohjoista ja kohti talvea. Olen menossa viidettä kertaa Ruka Nordic tapahtumaan eli Maailman Cup kisoihin suurmäen tamppausryhmään.
Pysähdyin kahdeksi yöksi Kaisan perheen luokse Kuopion Itkonniemelle. Jo illalla ehdin tavata Tapaninpäivänä viisi vuotta täyttävän Eppu Akustin, joka oli isä-Antin kanssa menossa hammaspesulle. Puolivuotiaan edellisestä tapaamisesta kovasti kasvaneen Toivo Joonatanin tapasin tänä aamuna. Tiina ja Riikka olivat olleet perheineen synttäreilläni Luumäellä juuri ennen Siperian reissua, mutta Antilla oli ollut silloin työesteitä. Minulla ehti olla  jo melkolailla ikävä näitä kahta nuorinta lastenlastani ja heidän vanhempiaan.
Teimme Epun kanssa hiihtoreissun Puijon varastoidusta tykkilumesta rakennetulle parin kilometrin ladulle. Epulla oli kovat menohalut, vaikka hiihtotaito olikin vielä melko alkuvaiheessa. Olin ostanut hänelle jo toissa jouluna suksipaketin. Muutaman kerran olimme Epun kanssa käyneet kokeilemassa hiihtämistä melko laihoin tuloksin. Nyt poika hiihti sitkeästi tuon parin kilometrin lenkin, vaikka pyllähteli useita kymmeniä kertoja nurinkin. -Kävelin vierellä nostellen poikaa takaisin suksille.
Tuo 90 senttinen suksipaketti taitaa joutua oottelemaan Toivoa. Pitää kattella löytyisikö kirppareilta vähän parempaa hiihtokalustoa Epulle.
Siperiasta paluun jälkeen olen yritellyt jatkaa keskenjääneitä remppahommia kotona, mutta aloittaminen on kuten aina kuin tervanjuontia.Kävin kyllä eräässä puusepänlikkeessä, josta ostin kuivaa koolaustavaraa ja hain myös Carlsonilta pari eristysvillapakettia, mutta vielä on tupakeittiön lattia auki heinäkuussa paljastuneen vesivahingon jäljiltä. Viime viikon lopulla aloin viritellä kadunpuoleisen räystään alle ns.haittaeläinverkkoa. Sain sen valmiiksi eilen eli maanantaina ja purin samantien elokuun kattoremontin ajoilta räystään alla sijainneet tellingit.
Samainen verkko  pitää viritellä myös talon toisen räystään alle sekä molempiin päätyihin.
Sunnuntaina olin SEKLin seuroissa Heikki Huttusen kaverina Säämingin srk.talossa. Heikki jäi pari  kolme vuotta sitten eläkkeelle Etelä-Savon piirijohtajan hommista ja aloitti samalla Karatusan kirkkoprojektin keräyspäällikön hommat. Hän toimii eläkkeelläkin SEKLin puhujahommissa.
. Kun reipas kolme vuotta sitten ostin nykyisen Transittini vm 89 , myin Skodan asevelihintaan vävylleni Antille, joka palautti auton minulle puolitoista vuotta sitten. Remontoin Skodan ja katsastin ja myin sen Jooselle edelleen asevelihintaan kakkosautoksi. Eilisiltana Joose soitti ja kertoi että Skoda on nyt lopullisesti romuna. Hän oli 12v Hilja tyttären kanssa käynyt Savonlinnan itäpuolella ostamassa Skodaan käytetyt talvirenkaat, joitten ajomatkaksi tuli jotain vajaat 2 km. Mertalan valoristeyksessä (valot eivät olleet toiminnassa) oli vastaan tuleva Bemari kääntänyt suoraan päin Joosen Skodaa. Käytettynä ostamani 1999 vm Skoda Felicia dsl, joka oli rekisteröity p-autoksi ehti palvella minua monta vuotta ja tein sillä peräkärryn kanssa yhden Siperian reissunkin. Joosen työauto Mitsubishi oli remontissa Novosibirskissa lähes koko tuon ajan ja   Skoda oli todella lujilla. Purimme sinä aikana Ala-Bulangasta hirsikirkon rungon ja siirsimme hirret uuden kirkon tontille Karatusan keskustaan. Skodaan tuli kolmen kk. aikana reipas 15 tkm. - Sen verran oli varjelusta tuossa eilisillan kolarissa, ettei tullut pahempia henkilövahinkoja. Onni onnettomuudessa oli, ettei muita lapsia ollut takapenkillä, sillä tavaratilassa metalliverkon takana olleet kesärenkaat olivat törmätessään siirtäneet takapenkkiä melkoisesti.
Vaikka Skoda kuuluukin luokkaan "koi syö ja ruoste raiskaa", niin minulla on jonkunlainen surutyö tuon menetyksen johdosta, vaikkei auto ollutkaan nimissäni Antin ja Joosen välissä kuin kuusi tuntia. Autossa taisi olla vasta jotain 340 tkm mittarissa ja varsinkin moottori oli ihan tikissään. Ilman kolaria sillä olisi vielä peltejä ja kuluvia osia laittelemalla ajellet parikin sataa tuhatta.

KAKSINKERTAINEN KOTIINPALUU

Isänpäivä ja marraskuun alku ovat jo takana. Harmaa ja melko lauha sää jatkuu täällä Itä-Savossa. Tuntuu hyvältä olla taas "tanakasti" (puntari näyttää 73 kiloa) kotimaan kamaralla. Erikoisesti olin odottanut lastenlasteni (9), tyttärieni (3) ja vävyjeni tapaamista.
Transitin laturi on taas hajallaan (menee töineen takuuseen),  tupakeittiön lattia on edelleenkin  auki kesäisen vesivahingon jäliltä ja rakennustelineet kattoremontin jäliltä ovat vielä paikoillaan. Yritän tehdä jotain estettä aina syksyisin ok.talon vinnille pyrkiville jyrsijöille (tiheäsilmäistä verkkoa räystään alle jne) ja sitten puran tellingit  ja siirrän ne Joose Pitkäsen ja Joose Keskitalon ok.talojen remontteja varten heidän vaivoikseen.
Syyskuussa viettämieni 70v synttärien järjestelyissä oli Savonlinnan osalta päävastuussa vasta kesällä virkaansa astunut lähetyssihteeri Sakari Seppälä, joka toistaiseksi asustelee kodissani Viuhonmäessä. Sorvailemme pikkuhiljaa vuokrasopimusta, mutta myös talokaupoista on keskusteltu, vaikka juuri nyt minun kannalta ei olisi kovin edullista myydä taloa. Tämän ikäisten (32v) ok.talojen hinnat ovat Savonlinnassa tulleet melkolailla alaspäin viidessä vuodessa.  Sakarin  Riikka vaimo opiskelee Jyväskylässä, jossa perheen nuorin lapsi käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa.Muut lapset (oliko 3 vai 4) taitavat olla jo aikuisia. Viikonloppuisin Sakari sompailee Jyväskylään. Sakari on syntynyt Afrikassa, jossa hänen vanhempansa olivat lähetystyössä. Suomessa hän on toiminut aikaisemmin  nuorisotyönohjaajana ja ollut myös perheineen lähetystyössä Virossa.  
-Marraskuun loppupuolen ohjelmassani on Rukan reissu. Haluan mennä Ruka Nordic tapahtumaan hyppyrimäen tamppausryhmään . Samalla reissulla pääsen tapaamaan  mennen tullen Kuopion Itkonniemellä kohta 5v  Eppu Akustia ja juuri puoli vuotta täyttänyttä Toivo Joonatania.
Joulukuun ohjelmaan kuuluu jo perinteisesti veteraanimäkihyppääjien lumileiri ja pikkujoulut Taivalkoskella. Urheilutalven päätähtäin on maaliskuun alussa Norjassa (lähellä Trondheimia) pidettävät Veteraanien MM-mäki ja yhd.kisat.
 Ensi kevääksi ( Lähtö 15.05) ollaan suunnittelemassa tuttujen Pietarsaaresta kotoisin olevien LFF:n talkoolaisten kanssa neljättä Suetukin remonttireissua, jonka aikana rakennetaan, jos Luoja suo, myös Vitalin pappilan ulkovarasto.

Palasimme Etelä-Siperiasta talkookaverini Esko 72v Kaukosen kanssa maanantaina 26. lokakuuta. Siis vuorokautta ennen Eskon antamaa takarajaa. Eskolla oli muutamaa päivää myöhemmin lähtö Etiopiaan ja oli hyvä olla muutama päivä välillä kotonakin Marja-Leena vaimon ilona.
Itse ehdin olla kotona  viikon, jonka jälkeen tein turkulaisen lumetusfirman miesten kanssa uuden reissun Siperiaan ampumahiihdon "Mekkaan" Hanti-Mansiiskiin. Tuurasin ystävääni arkkitehti Pentti Värälää, joka on vuosikymmenten ajan vastannut Suomessa rakennettujen hyppyrimäkien suunnitteluista.
H-M:n urheilujohtajat haluaisivat hakea pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoja, mutta heiltä puuttuu hyppyrimäet. He olivat aikaisemmin saaneet Tsaikovskilaisilta ( T:ssa on uusi ja aivan upean mäkikeskus K125,95,65,40 ja 20) asiantuntijoilta lausunnon ettei H-M:kiin voi rakentaa kisojen vaatimia mäkiä K120 ja K90. H-M.laiset halusivat lausunnon myös suomalaisilta asiantuntijoilta. Kymmenisen vuotta sitten saksalaisten rakentaman ampumahiihtokeskuksen ja laskettelurinnekeskuksen lisäksi oli suunnitelmat rakentaa kesäharjoittelua varten hiihtotunneli  ja hyppyrimäet. Jo rakenteilla ollut hiihtotunneli oli alkanut sortua ja se työmaa oli lopetettu. Samalla suunnittelun alkuvaiheessa olleet hyppyrimäetkin olivat jääneet rakentamatta.
Hanti-Mansiiskin matka (lentämällä) onnistui hyvin.  Tosin paikallisilla ei ollut kunnollisia korkeuskäyrillä varustettuja karttoja ja vanhoista saksalaisten työmaakartoista oli vesi liuottanut suurimman osan korkeuskäyristä pois. Odotamme heiltä sähköpostitse k.o. karttoja ja sorvaamme lausuntoa asiasta.
Jos ehkä kymmenen vuoden sisällä seuraatte k.o. MM-kisoja Hanti-Mansiiskissa, niin voitte pitää minua "osasyyllisenä" kisojen toteutumiseen. Mulla tää lähetysnäky on "hieman" tavanomaista laajempi, elikä lähetyskenttään kuuluu oman lajin urheiluväkeä ja vaikuttajia. Tutustumiseni kahteen sikäläiseen suurimpaan urheilujohtajaan (toinen isompikokoinen ampumahiihdon 2krt.MM-kulta ja toinen hiihdon MM-pronssimies)  ja isäntänämme toimineen jälkimäisen upeaan kotiin ja "vaatimattomaan" kesämökkiin osoitti että vastaavanlaiset menestykset seurauksineen Suomessa ovat aivan nappikauppaa kun verrataan sikäläiseen systeemiin ja varsinkin koko Venäjän rikkaimman alueen Tjumenin Oblastin ja siellä sijaitsevan itsenäisen Hanti-Mansiiskin Okrugin tilanteeseen. Tulkkinamme toiminut N-L:n nuorten MM-edustusjoukkueessa hyvin mitalitasolla menestynyt -90 luvun alussa Suomeen muuttanut ja Suomen  kansalaisuuden 2000 luvulla saanut ja maajoukkueessammekin hiihtänyt Valeri kertoi, että näillä menestyneillä mitalisteilla on usein hyvän viran ohella pari kolme hyvää lisäbisnestä.

Viimeiset päivät Karatusassa olivat työntäyteisiä. Esko viimeisteli pappilan verannan panelointia. Väliseinän ja kauniin Minusinskin srk.tiloista rokuliin jääneen kaksipuoleisen lasioven hän oli jo asentanut aikaisemmin. Itse olin remontoinut (ties monennenko kerran Joosen kanssa) pappilan varsinaisen ikivanhan ja jykevän ulko-oven.  Nyt se menee taas kunnolla ja suht`helposti kiinni. Kotiinlähtöä edeltävänä iltana ajoin Minusinskiin jossa nukuin "herroiksi" Eskon (ja Arskan) kamarissa. Olin luvannut olla varhain aamulla Abakanin lentoasemalla vastassa Suomesta,Pietarista ja Kazanista Karatusan kirkon rakennustyötä tarkastamaan tulevaa ryhmää. Tiedonkulku  arkkitehti Jorma Laineen ja kazanilaisen rak.firman välillä ei liene ollut parhaimmillaan, sillä minun Transittini lisäksi ryhmää  olikin odottamassa kaksi Ladaa, joista toista kuskasi rak.firman prigadööri, eli työnjohtaja (nimi  hukassa). SEKLin Venäjän työn koordinaattori Tapani Kaitainen tuli minun autooni. Jorma Laine, Inkerin kirkon kiinteistövastaava pastori Aleksanteri ja Kazanissa asuva marilaista syntyperää oleva Sergei Maikov sekä myöhemmin Minusinskista mukaan poikittu aktiivi seurakuntalainen, tulkkina toiminut, Elena menivät Ladojen kyytiin.
Saimme  Tapanin kanssa hyvän mahdollisuuden jutella kaikessa rauhassa niin työhön kuin muuhunkin elämään liittyvistä asioista.
Soitin matkan aikana Karatusan kirkkoherra Vitali Luchagoville, että tarkastusryhmä ajaa suoraan Karatusan kirkkotyömaalle. Poikkesin kuitenkin pappilassa ja hain myös Eskon mukaan seuraamaan rakennustyömaan katselmusta. 
Viime kevään kuukauden mittaisen Suetukin ulkovuorausremonttiin kohdistuneen talkooreissun aikana olimme pariin kertaan käyneet myös Karatusan kirkkotyömaalla ja ihmetelleet  siellä pitkään vallinutta  hiljaiseloa. Kesänmittaan työt oli saatu taas käyntiin ja 4-5 miehen ryhmä teki sisähommia koko sen ajan mitä me Eskon kanssa olimme Karatusassa. Vitalin facebookiin lähettämistä kuvista olin nähnyt, että kirkkoon oli jo kesällä vedetty vesijohto. Kirkon sisällä oli katon, välipohjan ja väliseinien runkorakenteita. Myös kirkon ikkunat  (jykeviin puisiin karmeihin ja pokiin kiinnitetyt kolminkertaiset lämpölasimoduulit)  alkoivat olla paikoillaan, mutta kaikki ovet puuttuivat. Ovet ovat kuitenkin jo rakenteilla Kazanissa.
Kun elokuussa olin SEKLin lähettipäivillä Ryttylässä olimme pitäneet Suetukin kirkon remonttihommia sekä Karatusan kirkon rakentamisprojektia koskevan neuvottelupalaverin, jossa  Jorma Laineen ja minun lisäksi oli mukana Tapani Kaitainen, entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari ja ennen Jorma Lainetta Inkerin kirkon arkkitehtina pitkään työskennellyt nyt jo eläkkeellä oleva minun ikäinen Isto Pihkala.  -Minun listalla olivat Suetukin remontointiin liittyvät asiat ja Juha Saarella oli melkoinen lista Karatusan kirkkoprojektiin liittyvistä asioista.
Suetukin listan osalta ei ollut juurikaan eriäviä mielipiteitä. mutta Isto Pihkala teroitti että niissä kysymyksissä jotka liittyvät kirkon varsinaiseen  jumalanpalveluskäytäntöihin meidän suomalaisten pitää muistaa kysyä aina ensin Inkerin kirkon johdon ja paikallisen kirkkoherran mielipidettä esim. Suetukissa alttarialueeeseen liittyvissä kysymyksissä.
Karatusan kirkkotyömaan osalta Juha Saaren laatima lista oli paljon pitempi ja se aiheutti melkolailla keskustelua. Juha oli alkukesästä käynyt Karatusassa ja paljon keskustellut myös khra Vitaly Luchagovan kanssa juuri noista asioista. Ryttylän palaverissa toin esille myös omat näkemykseni Karatusan kirkkoprojektin toteuttamiseen liittyvistä asioista.
Myös Karatusan kirkkotyömaan katselmuksessa, jossa käytiin läpi kaikki k.o. kazanilaisfirman rakentamiseen liittyvät asiat (perustus-, ja kellarivaihe oli erään toisen paikallisen firman toteuttama, eikä kuulunut tähän katselmukseen) keskustelu kävi välillä melko kuumana ( sanoisin, että se on ihan "normalna" kun ollaan Venäjällä). Katselmuksen jälkeen otetussa valokuvassa  oltiin kuitenkin jo kaulakkain
Katselmuksen jälkeen mentiin Vitalin pappilaan, jossa oli varsinainen asioitten kirjaamis-, ja työmaakokous. Kun se ei varsinaisesti kuulunut minun , eikä tietenkään myös Eskon ohjelmaan, me jatkoimme omia hommiamme. Esko purki laudotuksia ulkovaraston perustusten valujen ympäriltä ja minä menin tuttuun Taigis-Rautakauppaan tuhlaamaan synttärikolehtejani. Tein kaupat (kurssi oli meille edullinen) melkoisesta määrästä vuorivillaa ja ostin myös kattopellit k.o. ulkovarastoon. Rakennamme 4x4m varaston (+ 1,5x4m veranta) kaksikerroksisena masardikatolla  ja Vitalin toivomuksesta rakennus lämpöeristetään. Alempi kerros toimii varastona ja askartelutilana. Yläkertaan voi majoittaa tilapäisesti vaikka talkooväkeä, tai muita vieraita.
 -Rautakaupan väki lupasi toimittaa rak.tarvikkeet myöhemmin. Informoin asiasta   khra Vitalin sekä Tonja vaimon ja teroitin että vuorivillapaketit pitää vanhan varaston sisällä sekä vinnillä suojata hyvin pressuilla, etteivät ne pääse kastumaan.
Työmaakokouksen päätöksistä kuulin sen verran, että siellä oli päätetty kuitenkin rakentaa kivihiilellä ja puulla toimiva lämpökeskus sakastin alla oleviin tiloihin.Samalla kellariin ja kirkkoon asennetaan vesikierrolla toimiva lämmitysjärjestelmä pattereineen. Savupippu rakennetaan sakastin läpi. Kaukolämpöön liittyminen jää myöhemmäksi. Aivan äskettäin näin Vitalin facebookiin laittamista kuvista, että kirkon ulko-ovet oli rakennettu tilapäisiksi jollain lailla eristettyinä raakalautaversiona. Harmillista, että noita väliaikaisia ovia ja rakenteita tehdessä oli käytetty pahoin sinistynyttä ja ehkä myös homeista lautatvaraa.  Myös kellarin ikkunoihin oli laitettu tyroksieristys. Jo meidän siellä olo aikoina saattoi öisin olla liki miinus kymmenen astetta.  Viimeisissä kuvissa oli rakenteilla  pihalle n 10m päähän kirkosta sijoittuva ns.septitankki. Kuorma-auton lavalla oli neljä noin metrin korkuista ja 1,5m halkaisijaltaan olevaa betonirengasta. Ilmeisesti septitankkiin menee niin harmaat kuin myös vessankin vedet. Kunnan imuauto käy tyhjentämässä septitankin aina tarpeen vaatiessa.

PYHÄAAMUN RAUHAA MINUSINSKIN SEURAKUNTAKODILLA

Novosibirskissä"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä...mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti....... Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan  ja maan ja  meren ja kaiken mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen."
Juuri äsken olimme diakoni Olegin toimittamassa Minusinskin luter.srk:n ehtoollisjumalanpalveluksessa ja olimme myös kirkkokahveilla. Minusinskilaiset ovat lisänneet kahvin ja teen juontiin myös kevyehkön lounaan paistettujen tai keitettyjen perunoitten ym höystön merkeissä.
Yön olimme nukkuneet oikein hyvin ja tämä lepojakso kuten aikaisemmatkin viikonloput täällä Minusinskissa ovat olleet todella tarpeen.
Tämän syksyisen Siperian reissun talkooprojekti alkaa olla lopuillaan. Ylihuomeniltana eli tiistaina on tarkoitus pakata tavarat ( melkoinen määrä myös Slavan tavaroita alkaen Ladan talvirenkaista odottaa siirtämistä Novosibirskiin)Transitiin ja aloittaa kotimatka  yötä myöten. Eskon pitää olla kotonaan Jäppilässä 27.10. illalla, sillä hänellä on siitä vain parin kolmen päivän perästä lähtö Etiopiaan.
Vielä eilen teimme hommia Karatusan pappilassa pimeän tuloon saakka. Eskolla on menossa pappilan ulko-oven molemmin puolinen panelointi verandassa. Väliseinän ja oven hän asensi jo aikaisemmin. Yhdessä (lähinnä Esko, minä olin enemmän tavaran hankinta-, ja harkintapuolella)olimme valmistaneet valumuotit pappilan ulkovaraston perustuksia varten. Sitten tehtiin valuhommat, joissa apuna oli myös Vitali poikineen.  Minusinskilaispojat  Andrei (kolmasti) ja Eduard (kerran) ovat olleet apunamme lähinnä sepelin, hiekan ja joenpohjasta nostetun graven lapiointihommissa.Kutakin tavaraa ajatin kuorma-autolastin pihalle lähelle saunaa.
 Edellisviikonlopun Minusinskin leporeissulla olimme hakeneet Abakanista toisen lastin (20x20x40 cm  25 kpl) betonitiiliä ja kun viikolla kävin viemässä Slavan Minusinskiin , kävin Slavan kanssa ostamassa Abakanista lämpimäksi suunniteltuun varastoon eristysmateriaalia (levyinä  vuorivillaa 50x600x1200mm) Sain sullottua Transitiin vain 8 pakettia. Loput ostan Minusinskista 10 senttiä kapeampaa, mutta hiukan jäykempää materiaalia. Vitalin pappilan ulkovaraston eli saranin varsinainen rakentaminen jää ensi kevääseen. Teemme siitä kaksikerroksisen venäläisellä kattoratkaisulla jolla saamme  yläkerroksen 3m levyisen pikkuhuoneen (Lisämajoitustila/Vitalin tsto) molemmin puolin liki 1,5m lautatavaran varastotilan. Alempi kerros tulee toimimaan sekä varsto-, että askartelutilana.  Ennen Suomeen lähtöä teen vielä kaupat Karatusassa lisävilloista ja kattopelleistä nyt kun ruplan kurssi on meille edullinen. Eka vaihtokurssi rajalla 24.09. oli 73 ja osia.Toinen vaihto pari vk sitten ja kurssi oli 72 ja osia., ja viimeinen muutama päivä sitten 71,9 .
Slavasta venäläisenä on aina ollut kaikilla tavaran hankinta tai auton huolto-reissuilla paljon apua. Mainitulla harkkojen hakureissulla kahdestaan Eskon kanssa oli ongelmia löytää sama paikka, josta olimme viikkoa aikaisemmin hakeneet Vitalin kanssa harkkolastin (20 kpl noin 15-20 kg painoisia 20x20x60). Itse ehdin jo mielessäni noitua moneen kertaan neuvostoliittolais-venäläisen systeemin, jossa " kukaan" ei tiedä mitä 1-200 metrin säteellä omasta työpaikasta tapahtuu.
 -No onneksi Esko muisti oman raamattupiirinsä opetuksen, että kannattaa rukoilla.Sen hän tekikin odotellessaan Transitissa, kun minä kävelin erästä laajaa korttelia ristiin rastiin ilman tulosta.
Saimme uuden osoitteen ja uuden paikan josta saimme tarvittavan lastin ja samalla saimme tutustua miellyttävään ja työstämme kiinnostuneeseen henkilökuntaan.
Betonivalun kuivuttua muurasimme anturan päälle yhden kierroksen betonitiilistä, johin laitoimme pitkiä n 8 tuuman rautanauloja alalankun tartunnoiksi. Harkoista törröttävät naulat pitää suojata vaikka puupötiköillä, ettei lapset talvella riko vaatteitaan ja itseään niihin törmäillessään.
Eilen purin paikoiltaan 5v sitten Joosen kanssa ostamamme saunan kiukaan. Savutorven ympärillä kiukaan päällä sijainneen peltisen vesisäilön nostin ylemmäs lankkujen varaan. Sitten tein kiukaan betonipetille oikaisuvalun, niin että vesi valuu nyt oikeaan suuntaan pois alustalta. 5 vuotiaan kiukaan ulompi "koristepelti" oli vesihanan puolelta ruostunut ja palanut rikki. Vitali oli sitä hieman irtopelleillä "paikkaillut. Täällä kesällä vierallut entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari oli "määrännyt" kiukaan uusittavaksi, mutta kun tarkastin kiukaan niin tanakammasta ehkä n 3-5mm teräksestä rakennettu sisäkuori oli lähes ehjä, vain pari halkeamaa oli, joista kiuas vetää palotilaan lisäilmaa ja parantaa palamista. Vitalilla oli varastossa 55x120cm galvanoitu pelti, josta rakensin rikkinäiselle puolelle uuden "paraatipellin". Luulen että kiuas toimii vielä 2-3 vuotta. Tietenkin nyt hyvän kurssin aikana kannattaisi kiuas ostaa, mutta aika käy tällä reissulla vähiin.
Vitali on käymässä Pietarissa. Siellä on ollut kirkolliskokous, jonka yhteydessä vihittiin lauantaina Inkerin kirkon diakoniksi Novosibirskissä perheineen asuva ja SEKLin lähettinä työskentelevä Markus Aitamäki.
Nukumme vielä toisenkin yön täällä Minusinskissa. Esko lähtee aikaisin aamulla  lentämällä Pietarista palaavan Vitalin kyydissä jatkamaan rakennushommia Karatusaan. Minä menen Transitin kanssa tuttuun autohuoltoon ja jos selviän sieltä nopeasti ajan perässä Karatusaan tekemään puolen päivän hommia. Jos huollossa (pitää korjata pissapojan moottori ja kiristää laturin hihna) menee pitempään jään tänne maanantain ja tiistain väliseksi yöksikin, koska minun pitää olla aikaisin (klo 08.15 )vastassa tänne Pietarista lentävää neljän miehen ryhmää (arkkit.Laine, SEKLin koordinaattori Kaitainen, rak.firman johtaja Maikov ja Inkerin kirkon rak.insinööri olikohan nimi Arkadi).
Porukan tulkiksi lähtee äsken jumalanpalveluksessa ollut Elena Semjenova. Karatusassa tarkastetaan kirkon rakentamisvaihe ja  delegaatio pitää Vitalin kanssa aiheeseen liittyvän kokouksen. Tapani Kaitainen tutustuu ja meidän talkooprojektiimme. Illaksi vien porukan Abakaniin johonkin hotelliin, josta he (ainakin Jorma ja Tapani) jatkavat iltapäivällä junalla Novosibirskiin.
Me Eskon kanssa lastaamme tavarat Transitiin ja lähdemme Suomeen jos Luoja suo.

"VERTA HIKEÄ JA KYYNELEITÄ" SEKÄ "LÄHES YHTÄ JUHLAA"

sHistorian kirjat kertovat Hannibalin luvanneen miehilleen ennenkuin lähtivät ylittämään alppeja Euroopan valloitusretkellään:Verta hikeä ja kyyneleitä", Muistaakseni samaa oli luvannut myös Napoleon joukoilleen kun he aloittelivat Venäjän maan valloittamis yrityksiään.
Silloin tällöin joku Siperiassa retkeilemisestä kiinnostunut on ottanut minuun yhteyttä näihin minun syksyisiin ja keväällisiin Siperian matkoihini liittyen. Kun olen yrittänyt hyvin realistisesti kuvailla näitä joskus melkolailla extreme-urheiluun verrattavia olosuhteita näillä matkoilla, niin pahin romanttinen into on kavereilta alkanut laantua. Silti useimmiten on löytynyt joku kaverikseni näille talkoomatkoille. Joillakin matkoilla on ollut kaksikin kaveria kyytimiehinä ja samalla apukuskeina. Vain yhden reissun (3v sitten keväällä) tein omalla pikkuisella -99 vuosimallin dsl- Skoda Felicialla. Vedin sillä reissulla myös omaa peräkärryä ja ajoin liikaa vitosvaihteella, jonka seurauksena vitosvaihde alkoi Uralia ylittäessäni antaa sivuääntä. Sen jälkeen sillä Skodalla ei ole ajettu nelosta isommalla vaihteella. Sinä kesänä ostin nykyisen 26v ikäisen Transittini ja myin Skodan nuorimman tyttären miehelle Antille, joka luovutti sen takaisin minulle toissa keväänä. Pidin Skodaa nimissäni kuusi tuntia ja myin sen Jooselle kakkosautoksi "asevelihintaan", kuten olin myynyt Antillekin. Remontteerasin sitä melkoisesti ja katsastin sen samaan kauppaan.
"Homman nimi " oli vähän jotain sellaista kuin annetaan suvun perintösohva hyvään kotiin.
Tämän syksyn Siperian reissulle lähti kanssani vanha Siperian kävijä, jäppiläläinen 72v. ex-sikafarmari Esko Kaukonen. Esko oli ollut näillä talkooreissuilla 2011 niin keväällä kuin syksylläkin kuukauden ajan ja jättänyt silloin vahvan puumerkkinsä ensin keväällä Vitalin pappilaremontin sisäseinäkoolauksiin, jotka hän teki todella mallikkaasti ja seuraavan syksyn reissulla  koulukaverinsa Kyöstin kanssa he rakensivat ensin verandaa ja sitten kun Joosen kanssa lisätiloiksi rakentamamme lasten huoneitten runkotavara oli riittävästi kuivunut, he tekivät villoitukset, katon paneloinnin, lattialautojen, sekä cyproklevyjen  asentamisen seiniin. - Kun "poikien" saavuttua, he tulivat junalla Baikaljärven kautta -siis melkoinen lisälenkki, teimme tuttavuutta hieman myöhemmin aikuisena peräti logistiikan diplomi-insinööriksi opiskelleen Kyösti Nokan kanssa erehdyin vähän röyhistelemään erityisopinnoillani minäkin. Kerroin "pojille" että olin aloittanut opintoni käymällä peräti kaksi alinta luokkaa supistettua kansakoulua. No, "pojathan" hörähtivät nauramaan, että eihän se kaksi luokkaa ole juuri paljoakaan kun he kävivät aikoinaan supistettua kansakoulua kolmannesta seitsemänteen luokkaan. -Eipä siinä ollut juuri jakoja.
"Pojat  " pääsivät paremmalla koulupohjalla sisähommiin ja minä onneton jouduin työskentelemään räntäsateissa ulkohommissa.
Tämän syksyn matka Savonlinnasta tänne Etelä-Siperiaan oli melkoista vastamäkeä muutenkin kuin Uralille noustessa. - Meidän pohjoisempi reittimme Permin alueen ja Uralin jälkeisen Jekaterinburgin kautta ei noussut kuin ehkä neljään sataan metriin merenpinnasta, mutta Transitissa oli ylimääräistä meluongelmaa alustan puolella. Sellainen rompsuttava ääni alkoi voimistua Moskovan paikkeilla.  Pysäytin parikin kertaa ja ryömin auton alle selälläni tarkastelemaan taskulampun kanssa mistä ääni mahtoi tulla. Kokeilin myös jo aikaisemminkin melkolailla ajanhampaalta siipeensä saanutta kardaaniakseliakin, mutten saanut selvää mistä ääni tuli. Toisella stopilla kokeilin myös peräbanjoa ja se oli melko kuuma. Sitten tarkastin perän öljytilanteen. Öljyn määrä oli normaali, mutta pelkäsin pahinta, että perä olisi alkanut sanoa irti työsopimustaan. - Taisimme pitää nukkumistauon ja aamulla aloin katsella löytyisikö edes jonkunlaista korjaamoa tai nyrkkipajaa ja kohta sellainen löytyikin. Korjaamon pomo, armenialaismies kuten 3-4 kaveriansakin, jotka osallistuivat remonttiin, ajoi korttelin ympäri ja totesi heti että oikean etupyörän ja vasemman takapyörän laakereissa on pientä vikaa. Minulta löytyi varaosat ja miehet tekivät melkoisen urakan. Etupyörän laakerin vaihto oli suht`helppo, (olin edellistalvena vaihtanut vasemmalle puolelle eteen laakerin kadun varressa talvikelissä Kuopiossa, jotain mätää siinä vaihdossa oli ollut, ehkä stefa ei toiminut, koska se piti vaihattaa uudestaan keväällä ja sen vaihdon teetin Sln:n Fprd-huollossa) mutta nuori kaveri jätti hyvältä käteen tuntuneet laakerin molemmat"vastakappaleet" paikoilleen ja vaihtoi vain varsinaiset laakerit. Kun työnjohtaja oli haihtunut johonkin asioilleen annoin periksi asiassa. Se takapyörän laakerin vaihto olikin paljon vaikeampi. Seliti n miehille, että jollei heillä oletakalaakerin vaihdossa tarvittavaa Fordin erikoisavainta, niin sellaisen joutuu rakentamaan, sillä laakerin varmistusmutteri on äärettömän tiukka. Se vaatii jopa 400kilopondin voiman. Miehet kävivät pari kolmekin kertaa hitsauttamassa k.o. "erikoisavaintaan", jonka sitten ostin itselleni. Työnjohtaja  ajoi kaikkiaan kolme koeajoa korttelin ympäri remontin yhteydessä. Kun sitten läksimme jatkamaan matkaa rompsutus jatkui , vaikkei sitä "korttelirallissa" enää kuulunutkaan.  Pysähdyimme taas yhteen kuppilaan, jossa latasin puhelintani, kun tupakansytytin laturi ei toiminut, vaikka sähköinsinööri Erkki Kurppa oli sen huoltokorjannut ennen rajanylitystä.  Soitin kuppilasta ensin tutulle Transitmiehelle, jonka varaosa-Transitin hinasimme minun tontin nurkalle  Moinsalmen perukoilta erään maatalon pihasta. Sitten soitin Ilmari-veljelleni, jolla oli poikansa Antin kanssa ollut aikoinaan samanikäinen Transit ja Ilmarin vinkistä soitin vielä Auli-serkun miehelle joka oli ollut Ford-huollossa töissä. Serkunmies rauhoitteli minua, ettei auton perässä ole vikaa vaikka se kuumenee, jos vaan siellä on oikea öljyn määrä. Hän kehoitti tasapainottamaan renkaat, jolloin selviää jos jostain renkaasta on runko vioittunut. - Jatkoimme matkaa ja rompsuttava äänikin oli vaimentunut.  Parin- kolmen tuhannen kilometrin jälkeen ääni palasi entistä pahempana. Olimme poikenneet Kazanissa tapaamassa rak.firman johtaja Sergei Maikovia ja tasapainottaneet renkaat, eikä niissö ollut juurikaan ongelmaa. Katsastimme myös rakenteilla olevan luterilaisen kirkkotyömaan. Srk.saliosasto on jo täydessä toiminnassa.
Meillä oli peräkontti lähes pullollaan tavaraa Aitamäen lähettiperheelle Novosibirskiin, jossa viivyimme päivän ajan, mutta emme jääneet yöksi, vaan jatkoimme matkaa. Noin 60 km ennen Kemerovan kaupunkia rompsutus palasi niin pahana, että käänsin Transitin ensimmäisen pistotien varteen ja teimme "Väyryset", eli nukuimme yön yli .  Aamulla nostelimme tunkilla ensin etupää pyörät kerrallaan ilmaan ja siellä ei tuntunut ongelmaa. Sitten teimme saman takapäälle ja pyöritimme  eri vaihteilla molempaa puolta ja melkoista ääntähän sieltä kuului.  Jatkoimme matkaa ajaen hissukseen. Löytyi Ford huolto ja ammattimiehet vaihtoivat myös oikean takapyörän laakerin ja sinne jäi ropsotus Kemerovon Ford huoltoon. Palvelu oli todella ammattitaitoista. Heillä oli myöskin Fordin erikoisavain tiukan lukitusmutterin kiertämiseen. - Matka jatkui ja lopulta olimme perillä Minusinskissä, jonne noin tunti ennen meitä oli tullut junalla Krasnojarskista Siperian lääninrovastina palveleva SLEYn lähetti Ville Melanen. Villen läsn äolo  ja hyvä venäjän kielentaito pehmensi meidän "laskeutumista kentälle" melkolailla.
"Lähes yhtä juhlaa" tarkoittaa kuitenkin kolmea juhlaa. Ensin oli veteraanimäkihyppääjien kesä MM-kisat Ruotsin Örnsköldsvikissä. Siellä oli noin 70 veteraanihyppääjää  kymmenestä maasta. Meitä suomalisia oli yksitoista. Tein matkan kahdestaan haapaveteläisen 34v Janne Haukipuron kanssa hänen dsl Pösöllään.  Aivan upea reissu. Ilmat suosivat ja omakin hyppääminen parani koko ajan. Tein vain vähän harjoitushyppyjä, koska olin ihan kesäterässä. Puntarikin näytti peräti 74 kiloa. Eka päivänä valmensin Jannea ja samassa Gofin pelaajien hotellissa asuvaa siilinjärveläistä 52v Timoa ja tein vain yhden harj.hypyn K55 mäessä. Kun minua selvästi paremmin hypännyt norjalainen kaatui toisen hyppynsä voitin sarjamme. Hyppäsimme ensi talven sarjojen mukaan, eli 70-74v sarjassa. K90 mäessä hyppäsin yhden harjoitushypyn sekä kisassa koekierroksen ja kisahypyt ja hyvin sekin meni vaikka jäinkin kumpuun. Yli 65 vuotiaita ei ollut ketään muita. Lopuksi hypätty joukkuemäki oli äärimmäisen tiukka kisa . Norja I , Suomi II ja Venäjä III kaikki 2 pisteen sisällä. Nuoremmat suomalaiset (Juha Miettinen, Taneli Niemi, Kalle Uusitalo, Pasi Huttunen, Seppo Kinnunen ja Timo Maukonen) hyppäsivät molemmissa isoissa mäissä erinomaisesti ja vanhempi polvikin  Timo Kokkonen,Teuvo Kärkkäinen  ja Saarijärven Risto ottivat tukun mitaleita pienemmistä mäistä.
Viikkoa myöhemmin juhlat jatkuivat minun 70v synttäreillä. Oikea syntymäpäivä oli  perjantai18.09. mutta juhlimme ensin lauantaina nuoruusajan kodissani Luumäen Somerharjussa sukulaisten sinne saapuneiden ystävien kanssa ja sunnuntaina Savonlinnan srk.keskuksen Kappelikahviossa. Molemmissa tunnelma ja ohjelma oli hyvin lämminhenkinen ja varsinkin päivänsankaria, mutta varmaan muitakin syvästi koskettava. Keräsimme molemmissa paikoissa myös todella runsaan kolehdin Karatusan pappilan uuden ulkovaraston  rakentamiseksi.

JÄLLEEN KERRAN MINUSINSKISSA -NYT ILMAN JOOSEA

Autoilemalla tämä on yhdestoista kerta täällä Etelä-Siperiassa. Sitä ennen kävin keväällä 2010 tutustumassa viikon verran tilanteeseen ja paikkoihin. Olin menossa vanhan amerikansuomalaisen sotaratsun lähetyssaarnaaja Kusti Materon kaveriksi lastenmissioon OB-jokeen laskevalle Irtysjoelle. Tulin lentämällä Moskovasta Abakaniin ja jatkoin täältä junalla Tjumenin kautta Surgutiin ja sieltä bussilla Hanti-Mansiiskiin. Täällä olo aikana sain tiedon että SEKL lähettää minut Joosen ja hänen perheensä avuksi määräaikaiseksi vapaaehtoistyöntekijäksi eli  lähetiksi Minusinskin ja Karatusan alueelle nuoriso-, ja srk.työhön. Käytännössä olen tehnyt enemmän remontti-, ja rakennushommia  ja pakettiautoilla suorittamillani matkoilla olen kuljetellut muuttokuormia ja muutakin tavaraa Siperian työalueille.Mukana on ollut usein 1-2 talkoolaista ja täällä perillä on työtä johtanut entinen seurakuntanuoreni Inkerin kirkon diakoniksi liki 6v sitten vihitty Joose Pitkänen, joka perheineen asui Minusinskissa.
Viime vuoden kesän alussa Pitkästen perhe (Johanna äiti ja lapset Hilja 12, Saima 9, Selma 6 ja Pietari 3v) palasivat kotimaan jaksolle. Joose kävi vielä kahdesti lentäen vauhdittamassa Suetukin ulkovuoraustalkoita, mutta jäi toukokuussa pois SEKLin työntekijälistalta. Heinäkuussa heille syntyi viides lapsi, joka syyskuun alussa kastettiin Savonlinnan Ortodoksikirkossa Salomeksi. Joosen perhe oli pitkän harkinnan jälkeen  viikkoa aikaisemmin siirtynyt Suomen Ortodoksikirkkoon.
 Kesä-heinäkuussa olin Joosen apuna kun hoidimme Karatusan khra Vitali Luchagovan perheen 3 vk.mittaisen Suomen vierailun. Joose haki heidät vanhalla Transporterillaan Vainikkalasta ja kuljetti kotinsa ja Helsingin nähtävyyksien kautta KL-päiville Turkuun, josta LFF:n Krister Mord haki heidät kotiinsa Pietarsaareen.   Minut kutsuttiin sinne Luchagovien seuraksi ja tulkiksi. Ohjelmassamme oli saslik-ilta Ralf Lindforsin (3 krt talkooreissulla Siperiassa) kotona, Siperia-ilta eräällä LFF;n rukoushuoneella ja  Ähtävän kesäseurat  suurteltoissa ja upealla Ähtävän  Rukoushuoneella. Osallistuimme Vitalin kanssa suurtelttojen pystytystalkoisiin ja Vitalin perheen kanssa vierailimme erään srk:n kirkkoherran perheen kesämökillä.  Lauantain iltaseuroissa Vitali palveli ehtoollisen jaossa.  Toin Vitalin perheen Joosen kotiin Savonlinnaan, josta Joose kuljetti heidät muutaman päivän jälkeen Pietariin, josta heillä oli lento Siperiaan.
 LFF (Ruotinkielinen Rauhan Sanan lestadiolaissiipi) on jo useiden vuosien ajan tukenut voimakkaasti Vitalin työtä sekä Karatusan kirkkohanketta. LFF:n erittäin kovan tason ammattilaisia on myös ollut kolmessa Suetukin kirkon ulkovuorausremontissa mukana. Viime keväisen talkoojakson LFF myös rahoitti kokonaan. Olin heidän autossaan yhtenä kuskina ja oppaana. Pääosa talkoolaisista on lentänyt mennen tullen.
Jonkun verran orvolta tuntui tulla tänne Pitkästen entiselle työkentälle. Onneksi juuri samaan aikaan kuin me Eskon kanssa saavuimme tuli Krasnojarskista Siperian lääninrovasti Ville Melanen, jolla oli täällä ohjelmaa perjantaina ja lauantaina. Villen läsnäolo ja hyvä kielitaito pehmensi meidän "kentälle laskeutumista".
Kaikki täällä  asuvat ystävät,  kuten myös matkan varrella Novosibirskissakin poiketessamme tapaamamme Aitamäen perhe ja sinne opintojaan jatkamaan muuttanut Minusinskin khra Slava Shadrin perheineen muistavat kaiholla ja suurella kiitollisuudella yhteistä aikaa Pitkästen perheen kanssa ja sitä lähes mittaamattoman suurta työpanosta, jonka he tänne kaukaiseen Siperiaan ovat antaneet. Pitkästen Venäjän työhän alkoi jo Joosen lapsuudessaan isänsä Jussin mukana tehdyillä lähetysmatkoilla ja lastenleireillä. Sitten seurusteluaikoina Johannan kanssa yhteisillä Vepsä-aktio- ja Johannan Suomen sukukansamatkalla, jonka jatkona hän opiskeli käytännön lähetystyötä neljä kuukautta Saranskissa ja jossa Joose kävi hänet kihlaamassa. Naimisiin menon jälkeen ajoittui ensin vuosi Ryttylässä Nuorisotiimissä ja Joosen nuorisotyöntekijäjakso E-S Kansanlähetyksessä.
Sieltä Pitkäset siirtyivät määräaikaisläheteiksi kahdeksi vuodeksi Mordvan Saranskiin ja lähetyskoulujakson jälkeen Siperiaan. Aluksi oli lyhyt kielikurssivaihe Omskissa josta he siirtyivät Minusinskiin.  - Kun muistamme rukouksin näitä Siperian työalueita on meidän
syytä muistaa edelleenkin kiitollina rukouksin myös Pitkästen perhettä heidän uudessa elämän vaiheessaan. Johanna hoitaa nuorimpia kotona  Savonlinnassa Kalastajakylän Särkikujalla. Hilja ja Saima käyvät koulussa ja Joosekin on taas opiskelemassa Mikkelissä linja-autonkuljettajakurssilla.  Kun viimeksi  SEKLin vastuunkantajaseminaarissa  tapasin  Venäjän työn koordinaattori Tapani Kaitaista ehdotin, että SEKLin pitäisi jotenkin huomioda Joosen ja hänen perheensä suuri työpanos  sekä SEKLin nuorisotyössä, että  Venäjän työkentillä.

"KORKEANPAIKAN LEIRILLÄ" ELOKUUN HELTEISSÄ

Alkukesä ja osa heinäkuustakin olivat poikkeuksellisen viileitä ja sateisia. -No niillä kahdella viikolla  kun Lahden Betonin montussa  autoin mäkiseuroja mäestä purettujen muovien siirtämisessä ja pakkaamisessa oli enimmäkseen auringon paistetta ja hellettäkin.  Varsinainen hellekuukausi on ollut kuitenkin elokuu ja sen olen viettänyt o.k. taloni katolla hikoillen.  Kattoremonttia 33v sitten rakennetussa ok.talossani olin jo aikaisemminkin suunnitellut ja muutama viikko sitten jonkun kattofirman myyntimies kävi tekemässä  minulle tarjouksenkin uudesta peltikatosta, mutta siihen minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta. Hinta olisi ollut liki 20 tuhatta euroa, josta olisin saanut 2400 euron kotitalous vähennyksen.  Kattoremonttia aloittaessamme mukana olivat vävytkin, mutta Antti joutui lähtemään jo aloituspäivänä perheensä kanssa töihinsä Kuopioon. Kari teki erittäin tiukan ja pitkän sirkkelöintipäivän  sekä kustansi ensimmäisen rakennustavaralastin Carlsonista.  Janne ehti olla hommissa kolmena päivänä. Minua 10v vanhempi isoveljeni Ilmari oli kanssani kahdella viikolla kaverina joitten välillä hän kävi pidennetyllä viikonloppuvapaalla  kotonaan Somerharjussa, mutta  ei malttanut ihan vapaatakaan pitää vaan oli kavereineen käynyt taivuttamassa paikallisen rautakaupan koneella taloni peltikaton päätyjen kulmalistat. Myös Aulis veli oli yhtenä päivänä talkoissa ja Joose Pitkänenkin ehti muilta kiireiltään muutamaksi tunniksi kahtena päivänä. Purimme aina noin 5m matkalta pellit ja ruodelaudat ja asensimme puuttuneen aluskatteen. Sitten ruoteet takaisin ja pellit  alusrimojen kanssa peltikattoruuveilla kiinni.
Kävin useampaan kertaan ostamassa lautatavaraa,  valkoista maalia sekä lisää peltikattoruuvejakin .Tuittu poikakaverinsa Jonen kanssa maalasi autotallissa uusia otsalautoja valkoisiksi.
Ilmarin lähdettyä pidin itsekin pidennetyn viikonloppuvapaan. Kävin Ryttylässä SEKLin lähettipäivillä. Ne olivat taas kuten niin monta kertaa aikaisemminkin kuin keidas erämaan keskellä.  Palaveerasimme myös Siperian työhön ja varsinkin Suetukin kirkon remonttiin ja Karatusan kirkon rakennusprojektiin liittyvistä asioista.  Seuraava Siperian matkani on tarkoitus aloittaa 24.09. Ryttylästä ajoin Riikan perheen luo Vääksyyn, jonne olin tuonut isosisko Tuitun kaitsemaan nuorempia sisaruksia vanhempien 20v hääpäivämatkan ajaksi. Janne oli puhunut Riikalle, että hän on hommannut liput Riikaan, mutta matka olikin Roomaan. Hauskaa oli heillä ollut reissussa.   Tiistaina  kävin seuraamassa 58v Kalle Mäkelän harjoittelua Karpalon K15 muovilla ja tein Hannu Rosenlundin kanssa peräti neljän hypyn harjoituksen kuusnelosessa. Nyt on yhteensä 22 hyppyä muovilta tänä kesänä.
Tiistai-iltana ajoimme harjoitusten jälkeen Tuitun kanssa yötä myöten Savonlinnaan.
Tuittu ja Jone olivat löytäneet opiskeluyksiön Koulukadulta ja muutimme Tuitun tavarat sinne Transitilla kahtena päivänä.
Kattoremontin jatkaminen oli "sitkasta", mutta pikkuhiljaa aloin taas päästä vauhtiin. Tein aluksi pohjustushommia  ja kävin ostamassa 9 litran  pänikän vesiohenteista  peltikattomaali Kirjoa sekä maalausvälineitä.  Harjailin ruosteiset kohdat  ja maalasin ne ferreksillä  sekä siklailin irrallisia muovipinnoitteita.  Maalaamisen aloitin etelän puolelta, josta lähes kaikki  muovipinnoite olikin jo irronnut.  Muutama päivä minulta meni ensin pohjustushommissa ja sitten maalaamisessa, mutta nyt se on tehty. Samaa peltikattomaalia hain kaksi 9 litran pönttöä, mutta kun ne loppuivat oli vielä noin 20 neliötä maalaamatta. Hain vielä yhden 9 litran pöntön, josta suuri osa jää jemmaan korjaushommia varten.
Tänään tein vain lyhyen päivän ja ajelin tänne Kuopioon. Kävin mäellä katsomassa Continentalcupin kisoja, jotka jatkuvat huomenna. Ilahuttavan monta suomalaista selvisi toiselle kierrokselle.
Kahden viikon päästä on ohjelmassa pikku porukan  kanssa reissu Veter.KesäGP kisoihin Ruotsin Örnsköldvikiin. Kuukauden päästä  18.09. jos Luoja suo täytän 70 vuotta.  Olen sopinut kahteen lähettäjä seurakuntaani juhlat. Lauantaina 19.09. klo 14 on kakkukahvit Luumäellä nuoruusajan kodissani Somerharjussa  (kauempaa tuleville on lohikeittoa puolilta päivin). Sunnuntaina 20.09. klo 14 kahvitellaan Savonlinnan srk.keskuksen Pikkusalissa. Kukkia eikä lahjoja tarvitse tuoda vaan molemmissa paikoissa kerätään kolehti Siperian työlle ja tarkemmin Karatusan pappilan ulkorakennusremonttiin.