Torstaiaamuna Kuopioon ja sunnuntai-iltana takaisin Savonlinnaan vanhalla pikku-Skodalla. Kuopiosta Taivalkoskelle ja Ounasvaaralta takaisin Kuopioon Pesosen Karin hienolla Opelilla. Taivalkoskelta perjantai-iltana Rovaniemen r-aseman kautta Saaren Matin upealla Alfa-Romeolla yöksi Yläkemijokivarteen Pekkalan koululle, josta Matti heitti minut vielä kisoihin Ounasvaaralle lauantaina. Ja jotta autoilua tuli tarpeeksi nautiskelin vielä ajamalla la-su väliseksi yöksi Matin koululle mainitulla Opelilla.
Harjoitushyppyjä kertyi Taivalkoskella perjantaina 50-mäestä kolme ja isosta (K73) kait kymmenkunta.
Ounasvaaralla hyppäsin vain yhden harjoitushypyn ja kaksi koehyppyä ja kaksi kisahyppyä kuusnelosesta ja
kaksi koe-, ja kaksi kisahyppyä ysikympistä.
Joskus aikaisemminkin on matkaanlähtö ollut kuin tervanjuontia ja sitä se oli varsinkin tämän reissun kohdalla. Vielä tunti ennen lähtöä olin todella epävarma asiasta. Vaihtoehtona olisi ollut Idäntyöseminaari Ryttylässä, joka olisi liittynyt edessä olevaan Siperian matkaani.
Soitin torstaiaamuna kuudelta Pesosen Karille, joka teki lähtöä Kimin kanssa Ristiinassa. Lähdin lopultakin lähinnä velvollisuudentunnosta kisojen järjestäjää Markusta sekä kisoihin lupautunutta ystävääni Matti Nykästä ajatellen. - Mitä pitemmälle reissu jatkui, sitä mukavammalta alkoi tuntua ja kisatapahtuman jälkeen oli todella hyvä mieli, että tuli lähdettyä.
Harjoitushypyt eivät oikein sujuneet. Jalat tuntuivat melko löysiltä. Olin edellisen kisaviikonlopun jälkeen vain makoillut sohvalla TV:tä katsellen tai istunut koneella. Kisahypyissä tuntuma alkoi jo hieman löytyä ja sainkin aikaiseksi huomattavasti toissa ja viime talvea paremmat hypyt niin kuusnelosesta kuin ysikympistäkin.
Koko viikonlopun MMJT:n (Markus Malvalehto Jumping Teamin) kisatapahtuma oli hieno, vaikka jonkunverran aikataulu ym. sähläystä mukaan mahtuikin. Lauantaina päästiin hyppäämään sydämen kyllyydestä HS40, 70 ja 100 mäistä. Mäkilegenda Matti Nykänen hyppäsi hyvin ja pääsi podiumille kolme kertaa todella kovassa seurassa. Aivan timantinkovia olivat Puijon Juha Nykänen ja KEV:n Pasi Huttunen, samoinkuin parhaat junnut ja OH:n edustushyppääjätkin. Ennen meidän kisojamme seurasimme korkeatasoisia LIDLin junnucupin ja Naisten SM-kisoja K64 mäessä. Niin pojat kuin tytötkin hyppäsivät erittäin hyvin.
Sunnuntaina jouduttiin kovan ja puuskittaisen tuulen vuoksi perumaan veteraanien HS 100 mäen SM-kisa samoinkuin HS100 mäen puomitasoituskisakin.
Kisatapahtuman aikana ehdin tavata monia vanhoja ja uusia tuttuja sekä ehdimme jutella Suomen mäkihypyn ja yhdistetyn tilanteesta. Lauantaina oli kisoja seuraamaan "eksynyt" entinen srk.nuoreni Raili ( Utriainen)Sallan ajoilta miehensä kanssa . Hyvä juttutuokio oli myös OH:n mäkijaoston nykyisen nuorehkon vetäjän kanssa. Hän oli ollut mukana jo kahtena talvena näissä kisajärjestelyissä ja oli innostunut jatkamaan ja kehittämään tapahtumaa koko mäkiperheen talvikauden päättäjäistapahtumana.
Markus Malvalehto oli tehnyt taas valtavan työn niin kisojen järjestämiseksi kuin mainostamiseksikin.
Matti Nykänen oli mukana nyt kolmatta kertaa ja kisakuuluttajana toiminut Toni Nieminen hoiti kisakuuluttajan hommat toista kertaa hyvällä ammattitaidolla.
Olin ajatellut jäädä Kuopioon paluumatkalla, mutta kun koko Kaisan perhe oli mahataudissa päätin jatkaa suoraan kohti kotia ja Savonlinnaa. Pikkuinen 1v 3kk Eppu Akusti jäi vilkuttamaan papalle vinttikamarin ikkunaan. Haikealta tuntui lähteminen, kun seuraavaan näkemiseen on yli kolme kuukautta.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
VÄLILLÄ AIVAN VETERAANIHUIPPU-URHEILUN EHDOILLA
Melkoisesti on ehtinyt aikaa kulua siitä kun viimeksi kirjoitin ennen Puolan MM-kisareissulle lähtöäni.
Jakelen parhaillaan kisoissa veljeni Martin Ivecolla kuljettamaamme veteraanimäkihyppääjien kalustoa omistajilleen.
Jo kaksi yötä olen saanut nukkua kotisuomessa lakanoitten välissä. Ensimmäinen yö meni Martti-veljen kotona Taavetissa, jossa siirsimme kalustoarsenaalin minun pikku-Skodaani ja sen peräkärryyn. Eilisiltana purettiin lastia Lahden mäkikeskuksessa ja siitä ajoin Riikka-tyttäreni perheen luokse Vääksyn Myllytielle. Tänään aamupäivällä jatkoin vanhimman tyttäreni luokse tänne Jyväskylän Kannaksenkadulle. Käytin 12v Aapoa ja 9v Lauria Laajavuoressa laskettelemassa ja samalla luovutin Koivurannan Antille (Anssin isoveli sarjassa 30-34v) hänen kunniapalkintoina saamiaan puukiuluja, joissa oli myös pari mitalia. Aikaisemmin päivällä Pasasen Jani oli hakenut oman kalustonsa Kannaksen kadulta. Odotellessani poikia laskettelurinteestä soitin Matti Nykäselle, joka onnitteli minua MM-kisamenestyksestä. Sain kultaa HS 107 ja pronssia HS 77 mäistä. Yhdistetyssä olin viides ja joukkuemäessä Suomen II joukkueessa jäimme vain 0,5 pistettä pronssista, jonka otti Norjan II joukkue. Norja I voitti joukkuemäen ja Suomen I joukkue otti hopeaa.Saksa oli viides ja Venäjä kuudes.
YH:n joukkuekisassa Suommen I joukkue otti kultaa ankaran taistelun jälkeen. Ankkurimme Antti Koivuranta ratkaisi mitalit Suomen eduksi maalisuorataistelussa paremmalla suksella hiihtänyttä Venäjän I joukkuetta vastaan. Tämä joukkueyhdistetyn hiihto-osuus suoritettiin todella raskaassa vasta sataneen lumen huonoluistoisessa vesikelissä. Eikä tuo hiihtopaikkakaan ollut juuri kehumisen arvoinen. Korkeuseroroja oli liikaa veteraanikisoja ajatellen ja laskut henkilökohtaisen kisan liukkaalla kelillä liian vaativia veteraaneille.
Henkilökohtaisessa kisassa oli myös merkittävä kömmähdys. Yksi tärkeä kontrollipiste puuttui ladun varresta ja senvuoksi pääsi tapahtumaan melkoinen "kalabaliikki", kun epäiltiin erään kilpailijan kaatuneen joutuen pois latupaanalta ja sitten oikaisseen ja näin mitalien menneen jakoon väärin perustein. Onneksi joku epäillyn joukkueen kaveri oli videoinut juuri kyseisen "kaatumismutkan" tapahtumat ja näin epäilyksen varjo väistyi
järjestäjien mielistä. Hopealle pudonnut suomalainen epäili kylläkin edelleen,että videota olisi manipuloitu.
Toinen miinus suorituspaikoissa oli HS77 mäen vauhtimäen kaarteen loppuosan "jytky". Esim Suomessa ei kukaan TA voisi hyväksyä tuollaista minkään mäkikisan suorituspaikassa, arvokisoista puhumattakaan.
Suomen koko mitalisaalis oli 33, kuten Norjallakin, mutta heillä oli enemmän ykkösijoja, mutta myös kilpailijoita noin kymmenen enemmän kuin Suomella. Meitä oli noin kolmekymmentä ja kannustusjoukkoa noin kaksikymmentä henkilöä.
Oma hyppäämiseni parani kisojen edetessä varsinkin HS 107 mäessä ja siitä iloitsin. 2-3 vuotta oli mennyt melko vähillä isonmäen harjoitushypyillä ja sen huomasi kilpailutilanteessa. Nyt minulla oli alla 20 hyppyä Puijon ysikympistä ja viisi Ounasvaaran betonista K90. Yhteensä erikokoisista mäistä minulle oli vähän yli satakunta harjoitushyppyä. 2008 vuonna pääsin noin kolmeen sataan hyppyyn koko talvena.
Viikonloppuna luovutan pohjoisen poikien kaluston Siilinjärven ja Pielaveden kisoihin tulevalle Väinö Karjalaiselle, joka vie ne edelleen perille omistajilleen.
Joose Pitkänen odottelee minua jo Minusinskiin ja Karatusaan, jonne he ovat perheensä kanssa lähdössä ihan näinä päivinä, mutta minä harkitsen vielä Ounasvaaralle Markus Malvalehdon MM-Jumping Teamin kisatapahtumaan lähtemistä. Jos lähden vielä pohjoiseen, niin lähden alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti Siperiaan huhtikuun alussa ehkä omalla Skodallani. Vanha ystäväni Siperian "sotaratsu", jo 85v Lapsityön veteraani amerikansuomalainen Kusti Matero on kysellyt minua mukaansa kesäkuuksi Krasnojarskista Jeniseille suuntautuvalle jokimissiomatkalleen. En ole vielä neuvotellut asiata SEKLin esimieheni aluekoordinaattori Tapani Kaitaisen kanssa.- Katsotaan nyt miten Herra johdattaa, niin kotimaassa kuin itäisessä naapurissakin.
Jakelen parhaillaan kisoissa veljeni Martin Ivecolla kuljettamaamme veteraanimäkihyppääjien kalustoa omistajilleen.
Jo kaksi yötä olen saanut nukkua kotisuomessa lakanoitten välissä. Ensimmäinen yö meni Martti-veljen kotona Taavetissa, jossa siirsimme kalustoarsenaalin minun pikku-Skodaani ja sen peräkärryyn. Eilisiltana purettiin lastia Lahden mäkikeskuksessa ja siitä ajoin Riikka-tyttäreni perheen luokse Vääksyn Myllytielle. Tänään aamupäivällä jatkoin vanhimman tyttäreni luokse tänne Jyväskylän Kannaksenkadulle. Käytin 12v Aapoa ja 9v Lauria Laajavuoressa laskettelemassa ja samalla luovutin Koivurannan Antille (Anssin isoveli sarjassa 30-34v) hänen kunniapalkintoina saamiaan puukiuluja, joissa oli myös pari mitalia. Aikaisemmin päivällä Pasasen Jani oli hakenut oman kalustonsa Kannaksen kadulta. Odotellessani poikia laskettelurinteestä soitin Matti Nykäselle, joka onnitteli minua MM-kisamenestyksestä. Sain kultaa HS 107 ja pronssia HS 77 mäistä. Yhdistetyssä olin viides ja joukkuemäessä Suomen II joukkueessa jäimme vain 0,5 pistettä pronssista, jonka otti Norjan II joukkue. Norja I voitti joukkuemäen ja Suomen I joukkue otti hopeaa.Saksa oli viides ja Venäjä kuudes.
YH:n joukkuekisassa Suommen I joukkue otti kultaa ankaran taistelun jälkeen. Ankkurimme Antti Koivuranta ratkaisi mitalit Suomen eduksi maalisuorataistelussa paremmalla suksella hiihtänyttä Venäjän I joukkuetta vastaan. Tämä joukkueyhdistetyn hiihto-osuus suoritettiin todella raskaassa vasta sataneen lumen huonoluistoisessa vesikelissä. Eikä tuo hiihtopaikkakaan ollut juuri kehumisen arvoinen. Korkeuseroroja oli liikaa veteraanikisoja ajatellen ja laskut henkilökohtaisen kisan liukkaalla kelillä liian vaativia veteraaneille.
Henkilökohtaisessa kisassa oli myös merkittävä kömmähdys. Yksi tärkeä kontrollipiste puuttui ladun varresta ja senvuoksi pääsi tapahtumaan melkoinen "kalabaliikki", kun epäiltiin erään kilpailijan kaatuneen joutuen pois latupaanalta ja sitten oikaisseen ja näin mitalien menneen jakoon väärin perustein. Onneksi joku epäillyn joukkueen kaveri oli videoinut juuri kyseisen "kaatumismutkan" tapahtumat ja näin epäilyksen varjo väistyi
järjestäjien mielistä. Hopealle pudonnut suomalainen epäili kylläkin edelleen,että videota olisi manipuloitu.
Toinen miinus suorituspaikoissa oli HS77 mäen vauhtimäen kaarteen loppuosan "jytky". Esim Suomessa ei kukaan TA voisi hyväksyä tuollaista minkään mäkikisan suorituspaikassa, arvokisoista puhumattakaan.
Suomen koko mitalisaalis oli 33, kuten Norjallakin, mutta heillä oli enemmän ykkösijoja, mutta myös kilpailijoita noin kymmenen enemmän kuin Suomella. Meitä oli noin kolmekymmentä ja kannustusjoukkoa noin kaksikymmentä henkilöä.
Oma hyppäämiseni parani kisojen edetessä varsinkin HS 107 mäessä ja siitä iloitsin. 2-3 vuotta oli mennyt melko vähillä isonmäen harjoitushypyillä ja sen huomasi kilpailutilanteessa. Nyt minulla oli alla 20 hyppyä Puijon ysikympistä ja viisi Ounasvaaran betonista K90. Yhteensä erikokoisista mäistä minulle oli vähän yli satakunta harjoitushyppyä. 2008 vuonna pääsin noin kolmeen sataan hyppyyn koko talvena.
Viikonloppuna luovutan pohjoisen poikien kaluston Siilinjärven ja Pielaveden kisoihin tulevalle Väinö Karjalaiselle, joka vie ne edelleen perille omistajilleen.
Joose Pitkänen odottelee minua jo Minusinskiin ja Karatusaan, jonne he ovat perheensä kanssa lähdössä ihan näinä päivinä, mutta minä harkitsen vielä Ounasvaaralle Markus Malvalehdon MM-Jumping Teamin kisatapahtumaan lähtemistä. Jos lähden vielä pohjoiseen, niin lähden alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti Siperiaan huhtikuun alussa ehkä omalla Skodallani. Vanha ystäväni Siperian "sotaratsu", jo 85v Lapsityön veteraani amerikansuomalainen Kusti Matero on kysellyt minua mukaansa kesäkuuksi Krasnojarskista Jeniseille suuntautuvalle jokimissiomatkalleen. En ole vielä neuvotellut asiata SEKLin esimieheni aluekoordinaattori Tapani Kaitaisen kanssa.- Katsotaan nyt miten Herra johdattaa, niin kotimaassa kuin itäisessä naapurissakin.
maanantai 27. helmikuuta 2012
Ihania postikorttimaisemia ja paljon kilometrejä
Keskiviikkona on lähtö Puolaan veteraanien MM- mäki ja yhd.kisoihin. Viimeiset veteraanikavereitten sukset ja muut kisavarusteet lastataan Masan Ivecoon Lpr:n ABC:llä. Sieltä tulee kyytiin myös Martin ikätoveri , vuotta vanhempi veteraanimäkihyppääjä Teuvo Koljonen Pyhäselästä. Teuvo on tehnyt yhden kisareissun vaimonsa ja Muhosen Erkin kanssa asuntoautollaan, noin 10v sitten. Kisat olivat silloin Tsekin Harrachovissa. Yleensä mäkiveteraanit matkustavat MM-kisoihin lentämällä, mutta me Masan kanssa on ajettu autolla ja nyt jo kolmatta kertaa toimimme samalla joukkueen kaluston kuljetusyksikkönä ja saamme samalla vaivoistamme rahallista apua polttoaine- ja huoltokustannuksiin.
Tein melkoisen varusteitten keräily- ja harjoitusreissun Skodan ja peräkärryn kanssa pohjoiseen pidennettynä viikonloppuna.Samalla minulla oli Siperian projektiini liittynyt srk.vierailu Sallassa paikallisen rovastikunnan Venäjän työn seminaarissa.
Menomatkan alkuvaiheessa autoin Kuopiossa Anttia porrasremontissa, sitten ajoin Haapavedelle, jossa kävimme Jannen kanssa neuvottelemassa kaupungin rakennusviraston miesten kanssa sikäläisen talkoilla peruskorjamamme hyppyrimäen notkon maanvaihto-operaatiosta. Torstaina ajoin Taivalkoskelle, jossa pidimme perjantaina pienen harjoitusleirin kolmen veteraanikaverin kanssa. Olli Leinonen toimi coutsina. Väinö ja Oiva kuten minäkin hyppäsimme K49:ssä ja lopuksi tein kolme harjoitushyppyä myös suurimmasta eli K73 mäestä.
Mäet olivat loistokunnossa ja harjoituksetkin sujuivat hyvin. Ainut "harmi" oli, että omat hyppyni jäivät vielä melko lyhyiksi, eli "kumpuun".
Lauantaiaamuna ajelin Taivalkoskelta Sallaan. Sain tehdä matkaa "postikorttimaisemissa" . Tienvarsipuut olivat pakkasen huurruttamia ja kuin kermana kakun päällä oli komea teeriparvi eräässä koivussa ja toinen vielä isompi jonka näin lentämässä. Nuo lentäneet linnut saattoivat olla ehkä metsoja. - Komeita ne olivat joka tapauksessa. Olin varannut hyvin aikaa ja poikkesin kahville Hotelli Revontuleen Sallatunturin juurella. Isojen ikkunoitten läpi katselin tuttua laskettelurinnettä ja -70 luvun lopulla ahkerassa käytössä ollutta linkomäen alastulorinnettä. Sallatunturissa on nykyisin useita rinteitä ja mietiskelin, että olisi mukava jos saisi järjestettyä lasten perheitten kanssa yhteisen talvilomareissun Sallaan.
Seminaari pidettiin kirkon läheisyyteen 1980 valmistuneessa srk.talossa. Lähetysväkeä oli tullut runsaasti. Voisi sanoa, että oli "tupa täynnä". Jonkun verran oli vielä vanhoja tuttujakin. Asuimme perheeni kanssa Sallassa 1972-1981. Toimin siellä srk:n nuorisotyönohjaajana ja ex. vaimoni oli alkujaan srk.sisarena, mutta muutti 1975 töihin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Omalla vuorollani näytin kuvasarjan Karatusan pappilan rakentamisen vaiheista. Muutamia kuvia oli myöskin Karatusaan sunnitteilla olavasta kirkkoprojektista.
Seminaarin jälkeen kävin tapaamassa entistä työtoveria Kemijärvellä jo vuosikymmeniä nuoriso ja lapsityössä toiminutta Ritva Uusitaloa. Ritva oli valmistelemassa seuraavana päivänä pidettäviä eläkkeelle siirtymisjuhliaan. Harmi kun sain tietää juhlista niin myöhään, etten voinut jäädä niihin.
Ritvan luona tapasin sinne juhliin tulleen entisen srk.nuoreni Anni Pitkäsenkin, joka oli toiminut jonkun vuoden Kemijärven srk:n nuorisotyössä valmistumisensa jälkeen.
Yöksui ajoin urheilukaverini Matti Saaren luokse Yläkemijokivarren Pekkalaan. Matti oli ostanut lakkautetun koulun kodikseen ja remontoinut sen eräretkeilykäyttöön. - Nytkin oli kolme dreeverimiestä koiriensa kanssa Matin vieraina Punkaharjulta ja Kesälahdelta.
Sunnuntaina pidimme parin kaverin eli Markuksen ja Mikon kanssa treenit Ounasvaaran "betonissa" eli K90 mäessä. Neljäntenä ja valmentajana toimi minun ikäinen yhdistettyyn erikoistunut veteraanimäkihyppääjä Pentti Körkkö. Ennen meidän harjoituksia mäessä oli yhdistetyn kansallisen tason kärkimiehiä Ville Kähkönen jota valmensi Marko Haarala. Marko oli katsellut hyppyjä tuomaritornista ja kertoi, että tuulimittarilukemat vasemmalta eli lännestä olivat 3-5m/sekunnissa. Väkkärä pyöri edelleenkin meidän hypätessämme, mutta ainankin minulle löytyi hyvät tuuliraot elikä sivuttaisesta virtauksesta ei ollut suuremmin haittaa, mutta kasvattihan se kanttia, kun tiesi ja huomasi, että tuulta oli ja silti hypättiin.
Viime vuonna olimme samaan aikaan harjoitusmatkalla Ounasvaaralla ristiinalaisen Kari Pesosen kanssa, mutta silloin sain hypättyä vain yhden hypyn K90 mäestä, kun mäkitornin hissi alkoi resitailla ja niimpä silloin harjoittelin K64 mäessä. Nyt minulla on Puijolta 20 ja Ounasvaaralta 5 hyppyä ysikympistä, joten tuntuu mukavammalta lähteä Puolaan, jossa minulla on ohjelmassa K70 ja K100 mäet ja yhdistetty (K40), jonka saatan jättää poiskin, kun olen ehtinyt hiihtämään todella vähän.
Varusteitten lastauksen jälkeen lähdin ajamaan vasten ilta-aurinkoa Kemijokivartta kohti länttä. Oulun yläpuolelta Haukiputaalta sain vielä Rauno Komulaisen varusteet kyytiini ja sitten ajoin kaupungin eteläpuolelle Kempeleeseen Matti ja Vuokko Laurilalle kyläilemään. Vuokko on tyttönimeltään Erkinharju ja lukeutui aikoinaan minun aktiivisrk.nuoriini Sallassa. Matti toimii Oulun Hiippakunnan lähetyspappina ja oli myös mukana Sallan Venäjän seminaarissa. Matti on jossain määrin näkövammainen, mutta pystyy kuitenkin hoitamaan vaativan hommansa. Tapasin Vuokon noin 30v tauon jälkeen, eikä jutuista meinannut tulla koppua. Talonväki vaati minua jäämään yöksi, koska kello läheni jo 23_a , mutta lähdin kuitenkin jatkamaan matkaa ja nukuin erään h-aseman pihassa puolisen tuntia. Jyväskylään saavuin vasta 04.30
Vaikka väsytti kovasti en nuhaflunssaisen saanut kunnolla unta, mutta lepäilin lähelle kymmentä kuitenkin.
Päivällä kävin ex. valmennettavani koneinsinööeinä Elomatic nimisessä isossa firmassa työskentelevän Samu Sundbergin toimistossa. Samu valmistelee työkaverinsa kanssa piirustuksia K40, K25 ja K10 hyppyrimäkiä varten ns. Aku-Ankkamonttuun. Samu oli pyytänyt minua tutustumaan suunnitelmiin ennen kuin antaa ne eteenpäin Jkl:n kaupungin päättävien elinten tutkittaviksi.
Viikonloppuna Kokkolassa asuva IMC:n varapresidentti entinen SVM:n hallituksen pj. Erkki Ahtiainen oli tuonut omansa sekä eteläpohjanmaalaisen nuoremman veteraanimäkihyppääjä Jani Vailin varusteet Tiinan kodin verannalle. Tänään iltapäivällä varusteensa toi myös Jkl:n Jani Pasanen ja ne lastattuani lähdinkin ajelemaan kohti Savonlinnaa. -Huomenna otan kyytiini Ristiinasta Pesosen Karin kamppeet ja myöhemmin illalla Lahden mäkikeskuksessa hesalaisten ja lahtelaisten mäkivarusteet.
Tein melkoisen varusteitten keräily- ja harjoitusreissun Skodan ja peräkärryn kanssa pohjoiseen pidennettynä viikonloppuna.Samalla minulla oli Siperian projektiini liittynyt srk.vierailu Sallassa paikallisen rovastikunnan Venäjän työn seminaarissa.
Menomatkan alkuvaiheessa autoin Kuopiossa Anttia porrasremontissa, sitten ajoin Haapavedelle, jossa kävimme Jannen kanssa neuvottelemassa kaupungin rakennusviraston miesten kanssa sikäläisen talkoilla peruskorjamamme hyppyrimäen notkon maanvaihto-operaatiosta. Torstaina ajoin Taivalkoskelle, jossa pidimme perjantaina pienen harjoitusleirin kolmen veteraanikaverin kanssa. Olli Leinonen toimi coutsina. Väinö ja Oiva kuten minäkin hyppäsimme K49:ssä ja lopuksi tein kolme harjoitushyppyä myös suurimmasta eli K73 mäestä.
Mäet olivat loistokunnossa ja harjoituksetkin sujuivat hyvin. Ainut "harmi" oli, että omat hyppyni jäivät vielä melko lyhyiksi, eli "kumpuun".
Lauantaiaamuna ajelin Taivalkoskelta Sallaan. Sain tehdä matkaa "postikorttimaisemissa" . Tienvarsipuut olivat pakkasen huurruttamia ja kuin kermana kakun päällä oli komea teeriparvi eräässä koivussa ja toinen vielä isompi jonka näin lentämässä. Nuo lentäneet linnut saattoivat olla ehkä metsoja. - Komeita ne olivat joka tapauksessa. Olin varannut hyvin aikaa ja poikkesin kahville Hotelli Revontuleen Sallatunturin juurella. Isojen ikkunoitten läpi katselin tuttua laskettelurinnettä ja -70 luvun lopulla ahkerassa käytössä ollutta linkomäen alastulorinnettä. Sallatunturissa on nykyisin useita rinteitä ja mietiskelin, että olisi mukava jos saisi järjestettyä lasten perheitten kanssa yhteisen talvilomareissun Sallaan.
Seminaari pidettiin kirkon läheisyyteen 1980 valmistuneessa srk.talossa. Lähetysväkeä oli tullut runsaasti. Voisi sanoa, että oli "tupa täynnä". Jonkun verran oli vielä vanhoja tuttujakin. Asuimme perheeni kanssa Sallassa 1972-1981. Toimin siellä srk:n nuorisotyönohjaajana ja ex. vaimoni oli alkujaan srk.sisarena, mutta muutti 1975 töihin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Omalla vuorollani näytin kuvasarjan Karatusan pappilan rakentamisen vaiheista. Muutamia kuvia oli myöskin Karatusaan sunnitteilla olavasta kirkkoprojektista.
Seminaarin jälkeen kävin tapaamassa entistä työtoveria Kemijärvellä jo vuosikymmeniä nuoriso ja lapsityössä toiminutta Ritva Uusitaloa. Ritva oli valmistelemassa seuraavana päivänä pidettäviä eläkkeelle siirtymisjuhliaan. Harmi kun sain tietää juhlista niin myöhään, etten voinut jäädä niihin.
Ritvan luona tapasin sinne juhliin tulleen entisen srk.nuoreni Anni Pitkäsenkin, joka oli toiminut jonkun vuoden Kemijärven srk:n nuorisotyössä valmistumisensa jälkeen.
Yöksui ajoin urheilukaverini Matti Saaren luokse Yläkemijokivarren Pekkalaan. Matti oli ostanut lakkautetun koulun kodikseen ja remontoinut sen eräretkeilykäyttöön. - Nytkin oli kolme dreeverimiestä koiriensa kanssa Matin vieraina Punkaharjulta ja Kesälahdelta.
Sunnuntaina pidimme parin kaverin eli Markuksen ja Mikon kanssa treenit Ounasvaaran "betonissa" eli K90 mäessä. Neljäntenä ja valmentajana toimi minun ikäinen yhdistettyyn erikoistunut veteraanimäkihyppääjä Pentti Körkkö. Ennen meidän harjoituksia mäessä oli yhdistetyn kansallisen tason kärkimiehiä Ville Kähkönen jota valmensi Marko Haarala. Marko oli katsellut hyppyjä tuomaritornista ja kertoi, että tuulimittarilukemat vasemmalta eli lännestä olivat 3-5m/sekunnissa. Väkkärä pyöri edelleenkin meidän hypätessämme, mutta ainankin minulle löytyi hyvät tuuliraot elikä sivuttaisesta virtauksesta ei ollut suuremmin haittaa, mutta kasvattihan se kanttia, kun tiesi ja huomasi, että tuulta oli ja silti hypättiin.
Viime vuonna olimme samaan aikaan harjoitusmatkalla Ounasvaaralla ristiinalaisen Kari Pesosen kanssa, mutta silloin sain hypättyä vain yhden hypyn K90 mäestä, kun mäkitornin hissi alkoi resitailla ja niimpä silloin harjoittelin K64 mäessä. Nyt minulla on Puijolta 20 ja Ounasvaaralta 5 hyppyä ysikympistä, joten tuntuu mukavammalta lähteä Puolaan, jossa minulla on ohjelmassa K70 ja K100 mäet ja yhdistetty (K40), jonka saatan jättää poiskin, kun olen ehtinyt hiihtämään todella vähän.
Varusteitten lastauksen jälkeen lähdin ajamaan vasten ilta-aurinkoa Kemijokivartta kohti länttä. Oulun yläpuolelta Haukiputaalta sain vielä Rauno Komulaisen varusteet kyytiini ja sitten ajoin kaupungin eteläpuolelle Kempeleeseen Matti ja Vuokko Laurilalle kyläilemään. Vuokko on tyttönimeltään Erkinharju ja lukeutui aikoinaan minun aktiivisrk.nuoriini Sallassa. Matti toimii Oulun Hiippakunnan lähetyspappina ja oli myös mukana Sallan Venäjän seminaarissa. Matti on jossain määrin näkövammainen, mutta pystyy kuitenkin hoitamaan vaativan hommansa. Tapasin Vuokon noin 30v tauon jälkeen, eikä jutuista meinannut tulla koppua. Talonväki vaati minua jäämään yöksi, koska kello läheni jo 23_a , mutta lähdin kuitenkin jatkamaan matkaa ja nukuin erään h-aseman pihassa puolisen tuntia. Jyväskylään saavuin vasta 04.30
Vaikka väsytti kovasti en nuhaflunssaisen saanut kunnolla unta, mutta lepäilin lähelle kymmentä kuitenkin.
Päivällä kävin ex. valmennettavani koneinsinööeinä Elomatic nimisessä isossa firmassa työskentelevän Samu Sundbergin toimistossa. Samu valmistelee työkaverinsa kanssa piirustuksia K40, K25 ja K10 hyppyrimäkiä varten ns. Aku-Ankkamonttuun. Samu oli pyytänyt minua tutustumaan suunnitelmiin ennen kuin antaa ne eteenpäin Jkl:n kaupungin päättävien elinten tutkittaviksi.
Viikonloppuna Kokkolassa asuva IMC:n varapresidentti entinen SVM:n hallituksen pj. Erkki Ahtiainen oli tuonut omansa sekä eteläpohjanmaalaisen nuoremman veteraanimäkihyppääjä Jani Vailin varusteet Tiinan kodin verannalle. Tänään iltapäivällä varusteensa toi myös Jkl:n Jani Pasanen ja ne lastattuani lähdinkin ajelemaan kohti Savonlinnaa. -Huomenna otan kyytiini Ristiinasta Pesosen Karin kamppeet ja myöhemmin illalla Lahden mäkikeskuksessa hesalaisten ja lahtelaisten mäkivarusteet.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Eppu Akustin ja Kaisan kanssa Männistön perhekerhossa ym ym
Jäin veteraanien mäkileirin jälkeen tänne Epun, Kaisan ja Antin kotiin Kuopion Itkonniemeen.
Antin kanssa on pikku hiljaa aloteltu porrasremonttia. Anttihan on isänsä kanssa tehnyt muuta remppaa yläkerrassa jo melkoisesti ja lankomies Jannekin on on ollut talkoissa "lautapoikana" sen verran, että roudasivat olohuoneen ikkunan kautta sisälle jämäkät porrastarvikkeet sekä yläkerran huoneitten samoin jämäkät lattialankut.
Antti on välillä hoidellut "bisneksiään" eli lähinnä musiikkihommia. Eilen kävimme Kaisan ja Epun kanssa kuuntelemassa Antin lounasmusiikkia eräässä ruokapaikassa ja myöhemmin illalla poikkesin samassa paikassa kun Antti soitteli siellä erään bändin kanssa. Tapasin siellä tuttujakin. Atik Ismail oli myös kuulijoitten joukossa Kuopion taidetoimikunnassa työskentelevän vaimonsa kanssa. Olen pari kertaa nuorisotyökuvioissa päässyt pelaamaan Atikin kanssa futista ja ne ovat mukavia muistoja.
Ennen tuota iltakonserttia istuin toista tuntia Kuopion Tumiokirkossa kun siellä tentattiin toiselle kierrokselle Kuopion piispanvaalissa päässeitä Jari Jolkkosta ja Miikka Ruokasta.
Eilen kävin kävelemässä ja etsimässä lähellä sijaitsevaa Telkon K20 ja K10 hyppyrimäkiä. Melkoisen lenkin lopuksi mäet löytyivät aika läheltä. - Täytyy sanoa, että maisemat täällä Kuopiossa ovat hienoja.
Tänään kävimme Kaisan ja Epun kanssa Männistön uudella kirkolla perhekerhossa. Päivän teemana oli ulkoilu ja pulkkamäki. Epun ikäisiä (1v), ja nuorempiakin sekä muutamaa vuotta vanhempia lapsia äitinsä (taisi olla joku isäkin) kanssa oli ihan mukavasti.
Eppu laski pari kertaa Tuomas Juntusen ja Tuikku-tyttären kanssa pulkalla ja sitten äiti-Kaisan ja lopuksi minunkin kanssa, mutta vähän Eppu vierasti koko hommaa. Ohitse mennyt rattikelkka kiinnosti Eppua kovasti. Eppu seuraa innolla kaikkia autoja sekä traktoreita ja muitakin työkoneita ja pöristelee niitä matkien. Nyt illalla täällä oli Eppua viihdyttämässä Marjokorven Eea ja Tuua, jotka ovat Tähkän ja Hermannin hyviä ystäviä. Ellu äiti toi heidät ja illalla isä-Jaakko haki. Marjokorvilla on ok.talon rakentamisprojekti muhimassa. Tositoimet alkavat kait lumien sulamisen jälkeen.
Tulevana viikonloppuna on minulla veter.SM mäki ja yhd.kisat Janakkalan Leppäkoskella lähellä Riihimäkeä.
Lähden kait jo huomenna ajelemaan Sln:n kautta kohti Janakkalaa. Aiomme Martti-veljeni kanssa yöpyä Anjan ja Reinon luona Ryttylässä.
Antin kanssa on pikku hiljaa aloteltu porrasremonttia. Anttihan on isänsä kanssa tehnyt muuta remppaa yläkerrassa jo melkoisesti ja lankomies Jannekin on on ollut talkoissa "lautapoikana" sen verran, että roudasivat olohuoneen ikkunan kautta sisälle jämäkät porrastarvikkeet sekä yläkerran huoneitten samoin jämäkät lattialankut.
Antti on välillä hoidellut "bisneksiään" eli lähinnä musiikkihommia. Eilen kävimme Kaisan ja Epun kanssa kuuntelemassa Antin lounasmusiikkia eräässä ruokapaikassa ja myöhemmin illalla poikkesin samassa paikassa kun Antti soitteli siellä erään bändin kanssa. Tapasin siellä tuttujakin. Atik Ismail oli myös kuulijoitten joukossa Kuopion taidetoimikunnassa työskentelevän vaimonsa kanssa. Olen pari kertaa nuorisotyökuvioissa päässyt pelaamaan Atikin kanssa futista ja ne ovat mukavia muistoja.
Ennen tuota iltakonserttia istuin toista tuntia Kuopion Tumiokirkossa kun siellä tentattiin toiselle kierrokselle Kuopion piispanvaalissa päässeitä Jari Jolkkosta ja Miikka Ruokasta.
Eilen kävin kävelemässä ja etsimässä lähellä sijaitsevaa Telkon K20 ja K10 hyppyrimäkiä. Melkoisen lenkin lopuksi mäet löytyivät aika läheltä. - Täytyy sanoa, että maisemat täällä Kuopiossa ovat hienoja.
Tänään kävimme Kaisan ja Epun kanssa Männistön uudella kirkolla perhekerhossa. Päivän teemana oli ulkoilu ja pulkkamäki. Epun ikäisiä (1v), ja nuorempiakin sekä muutamaa vuotta vanhempia lapsia äitinsä (taisi olla joku isäkin) kanssa oli ihan mukavasti.
Eppu laski pari kertaa Tuomas Juntusen ja Tuikku-tyttären kanssa pulkalla ja sitten äiti-Kaisan ja lopuksi minunkin kanssa, mutta vähän Eppu vierasti koko hommaa. Ohitse mennyt rattikelkka kiinnosti Eppua kovasti. Eppu seuraa innolla kaikkia autoja sekä traktoreita ja muitakin työkoneita ja pöristelee niitä matkien. Nyt illalla täällä oli Eppua viihdyttämässä Marjokorven Eea ja Tuua, jotka ovat Tähkän ja Hermannin hyviä ystäviä. Ellu äiti toi heidät ja illalla isä-Jaakko haki. Marjokorvilla on ok.talon rakentamisprojekti muhimassa. Tositoimet alkavat kait lumien sulamisen jälkeen.
Tulevana viikonloppuna on minulla veter.SM mäki ja yhd.kisat Janakkalan Leppäkoskella lähellä Riihimäkeä.
Lähden kait jo huomenna ajelemaan Sln:n kautta kohti Janakkalaa. Aiomme Martti-veljeni kanssa yöpyä Anjan ja Reinon luona Ryttylässä.
lauantai 11. helmikuuta 2012
Vierailulla Eppulassa Itkonniemellä ja harjottelemassa Puijolla.
Menossa on nyt harjoitteluvaihe veteraanien mäkihypyn ja yhdistetyn SM ja MM-kisoja varten. Yh:n hiihtoa ajatellen ei Janakkalan SM kisoja ajatellen ole juuri mitään tehtävissä. Kova pakkasjakso sotki suunnitelmat.
Mäkihypyn osalta yritän tehdä sen mitä näillä melko heikoilla pohjilla pystyn.
Harjoitushypyt Janakkalassa viime tiistaina menivät perin heikosti, mutta tulipahan mäkiin (K45 ja K64) jotenkin tutustuttua. Lahden kuusnelosessa sain yhden suht`hyvän kolmen hypyn treenin ja eilisillan ja tämän päivän ysikympin harjoittelu Puijolla on antanut ainankin hyppyjä (3+11). Meitä oli yhteensä tusina veteraania tänään harjoittelemassa Puijon K90 mäessä. Pari kavereista hyppäsi K64 mäessä. Puijon mäissä hyppäsi ryhmämme lisäksi melkoinen joukko eri ikäisiä mäkihyppääjiä. Loukkaantumisensa jälkeen kuntoutunut Lahden Ville Larintokin oli ottamassa tuntumaa K90 mäkeen. Yhdistetyn kansallinen ryhmä piti K90 mäessä ja 7,5km ladulla leirikilpailunkin.
Jos kelit sallii jatkamme hyppyharjoittelua huomenna. On ollut mukava majailla täällä Eppulassa ja seurata vähän yli vuoden ikäisen lapsen lapsen kasvamista. Epulla on tänäänkin ollut melkoinen vauhti päällä. Käytiin kolmistaan Epun ja Antin kanssa ulkoilemassa, vaikka Antin venähtänyt selkä olikin aika hankala. -Selitystäkin Epulta tulee "tuutin täydeltä". Saa nähdä miten vanhemmat ehtivät Eppu Akustin perässä kunhan kaveri tuosta vielä kasvaa vuoden kaksi.
Mäkihypyn osalta yritän tehdä sen mitä näillä melko heikoilla pohjilla pystyn.
Harjoitushypyt Janakkalassa viime tiistaina menivät perin heikosti, mutta tulipahan mäkiin (K45 ja K64) jotenkin tutustuttua. Lahden kuusnelosessa sain yhden suht`hyvän kolmen hypyn treenin ja eilisillan ja tämän päivän ysikympin harjoittelu Puijolla on antanut ainankin hyppyjä (3+11). Meitä oli yhteensä tusina veteraania tänään harjoittelemassa Puijon K90 mäessä. Pari kavereista hyppäsi K64 mäessä. Puijon mäissä hyppäsi ryhmämme lisäksi melkoinen joukko eri ikäisiä mäkihyppääjiä. Loukkaantumisensa jälkeen kuntoutunut Lahden Ville Larintokin oli ottamassa tuntumaa K90 mäkeen. Yhdistetyn kansallinen ryhmä piti K90 mäessä ja 7,5km ladulla leirikilpailunkin.
Jos kelit sallii jatkamme hyppyharjoittelua huomenna. On ollut mukava majailla täällä Eppulassa ja seurata vähän yli vuoden ikäisen lapsen lapsen kasvamista. Epulla on tänäänkin ollut melkoinen vauhti päällä. Käytiin kolmistaan Epun ja Antin kanssa ulkoilemassa, vaikka Antin venähtänyt selkä olikin aika hankala. -Selitystäkin Epulta tulee "tuutin täydeltä". Saa nähdä miten vanhemmat ehtivät Eppu Akustin perässä kunhan kaveri tuosta vielä kasvaa vuoden kaksi.
perjantai 10. helmikuuta 2012
"Itkoniemee - Itkonniemee"
Otsake pitää laulaa samalla nuotilla kuin :"Särkänniemee- Särkänniemee".
Oli mukava poiketa taas tänne "oikeitten immeisten" maille Kuopion Itkonniemeen. Pikku Eppu ( Tapanina 1v) esitteli heti autokalustoaan ja pörisytteli kovasti . Eppuli söi iltapuuronsa kattellen papan aukomaa kuvakirjaa ja vähän myöhemmin tuli papan syliin kun luettiin yhdessä pari kuvakirjaa. Kannoin tyttärenpojan yläkerran makuuhuoneeseen, jonne Kaisaäiti poikansa nukutteli. Antti-isä poti taas kerran kipeää selkäänsä. Hän oli kait hieman väärässä asennossa nostanut Eppua autosta.
Saavuin Kuopioon joskus viiden jälkeen ja kävin "korkkaamassa" (tälle talvelle) Puijon ysikymppisen. Meillä veteraanihyppääjillä on siellä viiikonlopun harjoitusleiri Puolan MM kisoja silmällä pitäen. Puolan Szczyrkissä hypätään kolmessa mäessä K40,K70 ja K100 ja sen vuoksi on tarpeen saada hyppyjä vastaavan kokoisista mäistä jo kotimaassakin.
Viikon päästä meillä veteraanimäkihyppääjillä on SM mäki- ja yhdistetyn kisat (K64 ja K45) Janakkalassa.
Maaliskuun lopulla hypätään K90 mäen SM kisa Ounasvaaralla.
La. 25.02. minulla on srk.vierailu Sallaan. Siellä on rovastikunnallinen Venäjäntyön seminaari. Teemme samalla ystäväni Kari Pesosen kanssa mäkihypyn harjoitusreissun Ounasvaaralle, josta alkaen kerään MM kisoihin lähtevien suksikalustoa peräkärryllä. Kuljetamme ne Puolan kisoihin ja takaisin veljeni Martin Ivecolla, kuten viime ja toissa talvenakin.
Jossain välissä on tarkoitus käydä vielä Haapavedelläkin Janne Haukipuroa auttamassa heidän hyppyrimäkitalkoissaan.
Oli mukava poiketa taas tänne "oikeitten immeisten" maille Kuopion Itkonniemeen. Pikku Eppu ( Tapanina 1v) esitteli heti autokalustoaan ja pörisytteli kovasti . Eppuli söi iltapuuronsa kattellen papan aukomaa kuvakirjaa ja vähän myöhemmin tuli papan syliin kun luettiin yhdessä pari kuvakirjaa. Kannoin tyttärenpojan yläkerran makuuhuoneeseen, jonne Kaisaäiti poikansa nukutteli. Antti-isä poti taas kerran kipeää selkäänsä. Hän oli kait hieman väärässä asennossa nostanut Eppua autosta.
Saavuin Kuopioon joskus viiden jälkeen ja kävin "korkkaamassa" (tälle talvelle) Puijon ysikymppisen. Meillä veteraanihyppääjillä on siellä viiikonlopun harjoitusleiri Puolan MM kisoja silmällä pitäen. Puolan Szczyrkissä hypätään kolmessa mäessä K40,K70 ja K100 ja sen vuoksi on tarpeen saada hyppyjä vastaavan kokoisista mäistä jo kotimaassakin.
Viikon päästä meillä veteraanimäkihyppääjillä on SM mäki- ja yhdistetyn kisat (K64 ja K45) Janakkalassa.
Maaliskuun lopulla hypätään K90 mäen SM kisa Ounasvaaralla.
La. 25.02. minulla on srk.vierailu Sallaan. Siellä on rovastikunnallinen Venäjäntyön seminaari. Teemme samalla ystäväni Kari Pesosen kanssa mäkihypyn harjoitusreissun Ounasvaaralle, josta alkaen kerään MM kisoihin lähtevien suksikalustoa peräkärryllä. Kuljetamme ne Puolan kisoihin ja takaisin veljeni Martin Ivecolla, kuten viime ja toissa talvenakin.
Jossain välissä on tarkoitus käydä vielä Haapavedelläkin Janne Haukipuroa auttamassa heidän hyppyrimäkitalkoissaan.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Pyhäaamunrauhaa hiljaa huokuu maa.....
Vaihteen vuoksi satun olemaan kotona Viuhonmäessä (Savonlinnassa). Palasin toissa iltana Kuopion kautta Haapaveden mäkitalkoista. Talkookaveri Janne Haukipuro lähti "rekkaralliaan" eli leipätyötään hoitamaan.
Haapaveden keikkoja olen tehnyt jo kolme tammikuun aikana. Pariin kertaan olen päässyt myös harjoittamaan melkolailla vielä kesäterässä olevaa mäkihyppykuntoani. Lumihyppyjä minulla on vasta 32 ja ainoastaan yksi harjoitushyppy (Imatran K53 mäessä) lähti niinkuin pitäisikin, kovalta eli hyppyripöydältä. Muut harjoitus- ja kilpailuhypyt Imatralla kantoivat n 40 metriä, mutta tuo yksi n 3m pitemmälle. V-kin aukeni kuin itsestään (veteraani v- elikä kait enemmän h, kuin v).
Maanantaina olen menossa hoitamaan viisumiasioita Lappeenrantaan ja samalla veli-Martin 75-synttärikahveille. Tiistaiksi suunniteltiin Noposen Arin kanssa mäkitreenejä Lahteen. Sieltä menen Kuopioon auttamaan Anttia porrasremontissa ja samalla viikonlopuksi Puijolle isonmäen MM-harjoitusleirille.
Myöhään elisiltana lämmitin toiseen kertaan leivinuunin. Sitä ennen kävin "rotinankantoreissulla" Särkikujalla Pitkäsen Joosen ja Johannan kotona. Rotinareissulla oli myös Ami Lätti perheineen.
Kaksi ja puoliviikkoinen Pietari Joosenpoika vaikutti rauhalliselta miehenalulta. Muu nuorisoporukka , seitsemän 2-8 vuotista sai aikaiseksi ajoittain melkoista metakkaa, jota Joose ja Ami ajoittain toppuuttelivat.
Radiojumalanpalveluksessa rukoillaan juuri tänään valittavan Suomen presidentin puolesta. Kuuntelen radiojumalanpalvelusta ja toisesta "toosasta" ,uudesta pienestä Taulu-TV:stä tulee Maxilta MC:n miesten yhdistelmähiihtoa. Ennen tätä kisaa, jonka kärjessä hiihtää kymmenkunta venäläistä (kisa hiihdetään melkoisessa pakkasessa Rybinskissä, täällä Savonlinnan Viuhonmäessä pakkasta oli aamulla 31-32 myt elohopeapatsas on "enää" -28 kohdalla) näytettiin Saksasta 50km pitkämnatkan MC kisaa, jossa huippukilpailija tasolla oli vain kaksi suomalaista Lari Lehtonen ja Kari Varis. "Turistipuolella suomalaisia lienee muutama kymmenen hiihtelijää sekä miehiä, että naisia. Rybiskin miesten kisassa ei ole yhtään suomalaista. Radiosta kuulin juuri esirukouksesta, että tänään alkoi myös perinteinen yhteisvastuukeräys.
Suomalaisessa huippu-urheilussa perinteisten "suomalaislajien" niin kesäsällä yleisurheilussa kuin nyt talvella pohjoismaisten hiihtolajien kohdallaniin eletään melkoista murroskautta. Ainoastaan naishiihtäjät ovat jollain lailla keikkuneet lähellä kv.kärkeä. "Pojamudissa" ollaan niin miesten hiihdossa, yhdistetyssä, kuin mäkihypyssäkin. - Kirjoitin melko (liian) pitkän ja perusteellisen "analyysin" Finnjumpingin 2012 ensimmäiseen Ponkkarit-nettilehteen. "Ajatuksia ruohonjuuritasolta suomalaisen mäkihyppykulttuurin nostamisesksi".
Rybiskin hiihtoporukka on vaihtanut jo luistelutekniikkaan (uusilla varusteilla). Kärjessä on edelleen viisi Adidas-kamppeista päätellen venäläistä, sitten hiihtohaalareista päätellen pari saksalaistakin. Tarkistin paremmin tilannetta ja onhan siellä jo italialaisiakin. - Taitaa olla "pakka melkolailla sekaisin".
Samaan aikaan radion puolelta kuului mielenkiintoset haastattelut kahdesta toisella kierroksella olevasata Kuopion hiippakunnan piispaehdokkaasta Jari Jolkkosesta ja Miikka Ruokasesta. - Tuntuu hienolta että kerrankin piispan vaalissa on kaksi perinteiseltä kristinuskon kannalta "hyvää" ehdokasta.
Tapahtukoon vaalissa Herran tahto. - Itse toivon Ruokasen voittoa vaalissa, kuten täällä maalisella sektorilla
toivon perinteisemmällä kannalla (esim. avioliittoa ajatellen) olevan Niinistön voittoa, vaikkei kokoomus puolueena minua sytytäkään.
Rybiskin hiihtokisassa näyttää olevan vielä noin 20 hiihtäjää mukana "jojhtoporukassa", vaikka vastamäissä näyttää jono jonkun verran pitenevänkin. Hiihtäjät ovat olleet liikkeellä nyt noin tunnin verran. Maaliin lienee vielä reilut viisi kilometriä.
Kärkikahinaan on noussut myös kova kanadalainen Körschov tai jotain sinnepäin. (Muutaman sekunnin päässä on myös toinen kanadalainenkin) Hänen kanssaan kovaa venäläisrintamaa yrittää rikkoa italialainen ja saksalainen Angererkin.
Maaliin lienee nyt kolme-neljä kilometriä. - Mutta nyt kun ollaan lähes loppusuoralla krjessä on kuusi venäläistä, mutta kanadalainen yrittää ja samoin Angererkin.
Venäläisille tuli kaksinvoitto. Vain muutaman sentin erolla pronssi menee Saksan Angererillekin.
Jevgeni Dementjev voittaja. Hopeaa Vileksaninille.
Kympin sakissa kuusi venäläistä ja vielä yksi Valko-Venäläinenkin.
Radiossa TV:n taustalla on jatkunut jonkun sortin kirkollinen ajankohtaisohjelma, mutta minulta se jäi piispanvaaliehdokkaitten jälkeen tuon hiihtokisan varjoon.
Olikohan eilen vaiko toissapäivänä, kun ruokakaupassa käydessä huomasin Seiskan kannessa Nykäsen Matin. Ostin lehden ja siellähän olikin ihan hyvä ja mukava Kaitsun tekemä haastattelu Laukaan avovankilasta, jossa Matti Nykännen suorittaa vankilatuomiotaan.
Rennon oloinen ja hyvässä balanssissa elämänsä kanssa oleva Matti kertoilee arjen kuvioista vankilassa. Matti kertoo myös vanhemmistaan ja morsiamestaan Suisanna Ruotsalaisesta, jonka positiivinen vaikutus Matin elämään on ollut valtavan hyvä. - Matti treenailee (tällä hetkellä nivusvamman vuoksi pikku tehoilla) varsinaisesti seuraavan talven veteraanien MM-mäkikisoihin ja samalla kertoopyrkivänsä koehyppääjäksi Sotsin olympialaisiin 2014.
Olen seurannut Matin blogia myöskin Seiskassa. -Tuntui mukavalta kun Matti toiseksi viimeisessä blogissa jossa jutteli tulevista veter.MM kisoista laittoi minulle terveisiä.
En ole "ehtinyt" Mattia tapaamaan vankilaan, Siperiasta palattuani marraskuussa soitin Naarajärvelle ja kyselin miten tapaaminen käytännössä järjestyisi. Saa nähdä ehdinkö ollenkaan tapaamaan Mattia, kun tuota ohjelmaa näkyy olevan melkoisesti. Matti on anomassa lomaa maaliskuun lopulla Ounasvaaralla pidettäviin K90 mäen SM kisoihin. Jos ehdin itse sinne, niin siellähän tapaisimme.
Oma hyppäämiseni on vielä niin "hakusessa", etten osaa sanoa "juuta enlä jaata" isosta mäestä hyppäämiseen.
Aivan lähiaikoina pitää ratkaista hyppäänkö Janakkalassa K45 mäessä vain YH:n vaiko myös erikoismäen. Jälkimmäinen vaihtoehto merkitsisi että mahdollinen Onasvaaralla K90 mäessä hyppäämiselläni ei olisi SM-arvoa, koska kolmesta mäestä pitää valita kaksi. Niin on SVM:n vuosikokous/hallitus päättänyt viime syksynä.
Maxissa on menossa edelleen se pitkänmatkan hiihto. Norjalainen "Kost" on repäissyt jonkunmoisen kaulan pääjoukkoon, jossa hiihtävät myös norjalaiset Auklandin veljekset, jotka ovat voittaneet myös normaalimatkojen arvokisamitaleita. - Joku suomalainen "turistihiihtäjä" Lampinen mainittiin äsken. Ilmeisesti tämä kaveri on hiihtänyt sen verran kovempaa, että hänet mainittiin tuon kärkiporukan ohella.
Tuon pitkänmatkan hiihtojen selostajat ovat useampaan kertaan kertoneet samoissa maisemissa joka kymmenesvuosi toteutettavista "Oberrammegaun kärsimysnäytelmästä". -Tuntuu hienolta kuulla Maxilta tällaista upeaa kristllistä infoa. Toinen selostajista on itse ollut samassa kilpailussa ja myös menestynytkin siellä.
Voittajaksi yritti kurottaa kovan loppukirin ottanut Ruotsin Jerry Arling, mutta"Ikuinen" kakkonen Resak julistetaan kuitenkin maalikameran perusteella voittajaksi . Tuloslistan kärjessä mm. Auklandeja .
Maxilla on siirrytty juuri MC yhdistetyn henk.kohtaiseen kisaan, jossa suomalaisia on Mikke Leinonen. Jim Härtull ja Janne Ryynänen. Pojat hyppäsivät suht`varmasti, muttei mitenkään loisteliaasti.
Haapaveden keikkoja olen tehnyt jo kolme tammikuun aikana. Pariin kertaan olen päässyt myös harjoittamaan melkolailla vielä kesäterässä olevaa mäkihyppykuntoani. Lumihyppyjä minulla on vasta 32 ja ainoastaan yksi harjoitushyppy (Imatran K53 mäessä) lähti niinkuin pitäisikin, kovalta eli hyppyripöydältä. Muut harjoitus- ja kilpailuhypyt Imatralla kantoivat n 40 metriä, mutta tuo yksi n 3m pitemmälle. V-kin aukeni kuin itsestään (veteraani v- elikä kait enemmän h, kuin v).
Maanantaina olen menossa hoitamaan viisumiasioita Lappeenrantaan ja samalla veli-Martin 75-synttärikahveille. Tiistaiksi suunniteltiin Noposen Arin kanssa mäkitreenejä Lahteen. Sieltä menen Kuopioon auttamaan Anttia porrasremontissa ja samalla viikonlopuksi Puijolle isonmäen MM-harjoitusleirille.
Myöhään elisiltana lämmitin toiseen kertaan leivinuunin. Sitä ennen kävin "rotinankantoreissulla" Särkikujalla Pitkäsen Joosen ja Johannan kotona. Rotinareissulla oli myös Ami Lätti perheineen.
Kaksi ja puoliviikkoinen Pietari Joosenpoika vaikutti rauhalliselta miehenalulta. Muu nuorisoporukka , seitsemän 2-8 vuotista sai aikaiseksi ajoittain melkoista metakkaa, jota Joose ja Ami ajoittain toppuuttelivat.
Suomalaisessa huippu-urheilussa perinteisten "suomalaislajien" niin kesäsällä yleisurheilussa kuin nyt talvella pohjoismaisten hiihtolajien kohdallaniin eletään melkoista murroskautta. Ainoastaan naishiihtäjät ovat jollain lailla keikkuneet lähellä kv.kärkeä. "Pojamudissa" ollaan niin miesten hiihdossa, yhdistetyssä, kuin mäkihypyssäkin. - Kirjoitin melko (liian) pitkän ja perusteellisen "analyysin" Finnjumpingin 2012 ensimmäiseen Ponkkarit-nettilehteen. "Ajatuksia ruohonjuuritasolta suomalaisen mäkihyppykulttuurin nostamisesksi".
Rybiskin hiihtoporukka on vaihtanut jo luistelutekniikkaan (uusilla varusteilla). Kärjessä on edelleen viisi Adidas-kamppeista päätellen venäläistä, sitten hiihtohaalareista päätellen pari saksalaistakin. Tarkistin paremmin tilannetta ja onhan siellä jo italialaisiakin. - Taitaa olla "pakka melkolailla sekaisin".
Samaan aikaan radion puolelta kuului mielenkiintoset haastattelut kahdesta toisella kierroksella olevasata Kuopion hiippakunnan piispaehdokkaasta Jari Jolkkosesta ja Miikka Ruokasesta. - Tuntuu hienolta että kerrankin piispan vaalissa on kaksi perinteiseltä kristinuskon kannalta "hyvää" ehdokasta.
Tapahtukoon vaalissa Herran tahto. - Itse toivon Ruokasen voittoa vaalissa, kuten täällä maalisella sektorilla
toivon perinteisemmällä kannalla (esim. avioliittoa ajatellen) olevan Niinistön voittoa, vaikkei kokoomus puolueena minua sytytäkään.
Rybiskin hiihtokisassa näyttää olevan vielä noin 20 hiihtäjää mukana "jojhtoporukassa", vaikka vastamäissä näyttää jono jonkun verran pitenevänkin. Hiihtäjät ovat olleet liikkeellä nyt noin tunnin verran. Maaliin lienee vielä reilut viisi kilometriä.
Kärkikahinaan on noussut myös kova kanadalainen Körschov tai jotain sinnepäin. (Muutaman sekunnin päässä on myös toinen kanadalainenkin) Hänen kanssaan kovaa venäläisrintamaa yrittää rikkoa italialainen ja saksalainen Angererkin.
Maaliin lienee nyt kolme-neljä kilometriä. - Mutta nyt kun ollaan lähes loppusuoralla krjessä on kuusi venäläistä, mutta kanadalainen yrittää ja samoin Angererkin.
Venäläisille tuli kaksinvoitto. Vain muutaman sentin erolla pronssi menee Saksan Angererillekin.
Jevgeni Dementjev voittaja. Hopeaa Vileksaninille.
Kympin sakissa kuusi venäläistä ja vielä yksi Valko-Venäläinenkin.
Radiossa TV:n taustalla on jatkunut jonkun sortin kirkollinen ajankohtaisohjelma, mutta minulta se jäi piispanvaaliehdokkaitten jälkeen tuon hiihtokisan varjoon.
Olikohan eilen vaiko toissapäivänä, kun ruokakaupassa käydessä huomasin Seiskan kannessa Nykäsen Matin. Ostin lehden ja siellähän olikin ihan hyvä ja mukava Kaitsun tekemä haastattelu Laukaan avovankilasta, jossa Matti Nykännen suorittaa vankilatuomiotaan.
Rennon oloinen ja hyvässä balanssissa elämänsä kanssa oleva Matti kertoilee arjen kuvioista vankilassa. Matti kertoo myös vanhemmistaan ja morsiamestaan Suisanna Ruotsalaisesta, jonka positiivinen vaikutus Matin elämään on ollut valtavan hyvä. - Matti treenailee (tällä hetkellä nivusvamman vuoksi pikku tehoilla) varsinaisesti seuraavan talven veteraanien MM-mäkikisoihin ja samalla kertoopyrkivänsä koehyppääjäksi Sotsin olympialaisiin 2014.
Olen seurannut Matin blogia myöskin Seiskassa. -Tuntui mukavalta kun Matti toiseksi viimeisessä blogissa jossa jutteli tulevista veter.MM kisoista laittoi minulle terveisiä.
En ole "ehtinyt" Mattia tapaamaan vankilaan, Siperiasta palattuani marraskuussa soitin Naarajärvelle ja kyselin miten tapaaminen käytännössä järjestyisi. Saa nähdä ehdinkö ollenkaan tapaamaan Mattia, kun tuota ohjelmaa näkyy olevan melkoisesti. Matti on anomassa lomaa maaliskuun lopulla Ounasvaaralla pidettäviin K90 mäen SM kisoihin. Jos ehdin itse sinne, niin siellähän tapaisimme.
Oma hyppäämiseni on vielä niin "hakusessa", etten osaa sanoa "juuta enlä jaata" isosta mäestä hyppäämiseen.
Aivan lähiaikoina pitää ratkaista hyppäänkö Janakkalassa K45 mäessä vain YH:n vaiko myös erikoismäen. Jälkimmäinen vaihtoehto merkitsisi että mahdollinen Onasvaaralla K90 mäessä hyppäämiselläni ei olisi SM-arvoa, koska kolmesta mäestä pitää valita kaksi. Niin on SVM:n vuosikokous/hallitus päättänyt viime syksynä.
Maxissa on menossa edelleen se pitkänmatkan hiihto. Norjalainen "Kost" on repäissyt jonkunmoisen kaulan pääjoukkoon, jossa hiihtävät myös norjalaiset Auklandin veljekset, jotka ovat voittaneet myös normaalimatkojen arvokisamitaleita. - Joku suomalainen "turistihiihtäjä" Lampinen mainittiin äsken. Ilmeisesti tämä kaveri on hiihtänyt sen verran kovempaa, että hänet mainittiin tuon kärkiporukan ohella.
Tuon pitkänmatkan hiihtojen selostajat ovat useampaan kertaan kertoneet samoissa maisemissa joka kymmenesvuosi toteutettavista "Oberrammegaun kärsimysnäytelmästä". -Tuntuu hienolta kuulla Maxilta tällaista upeaa kristllistä infoa. Toinen selostajista on itse ollut samassa kilpailussa ja myös menestynytkin siellä.
Voittajaksi yritti kurottaa kovan loppukirin ottanut Ruotsin Jerry Arling, mutta"Ikuinen" kakkonen Resak julistetaan kuitenkin maalikameran perusteella voittajaksi . Tuloslistan kärjessä mm. Auklandeja .
Maxilla on siirrytty juuri MC yhdistetyn henk.kohtaiseen kisaan, jossa suomalaisia on Mikke Leinonen. Jim Härtull ja Janne Ryynänen. Pojat hyppäsivät suht`varmasti, muttei mitenkään loisteliaasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
