KIRJOITTAMIS-, jJA MUUKIN PUHTI HIIPUMASSA

Lukaisin juuri edellisen Kuopiossa kauan sitten kirjoittamani blogitekstin "Missä laevat huuteloo...." ,ja totesin että tahti niin kirjoittamisessa kuin muussakin on alkanut hiipua.
Olen taas Epun kotona Kuopiossa.  Palasin eilisiltana vajaan viikon mittaiselta  talkooreissulta Haapaveden Muorinmäeltä. Janne Haukipuro   oli lopettanut rekkakuskin hommat veljensä kuljetusfirmassa ja tekee keittiökalusteitten asennushommia Oulussa ja välillä myös appiukkonsa kanssa elokuvateattereitten penkkien vaihtokeikkoja ympäri Suomea. Vuosi sitten Janne oli ostanutvaimonsa kanssa rintamamies tyyppisen talon vaimon kotipaikkakunnalta Luohualta, joka sijaitsee Haapaveden ja Oulun välillä n 60 km päässä Haapavedestä. Janne ontehnyt hieman remonttia talossa sisällä sekä ulkona pihahommia. Nykyisin hän  joutuu lähtemään hyppyrimäelle Haapavedelle "asiasta tehden" ja niinpä  puuhailinkin enimmäkseen yksikseni Muorinmäen montussa. Olin ajatellut tehdä vain yhden päivän talkoot lauantaina ja palata seuraamaan Continental-Cupin kisoja sunnuntaina Puijolle, mutta en raatsinut jättää Jannea yksin Saimme aikaiseksi ns.pintavesisalaojan alhaalta katsoen oikean puoleisen suoja-aidan taakse. Jannelle jäi sinne hommia vaikka kuinka paljon. Peittelin eilen kyseisen ojan vain osittain ja Janne saa jatkaa sitä. Hänelle jäi myös kyseisen ojan jatkaminen notkon poikki tyhjennyskaivolle sekä kaivon puoleisen ojan kaivaminen ja salaojaputken sekäsuodatin kankaan asentaminen.Notkon kaarrettakin pitää vielä  tasailla,mutta sen voi tehdä Vellun isolla Valmetilla ja perälanalla. Tuomaritornin runko on suht`paikoillaan.Oma isompi hommansa on alastulorinteen valaistuksen asentaminen Mannelle ja muille pikkupojille ja tytöille pitää rakentaa ns.aloitusnysä K5 ja toiselle puolelle  joku K10,jos vaan rahkeet riittävät.
Kun ajattelen tilannetta Muorinmäellä vuosi sitten, niin ontodettava että siellä on tapahtunut todella paljon.  Silloin oli ollut  kahden vuoden tauko mäessä hyppäämisessä ja alastulorinteen puurakenteisen kummun alta oli noin kahden metrin paksuudelta  savikko maata valunut mäkimonttuun. Saimme siirrettyä valuneet maat pois ja , ennen viime syksyn Siperian reissua. ja tehtyä lisää salaojia runsaalla sorastuksella suodatinkankaineen.  Arskakin oli silloin jonkun päivän talkoissa kaivinkoneen puikoissa. Janne oli jatkanut yksin töitä ja saanut alamäen kaarteelle tarvittavan sorapatjan.Alkutalvesta "punnersimme" Jannen kanssa (nostot kaivinkoneella) alamäen kummun puurungon oikeaan profiiliin, jossa se on nyt -Luojan kiitos pysynytkin.
Näyttää siltä että tilanne maaperän osalta olsi vakiintumassa. Toivottavasti se jatkuu hyvänä edelleen ja mäkihyppy Haapavedelläpääsee uuteen nousuun hyvissä olosuhteissa.
Poikkesin viime sunnuntaina tapaamassa n 60 km päässä Kalajokilaakson Raution kylässä tapaamassa keväällä Suetukin ulkovuoriremontissa ollutta kirvesmies Hannu Niemelää. Hannu(29v) on tulossa lokakuun alkupuolella (06-20.10) länsirannikon talkooryhmän kanssa jatkamaan remonttia Suetukiin. Tein "tupatarkastuksen" Hannun upouudessa ja kauniissa ok.talossa.  Kävimme katsastamassa myös Hannun isän (58v) kavereineen rakentaman hyppyrimäen ( rekortti jotain 17-18m). Hannukin oli siitänuorempana hypännyt. Mittailin summittaisesti mäkipaikkaa ja pyysin Hannua vaakitsemaan maaston kunnolla.Lupasin piirtää paikalle kunnollisen pikkumäen. Jospa sielläkin mäkihyppyharrastusalkaisi uudelleen.
Oma urheilemiseni on ollut aikalailla "säästöliekillä". Hyppyjä muovilla on tullut Tsaikovskin (3) lisäksi Puijonja LahdenK64 yhteensä kuusi.Lauantaina olis tarkoitus jatkaa Puijollaja myöhemmin Lahdessa ennen Itävallan Villachin kesäkisareissua(14-23.09)
Siperiaan lähtökin alkaa uhkaavasti lähestyä. Enää reilu kuukausilähtöön. Yritän päästälähtemään noin 25-26.09. Mikaelilla on kuulemma viisumi voimassa , eikä  Arskakaan ollut kuulemma aivan jyrkkää eitä antanut,kun pojat olivat aiheesta keskustelleet.
Syyskuun 5-7 päivinä olen vastuunkantaja seminaarissa Ryttylässä . 05.09.aamulla on minulla  kolmevuotiskatsastus SEKLin työpaikkalääkärissä Riihimäellä. Ensi viikolla meillä onJoosen kanssa lähetysiltapäivä Savonrannalla.

MISSÄ LAEVAT HUUTELOO KUOPIJOO KUOPIJOO..."

Eilen olimme Epun ja hänen vanhempiensa (Kaisa ja Antti) kanssa Kuopion  Itkoniemen uimarannalla. Matkaa Epun kodista rantaan on reilut pari- kolmesataa  metriä. Tätä  asfaltoitua Sandelsinkatua lienee vajaat sata metriä.  Sitten yksi pienen asfalttitien  ylitys ja loppumatka upeaa  metsäpolkua korkeassa kuusikossa. Uimahousuihin sonnustautunut  kolme ja puolivuotias  Eppu julisti polulle päästyään, että Pappa nyt minä juoksen vahdilla rantaan asti. Lisäsin itsekin vauhtia ja hät`hätää pysyin Epun matkassa. Kaisa ja Antti kävelivät perästä Epun varusteita ( rantalelut yms.) kantaen.
Rannassa meitä odotteli Epun hyvä ystävä, samanikäinen Tuikku-tyttö isänsä ja äitinsä. Siellä oli muutakin väkeä, muttei kuitenkaan tungokseen asti. Saatuaan uimakellukkeet käsivarsiinsa lapset siirtyivätkin matalaan rantaveteen leikkimään.  Me aikuisetkin kävimme .sopivasti jaksoittain uimassa. Joku meistä  oli aina lasten kanssa.
Uimarannasta vasemmalle lahden takana sijaitsee Kuopion Pursiseura, jonka rannassa on paljon purje-, ja moottoriveneitä.Sain muutaman hienon kuvan kun lapset nostettiin isohkon kiven päälle ja taustalla oli upea vanhan ajan tyyliin rakennettu "kuunari".
Ennen rannalle menoa olimme olleet Kaisan ja Epun kanssa heidän puutarhapalstallaan toisella puolen Itkoniemeä. Noin aarin suuruinen palsta oli ollut tänä kesänä heikollahoidolla kun Epun vanhemmat ovat tehneet paritalon puolikkaassaan remonttia, johon minäkin olen ottanut osaa.
Raivasimme Kaisan kanssa palstaa jonkun verran ja Eppu oli oppaana kun haimme kasteluvettä
Edellisellä Kuopion reissullani pari viikkoa sitten olimme Antin kanssa purkaneet pois liian jyrkät ja ahtaassa paikassa keittiössä sijainneet portaat yläkertaan. Uusiin portaisiim olohuoneen perällä lisättiin alhaalta lukien kolmas ja neljäs porras.Viimeiset,eli ykkönen ja kakkonen asennetaan sitten kun olohuoneen lattia on hiottu ja maalattu.Olimme Antin kanssa koolanneet vanhojen portaitten aukon lattialaudotusta ja panelointia varten, sekä muuttaneet yläkerran huoneitten välioven uuteen paikkaan.Antti oli jatkanut yksin hommia ja paneloinut keittiön katon umpeen.  Tulin eilen Kuopioon valmentamaan ja videoimaan kolmen veteraanihyppääjä kaverini harjoituksia Puojon mäkikeskukseen .Edellisiltana olin käynyt samoissa merkeissä jo Kiteellä Arin ja kiteeläisen Vesan apuna, ja kun  Ari pyysi avuksi Puijolle suostuin tuumaan. Ari oli menossa perheensä kanssa lomareissulle Rukalle mäkikamppeet mukanaan ja tarvitsi pohjalle hyppyjä vähän isommasta mäestä Kiteen K55 mäen jälkeen. Heidän lisäkseen Puijolle tuli Ristiinasta Pesosen Kari 13 vuotiaan Kimi poikansa kanssa.
Olen menossa Jyväskylään Aapon rippijuhliin ja alkujaan oli tarkoitus jatkaa  suoraan  Kuopiosta Jyväskylään,. mutta poikkesin tänne Itkonniemeen enkä ole vielä selvinnyt eteenpäin.
Jatkoimme illalla remontointia Antin kanssa ja tietenkin olemme Epun kanssa leikkineet ja "riehuneet", varsinkin Eppu.  Jäin siis yöksi ja menin aamulla Puijolle, kun tiesin, että siellä on junnujen treenit. Olin aikonut jatkaa omia fysiikkatreenejäni ja aloittaa varsinaiset lajiharjoitukset mäessä vasta myöhemmin,mutta kun olihyvät olosuhteet, niin kävin hyppäämässä kolme kertaa kuusnelosesta. Huttusen Pasi hoiti mäkien kastelun ja antoi minulle ja ysikympissä hyppäävälle Juha Miettiselle tuulimerkkiä. Junnuilla oli  omat valmentajansa.
Viime kesänä muovimäkihyppyni olivat jääneet Ounasvaaralla hypättyihin kuuteen hyppyyn.Puijolla olin hypännyt viimeeksi toissa talvena . Sekä Puijon kuusnelonen, että ysikymppi ovat minulle tosi hankalia hypätä,kun minulla on ihan "olematon" ponkkari ja nuo mäet "ampuvat" kumpuun. Talvihyppäämistä K64 mäessä hankaloittaa se,että lasketaan samoilta jäädutettäviltä laduilta kuin kesälläkin ja silti kummussa on noin 30 cm paksu tykkilumikerros.
Nyt kesällä se oli jonkun verran helpompi kuin talvella, mutta silti en noilla kolmellahypyllä päässyt "mihinkään".Jalat olivat ihan jumissa,kun olin eilen kiivennyt hissilinjaa m-sahan kanssa raivaamaan hisiilinjalle kaatunutta isoa petäjää. Hude (mäkien hoitaja ja veteraanihyppääjä Pasi Huttunen) oli kuitenkin ehtinyt hälyyttää pari kaveriaan apuun ja he yhdessä raivasivat puun pois hissilinjan päältä.Aloitimme eilen treenit ilman hissiä ja ehdin ajaa poikia ylös mäelle Vesan Dukkaatolla kaksi kertaa, kunnes hissi alkoi taas pyöriä.
Mäeltä palattuani jatkoimme Antinkanssa remonttia yläkerrassa purkamalla yhden ylimääräiseksi jääneen seinän kun vanha porrasaukko suljettiin.
Huomenna lähdemme Antin Gofilla Jyväskylään ja palaan sitten vielä tänne Itkonniemelle.
Lopetettuani harjoitukset puoliltapäivin kuten toisetkin, joilla oli ruokatauko,jäin juttelemaan Huden ja Miettisen Juhan kanssa pukukopille, jonne tuli myös lenkillä  ollut maajoukkuehommat lopettanut Janne Happonen. Janne kertoi, ettei moneen kertaan operoitu polvi kestä enää tehotreenejä,eikä pitkälle monttuun hyppäämistä.
Hudella on lähiaikoina "työtä vuorotta" kun tiistaina saapuu Puijolle Turkin maajoukkue harjoittelemaan coutsinsa Pekka Niemelän johdolla. Heidän leirinsä jatkuu pari viikkoa päättyen elokuun puolivälissä pidettäviin  FIS ja COC kisoihin. Yritän itsekin palata Kuopioon, niin että pääsisin seuraamaan noita kisoja.
Ensi viikolla vien  perjantana autotallistani SLEYn lähetti Sirpa Mäkitalon muuttotavarat hänen uuteen kotiinsa Espooseenja osallistun viikonloppuna Ryttylässä SEKLin lähettipäiviin.
Sunnuntaina menen Luumäelle  Ilmarin vaimon Saimin 80v päiville.
Syyskuun 13-23 teemme Martin ja Teuvo Koljosen kanssa reissun Itävallan Villachiin Veteraanien Kesä-GP kisoihin mäkihypyssä.Kuljetamme Suomenjoukkueen mäkikaluston jatietenkin osallistumme itsekin kisoihin.
Noin 25. syyskuuta olisi tarkoitus startata yhdeksännelle Siperian reissulle.
 

"MISSÄ LAEVAT HUUTELOO KUOPIJOO;KUOPIJOO:::"

"KUN SURU KOHTAA, KIPU TARTTUU SYDÄMEEN..."

AnnaMari Kaskisen sanoittaman ja Pekka Simojoen säveltämän"Ylitse merten, kohti laajaa maailmaa.." biisin kolmannen värssyn sanat nousivat mieleeni kun ajattelin viime päivien ja jo sitä ennenkin maailmalta kantautuneita järkyttäviä ja surullisia uutisia.
Ukrainan ilmatilassa  sotatoimialueella alasammutussa koneessa kuolleet kolmisensataa ihmistä järkyttivät  koko maailmaa. Kuitenkin nuo uhrit olivat meille tuntemattomina kaukausempia. -Kahden pitkään Keski-Idässä avustustyötä tehneitten tuttujen suomalaisnaisten raaka murha menneellä viikolla tuli niin lähelle.
Elämä jatkuu kuitenkin, ja niin jatkuu myös otsikon biisin sanat:"Rukous kantaa meitä uuteen huomiseen.."  Nyt  on tarpeen rukoilla voimia ja siunausta sureville läheisille ja kantaa esirukouksin myös kyseisellä alueella vielä työtä jatkavien ihmisiä sekä avustusjärjestöjä.
Myös Ukrainan sekä Lähi-Idän kriisien puolesta pitäisi muistaa rukoilla enemmän.
Kun palasimme Arskan ja Mikaelin kanssa Siperian helteistä Suomen "lyhyeeseen ja  vähälumiseen kesään" aamuyöstä toisena juhannuspäivänä, emme osanneet kuvitella,että edessä olisi kuitenkin vuosisadan "hellekesä".  Sitä on nyt eletty todeksi myös Suurjärven Tallisaaressa. Kaikki kahdeksan lastenlasta vanhempineen ovat lomailleet tyttärieni kesäpaikassa, jonka täkäläiset sukulaiset ovat nimenneet "puuhamaaksi", koska joka kesä, jo toistakymmentä vuotta siellä on koko ajan rakennettu ja nyt jo myös korjattu jotain.
 Heti alkuun oli hieman isompi korjausurakka,kun viime syksyn myrkyissä oli iso petäjä kaatunut Teivaisten kesämökin verannan päälle , ruhjoen huopakattoa ja koolinkeja lähes parin metrin matkalta. Siperiassa harjoitelleena telinetimpurina rakensin asialliset tellingit.  .Janne ja Kari tekivät varsinaisen korjausremontin.
Kevättalvella  olimme talkoilla savotoineet syysmyrkyn jäliltä koko saaren osalta yli 50 rungon kuusitukkisavotan. Jannen ja Arskan lisäksi olivat talkoissa tukkien roudauksessa puolen kilometrin päähän mantereen puolelle sukulaismiehiä ja tuttaviakin. Kalustona m-kelkka,pari mönkijää ja mantereen rannassa kuormaajalla ja metsäkärryllä varustettu traktori.
-Saarikesän katkaisi osaltani vajaan viikon mittainen Kuopion reissu, jonka aikana nytkäytimme Antin kanssa heidän paritaloremppaansa taas pykälän verran eteenpäin. Uusiin ja upeisiin portaisiin olohuoneen perälle asennettiin pari uutta askelmaa. Viimeiset kaksi Antti asentaa sitten kun lattia onhiottu ja maalattu. Nyt sieltä kuitenkin jo kuljetaan yläkerran makuuhuoneeseen. Vanhat liian jyrkät ja ahtaassa paikassa olleet portaa keittiöstä purettiin pois ja heitettiin pihalle. Saman tien asennettiin tyhjäksi jääneeseen porrasaukkoon tarvittavat koolingin  niin yläkerran lattialautoja,kuin keittiön kattopaneelejakin varten. Yläkerrasta siirrettiin myös yksi ovi uuteen paikkaan, joten nyt pääsee uusilta portailta menemään suoraan keittiön päällä sijaitsevaan makuuhuoneeseen. Laitoimme alulle myöskin keittiön ja olohuoneen väliseinäremontin.Talon väki saa nyt "makustella" millaisen ratkaisun haluavat siihen.
Tuittu oli mukana tuolla Kuopion reissulla paimentamassa 3,5v Eppu  Akustia. Kaisa pääsi tekemään maalarin hommia.  Olohuoneen ikkunanpokat muuttuivat tummista vitivalkoisiksi.
Kuopioon ajoimme "mutkan kautta suoraan" ja kävin SEKLin ja Pieksämäen srk:n telttaevankelioimispäivillä kertomassa Karatusan terveisiä. Noin 170 hengen kokousteltassa lienee ollut parisenkymmentä kuulijaa.Tuittu jäi istumaan Transitiin käsissään jokin kirja. Olin parkkeerannut autoni aivan lähelle teltan oviaukkoa jätin kuskin puoleisen ikkunan auki ja niin 17v  tyttärentytär Savonlinnan Taidelukiossa opiskeleva Tuittu sai elää mukana telttakokous tunnelmissa. - Itse olin vajaan 16 vuotisena saanut tulla uskoon koko Luumäen pitäjää järisyttäneissä herätyksissä 53v sitten. Tietenkin kaiken takana oli ollut Jumalan Hengen pitkäaikainen hiljainen työ. Jo pikkulapsesta asti äidin rukoukset, pyhäkoulut, srk:n kesäleirit, velimiehen pitämä poikakerho, hitaan sitkeä ja pitkäveteinen rippikoulu oppikoulun 5.luokan yhteydessä koko talven ajan yksitunti joka perjantai koulun jälkeen. Viimeisenä "niittinä" kahden viikon mittainen srk.nuorten Lapinretki. Silloiset telttaevankelioimispäivät Taavetissa mv. Rusasen pellolla alkoivat heti Lapin retken jälkeen. Kolmantena iltana sanankuulossa (taka penkissä ja ulko-oven pielessä) olin kuin kypsä omena, joka olemattomalla ravistelulla putoaa puusta. 16.08. 1961 tuli samana iltana uskoon seitsemäntoista nuorta. Se oli merkittävin käännekohta elämässäni. Melkoista rämpimistähän se kilvoittelu uskossa on ollut  ja monenlaisia vaiheita siihen on mahtunut, mutta edelleen on suunta selvillä; kohti Taivaskotia ja sinne  haluaisin viedä myös kaikki läheiseni ja siinä sivussa muitakin aina Siperiaa myöten.

KESÄ TULI LOPULTA SUOMEENKIN

Olimme Siperiassa ehtineet nauttia helteistäkin ja lueskella netistä kuinka kotisuomessa kärvistellään lähes nollakelissä. Tulomatkalla jossain Moskovan seudulla kelit viilentyivät.  Raja ylitettiin  aikaisin juhannussunnuntaina aamuyöstä. Kotimatka oli tehty "yhden pysäytyksen taktiikalla". PidimmeTsaikovskin mäkihyppykeskuksessa kolmen harjoitushypyn mittaisen tauon juhannusaaton kunniaksi. Tietenkin tankkailimme niin Transitia kuin miehistöäkin aina tarpeen vaatiessa. Pari laakerinvaihtoremppakin mahtui matkan varrelle.Peräkärryn laakeri vaihdettiin omin voimin tienposkessa ja vasemman etupyörän laakerin vaihtoivat erään tienvarsikorjaamon miehet. Varaosat löytyivät Transitin peräkontista.
Edellisen jutun lopussa olin maininnut kirkon työmaalta lötyneestä kuollesta miehestä. Muutamaa päivää myöhemmin varmistui miehen henkilöllisyys. Hän ei ollut se meidän tuttavamme Sasha, vaan eräs tataarimies, joka asui lähellä kirkkotyömaata. Mies oli noin 50v  ilmeisesti alkoholisti, kuten lähes 10v nuorempi veljensäkin, joka tuli tapaamaan meitä kun Eduardin kanssa siivosimme pyöröhirsimökkiä rakennustyömaalla. Olin juuri kiertänyt koko rakennustyömaan ja huomannut että tontin eräällä nurkalla pusikossa oli joitain miehiä.Sieltä kuului jotain keskustelua ja kohta tuon kuolleen veli tuli luoksemme ja kertoi olevansa vainajan veli. Mies oli humalassa ja hän kysyi voisiko Vitali tulla hautajaisiin siunaamaan hänen veljensä. Kävi ilmi, että he olivat ortodokseja tataaritaustastaan huolimatta. Vitali sanoi, että parempi olisi pyytää paikallista ortodoksipappia.
Vainajan veli jutteli kahteenkin kertaan kanssani ja yritin olla mahdollsimman huomaavainen huomioon ottaen tämän noin nelikymppisen elämän tilanteen.
Viikko jälkeen juhannuksen tuli Riikka lasten kanssa Vääksystä ja Jannekin myöhemmin kun selvisi töistään.Myös  Tiinan perhe tuli Jyväskylästä (18vEero oli jäänyt talkkariksi kesätöitten vuoksi) ja Kaisa Epun kanssa Kuopiosta (Antti tuli Siilifolkin jälkeen perästä).
 Ensimmäisellä viikolla majoituttiin täällä minun kodissani Viuhonhovissa  ja Tallisaaressa käytiin sikäli kuin ei pahemmin satanut,mutta jo viime viikolla kelit lämpenivät sen verran, että porukkaa jäi yöpymään jo saareenkin. Itse oon yönseudut päivystellyt Viuhonmäessä MM-fustiksen edistymistä.
Menin Joosen perheen mukana KL-päiville Jyväskylään ja palasin sieltä Antti Lammin vanhalla as.Mersulla.  Aika Jyväskylässä  meni kuin siivillä päivystellessäni Venäjän osastolla. Pasteerailin lähes koko ajan Abakanista vasta ostetussa kasakan uniformussa. Samoin teki Mikaelkin. Arska "petti" porukan jäämällä kotiin ja niin hänen pusakkansa lojui käyttämättömänä. Arskan veli Vilho tosin kokeili  puseroa kun pyysin ja hyvin se hänellekin mahtui. Molemmat vellokset "painivat"nykyään  sarjassa 95-100 kiloa.
Päivystysvuorot jakautuivat Joosen,Jorma Laineen ja Juha Saaren kanssa, mutta siellä tuli istuskeltua pe-la muutkin ajat Venäjän osastolla oli koko ajan videopalveluineen myös Mikael ja melko usein myös hänen tyttärensä Aino, joka toimi puolitoista vuotta Minusinskissa Pitkästen lasten Suomi-opena .
Monta tuttua, joista on erikseenmainittava entinen Rannikon ja nyk.Laasasen Päivi poikkesi  miehensä kanssa juttelemassa kanssani. Olin tavannut Päivin miehen Timon vain kerran Flankkumäen Leenan opettajaksi valmistumisjuhlissa Kangaslammilla. Timo on kotoisin Vetelistä ja on sukua mv.Lassi Laasaselle. Lassi kuten vaimonsakin olivat kesällä -64 minun srk.nuoriani kun olin kesätöissä Vetelissä 18 vuotiaana.  2010 "törmäsin" Lassi Laasasen tyttäreen Susannaan  Krasnojarskissa. Susanna on nykyisen Siperian lääninrovastin  Ville Melasen vaimo.  -Pieni on tää maailma!
Vasta sunnuntaina pääsin KL-päivien juonesta kiinni ja kuuntelin Liisi Jokirannan raamattutunnin ja osallistuin perhejumikseen ehtoollisineen. Lähetysjuhlassa olin taas kerran matkaansiunattavien joukossa. Piispa Repo painoi kätensä reilusti siunattavien pään päälle, kuten oli tehnyt aikaisemmin myös Kuopion piispa Jari Jolkkonenkin.  Ainut uusi lähetiksi vihitty oli Heikki Huttusen tytär, joka lähtee Etiopiaan. Meitä uudelleen työkentälle lähteviä lienee ollut jonkun matkaa toista kymmentä.Joukossa oli minun lisäksi  muitakin eläkeläisiä mm.Japaniin taas palaava  Jorma Pihkala vaimoineen.
Yövyin Tiinan perheen ok.talossa Kannaksen kadulla aivan lähellä juhlapaikkana toiminutta Hipposhallia, siskoni Anjan ja hänen miehensä Rennensä kanssa. Anja odottelee rintasyöpäleikkaukseen pääsemistä.Siskoni oli vasta perjantaina saanut tiedon, että k.o.syöpä on ärhäkkää laatua. Toivottavaa olisi päästä nopeasti  operoitavaksi.  Anja sisko oli kuitenkin hänelle niin tyypillisesti luottavaisella mielellä ja ennen KL-päiviltä lähtöä hän kertoi käyneensä esirukouspalvelussa, jossa hänet oli voideltu öljyllä Herran nimessä ja tietenkin myös rukoiltu hänen puolestaan.
Kirjoitin Anjasta, jotta sinäkin  voisit muistaa siskoani rukouksin.Anja jäi eläkkeelle  pari-kolme vuotta sitten palveltuaan SEKLin lähetysosastolla ensin sihteerikkönä ja myöhemmin lähetyskuraattorina  yli 35 vuotta. KL-päivien lähetysosaston valmistelu oli aikoinaan Anjan heiniäja hän ottinsen niin tosissaan, että kun hänellä alkoi kesäloma tapahtuman jälkeen,niin yleensä aina hän aloitti loman sairastumalla liikkarasituksen ja stressin vuoksi.
Itselläni oli ollut onnistunut eturauhassyöpäleikkaus kymmenen vuotta sitten,joten jollain lailla tunsin ne tunnot joissa pikkusisko eli. Äidillämme Almalla oli ollut 72 vuotiaana rintasyöpä, jolloin häneltä oli poistettu toinen rinta. Hän eli sen jälkeen vielä 12v.  Samanikäisenä oli isällämme Toivolla ollut myös eturauhassyöpä, mutta häntä ei leikattu. .Isä eli 77 vuotiaaksi .
Veikko Lavi olisi sanonut tilanteesta että "Sukuvika jos sukset ei luista". Geeneissämme lienee jotain syöpään viittaavaa. Tosin minut aikoinaan operoinut kirurgi ja urologi Raimo Terho sanoi minulle, että jos kaikki suomalaismiehet eläisivät satavuotiaiksi, niin kaikilla olisi eturauhassyöpä.
No eihän se tietenkään ole sataprosenttinen totuus, vaikka eturauhasen liikakasvua olisikin  jo kaikilla sen ikäisillä, niin onhan niitä senkin ikäisiä ollut ilman k.o.syöpää.
Vanhinta vunukkaani Eeroa tapasin vain pikaisesti yön seutuna Jyväskylässä, kun hän palasi kavereittensa luota myöhään kotiinsa Kannaksenkadulle. Katsoimme jopa yhdessä yhden MM-futismatsinkin puoliajasta loppuun, mutta minä taisin nukahtaa sohvalle kohta toisen puoliajan alkupuolella ja kun heräsin oli ottelu jo ohi.
Muitten lastenlasten kanssa oon saanut viettää aikaa ihan mukavasti niin täällä kotona Viuhonhovissa, kuin myös Tallisaaressa. Turusten nuorimmainen pikku Inkeri 4v oli ollut jopari päivää kuumeessa ja eilis iltana vanhemmat käyttivät häntä sairaalassa vastaanotolla. Tänään olivat vieneet pissanäytteen labraan ja diaknoosi pitäs tulla pikapuolin. Jotain iho-oireita oli Inkerillä ollut ja olonsa oli tuskainen kun eilisiltana näin häntä poiketessani Tallisaaressa.
Syyskuussa pitäs lähteä Joosen kanssa jatkamaan Suetukin kirkon ulkovuorausremonttia. Sinne on lähdössä  myös  pieni talkoolaisryhmä pohjanmaalta.  Aikataulu on vielä auki. Minulla olisi syyskuun puolivälissä myös veteraanihyppääjien kesä-gp tapahtuma tutussa Villachin mäkikeskuksessa Itävallassa. Martin pitäisi lähteä roudaamaan hyppääjien kalustoa sinne ja hän tarvitsisi mukaan vähän nuorempaa ja kielitaitoista miestä. Aikataulut taitaa mennä päällekkäin
yksi mahdollisuus olisi myös jos Arska lähtisi Masalle kakkoskuskiksi. Arskan veljet Janne ja Vilho ovat kerran talvella olleet mukana Harrachovin MM-kisareissulla. Nyt voisi olla ison veljen vuoro.-En ole vielä asiasta jutellut Arskan kanssa.
Elokuussa minulla on Aapon rippijuhlat 3pvnä ja 10.08. on veljeni Ilmarin vaimon Saimin synttärit Luumäellä. Jossain elokuun vaiheissa on myös lähettipäivät Ryttylässä ja sitten ennen elokuuta pitäisi käydä raivaamassa erään leskeksi jokunen vuosi sitten jääneen opiskelutoverin tonttia Mäntyharjulla. Jossain välissä pitäs ehtiä muovimäkeenkin, lähinnä Lahteen. Elokuun puolivälissä on Puijolla ensin FIS mäkikisa ja heti perään COC:n mäkikisa. Jos hyppykunto löytyisi sitä ennen niin siellä olis mahdollisuus toimia koehyppääjänä K120 mäessä.
Jotta tuo haave voisi tapahtua, niin lopetan nyt kirjoittamisen ja menen kellariin kolistelemaan puntteja. Sitten pitäs vielä sen verran ryhistäytyä ettäkirjoittaisin matkalaskut niin perillä  Siperiassa ajetuista kilometreistä, kuin myös kotimatkastakin.

JÄLLEEN KOTISUOMESSA

Olin lupaillut pojille  huhtikuussa menomatkalla (Arska ja Mikael), että juhannusta vietetään Suomessa. Kun Suetukin ulkovuorausremontti päättyi jo toukokuun lopulla  kolmen hengen  pohjanmaalaisryhmän lähdettyä lentämällä Suomeen ja Pitkästen kvarttiiran (asunnon) tyhjennys sujui noin viikossa ja myös  Joose pääsi lähtemään kotimaahan jo kesäkuun eka viikolla,näytti siltä että meidänkin kotiinlähtömme saattaisi jopa aikaistua.   Oltiin kuitenkin Venäjällä ja vieläpä  Siperiassa, jolla on taipumus opettaa milloin ketäkin.
Olin luvannut arkkitehti Jorma Laineelle ja kazanilaisfirman johtaja Sergeille , joka oli lähtöisin Marin maasta,odottaa Siperiassa, kunnes Sergei tulee  työryhmänsä kanssa aloittamaan Karatusan kirkon kakkosvaiheen rakentamista.
Aikataulu muuttui kolmasti ja lopulta Sergei tuli yksin. Kazanilainen prigadir (työnjohtaja), jonka piti tulla johtamaan projektia oli loukannut olkapäänsä ja tarvitsi sairaalahoitoa.
Karatusan työmaalla meitä  odotti kuitenkin n 35v abakanilainen Konstantin niminen rakennusalan ammattilainen, josta tuli kirkonrakennustyömaan uusi prigadööri.  Työmaakatselmuksen jälkeen käytiin yhdessä syömässä ja sen jälkeen Sergei ja Konstantin allekirjoittivat Vitalin kotona melkoisen pumaskan papereita, eli tekivät tarvittavat työsopimukset.
Samalla minusinskilainen aktiivi seurakuntanuori 19v Eduard sai työsopimuksen lautapojan eli oppilaan hommista joka toimii samalla yövahtina. Eduartin majoitus järjestyi toissa keväänä rakentamaani pyöröhirsimökkiin tontin nurkalla.
Lähdimme Eduatin kanssa  Minusinskiin. Sergei jäi yhdeksi  yöksi Karatusan hotelliin. Hän ja Konstantin tekivät puhelimitse rakennusmateriaali ja sahatavaratilauksia ym.valmisteluja.
Vitali toi Sergein la.iltana Minusinskiin ja minä vein johtajan sunnuntaiaamuna Abakanin lentoasemalle.  Ehdimme jutella Sergein kanssa paljon niin kirkon rakentamiseen liittyvistä kuin muistakin asioista.  Minusinskin srk:n khra Salava Shadrin oli lähtenyt perheensä kanssa lomalle Novosibirskiin samoihin aikoihin kuin Joose lähti Suomeen. Diakoni Oleg, joka päätyönään opettaa englantia ja ranskaa Abakanin yliopistossa toimitti jumalanpalveluksen.Mukana oli myös tuttu ehkä n 35v kanttori. Minun tehtävänä oli kuten edellisenäkin sunnuntaina lukea tekstit suomeksi. Kuten useimmiten niin nytkin vietettiin myös Herran Pyhää Ehtoollista pikku porukalla. - Lähdimme Eduartin kanssa iltapäivällä Karatusaan siivoamaan edellisen työryhmän vartijoitten jäliltä sikolättiä muistuttanutta vartijamökkiä. Sunnuntain ja maanantain välisen yön Eduart nukkui Vitalin olohuoneen sohvalla ja minä Mitsubishissä.
Maanantaina aloitettiin noin kymmenen maissa työmaahartaudella, jonka Vitali piti. Meitä oli työnjohtaja Konstantin ja lähikylästä Minusinkin tien suunnalta tullut 25v kirvesmies Oleg ja Eduart Vitalin ja minun lisäksi.
Vitalin piti jo maanantaina lähteä perheensä kanssa Mitsubishillä viiden päivän lomareissulle Sajanin vuoriston eteläpuolelle Tuvan Kiziliin,mutta hän siirsi lähtöä.
Maanantaina purimme neljästään pitkän hirsitapulin päälle rakentamamme katoksen ja siivosimme samalla työmaata kantaen naulaiset ja betoniset lankunpätkät suureen kasaan vartijamökin puolelle perustusta/kellaria.
Illalla tuli työmaalle pienehkö  nosturiauto, jolla nosteltiin ja samalla tapuloitiin pitkän hirsitapulin päälle varastoidut pienemmät kattorustingit.Myös Vitali heilui hirsnipun toisessa päässä lankkikengissään, mustissa prässihousuissaan ja kauniissa papinpaidassaan. Ne Bulankasta puretun hirsikehikon poikittaiset 12 metriset kattovasat ovay edelleenkin hirsitapulin pohjalla.
Konstantin passitti nosturiauton takaisin lähtöpaikkaansa ja aloitimme perusteellisen alimpien hirsien katselmuksen. Tiistaina pojat (Oleg ja Eduard) irrottivat naulat katoksesta puretuista laudoista ja ryhtyivät myöhemmin rakentamaan niistä portteja rakennustyömaan aitaukseen. He myös korjasivat kaikki hulikaanien hajoittamat kohdat aidassa.
Olin tiistai aamuna soittanut Arskalle ja pyytänyt heitä Mikaelin kanssa Karatusaan.
Kävimme Konstantinin kanssa Suetukin tien varrella Tseremuskankylässä sijaitsevalla sahalla,mutta pomo oli käymässä Karatusassa ja tulikin sitten kirkon tontille. Konstantin tilasi sahalta sakastin päädyn aloitushirren. Alkuperäinen oli mallina, mutta niin huono, että se oli uusittava. Olin keskustellut sekä Sergein että Konstantinin kanssa siitä kuinka uusi ja 130v vanha hirsi elävät erilailla, mutta he päättivät kuitenkin laittaa k.o.hirren kokonaan  uusiksi. .Käytännössähän se uusi   (paksuudeltaan 31x51 cm) hirsi kutistuu poikittaissuunnassa jonkun pari senttiä, joten sitä joutuu jatkossa  sekä kiilaamaan altapäin, että lisäämään ykkös-, ja kakkoshirren väliin pellavaa/tappuraa. Muista aloitushirsistä Konstantin sahaa tarvittavan verran lahonnutta alintaosaa. Olimme Joosen kanssa merkanneet alimpiin hirsiin ns. nollapisteen vesiletkulla vaakiten ennen hirsikehikon purkamista Ala-Bulankan kylässä.
Olimme jo aikaisemmin Sergein ja Konstantinin kanssa käyneet perusteellisesti läpi niin Arkkitehti Laineen piirustusten hirsikartat,kuin itse tekemänialkuperäiset hirsikartat, joitten perusteella Jorma oli laatinut nuo viralliset kartat. Etsimme pitkien hirsien tapulista kaikkialoitushirret. Osa aloituskierron pätkistä oli kahdessa pienemmässä kasassa. Ne oli tuotu kirkon tontille viime syksynä noin kilometrin päässä sijainneelta vanhalta leipätehtaan varastolta, jonne Juha Saari oli ne talkooryhmänsä kanssa varastoinut sinä päivänä kun itse olin lähtenyt yksin  pikku Skodallani peräkärryn kanssa ajamaan kohti Suomea.
Odottelimme tiistaina  työmaalle isoa nosturiautoa ja lopulta Konstantin kävi Ladallaan katsomassa missä nosturiauto viipyy. Selitys oli yksinkertainen: Kuski oli ryhtynyt juopottelemaan, eikä kakkoskuskia ollut.
Kirvesmies Oleg oli aloittanut portin rakentamisen ja Eduart teki apumiehen hommia. Istuimme Konstantinin kanssa hirsitapulin päällä jutellen hirsikehikon aloittamisen probleemista. Kysyin, että oletko ymmärtänyt kaiken mitä olen aiheesta sanonut ja kysyin mitä hän tuumaisi, jos nyt lähtisin Arskan ja Mikaelin kanssa Suomeen.  -Konstantin sanoi, että voin lähteä.
Arska ja Mikael olivat kai jo luopuneet toivosta ja olivat hämmästyneitä kun sanoin, että kerätäämpä kampsut Transitiin ja lähdetään Suomeen.
Maanantaina olin soittanut Pitkästen yläkerran mummolle, että Arska tulee ti.aamuna hakemaan hänen tyttärensä  autotallista peräkärrymme  ja sitten patistanut poikia hakemaan valmiiksi pakatun peräkärryn ja viemään sen Stajankalle odottamaan Suomeen lähtöä..
Hyvästelimme rakennusporukan ja vähän myöhemmin Vitalin perheineen ja lähdimme ajamaan Minusinskiin. Matkalla soitin diakoni Olegille suunnitelmistamme. Hän tuli Minusinskin srk:n kvarttiiralle, jossa pakkasimme Transitiin omat tavaramme sekä Tarjan ja Ai.
non pakaasit ja yksitoista Sirpa Mäkitalon kollia.
Tien päälle selvisimme tiistai-iltana kello 22.00  Kotimatkan ajoimme kolmistaan lähes yhteen putkeen.  Tsaikovskin mäkikeskuksessa pidimme kolmen harjoitushypyn mittaisen tauon.
Eka hypyllä jäin vähän kyydistä, mutta toinen jakolmas olivat jo hieman "sinnepäin".
Tsaikovskissa sattui olemaan juniorien harjoitusleiri ja niin pääsin avaamaan muovimäkikauteni.
Ylitimme rajan jälkeen puolen yön tälläkertaa Vaalimaan kautta, sillä veimme Tarjan pakaasit Virojoelle. Tarja oli saanut työpaikan puutarhurina johonkin kartanoon, josta oli löytynyt myös asunto. Mikael vei tyttärensä Ainon tavarat Joroisiin.Sirpa Mäkitalon pakaasit ovat nyt minun autotallissani. Huhtikuun alussa Krasnojarskista Suomeen kolmen-neljän vuoden lähetystyöjakson (SLEYN lähettinä) jälkeen palannut Sirpaei ollut vielä löytänyt vakituista asuntoa.
Arskan heitimme suoraan kotiinsa Viiskulmaan, jossa äiti-Ansko oli jo kovasti ikävöinyt aikamiespoikaansa.  Maanantaina vein peräkärryn Pitkästen pihaan Särkikujalle. Samallatapasin siellä kyläilleen muusikko Joose Keskitalon ja Henna Reetan kahden pikkupoikansakanssa.
Kärry jäi purkamattomana pihalle, sillä Pitkäset olivat lähdössä purjehtimaan Puumalasta Savonlinnaan. Heitin porukan Puumalaan Joosen Transportterilla. Lähtökahinoissa pääsin onnittelemaan Juhoa morsmaikkoineen ABC:n pihassa. Juho ja Anne olivat äskettäin kihlautuneet. Heillä on melkoinen rakentamisprojekti tuossa aivan naapurissa, Metsätien toisella puolella. Juho  osti vanhan purkukuntoisen hirsitalon tontteineen ja he yhdessä rakentavat sititä asuttavaa taloa.
Muutama päivä on vierähtänyt  rauhassa MM-futista katsoen. ja sohvalla loikoillen,
mutta arkielämän karuudesta sain muistutuksen, kun  heti sisään tultuani avasin huhtikuussa saunan lauteitten alla sijaitsevan vesijohdon päävivun. Vasta 2-3v sitten uusitun lämminvesivaraajan pohjapruppu pamahti pihalle ja alkoi vedenpaisumus. Onneksi lattiakaivo veti, sillä koko 200 litran säiliö valui tyhjäksi. Suljin pääventtiilin,muttakun myöhemmin illallaolin laskenut vettä pesuhuoneen lattialle muoviseen ammeeseen WC:n toimintaa varten olin unohtanut sulkea pääventtiilin ja yön aikana oli vettä virrannut jotain 25 kuutiometriä.
Eilen aloittelin lähes puolimetriseksi hujahtaneen "pihanurmikon" ajamisen Pitkästen pihasta eliminoimallani ikivanhalla ruohonleikkuukoneella. -Nyt pitäisi jatkaa sitä hommaa ja sitten syventyä taas uudelleen futiksen katsomiseen. Elän vielä Siperian aikataulussa (5h edellä Suomea) ja siksi herään aikaisin ja illalla kun pitäisi skarppina seurata futismatseja, niin nukahdan sohvalle yhtä takuuvarmasti kuin kuuntelisin radiojumalanpalvelusta  sohvalla loikoen.

VALOA KARATUSAPROJEKTISSA - MUTTA MIELI MATALALLA

Pitkäksi venyneen kazanilaisryhmän odottelun jälkeen alkoi eilen lopultakin  tapahtua. Aikataulu oli muuttunut  jo kai kolmasti ja uuttakin oli ilmassa, kun eilen lopultakin sain sekä Jormalta, että itseltään kazanilaisen rakennusfirman johtajalta Sergeiltä varmistuksen että voin mennä vastaan Abakaniin perjantain aamukoneelle.Laittauduin illalla nukkumaan tavallista aikaisemmin ja olin hereillä jo viiden maissa ja lentoasemalla puoli seitsemältä. Kone tuli ajallaan,mutta Karatusaan tulijoita oli vain yksi, eli itse johtaja. Hän kertoi,että kazanilainen prigadööri oli loukannut olkapäänsä ja tarvitsi sairaalahoitoa, mutta hänellä on yhteyshenkilö täällä paikanpäällä.En käynyt puutteelisella kielitaidollani turhia kyselemään vaan ajattelin että se selviää Karatusassa
Ajelimme Minusinskin srk:n kvarttiiralle,jossa meitä odotti Karatusan kirkon rakennustöihin apumieheksi ja samalla myös yövahdiksi pyrkivä Minusinskin seurakuntanuori 19v Eduard. Kentältä tullessame kävin huolimatta hyvin aikaisesta ajankohdasta esittelemässä Sergeille Sibirskaja Liesin varastohallit ja viereisen isoja ja komeita kesämökkejä kedrimännystä valmistavan hirsiveistämön. Poikkesimme myös Sibirskaja Liesin konttorilla ja sahalla.Toinen Minusinskin tien varressa sijaitseva Sajan Liesin saha ja konttori oli jo Sergeille tuttu. Kolmistaan ajelimme Karatusaan Vitalin kotiin ja sieltä kohta kirkonrakennustyömaalle, jossa meitä jo odotti Abakanista kotoisin oleva ehkä 35v Konstantin jonka Sergei oli pyytänyt johtamaan Karatusan kirkon rakentamisen kakkosvaihetta.Myöhemmin selvisi, että Konstantinilla on jo muutaman miehen työryhmä, joitten kanssa hän aloittaa.
Tutustuimme toisiimme ja työkohteeseen ja aloimme keskustella siitä kuinka tätä projektia lähdetään käytännössä aloittamaan ja viemään eteenpäin  .Karatusaan ajellessamme olimme jutelleet Eduardin mahdollisuuksista aloittaa kirvesmiesten apulaisena ja samalla yövahtina.
Viikonloppuisin Eduard pääsee käymään kotonaanMinusinskissa.  Eduardin majoituspaikaksi olin ajatellut kirkkotyömaan nurkassa Kuzebarin asfalttien laitaan kaksivuotta sitten työmaan vartijoita varten rakentamaani pyöröhirsimökkiä,joka oli aivan sikamaisessa kunnossa.Viime syksynä ennen ala-, ja yläpohjan villoittamista olin joutunut siivoamaan mökin Joosen kanssa. Ilmeisesti sitä ei ollut kukaan siivonnut tällä välin.
Eduard sai lupauksen hommiin pääsemisestä ja maanantaina hän kirjoittaa Konstantinin kanssa työsopimuksen.Ei kai auta muu kuin mennä Eduardin kanssa jo sunnuntaina Karatusaa siivoamaan k.o.mökkiä ja samalla minun pitäisi asentaa mökin kahteen pikkuikkunaan saranat ja itikkaverkot.
Katselimme Konstantinin ja Sergein kanssa kirkon piirustuksia  ja vertasimme  niihin  minun tekemiä alkuperäisiä Bulankasta purettujen hirsien karttoja.  Samalla selitin hirsien varastoinnin
melko sekavaa historiaa ja tutustuimme 2v sitten tapuloimiimme pitkiin hirsiin sekä edellisen  työporukan paikalle  kilometrin päässä sijaitsevasta entisen leipätehtaan varastosta siirtämiin lyhyempiin hirsiin, jotka olivat kahdessa kasassa.Joosen kanssa olimme toissa syksynä kait kolmeen kertaa asentaneet siniset kevyt peitteet pitkän hirsientapulin suojaksi rakentamaamme katokseen. Nyt ne olivat aivan riekaleina ja paikalle viime syksynä siirrettyjen hirsien samanlaiset kevytpeitteet olivat haihtuneet taivaan tuuleen.Kun tämä kevät on ollut hyvin sateinen olen ollut melko huolestunut hirsien tilanteesta. Nyt on kuitenkin ollut kohta kaksi viikkoa poutaista ja tänään jo lähes hellettä,joten hirret ovat päässeet kuivumaan,mikä on erittäin hyvä hirsikehikon pystyttämistä ajatellen.
Hyvin liikkeelle lähtenyt rakennustyömssn  suunnittelu  stoppaantui  yllättävästi ja hyvin surullisesti.  Eduart jota olin patistellut kuvaamaan k.o.suunnittelua oli välillä mennyt tutustumaan
kirkon kellariin ja koki melkoisen järkytyksen kun oli löytänyt sieltä kuolleen miehen. Hän oli pyytänyt heti Vitalin kanssaan kellariin ja kun he tulivat kertomaan asiasta Vitali jo soitti poliisille. Ennen poliisien tuloa kävimme myös Sergein kanssa katsomassa kuollutta miestä.
Melko pian tuli paikalle naispoliisi yksin ja he menivät Vitalinkanssa kellariin kuolleen luo.Kävin ottamassa tilanteesta valokuvan.Ehkä puolen tunnin päästä tuli poliiseja lisää kaksi virkapuvuissa ja yksi, joka lienee ollut tutkimuksen johtaja siviilivaatteissa.
Tutkittuaan ja kuvattuaan paikan poliisit pyysivät vuorotellen Vitalin ja Eduardin haastateltavaksi autoonsa. Kun olin ensi kerran katsonut kuollutta miestä tuli melko vahva ajatus ettei mies vain ole vanha tuttumme,meitä paljon hirsikehikon purkamisessa auttanut Bulankan entinen kapakkakitaristi Sasha. Kuolleella oli kadet ristikkäin kuin kasvojen suojana. Myöhemmin kun isompi poliisiryhmä käänsi kuollutta näin kasvot osittain,mutta ne olivat niin pahasti ruhjoutuneet etten osa sanoa. Kun kerroin Vitalille ajatukseni Bulankan Sashasta, Vitali sanoi, että mieheltä oli löytynyt passi ja hän oli eri henkilö.
Toivottavasti poliisit saavat varmistettua kuolleen henkilöllisyyden sekä  miten mies on kuollut.
Alkoholilla lienee ollut osansa asiassa. Mies vaikutti alkoholistilta. Mahdollista on että mies on kiivennyt kellarin katolle ja pudonnut pää edeltä noin kolmen metrin matkan betonille ja sitten raahautunut kellariin.
Pois suljettu ei ole myöskään rikoksen mahdollisuus.  Kävin työmaalla viime lauantaina ja kävin ottamassa kuvia myös kellarista ja silloin siellä ei ollut tuota kuollutta miestä. Myös Vitali oli käynyt työmaalla samana lauantaina,muttei kellarissa.
Sergei vei porukan ruokailemaan Karatusan uuteen kafeeseen lähelle Karatusan sahalaitosta eli piloraamaa.Minulta oli kylläruokahalu kateissa,mutta tein parhaani  ja selvisin urakasta.
Paikan tarjoilu oli oikein hyvä ja kafee hyvin siisti.
Keskustelu projektin kakkosvaiheen aloittamisesta jatkui.  Sergei ja Konstantin pyysivät minua vielä jäämään  maanantaiksi , jolloin työt käytännössä alkavat siten että nosturiauton kanssa alamme purkaa hirsitapulia ja kasoja ja otamme aloitushirret esille ja nostammene varmaankin myös kellarin katon betonilaatalle.  Samalla tietenkin jo tsekkaamme muitakin hirsiä mahdolli- simman pitkälle. Hirsien asentamisen voi aloittaa sitten kun miehet ovat levittäneet hirsien alle tulevan bitumikerroksen.
 .Lupasin yrittää puhua vielä kerran veljiä ympäri, vaikka he (varsinkin Arska) ovatkin jo Renqvistin ruunan tavoin kuopineet melkolailla kotiin lähtö mielessään. -Pojat suostuivat,mutta Arska kyllä sanoi, ettei sitten turhia pysähdellä. Poikamiehelle pahasti poskelleen menneet juhannuksen viettohaaveet Suomen suvessa on melkoinen takaisku.Nimittäin jos selviäisimme tienpäälle tiistaina siinä jäisi melko lyhyt aika juhannukseen Suomeen ajamista varten.
No- Siperia opettaa!
Kafeesta siirryimme Vitalinpappilaan, jossa Sergei ja Konstantin tekivät kaikki työsopimukseen tarvittavat monilla leimoilla varustetut paperiasiat.
Sergei jäi Karatusan hotelliin ja varmaankin he huomenna jatkavat Konstantinin kanssa puhelimitse työprojektiin liittyviä valmisteluja. Sovimme, että Vitali tuo Ladallaan Sergein lauantai-iltana Minusinskin kvarttiiralle, jossa hän saa kuorsata Arskan kanssa kilpaa. Vien Sergein aikaisin sunnuntaiaamuna Abakanin lentoasemalle ja ehkä iltapäivällä ajelemme Eduardin kanssa Karatusaan.  Vitali on perheineen lähdössä muutaman päivän lomalle Tuvan Kisiliin Mitsubishin kanssa,mutta lupasi tulla pitämään työmaan aloitushartauden maanantaiaamuna.
Minä palaan Minusinskiin luultavasti bussilla.Sitten pakkaamme Transitin ja haemme jo Pitkästen muuttotavaroilla pakatun peräkärryn erään tutun autotallista ja sitten -EI KUN TIEN PÄÄLLE!