TOPPUVAUVAN TOINEN KOTIUTUMINEN

Palasin muutama tunti sitten pidennetyltä viikonloppuvapaalta Jyväskylästä tänne Kuopion Itkonniemelle Eppula-Toppulaan. Eppu lähti reilu tunti sitten isä-Antin kanssa hakemaan pikkuveljeä ja äitiä sairaalasta kotiin. Viimeisiä ultraäänikuvaus tuloksia ei vielä ollut tiedossa, mutta Antille oli kerrottu, että Toppuvauva pääsee tänäiltana kotiin. - Toppu oli joutunut viettämään ekaviikkois synttärinsä KYSin vastasyntyneitten Teholla. Koko lasten osasto: synnytys- ja Tehohoitoosastoineen oli Topun talossa oloaikana siirtynyt uuteen paikkaan talossa.Savon-Sanomissa oli juttua uudesta synnytysosastosta, jossa on muunmuassa ns.perhehuoneet, olikohan se peräti 18 vastasyntyneelle. Kun kävimme Epun ja Antin kanssa katsomassa Toppua ja Kaisaa oli KYSin piha-alueella vielä työkoneita. Nyt nekin ovat jo poistuneet. Topun ollessa ensin vanhalla vastasyntyneitten Teholla Kaisankin oli pitänyt käydä nukkumassa kahtena yönä kotona, mutta viimeiset yöt äiti on saanut olla vauvan kanssa sairaalassa. Jokaisessa perhehuoneessa on kuulemma omat vessat ja suihkutkin, kuin konsanaan hotellissa.
Kyseinen uudistus on kylläkin enemmän kuin kohdallaan,  varsinkin kun  kun ajatellaan kauempaa synnyttämään tulevia.
Suomessahan ollaan vähentämässä synnytyssairaaloitten määrää merkittävästi, joten on toivottavaa että vastaavanlaisia perhehuoneita tulisi kaikkiin synnytyssairaaloihin.
Jyväskylän  "katkaisuhoitoreissu" oli minulle tervetullut ja kaikinpuolin mieluisa ja onnistunut, vaikka mielelläni olenkin ollut täällä Kuopiossa auttamassa ja touhuamassa Epun kanssa. Pahin vaihe yllättävän nopeasti uusineesta nuhaflunssasta on jo takana, vaikka aamuisin kun herään on nenä tukossa ja tuntuu kuin päässä olisi räkää ja siitä aiheutuvaa painetta. -Oliskohan jonkunlaista poskiontelotulehdusta tai vastaavaa.  Rohkenin kuitenkin lähtemään kahdesti 5 km mittaiselle Laajavuoren ympäryslenkille. Edelliset jalkalenkit ovat viime syksyltä Minusinskista, mutta silloinkaan en kertaakaan edes hölkännyt.  Olin kävellytt noin 2-3 km mittaisia lenkkejä sikäläisessä aivan upeassa lenkkeilymaastossa. Kimmoisassa ja kumpuilevassa mäntymetsikössä, jossa ristelee polkuja ja autollakin ajettavia hiekkateitä. Kävelylenkkien lopuksi olin tehnyt loikkatreenit kerran viikossa samoinkuin kevyehköt punttitreenit Vitalin pappilan pihan perillä. Vastaavanlaisia kevyitä punttitreenejä olin jatkanut lajiharjoitusten lomassa pitkin talvea ennen veteraanien SM (Kuopio/Siilinjärvi) ja MM kisoja (Taivalkoski). Molemmissa olin hiihtänyt sunnuntaihiihtelytyyliin ilman yhtäkään harjoituskilometriä.
Viikonlopun Laajavuoren ympäryslenkeillä kävelin vastamäet, mutta yritin hölkkäillä alamäet ja tasaiset. Toisella lenkillä jopa hieman loivempia vastamäkiäkin hölkkäilin. Totuttelin molemmilla lenkillä myös loikkaharjoitteluun ja vedin n 70% teholla 6x15 loikkaharjoitukset.  Pari kolme vuotta sitten kun tein Laajavuoressa hiihtämällä lajiharjoitusta yh:n kisoja sekä ihan mäkihyppyäkin ajatellen peruskuntoharjoittelua, selvisin tuosta 5 km lenkistä vähän yli kahdessakymmenessä minuutissa. Nyt kävelypelillä aikaa tärvaytyi samalla reitillä noin 45 minuuttia. No hiihtäessä myötämäet menee vauhdilla ja samalla elimistö saa lepoa, mutta jalkalenkillä jokainen metri on samaa työntekoa.
Reisilihakset on noitten lenkkien jäljiltä kuin Tyyne Arolan tönkkösuolatut siiat ( Tyyneä parempaa en ole tavannut  suolasiian ja lapinrieskan valmistamisessa), mutta mieli on virkeä ja sydän täynnä kiitosta, niin kuntoilun aloittamisen vuoksi, kuin myös siksi että pieni Toppuvauva on päässyt sairaalasta  omaan kotiinsa.  -Nuori perhe tuli juuri kotiin.  Olin ehtinyt lämmittää leivinuunin, josta Kaisa kiitteli.
Jyväskylästä Kuopioon ajellessani poikkesin noin puolimatkassa luonnonkauniissa paikassa sijaitsevassa Kirpparikahvilassa, josta ostin Epulle vanhan kirjoituskoneen ja kevyen kumisen jalkapallon, Antille ja Epulle yhteisen paksun "Antero Vipusen" ja itselleni Toivo Pekkasen "Satama ja meri" novellikirjasen.
Poikkesin myös Puijon mäellä, jossa tapasin mäkien hoitajat ja entisen yh:n maajoukkuevalmentaja Savolaisen.
Hude kertoi että K64:ssa avataan kausi ehkä jo tämän viikon keskiviikkona. Lupasin mennä mäelle ainankin katsomaan ellei jopa hyppäämäänkin. -Haluaisin rakentaa ennen hyppäämistä k.o. mäkeen itselleni lisävauhtia parikin metriä.

ELÄMÄÄ VASTASYNTYNEEN EHDOILLA

Pari päivää ja yön ehdin olla kotona Savonlinnassa pyykinpesuhommissa. Sitten suunnistin "oikeitten immeisten" maisemiin Kuopion Itkonniemelle. Nuorimman tyttäreni Kaisan perheeseen odotettiin nelivuotiaalle Eppu Akustille leikkikaveria. Laskettu aika taisi olla viime viikon keskiviikko ja torstai-iltana syntyi potra Toppu poika (Toppu on työnimi). Kaisan ja Antin lähdettyä laitokselle (KYS:n synnytysosastolle) lueskelin Epun kanssa iltaluvun jostain kirjasta ja nousimme vasta remontoituun , mutta osin keskeneräiseen yläkerran isompaan huoneeseen nukkumaan.  Tilanne oli Epulle uusi. Isä tai äiti olivat tähän asti hanet nukuttaneet ja itkuksihan se meni, mutta uni tuli pojalle kuitenkin kohta iltakymmenen jälkeen.
Epun synnyttäminen lähes neljä ja puoli vuotta sitten joulun aikaan oli ollut pitkäkestoinen ja rankkakin kokemus niin äidille kuin isällekin. Epun syntymistä oli pitänyt silloin  auttaa imukupin kanssa. Tälläkertaa kaikki tapahtui todella nopeasti vain kaksi tuntia ehtivät vanhemmat olla laitoksella kun reilun neljä kiloinen Toppu oli syntynyt. Kaisa äiti kertoi kuitenkin , että synnytyskivut olivat olleet tälläkin kertaa sietämättömän kovat.  Perjantaina pääsimme Epun kanssa isä Antin mukana katsomaan Eppua ja Kaisaa.  Eppu pääsi istumaan samaan sairaalasänkyyn äitinsä ja pikkuveljen viereen. Lauantaina koko perhe olikin sitten jo kotona Sandellsinkadun remontoidussa paritalon puolikkaassa ja pääsi aloittelemaan arjen elämää.

-Antti ja Kaisa olivat ostaneet tämän rauhallisella ja mukavalla paikalla, noin pari kilometriä Kuopion keskustasta koilliseen vanhalla Itkonniemen asuntoalueella sijaitsevan ehkä liki satavuotiaan paritalon puolikkaan syksyllä muutamaa kukkautta ennen Epun syntymää.Sitä ennen he olivat asuneet jo vuosien ajan Kuopiossa. Jossain vaiheessa tässä aivan lähelläkin Itkonniemellä ja viimeksi omistamassaan kerrostaloasunnossa aivan keskustassa. Tätä Itkonniemen asuntoa oli remontoitu ainankin kahteen kertaan -60 ja -80 luvuilla. Hirsirungon olkopuolelle oli asennettu  kakkosneloskoolaus ja lasivillaeristys. Ulkovuorina pystypaneli. Sisällä oli alkuperäiset portaat purettu keittiön nurkasta ja tehty epäkäytännölliset uudet pitkittäin keskusmuurin/leivinuunin edestä talon lansipäätyyn nousevat portaat. Ulkoseinien sisäpintoihin oli laitettu muoviset höyrysulut ja maalatut lastulevyt. Olohuoneessa oli tukeva lasikuitutapetti päällimmäisenä.Myös yläkerran huoneet oli samaan tyyliin remontoitu ja yläpohjassa kuten seinissäkin oli hengittämätön muovi höyrysulkuna.Lautalattiat oli laminoitu ja yläkertaan oli laitettu paksu lastulevy, jonka päälle oli liimattu muovimatto.
Antti ja Kaisa halusivat remontoida asuntonsa oman perheensä tarpeita paremmin palveleviksi ja rakenteiltaan myös terveellisemmäksi ja hengittäviksi. Remonttia on tehty pikkuhiljaa. Antti oli aloittanut isänsä Vekan kanssa purkamalla isomman yläkerran kamarin seinä/vinonkattorakenteen levytyksen muovit ja sahajauhoeristeet,  leventäen samalla sivuseinän koko rakennuksen levyiseksi. Uloimmaksi tuli tuulensuojalevy ja sitten selluvillalevyt. Höyrysuluksi nailonverkolla vahvistettu erikoisvahva rakennuspaperi. Sama vahva rakennuspaperi laitettiin juuri ennen kuluneen kevään Soperian reissuani uusittuun yläkerran kamarin yläpohjaan. Päällimmäisenä olleet lasivillaeristeet laitettiin jätesäkkeihin ja heiteltiin pihalle, mutta hyväkuntoiset sahajauhot laitettiin höyrynsulkupaperin päälle, jonka alla on kaunis raakalaudotus kattovasojen päälle naulattuna. Niitä vanhoja ajanpatinoimia kattovasoja ja raakalautoja katsellaan nyt kamarin katossa. Ennen talvea Antti laittaa lisäeristeeksi sahajauhojen päälle selluvillaa, joka elää samaan tahtiin sahanpurujen kanssa.
Jossain vaiheessa aloitmme Antin kanssa porrasremontin avaamalla uuden aukon olohuoneen peräseinälle ja samantien alkoi myös portaitten suunnittelu ja reisilankkujen asentaminen. Antti oli jatkanut porrrasaskelmien asentamista niin pitkälle, että puuttui vain kaksi alinta askelmaa. Purimme pois vanhat portaat ja rakensimme porrasaukon umpeen.
Uudet kauniit ja hyvin käytännölliset ja toimivat portaat ovat palvelleet perhettä jo niin kauan, ettei hankalia vanhoja portaita enää muista. Ennen Siperian reissua asensimme kiireellä k.o ullakkokamarin lattiakoolinkeja ja leveitä lattialautoja. Kun lähdin tuli Veka vaari jatkamaan Antin kanssa. Lattia valmistui samoin portaikon väliseinäkoolaus rakennuspahveineen ja vinokaton panelointikin on viittä vaille valmis. Veka vaarin tuomat kauniit ja sirot pariovet on vielä asentamatta ja yhtä ja toista viimeistelyä huoneessa edelleen on tekemättä, mutta ne eivät estä asumista.

Lauantaina kotiinpäässyt Toppuvauva ei ehtinyt kuin vähän aikaa totutella uuteen kotiinsa kun tuli ongelmia ruuansulatuksen kanssa. Vauva oli maanantaina imenyt ahnaasti  vielä aamupäivällä, mutta lopetti kokonaan imemisen. Puklauttelut muuttivat hieman väriä ja illalla vauvalle tuli hengitysvaikeuksia. Antti oli soittanut parikin kertaa sairaalaan saaden ohjeita, mutta lopulta oli soitettava ambulanssi, joka vei vauvan vanhempineen sairaalaan. Tilanne oli rauhoittunut jo ennen ambulanssin lähtöä. Jäin nukkumaan Epun viereen yläkerran pienempään huoneeseen.Eilisiltana Toppu oli siirretty vastasyntyneitten Teholle, jossa on paras mahdollinen hoito, mutta siellä ei ole omaisille yöpymismahdollisuutta ja Kaisa ja Antti tulivatkin nukkumaan kotiin Epun viereen. Vauvaa on tutkittu ja kuvattu perusteellisesti. Antti kertoi tänään ettei Toppua tarvitse leikata, mutta hän on tarkassa seurannassa. Tänään Kaisa oli jo päässyt imettämäänkin, mutta vain hyvin pienet määrät pysyivät sisällä. Toppu on ollut koko ajan  tiputuksessa ja tilanne on vakaa.
Olemme Epun kanssa touhuilleet milloin mitäkin. Eilen tehtiin kauppareissu Motonettiin ja Prismaan. Ostettiin Epun pyörään huomioviiri, tikkatauluvehkeet ja skeittilauta, joka ei kylläkään ollut minun suunnitelmissa, mutta Eppu sai puhuttua papan ympäri.  Tänään kun Epun ikäinen Tuikku oli kylässä äitinsä kanssa (isäkin tuli myuöhemmin) lapset hurjastelivat naapurin Panun isolla trampoliinilla. Kun Panukin 8v tuli kaverinsa kanssa trampalle, niin jo oli papalla sydän kylmänä ja välillä kurkussa, Meno oli nimittäin melkoista. Onneksi Tuikun äiti Johanna komensi lapset iltaruualle.
On pakko lopettaa kirjottaminen koska Eppu odottaa pappaa lukemaan iltaluvuksi Tassulan Tarinoita.

PALUUMATKA SIPERIASTA YHDEN PYSÄYTYKSEN TAKTIIKALLA

Pitkästa aikaa onnistuin taas kirjoittamaan tälle blogisivulle. Edellisen jutun olin kirjoittanut juuri ennen lähtöä tämän  kevään talkooreissulle Siperiaan. -Tänä aamuna aikaisin ylitimme Ralfin (65v) ja Jeremiaan (23v) kanssa LFF:n melko uudella Ford Tournerilla (Transit) kotimaan rajan ja vaikka mieli olikin täynnä kiitollisuutta kaikinpuolin onnistuneesta reissusta, niin olihan se taas kerran, kuin kermana kakun päällä, yhtä juhlaa päästä Koti-Suomeen.
Vapun aaton aamuna olimme  kyydinneet pääosan (6h) pietarsaarelaisesta talkooryhmästä Abakanin lentokentälle, Joosen olin vienyt samalle kentälle jo viikkoa aikaisemmin.  Sitten ajoimme takaisin Minusinskiin ja lastasimme omat tavaramme autoon ja peräkärryyn Slavan kotoa pari vaatekaappia ja kymmenisen laatikkoa kirjoja. Veimme Minusinskin kirkkoherran tavarat Novosibirskiin, jonne hän on muuttamassa perheensä kanssa jatkaakseen sikäläisessä luterilaisseminaarissa teologisia opintojaan.  Slava perheineen on ollut 13 vuotta Minusinskissa Inkerin kirkon työssä.Vajaat viisi vuotta sitten olimme auttaneet Slavan perhettä kun he muuttivat tähän viimeiseen asuntoon. Yleensä Venäjällä on vaikea saada noinkin pitkään asua samassa vuokra-asunnossa. Slavalle on kertynyt maallista omaisuutta sen verran, että han tarvitsee vielä jonkunlaisen kuorma-auton muuttotavaroitten kuljetukseen.
Joosen muutettua vuosi sitten perheineen kotimaan jaksolle, nämä kaksi viimeisntä Siperian matkaani ovat ollet vain kuukauden mittaisia. Vuosi sitten aloitimme Suetukin kyläkirkon ulkovuorausremontin. Kaiklla näillä kolmella matkalla on ollut talkooryhmä Pietarsaaren seudulta ja hyvin on remontti edistynytkin. Tämän kertainen talkooryhmä (lue, virallisesti pyhiinvaellusryhmä) oli kaikn puolin huippuluokkaa. Vitaly Luchagovin facebook sivuilla on hyviä kuvia Suetukin uusitusta ulkovuorauksesta. Olimme autoilleet Ralf Lindforsin ja Ronnie (23v) Aspelundin kanssa viikkoa aikaisemmin valmistelemaan talkoorupeamaa. Joose oli lentänyt Minusinskiin tapaamaan Aitamäkien lähettiperhettä. Poimimme hänet mukaamme Novosibirskista. Valmistelut onnistuivat hyvin samoin kuin tiivis kaksiviikkoinen rakennusjakso. Toiseksi lauantaiksi olimme kutsuneet jo vakiintuneeseen tapaan myös kyläläisiä talkoisiin. Pari naisihmistä jatkoi aidan maalausta lasten kanssa ja miesryhmä siivosi pihaa ja lastasi purkutavaraa peräkärryihin. Yksi isäntä oli talkoissa hevosella  vanhan ajan puupuolakärryillään ja toinen vavynsä moottoripyörävetoisella kärryllä.Purkujätteet he veivät kylän mummoille.
Saunomassa kävimme jonkun kerran Vitalin pappilassa Karatusan keskustassa ja muina iltoina 67v virolaismies Jan Kensuppin
saunassa Suetukin kylässä. Talkooryhmässä oli jo mainittujen lisäksi toista kertaa Krister Mord vaimonsa Kaarinin kanssa. Kaarin hoiti mallikkaasti ruokapalvelun Kristerin tuella. Kovan luokan ammattilaisia olivat viiskymppinen Turre kakkonen sekä 63 ja 65 vuotiaat veljekset Allan ja Turre ykkönen, joka oli talonrakennusinsinööri. Vaikka osalla rakennusmiehistä oli jo kohtuullisesti ikää keikkuivat he rakennustelineillä kuin virkeät oravat. Kellotornin viimeistelyssä ollet käyttivät asiaan kuuluvasti turvavaljaita, kuten edellisellakin talkooreissulla.
Tarkastimme ensin Joosen ja myöhemmin myös Turre ykkösen (numerointi iän perusteella) kanssa kirkon lattian alaiset rakenteet, jotka olivat kirkon iän huomioon ottaen suht`hyvässä kunnossa, Jatkossa on kuitenkin aihetta avata tien puoleinen laita lattiasta ja poistaa sinne "unohtunut" rakennusjäte ja myös osittain kengittää sen puolen alin hirsi. Koska tien puolella piha on kirkkoon päin viettävä olisi paikallaan laittaa sille puolelle myös salaoja, räystäskouru sekä muotolla aidan ja kirkon kivijalan välinen maasto  pintaveden poisohjausta varten.
Kävimme katsomassa myös 3-4 kk ajan pysäyksissä ollutta Karatusan kirkkorakennustyömaata. Siellä on vesikatto (peltikatto) eristeineen paikoillaan. Paluumatkalla kävimme katsomassa rakenteilla olevaa Kazanin luterilaista kirkkoa ja kaikkiaan kolmea (Kazan,Karatusa ja Muurmask) kirkkotyömaata toteuttavan kazanilaisen rakennusfirman johtajaa Sergei Maikovia.
Ilmeisesti ainankin osatekijänä siihen, että Karatusan ja Muurmanskin rakennusprojektit ovat seisoneet on ollut ruplan alamäki.
Paluumatkan aikana totesimme, että kurssi on palannut jo melko lähelle sitä mitä se oli viime syksynä.
Meillä oli Suetukin/ naapurikylän poikien kanssa kaksi maaottelua futiksessa. Ensimmäinen, joka oli vielä melko leikkimielinen oli tasapeli 2-2, mutta toisessa molemmat pelasivat jo liiankin tosissaan eivätkä suostuneet vaihtoihin, vaan peluuttivat "ykkösmiehistöjään" talkooryhmä voitti 4-1. Toimin molemmissa otteluissa erotuomarina ja toisessa pelissä jo yritin toppuutella Suomen joukkuetta turhan kovasta pelista sekä myös johtotilanteessa ajan peluusta.
Vitali piti toisen matsin aluksi kirkossa hartaushetken ja luulen että osa kylien pojista oli ensimmäistä kertaa kirkossa sanankuulossa.
Jälkimmäisenä sunnuntaina teimme ryhmän kanssa aluksi retken Jenisein suurpadolle. Menomatkalla poikkesimme Susenskojen Lenin museolla ja paluumatkalla söimme burjatilaista kansanruokaa "boosea". Iltapäivällä haimme Vitalin mukaamme ja teimme retken Bulankasta puretun kirkon paikalle rakennetulle muistomerkkialttarille ja hautausmaalle.
Paluumatkan aikana hahmottelimme Suetukin ja Karatusan jatkoprojekteja, joista olin keskustellut aikaisemmin jo Joosenkin kanssa.

HUOMISAAMUNA KOHTI SIPERIAA

Laitettiin kello soimaan huomisaamuksi 05.30  Sitten aamukahvit ja puurot naamaan , viimeiset tavarat autoon  ja paanalle.. Sovin treffit velimiesten kanssa Lpr:n ABC:lle yhdeksäksi. Tavaraa on melkoisesti, mutta saattajiakin on useammalla autolla tulossa. Pietarsaaren pojat (Ralf Lindsröm 65v ja Ronnie Asplund 23v tulivat Jäppilään Esko Kaukoselle pääsiäisseuroihin ja sieltä ajelimme peräkkäin Savonlinnaan. Poikkesimme tapaamassa Joosen perhettä Pihlajaniemen Särkikujalla .Väkeä oli seuroissa tupa täynnä. Esko isäntä aloitti seurat ja juonteli tilaisuuden sujuvasti . Minun ja pietarsaarelaisten jälkeen seurakunnan pastori puhui seurojen päätöspuheenvuorossa päivän evankeliumitekstin pohjalta koskettavasti.
Veteraanien MM-kisat Taivalkoskella saatiin vietyä läpi loisto olosuhteissa. Aurinko paistoi eikä tuuli haitannut. Kilpailijoita oli kymmenestä maasta kaikkiaan 120 joukossa kolme naistakin. Suomen joukkue suorastaan rohmusi mitaleita. Itsekin pääsin pokkaamaan kahdesti mitalipallilla ja kerran sain kunnella Maammelaulua keskimmäisellä korokkeella.
Yksi kisan kohokohdista oli kun Muorinmäen edustaja Janne Haukipuro pokkasi pienimmän mäen pronssia 30-34v sarjassa.
Kisojen molemmin puolin ahertelimme Antin kanssa Itkonniemen paritalon puolikkaan yläkerran remonttia ja sillä aikaa kun olin kisailemassa noin viikon ajan oli Antin kaverina hänen isänsä Veka, elikä Epun Veka vaari.

KEVÄT KEIKKUEN TULEVI - MM-KISAT LÄHES OVELLA JA SIPERIAAN LÄHTÖÖNKIN VAIN KUUKAUSI

Maaliskuu on vasta alulla, mutta viime viikkojen kelit ovat olleet kuin konsanaan huhtikuussa. Lumipeite on lähes hävinnyt eteläisimmästä Suomesta ja Keski-Suomessakin hanget ovat suorastaan romahtaneet. Veteraanien MM-kisoihin Taivalkoskella on vain kaksi viikkoa, mutta siellä on vielä luonnonlunta reilusti hiihtolatujen alla ja mäkikisojen suorituspaikoilla on pohjana vankka kerros tykkilunta.  Huolimatta lähes normaalilumisesta talvesta oma kisakunto on vielä kesäterässä. Hiihtosuksilla olen ollut vain kerran eli veteraanien SM-yhdistetyn  2km hiihto  Imatralla. Harjoitushyppyjä lumella lienee reilut viisikymmetä. Hyppyharjoitteluun tuli takapakkia kun pari- kolme viikkoa sitten aivan onnistuneen hypyn jälkeen Anjalankosken K46 mäessä "otin maihin" aika rajusti alamäen kaarteen jälkeen. Edellispäivänä olin aloittanut hyvin menneet harjoitukset laskemalla ensin alastulorinteen.Tiesin, että kaarteen lopussa oli ensimmäinen ja vähän myöhemmin tasaisella toinen "heivautus" . No toisena harjoituspäivänä luotin edellispäivän kokemuksiin ja kiipesin  alkuverryttelyn jälkeen suoraan mäkitorniin. Heti eka hyppy lähti kantamaan hyvin ja oli kaikinpuolin hyvin hallittu, kunnes alatasanteella vasen suksi yht`äkkiä kanttasi ja lähdin jälkimmäisestä "heivauskumpareesta" täysin hallitsemattomaan 10 m lentoon. Tulin alas vasemmalle kyljelle ja vielä siitäkin toinen noin 5 metrin lento suoraan naamalleni. Yhteismitta "hypyille" oli  noin 50 metriä.  Eka ajatus (taju ei kadonnut) oli hajosiko hyppylasit, mutta ne olivat ehjät. Tasoittelin vähän jälkiä ja kiipesin alastulorinteen portaat ylös. Laskin alstulorinteen ja kahvitauon jälkeen tein erinomaisen "akantappohypyn". Suoraan edestä puhaltanut virtaus nostatti mukavasti hyppyä, joka saattoi olla molempien harjoituspäivien pisin. Harjoituskaverini parin kaverinsa kanssa mäkeä hyppykunnossa pitävä anjalankoskelainen Arsi Sjögren 62v hyppäsi aivan loistavia K-pisteelle kantaneita hyppyjä ja minua pari vuotta nuorempi yleensä Lahden K64:ssa harjoitteleva nastolalainen Hannu Rosenlund paransi hyppy hypyltä. Edellispäivänä harjoituksissa oli mukana vuosikymmeniä kanssani maailman  hyppyrimäkiä kolunnut 54v Ristiinassa asuva ja Mikkelin Hiihtäjiä edustava maanviljelijä Kari Pesonen, rippikouluikäisen Kimi poikansa kanssa. Kari hyppeli kuten aina  tasaisen varmasti ja kauniisti neljänkympin paikkeille ja ylikin. Tähän asti pikkumäissä max K35 hypellyt Kimi oli hypännyt muutamaa viikkoa aikaisemmin eka kertaa Mikkelin K42 mäestä ja korkkasi  onnistuneesti nyt vielä tämän isomman mäen.
 - Vasen olkapääni ja rintani olivat saaneet "maihinotossa" sen verran rankan tällin, että poikkesin varmuuden vuoksi illalla Päijät-Hämeen Keskus-Sairaalassa. Viehättävä nuori naislääkäri kuunteli  tilannekatsaukseni ja  tutki minut housunkauluksesta ylöspäin perusteellisesti ja totesi, että huomenna ovat paikat vielä kipeämmät, mutta mitään vakavampaa ei löytynyt. Vasemmassa olkapäässä oli jo entuudestaan sanomista. Nyt olkapää lienee entisellään ja kipu vasemmassa rinnassa on myös kuin menneen talven lumia.
- Toivottavasti saan vielä ennen kisoja kohotettua hyppytuntumaa sen verran että ilkiää mennä puomille numerolappu rinnassa. Viime talven lähes olematon hyppymäärä tuntuu , vaikka kesällä sain hypättyä muovilla noin 50 hyppyä, Noin kymmenkunta kertaa hyppäsin ysikympistä ja loput kuusnelosesta. Olen viimeistä vuotta 65-69v sarjassa ja kun hyppy-, ja hiihtokunto on huono, niin mitalipallille pääsystä lienee turha haaveilla tällä kertaa. Mielenkiinnolla odotan kuitenkin kisatapahtumaa ja tuttujen urheilukavereitten tapaamista. Yritän selvitä Taivalkoskelle jo ensi viikolla auttamaan viimeisissä kisajärjestelyissä.
Sanonta että eläkeläisillä on niin kiire ettei  tahdo ehtiä mihinkään on pitänyt paikkaansa ainankin minun kohdallani tänä talvena. Menemistä ja ohjelmaa on riittänyt tavanomaista aikaisemmin jo lokakuun lopulla tapahtuneen Siperiasta paluun jälkeen eri puolilla Suomea pääkaupunkiseudun ja Koillismaan välillä. Niin ja pistäydyinhän tosiaan viikko sitten Sperian Omskissakin SEKLin Venäjän lähettien vuosikokousseminaarissa. Transitin jätin Dersu III;n (kolminkertainen Siperian reissaajaLauri Häkkisen ja tuoreen morsmaikon hoitoon.  Transitin mittariin on kertynyt Talven aikana Suomessa liki viisitoista tuhatta kilometriä. 
Eilen ja toissapäivänä olin Puijon Maailman Cup kisoissa alamäen tamppausryhmässä.  Vaikeitten tuuliolosuhteitten vuoksi kisa muutettiin lopulta eilen puoliltapäivin HS 127 mäestä HS 100 mäkeen, jonka hyppykuntoon laittamisessa oli melkoinen urakka. Lisäksi järjestäjät joutuivat purkamaan ja siirtämään kaikki mainossysteemit HS 100 mäen kääntöpaikan ympärille. Urakasta selvittiin rimaa hipoen aikataulullisesti. Mäki saatiin timmikuntoon  ja kisasta, josta muodostui lopulta yhden kierroksen kisa tuli aivan upea ja korkeatasoinen.Suomalaisodotukset olivat korkealla jo Lahdessa viikonloppuna MC kisoissa kahdeksanneksi hypänneen  20v Jarkko Määtän erinomaisen 103 metrisen koekierroshypyn jälkeen  Myös Janne Ahonen kuten myös Harri Olli ja Lauri Asikainen paransivat  hyppy hypyltä. Jarkko taisi yrittää liikaa ja epäonnistui perusteellisesti kilpailuhypyssä. Janne venytti vahtimäen asento-ongelmista huolimatta upeasti 96,5 metrisen sijoittuen mukavasti 20;n sakkiin. Laurikin pääsi 28 sijallaan pisteille ja vain muutamaan sijan jäi Harri Olli pisteistä.
Kärkihyppääjät siirsivät mäkiennätystä 106 metriin. Eniten minua ilahutti Keski-Euroopan mäissä melko pahasti loukkaantuneen ja parhaan hyppykuntonsa ja itseluottamuksensa menettäneen Simon Ammanin paluu podiumille jaetulle kolmannelle sijalle. Kisan voitti varmoilla ja upeilla hypyillään sympaattinen Saksan Severin Freund.
Jalkani olivat aivan muusina ja vasen polveni kipeytyi paljosta tamppaamisesta, mutta mieliala oli väsymyksestä ja onnistuneista kisoista johtuen korkealla. Jos kisoja ei olisi voitu hypätä se olisi ollut paha takaisku niin Hiihtoliiton kuin Puijon Hiihtoseuran kannalta jo taloudellisesti, mutta muutenkin lajin maineen kannalta.
Kermana kakussani oli kun rättiväsyneenä tallustin läpi Hiihtostadionin hakemaan Transitia parkkipaikalta. Tapasin Simon Ammanin ja onnittelin häntä monisanaisesti ja sydämellisesti paluusta mäkiaatelin kärkipaikoille.
-Puijolle olin tullut lähes suoraan (poikkesin nukkumassa kotona Savonlinnassa)veljieni Eeron(85) ja Ilmarin(80) 165v juhlilta nuoruuden kodistani Somerharjusta. Kaikki 8 sisarusta olimme juhlissa lukuisten ystävien ja serkkujemme kanssa. Tapahtumaa juhlisti se, että Ilmarin kirjoittama mielenkiintoinen elämänkertakirja "Salomonin sukua", jonka nuorin siskomme Anja oli toimittanut julkaistiin ja jaettiin kaikille sen tilanneille. Pehmyt kantisena pokkarina painettua edullista kirjaa ostivat monet juhlavieraatkin.  Itse olin päässyt lukemaan etukäteen käsikirjoitusta ja pieneltä osin antamaan lisävinkkejä muutamiin itseäni koskeviin kirjan lukuihin, kun vein Anjalle äitimme albumista muutamia valokuvia jokunen viikko sitten.
Talven mäkiprojekteihin ovat edelleen kuulunut Haapaveden Muorinmäki, jossa poikkesin muutaman kerran auttamassa Jannea ja samalla kävimme yhdessä harjoittelemassa ja kilpailemassakin Taivalkoskella. Janne on päässyt tekemään muutaman mäkihyppyharjoituksen omassa mäessään ja rakentanut 6v Manne pojalleen 4-5m pihahyppyrin heidän kotiinsa  Luohuan kylälle, joka sijaitsee puolivälissä Oulun ja Haapaveden välillä. Jannen vaimo Riikka on kotoisin Luohualta. He ostivat Jannen kanssa pari vuotta sitten lapinlisällä höystetyn rintamamiestalon, jota ovat lisäremontoineet pikkuhiljaa.
Toinen isoksi lähitulevaisuuden mäkiprojektiksi on nousemassa  1988 suunnittelemani ja piirtämäni ja paikallisen talkooryhmän mallikkaasti rakentama Joroisten mäkikeskus (K40 ja K25). Mäkihyppytoiminnan vilkastuttua mäki remontoitiin ja suurennettiin K50 mäeksi 1995. Mäkiennätyksi tuli 54m, ennätyksen hyppäsi  leppävirtalainen PHS:aa edustanut juniori Antti Tuomainen. Mäkitoiminnan hiipuessa entiset hyppääjät ja varsinkin yhdistetyssä menestyneet Jani Kuvaja ja Tommi Räisänen yrittivät pitää mäkikoulua viereisissä 5 ja 10m aloitustösissä.
Viime syksynä kunta halusi  eroon vastuustaan mäen omistajana, kun sopivaa ratkaisua ei löydetty kunnanhallitus päätti että K50 mäki sekä tuomaritorni puretaan  ja K25 sekä rinteen portaat kunnostetaan nykyiset rakennusmääräykset täyttäviksi.
Mäen aikoinaan talkoilla rakentaneet heräsivät kuitenkin taisteluun. Perustettiin Joroisten mäkihyppääjät r.y. joka ostaa mäet kunnalta ja vuokraa maapohjan.Hankkeeseen on löytymässä taloudellista tukea. K50 mäkeen tehdään suunnitelmat ja toteutetaan talkooporukalla peruskorjausremontti, Rakennustekniset suunnitelmat tekee varkautelainen insinööri, joka on itsekin aikoinaan hypännyt harrratelijatasolla mäkeä. Parhaillaan sorvataan mäkikeskukselle  pitemmän tähtäyksen suunnitelmaa, johon kuuluisi mäkien muovittaminen, joka mahdollistaisi mäkien ympärivuotisen käytön.K.o. projektiin on tarkoitus hakea ELY-keskuksen tukea.
Lauantaina olin Joroisten mäkikeskuksella pidetyssä lehdistötilaisuudessa. Paikalla oli myös ystäväni,  kautta aikojen paras mäkimies Matti Nykänen, joka pari tuntisen tilaisuuden lopulla lupasi tulla suorittamaan avaushypyn siinä vaiheessa kun mäkikeskus on taas käytössä ja pidetään avajaiskisat. Sain jo käsiini hyvin toimitetun Varkauden lehden sunnuntain numeron, jonka etusivun täytti reportaasi Joroisten mäkikeskuksesta. Huomenna eli torstaina ilmestyy Joroisten paikallislehti, jossa on juttua samasta asiasta. Kuulemma myös jossain Iltalehdessä on ollut jotain mainintaa asiasta. Lehti oli ollut tekemässä juttua Matin musiikkikeikasta lauantai-iltana paikallisessa Joronjälki-hotellissa.
Kirjoittelen tätä juttua Kuopion Itkonniemellä Sandellsinkadulla nuorimman lapsenlapseni Eppu Akustin 4v kodissa. Meillä on Epun isän Antin kanssa menossa lattiaremontti toisessa yläkerran huoneessa. Toivottavsti saamme remontin (myös katto ja seinät mahdollisimman valmiiksi ennen kuin lähden kuukauden päästä seuraavalle vajaan kuukauden pituiselle Siperian matkalle, sillä nuorin  tyttäreni Kaisa odottaa  toista lasta. Lakettuaika on toukokuussa. Tämän keväisen matkan  teemme tällä kertaa pietarsaarelaisen 63v maanviljelijä Ralf Lindbergin kanssa ruotsinkielisen Rauhan Sanan 9h pikkubussilla. Joose Pitkänen ja muu talkooporukka on menossa lentämällä. Tarkoitus on tehdä loppuun Suetukin kyläkirkon ulkovuorausremontti, jota   aloitettiin vuosi sitten ja jatkettiin viime syksynä. Tietenkin mielenkiinnolla seuraamme paikanpäällä Karatusan kirkon rakennusprojektin etenemistä.
Tänään ajelen Joroisten kautta kotiini Savonlinnaan ja sieltä menemme Joosen kanssa Ryttylään SEKLin Idäntyöpäiville. Viemme samalla reissulla Joosen siskolle Annille (minun lähettisihteerini) Helsinkiin Speriasta kyydissäni matkanneen pesukoneen ja tuomme Siperiaan lähdössä olevaa Lohjan seurakunnalta tulevaa pyhäkoulumateriaalia muutaman laatikollisen verran.
Minulla on menossa Transitin katsastusremontti. Etujarrupalat sain jo itse vaihdettua (Huom!Ilman Arskan apua) ja rakensin noin 40 cm pitkän u-muotoisen  vahvikepätkän rungon etupäähän paksusta pellistä ilman prässiä. Painava moska ja alasimena autotallin metallinen ovenkarmin alaosa. Osa on jo pultattuna  paikoillaan pitää vielä etsiä joku hitsaaja. Takaiskarien alapäät pitää vielä jämäköittää ja laittaa takapään rekisterinkilven valot palamaan ja tarkistaa oikean puoleisen takapyörän jarrurummun toimivuus.  Sitten voikin ajaa vanhan palvelijan katsastusmiehen syynättäväksi.
Siperiaan lähtiessäni jätän Transitin Arskalle kakkosautoksi. Ykkösauto Opelin limusiinimalli oikuttelee varsinkin sadekeleillä ja pitäähän vireän poikamiehen päästä liikenteeseen kun alkavat kevätkelit. Transitin kesärenkaat on vielä Minusinskissa. Yritetään tuoda ne kun palataan huhtikuun lopulla Siperiasta.  

PAASTON AIKAA

Tänä vuonna pääsiäinen sijoittuu huhtikuun alkupuolelle. Suurissa vanhoissa kirkoissa ja erityisesti ortodoksi kirkossa pääsiäistä edeltää paastonaika. Luterilaisessa kirkossamme paaston viettäminen on pikku hiljaa jäänyt pois muodista. Entisaikoina varsinkin syrjäseutujen väestö ja myös karjakin on joutunut paastoamaan ihan käytännön syistä, koska ruokapula loppukeväästä on ollut hyvin usein totta.
Rikkaiden länsimaiden ongelma on viime vuosikymmenien  aikana ruokapulan sijasta alkanut olla liikalihavuus.  Lihavuusongelmien myötä  yhä useampi joutuu miettimään kuinka voisi päästä liikakiloistaan. Eräs tämän päivän suurbisnekseksi  tullut ovat mitä moninaisemmat hyvin markkinoidut dieettiohjelmat. Myös kirjallisuutta aiheesta on julkaistu hyllymetreittäin.
Itsekin olen joutunut "painimaan" aiheen tiimoilla, koska harrastan edelleenkin mäkihyppyä veteraanisarjoissa ja jokainen liikakilo hankaloittaa liikkuvuutta ja tasapainoa, mutta myös fysiikan lakien mukaan maanvetovoima pudottaa ylipainoisen ennen aikojaan kummulle.   Urheilukaverini  "Yläkemijokivarren- keisarin  Mahtisaaren" houkuttelemana sorruin kokeilemaan jopa erästä ihmedieettiäkin.
Tämän talven päätavoite on maaliskuun lopulla Taivalkoskella pidettävät Veteraanien MM-kisat mäkihypyssä ja yhdistetyssä. Loppukesän maksimilukemista ( 165 cm pituiselle miehelle 72-73kg on ihan liikaa) on tultu pikkuhiljaa alaspäin viitisen kiloa. Tavoite olisi päästä eroon vielä toisesta mokomasta.
Vaikka talvi on jo pitkällä ja luntakin on saatu myös eteläisempäänkin Suomeen on allekirjoittaneen hyppykunto vielä melkolailla hakusessa. Voisi sanoa että oma hyppykuntoni on edelleen "kesäterässä", mutta pieniä pilkahduksia "auringosta risukasaan" on muutaman vähän paremmin onnistuneitten hyppyjen kautta luvassa.
Omalla kohdalla kysymys paastosta on viime päivinä saanut aivan spesiaalivivahduksen.  Olikohan se toista viikkoa sitten kun lähdin "Etelän maihin" nuorimman tyttäreni Kaisan perheen luota Kuopion Itkonniemeltä , jossa olimme vävy Antin kanssa tehneet lattiaremppaa ja välillä 4 vuotiaan Eppu Akustin kanssa ulkoilleet ja leikkineet milloin mitäkin  ( Lapin mies kertoi poikennensa etelässä kun oli käynyt Inarista  Ivalossa.)
Olin tehnyt matkaa kait tunnin verran kun Kaisa soitti ja sanoi, että nyt pappa taitaa joutua nettipaastolle, kun kompjuuterin latauslaite oli unohtunut Sandellsinkadun kotiin. - Muistin, että kotona Savonlinnassa on yksi samanmerkkisen koneen latauslaite ja ajattelin että eiköhän tässä toimeen tulla.
Etelän reissun funktiona oli osallistuminen veter.cupin kisaviikonloppuun Imatran Mellonmäessä. Imatralle oli siirretty myös yhdistetyn SM-kisa Siilinjärveltä, jossa oli liian kova pakkanen hiihtämistä ajatellen.
Ensimmäiset treenihypyt tehtiin Mikkelin Tornimäen K42 mäessä  ystäväni Kari Pesosen kanssa. Mikkelistäajoin Anja-siskoni luokse Ryttylään. Vein Anjalle muutamia valokuvia äitimme albumista. Anja kirjoittaa puhtaaksi Ilmarin "Salomonin sukua" elämänkertakirjaa. Tarkoitus oli ajaa yöksi Vääksyyn, mutta kun aloitin lukea käsikirjoitusta jäin koukkuun  ja yövyin Anjan ja Reinon kotona.  Seuraavan yön  olin Riikan perheen luona Vääksyssä.  Aikaisin aamulla tutun autohuollon miehet asensivat Transitiin uuden virtalukon. Tarkoitus oli asentaa myös uusi virtalukon pohja, mutta  uusi osa ei sopimutkaan autooni Savonlinnan Fordilta . Toiset treenit hypättiin torstaina Lahden kuusnelosessa. kolmantena oli minun sarjassa kilpaileva nastolalainen Hannu Rosenlund. Samaan aikaan valmentajalegenda Hannu Lepistö coutsasi betonissa Janne Ahosta ja Harri Ollia. Kolmantena heidän kanssaan harjoitteli jo 50v hyvinkääläinen veteraanihyppääjä Mikko Taskila. Hyvin näyttivät hyppäävän niin Janne kuin Harrikin, mutta hyvätä vaikuttivat Mikonkin hypyt. Lähtikö Mikko kuinka paljon korkeammalta sitä en tiedä, mutta hyvää tekemistä yli viisikymppiseltä.
Perjantaiksi olimme tehneet treffit  klo 13 muutaman veteraanihyppääjäm kamssa Imatran Mellonmäelle, jossa on mukava K63 mäki. Yöllä oli satanut lumta jotain 6-7 cm. Ehdin mäelle jo ennen puoltapäivää ja löysin sieltä tamppaushommista minua vuotta nuoremman nuoruusiän kilpakumppanin Timo Forsmanin. Timon pojat Juho ja Mikko kilpailivat menestyksekkäästi -80 luvulla. Juho mäessä ja Mikko yhdistetyssä. Juho oli parhaimmillaan aivan lähellä maajoukkueeseen pääsemistä. Juhon paras sijoitus oli uusitussa Rukan suurmäessä voitto Conticupissa.
Muutama vuosi sitten Timo kiersi jonkunverran veteraanien mäkikisoja ja kävi jopa yhdet MM-kisatkin. Kaivoin Transitista vanhat pujottelusukseni ja kunnostimme Timon kanssa alastulorinteen. Muut kaverit puhdistivat vauhtimäen ladut ja lopuksi hyppäsimme muutaman hypyn. Omat hyppyni 37 ja 40m olivat yllättävän hyvät, mutta ekana kisapäivänä lauantaina olin aivan pihalla hyppäämisessä.  Uhdistetyn mäki oli laitettu yli 60 vuotiailla viereiseen K35 pikkumäkeen, josta en yhtään pitänyt. Selvisimme lisäurakasta jollain lailla. Isomman mäen kisan aikana alkoi sataa lunta, joka muuttui toisen kisakierroksen aikana rännäksi.
En pystynyt ponnistamaan ollenkaan toisella kierroksella ja tein kisan pohjanoteerauksen 25m mittaisella läpilaskulla. -Tosin hyppyjen mitat lyhenivät toisella kierroksella muillakin.
Harmillista ja hyvin valitettavaa oli erään venäläishyppääjän paha loukkaantuminen. Hyppy sinänsä oli hyvä, mutta mies kaatui notkossa eikä toinen suksi irronnut. Kaverin polvi vääntyi pahasti ja jouduttiin leikkaamaan Lappeenrannassa ennen kipsaamista. Kilpailuun tuli lähes tunnin tauko. Yhdistetyn hiihto-osuus suoritettiin jo illan hämärtyessä Vuoksenniskan urheilukentän maastossa. Onneksi siellä oli valot.
Olin hiihtosuksilla eka kertaa kahteen vuoteen ja hiihdin kahden kilometrin ladun kuin sunnuntaihiihtäjä. Jäin viimeiseksi, mutta sain hopeaa kun meitä oli vain kaksi. Nuoremman sarjan hiihtäjä joka lähti heti jälkeeni tyytyi hiihtämään perässäni  koko matkan.
Eka yön olin nuoruuden kodissani Somerharjussa Ilmarin ja Saimin luona ja toisen Taavetissa Martin ja Annelin luona. Saunoimme   lauantai-iltana Martin kanssa ja venyttelin hyvin. Martilla oli niin vähän hyppyjä alla että  hän jätti Imatran kisat väliin.
Säätiedoitus oli uhannut  pohjoismyrskyllä , jonka piti alkaa jo yöllä.  Aamulla oli vielä aivan tyyntä. mutta sitten alkoi lumisade ja voimakas pohjoistuuli, joka kävi  länteen laskevassa Mellonmäessä poikittain oikealta,   Sunnuntaina hypättiin ensin junnujen LIDL-cupin kisa pikkumäessä. Tuomaritornin puoleinen metsäkaistale suojasi niin hyvin ettei ruuli haitannut kisaa. Isomman mäen kisakin saatiin vietyä hyvin läpi, vaikka voimakas sivutuuli haittasi lähtötornissa. Oli pidettävä suksista kiinni kaksin käsin, mutta kun metsä suojasi, niin tuulen vaikutus oli lähinnä korvien välissä. Omat hyppyni paranivat koko ajan ja niin tuloslista muuttui melkoisesti lauantaista. minua 7-8v nuorempi Arsi Sjögren voitti yli 60 vuotisten veter.cupin kisan. Nousin lauantain viimeiseltä sijalta hopealle. -Ihan jonkun verran kohosi myös mäkihypyn osalta pohjamutiin vaipunut itsetuntoni.
Ajelin sunnuntai-iltana kotiin Savonlinnaan. Tämä viikko on mennyt Joroisten hyppyrimäen tiimoilla. Kunnanhallitus oli jo tehnyt päätöksen vuonna 1988 rakennetun ja -90 luvulla K50 mäeksi suurennetun hyppyrimäen purkamisesta. Mäki on minun suunnittelema ja paikallisen talkooryhmän rakentama.
Mäen säilyttämiseksi aloitettu taistelu on lopultakin saamassa jo nousevia toiveita. Olisihan se harmillista purkaa hyväkuntoinen mäki, vaikka se onkin ollut viime vuosina hyvin vähäisellä käytöllä.

SE ON TALVI NYT JA SIPERIA KUTSUU HUHTIKUUSSA

Pari vuotta sitä odotettiin ja nyt se on toteutunut, nimittäin talven tulo muuallekin kuin Pohjois-Suomeen. Aivan eteläisestä Suomesta en osaa sanoa, sillä kun pistäydyin Joosen kanssa viime viikon torstaina SEKLin työntekijäseminaarissa Ryttylässä ja veimme samana iltana syksyn Siperian reissulla tuomani Sleyn lähetin Sirpa Mäkitalon loput muuttotavarat Helsinkiin, niin siellä oli aivan loskaiset kelit. Paluumatkalla vesisade muuttui Lahden seudulla rännäksi ja myöhemmin lumeksi. Savonlinnassakin lunta oli pari kymmentä senttiä. Kirjoittelen tätä juttua Haapaveden ABC:n pihassa Inva paikalla. Sovin henkilökunnan kanssa, että maksan aamupuurolla jonkun euron kun saan sähkövirtaa Transitin sisätilan lämmittimeen. Ulkona on pakkasta parisen kymmentä astetta, mutta huomiseksi pitäs kelin lauhtua hieman. Oottelen Jannea huomenna Muorinmäkeen. Janne oli testannut mäkeä joulun jälkeenkin, mutta ei ollut vielä jatkanut hyppyriä. Vauhtia hän oli ottanut edelleen alapuomilta ja mittaa hypyille oli kertynyt 25 metriä. -Kattotaan nyt auttaako vauhdin lisääminen. Luulen että hyppyriä on jatkettava metrin verran. Janne oli viime viikolla hakenut Rovaniemeltä käyteyn Lynxin (moottorikelkan) Muorinmäen tamppaushommia varten. Oikeasti kelkka on Sodankylästä. Ex.omistaja oli tuonut kelkan Rovaniemelle ja näin helpottanut Jannen urakkaa.
Viime viikonloppuna hypättiin Puijolla (K65) ja Siilinjärvellä (K42) Veteraanien SM mäkikisat. Molemmissa paikoissa oli ensin junnujen LIDL-Cup. Veteraanien osallistuminen oli melko vähäistä. Kuopiossa hieman yli 20 ja Siilinjärvellä vajaa 30 hyppääjää. Oma hyppäämiseni oli aivan surkeaa. Puijolla (en tykkää varsinkaan talvella K65 mäen liian matalasta lentoradasta kummun alkuosalla) oli 65-69 sarjan toiseksi viimeinen ja Siilinjärvellä neljänneksi viimeinen. Molemmissa mäissä oli sarjassamme vain neljä osallistujaa ,joten siitä voi päätellä sijoitusta.  -Nuoremmat veteraanit hyppäsivät hienosti molemmissa kisoissa.
Olin luvannut yrittää etsiä etelän reissulla Epulle käytettyä lasten lumilautaa ja löysinkin sellaisen Savonlinnasta.Olen kasaillut Sandellsinkadun pihaan lumesta mäkeä ja isompi mäki löytyy aivan läheltä kadun toisella puolella sijaitsevan kerrostalon vierestä.  Epulla on nyt melkoinen arsenaali mäenalaskukalustoa:Stiga,pulkka,iso pyöreä liukuri, minkkarit ja jo vuosi sitten saadut hiihtosukset. Varsinainen hiihtoharjoittelu ei ole vielä nelivuotiasta Eppua kiinnostanut, mutta muulla kalustolla on kovasti käyttöä ja aina pitää mäestä löytyä jonkunlainen hyppyri. Ennen talventuloa Eppu hurjasteli joltain tutulta lainatulla potkupyörällä, niin että pappaa hirvitti. Kun yritin toppuutella Epun hurjastelua potkupyörällä, Eppu nimitti minut jänishousuksi vaikka oli joskus aikaisemmin nimittänyt minua hurjapääksikin, kun olen kuulemma niin nopea rakentamaan. -Äiti-Kaisa odottaa perheen toista lasta. Eppu oli kovasti toivonut siskoa itselleen, mutta ultraäänikuvauksessa oli havaittu äidin kohdussa potkivalla vauvalla pippeli, joten Eppu on saamassa pikkuveljen leikkikaverikseen. -Vauvan "työnimenä" on "Toppu". Siis Eppu ja Toppu. Papalla on paljon aihetta kiittää Taivaan Isää koko Sandellsinkadun sakista kuin myös muista tyttärien perheistä, mutta myös esirukousaihetta riittää, että Topun odotus ja tuleva synnyttäminen sujuisi hyvin.
Joose soitti tänään ja kertoi että Ralf oli soitellut Pietarsaaresta. Ralf oli yrittänyt minunkin kännykkääni, mutta se lienee unohtunut autoon ja siksi en ollut vastannut. Ralf olisi lähdössä jonkun kaverin kanssa ruotsinkielisen Rauhan Sanan suht`uudella pikkubussilla huhtikuun alussa Siperiaan. Minua tarvittaisiin kuskiksi ja oppaaksi. Joose tulisi taas lentäen Novosibirskiin ja sieltä kyytiimme. Menisimme valmistelemaan Suetukin talkoita. Muu talkooporukka lentäisi sopivalla aikataululla. Paluu olisi kait huhtikuun lopulla. Joosen vanhimmalla veljellä Juholla on häät toukokuun alkupäivinä ja  kun  minun nuorin tyttäreni Kaisa odottaa perheeseen toista lasta. Laskettu aika on toukokuun alkupuolella. Minun läsnäoloni Kuopion Itkonniemellä olisi suotavaa.