Vaihteeksi Ryttylässä Lähettipäivillä.

Ensimmäinen päivä on illassa "ORJA VAI YSTÄVÄ" aiheen merkeissä Ryttylässä Kansanlähetyksen järjestämillä lähettipäivillä. Alussa tuntui kuin meikäläisellä olisi ollut vähän "pallo hukassa", kun seitsemän kymmenen hengen porukka eri kolkilta maapalloa kotimaan lomilleen tullutta lähetystyöntekijää aloitteli yhdessä oloa. Tapahtuma alkoi jumalanpalveluksella kolmelta. Sitten oli mukavasti junailtua tutustumista pikkuryhmissä, jotka vaihtuivat pikkuhiljaa.Illan viimeisenä ohjelmana oli että 3-4h rymissä rukoiltiin omien
työkenttiemme ja myös henk.kohtaisten aiheitten puolesta. Välillä oli yhteislauluja ja rukousaiheita jaettiin lisää. Illan päätteeksi olivat saunavuorot. Olin hieman hidas saunaan lähdössä jota edesauttoi että kämppääni ilmestyi lähetyslentoyhtiössä Kenian Nairobissa 15v työskennellyt nuorekas (ehkä 45v) mies.
Taivas oli uhkaavan mustien ukkospilvien synkistämä kun kävelin 250m matkan saunalle. Tein pikasaunomisen ajatellen selviäväni ennen sadetta, mutta se jäi haaveeksi. Taisin kastua paluumatkalla perusteellisemmin kuin saunan suihkussa.
Aamupäivällä kävimme Pitkäsen Annin työpaikkaseurakunnan Joutjärven kirkossa jumalanpalveluksessa.
Siellä olikin menossa Helsingin Raamattukoulun perinteiset Elojuhlat. Tuttu rovasti ;varsinaisen elämäntyönsä
Jerusalemissa Suomen Lähetysseuran lähettinä tehnyt Risto Santala saarnasi todella koskettavasti.
Puheessaan hän kertoi myös kuinka oli tullut uskoon ja saanut lähetyskutsun kuunnellessaa jossain H:gin kirkossa vanhaa lähetyssaarnaajaa. Tekstinlukijana ja yhtenä ehtoollisavustajan toimi Raamattukoulun nykyinen toimitusjohtaja entinen opiskelukaverini Marja Heimala -..............
Minulle tilaisuudessa oli nostalgiaa, sillä 47v sitten olin 17-18v ikäisenä osallistunut suureen opiskelijoitten lähetyskokoukseen samassa kirkossa. Kokouksen lopussa oli pyydetty niitä jotka halusivat laittaa koko elämänsä likoon ja Jumalan käyttöön vaikka lähetyskentälle lähtien tulemaan eteen kirkon alttarille. Takametsien miehenä jäin porukan hännille. Meitä lienee ollut nelisen sataa jotka polvistuimme työhön siunattavaksi. Me viimeiset polvistuimme kauas keskikäytävälle .
Varsinaisen elämäntyöni tein kotimaassa nuorten parissa. Tosin viimeisten lähes 25v aikana tuli tehtyä
työtä myös entisen Itä-Blokin  alueella lähinnä loma-aikoina. Nyt jo viisi vuotta eläkkeellä olleena olen  syyskuussa lähdössä "koettamaan kepillä jäätä" Etelä-Siperiaan Minusinskin ja Karatusan alueelle (5500 km itään Suomesta)  entisten srk.nuorteni  Joose ja Johanna Pitkästen avuksi.
Illalla tilaisuuksien jälkeen juttelimme näistä tulevaisuuden työkuvioista SEKLin koti- ja ulkomaantyön koordinaattorin pastori Tapani Kaitaisen kanssa. Tapani on myös syyskuun lopulla lähdössä Venäjälle tutustumaan SEKLin/Inkerin kirkon työalueisiin. Tapani yrittää saada myös SEKLin johtoryhmän vetäjiin kuuluvan Arto Hukarin mukaansa  Venäjälle.