ELÄMÄ ON MUUTTAMISTA....JA MUISTELEMISTAKIN

Monenlaisissa muuttotalkoissa on tullut oltua. Kun nuorena perheenä muutimme ensimmäisiä kertoja koko omaisuus mahtui vanhaan Transitiin. Myöhemmin Sallaan muuttaessamme tavarat kulkivat härkävaunun toisessa nurkassa ja perhe pikkufiatissa. Etelän maihin (Savonlinnaan) palatessa auto oli kasvanut Tojota Crowniksi ja härkävaunun tavararöykkiö oli kasvanut ainankin Hellas-pianolla, jonka roudaamisessa Possentornin neljänteen kerrokseen  oli jo haastetta. Hissi oli nimittäin aika pieni. Siinä vaiheessa nuorisonohjaajankin ajatus juoksi vielä suht`vikkelästi.  Eikun lattiamatto alle  piano pystyyn ja työnnettiin koko komeus hissiin. Joku painoi  hissin kutsunappulaa neloskerroksessa ja niin painava soittokone saatiin pahemmin hikoilematta ylös asuntoon.
Fyysisesti rankimmat talkoot oli kun hyvä työkaverini Kaitsu muutti uuteen asuntoonsa Äkkiväärän taakse.
Teologilla oli niin mahottomasti painavaa kirjallisuutta, että talkooväen käsivarret taisivat venyä jonkun sentin.
Lisäksi ongelmia tuotti suuren keittiön kulmakaapin sijoittaminen paikoilleen. Oliko kysymys keittiön ovesta
vaiko siitä kulmasta muitten kaapien välillä sitä en enää muista, kaikki keinot yritettiin ja jokainen talkoolainen isännän lisäksi teki parhaansa, kunnes paikalle sattunut kanttori Arto Liukko sai homman hoitumaan.
Jo kaukana Siperiassa laitoin aikatauluani siihen malliin, että varmasti ehtisin nuorimman tyttäreni Kaisan ja miehensä Antin muuttotalkoisiin Kuopioon. Talkoissa olemisen tärkeyteen vaikutti kaiken muun lisäksi se että
nuori perhe odotti esikoistaan . Laskettu aika on 20.12. ,mutta asiantuntijat neuvolassa sanoivat, että +/- 2vk
Toivottiin ja rukoiltiinkin, että perhe pääsisi muuttamaan  ennen esikoisen syntymistä ja niin myös tapahtui.
Vääksystä Kupioon lähtemisen jähmeydestä kesädieselistä ym johtuen kerroinkin jo ja kun lopulta pääsin liikenteeseen ehdin nipin napin kolmannen ja viimeisen muuttoautokuorman tekemiseen Hallikadun kerrostaloasunnolle. Kaikki sujui hyvin  ja uusi "talollinen" Antti Raekallio pääsi jo muuttoiltana lämmittämään

niin leivinuunia, olohuoneen takkaa kuin saunanuuniakin. Saunan sisääajo tapahtui udmurtialaisen kuusivastan tahdissa.  Muuttopäivän eines oli tuhti pizza, mutta seuraavan päivän kerrostaloasunnon loppusiivouksen kunniaksi syötiin herroiksi ravintola "Harald Hirmuisessa".

Kassu, maha ja leivinuuni.

Vielä taipuu mamma vetämään sukkaa jalkaansa

Ja toiseenkin vielä

Tyytyväinen uusi talollinen konservoidussa kiikustuolissaan

Leivinuunin kimpussa

Nuoripari poseeraa Antin appiukon taiteilemien ja nyt raameihin laitettujen häälahjakuvien kanssa. Kassun
vieressä Taidelukion opinnäytetyönä tekemä jäljennös Helena Schjerfbeckin omakuvasta

Antti oli kait 4-5 ja Kaisa jotain kolmivuotias kun heistä oli nuo kuvat otettu. Häälahja oli vielä löytymättä kun hätäpaissäni edellisiltana syntyi idea noista tauluista. Toteutus vei kait pikkutunneille asti, mutta kyllä se kannatti. Seuraavana hääjuhlapäivänä minun kunniatehtäväni oli soutaa morsian  kahdeksi iltapäivällä
Savonlinnan Kasinon takaiselle kallioiselle saarelle, jossa sulhanen hääväen ja soittajien sekä pastorin kanssa odotti. Koko tapahtuma oli niin koskettava että vieläkin melkein itkettää ilosta kun sitä muistelee.
Vihkimisen suoritti perheystävä pastori Risto Topi jonka jälkeen otettiin valokuvia ja vietettiin picnikiä tutustuen toisiimme. Soutuneuvos Janne Teivainen souti nuoren parin Satamaan . Hääväki käveli sillä aikaa
kaupungille. Hääjuhlat jatkuivat monipuolisella aivan päätähuimaavan hienolla ohjelmalla Ravintola Oopperakellarissa seuraavaan aamuyöhön saakka. Seuraavana päivänä varsinkin nuorempi väki kokoontui
jatkoille Suurenjärven Tallisaareen, josta viimeinen häävieras poistui 3-4 pv myöhemmin.