Kommenttia kommenteista

Tähän koneeseen tai systeemiin oli tullut jotain "hiekkaa rattaisiin". Huomasin, että viimeiseen blogiini oli tullut pari kommenttia, mutta en saanut niitä perinteistä tietä näkyviin. - No äsken älysin yrittää toisella konstilla ja pääsinkin lukemaan Riikan ja Kaisan mukavat kommentoinnit. Isot kiitokset teille molemmille. Hienoa että Vääksyssä on hiihtokausi päästy avaamaan. Kaisalle pitäs löytää jostain kunnon "mäystinsivakat" tai miksei nykyaikaisemmatkin, mutta vaikeampi lienee löytää aikaa  ainankaan yhteisiin hiihtämisiin Antin kanssa, kun Eppu tarvitsee juuri nyt niin paljon isää ja äitiä. Aikoinaan käytiin kyllä Sallassa hiihtelemässä koko perheenä. Joskus Kaisa oli reppuselässä ja oliko joskus pulkassakin. Tiina ja Riikka hiihtivät silloin jo kovasti itse, vaikka sinä Riikka purnasitkin silloin niistä ylämäistä. Kyllähän joskus on käynyt mielessä ajatus, että olisiko pitänyt sinua vielä enemmän viedä sinne Aarne Tuuhan alppikouluun, kun tykkäsit niin alamäistä.  Ne Tuuhan tyttärethän olivat aikoinaan Suomen parhaimmistoa, eikä se Artokaan ollut kaukana kärjestä poikajunnujen puolella.
Mulla olis jo ollut mahollisuuksia lumen määrän suhteen hiihtämiseen ja latupaanatkin ovat varmasti jo kunnossa, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi. Mutta kunhan lopetan tämän kirjoittamisen lähden Nyrkkimäkeen hiihtämään. Eilen tein käytetyistä filmivanereista kuorman Haapavedelle. Upotetaan niitä vanereita siihen alamäen kaarteelle laitettujen paalujen yläpuolelle pysäyttämään valuvaa savikkoa.
Minun piti mennä Haapavedelle jo eilisaamuna, mutta Janne Haukipurolle oli tullut ti-.ke ajaksi rekkamatka ja siksi jatkamme talkoohommia vasta torstaina. Enkä minä noita vanereitakaan saanut viikonloppuna.
Vanerit on kierrätyksestä ja kun kävin tapaamassa k.o. osaston työnjohtajaa Toimintakeskuksessa meillä virisi melkonen keskustelu yleensä kierrätyksestä ja myös Savonlinnan Toimintakeskuksesta. Kun eilen kävin siellä uudelleen hän pyysi minua kirjottamaan heidän 20v. juhlajulkaisuun "muutaman" rivin. Minut tuntien se ei jäänyt ihan muutamaan ja sen kimpussa hikoilinkin eilisillan ja tämän aamun. Saa nähdä koska se aviisi julkaistaan. Ehdin siinä kehaista kierrätykseen "sortuneita" tyttäriänikin, jotka ovat pitäneen isukkia mm. hyvissä "kierrätyspatiineissa".
Mulla oli lauantaina ihan mukava lähetyskirppis Pieksämäen srk.keskuksessa. Talkookaverit Esko ja Kyösti näyttivät valokuvia ja videoita tykillä valkokankaalle ja mie selvisin puhumalla ja laulamalla. Aila-siskoni oli lähetyspiiriläisineen leiponut ja laittanut kahvit. Ihmisiä oli ihan mukavasti ja Ailan ystävän mies, jonka kotiin Aila vei minut vuosi sitten syömään oli nyt eka kertaa hyvin pitkään aikaan  hengellisessä tilaisuudessa ja tuli kättelemään minua. Illalla Aila kutsui pariskunnan kalasopalle asunnolleen. Oli mukava siinä jutustella autoista ja mönkijöistä ym. tavallisista asioista kun naiset puuhailivat keittiössä.  Olin yötä Ailalla ja hän laitteli kovasti terveisiä ja lupaili yrittää saada Annin sakkia mukaansa viemään Epulle "rotinoita".
Sunnuntaita piti jännittää jonkun verran enemmän, kun minulla oli saarna Joroisten jumalanpalveluksessa. Rima oli hieman mataloitunut kun se jumis olikin srk.talossa. Selvisin jotenkin "hengissä" saarnasta. Kuulijoita oli liki kuuttakymmentä. Khra pyysi minut avustamaan myös ehtoollisen jaossa ja hän oli mukana kirkkokahvien jälkeen pidetyssä lähetystilaisuudessa. Etelä-Savon KL:n piirijohtaja Heikki Huttunen ampui videotykillä  yhdessä Ryttylän seminaarin aikana valmistamastamme Siperian kuvasarjasta ja minä kertoilin kuvien pohjalta siitä työstä. Khra oli mukana ja myös puhui lähetystilaisuudessa, jonka juonsi Ulpu Lappi.
Illalla meillä oli vielä seurat Kerisalossa Raimo ja Ulpu Lapin kotona.Raimo on vanha tuttu evp.eversti.   Sinnekin kertyi väkeä ihan mukavasti ja Rantasalmelta asti oli tullut miehensä kanssa maatalon emäntä, joka oli aikoinaan opiskellut kanssani H:gin Raamattukoulussa. Seurakunnan edustajina oli lähetyssihteeri ja nuori naispappi. Meillä oli mukavat kahvikeskustelut joissa Heikki Huttusen kanssa muistelimme mm.Asseri Turpeista. Seurojen jälkijutusteluissa tuli mainittua (olin siitä jo saarnan kontaktinottovaiheessakin jotain sanonut) kuinka Joroinen oli tullut minulle tutuksi Ailan ja Kallen kautta. Kalle oli siellä joskus nuorisotyössä ja sitten tietenkin kun suunnittelin ja osallistuinkin Joroisten hyppyrimäen rakentamiseen.Kävi ilmi että papin isä, veljeni Martin ikäluokkaa oli aikoinaan hypännyt mäkeä siinä vanhassa jo puretussa mäessä, jonka betonipilareille rakensimme joskus -85 paikkeilla nykyisen mäen. Hänen isänsä oli sitten uudessa vaiheessa osallistunut mäkituomarikursseille Joroisissa.  Laitoin tyttären mukana isälle luettavaksi Lahden punapaidoista kertovan hienon muistelmakirjan ja pyysin palauttamaan postitse.