Pappia kyydissä

Otsikon sanonta lienee tuttu ja sehän kuuluu kokonaisuudessaan, ettei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.  Sananta lienee ajalta jolloin kinkeripaikan väki joutui kyyditsemään papin kirjoineen ja kanttorinkin seuraavaan kinkeritaloon.
Muutaman päivän ajan olen toimitellut kyytimiehen virkaa työkaverilleni Jooselle, jonka nelivetokatumaasturi on remontissa Novosibirskissä ja Minusinskin kirkkoherralle Slava Shadrinille, joka oli hukannut ajokorttinsa jollain lomareissullaan.
Alkuviikosta ajoimme Skodalla peräkärryn kanssa Karatusaan, josta jatkettiin kuitenkin pappi Vitalin neliveto Lada Nivalla Ylä- ja Ala-Bulankan kyliin. Siellä oli muutama tärkeä ystävien tapaaminen, joissa sovittiin lähiajan tilaisuuksista niissä kylissä. Ihan mukava reissu kaikenkaikkiaan. Eilen kyyditsin Slavaa hänen Minusinskin kierroksellaan  ja Jooseakin kun häneltä otettiin veri- ym. kokeita työ- ja oleskelulupia varten. Sekin menetteli jollain lailla . Olisi vaan pitänyt ottaa mukaan jotain luettava ajankuluksi.
Tänään aamupäivällä Joose kierteli Slavan kanssa vaikka kuinka monessa paikassa ja luukulla keräillen edellispäivien tuloksia. Aina välillä piti poikkeilla myös pankissa maksamassa jotain aiheeseen liittyviä juttuja.
Kyllä siinä meinasi niin kyydittäviltä kuin kyytimieheltäkin kärsivällisyys alkaa huveta kun koko homma tuntui melkoiselta pompotukselta.
Lopultakin Joosella oli peukalonhangassa tarpeellinen määrä lippua ja lappua ja pääsimme lounastauolle.
Iltapäivän pappien kyyditseminen olikin sitten paljonkin mielekkäämpää. Edelleenkin oltiin liikkeellä minun Skodalla, koska jotkut huligaanit olivat käyneet imaisemassa Slavan Zigulin eli Ladan  bensatankin tyhjäksi.
Toimme illalla reissusta palatessamme Ziguliin bensaa samalla kun tankkasimme Skodankin.
Iltapäivän matkamme suuntautui ehkä noin 60 km päähän suureen Ermagovkin kylään. Siellä oli tarkoitus tavata paikan luterilaisia asukkaita ja sopia viikon päähän sijoittuvasta jumalanpalveluksesta k.o. kylässä.
Vierailimme kahdessa virolaiskodissa ja molemmissa oli mielenkiintoiset keskustelut talonväen kanssa.
He puhuivat enimmäkseen vanhaa eestinkieltä ja me Joosen kanssa ymmärsimme siitä ehkä noin 80%. Tarvittaessa yhteisenä kielenä oli venäjä, mutta puhuimme suomeakin, josta he taas ymmärsivät eestinkielisinä ehkä vain 20-30%. Khra Slava kävi sielunhoidollisia keskusteluja yksitellen asukkaitten kanssa ja lopuksi
molemmissa kodeissa Slava ja Joose vuorotellen pitivät kotihartauden venäjäksi.
Käytännön asiat ensi sunnuntain jumalanpalveluksen osalta saatiin myös sovittua. Iltamyöhällä kotiinpäin Minusinskiin ajaessamme mielemme oli täynnä kiitollisuutta noitten kotivierailujen osalta. Jälkimmäisen talon emännän äiti joka oli kuollut muutama vuosi sitten oli toiminut jo N-L:n aikana ja senkin jälkeen kylän "pappina" kastaen lapset ja siunaten vainajatkin.
Slava on lähdössä junalla Krasnojarskiin ja Novosibirskiin ja kyseli olisinko halukas lähtemään Skodallani Krasnojarskiin viikon päästä. Siellä on eestiläisten Siperiaan muuttamisen 170v. juhlat Eesti-talossa. Ermagovkin kylästä saattaisi joku lähteä kyytiini jos lähtisin. Hän antoi minulle miettimisaikaa. Heti alkuun sanoin, että Soda tarvitsisi kyllä ensin perushuoltoa ja ehkä remonttiakin. - Ehkä hehkuissa on jotain vikaa koska se käynnistyy kylmänä aika epätasaisesti. Tulomatkalla myös vitosvaihde alkoi antaa ylimääräistä ääntä ja olen nyt ajellutkin nelosella. Sekin pitäisi tutkia ennen pitempiä reissuja.