HYVASTINJATTOREISSULLA

Herasin tana aamuna melko aikaisin Vitalin pappilan tutulla sohvalla "Televisorin" loimotukseen ja mukavaan lampoon. Perheen televiisorina toimii musta hyvin tehokas tulen kestavalla lasiluukulla varustettu noin metrin korkuinen 80 senttia levea ja 35 senttia syva jyhkea kamiina. Nailla pienilla pakkasilla ja nollakeleilla riittaa kun televiisori on paalla aamuisin ja illalla, mutta sitten kun elohopea laskee pysyvasti 30 ja 50 asteen valille joutuu isanta poikineen vajoittamaan halkopinoa pitkin paivaa.(Pappilassa on lisaksi ns,suorasahkolammitys,
matta pastorin palkka ei ole maatakaatava, joten halot tulevat edullisemmaksi ja mikapa on mukavampaa kuin tuijotella kokoajan vaihtuvaa ja elavaa kuvaa "televiisorissa).
-Jokainen venajantuntijahan tietaa, etta taalla niin halkojen kuin muittenkin tavaroitten kantaminen on miesten hommaa. Naisten tehtavana on kulkea pakkasellakin mahdollisen (jos isannan posa on kestanyt) pitkan turkin ja pitkavartisten ja kovilla pakkasilla vahan paksupohjaisempien mutta sirojen talvisaapikkaiden valista pilkistavilla hoikilla saarilla vain kasilaukkua kantaen ja niin kauniilta nayttaen.
-Poikkeuksiakin tietenkin on.  Perheen paamies saattaa olla alkoholisoitunut pahasti tai sitten vaan lahtenyt latkimaan ja niin vaimoihmisella on usein kasilaukun sijasta molemmissa kasissa ruokakassit, kainalossa nuorimmainen ja jo pahasti virttyneen ulsterin helmoissa roikkumassa pari omilla jaloillaan taapertavaa. Oma lukunsa on sitten jo reippaasti tukevoituneet maatuskat, jotka saattavat kovilla pakkasilla tallustella huolettomasti lampimilla huopikkailla paksuissa toppahousuissa.
Nuorison lahdettya Jergagin patikka-(lue lumeessakahlaus-, ) reissulle, Jaakon jaatya tuuraamaan Ainoa lasten koulunkayntiavustajana ja viela auttamaan Johannaa Pietarin ja Selman hoitamisessa, mina suunnistin eilen hyvastelyreissulle tanne Karatusaan.
Ennen lahtoa pyysin Slavan kaveriksi ja ajoimme hyvin varustettuun autotarvike-ja huoltokorjaamoliikkeeseen. Slava oli kiireinen ja selvitettyaan minun tarpeeni toiselle viehattavista tarvikemyyjattarista (olisin kylla yksinkin jollain lailla selvinnyt, mutta Slavan kanssa on mukava hoidella autojuttuja) lahti kotiinsa valmistelemaan  dokumentteja ennen tiistai-iltaista junalla tapahtuvaa Novosibirskin matkaansa. Slava olisi mahtunut kylla makuupaikalle Transitin keskisviittiin,mutta Novosibirskissa alkaa kait.
jo keskiviikkona joku Siperian pappien koulutusseminaari ja meidan lahtopaiva  on vasta torstai.
Oljyt ja filtteri tulivat vaihdetuiksi ja huoltomies asensi myos uuden tiivisterenkaan pakoputken alkupaahan.
Kassapuolella kaikki sujui hyvin ja tukku ruplia vaihtoi omistajaa.
Viehattava myyjatar osasi myos hieman englantia, mutta mina vastailin varmuuden vuoksi "po ruski " ja kun kohteliaasti kiittelin hanta englannin taitamisesta ja harmittelin omaa huonoa venajan ymmartamista ja puhumista han puolestaan kehui minun venajan taitoani ja hymy ja huolenpito muutenkin harmaapartaisesta ulkomaalaisesta oli suorastaan sydanta lammittavaa. Voipi olla etta jos ehdin menen viela tanaan illempana vaihattamaan polttoainesuodattimen.
Yritan myos tavottaa Slavan ja kayda hanen kanssaan tutussa rengasliikkeessa. Transitin talvikaljossit alkavat olla melkolailla kuluneet. Tosin meikalaisen lompuukin on uhkaavasti ohentunut, joten jonkun tason kompromissi saattaa rengaspuolella olla paikallaan.
Taman hyvastelereissun aikana suunnitelmissani oli yrittaa laittaa pappilan takaraystaalle ja verannan raystaalle vesirannit seka rakentaa saunan puoleiseen paatyyn ullakolle ulko-ovi.  Kavinkin heti Karatusaan tultuani katsomassa ranneja tutussa Saaren rautakaupassa ja esittelin asiaa Vitalille heti tavattuamme,mutta kun kiipesimme Joosen kanssa rakentamiamme "hata-aputikkaita" pitkin ullakolle ja nain melkoisen  nietoksen rakennuksen kurkihirren (jota todellisuudessa ei ole vaan erinomainen siperialainen hirsikonstruktio) linjalla, suunnitelmat muuttuivat.  Tein kokoillan hommia ullakolla sommitellen tyroksista sulkua tuiskulumelle. Lopuksi tungin rakoihin viela varmuudeksi lasivillaakin.  Kerailin parhaani mukaan "nietokset  ja heittelin lumet pihalle.  Tanaan yritan saada rakennettua jo mainitun vintin oven. Saranat pitaa kayda ostamassa kaupasta.
Olimme kayneet Jaakon laskujen mukaan kuusikertaa Karatusassa ja tavanneet Vitalin perhetta: viehattavaa puoliksi burjaatti aiti-Tonjaa, 11v Svetaa, 9v Dimaa 8v Aljoshaa ja 3v Mishaa lauantaina Abakanskajan kvartiiran avajaisissa, mutta oli suuri ilo istua iltaa heidan kanssaan ja hiljentya perheen yhteiseen iltahartauteen ja Isameidan ja Herransiunaus rukouksiin. Sama hyva ja kaunis tapaon myos Pitkasten lahetyssaarnaajaperheessa.
Kun lapset (Mishaa lukuun ottamatta) lahtivat aamulla vahan jalkeen kahdeksan kavellen noin puolen kilometrin paassa sijaitsevaan kouluun halasimme ja hyvastelimme. Seurravan kerran naemme jos Jumala suo ensi kevaana jos paasen tulemaan maalis-huhtikuun vaihteessa.
Eilen tanne Karatusaan ajaessani sain tayttaa akkuani katselemalla viela kerran Sajan vuorten laita-alueita, joitten  hyvin vaalesta tummempaan siniseen etaisyyden mukaan vaihtuvia varisavyja ei vasy katselemaan.
"Spo Gom Karatuskoje do april"!