Kirjoittelen tätä juttua jo toiseen kertaan Haukipuron veljesten lapsuuden kodissa Haapaveden Vattukylällä.. Se ensimmäinen versio vain haihtui yks kaks jonnekin koneelta.Ehkä joku fiksumpi saattas löytääkin sen,sillä painelin kyllä ahkerasti tallenna nappiakin. - Jatkamme Janne Haukipuron kanssa Muorinmäen hyppyrimäen "ikuista" remonttia. Syksyllä ennen Siperiaan lähtöä olimme Arskan kanssa täällä alamäen notkon maanvaihto-operaatiota valmistelemassa . Janne oli jatkanut hommaa yksikseen ja edistynytkin siinä hyvin. Montussa on nyt salaojat suodatinkankaineen ja vankka sorapatja . Janne oli myös jo aloittanut alamäen puurungon nostamisen ja sitä on tarkoitus jatkaa tälläkin viikolla. -Itsenäisyyspäivän aikana menemme veteraanihyppääjien leirille Taivalkoskelle. Eilen Janne leikkasi kaivurilla vastamäkeä vielä hieman matalammaksi levensi sitä hieman loppupäästä.
Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista "hurlumheita".-Voisi sanoa, että ollaan menty laidasta toiseen muutenkin kuin kartalta katsoen. Toissa keskiviikkoiltana aloitettiin Arskan kanssa koettelemaan istumalihasten kestävyyttä. Reipas kolme ja puoli vuorokautta yhtämittaista ajoa Minusinskista Savonlinnaan. -Tehtiin siis "Jäppiläläiset", pienellä poikkeuksella. Toissa syksynä kun palasimme Siperiasta nukuimme sentään yhden yön lakanoitten välissä, nauttien Väliahojen ja Birskin luterilaisen srk:n vieraanvaraisuudesta (ja autosähkötolppamahdollisuudesta) Uralin länsikupeella lähellä Ufan kaupunkia. Jäppilän pojat (Esko ja Kyösti yht. 136v) eivät suostuneet sammuttamaan Joosen vanhaa dsl Transportteria, kun sen hehkutulpat toimivat heikosti ja öisin oli jopa noin kymmenen astetta miinuksella. -No tietenkin osasyyksi voi laskea senkin, että pojilla oli myös kiire nuorikoittenkin luokse. Olivathan he olleet reissunpäällä jo toista kuukautta.
Meillä Arskan kanssa oli vaan muuten ikävä ja kiire kotiin ja niinpä paluumatka tehtiin "Le`Mans`"-tyyliin.
Seuraavat neljä päivää ja kolme yötä menikin mukavasti omassa sängyssä ja kotisohvalla loikoillessa, mutta ristiselän päälle sekin alkoi jo käydä. -Pientä helpotusta ja vaihtelua makoiluun ja TV:n katseluun toi se, että saatuani luvan tein melkoiset kuormat niin Transitiin kuin peräkärryynkin Savonlinnan Kierrätyskeskuksen jätelevyvarastolla. Vuosi sitten olin jo vienyt samaa valuhommissa käytettyä filmifaneria Muorinmäen remonttia varten. Tämän kertaisessa kuormassa levyt olivat 30-40 cm leveitä ja metristä kolmeen metrin mittaisia, paksuudeltaan 12 millisiä. Niistä on tarkoitus rakentaa montun molemmille puolille suoja-aita, niin mäkihyppääjien turvallisuutta ajatellen , kuin myös saviliejun stoppariksi. Sitten kun saadaan nurmikko kasvamaan poistuu se savivelli ongelmakin. -Kuljetin vanerit HaapavedenMuorinmäelle,jossa Janne oli purkamassa kuormaa.
Torstai-illaksi ajoin Kuusamoon. Liian kovan tuulen vuoksi oli mäkihypyn harjoitus ja karsinta peruttu. Jäin Saapungin Jussin luokse yöksi ja niinhän siinä kävi, että vaikka olin ajatellut yöpyä siperialaistyyliin Transitissa Rukan mäellä, niin sorruin houkuttelevaan sisämajoitustarjoukseen koko viikonlopuksi. 15v mäkihyppääjälupaus Joni siirtyi siskonsa makuuhuoneen lattialle ja antoi minulle huoneensa sänkyineen. Samakäytäntö oli ollut edellisilläkin kerroilla (2008 ja 2011) kun olin Rukan MC-kisoissa Jussin kaverina alamäen tamppausryhmässä. Pe,la ja su aamuina oli varhainen herätys.
Noustiin viideltä ja aamupalan jälkeen lähdettiin mäelle. -Jussihan on tunnetusti aamuvirkku, mutta juniorille olisi vielä uni maistunut. Itselläni vaikuttaa vielä melkolailla Siperian 6 tuntiaSuomea edellä oleva aikataulu, joten ei ollut vaikeuksia heräämisen kanssa. Vastaavasti silmät alkoivat jo kovasti lurpsahdella ennen iltayhdeksää. Hyvä, että iltauutiset ja urheiluruudun ajan pysyin jotenkin hereillä. Noin kymmenen asteen seutuvilla pysytelleet pakkaslukemat yhdessä ajoittain melko tuulisen sään kanssa antoivat vankan " raitisilmamyrkytyksen" ja kerran toisensa perään tapahtunut alamäen kaarteen ( pari kertaa myös ylhäältä hyppyriltä lähtien) 110 metrin mittamerkiltä alaspäin tapahtunut edestakainen tamppaaminen laskettelusuksilla tekivät jalkalihaksista "muussia" heti eka kerrasta lähtien. Paitahan siinä tamppaushommassa pyrki myös kastumaan, kunnes opin säännöstelemään pukeutumista. Mäenkunnostajien sosiaalitilat Rukalla ovat vielä vaatimattomat. Siinä hissin ala-aseman pienessä rakennuksessa,joka toimi myös harjoitus-,ja kilpailunumeroitten jakopaikkana ( numerot olivat maittain valmiina pusseissa) vaihdettiin tarvittaessa kuivaa paitaa päälle ja vaihdettiin myös laskettelumonot välillä mukavampiin jalkineisiin. Muonituspuoli toimi loistavasti. Hyppyrimäen kääntöpaikan vierellä oli toimitsijoitten ruokailuteltta, mutta kävin siellä vain kerran. Muuten ruokailin ja kahvittelin "johtopuolen" porukoille ja myös ulkolaisille varatussa kahvilassa aivan hissin ala-aseman lähistöllä.
Alamäen kunnostusryhmän aikuiset miehet (Keimo Heikkinen päällikkönä) samoin kuin osa nuorista tamppareista (mäkihyppääjiä ja laskettelijoita) olivat jo ennestään tuttuja. Minun kontolleni tuli ajoittain (tarvittaessa) alimpana mittamiehenä toimiminen. Kiipesin hankalien laskettelumonojen kanssa HS-pisteelle, josta olin valmis tarvittaessa "hyökkäämään" pikapreparointiin suksilla,jos joku sattuisi kaatumaan. Alempana montussa oli myös haravamies valmiudessa. -Vain yksi kaatuminen koko viikonloppuna.
Ehdin mäkihypyn ja yhdistetyn kilpailujen ohessa ehdin varsinkin lauantaina, jolloin hankalien tuuliolojen vuoksi peruttiin aamupäiväksi suunniteltu joukkueyhdistetyn mäki (hypättiin su.aamuna)
seuraamaan myös maastohiihtoa ja samalla tapaamaan kisapaikalle tulleita tuttuja, Anssi Kukkosta myöten. Ansiin olin tutustunut "livenä" 1977, kun hain hänet autollani (punainen -67 vm 200-dsl Mersu) Paavo Noposen mökiltä Kuusamosta selostamaan ensimmäisiä kv.Linkomäkikisoja Sallatunturille. -Muista tutuista pitää mainita vakio Rukan kisavieras, kiteeläinen veter.mäkihyppääjä Esa Leinonen sekä Ylistaron "Pikkujättiläinen" maanviljelysneuvos ja myös veteraanimäkimies Raimo Rannanpää. Tulipa muutama sana vaihdettua FIS:n mäkikoordinaattoriHoferinkin kanssa. Hän laittoi terveisiäNykäsen Matille.
Kuusamolaisten kuin myös Hiihtoliitonkin puolesta harmitti mielestäni "turha" lauantai-illan mäkikisan keskeyttäminen, sillä se oli paitsi katsojille iso miinus , mutta myös järjestäjille melkoinen taloudellinen takaisku. Kisa olisi voitu viedä kokonaan läpi nostamalla riittävästi "tuulihaarukkaa", mitään turvallisuuteen liittyvää ongelmaahan ei vielä ollut.
Kisan jatkamisen kannalla olleet suomalaiset olivat hävinneet k.o.äänestyksessä.
Rukalta palatessa poikkesin Taivalkosken mäellä ja katsoimme joukkue yh:n hiihto-osuuden Leinosen Tuomon kotona. Siitä ajelin Pudasjärvelle, jossa yövyin Olli ja Anja Leinosen kodissa.
Maanantaina ajelin kaikessa rauhassa (täydensin hyppyrimäkityömaan kierretanko varastoa Oulun seudulla) Janne ja Riikka Haukipuron uuteen (60-luvulla rakennettu ja myöhemmin remontoitu ja ns.lapinlisällä varustettu) lokakuussa ostettuun omakotitaloon, Riikan kotikylään Luohualla.
Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista "hurlumheita".-Voisi sanoa, että ollaan menty laidasta toiseen muutenkin kuin kartalta katsoen. Toissa keskiviikkoiltana aloitettiin Arskan kanssa koettelemaan istumalihasten kestävyyttä. Reipas kolme ja puoli vuorokautta yhtämittaista ajoa Minusinskista Savonlinnaan. -Tehtiin siis "Jäppiläläiset", pienellä poikkeuksella. Toissa syksynä kun palasimme Siperiasta nukuimme sentään yhden yön lakanoitten välissä, nauttien Väliahojen ja Birskin luterilaisen srk:n vieraanvaraisuudesta (ja autosähkötolppamahdollisuudesta) Uralin länsikupeella lähellä Ufan kaupunkia. Jäppilän pojat (Esko ja Kyösti yht. 136v) eivät suostuneet sammuttamaan Joosen vanhaa dsl Transportteria, kun sen hehkutulpat toimivat heikosti ja öisin oli jopa noin kymmenen astetta miinuksella. -No tietenkin osasyyksi voi laskea senkin, että pojilla oli myös kiire nuorikoittenkin luokse. Olivathan he olleet reissunpäällä jo toista kuukautta.
Meillä Arskan kanssa oli vaan muuten ikävä ja kiire kotiin ja niinpä paluumatka tehtiin "Le`Mans`"-tyyliin.
Seuraavat neljä päivää ja kolme yötä menikin mukavasti omassa sängyssä ja kotisohvalla loikoillessa, mutta ristiselän päälle sekin alkoi jo käydä. -Pientä helpotusta ja vaihtelua makoiluun ja TV:n katseluun toi se, että saatuani luvan tein melkoiset kuormat niin Transitiin kuin peräkärryynkin Savonlinnan Kierrätyskeskuksen jätelevyvarastolla. Vuosi sitten olin jo vienyt samaa valuhommissa käytettyä filmifaneria Muorinmäen remonttia varten. Tämän kertaisessa kuormassa levyt olivat 30-40 cm leveitä ja metristä kolmeen metrin mittaisia, paksuudeltaan 12 millisiä. Niistä on tarkoitus rakentaa montun molemmille puolille suoja-aita, niin mäkihyppääjien turvallisuutta ajatellen , kuin myös saviliejun stoppariksi. Sitten kun saadaan nurmikko kasvamaan poistuu se savivelli ongelmakin. -Kuljetin vanerit HaapavedenMuorinmäelle,jossa Janne oli purkamassa kuormaa.
Torstai-illaksi ajoin Kuusamoon. Liian kovan tuulen vuoksi oli mäkihypyn harjoitus ja karsinta peruttu. Jäin Saapungin Jussin luokse yöksi ja niinhän siinä kävi, että vaikka olin ajatellut yöpyä siperialaistyyliin Transitissa Rukan mäellä, niin sorruin houkuttelevaan sisämajoitustarjoukseen koko viikonlopuksi. 15v mäkihyppääjälupaus Joni siirtyi siskonsa makuuhuoneen lattialle ja antoi minulle huoneensa sänkyineen. Samakäytäntö oli ollut edellisilläkin kerroilla (2008 ja 2011) kun olin Rukan MC-kisoissa Jussin kaverina alamäen tamppausryhmässä. Pe,la ja su aamuina oli varhainen herätys.
Noustiin viideltä ja aamupalan jälkeen lähdettiin mäelle. -Jussihan on tunnetusti aamuvirkku, mutta juniorille olisi vielä uni maistunut. Itselläni vaikuttaa vielä melkolailla Siperian 6 tuntiaSuomea edellä oleva aikataulu, joten ei ollut vaikeuksia heräämisen kanssa. Vastaavasti silmät alkoivat jo kovasti lurpsahdella ennen iltayhdeksää. Hyvä, että iltauutiset ja urheiluruudun ajan pysyin jotenkin hereillä. Noin kymmenen asteen seutuvilla pysytelleet pakkaslukemat yhdessä ajoittain melko tuulisen sään kanssa antoivat vankan " raitisilmamyrkytyksen" ja kerran toisensa perään tapahtunut alamäen kaarteen ( pari kertaa myös ylhäältä hyppyriltä lähtien) 110 metrin mittamerkiltä alaspäin tapahtunut edestakainen tamppaaminen laskettelusuksilla tekivät jalkalihaksista "muussia" heti eka kerrasta lähtien. Paitahan siinä tamppaushommassa pyrki myös kastumaan, kunnes opin säännöstelemään pukeutumista. Mäenkunnostajien sosiaalitilat Rukalla ovat vielä vaatimattomat. Siinä hissin ala-aseman pienessä rakennuksessa,joka toimi myös harjoitus-,ja kilpailunumeroitten jakopaikkana ( numerot olivat maittain valmiina pusseissa) vaihdettiin tarvittaessa kuivaa paitaa päälle ja vaihdettiin myös laskettelumonot välillä mukavampiin jalkineisiin. Muonituspuoli toimi loistavasti. Hyppyrimäen kääntöpaikan vierellä oli toimitsijoitten ruokailuteltta, mutta kävin siellä vain kerran. Muuten ruokailin ja kahvittelin "johtopuolen" porukoille ja myös ulkolaisille varatussa kahvilassa aivan hissin ala-aseman lähistöllä.
Alamäen kunnostusryhmän aikuiset miehet (Keimo Heikkinen päällikkönä) samoin kuin osa nuorista tamppareista (mäkihyppääjiä ja laskettelijoita) olivat jo ennestään tuttuja. Minun kontolleni tuli ajoittain (tarvittaessa) alimpana mittamiehenä toimiminen. Kiipesin hankalien laskettelumonojen kanssa HS-pisteelle, josta olin valmis tarvittaessa "hyökkäämään" pikapreparointiin suksilla,jos joku sattuisi kaatumaan. Alempana montussa oli myös haravamies valmiudessa. -Vain yksi kaatuminen koko viikonloppuna.
Ehdin mäkihypyn ja yhdistetyn kilpailujen ohessa ehdin varsinkin lauantaina, jolloin hankalien tuuliolojen vuoksi peruttiin aamupäiväksi suunniteltu joukkueyhdistetyn mäki (hypättiin su.aamuna)
seuraamaan myös maastohiihtoa ja samalla tapaamaan kisapaikalle tulleita tuttuja, Anssi Kukkosta myöten. Ansiin olin tutustunut "livenä" 1977, kun hain hänet autollani (punainen -67 vm 200-dsl Mersu) Paavo Noposen mökiltä Kuusamosta selostamaan ensimmäisiä kv.Linkomäkikisoja Sallatunturille. -Muista tutuista pitää mainita vakio Rukan kisavieras, kiteeläinen veter.mäkihyppääjä Esa Leinonen sekä Ylistaron "Pikkujättiläinen" maanviljelysneuvos ja myös veteraanimäkimies Raimo Rannanpää. Tulipa muutama sana vaihdettua FIS:n mäkikoordinaattoriHoferinkin kanssa. Hän laittoi terveisiäNykäsen Matille.
Kuusamolaisten kuin myös Hiihtoliitonkin puolesta harmitti mielestäni "turha" lauantai-illan mäkikisan keskeyttäminen, sillä se oli paitsi katsojille iso miinus , mutta myös järjestäjille melkoinen taloudellinen takaisku. Kisa olisi voitu viedä kokonaan läpi nostamalla riittävästi "tuulihaarukkaa", mitään turvallisuuteen liittyvää ongelmaahan ei vielä ollut.
Kisan jatkamisen kannalla olleet suomalaiset olivat hävinneet k.o.äänestyksessä.
Rukalta palatessa poikkesin Taivalkosken mäellä ja katsoimme joukkue yh:n hiihto-osuuden Leinosen Tuomon kotona. Siitä ajelin Pudasjärvelle, jossa yövyin Olli ja Anja Leinosen kodissa.
Maanantaina ajelin kaikessa rauhassa (täydensin hyppyrimäkityömaan kierretanko varastoa Oulun seudulla) Janne ja Riikka Haukipuron uuteen (60-luvulla rakennettu ja myöhemmin remontoitu ja ns.lapinlisällä varustettu) lokakuussa ostettuun omakotitaloon, Riikan kotikylään Luohualla.
Privjet,,kiitos Minun ja Ainon kamoista, nyt vasta hokasin olette tulleet aika häipäkkää,,,Saitko yhtään hyppyharjoitusta sillä Jotoksella minkä elet kiertänyt, ilmeisesti et kun ei ole mainintaa. Nyt vaan reenaamaan,,,,,
VastaaPoistakiitos kommentista Mikael! Rukan reissulla ei harjoitushyppyjä kertynyt, mutta nyt on plakkarissa 2 harj.hyppyä Taivalkosken isosta (K73) ja keskarista 3 perjantailta ja tältä päivältä koekierros ja 2 kisahyppyä K49 mäestä (kolmas sija yli 60v). Ison mäen kisan jätin väliiin, kun oli niin kankeaa keskarissakin. Tarvitaan lisää fysiikkatreenejä, venyttelyä ja mäkiharjoituksia sopivan kokoisissa mäissä. Romanian MM-kisoihin on aikaa vajaat 2 kk.terv.Aatsa
VastaaPoista