Vanhuus ei tule yksin....

Eihän tässä olla vielä vanhoiksi tulossa -kaikkea muuta, mutta silloin tällöin joutuu huomaamaan, ettei ole enää yhtä sukkela, notkea ja kimmoisa kuin rippikouluiässä ja muistikin tahtoo palailla pätkittäin kuin Uuno Turhapurolla konsanaan. -Emmentaal hiipii hiljaa ja huomaamattomasti!
Dementian määritelmähän ei ole se, ettei muista mihin tuli laitettua autonavaimet vaan se, että jos ne sattuu löytämään ei muista mihin niitä käytetään.
Kun eilen ajelin Savonlinnaan Kangaslammin kautta, poikkesin nimittäin "tarkastamassa" Valtterin, Kaukon ja
Panun rakennustyömaata Onnelaa (vanhan ok.talon peruskorjaus, kuistin laajennus ja koko kattorustingin korotus, jota aloittamassa olin ollut keväällä talkoohommissa jonkun viikon) ja jäin vielä saunomaankin ja yöksi, soitteli vetskujuniori Arttu Noponen 30v ja sovittiin että iltapäivällä mennään hyppäämään Kiteen K55 muovimäkeen. No sinne mentiin  oikein kahdella autolla melkein yhtä juhlallisesti kuin Vikke Nilon vanha savottakaveri (Kalle Päätalon romaanissa) joka sortui lopulta menemään vanhainkotiin.
No tämä veteraani tilasi juhlallisesti kolme taksia. Ensimmäisessä matkusti kaverin reppu, toisessa moottorisaha ja kolmannessa mies itse.
Meidän tapauksessa kahdella autolla meno johtui siitä, että Arttu joutui hakemaan äitinsä 5 vuotiaan Juho poikansa vahdiksi mäelle. Arin vaimolla oli iltavuoro Enonkosken kaupassa.
Kiteelle ajellessa minulla oli jotenkin perhosia vatsan pohjalla. -Outo ilmiö minun kohdalla,
jos ajattelee vaikkapa viimeisitä kymmentä vuotta mäkihyppyharrastuksessani. Vielä kolmas kesä taaksepäin
kun oltiin Karjalaisen Danielin kanssa veteraanihyppääjien loppukesän harjoitusleirillä  Lahdessa ja pienemmissä eli K64 ja ysikymppi oli melkoinen tungos ajoinkin ohjelmasta poiketen hissillä samantien ylös "Betonin" (K116) huipulle ja hujautin samantien alas. - Vähän oli 15v Daniel huuli pyöreänä
ja olihan ne tainneet tuomaritornissa jotkut jo nitropurkkiakin hapuilla taskusta kun selvisi, että yli kuuskymppinen kaveri huutelee lähtölupaa suurmäen yläpuomilla. Silloin oli ajatuksena että jos ja kun pääsen kiikkustuolivaiheeseen. niin pitää olla jotain kerrottavaa lastenlapsille. Muutamana talvena olin k.o. mäestä joitakin kertoja hypännyt, mutta muovilta se saattoi jäädä ainutkertaiseksi, ellei tää miun tahti ratkaisevasti muutu parempaan suuntaan.
Kolme vuotta sitten olin käynyt ehkä kymmenisen kertaa Kiteellä ensin muovitustalkoissa ja sitten jonkun kerran hyppäämässäkin ja talvellahan olen käynyt silloin tällöin. Alastulorinteen profiili on hieman vanhanaikainen. Mäki "pudottaa" melkolailla ja alamäen kaarre (ainankin kankealle vetskulle) on "äkäinen".
Arttu oli ensi kertaa kesän aikana suksilla ja minäkin sen verran pehmennyt (ja aivan rapakunnossa ylipainoakin 7-8 kiloa) että laskimme ensin alusen. Arttu meni kuin nuoret pojat samoin kuin
ensimmäiset hyppynsäkin, mutta minä horjuin jo alamäen laskussa ja könysin nurmelle tullessa.
Eka "hypyllä" nurmikolle menoa ennakoiden tein sen mitä ei ole 20 vuoteen tapahtunut jo alamäen jyrkällä menin syväkyykkyyn ja notkossa pyllähdin selälleni. Toisella (vähän paremmalla, vaikka OP:n mainosmerkille
laskeuduinkin seisoin "kuin haravamies", mutta juuri kaarteen lopussa lähti taas jalat alta, ja siitä mentiin tasaista kylkimyyryä ruohikolle, kunnes vauhti pysähtyi. Kommentoin heti, että tulipahan ilmainen hieronta samalla.  Arttu soitteli jo illalla että onko paikat hellinä. No ei tuntunut missään, eikä nytkään
kun seuraavana päivänä kirjoittelen tunnu paikat kipeiltä, ehkä pientä lisä kankeutta on hierotulla oikealla puolella, mutta ei muuta.
Hyppyjen jälkeen aiheesta keskustellessamme Artun ja poikaansa Anttia valmentaneen Timpan kanssa laitoin nuo könyämiset ylipainon ja rapakunnon piikkiin, mutta kotimatkalla tuli mieleen, että onkohan tasapainoelimissä jotain häikkää, kun mulla on ollut korvat erikoisesti oikea jo kesäkuun Siperian matkasta asti tukossa milloin enemmän milloin vähemmän. Pari viikkoa sitten kun kävin ottamassa rokotuksia Siperiaa varten pyysin neuvolan tätiä vilkasemaan korvakäytäviä ja hän sanoi, että ne olisi huuhtelun tarpeessa. Silloin en päässyt vastaanotolle, mutta pitänee huomenna yrittää mennä tai varata aika.
Eilen kävin Luontaistuotekaupassa ostamassa glaubersuolaa, erilaisia vihannes/porkkanamehuja ym.paastotarpeita ja julistin jo "läskikapinan". Tää on aivan erilainen kuin -20 luvulla Pohjois-Sallasta alkanut
sen ajan kommareitten savottamiesten keskuudessa masinoima "läskikapina" . Siinähän oli kysymys ettei työmiehellä ansiot savotassa riittäneet riittävään läskinostoon, puhumattakaan että tilistä olisi riittänyt kotiin vietäväksi perheen alatukseen. Savottamiehet jäivät niin sanotusti mahastaan kiinni yhtiöön.
Se kapina ei sittemmin onnistunut ja ainankin "nokkamiehet" ja melkoinen osa tavallisista rivimiehistäkin
siirtyivät parempien olojen toivossa "ison pilkotuksen" itä puolelle joutuen sielläkin pettymään
perinpohjaisesti. Se ei ollutkaan paratiisi kuten agitaattorit olivat luvanneet.
Nähtäväksi jää miten käy tässä "yhden miehen kapinassa". Kun Nykäs-Matin kanssa on jonkun kerran pohdittu näitä molempien "kaljamahaongelmia" (tosin minulla syynä ei ole ollut kaljanjuonti) niin Matti on kuitannut leikkisästi, että jollei muu auta, niin hän pistäytyy Viron puolella rasvaimussa.
Ongelmatonta ei ole sekään. Siinäkin on omat riskinsä ja joka tapauksessa läskihän palautuu alta aikayksikön
jos ei muuta elämäntapojaan (mm.liikkumista) ja ruokatottumuksia.
Olen pariin kertaan yrittänyt tavottaa Joosea Minusinskista kännykällä (99588 halpislinjan
kautta) onnistumatta. Tarvitsisin lisätarkennusta hänen lähettämäänsä infoon siitä työntekijäasumukseski remontoitavasta ok.talosta Karatusassa.  Eilen soittelin veljelleni Ilmarille (75v. mutta edelleen torhakka rakennus- ym.työmies)kysellen olisiko hänellä mahdollisuutta lähteä vähän pitemmälle eli Minusinsk/Karatusa reissulle. Ilmarihan on tehnyt useita korjausremontteja Venäjällä vanhuksille Pietarin lähistöllä. Hänellä on menossa poikansa Antin manttaalilla metsänhoitohommia ja ehkä olisi liian pitkä aika jättää
Saimikin yksin hoitelemaan Somerharjun taloa.
SEKLin Kv.linjalle tulossa ollut rakennusalan 20v opiskelijakin on perunut lähtöaikeensa.
"Pikku-Joukoa", Mattia ja Aria en ole vielä tavottanut. Kun viime kesänä juttelin heidän kanssaan Karatusan rakennushommista ehdotin, että lähtisimme yhdessä sinne Siperiaan talkoisiin.
Pitää vielä kuulostella josko täältä Sln:n seudulta löytyisi edes joku kaveriksi. Olisihan se rattosampaa ajella yhdessä, kun matkaa on sentää noin 5500km suuntaansa. Takaisin on tultava kolmen kuukauden sisällä nykyisten viisumisäädösten mukaan ja myös auto on tuotava samalla takaisin. Seuraava reissu lieneekin junalla/lentokoneella.
Perjantaina sain  s-postia SEKListä. Tapani Kaitainen varmisti, että minun työhön siunaaminen tapahtuu su.05.09.2010  klo 13.00 alkavassa jumalanpalveluksessa Ryttylässä SEKLin Vastuunkantajaretriitin lopuksi
Yrittelen levittää tietoa asiasta ja samoin tekevät lähettisihteerini Anni Pitkänen (annipitka@gmail.com ) ja Satu Eronen (satumaria.eronen@gmail.com)
Niin ja ennen tuota Tapanin postia sain toisenkin s-postin Ryttylästä . Se tuli lähetyssektorin käytäntöjä hoitavalta ........ Vuoriselta. Positiivista tietoa liittyen minun lähettämiseeni. Japanin työssä  SEKLin Savon piirin ja samalla Pieksämäen  ja Joroisten seurakuntien lähettäminä Japanissa päivätyönsä tehnyt Vänskän perhe on palannut kotimaahan. Seppo on jäämässä eläkkeelle ja rouva siirtyy Uuden Tien palvelukseen. Neuvottelut minun siirtymisestä heidän tilalleen niin Savon Piirin kuin k.o.seurakuntienkin määräaikaislähetiksi ovat käynnissä.  Otin tiedon ilolla vastaan. Varmuus asiasta tulee ajallaan.
Myös syksymmällä tulee varmaankin vastauksia vastaavasta tiedustelusta jonka SEKL on lähettänyt nuoruuden kotiseurakuntaani Luumäelle ja myös niihin seurakuntiin joissa olen ollut vakituisessa työsuhteessa, eli Ruokolahdelle, Sallaan ja Savonlinna-Sääminkiin.
Lähettisihteerini Anni ja Satu ovat junailemassa myös jotain uutta facebookiin "minun pääni menoksi" elikä
jonkinlaista faniklubia lähinnä nuorempia aikuisia ja miksei nuoriakin ajatellen.
Jahka ennätän niin kirjoittelen (olikohan se vähintään joka toinen kuukausi) kirjeitä rukous-ja lähettäjärenkaalle. Se tulee postitse tavan kirjeenä niille, joilla ei ole nettiyhteyksiä elikä yleensä vähän iäkkäämmille ihmisille.
Nyt lähden lenkille, kellokin on jo yli neljän iltapäivällä.
Heräsin muuten seitsemältä ja kävin vessassa ja sitten ajattelin, että yritämpä sinnitellä vielä jonkun aikaa petillä ja kuinka ollakaan heräsin vasta 11.10  . Harmitti kun meni kirkonmeiningit sivu suun
eli paremmin ohi korvien.

Rengasmatkailua ja vähän muutakin

Edellisestä palstan viljelystä on ehtinyt  kulua reilusti aikaa. Ryttykylästä kotiutuminen jäi kovin väliaikaiseksi.

Ehdin hätäisesti tavata veljeni Auliksen ja serkkuni pojan Tonin, saunomisreissu Tallisaareen jäi minulta, mutta pojat olivat saunoneet kunnolla ja uineetkin kolmasti.

Olin luvannut kuljettaa ja vieläpä elossa 300 rapua Parikkalasta Pekkalan koululle Rovaniemen Ylikemijokivarteen. Tein sen helteitten vuoksi ti-ke,välisenä yönä. Ravut oli pakattu viiteen pienempään hyvin rei-itettyyn pahvilaatikkoon, jotka sijoitin jäädytettyjen vesipurnukoitten lomaan isompiin  pahvilaatikoihin Skodan peräkonttiin. Kuljetus onnistui ja niinpä pääsin minäkin sivistämään itseäni rapujen syömisellä Matin jaVirpin häissä lauantaina, mutta eipä mennä asioitten edelle. Levättyäni perusteellisesti lähdin ajelemaan Kemijärven ja Sallan suuntaan tarkoituksena tavata ystäviä ja samalla hakea Anni Pitkäsen talvirenkaat ja vähän muutakin tavaraa jotka eivät olleet mahtuneet muuttoautoon.

Keskiviikkoiltana ehdin tavata entiset hyvät työtoverini nto. Ritva Uusitalon ja kirkkoherra Lasse Marjokorven Kemijärvellä. Yövyin Lasse ja Marikan kauniissa  ja viihtyisässä kodissa ja ehdimme muistella

menneitä hyviä aikoja. Lassen vaimon Marikan olinkin aikaisemmin tavannut vain  joskus pikaisesti.

Torstaina matka jatkui Sallaan, ensin jo eläkkeelle rajapäällikön hommista päässeen valmennettavani, yh:ssa

SM kultaa ja pronssia nuorten sarjoissa voittaneen ja parit Nuorten MM-kisatkin kiertäneen Juha Hämäläisen kotona. Sitten olivat vuorossa Juhan vanhemmat Matti ja Elli. Juttua ja yhteisiä muistoja riitti.

Iltapäivällä siirryin Sallan khra Antti Kettusen kotiin jossa yövyinkin. Antista oli aikoinaan tullut hyvän ystäväni

suntio Ville Rannikon vävy. Outi vaimo opettaa uskontoa yläasteella ja lukiossa. Outi, kuten siskot Päivi ja Eilakin  kuuluivat meidän parhaimpiin ystäviimme -70 luvulla Sallassa.

Perjantai aamun ohjelmaan kuului Skodan hinauskäynnistys, jonka jälkeen vanha tuttu Timo Kunnari Sallan Autotarvikkeessa vaihtoi minulle uuden akun, mutta testasi samalla laturin todeten sen hyväkuntoiseksi.

Timon sekä Maija  vaimon, samoin kuin muutaman puolitutun asiakkaankin kanssa "hypättiin Spedelingossa" ja muisteltiin muutakin seitsemänkymmentälukuun kuulunutta. Ehdin tavata myös Olli Arolan äidin, jo 93v

Tyynen hänen vuokra-asunnossaan. Hyvin Tyyne vielä tunsi minut. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi myös Veteraanitalossa majaillut entinen kerhopoikani ja mäkivalmennettavani Veli Kallunki ja tapasimpa myös

Velin siskonkin joka muisteli lämmöllä saaneensa pikkutyttönä minulta ensimmäiset kauniit punaiset huopakengät. Kallungin perhe, josta on jo kuollut isä ja toiseksi vanhin poika Kauko asuivat  kun muutimme

Sallaan -72 lähellä koulua ja myös pappilaa ja meidän kotiamme khran pappilan päädyssä. Hyvin usein nappasin kolme nuorinta Kallungin poikaa kyytiini kun lähdin milloin mihinkin autollani. Heille se oli tärkeää ja jopa terapiaa sillä vanhemmat olivat alkoholisoituneet. Valitettavasti ongelma on siirtynyt myös nuorempaan ikäpolveen. Perjantai iltana ajelin vielä Kotalan kylään etsimään Ovaskan Ahtin ja Riikan vanhempia ja löysinkin isä Tapion kauniista ok.talostaan. Vaimo oli kuollut muutamia vuosia sitten vaikean sairauden murtamana.  Olin usein -70 luvulla vieraillut heidän koulullaan ja myös vienyt sinne Amerikansuomalaisen ystäväni Kusti Materon, josta tuli Ahtin ja Riikan hyvä ystävä. Pe-la välisen yön nukuin Kelloseljässä 10v sitten leukemiaan kuolleen mäkihyppyvalmennettavani Jussi Tapion vanhempien Sakarin ja Mailan luona.

Lauantaina ajelin hyvissä ajoin takaisin hääpaikkaan Pekkalan koululle Rovaniemen Ylikemijokivarteen, mutta poikkesin etsimässä entistä Ovaskan Riikkaa jonka sukunimi oli avioliiton myötä muuttunut Askaksi

Vanhusten upouudesta palvelutalosta. Riikka ei ollut töissä. Kävin ottamassa valokuvan kodistamme pappilan päädyn yläkerrassa ja tapasin samalla saksalaista syntyperää olleen miellyttävän naispastorin.

Häävalmistelut olivat edenneet aikataulun mukaisesti. Isolla koulun pihalla oli pystyssä tarjoiluteltta jonka avoin laita oli koulun puolella.

Illan musiikkipainotteinen ohjelma hoideltiinkin ulko-oven edessä olleelta verannalta.

Hääväkeä alkoi kertyä ja niimpä mekin vaihdoimme juhlakamppeet päällemme. Virallisempi alkuosa tapahtui sisällä koulun juhlasalissa.

Matin ja minunkin hyvä ystävä veteraanihyppääjä Mikko Ahvenjärvi soitti upeasti häämarssin viulullaan. Sitten oli vuorossa Maistraatin edustaja joka selvisi tehtävästään sutjakasti. Kolmantena olin minä vuorossa.

Matti oli jo Slovenian kisaressun aikana pyytänyt minut häihinsä puhumaan. Alkajaisiksi kehoitin ensin hääväkeä istumaan ja sitten myös vihkiparia epäillen hieman vitsikkäästi, ettei Matti ehkä pysyisi tolpillaan

jos joutuisi seisomaan puheen ajan. Virpiä en epäillyt.

Puheeni alussa lauloin kitaran säestyksellä 1.Kor.13 luvun alusta tehdyn hengellisen biisin:" Vaikka minä voisin vuoret siirtää.."..  Viitaten samalla sulhasen haaveeseen oman hyppyrimäen rakentamisesta läheisen Kaihuan vaaran kupeeseen. Sen toteutuessa joutuisi siirtämään nimittäin melkoisesti vuortakin eli soraa.

Puheeni sisältönä oli mm.ajatuksia Walther Trobishin kirjoista: "Rakastin tyttöä", "Rakkaus on tunne joka on opittava" ja "Kanssasi naimisiin". Lopuksi luin myös loppuosan 1 Kor 13 luvun alkukappaleesta.

Ruokailun , vapaan  tutustumisjakson ja kahvin jälkeen alkoi musiikkiohjelma pihalla. Kapellimestari Jussi Niemi soitteli  hienosti Akselin ja Elinan häävalssin ja muitakin tanssikappaleita. Iltakahdeksalta astui kehiin

illan pääesiintyjä sulhaspoika Matin kilpakumppani itse maestro Matti Nykänen joka lauloi tunnin mittaisen settinsä ja esiintyi kaikin tavoin edukseen. Noin mäkikielellä sanottuna Nykänen veti täydet tuomaripisteet ja todella monet häävieraista jotka eivät olleet aikaisemmin Mattia livenä tavanneet kävivätkin kädestä pitäen kiittelemässä häntä.

Myöhemmin illalla kokin apulainen Sami savusti siikaa ja paistoi lättyjä joitten ohella syötiin myös rapuja.

Yövyin vielä Pekkalan koululla ja vasta myöhemmin sunnuntai-iltana ajelin seuraavaan kohteeseen elikä

Haapavedelle. Maanantaina vaakitsimme Jannen ja Vellun kanssa kaksi vuotta sitten aloittamamme peruskunnostetun ja suurennetun hyppyrimäen ( -93 poikien talkoilla rakentamasta K25 mäestä tuli K35)

alastulorinteen puuosan, notkonkaarteineen. Maan valumisesta johtuen kaupungin keskustan puoleinen laita on paininut ja tarvitsee oikaisemista. Suunnitelmana on suorittaa melko laajamittainen maanvaihto-operaatio suodatinkankaineen ja salaojituksineen kunhan saadaan ELY:ltä lopullinen viranomaispäätös.

Haapavedeltä rengasmatka jatkui Kokkolaan, jossa SVM:n (Suomen Veteraanimäkihyppääjät r.y.)presidentti Erkki Ahtiainen huolimatta muuttokiireistään piti minulle hienon sightseeing kaupunkiesiyttelyn, Varsinkin upea ja historiallisesti kiinnostava vanha puu-Kokkola sekä minut lajuudellaan, siisteydellään ja monipuolisuudellaan positiivisesti yllättänyt Ekin Kokkola Camping tekivät  vaikutuksen. Ensi vuonnahan Kokkolassa on asuntomessut jotka toteutetaan aivan Camping alueen kupeessa.

Illan suussa ajelin ystäväni veter.mäkihyppääjä Tapio Kuuselan luokse Ilmajoelle poiketen mennessä vielä

katsomassa Lapuan Simpsiovuoren hyvässä vauhdissa olevaa hyppyrimäen trakennusprojektia.

Eilisiltana menimme kaksistaan mäelle "kökkään", eli rakennustalkoisiin, joitten jälkeen vein Tapion kotiinsa ja seikkailin ajamalla yötä myöten tänne tyttären perheen luokse Jyväskylään.

Vaihteeksi Ryttylässä Lähettipäivillä.

Ensimmäinen päivä on illassa "ORJA VAI YSTÄVÄ" aiheen merkeissä Ryttylässä Kansanlähetyksen järjestämillä lähettipäivillä. Alussa tuntui kuin meikäläisellä olisi ollut vähän "pallo hukassa", kun seitsemän kymmenen hengen porukka eri kolkilta maapalloa kotimaan lomilleen tullutta lähetystyöntekijää aloitteli yhdessä oloa. Tapahtuma alkoi jumalanpalveluksella kolmelta. Sitten oli mukavasti junailtua tutustumista pikkuryhmissä, jotka vaihtuivat pikkuhiljaa.Illan viimeisenä ohjelmana oli että 3-4h rymissä rukoiltiin omien
työkenttiemme ja myös henk.kohtaisten aiheitten puolesta. Välillä oli yhteislauluja ja rukousaiheita jaettiin lisää. Illan päätteeksi olivat saunavuorot. Olin hieman hidas saunaan lähdössä jota edesauttoi että kämppääni ilmestyi lähetyslentoyhtiössä Kenian Nairobissa 15v työskennellyt nuorekas (ehkä 45v) mies.
Taivas oli uhkaavan mustien ukkospilvien synkistämä kun kävelin 250m matkan saunalle. Tein pikasaunomisen ajatellen selviäväni ennen sadetta, mutta se jäi haaveeksi. Taisin kastua paluumatkalla perusteellisemmin kuin saunan suihkussa.
Aamupäivällä kävimme Pitkäsen Annin työpaikkaseurakunnan Joutjärven kirkossa jumalanpalveluksessa.
Siellä olikin menossa Helsingin Raamattukoulun perinteiset Elojuhlat. Tuttu rovasti ;varsinaisen elämäntyönsä
Jerusalemissa Suomen Lähetysseuran lähettinä tehnyt Risto Santala saarnasi todella koskettavasti.
Puheessaan hän kertoi myös kuinka oli tullut uskoon ja saanut lähetyskutsun kuunnellessaa jossain H:gin kirkossa vanhaa lähetyssaarnaajaa. Tekstinlukijana ja yhtenä ehtoollisavustajan toimi Raamattukoulun nykyinen toimitusjohtaja entinen opiskelukaverini Marja Heimala -..............
Minulle tilaisuudessa oli nostalgiaa, sillä 47v sitten olin 17-18v ikäisenä osallistunut suureen opiskelijoitten lähetyskokoukseen samassa kirkossa. Kokouksen lopussa oli pyydetty niitä jotka halusivat laittaa koko elämänsä likoon ja Jumalan käyttöön vaikka lähetyskentälle lähtien tulemaan eteen kirkon alttarille. Takametsien miehenä jäin porukan hännille. Meitä lienee ollut nelisen sataa jotka polvistuimme työhön siunattavaksi. Me viimeiset polvistuimme kauas keskikäytävälle .
Varsinaisen elämäntyöni tein kotimaassa nuorten parissa. Tosin viimeisten lähes 25v aikana tuli tehtyä
työtä myös entisen Itä-Blokin  alueella lähinnä loma-aikoina. Nyt jo viisi vuotta eläkkeellä olleena olen  syyskuussa lähdössä "koettamaan kepillä jäätä" Etelä-Siperiaan Minusinskin ja Karatusan alueelle (5500 km itään Suomesta)  entisten srk.nuorteni  Joose ja Johanna Pitkästen avuksi.
Illalla tilaisuuksien jälkeen juttelimme näistä tulevaisuuden työkuvioista SEKLin koti- ja ulkomaantyön koordinaattorin pastori Tapani Kaitaisen kanssa. Tapani on myös syyskuun lopulla lähdössä Venäjälle tutustumaan SEKLin/Inkerin kirkon työalueisiin. Tapani yrittää saada myös SEKLin johtoryhmän vetäjiin kuuluvan Arto Hukarin mukaansa  Venäjälle.

Hollolan Laharessa....

Perjantaina karistelin jaloistani Savonmaan pölyt ja ajelin "Vasten auringon siltaa....." Lahteen.
Anni Pitkäsen asunto löytyi helposti läheltä R-asemaa. Roudasimme kyydissäni olleet muuttotavarat nopeasti sisälle ja hissillä 3.kerrokseen. Vein vielä Mutrun Leeville mäkisukset ja jäin heille yöksi. Aamulla ajelin Herttoniemeen, jossa hyppäsin kesän ensimmäiset hypyt muovilta. Kavereina olivat Niemen Taneli. Kuisman Aarne, Salinin Jari, Kokkosen Antti ja pari hyvin hypännyttä junnua. Omissa hypyissäni ei ollut paljoa lastenlapsille kerrottavaa, mutta neljästi tulin mäen alas ja kiipesin portaat ylös.
Sitten hain Erosen Satun Hakaniemen torin kangaskaupasta ja ajoimme Annin luo Lahteen palaveeraamaan
heidän toimenkuvastaan minun Siperiantyöni lähettisihteereinä.Ensi hätään syötiin Annin lihapullat ja perunat höysteineen.
Teimme pientä sightseeingiä; yksi myynnissä oleva mummonmökki,maauimala ja hyppyrimäet. Sitten ajettiin Vesijärven satamaan "kahville" ja sieltä Joutjärvelle uimaan.
Satu piti mulle lisäkurssia netin käytössä ja pääsin selailemaan hänen sarjakuvablogejaan. Tytöt ovat jo nukkumassa kamarin puiolella ja minä vielä tässä olohuoneen lattialla kirjoittelen.
Huomenna on tarkoitus mennä Joutjärven kirkkoon. Siellä on menossa H:gin Raamattukoulun Elopäivät.
Iltapäivällä siirryn sitten Ryttylään SEKLin lähettipäiville.

Jyrinää,salamointia ja rytinää

Jos edellisessä blogissa oli kylätie hiljainen, niin voi sanoa, että se oli todellakin tyyntä myrskyn edellä.
Siihen hiljaisempaan jaksoon laskeutumiseen antoi pehmeyttä velimies Ilmarin ja hänen vaimonsa Saimin

50v häämatka Savonlinnaan. Kävimme yhdessä katsomassa Putkinotkomusikaalia, joka oli upea ja myöhemmin lauantai-iltana saunoimme Tallisaaressa. Metsämarssin jälkeen katsellessamme saaren rakennuksia Ilmari sanoi, että olisi ehkä hyvä kaataa suurimpia petäjiä läheltä rakennuksia, siltä varalta,että sattuu paha ukkosmyrsky.  Parin viikon sisällä on koettu ensin se Astamyrsky ja eilisiltana Veeramyrsky jotka ovat tehneet pahaa jälkeä eri puolilla Suomea ja myöskin Savonlinnan seudulla.
Saimi kävi nyt ensi kertaa saaressa. Häissäni hänkin oli ollut vajaan  kilometrin päässä morsiamen kotipaikalla 1968 kesänä . Ilmari oli vajaa 30v.sitten kaatamassa ok.talomme rakennuspuita samassa saaressa kevättalvella 1982 . Imppu on edelleenkin torhakassa kunnossa 75 vuotiaana ja hoitelee poikansa Antin isännöimiä kotitilan metsiä Luumäellä, ja tekee myös milloin kenenkin tuttavan taloremontteja niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Imppu on ollut myös useamman kerran Martin ja minun mukana Veteraanien MM mäki- ja yh:n
kisareissuilla Keski-Euroopassa. Kuvassa "nuoripari" nojailee
tyylikkääseen Tallisaaren ja samalla koko Euroopan parhaaseen savusaunaan.
Täsmälleen viikkoa myöhemmin roikuin ystäväni Jyri Pitkäsen ja hänen tyttöystävänsä Niinan kanssa vastahankitun torikuvausteltan nurkissa kun Astamyrsky riepotti Savonlinnan toria. Myrsky iski heti Pyhän Olavin päivän ilotulituksen päätyttyä. Ankaran tuulen lisäksi "tuli vettä kuin aisaa".

Maanantaina soutelin katsomaan miltä näytti saaressa.
Kolme suurta petäjää oli nurin. Viereinen kuva on saunarannasta. Myrsky oli tullut kaakosta ja siksi saunarakennus säästyi, mutta koko rantapenkka oli noussut kaatuneen petäjän juuriston mukana ylös.Korjasin laiturin pätkän turvaan. Tein melkoisesti lapiohommia ja sitten sahasin noin puolimetriä paksun puun juuresta poikki jolloin juurakko kaatui takaisin paikalleen.
Toinen suuri puu oli rysähtänyt vielä keskentekoisen Teivaisen perheen kesämökin päälle. Latvasta oli katkennut n 3 metriä.
Karsin ja pätkin rungon räystäälle saakka 4,5 ja 5metrisiksi.
Katolle jääneen rungon karsin ja pätkin polttopuiksi.
Onneksi vain ylin lauta harjalla oli murtunut ja kattohuovassa oli vain yksi reikä ja sekin harjalla.

Kolmas saman suuruinen puu oli kaatunut  saman kesämökin taakse.

Kesämökin omistajat Riikka ja Janne olivat Astamyrskyn aikana

14v. häämatkalla Barcelonassa, jossa kävivät myös EM-kisojen  katsomassa päätöspäivänä sunnuntaina. Olin laitellut väliaikatietoja heille tekstiviesteinä. Eilen he olivat saaressa, lastensa kanssa, mutta kun ukonilma alkoi nousta he tulivat Viuhonmäkeen. Juuri siihen missä heidän autonsa oli ollut parkissa oli kaatunut kaksi petäjää ja saaressakin  Turusen perheen aitan nurkalla oli osittain konkelossa iso petäjä. Janne kaatoi sen. Annoin ohjeita ja vedätin parilla kuormaliinalla että puu mahtui kaatumaan. Oksat hieman rutistivat Puuceen kattopeltejä.

Lomalaisten saunoessa ja uidessa halkaisin ja kuorin m-sahalla 3m pituisen tyvipölkyn saunarannassa. Puolikkaista tulee kesämökin verannan eteen jyhkeät rappuset. "Loppu hyvin-Kaikki hyvin" . Janne fiilistelee lasten kanssa kanootilla peilityynellä Suurjärvellä. Riikka soutaa ja minä yritän tallentaa tunnelmaa kännykkäkamerallani.Pikku Skodani on täyteen ahdettu Anni Pitkäsen muuttotavaroitten loppuja.Vien ne Lahteen jossa Anni aloittelee työtään Joutjärven srk:n lähetyssihteerinä. Hain ne kun palasin Kuopiosta, jossa kävin katsomassa Kaisan ja Antin havittelemaa paritalon puolikasta . He ovat laittaneet myyntiin aivan keskustassa Hallikadulla sijaitsevan kerrostalokolmionsa. Paritalon puolikkaassa on 88 neliötä ja sen lisäksi 25 neliön pihasauna takkatupineen ja varastoineen. Hinta kyllä pyörrytti minua, mutta Kuopiossa on tunnetusti asunnot hinnoissaan jos ne on hyvällä paikalla ja sitä on tuo talonpuolikas. Talo on rakennettu hirrestä jo 1920, mutta peruskorjattu -82 ja vielä pintaremontti joskus viisi vuotta sitten.Mulla oli mäkihyppyvarusteetkin mukana ja kävinkin tiistaiaamuna katsomassa huippumäkimiesten harjoituksia K129 mäessä. Voitelin jopa omat sukseni, kun kuulin, että K64 mäessä olisi ollut junnujen treenit iltapäivällä, mutta kun tuuleskeli melkoisesti lähdin ajelemaan kotia päin. Tulomatkalla poikkesin vielä Valtteri Flankkumäen kakkostalon työmaalla, josta olin lähtenyt toukokuussa Siperian reissulle,Hyvin oli työt edistyneet. Laatat oli valettu ja kattotuoleja asenneltu. Pääsin itsekin nostamaan ja osallistumaan neljän kattotuolin asentamiseen.Tunnelma oli haikea kun lähdin Leenan ja Valtterin kotoa. Luultavasti emme tapaa ennen Siperiaan lähtemistäni.Su-ti.osallistun SEKLin lähettipäiville Ryttylässä. Sitten minulla on mäkihyppykaverini Matti Saaren ja hänen Virpinsä häät Rovaniemen Yläkemijokivarressa. Paluumatkalla aion poiketa Haapavedellä Jannen ja Vellun mäkiprojektia katsomassa sekä vielä hujauttaa tapaamaan Kuuselan Tapiota Ilmajoelle ja samalla katsastaa millä mallilla on Lapuan hyppyrimäkiprojekti. Sieltä palattuani jatkan puuhastelua saaressa ja jos löydän jostain puhtia niin aloita myös kohennella tätä .83 valmistunutta lautarakenteista ok.taloani ja samalla  yritän pakkailla jotain tavaraa 2-3kk Siperian komennuksen varalle.

Rakas tyttäreni Riikka tähyää kaislikon läpi kohti parkkipaikkaa suunnistavaa kanoottiporukkaa.Toivottavasti ei tule enää uusia ukkosmyrskyjä.

Hellettä ja hiljaisuutta...

Lisää kuvateksti

"Hiljainen on kylätie...." lauletaan jossain tutussa suomalaisessa iskelmässä.
Sen pitemmälle en tähän hätään muista noita sanoja, mutta tunnelma itselläni ja täällä kotona Viuhonmäessä  on nyt juuri kuin tuossa laulussa.
Koko keskikesä oli ollut melkoista melskettä ja meteliäkin, kun seitsemän lastenlasta vietti vanhempineen kesäänsä täällä Savonlinnassa. Lasten perheet lähtivät tahoilleen jo ennen viikonloppua.
Onneksi  ja aivan kuin pehmeäksi laskuksi hiljaisempaan loppukesään veljeni Ilmari tuli Saiminsa kanssa viikonloppuna 50v häämatkallaan katsomaan  Putkinotko musikaalia. Heidän ohjelmaansa sisältyi laivamatka satamasta Putkinotkoon ja takaisin. Itse menin autolla ja yhdessä nautiskeltiin upeasta esityksestä. Hyvin selvisi Juutas ruisjauhosäkkinsä kantamisesta. Myöhemmin lauantaina soudettiin Tallisaareen saunomaan.
Saimin lisäillessä puita saunan uuniin suoritimme lähes 30v pitkän tauon jälkeen metsänkatselmusmarssin saaren itäpuoliskolla. Lauantaina oli pitkien helteitten jälkeen poikkeuksellisen viileätä, vain jotain +13 astetta. Yöksi  tulimme Viuhonmäkeen ja kun sunnuntaille oli taas luvassa hellettä "nuoripari" lähti jo varhain ajelemaan takaisin Luumäelle suunnitelmana käydä Simpeleen kirkossa jumalanpalveluksessa.
Sunnuntaina hankkiuduin itsekin  kirkkoon kun oli vähän sovittu asiasta Joosen kanssa (heitä ei kuitenkaan näkynyt kirkossa). Siellä oli seiskaleirin konfirmaatiojumalanpalvelus. Leirin vetäjä, joka toimi liturgina ja taisi saarnatakin, oli tuttu oppilaitostyöstä vuosien ajan vastannut naispastori (nimi hukassa..-emmentaliako??....). Myös toinen leirin vetäjistä oli tuttu nuorimies kaksi vuotta teologiaa opiskellut Ville, joka oli ehtinyt olla mukana srk.nuorissa kun olin viimeistä vuotta töissä 2005. Tuntui melkeimpä nostalgiselta osallistua  riparikonfirmaatiojumikseen. Olin kyllä ollut Leevi Mutrun rippijuhlissa KL-päivien aikana, mutten ehtinyt silloin kirkkoon, niin ja olinhan joskus aikaisemmin keväällä ollut Kumpulaisen Antonin konfirmaatiossa ja rippijuhlissa.
 Kirkko oli täynnä "kuin Turusen pyssy" , joten nousin parvelle ja istuin urkujen vierellä, jossa olikin yllättävän paljon tilaa. Kanttori hoiti hommaansa isosten kanssa musisoiden sähköuruilla kirkon etuosassa. Parin metrin päässä minusta istui rakastuneen oloinen nuori pari, jotka hymyili minulle. Kaunis ja jotenkin tutun oloinen tyttö lauloi virsiä niin upeasti, että ajattelin kiittää häntä jumiksen lopussa. Teinkin sen, mutta sitä ennen hän ehti esitellä itsensä ja sulhasensa. Hän oli hyvän ystäväni kuuluisan kapellimestari Kalervo Kulmalan nuorin
tytär ja kertoi laulavansa Savonlinnan Oopperajuhlien kuorossa ( Ties monettako kertaa . Isä Kallusta oli
juuri ollut juttu paikallislehdessä, jossa kerrottiin, että hän soitteli Oopperajuhlaorkesterissa käyrätorvea nyt 38. kertaa peräkkäin) Tutustuimme Kalervo Kulmalan kanssa H:gin Raamattukoulussa. Kallu taisi opiskella
siellä vain yhden vuoden siirtyen sitten Sibeliusakatemiaan.
Jatkoin kirkosta Pihlajaniemen Särkikujalle, jossa oli melkoinen hässäkkä menossa.Perhe Pitkäsen lähtö Siperiaan kesäloman jälkeen oli vain muutaman tunnin päässä. Aluksi luulin ettei ketään ole kotona vaikka ovi olikin auki. Kirjoittelin kuittausta vieraskirjaan kun yläkerrasta alkoi kuulua kopinaa. Johanna tuli sieltä Selma kainalossaan. Joose oli käymässä kaupassa Hiljan ja Saiman kanssa ja kohta he palasivatkin. Sitten tulivat
ukki Jussi Pitkänen Sirpa mummin kanssa sekä Jyri ja Juhokin. Vain Kemijärvellä viimeisiä työviikkojaan

Lisää kuvateksti

nuorisotyössä tekevä Anni puuttui. Anni on muuttamassa Lahteen ja aloittaa siellä Joutjärven srk:n lähetyssihteerinä kait jo elokuussa. Anni ja toinen hyvä ystäväni ja entinen srk.nuoreni, kuten Annikin,
Satu Eronen ovat lupautuneet lähettisihteereikseni Siperiaprojektiin.
Jos sallitaan sekaan hieman huumoria, niin on sanottava, että tuossa sihteerikköasiassa olen nyt ikäänkuin urani huipulla. Kun olin vielä "leipätyössäni" ja silloin tällöin unohtelin milloin mitäkin sanoin työkavereilleni, että kaiken sujumiseksi moitteettomasti minulla pitäisi olla kolme "muodollisesti pätevää" sihteerikköä. Yksi toimistolla, yksi kotona ja yksi joka kulkisi työhommissa mukana.
No nyt minulla on nämä Anni ja Satu lähettisihteereinä ja olen heistä todella kiitollinen tulevassa tehtävässä. Kiitollinen olen heistä kuten myös monesta muustakin entisestä srk.nuorestani, jotka kaikin voimin lahjakkuutensa likoon laittaen ja myös rukouksin tukivat minua nuorisotyötä tehdessäni viimeisinä työvuosinani. Toivon että mahdollisimman moni  myös tuon ajan nuorista löytäisivät tien lähettäjärenkaaseeni, johon toivotan tervetulleeksi jokaisen asiasta kiinnostuneen.
Minulla ei ole nyt ketään avustajaa tämän tietokoneen kanssa ja niinpä tuo P-Michiganin suomalaisalueelta
pari vuotta sitten otettu kuva "Jussin tieltä", jonka onnistuin poimimaan kuvagalleriastani joutuu jäämään ilman sen parempaa asettelua keskelle tekstiä. (Pikku korjaus edelliseen. Onnistuinkin tekemään jotain kun kokeilin ja niimpä poimin vielä tuonne alkuun yhden kuvan)

Kuluneella viikolla en ole saanut paljoakaan näkyvää aikaiseksi.Lähinnä olen seurannut Yleisurheilun EM-kisoja telkkarista. Yhtenä päivänä kävin hinaamassa Jyrin Volkkari Poloineen, jonka syyläri sanoi sopimuksensa irti. Seuraavana päivänä hain käytetyn syylärin Itä-Osasta ja asensin sen myös paikoilleen. Toivottavasti Polo taas palvelee omistajaansa kuten ennen tuota pikku remonttia.
Tallisaaressa pistäydyin pari kertaa sommittelemassa kesämökin oven karmilankkuja karapuineen paikoilleen.
ja samalla uimassa. Eilen keräsin (hiki päässä)  yhden puskan punaisia viinimarjoja ja laitoin pakastimeen. Toinen harsoilla suojattu  puska on keräämättä. Taivaan linnut olivat ehtineet hoidella pihan toisella laidalla kaksi puskaa  tyhjiksi. Mustat viinimarjatkin alkavat olla kerättävässä kunnossa, mutta niitä ei kuivasta kesästä johtuen näytä tulevan  paljoa.Karviaiset eivät vielä ole kypsiä.
Koko puutarha ja tämä melko kookas tontti, kuten myös 1983 valmistunut lautarakenteinen ok.talo ovat viime vuosina olleet melko heikolla hoidolla. "Isännällä" on ollut kovin monta rautaa tulessa milloin missäkin päin maailmaa ja silloin harvoin kun olen kotiin ehtinyt ei puhtia ole oikein löytynyt kotihommiin.
Tyttäret ovat jo vuosien ajan patistelleet minua myymään tämän talon, mutta siihenkään ei ole löytynyt "eväitä".  Varsinaisille vuokramarkkinoillekaan en ole tätä laittanut, mutta muutama vuokralaisperhe on täällä viime vuosina muutaman kuukauden asustanut.Vävy-Janne isoveli Arska on hoidellut talkkarin hommia
aina kun olen ollut pitempään reissussa.

..JATKOA EDELLISEEN...

Unohdin laittaa "varsinaisen" asian, mutta teen sen nyt.
Elispäivänä sain Ryttylästä postia. SEKLin Idäntyön ( ja oliko myös kotimaisen ja myös muunkin ulkomaantyön) koordinaattori Tapani Kaitainen oli saanut valmiiksi A4:sta taitettavan esitteen, jonka aiheena on minun Siperian työhön lähtemiseni. Otsakkeena: SIPERIAAN OPETTAMAAN JA OPPIMAAN.
Itse olisin muotoillut otsakkeen toisinpäin, elikä oppimaan ja opettamaan, sillä kyllä erikoisesti pahasti ruosteessa oleva ja muutenkin vaatimaton venäjänkielen taitoni on melkoinen este opettamisessa.
No etusivulla on on minusta komea rintakuva. Esitteen tekstikin on hyvin asiaa selventävä. Kolmannella sivulla on Oiva Jaakkolan minusta ottama kuva viime kevättalven Malvalehdon kisoista Ounasvaaran HS-100 mäestä. (Oivan kuvatekstinä oli "rohkeaa etunojaa Ounasvaaran betonissa".

Mielestäni  kuitenkin parasta koko esitteessä on Anni Pitkäsen ja Satu Erosen nimet yhteystietoineen. He ovat lupautuneet minun lähettäjäsihteereikseni ja heihin laitan melkoisesti uskallustani. Esirukousta ja kaikenlaista tukeahan tässä tarvitaan. SEKL on lähettänyt k.o. esitteen ja sen mukana kirjeen neljään seurakuntaan kysyen niitä minun lähettäjäseurakunnikseni. Luumäki on nuoruusajan kotiseurakuntani ja Ruokolahti, Salla, ja Sln-Sääminki työpaikkojani.

Oikealla olevassa kuvassa neljä uskovaa sisarusta ystävänsä kanssa (jostain Pohjanmaalta)jonottavat ehtoolliselle pääsyä SEKLin kesäjuhlissa. Tällaisissa upeissa, uskonsa rohkeasti tunnustavissa   nuorissa on myös lähetystyön tulevaisuus.

Tietenkin kaiken takana on meidän uskomme alkaja ja täyttäjä Vapahtajamme Jeesus Kristus.