Kohti uusia seikkailuja vaihteeksi kotimaassa

"Maailman sinisin taivas- Maailman puhtaimmat veet..." 
 Hienolta tuntuu olla taas kotisuomessa, vaikka olo onkin nyt hieman ettenkö sanoisi koditon, vaikka onhan minulla kolme ihanaa tytärtä rakkaine vävyineen ja seitsemän pappaa aina odottavaa lastenlasta (kahdeksatta; Kaisan ja Antin esikoista odotetaan joulukuun puolivälin paikkeilla). Viuhonmäen ok.talo on vuokrattu ensi syyskuuhun entiselle työtoverille Niinalle ja hänen pikkupojalleen.
Purin Ivecosta kaiken ylimääräisen ja kävin sunnuntaina palauttamassa auton veljelleni Martille Taavettiin.
Pitkältä Siperian reissulta tulimme Suomen puolelle joskus myöhään torst.iltana. Laurin piti mennä junalla LPR:sta pääkaupunkiseudulle, mutta olimme myöhässä ja niimpä ajoimme vielä kolmistaan Savonlinnaan Joosen kotipihaan Pihlajaniemen Särkikujalle. Jäin jatkamaan unia  Ivecoon, mutta pojat ottivat jo "ilon irti"
mukavuuksista nukkuen talossa. Kait kolme-neljä tuntia myöhemmin purimme Joosen ja Jyrin tavarat autosta ja ajelimme Laurin kanssa Lahden R-asemalle. - Haikealta tuntui erota hyvästä työkaverista Laurista, samoinkuin hieman aikaisemmin Jyristäkin, joka oli yöllä kirjoittanut minulle lämminhenkisen kutsun tulla lämpimiiin sisätiloihin nukkumaan. Taisin lukea tekstarin vasta herättyäni eikä minulla ollut kylmä kahden makuupussin sisällä. Nukkumaan käymis- ja ylösnousemishetket olivat kylmiä niin Karatusassa kuin Särkikujallakin aamulla herätessä. Pakkasta oli toistakymmentä astetta ja muutaman kerran oli ollut samanlaisia lukemia Karatusassakin.
Meillä oli kolmistaan ollut paluumatkan aikana monet hyvät keskustelu- ja musiikin kuuntelu-, sekä lauleskeluhetket.  Erikoisesti Laurin kanssa oli hoilattu tuota sinisestä taivaasta ja puhtaista vesistä kertovaa biisiä, kuin  muutakin suomalaista ns.kevyttä musiikkia virsien ja hengellisten laulujen ohella.
Jostain syystä lauleskelin usein , mitä nyt muistin sanoja Fredin -60 luvun loppupuolen biisistä " Kun kolmatta linjaa takaisin taas kuljen ja rahaa on kyllä takaan sen..."  Kertoilin pojille ajoista jolloin H:gin raamattukoulun oppilaina muutaman kaverin kanssa asuimme syyskauden koulun oppilasasuntolassa eli Internaatissa Eläintarhanhuvila 8 . Jos sattui olemaan rahaa mentiin koululle  raitsikalla, joka kiersi noitten 1-4 Linjojen kautta. Rahaton vaihtoehto oli mennä kävellen Töölönlahden rantatietä pitkin.
Koulupäivinä saimme syödä lämpimän aterian jonka valmisti koulun ehtoisa Annikki-emäntä, jolla riitti sydäntä ja kärsivällisyyttä meitä rahattomia maalaispoikia kohtaan ( ruokailut merkittiin vihkoon ja maksettiin jos jaksettiin). Viikonloppuisin nähtiin nälkää tai kerättiin killingit yhteen ja lähetettiin joku porukasta ostamaan R-asemalta pari teelippua ja pätkä ranskanleipää , jotta saatiin "juhlat pystyyn".
Mutta sellaistahan se on ollut kautta aikojen köyhien opiskelijoitten kohdalla.
Eilen huomasin, että olin tiedonkulkumotissa. Viimeisimmät Elisan laskut olivat jääneet maksamatta ja niimpä
sekä kännykkä, että tämän koneen mokkula olivat poissa pelistä. Kävin hoitelemassa maksut ja soitin Jannen
kännykällä Elisaan.josta sanottiin, että huomenna homma toimii. - Niin näyttää olevan tämän aparaatin osalla, mutta kännykkä on edelleen mykkä.
Vielä muutama sana Siperiasta kotiutumismatkasta. Olimme lähteneet lauantaina 20.11. joskus kolmen maissa iltapäivällä. Ensimmäisen vrk:n ajoimme lähes jatkuvassa lumipyryssä, sitten kelit tasaantuivat, kunnes
viimeisellä etapilla Moskovan lähistöltä Pietariin näimme "vuosisadan" pahimman liikennekaaoksen.
Nishni Novgorodin ja Moskovan välillä ollut vesisade muuttui räntä/lumisateeksi. Näimme kymmeniä ojaanajautuneita ja kolaroituja autoja sekä pitkästi toistasataa kilometriä pitkän rekkajonon itäänmenevällä kaistalla. Itsekin jouduimme seisomaan jonossa  jonkun tunnin ilman mitään infoa tilanteesta.
Meillä oli ihmeellinen varjelus matkassa. Selvisimme ilman ongelmia.
Miinan luona tehty varhaisaamun vierailu keskiviikkona muutti ajorytmiämme. Pojat joutuivat heräämään
ennen aikojaan. Tulimme Miinalle 06.00 ja lähdimme 10.00. Normaalisti olimme ajaneet puolille öin. Lauri
viimeisenä ja minä taas olin aloittanut varhain aamuyöllä 03-04 paikkeilla ja samoin tein myös torstaiaamunakin noin 60-70 km Moskovasta länteen sijainnelta yöpaikaltamme. Pojat olivat ke.iltana lopettaneet "ennen aikojaan" jo iltakymmeneltä, minun torkkuessa jatketun ohjaamon takaosassa ja niimpä
pahimman kelin alkaessa olimme vielä vesisadevyöhykkeellä. Kiitos Taivaan Isälle, kuin myös meitä rukouksin muistaneille.
Ohjelmassani on siis tänään ajo Kuopioon. Ehkä poikkean Savonlinnassa hakemassa pitkän päällystakin
lauantaina Mikkelissä pidettäviä urheilukaverini Taisto Tolvasen hautajaisia varten. Toinen mikkelin seudun
veteraanimäkimies ristiinalainen Kari Pesonen on koonnut veteraanihyppääjäkavereita arkunkantajiksi.
Kuopiossa Kaisa ja Antti muuttavat huomenna keskustan kerrostaloasunnostaan jonkun kilometrin koilliseen
paritalon puolikkaaseen ja haluan olla heitä auttamassa. Kaisa on myös viimeisillään esikoisen laskettuaika taisi olla 20.12.    Tulevaan viikonloppuun alkujaan suunniteltu reissu Taivalkoskelle taitaa jäädä kokonaan
pois noitten hautajaisten vuoksi.  Yritän päästä kuitenkin hyppäämisen makuun lumella vaikkapa Siilinjärvellä.
Myös Jyväskylä on ohjelmassani . Vanhin tytär Tiina perheineen ( Kari Turunen ja pojat Eero 14,Aapo 11, Lauri 7 ja pahnanpohjimmainen Inkeritytär puolitoistavuotta) odottavat minua kotiinsa.
Sitten on muutanma srk.vierailu, joista Pieksämäki ja Savonlinnan SEKLin joulujuhla ovat ainankin lukkoonlyötyjä.  Joroisten vierailua sorvataan tammikuulle ja Sallaan pitää soitella.
Yhteyttä pitää ottaa myös Haapavedelle Haukipuron veljeksiin heidän mäkiprojektinsa loppuvaihetta (alamäen notkon maanvaihto-operaatio) ajatellen.

Reissu takana ja jotenkin tyhjä olo sisimmässä...

Matka Minusinskista Suomeen sujui melko hyvin viimeistä etappia lukuunottamatta, jolloin Moskova-Pietari välillä vesisateen muuttuminen räntä- ja lumisateeksi aiheutti toista sataa kilometriä pitkät itäänpäin ajavien rekkojen  pysähtyneet jonot . Näimme toistakymmentä pahaa ulosajoa sekä lukuisa kolareita. Itsekin jouduimme jonottamaan tuntikausia jumiutuneen liikenteen avautumista.
Lähdimme Minusinskista lauantaina noin kolmen maissa. Ensimmäisen vuorokauden  ajoimme  lähes jatkuvassa lumipyryssä. Ajovuorot menivät kuten menomatkallakin. Pysähdyimme puoliyön maissa nukkumaan. Sitä ennen minä olin jo torkkunut ohjaamon jatkona olevassa punaisessa sviitissäni. Poikien jatkaessa uniaan tavaratilassa minä aloitin ajamisen. kolmen maissa.  Jyri heräili yleensä 9-10 maissa ja Lauri puolilta päivin. Pojat jatkoivat siitä mihin minä lopetin ja yleensä Lauri ajoi viimeisen osuuden ennen puoltayötä.
Keskiviikkoaamuna poikkesimme Nishni Novgorodissa Miinan luona aamukahvilla, -teellä ja lihasopalla , mutta ennenkaikkea virkistymässä yhteisestä uskosta ja Miinan sydämellisestä ystävällisyydestä ja huolenpidosta.  Pääsimme myös suihkuun ja Jyri ehti päivittää kompjuuteriaankin.
To-pe välisenä yönä saavuimme Joosen kotiin Savonlinnan Särkikujalle, jonne veimme myös Joosen kesämökkisaareensa ostamat kamiinan savupiipuineen. Pojat nukkuivat talossa ja minä edelleen Ivecossa.
Vein Laurin rinkkoineen ja laukkuineen Lahden rautatieasemalle. Tuntui haikealta jättää läheiseksi tullut
veli ja huippuhyvä rakennuskaveri. Samaa olimme kokeneet jo Särkikujalta lähtiessämme, jonne jatimme Jyrin pohtimaan haavalmistelujaan
Meillä oli paluumatkallamme monet hyvät ja syvällisetkin juttutuokiot sekä kotimaastamme, niin taivaallisesta kuin tästä ajallisestakin muistuttaneet laulu- ja musiikin kuunteluhetket. Lauletuimpia biiseja noista ajallisista lienee olleet  Kun kolmatta linjaa takaisin taas kuljen... ja Maailman sinisin taivas, maailman puhtaimmat veet.. seka Elo taa juoksuhaudoissa on...
Varhaisaamun ajovuorollani vesailin ulkomuistista tutuimpia virsiä ja hengellisiä lauluja.Lauleskeltiin niita yhdessakin.
Ennen Siperiaan lähtöämme saimme Jooselta pyynnön rahdata mukanamme kaikenlaista suomenkielistä
kirjallisuutta myös heitä ajatellen. Noinkin lyhyella  kahden kuukauden reissulla tajusi  sen kotimaisen kulttuurin puutostaudin jota ulkomailla asuva joutuu kokemaan.
Laurista joka joutui eniten olemaan   kanssani huomasin hyvin inhimillisen tarpeen saada  my;s aivan omaa aikaa. Mielell''n Lauri  poikkesikin milloin Minusinskiss', milloin Abakanissa lepuuttamassa hermojaan,
kovan ruumiillisen tyon lomassa ja myos vahan kauempana tallaisesta vanhasta karmusta.
Elavana tuli mieleeni jo elakkeella olevan entisen opiskelutoverini SEKLin idantyokoordinaattorin Pentti Heinilan sanat ennen ensimmaista pitempaa , siis kuukauden idantyoreissua Seppo Makiarvelan kanssa.
Pentti sanoi, etta nostaa hattuaan korkealle sille joka jaksaa kolme viikkoa Sepon vauhdissa.
Jatkosuunnitelmista sen verran, etta lahden takasin Siperiaan maaliskuun puolivalissa ja yritan loytaa jonkunlaisen talkooryhman mukaani. Tauko on paikallaan niin itseani kuin erikoisesti Joosea ja hanen perhettaankin ajatellen. He voivat ainankin yrittaa jarjestaa tilaa kielenopiskelulleen

Lähtölaskenta käynnissä....

Nopeasti on mennä hurahtanut reilut kaksi kuukautta siitä kun starttasimme Savonlinnasta kohti Siperiaa.  Tulomatkaan "tärveltyi " viikko  ja himpun vaille  kaksi kuukautta on paiskittu töitä Karatusan pappilaremonttityömaalla Laurin ja Joosen kanssa. Jyri on hikoillut kameransa ja kompjuuterinsa kanssa enemmän täällä Minusinskissa ja hoidellut yhteyksiä ulkomaailmaan päin. Myös minun lähettikirjeeni ovat lähteneet Jyrin koneella ja avustuksella ja niinä kertoina kun täältä lähetetyissä blogeissani on ollut kuvia, niin siinäkin Jyrillä on ollut sormensa pelissä. Jyrin läsnäolo Minusinskissä on mahdollistanut myös Joosen pääsemisen niinkin usein kaveriksemme Karatusan työmaalle.
Tämä työjakso on ollut meille matkamiehille tosi rankka, mutta sitä se on ollut myös Jooselle ja hänen perheelleen. On hyvä, että nyt tulee minun osalta taukoa maaliskuun puolivälin seutuville. Jos supermies Lauri
jaksaa ja pääsee vielä uudelleen tänne (ja kestää ajatuksen toisesta 2-3kk jaksosta kanssani) pääsemme lähtemään aikaisintaan 15.3. jolloin päättyy Laurin teoriajakso rak.mest.koulussa.
Tietenkin jos löytyy muitakin rakennushommista kiinnostuneita, niin ei kun ottamaan yhteyttä.
Eilen teimme kolmistaan superpitkän päivän ja saimme kuin saimmekin kaikki lattialankut paikoilleen ja Joose
vielä villoitti välipohjan, köhien koko paluumatkan lasivillapölystä johtuen. Palasimme Minusinskiin Ivecolla joskus jälkeen kahden yöllä ja aamulla lähdimme kaksistaan Joosen kanssa hakemaan ulkovuorilautakuormaa Saijanlies nimiseltä sahalta Abakanista. Samalla Joose haki huollosta neliveto citymaasturi Mitzubisin.  Joose oli tilannut 30x150 lautaa noin kakasi kuutiota. Ne oli sahattu 6,3 metrisistä tukeista ja jouduimme katkaisemaan ne . Ivecon tavaratila on 320 pituinen.
Lautalasti oli aika raskas (Ivecon kantavuuden rajoilla) ja siksi ajelinkin varovasti . Noin 10 km Minusinskistä
Karatusan suuntaan on suht`korkea ylänne, jossa on yleensä lunta. Nyt siellä paikat olivat sileässä jäässä.
Onneksi menosuunnassa iso alamäki oli hyvin hiekotettu, eikä tullut ongelmia liukkauden kanssa.
Joose tuli Laurin ja Jyrin kanssa vähän myöhemmin Mitsulla ja saimme lautakuorman tapuloitua perille.
Puolet on nyt sisällä kuivumassa (ne oli tänään sahattu) ja toinen puoli ulkovarastossa katon alla.
Olimme ostaneet myös neljä kollia kivivillaa ja nekin on nyt talon sisällä odottamassa villoittaja Joosea, joka sanoi menevänsä ensi viikolla Karatusaan jatkamaan hommia.
Varsinaisen keskitalven aikana Joose käy harvemmin remonttityömaalla, mutta yrittää saada pari paikallista
tuttua miestä sisustushommiin.
Tämäkin päivä meni melkolailla pitkäksi, mutta ehdimme kuitenkin Johannan ja Joosen luokse yhteiselle iltapalalle joskus iltayhdeksältä. Joose pojat ja Slava menivät vielä yhdeltätoista saunomaan Jyrin kavereitten kanssa yhteen Minusinskin tilaussaunoista. Minä päätin jättää saunan sikseen ja ehdin nyt tähän koneelle.
Huomenna oli tarkoitus lähteä kymmeneltä, mutta pelkään, että lähtö ainankin jonkunverran viivästyy.
Kun pääsen Suomeen ryhdyn heti varmistelemaan srk.vierailujeni aikatauluja, kun s.postini ei ole suostunut lähtemään täältä ja soittaminen olisi tuhottoman kallista. Joulukuussa minulla on ohjelmassa veteraanihyppääjäkaverini Taisto Tolvasen hautajaiset 4.12. (ellei ne ole vain perhepiirissä). Samana viikonloppuna on veter.leiri ja cup.kisat Taivalkoskella ja sitten joulukuussa niitä srk.vierailuja. Sallan , Joroisten, Pieksämäen ja Savonlinnan-Säämingin seurakunnat ovat listallani. Ehkä siihen tulee vielä Luumäki ja Ranuakin on ottanut yhteyttä SEKLiin asiasta. Tammikuun alkupuolella näkyy olevan SEKLin työtekijäseminaari, johon minullekin on tullut kutsu. Sitten on talven mittaan veter.cup kisoja sekä SM kisat  Lapualla  ja MM kisat Tsekin Harrachovissa. 
Tärkeimpinä juttuina on kuitenkin tyttärieni ja heidän perheittensä tapaaminen. Kuun vaihteessa on Kaisan ja Antin muuttotalkoot Kuopiossa. Kaisa odottaa heidän esikoisvauvaansa syntyväksi joulun alla ja siksikin haluan olla auttamassa, ettei tyttären tarvitsisi rehkiä liikaa.

Taas on yksi viikko pulkassa

Keskiviikon "iltavapaa" venähti sitten senverran, että kun torstaina kierrettiin kuten jo kerroinkin Abakania etsien rakennus- ym.  tavaraa, että  jäimme vielä yöksi Minusinskiin ja eilisaamuna lähdettiin kolmistaan Ivecolla Laurin ja Joosen kanssa jatkamaan remonttia . Valokuvat jäi minulta ottamatta, mutta Joose otti meistä Laurin kanssa tänään potretit kun tehtiin ns."monttuhommia".  Lapioitiin vieläkin ylimääräistä multaa ja rojua pihalle ja sitten tasailtiin rossipohjan alustaa, jotta jokapuolelle kannatinparrujen alle jäi riittävä n 50-60 cm "ryömintätila". Etsittiin ja aukaistiin samalla alkuperäiset betonsokkeliin laitetut tuuletusluukut. Tarkoitus on laittaa 1-2 tuuletusputkea rossipohjasta katolle, jotta saadaan ilma riittävästi kiertämään rossipohjan alla. Laitoin ulkoseinien sokkelia vasten pystyyn 5cm styroksit ja tuin ne lapioimalla maata niitä vasten. Lauri naulasi kakkoskakkoset kannatinparrujen alalaitoihin ja laittoi niitten varaan harvalaudoituksen, joitten päälle tulee eristysvillat (lasivillaa, joka on rullissa 5cm paksuisena).Joose sahaili Laurille laudat määrämittaiseksi.
Tänään jatkettiin siitä mihin eilen oli jääty. Minä tein lapiohommia keittiön montussa, Lauri jatkoi lautahommia ja Joose koolasi pesuhuoneen kattoa. Vielä ennen Minusinskiin lähtöä laitoimme porukalla keittiön kannatin parrut vaateriin.Ensi viikolla tehdään villoitushommia.
Eilis iltana (melko myöhään) kylvettiin "niinmaanperusteellisesti"  ja nukkumaan ehdittiin vasta puoliltaöin.
Huomiselta oli peruuntunut Suetukin kylän jumalanpalvelus, joten jään tänne Minusinskiin. Joose perheineen menee Vitalin avuksi Karatusaan ja he menevät samalla Vitalin pojan synttäreille.
Tänään oli tullut myös sähköpostitse tietoa Taisto Tolvasen kuolemasta. Tiedotteen lähettäjänä uusi SVM:n
naispresidentti joutsenolainen Tiina Korhonen. Sain  tekstiviestitietoa myös ex.pressa Erkki Ahtiaiselta.
Kotiin lähtö alkaa jo olla aikalailla mielessä. Yritetään saada remontti hyvään vaiheeseen jo torstaihin mennessä jolloin voitaisiin perjantaina pakkailla Ivecoa ja lähteä aikaisin lauantaiaamuna.

Hyvä ystävä ja urheilukaveri on poissa

Pojat tulivat äsken Abakanista. Vähän aikaisemmin olin saanut ystävältäni Kari Pesoselta suruviestin tekstarina. Hyvä ystävämme, veteraanimäkihyppääjä Taisto Tolvanen Mikkelistä oli nukkunut pois pari päivää sitten. Taisto oli lähes ikäiseni ja useimmiten kilpailimme samassa sarjassa ja hyvin harvoin hänelle pärjäsin.  Taisto oli hiljainen ja vaatimaton mies, mutta vaati mäessä itseltään aina huippusuoritusta ja myös pystyi siihen.  Jyrikin, joka junnuna oli hypännyt mäkeä tunsi Taiston ja muisteli tavanneensa viimeksi Zakopanen MM-kisareissulla, jolla Taisto oli kilpailijana ja Jyri valokuvaajana. Jyri muisti Taiston hienona persoonana, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen.  Meillä savonlinnalaisilla ja mikkeliläisillä oli paljonkin yhteistä tekemistä mäkihypyn saralla. Taisto joutui luopumaan hyppäämisestä, kuten muustakin rasittavammasta liikunnasta kun hänen reisilihakseensa tuli vamma, jota lääkäritkään eivät tainneet päästä  kunnolla selville. Jos oikein muistan Taisto oli mukana vielä 2v sitten itsenäisyyspäivän leirillä Taivalkoskella, mutta hyppääminen oli hankalaa jalkavamman vuoksi.
Kävin Taistoa tapaamassa hänen kotonaan luultavasti lähes puolitoista vuotta sitten. Loppukesästä ennen niitä
hirmumyrskyjä haimme Jyrille toriteltan n kilometrin päästä Taiston ok.talosta, mutta oli kiire ja jäi käymättä
Taiston luona. Senkin jälkeen ennen tänne Siperiaan lähtöä kun ajoin Mikkelin kautta oli mielessä että pitäisi poiketa Taiston luona, mutta se jäi tekemättä, ja kyllä nyt harmittaa.
Taistoa jäivät kaipaamaan vaimo ja noin kolmekymppinen tytär.
Tässä tehdään nyt surutyötä....

Talvikiekkoja Ivecon alle

Johannan koululla tapaama uutisten säätiedoituksen lukija joka on myös koulun tukiopettaja oli sanonut, että ilmat alkavat nyt kylmetä ja siltä se on tänään tuntunutkin.  Kävin äsken tutun autorengashuoltoliikkeen kaverin luona ja vaihdettiin Ivecoon taakse ulompina paripyörinä olleet kesärenkaat nastallisiin talvikiekkoihin. Kaikki muut renkaat olivatkin jo talvirenkaita. Tosin hieman jo kuluneita. Hyvinhän tuo rengaskalusto toimi niin eilen lumisella ja sohjoisella Karatusan tiellä kuin tänään pakkaskelissä jäisellä Abakanin matkallakin, mutta ompahan pientä psygologista päänalustaa matkanteolle jos sattuu huonompiakin kelejä. Päivä Abakanissa meni poikien tuliaisten ja Joosen kesämökkisaaren tarvikkeitten merkeissä. Niin käytiinhän me tosin porukalla hienossa kahvilassakin.
Karatusaan etsimäämme ulkovuorilautaa ei löytynyt ja se kahdeksas harkkokierros unohtui kokonaan.Niitten muuraaminen jää kait ensi kesään ja muuraushiekkakin alkoi olla ihan lopussa ja varmaan se on nyt ihan jäässä.
Kuvassa on Joosen perheen ja siskonsa (minun toinen lähettisihteerini) Annin Punkaharjun Selkäsaaren kotalaavu, johon Joose osti rautakaminan ym tarvikkeita. Olin Joosen kaverina pystyttämässä kyseistä hirsikehikkoa ja samalla pidin Jooselle ammattikoulua hirsirakentamisesta. Siitä nuori lähetyssaarnaaja jatkoi itse ja todella mallikkaan ja hyvin persoonallisen rakennuksen saikin aikaiseksi.  Ensi kesäloman talkoorutistuksena on tarkoitus pystyttää "uhallinen" savusauna toissa kevään viimeisillä jääkeleillä saareen veljeni Akun moottorikelkallaan ja reellä ajamista vanhoista ruumishuonehirsistä. Olimme ensin Joosen kanssa ajaneet nuo hirret Matin (Joosen anopin mies) neliveto-Hiacella ja kaksiakselisella peräkärryllä Ruotsin Pyhtäältä.

Viime kesänä valettiin savusaunan anturat ja laitettiin paikalta kaadetuista petäjistä ensimmäinen hirsikierros.

Tämä  kuva ei ole Selkäsaaresta, vaan viimeiseltä Suetukin reissulta. Pysähdyttiin paluumatkalla katsomaan ja kuvattiin samalla erään pikkukylän hirsimiesten työmaata. Tässä omaperäisessä rakennustyylissä ei hirsttä ole "varattu" ollenkaan, vaan rungot ovat pyöreinä toistensa päällä, kuten suomalaisessa ladossa tai puuliiterissä. Emme kysyneet millaiseen käyttöön rakennus tulee. Omaperäisessä nurkkasalvoksessa on käytetty pienehköjä minulle lapsuudesta tuttuja hollihakoja sitomaan hirsiä paikoilleen. Noita hollihakoja on vähän isompina löytynyt myös Karatusan remontoitavasta talosta.  Edellisvuosisadan alkupuoliskolla hollihaka oli varsin yleisessä käytössä rakennustyömaalla. Varsinkin maaseudulla (myös kaupungeissa) talojen rungot tehtiin yleisesti hirsistä vielä -40 luvullakin. Vasta sodan jälkeen alettiin rakentaa sahatavarasta lautarakenteisia taloja, joitten eristeenä käytettiin yleensä sahanpurua. Koska rakennuslevyjä ei ollut käytössä kakkosnelosrunkoisessa talossa käytettiin vinolaudoitusta niin purujen sisä kuin ulkopuolellakin jäykistämässä rakennetta ja terva- ym rakennuspapereita hoitelemassa nykyisten tuulensuojalevyjen tehtäviä.

Tämän kuvan rakennusmiehet tunsivat itsensä ihmismitalla mitattuna melko vaatimattomiksi rakentajiksi taustalla iltavalaistuksessa häämöittävän Jenisein jättiläispatotyömaahan verrattuna.  Toivon mukaan ( ja se toivo on meille raamatun mukaan luja sielun ankkuri) työmme nousee kuitenkin omaan arvoonsa kun sitä tarkastellaan iäisyysnäkökulmasta.  Netistä löytyy faktatietoa tästä 1975 aloitetusta jättiläispatotyömaasta ja myöskin jotain tietoa siellä vuosikymmenten saatossa sattuneista onnettomuuksista, joista viimeinen sattui vajaa vuosi sitten ja nousi hetkeksi aikaa maailman ykkösuutisten joukkoon, kun yksi isoista generaattorihuoneista täyttyi äkillisesti vedellä. Onnettomuudessa menehtyi kait 60 työvuoroissa ollutta ihmistä.  K.o. Jenisein suurpato voimaloineen sijoittuu näitten blogien kansikuvassa näkyvän laskettelukeskuksen ja kaukana taustalla näkyvien Tuvan alueelle sijoittuvien lumihuippuisten vuorten välimaastoon.

Nyt oli sitten niitä kuviakin...

Konstikasta näytti olevan tuo kuvien siirtäminen. Liekö tuossa miun kamerassakin jotain vikaa, mutta lopulta Jyri onnistui.

Tää on viikkojen takaa. Käytiin joskus Joosen kanssa suorittamassa maastotiedusteluja Karatusan lähistöllä. On juuri kiivetty ehkä n 100m relatiivista korkeutta rinteessä, johon saisi luonnonmäkenä seitsemänkympin mäen.Paikka on n 6km Karatusasta. Ruskastakin oli vielä jotain jäljellä. Ajettiin sitten  samaa tietä suuren Amaljoen sillan yli ja niinpitkälle kuin sitä tietä riitti. Oliskohan ollut jotain 50km. Joose suunnitteli melontareittejä sen suunnan joille. Ne jäävät kylläkin ensi kesään.
Kuvassa putkimies Pitkänen. Monien kiireittensä lomassa Joose ehti välillä rakennustyömaallekin.
Tässä hän katsoo vatupassilla, että lasku on sopiva

septitankin putkelle. Alamäkeä ei saa olla liikaa, ettei "tavara" jää matkasta veden karatessa liian nopeasti.  Nuo putket ovat jo kauan olleet betonilaatan peitossa.
Kauan odotettu kaivurikin saapui, ja "juoksuhautaa" alkoi syntyä. Puikoissa paikallinen ammattilainen.
Itse inspehtoori Joose seuraa katseella kun voima jyllää ja maankamara antautuu.
Joose seisoo vanhan jonkun aikaa toimineen porakaivon kansirakennelman päällä.
Saimme kaivosta vedet (ei niin kovin puhdasta) niin saunomiseen kuin betonimyllyynkin muutaman viikon ajan, mutta sitten sekin sanoi sopimuksensa irti ja nyt vettä on rahdattu naapurikadun vesipostista jo

muutaman viikon ajan.
Remontin alkuvaiheissa Jyrikin oli Karatusassa, mutta on myöhemmin ollut lähinnä Minusinskissa Johannan apuna ja hoitelemassa nettiyhteyksiä yms.
Tässä taiteilija valmistelee työjakkaraa tietokonettaan varten. Materiaali on remonttitalosta purettua ja sillä tietyllä venäjän sinisellä maalattua sahatavaraa. Jyrin http://www.nomadimissio.blogspot.com/ sivuilta löytyy huippuhyviä valokuvia , eikä kuvateksteissäkään ole valittamista. Hyvin näyttää myös vasara ja puukko tottelevan monitoimiammattilaisen kättä.
Jyrihän laittoi talteen juuri tuota mainittua purettua sinistä lautatavaraa, ja luultavasti jossain hänen näyttelyissään päästään ihailemaan niistä syntyvää taidetta. Juuri nyt miehen mietteet ovat kuitenkin viikko pari

sitten skypen kuvapuhelimen välityksellä kihlatun tamperelaisen Sannin luona.
Karatusan tuore kirkkoherra Vitali Lustsenko liturgina Kirjastossa pidetyssä jumalanpalveluksessa. Saarnan ajaksi lapset siirtyivät Vitalin vaimon Tonjan ja Johannan kanssa pyhäkouluun viereiseen huoneeseen.Kuvan oton jälkeen Vitalilla oli  parin viikon matka kotiseudulleen Ulan-Udeen.

Nytr hän on taas palannut Karatusaan ja käynyt ihmettelemässä töitten edistymistä, vaikka meistä itsestämme hommat ovatkin junnanneet kumman hitaasti eteenpäin.
Lieneekö Joosef vai Jeremia kuivan kaivon pohjalla?  Ei sentään ,vaan

allekirjoittanut tasailee noin kolme metriä syvän septitankin kaivannon pohjaa Joosen antaman renkaitten halkaisijan mukaiseksi. Kun renkaat sitten tulivat ulkomitta olikin vähän reilumpi, mutta onneksi mahtuivat nipin napin.Saumat ja pikku lohkeamat muurattiin umpeen ja valettiin pohja betonista. Vahvasti raudoitettua kantta odotetaan tällä viikolla.
Lauri mielipuuhassaan kellarin seinäharkkoja muuraamassa. Nyt seinistä puuttuu enään kahdeksas harkkokierto. Kellarin ala on 1,5x3metriä ja korkeuttakin liki 180 cm.
Harkkoseinien ulkopuoli on täytetty maalla ja siinä samalla saatu rossipohjarakenteen tarvitsema noin 60-70 cm ns.ryömintätila lattiakannattimien alle.

Kellarin seinien yläosaa kiertää ulkopuolella 5cm styroksi.
Normaalisti Venäjällä polttopuukasat ilmestyvät jo keväällä halottaviksi. Näin olen monien vuosien ajan todennut varsinkin Karjalassa lähempänä Suomen rajaa.Mikä lienee syy, mutta tänä syksynä täällä päin Siperiaa halkojen toimitus on kangerrellut pahasti. Kuvan koivupöllit ovat tuoreita.
Naapuri oli jo saanut omansa pilkottua , mutta näitten pölkkyjen halkoja saanee kuulla kunniansa tulevana talvena naisväeltä moneenkin kertaan.

Suetukin, eli virolaiskylän poikakokous. Joose syventelee selitystä päivän evankeliumitekstistä. Pikkupoikia näyttää kiinnostavan enemmän amerikkalaisten joskus kirkkoon jättämät kasetit ja "suntio" Igorkin seuraa mitä kiinnostavaa pojat ovat löytäneet.
Takanurkassa tohottaa dieselöljyä tai kerosiniä käyttävä tehokas lämmitin. Suuressa kirkossa ei ole mitään eristeitä sen paremmin lattian alla kuin yläpohjassakaan, joten tositalven tullen sen teho ei kuitenkaan riitä koko kirkkoa lämmittämään. Voi olla että talvella joudutaan kokoontumaan jossain muualla, kun meillä aika loppuu tällä reissulla

eikä ehditä kehitellä ratkaisua kirkkotilan jakamiselle talven ajaksi.
Joose on päässyt Igorin Uralin puikkohin. Tässä vaiheessa hymy on vielä herkässä, niin pyörän kokeilijalla kuin omistajalla ja naapurin pojallakin, jolla oli samanlainen sivuvaunullinen siniseksi maalattu Ural. Kaveri oli vaihtanut sen halpaan kiinalaiseen kännykkään.

Kun Igor polkaisi koneen käyntiin ja tositoimet alkoivat Joosen ilme vakavoitui. Kerta ison moottoripyörän kanssa oli Joosella ensimmäinen, mutta onnistui ihan hyvin. Itselläni oli edellisestä moottoripyörällä ajosta reilut 40v aikaa, mutta selvisin tuosta kokeesta minäkin kunnialla.

Kuvassa poseeraava edustavan näköinen ja viehättävä turistiopas ja tulkki jättimäisen (maailaman 6. suurin) Jenisein vesivoimalan padon ja muistomerkin edustalla on sittenkin tuttu Johanna rouva jonka me kolme "muskettisoturia" sieppasimme mukaamme sunnuntai-iltapäivän hupailureissulle. Valitettavasti vaatimaton kännykkäkamerani ei riitä antamaan jo kovasti hämärtyneessä illassa sitä todellista vaikutelmaa, jonka me paikalla olleet koimme.

Joose paketoimassa talvikuntoon remonttitalon etunurkkaa eilispäivänä. Kun heräsimme Laurin kanssa tänä aamuna olikin Karatusaan satanut ensi lumen. Rakennushommat jatkuvat meidän osalta enää ensi viikon lopulle, sillä la. 20.11. on tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Suomea.
Ajoimme lumikelissä illaksi Minusinskiin ja ehdimme mukaan srk:n nuorteniltaan. joka oli tämän syksyn ensimmäinen ja pidettiin Joosen ja Johannan kotona.
Haimme ammattikoulun internaatista 1.ja 2.kurssin oppilaita olikohan seitsemän. Varttuneempia jo mukana srk:n muussakin toiminnassa olleita oli kolme. Kuva on illan ohjelman jälkeen otettu tarjoilutilanteesta.  Nuoret olivat kotoisin lähinnä ympäristökylistä.  Vaikutelma illasta oli hyvä kaikinpuolin.