Johannan koululla tapaama uutisten säätiedoituksen lukija joka on myös koulun tukiopettaja oli sanonut, että ilmat alkavat nyt kylmetä ja siltä se on tänään tuntunutkin. Kävin äsken tutun autorengashuoltoliikkeen kaverin luona ja vaihdettiin Ivecoon taakse ulompina paripyörinä olleet kesärenkaat nastallisiin talvikiekkoihin. Kaikki muut renkaat olivatkin jo talvirenkaita. Tosin hieman jo kuluneita. Hyvinhän tuo rengaskalusto toimi niin eilen lumisella ja sohjoisella Karatusan tiellä kuin tänään pakkaskelissä jäisellä Abakanin matkallakin, mutta ompahan pientä psygologista päänalustaa matkanteolle jos sattuu huonompiakin kelejä. Päivä Abakanissa meni poikien tuliaisten ja Joosen kesämökkisaaren tarvikkeitten merkeissä. Niin käytiinhän me tosin porukalla hienossa kahvilassakin.
Karatusaan etsimäämme ulkovuorilautaa ei löytynyt ja se kahdeksas harkkokierros unohtui kokonaan.Niitten muuraaminen jää kait ensi kesään ja muuraushiekkakin alkoi olla ihan lopussa ja varmaan se on nyt ihan jäässä.
Kuvassa on Joosen perheen ja siskonsa (minun toinen lähettisihteerini) Annin Punkaharjun Selkäsaaren kotalaavu, johon Joose osti rautakaminan ym tarvikkeita. Olin Joosen kaverina pystyttämässä kyseistä hirsikehikkoa ja samalla pidin Jooselle ammattikoulua hirsirakentamisesta. Siitä nuori lähetyssaarnaaja jatkoi itse ja todella mallikkaan ja hyvin persoonallisen rakennuksen saikin aikaiseksi. Ensi kesäloman talkoorutistuksena on tarkoitus pystyttää "uhallinen" savusauna toissa kevään viimeisillä jääkeleillä saareen veljeni Akun moottorikelkallaan ja reellä ajamista vanhoista ruumishuonehirsistä. Olimme ensin Joosen kanssa ajaneet nuo hirret Matin (Joosen anopin mies) neliveto-Hiacella ja kaksiakselisella peräkärryllä Ruotsin Pyhtäältä.
Viime kesänä valettiin savusaunan anturat ja laitettiin paikalta kaadetuista petäjistä ensimmäinen hirsikierros.
Tämä kuva ei ole Selkäsaaresta, vaan viimeiseltä Suetukin reissulta. Pysähdyttiin paluumatkalla katsomaan ja kuvattiin samalla erään pikkukylän hirsimiesten työmaata. Tässä omaperäisessä rakennustyylissä ei hirsttä ole "varattu" ollenkaan, vaan rungot ovat pyöreinä toistensa päällä, kuten suomalaisessa ladossa tai puuliiterissä. Emme kysyneet millaiseen käyttöön rakennus tulee. Omaperäisessä nurkkasalvoksessa on käytetty pienehköjä minulle lapsuudesta tuttuja hollihakoja sitomaan hirsiä paikoilleen. Noita hollihakoja on vähän isompina löytynyt myös Karatusan remontoitavasta talosta. Edellisvuosisadan alkupuoliskolla hollihaka oli varsin yleisessä käytössä rakennustyömaalla. Varsinkin maaseudulla (myös kaupungeissa) talojen rungot tehtiin yleisesti hirsistä vielä -40 luvullakin. Vasta sodan jälkeen alettiin rakentaa sahatavarasta lautarakenteisia taloja, joitten eristeenä käytettiin yleensä sahanpurua. Koska rakennuslevyjä ei ollut käytössä kakkosnelosrunkoisessa talossa käytettiin vinolaudoitusta niin purujen sisä kuin ulkopuolellakin jäykistämässä rakennetta ja terva- ym rakennuspapereita hoitelemassa nykyisten tuulensuojalevyjen tehtäviä.
Tämän kuvan rakennusmiehet tunsivat itsensä ihmismitalla mitattuna melko vaatimattomiksi rakentajiksi taustalla iltavalaistuksessa häämöittävän Jenisein jättiläispatotyömaahan verrattuna. Toivon mukaan ( ja se toivo on meille raamatun mukaan luja sielun ankkuri) työmme nousee kuitenkin omaan arvoonsa kun sitä tarkastellaan iäisyysnäkökulmasta. Netistä löytyy faktatietoa tästä 1975 aloitetusta jättiläispatotyömaasta ja myöskin jotain tietoa siellä vuosikymmenten saatossa sattuneista onnettomuuksista, joista viimeinen sattui vajaa vuosi sitten ja nousi hetkeksi aikaa maailman ykkösuutisten joukkoon, kun yksi isoista generaattorihuoneista täyttyi äkillisesti vedellä. Onnettomuudessa menehtyi kait 60 työvuoroissa ollutta ihmistä. K.o. Jenisein suurpato voimaloineen sijoittuu näitten blogien kansikuvassa näkyvän laskettelukeskuksen ja kaukana taustalla näkyvien Tuvan alueelle sijoittuvien lumihuippuisten vuorten välimaastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti