Surkulatsesta Karatuskaan

Kun vieraan kielen taito on puutteellinen tulee joskus kiusaus fingelskan tai rusfinskan käyttämiseen.
Olemme Laurin kanssa tehneet Karatusan pappilaremonttia sellaisella intensiteetillä, että kun  illalla on saunottu ja juotu iltatsajut, niin kissaakaan ei ole jaksettu sanoa vaan makuupussi on kutsunut ja unta ei ole tarvinnut houkutella. Tämä viikko on ollut hieman poikkeava. Maanantain piti alkujaan olla vapaapäivä, mutta sitten siihen tuli Slavan toimiston muutto ja jotain remonttia siihen liittyen. Kävimmekin paikalla ja teimme suunnitelmia, mutta talkoot siirtyivät tulevaan viikonloppuun. Kävimme sitten ostamassa harkkotiililastin 50 kpl 20 kiloisia tiiliä ja lisäksi  5 cm styroksia  20 kpl.
Tiistaiaamu valkeni sateisen harmaana. Meillä ei ollut kovinkaan suurta työintoa kun lähdimme ajelemaan kohti Karatusaa. Lauri oli se joka tokaisi tuon otsakkeemme mukaisesti, että nyt mennään Surkulatsesta Karatuskaan. Tunnelmat olivat juuri sen mukaiset. Osaltaan se saattoi johtua siitäkin, että muu porukka (Joose perheineen ja Jyri) olivat menossa "hupailureissulle" eli kyläilemään Krasnojarskiin Sleyn lähettiperheen Melasten luokse ja me "työn raskaan raatajat" vaan palasimme "sorvin ääreen".
Sääkin taisi alkaa parantua matkan jatkuessa ja maisemat syksyn murretuissa väreissä nostivat mielialaa ja niinpä se työviikko pääsi siitä vauhtiin. Harkkojen muuraaminen oli mielenkiintoista ja sikäli vaativaa, että kukin harkko painoi sen 20 kiloa. Minä hoitelin vesimiehen (vesi piti hakea 500m päästä muovikanistereilla) ja betonimyllärin pestiä, mutta ehdin välillä muurauskauhankin varteen. Tänään sitten tuo
toinenkin harkkolasti oli muurattu ja päätimme lähteä kuin työläiset Suomessa jo hyvissä ajoin perjantai-iltapäivällä "äitienpäiville", vaikka tuo sanonta ei nyt meidän tilanteeseen varsinaisesti sovikaan, Siperiassa kun ollaan. Tällä viikolla aloitimme kysellä toisiltamme kahvi/tsaikka- sekä ruokatauoilla venäjän kielen sanoja mukaani ottamastani "Privjet Sasa" oppikirjasta.
Vaikka mielialamme olikin ehtinyt kohentua jo ajomatkan loppupuolella Minusinskista Karatusaan, se sai melkoisen lisäkolauksen, kun huomasimme, että työmaallamme oli käynyt jonkun sortin varkaita. Saunasta
jossa ei ollut lukkoa oli lähtenyt kävelemään muovinen löylykauha ja yksi 28 litran vesikanistereistamme.
Olinhan jo parinkymmenen vuoden aikana oppinut, että parasta on Venäjällä tehdä kuten paikallisetkin eli lukita kaikki mahdollinen. Lauri yritteli ymmärtää varasta, että tarpeeseensahan se oli ne vienyt ja kun meillä noita vesikanistereita oli neljä, niin joutihan se yksi mennäkin. Kun illalla taas saunottiin, joka on jatkuvasti ollut suurin ilonaiheemme, se vesikauhan menetys tuntui.  Eilen kävin sitten tutussa rakennustarvikekaupassa ja ostin uuden löylykauhan ja kanisterin sekä pari vesiämpäriä ja lukon sekä siihen liittyviä tarpeita.
Alkupuoli viikkoa oli harvinaisen lauhaa. Öisinkään ei tainnut olla pakkasta ja Lauri  teki välillä hommia T-paidassa. Tänä aamuna ilmat alkoivat muuttua kylmemmiksi. Jo yöllä oli alkanut tuulla ja se on jatkunut.
Ei ihme jos Karatusan seudulle sataisi lumet viikonlopun aikana.
Lumista puheenollen, nuo lumet, joita olemme ihailleet tämän blogin etusivulla, ovat viimekeväisiä. toukokuun puolivälin paikkeilta. Nuo lumiset huiput sijoittuvat Ergagin (jossa retkeilimme lumessa kahlaten) retkeilyalueesta länteen päin oliskohan 60-70 kilometriä. Tuo kuvahan on otettu siellä sijaitsevan laskettelukeskuksen parkkipaikalta. Olemme katselleet noita huippuja lumisina myös ihan livenä ja ehdottelinkin jo Laurille, että jospa tekisimme vielä vaikka aivan päiväseltään reissun sinne, jos siellä vaikka
pääsisi laskettelemaan. No joka tapauksessa meillä alkaa aika loppua kesken ja tekemätöntä työtä Karatusan remonttityömaalla on vaikka kuinka paljon.
Oli mukava päästä taas tähän kompjuuterin ääreen, kun tämä vielä Laurin avustukselle lähti toimimaankin.
Oli myös mukava lukea sähköposteja joita on tullut tasaisesti. Harmillista vaan etten pysty itse lähettämään sähköpostejani. Niitä on tässä koneella iso pino odottamassa. Se suma purkautuu jahka saavun Suomeen
kuun vaihteessa. Facebook näyttää kyllä toimivan jollain lailla.