Ja varmaan myös opettaa taas jotain uuttakin; jahka sinne asti ehditään.Lähtöpäivä lienee 22.08. Menopeli on vielä "auki" . Martti veljen Iveco oottaa remonttia öljyongelmien vuoksi ja oma Skodakin perusteellisempaa huoltoa, jos sillä joudun lähtemään.Talkooporukan haalinta on melko heikoilla. Joosen vanhin veli Juho on lähdössä, mutta vain pariksi kolmeksi viikoksi tutustumaan paikkoihin. Esko Kaukonen, joka oli Siperiassa keväällä kuukauden kertoi, että hän saattaisi erään kaverinsa kanssa tulla hieman myöhemmin perästä junalla. Hän auttelee nyt poikaansa maatilalla viljankorjuu-, ym hommissa Jäppilässä Aikaa työkentälle lähtöön on yllättävän vähän ja tekemistä sekä menemistä kotimaassa aikalailla. Tuntuu, että kaikki on vielä melkolailla levällään kuin "Jokisen eväät", eikä vähiten meikäläisen sisikunta. Viuhonmäen ok.talon myyntiprosessi on alkuvaiheessa. Siihen liittyen on tullut ihan uusiakin näkökulmia asioihin ja parasta lienee vain hiljakseen huokailla tuonne "yläkerran" suuntaan ja kysellä rukoillen johdatusta.
Siellä vielä nyt asuvat vuokralaiset, jotka ovat muuttamassa pois ( Niina avioitui keväällä Leon isän Miskan kanssa) tekivät kyllä tarjouksen talosta ja olivat siitä todella kiinnostuneet, mutta en sillä hinnalla voinut itse ns. pitkästä tavarasta rakentamastani (aloitin nöyrästi lautapoikana ja ystäväni Matti Leppämäki oli se ammattimies, joka myöhemmin fiksusti hinnoitteli itsensä pihalle ja pakotti minut ryhdistäytymään rakennusmieheksi) talosta luopua. Muutama muukin suurempi , mutta vielä liian matala tarjous on tullut. Ehkä niitten tekijät poikkeavat vielä katsomassa taloa.
En ole vielä tehnyt myyntisopimusta Kiinteistövälitysfirman kanssa. Sieltä kävi mukava mies arvioimassa talon realistiseksi myyntihinnan xxx xxx euroa,ja sanoi, että jos he alkavat sitä myydä niin lähtöhinnaksi voisi laittaa jotain xxx tuhatta. Talossa ei ole tehty mitään peruskunnostusremppaa, ja keittiö ym teknillinen kalusto on alkuperäistä.Vain ulkomaalaus uusittiin 1995 kesällä ennen minun 50v juhlia ja kuten jossain blogissa taisin mainitakin, niin juuri ennen kiinteistökaverin tuloa tein pientä pintafiksausta eli ehostusta eteläpuolen ikkunapelleille ja päätyjen ja kuistin otsalaudoitukselle.(Vähän samanlaista kuin naisten pakkelointi ja ripsivärien yms. laitto, jolla meitä miehiä onnistuvat jonkunverran hämäämään). Kieltämättä talo näytti paljonkin pirteämmältä tuon pienen toimenpiteen jälkeen, joten sallittakoon se pikku hämäys myös naisväelle. Useinhan se ainankin piristää tekijää itseään ja ehkä kohottaa hieman itsetuntoakin. Niin ja antaahan se ainankin silmäniloa meille muillekin.
Viime perjantaihin saakka oli Tallisaaressa (tyttärien kesäpaikka, jossa olin tänä kesänä poikkeuksellisen paljon kun ok.talossani on vuokralaiset) vipinää ja vilskettä ja välillä melskettäkin, kun lastenlapset olivat vauhdissa. Parhaimmillaan lapsia kavereineen (osa jo nuoriakin) oli yksitoista ja aikuisiakin reilusti yli puolen tusinan ja sittenhän siellä kävi tietenkin vieraitakin juuri sopivasti. Todella mukavaa oli viettää aikaa lastenlasten ja heidän vanhempiensa kanssa. Vävyjen anoppikin saaressa poikkeili ja kävi samalla 5v Hermannin kanssa katsomassa soutamalla katiskoitaan. Hermanni oli puukalikka kädessä ja pääsikin muutaman kerran tainnuttamaan jonkun hauen,lahnan ja useita ahvenia.
Oma työtahtini oli huomattavasti rauhallisempi verrattuna moniin aikaisempiin kesiin. Liekö johtunut lisääntyneestä iästä vai siitä, että tuli ne kaksi pitempää talkoorupeamaa tehtyä Etelä-Siperiassa.
-No polttopuita tuli sentään jonkunverran sahattua Stihlillä ja asensin jo edesmennyttä appiukkoani lainatekseni ihan "uhalliset" portaat kesämökkiin Asta myrskyn kellistämän saunanrantapetäjän halkaistusta tyvipölkystä. Muuten olen kunnostautunut enemmän kuljetuspuolella ja lautapoikana, kun vävy Janne on asentanut kesämökin sisäkattoa tuppeen sahatusta lepästä. Vielä keskeneräisenäkin tulos näyttää suorastaan upealta. Sisäkaton jälkeen ovat vuorossa ikkunoitten asennus ja ovenkin. Ikkunat pokineen ja raameineen Janne on tilannut eräältä n 85v ammattilaiselta jostain Vääksystä Jämsään vievän tien varrelta.
Valokuviakin minulla olisi kännykkäkamerassa, muttei ketään asistenttia auttamassa niitten siirrossa.Tyttäreni Tiinan blogista löytyy hyviä kuvia tältä kesältä saarestakin (http://www.peurankello.blogspot.com/).
Kesääni kotimaassa on mahtunut pari talkoojaksoa Joosen savusaunan hirsikehikolla. Srk.vierailuja Luumäellä, Joroisissa ja Pieksämäellä kahdestikin. Luumäellä kokkojuhlassa, Joroisissa lasten leirillä, Pieksämäen Jäppilässä SEKLin telttakokoussarjan avajaisissa ja myös rippileirillä.Tuo rippileirillä käynti oli todella piristävä. Olin aivan omassa elementissäni jutustellessani nuorille kertoen lapsuudestani lähtien kuinka sain lähes heidän ikäisenään tulla uskoon ja sitten kuinka Jumala on johdattanut nuorisotyöhön ja nyt eläkeläisenä vielä Siperiaan lähetystyöhön. Mukava oli näyttää kuviakin Siperiasta, vaikkakin siltäosin oli valmisteluni aika heikkoa.
Heinäkuun alussa olin "mannekiinina" Venäjän työn osastolla Kansanlähetyspäivillä Seinäjoella, jossa minut myös siunattiin toisten lähettien kanssa uudelle työkaudelle. Useinhan noilla hengellisillä kesäjuhlilla on parasta kun tapaa vanhoja ystäviä ja sitäkin sektoria tuli hoideltua. Perinteiseen tapaan pääsin jututtamaan myös "Sallan tyttöjä" , samoja kuin edelliskesänäkin, eli Raatikan Topin tytärtä Tuulaa ja - sanos nyt.... niin Irjaa joka oli lähtöisin Kallungin kylän läheltä Niemelän kylästä. Top Kympin kärkeen sijoittui kyllä minulla niin niin monella muullakin kesäjuhlien aikaisen majapaikan väki. Yövyin niin rakkaan veteraanihyppääjäveljeni "Maatalousneusvos"/ Ylistaron "Pikkujättiläisen" Raimo Rannanpään kotona Untamalan kylässä. Paikalla ja Raimon matkassa juhlillakin lauantaina oli pirtsakka vielä edelleen Oulussa asustava tyttöystävä Laila. Iltayöt me Raimon kanssa "hypättiin mäkeä" ja aamusella käytiin porukalla uimassa läheisellä soranottoalueelle muodostuneessa kirkasvetisessä lammessa.
Elokuussa on SEKLin lähettipäivät Ryttylässä. Jospa sillä reissulla saisin aikaiseksi käydä avaamassa muovimäkikauden Hertsikassa. Peruskuntotreenit ovat olleet vähän hunningolla, kuten parina kolmena edellisenä kesänäkin. Jostain pitäisi löytää lisälatausta sillekin sektorille, jotta saisi luotua riittävän voima- ja kuntopohjan ja pääsisi talvella kilpailukauden lähestyessä jopa hieman herkistelemään, jolloin voisi odottaa parempaa tulostakin.
Saaressa olin ainankin pari viikkoa ilman nettiyhteyttä ja oli mukava huomata, että ihan hyvin tuli toimeen. Kuitenkin on tuntunut hyvältä kun on päässyt lukemaan ystäviltä tulleita ja usein niin sydäntä lämmittäviä sähköposteja ja niihin vastailemaan. Mukava oli myös lopultakin päivittää myös tätä blogia, vaikkei tähän tohdi aina ihan kaikkia syvimpiä tuntojaan kirjoitellakaan.
Jossain välissä pitäisi yrittää koota itseään ja kirjoittaa myös lähettäja- ja rukouskirje. Alkujaan sain aikaiseksi niitä kuukausittain, mutta kevät puolella "repesi" tauko pariksikin kuukaudeksi ja sama taitaa olla tilanne nytkin. Jos joku blogia seuraava haluaisi saada myös sitä postia, niin ota yhteyttä SEKLin toimistoon
Ryttylään tai ilmoita ositteesi lähettisihteereilleni (satumaria.eronen@gmail.com tai annipitka@gmail.com)
maanantai 1. elokuuta 2011
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Kappale kauneinta Suomea ja kaihoa sydämessä kesäiltoina...
Harmi etten saa laitettua tähän juttuun valokuvia. Mokkula unohtui saareen, jossa netti yhteyttä ei saanut ja kirjoittelen erään ystäväni koneella kaupungissa.
Reilut kaksi viikkoa on tosiaankin mennyt ilman nettiyhteyksiä ja sinänsä on tuntunut ihan hyvältä huomata, että ainankin kesälomalla selviää ilman nettiäkin. Juuri äsken kirjoitin pikku pätkän veteraanimäkihyppääjien vieraskirjaan k.o. aiheesta ja vähän muustakin.
Kesä kotimaassa on mennyt vähintäänkin kuin siivillä. Olen tehnyt rakennushommia vävyjen kanssa lasteni kesäpaikkasaaressa ja myös pari rupeamaa Joosen savusaunakehikolla. Eilen saimme kurkihirren paikoilleen ja nyt saa Joose jatkaa katon tekoa itekseen. Kolmen tyttäreni perheet ovat olleet usampaankin otteeseen Tallisaaressa ja vilskettä ja vipinää on piisannut kun kahdeksan lapsenlasta ja lisäksi 13v Tuitun
kolme kaveria on siellä uinut, saunonut ja leikkinyt. Vanhin tytär Tiina perheineen lähti eilen Jyväskylään.
Esikoisella alkaa Vapaakirkon ripari lähipäivinä ja 15v Eero haluaa rauhassa valmistautua lähtöön kotonaan. Eilen olimme koko porukalla Punkaharjulla Metsämuseo Lustossa, joka oli aivan upea kokemus
niin meille aikuisille kuin lapsillekin. Syötiin myös "herroiksi" ravintelissa ja lopuksi uitiin Puruveden puolella. Tänä aamuna tehtiin Riikan ja Kaisan perheitten kanssa kaupunkikeikka. Aamupala mukavassa kuppilassa keskustassa. Kirpputoria ja vähän muutakin shoppailua. Miesporukalla haettiin myös lautatavaraa Carlsonilta, jotta pääsemme Jannen kanssa lyömään kesämökkiin sisäkattoa.
Huomenna eli sunnuntaina minulla on srk.vierailu Pieksämäen Jäppilään SEKLin Savon piirin telttakokoussarjaan. Kuntotreenit ensi talven mäkihyppyjä varten ovat olleet melkosella "säästöliekillä". Vain noin kerta viikossa on ollut jonkunlainen hölkkä/kävely/loikkatreeni, mutta muovimäkiharjoituksiin en ole eistynyt. Vähällä käytöllä (omalta osaltani) ollut ok.talo 6km Savonlinnan keskustasta on vihdoinkin menossa myyntiin ja sen kanssa olen käynyt melkoista "luopumistaistelua". Nykyiset vuokralaiset ( viime syksystä lähtien) olivat kiinnostuneita, mutta talo oli heille liian kallis. Mielelläni myisin sen jollekin tutulle, mutta voi olla että se menee yleisille markkinoille kiinteistövälitysfirman kautta. Tosiaankin kesä on kulunut liian nopeasti. Seuraavaan Siperian keikkaan ei ole kuukauttakaan.
Voi olla, että tuntuu melko haikealta lähteä sinne kauas. Vitali perheineen tarvitsee lisätilaa, joten sitä pitää lähteä rakentamaan tuntui miltä tuntui.
Reilut kaksi viikkoa on tosiaankin mennyt ilman nettiyhteyksiä ja sinänsä on tuntunut ihan hyvältä huomata, että ainankin kesälomalla selviää ilman nettiäkin. Juuri äsken kirjoitin pikku pätkän veteraanimäkihyppääjien vieraskirjaan k.o. aiheesta ja vähän muustakin.
Kesä kotimaassa on mennyt vähintäänkin kuin siivillä. Olen tehnyt rakennushommia vävyjen kanssa lasteni kesäpaikkasaaressa ja myös pari rupeamaa Joosen savusaunakehikolla. Eilen saimme kurkihirren paikoilleen ja nyt saa Joose jatkaa katon tekoa itekseen. Kolmen tyttäreni perheet ovat olleet usampaankin otteeseen Tallisaaressa ja vilskettä ja vipinää on piisannut kun kahdeksan lapsenlasta ja lisäksi 13v Tuitun
kolme kaveria on siellä uinut, saunonut ja leikkinyt. Vanhin tytär Tiina perheineen lähti eilen Jyväskylään.
Esikoisella alkaa Vapaakirkon ripari lähipäivinä ja 15v Eero haluaa rauhassa valmistautua lähtöön kotonaan. Eilen olimme koko porukalla Punkaharjulla Metsämuseo Lustossa, joka oli aivan upea kokemus
niin meille aikuisille kuin lapsillekin. Syötiin myös "herroiksi" ravintelissa ja lopuksi uitiin Puruveden puolella. Tänä aamuna tehtiin Riikan ja Kaisan perheitten kanssa kaupunkikeikka. Aamupala mukavassa kuppilassa keskustassa. Kirpputoria ja vähän muutakin shoppailua. Miesporukalla haettiin myös lautatavaraa Carlsonilta, jotta pääsemme Jannen kanssa lyömään kesämökkiin sisäkattoa.
Huomenna eli sunnuntaina minulla on srk.vierailu Pieksämäen Jäppilään SEKLin Savon piirin telttakokoussarjaan. Kuntotreenit ensi talven mäkihyppyjä varten ovat olleet melkosella "säästöliekillä". Vain noin kerta viikossa on ollut jonkunlainen hölkkä/kävely/loikkatreeni, mutta muovimäkiharjoituksiin en ole eistynyt. Vähällä käytöllä (omalta osaltani) ollut ok.talo 6km Savonlinnan keskustasta on vihdoinkin menossa myyntiin ja sen kanssa olen käynyt melkoista "luopumistaistelua". Nykyiset vuokralaiset ( viime syksystä lähtien) olivat kiinnostuneita, mutta talo oli heille liian kallis. Mielelläni myisin sen jollekin tutulle, mutta voi olla että se menee yleisille markkinoille kiinteistövälitysfirman kautta. Tosiaankin kesä on kulunut liian nopeasti. Seuraavaan Siperian keikkaan ei ole kuukauttakaan.
Voi olla, että tuntuu melko haikealta lähteä sinne kauas. Vitali perheineen tarvitsee lisätilaa, joten sitä pitää lähteä rakentamaan tuntui miltä tuntui.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Kesätunnelmissa
"Ketuilla on luola ja taivaan linnuilla pesä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin hän päänsä kallistaisi" sanoi kerran Vapahtajamme. Kalpean häivähdyksen aiheesta koin kun palasin Siperiasta. Ok.talo Savonlinnassa oli vuokralaisilla ja vaikka mulla onkin kolmen rakkaan tyttären perheitten kodit ja kesäpaikkakin aina avoinna papalle, niin jonkunmoinen kodittomuuden tunne oli jossain sisällä. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se että nyt ensimmäistä kertaa olen vakavissani harkitsemassa Viuhonmäen myymistä. Vuokralaiset ovat siitä kiinnostuneet ja käytin siellä jo kiinteistöfirman miestäkin arvioimassa talon hintaa. Ennen miehen tuloa hain pari purkkia maalia ja tein pientä fiksausta päätyjen ja kuistin otsalautojen sekä etelän puolen ikkunapeltien osalta. Nuo pikkuhommat (aikaahan se otti useita tunteja ja vävyn alumiinitikkaatkin piti hakea saaresta) saivat kyllä talon ilmeessä "ihmeitä aikaan". Saa nähdä miten tässä "Äijän käy".
Paluumatka Siperiasta kahdestaan Joosen kanssa Ivecolla sujui mukavasti viikossa. Toimme Johannan, Annin ja lapset Krasnojarskiin, josta he lensivät Pietariin ja selvisivät samana iltana jo Suomeen. Me poikkesimme Mordvan maalla Saranskissa tapaamassa yhteisiä tuttavia. Pitkäsethän olivat siellä pari vuotta työssä ja minäkin olen poikennut siellä matkoillani lukuisia kertoja mm. Pitkästen muuttokuormahommissa ja Kusti Materon ja Seppo Mäki-Arvelan missiomatkoilla kulkiessamme. Huvittava yksityiskohta noissa tuttujen tapaamisissa oli, että Saranskiin asti on pitänyt mennä tapaamaan Riitta Pyykköä (kyseessä ei ole arvostettu Venäjän tuntija turkulainen professori, vaan vieläkin arvostetumpi Raamatun kääntäjä). Seitsemäntoista vuotta sitten "törmäsimme" Kustin kanssa Riittaan Saranskissa ja kuinka ollakaan niin siellähän Riitta oli nytkin.
Kaksi noin kolmen kuukauden matkaa Minusinkiin ja Karatusaan on nyt tehty veljeni Martin rippikouluikäisellä Ivecolla. Seuraavaa reissua pitää kulkuneuvon osalta harkita tarkoin. Ensimmäiselläkin oli jotain "pientä", kuten nyt tuon ikäisessä autossa pitääkin olla, mutta tällä toisella murheita oli melko lailla enemmän. Osa niistä johtui omasta huolimattomuudestakin, mutta suurempi osa Ivecon korkeasta iästä ja erittäin vaativista olosuhteista.
Menomatkalla alkoi startti reistailla (kuin Värriön sääprofeetan kohdalla ilmat). Monen sortin spekulointia siitä mikä oli vialla ehdittiin käydä läpi, mutta kun perillä ajoin auton "pukille" ( noin 15 cm) huomasin, että startin pultit olivat aivan löysällä. Ihme, ettei ollut pudonnut tielle.
Jo menomatkalla kuluivat eturenkaat sisäreunalta piloille. Martti oli juuri ennen reissua katsastusta varten vaihdattanut raidetangon päitä ja säätöjenkin piti olla kohdallaan, mutta lieneekö "tuhannet" iskut ÄitiVenäjän teillä muuttaneet tilannetta. Ajoin reissun loppuun samoilla eturenkailla, mutta ulompina olleet nastarenkaat takana vaihdoin kesäkiekkoihin ja ne kulahtaneet eturenkaat laitoin Suomeen tultuani takarenkaiksi (paripyörät).
Molemmilla matkoilla on syyläriin lisäilty milloin pakkasnestettä/vettä ja nyt kesällä vain vettä. Toisinaan mentiin parikin tuhatta km ilman lisäämistä, mutta tällä paluumatkalla (tarkistin jäähdytin nesteen aina tankatessa ja aamulla, joskus muuloinkin) "recortti" oli noin kolme litraa kerralla.
Suurin suurin murheenkryyni tällä reissulla liittyi Ivecon öljyn kulutukseen. Auton moottorihan on ollut erinomaisessa kunnossa. Öljynä on käytetty korkean luokan synteettistä öljyä ja vaihtoväli ollut joku 12tkm. Vain loppuvaiheessa on pitänyt lisäillä hieman. Noin vanha autohan jo vuotaakin sen verran, että pohjapuoli on mustana öljystä. Tällä reissulla kone alkoi joko vuotamaan, tai sitten vuotamaan ja myös kuluttamaan öljyä melkolailla. Kävi vielä niin, etten muistanut ottaa Suomesta filtteriä eli öljynsuodatinta, eikä Ivecoon sopivaa löytynyt, joten jouduin ajamaan samoilla öljyillä ja luulinkin alkuun, että runsaampi öljyn kuluminen oli vain seurausta siitä, ettei vaihdettu uusia öljyjä, mutta kun Suomessa vaihdoin ölyt sekä filtterin se ei muuttanut tilannetta.
Kaiken kaikkiaan jouduin lisäämään öljyä koneeseen (noin 15 tkm matkalla) 23 litraa. Se alkoi jo käydä lompakonkin päälle, vaikka öljy Venäjällä oli hieman halvempaa kuin Suomessa.
Omat lisämurheensa edelleen Ivecoon liittyen eivät johtuneet auton vaan paremminkin kuskin ikääntymisestä. Tämä reissu oli ensimmäinen noin kahdenkymmenen vuoden ja useiden kymmenien tuhansien ajokilometrien kohdalla, jolloin jouduin ottamaan jonkunlaista peltikosketusta. Niitä kertyikin peräti kolme. Kovin "maata kaataviahan" ne eivät olleet ja enimmin ne kävivät kuten tuo öljyn kulutuskin meikäläisen lompakolle ja tietenkin kun on kysymys autosta ja miehestä, niin itsetunnolle. Ensimmäisestä (peruutin liikkuvän auton kylkeen kalapaikkaa etsiessämme) ja toisesta ( iso miehistön kuljetus kymppipyörä peruutti apumihen etunurkkaan rikkoen valot ja vähän peltiäkin) kerroinkin jossain blogissani. Kolmas joka oli kaikista lievin sattui rak.tavaran hakureissulla Abakanissa. Jouduimme parkkeeraamaan hyvin ahtaaseen paikkaan autojen väliin, josta peruutettaessa Joose näytti takaa merkkiä milloin voin peruuttaa kun liikennettä oli runsaasti. Kun pääsin lähtemään eteenpäin en huomannut Joosen varoitusta kun tarkkasin mahtuuko keula kääntymään ja niimpä pitkä takaylitys aiheutti sen, että kumipuskuri hipaisi
jo ennestään pahasti kolhiintunutta ja ruosteista Ladaa. Kuski sanoi kun pyytelin anteeksi häiriötä että "nitsevoo" (ei se mitään). Annoin kuitenkin reilut kahvirahat ja kaveri vaikutti tyytyväiseltä.
Siitä eka ruttauksesta maksoin 280 euroa riihikuivaa (euroina) ja kymppipyörän ruttauksen seurauksena ostin Enonkosken purkaamolta parilla sadalla eurolla Ivecon maskin valoineen ja samassa kaupassa 80:llä vaihtosyylärin. "Viimeisenä niittinä" "onnistuin" pyydystämään variksen niitten tuhansien joukosta, joille soittelin torvea että älyäisivät poistua ajoissa pientareelta. Tätä varista en huomannut, ennenkuin se tömähti tuulilasin vasempaan laitaan aiheuttaen halkeaman, joka ei läpäise ensi kevään katsastusta (toinen halkeama oli ennestään apuhiehen näkökentässä). Kyselin tuulilasin ja laiton hinnan ja annoin eurot velimiehelle (sanoin Masalle kuten samarialainen majatalon pitäjälle antaessaan denarit että palatessani maksan jos tulee lisäkuluja), mutta sovittiin, että vaihdetaan lasi vasta ennen katsastusta, koska ei se halkeama ajamista haittaa millään lailla. Rengasongelmat jäivät Martti veljen murheeksi, mutta kun kustannuspuoli selviää otamme yhteyttä.
Palasimme Joosen kanssa Suomeen juhannuksen alla ja reilu viikko meni "ennenkuin pääsin eroon Ivecosta". Jotenkin huojentuneelta tuntui ajaa taas omalla vanhalla Skodalla joka sekin kaipaisi jo kovasti vähän perusteellisempaa huoltoremonttia. Ensi töikseni vaihdoin alle Vääksyssä majailleet kulahtaneet kesärenkaat.
Euroopan paras savusauna ja maailman paras kiuas
Ehdin tavata tyttärieni kesäpaikassa kaikkien perheet. Nuorin lapsenlapsi Eppu Akusti vietti saaressa puolivuotissynttäreitäänkin. Pikku Inkeristä oli tullut "iso" ja muutamia sanojakin puolitoistavuotinen tyllerö jo osaa. Minulle mairittelevaa oli että Top Kymppiin kuuluu myös Pappa.
Mihinkään rakennushommiin (joita saaressa riittää) en osannut tarttua. Yötkin kävin nukkumassa Ivecossa jonka maalausta yritin fiksailla Joosen ja kerran Viuhonmäenkin pihassa (tarvitsin verkkovirtaa hiomakonetta varten). Lopputyö jäi sekin veli Martin murheeksi.
Myöhään illalla ajoin Vääksystä vanhimman tyttären luokse Jyväskylän Kannaksenkadulle ja kohta suunnistan kohti Seinäjokea ja Kansanlähetyspäiviä. Minun piti ehtiä sinne talkoisiinkin, mutta hidasta tää matkanteko on ollut. Sunnuntaina 3.7. saan olla mukana kun lähetysjuhlassa siunataan uusia lähettejä ja meitä jotka lähdemme uudelle työkaudelle. Huomioon ottaen kerrotut tapahtumat meikäläinen taitaisi tarvita erikoissiunausta ja varjelusta (kertomatta jäi, että viimeisenä rakennuspäivänä, kun en meinannut malttaa lopettaa ja siirtyä aktioporukan kuljettamishommiin huitaisin oikean käteni rystysen ongenkoukun läpi ja jokunen tunti myöhemmin meni naula läpi vasemman kämmenen, kun vesisateessa yksin laitoin takaisin irroittamaamme kovalevyä, joka oli oviaukon suojana ennen jatkorakentamista syksyllä. )
tiistai 14. kesäkuuta 2011
"Kaikki loppuu aikanaan - Armonsa ei milloinkaan"
Otsikon alkuosa lienee jokaiselle selviö. Loppuosassa onkin sitten kysymys uskosta. Tämä lienee tällä erää viimeinen blogikirjoitus täältä Etelä-Siperiasta, sillä äsken suunniteltiin, että jos tavotetaan Melaset Krasnojarskista ja heille sopisi että naisväki voisi lepäillä huomisen ja yöpyisi heillä ke-to välisen yön sekä saisi vielä autokyydin torstai aamuna lentokentälle, lähtisimme Ivecolla myöhään tänä iltana ajamaan Krasnojarskiin (noin 450 km).
Yöllä on mukavampi tehdä matkaa kuin helteisenä päivänä kun on kolme pientä lasta ja meitä aikuisiakin on neljä. Jatkamme Joosen kanssa kahdestaan Krasnojarskista lännen suuntaan.Joosella on haaveissa poikkeaminen myös Mordvan Saranskissa tervehtimässä entisiä seurakuntalaisiaan. Katsotaan sitten miten matkanteko sujuu ja missä ehditään pysähtyä. Aamulla aikaisin veimme Ivecolla osan tamperelaista aktioryhmää Abakanin lentokentälle. Hanna, Salla, Jaakko, Markus ja Matti ovat jo Moskovassa, josta menevät yöjunalla Suomeen. Illalla meni melko myöhään jälkeen puolenyön, joten nukuin kuin tukki kunnes kännykkä herätti viideltä. Kun palasimme Joosen kanssa jatkoin unia Ivecon "sviitissä" lähelle puoltapäivää ja nyt kirjoittelen Pitkästen koneella. Kohta lähden etsimään varaosailikkeestä moottoriöljyä ja hieman varaosia huoltoa varten. Iltapäivän ja illan aikana pitää siivota ja tyhjentää "vierasmaja", jonka vuokrasuhde päättyykin.
Tänne jäävä tulkkipariskunta Juho ja Hanna-Kaisa muuttavat tänne Pitkästen " kvartiiraan muutamaksi yöksi ja matkustavat sitten junalla Suomeen. Toinen muusikkotytöistä eli viulisti Anni lähtee tänä iltana junalla kohti uusia seikkailuja. Hänellä on sunnitelmissa ensin Ulan-Ude, sitten Mongolia, Kiina ja lopuksi Vietnam.
-Aikamoinen seikkailija tyttölapseksi. Suomen lisäksi näyttää sujuvan englanti ja venäjäkin jollainlailla.
Viime viikolla palasimme kyliltä Minusinskiin, jossa oli nuorten saunailta mukavalla, mutta hyvin yksinkertaisella ponttoonisaunalla melko lähellä kaupungin keskustaa Jenisein "siltapadoilla" osittain pysäytetyn sivuhaaran varrella. Perjantaina pidettiin vapaapäivä, mutta käytiin iltapäivällä tutustumassa aika mittavaan ja tasokkaaseen Minusinskin museoon. Suosittelen paikkaa jokaselle tänne päin matkaavalle. Siellä kyllä huomaa, että varsinaista sivistystä löytyy muualtakin kuin kehäkolmosen eteläpuolelta.
Lauantaina lähdettiin taas kylille. Ensimmäisessä eli Verhnie (Ylä) Bulangassa tavattiin kulttuuritalolla tuttuja virolaismummoja ja ystävällistä vahtimestarirouvaa ja sovittiin sunnuntaiksi jumalanpalvelus.
Majoituttiin Nishni (Ala) Bulankan koululle ja vietettiin kyläiltaa kauniin joen rannassa. Meitä lienee ollut yhteensä jonkun matkaa päälle kahdenkymmenen. Edelleenkin aktiolaisten sketsit menivät hyvin perille. Laulettiin melkolailla ja iltahartauden päätteeksi rukoiltiin yhdessä Isämeidän kaksikielisesti.Tulva oli laskenut edellisestä noin kuukausi sitten tapahtuneesta käynnistä toista metriä. Silloinhan Lauri heitti talviturkkinsa kylmässä tulvivassa joessa. Vieläkin vettä oli reilusti alle normaalin kesäkorkeuden. Teimme itsekukin omia uintiennätyksiä reippaassa myötävirrassa noin 30-40m matkalla.
Koko porukka nukkui koulun lattialla, paitsi minä Ivecossa. Nyt ei ollut jousitettuja hetekoita kuten Suetukissa, eikä superlonpatjoja kuin kaksi, mutta aktioilaisilla oli ohuet retkipatjat ja yönvanhoiksi selvittiin jotenkuten. Aamupalla luettiin Päiväntunnussanan mukaiset tekstit, joitten pohjalta syntyi pewrusteellinen keskustelu. Aiheena oli Helluntai ja Kolminaisuus, joista jatkettiin V.Bulangan jumalanpalöveluksessa puolilta päivin. Kulttuuritalon emäntä oli aitovenäläis/siperialaiseen tapaan loihtinut upean ruokapöydän kirkkovieraille.Onneksi meillä oli edes hänelle ja parille tutulle mummolle annettavaksi kahvipaketit Suomen tuliaisina.
Aktion "työosuus" alkopi olla "paketissa" ja suuntasimme Mitsubishin ja Ivecon keulat Motorskojen kylän ja erämaataipaleen kautta kohti Jergakin kansallispuistoa Saijanin vuoristossa. Matkassa olivat mukana myös Hilja ja Saima Anni-tätinsä kanssa. Alkumatka noin puolensataa kilometriä oli hiekkatietä ja kyllä pölyä ehti
tunkea Ivecon takaosaan melkolailla.
Oli aurinkoinen hellesää. Ongelmana siis helle autossakin (Ivecossa ei ole ilmastointia, kuten Mitsubisissä), mutta vastaavasti nähtiin upeita maisemia, jotka paranivat mitä korkeammalle noustiin.
Luntakin löytyi 1500m korkeudelta jonne tie nousi. Jatkoimme "huipulta" reippaat 20 km tuttuun leiriytymispaikkaan, josta saimme varattua keskeneräisen mökin majapaikaksi ja myös saunan kolmeksi tunniksi. Tyttöjen saunoessa Joose paistoi kanasaslikkia ja siinä sivussa keitettiin myös teet ja kahvit kutern myös tattarit saslikin kaveriksi. Lopuksi myös lettupannut "saivat kyytiä". Vieressä kohissut vuoristopurokin tuli kokeiltua saunasta käsin.
Maanantaiaamu valkeni sumuisena ja aktioryhmän lähdettyä vaeltamaan puron vartta vastavirtaan ilma muuttui selväksi sateeksi. Pitkäsetkin lähtivät pari tuntia myöhemmin kävelemään samaan suuntaan pukeutuneina muovisäkkeihin, mutta koko konkkaronkka palasi ennen "laskettua aikaa", vaihtamaan kuivaa ylleen.
Paluumatkalla Jergagilta pysähdyttiin syömään saslikkia ja ostamaan vuoristotuliaisia ensimmäisestä kylästä.
Joosen autokunta ajoi suoraan Minusinskiin. Minä tein noin 150 km lisälenkin kuuden innokkaimman kanssa Saijana Susenskojen voimalaitospadon kautta ( kuudenneksi suurin maailmassa).
Insinöörioppilas Jaakon arvio kun sitä kyselin parkkipaikalla padon rakentajien muistoksi rakennetun hienon muyistomerkin luona oli, että etäisyyttä padolle 600 metriä ja korkeutta 40 vai oliko se 50 metriä.
Kerroin faktat : matkaa padolle on puolitoista kilometriä ja padossa korkeutta 245 metriä.
Ihailtiin myös samalla kohtaa Jenisein toisella puolen noin 7-800 metrin päähan vasta rakennettuja "kalaportaita". Rappuja taisi olla viisi. Todellisuudessa kysymys oli ohijuoksutusportaikosta. Yhden portaan korkeus noin 40m ja leveyttä 70-80m. Juhlan kunniaksi ostettiin parkkipaikan kioskista jätskit ja lähdettiin kohti Minusinskia ajaen Jenisein länsipuolista reittiä. Kello oli jo päälle kymmenen illalla kun olimme perillä Minusinskissa, jossa meitä odotti ruoka.
Uni lienee maistanut itsekullekin.
Yöllä on mukavampi tehdä matkaa kuin helteisenä päivänä kun on kolme pientä lasta ja meitä aikuisiakin on neljä. Jatkamme Joosen kanssa kahdestaan Krasnojarskista lännen suuntaan.Joosella on haaveissa poikkeaminen myös Mordvan Saranskissa tervehtimässä entisiä seurakuntalaisiaan. Katsotaan sitten miten matkanteko sujuu ja missä ehditään pysähtyä. Aamulla aikaisin veimme Ivecolla osan tamperelaista aktioryhmää Abakanin lentokentälle. Hanna, Salla, Jaakko, Markus ja Matti ovat jo Moskovassa, josta menevät yöjunalla Suomeen. Illalla meni melko myöhään jälkeen puolenyön, joten nukuin kuin tukki kunnes kännykkä herätti viideltä. Kun palasimme Joosen kanssa jatkoin unia Ivecon "sviitissä" lähelle puoltapäivää ja nyt kirjoittelen Pitkästen koneella. Kohta lähden etsimään varaosailikkeestä moottoriöljyä ja hieman varaosia huoltoa varten. Iltapäivän ja illan aikana pitää siivota ja tyhjentää "vierasmaja", jonka vuokrasuhde päättyykin.
Tänne jäävä tulkkipariskunta Juho ja Hanna-Kaisa muuttavat tänne Pitkästen " kvartiiraan muutamaksi yöksi ja matkustavat sitten junalla Suomeen. Toinen muusikkotytöistä eli viulisti Anni lähtee tänä iltana junalla kohti uusia seikkailuja. Hänellä on sunnitelmissa ensin Ulan-Ude, sitten Mongolia, Kiina ja lopuksi Vietnam.
-Aikamoinen seikkailija tyttölapseksi. Suomen lisäksi näyttää sujuvan englanti ja venäjäkin jollainlailla.
Viime viikolla palasimme kyliltä Minusinskiin, jossa oli nuorten saunailta mukavalla, mutta hyvin yksinkertaisella ponttoonisaunalla melko lähellä kaupungin keskustaa Jenisein "siltapadoilla" osittain pysäytetyn sivuhaaran varrella. Perjantaina pidettiin vapaapäivä, mutta käytiin iltapäivällä tutustumassa aika mittavaan ja tasokkaaseen Minusinskin museoon. Suosittelen paikkaa jokaselle tänne päin matkaavalle. Siellä kyllä huomaa, että varsinaista sivistystä löytyy muualtakin kuin kehäkolmosen eteläpuolelta.
Lauantaina lähdettiin taas kylille. Ensimmäisessä eli Verhnie (Ylä) Bulangassa tavattiin kulttuuritalolla tuttuja virolaismummoja ja ystävällistä vahtimestarirouvaa ja sovittiin sunnuntaiksi jumalanpalvelus.
Majoituttiin Nishni (Ala) Bulankan koululle ja vietettiin kyläiltaa kauniin joen rannassa. Meitä lienee ollut yhteensä jonkun matkaa päälle kahdenkymmenen. Edelleenkin aktiolaisten sketsit menivät hyvin perille. Laulettiin melkolailla ja iltahartauden päätteeksi rukoiltiin yhdessä Isämeidän kaksikielisesti.Tulva oli laskenut edellisestä noin kuukausi sitten tapahtuneesta käynnistä toista metriä. Silloinhan Lauri heitti talviturkkinsa kylmässä tulvivassa joessa. Vieläkin vettä oli reilusti alle normaalin kesäkorkeuden. Teimme itsekukin omia uintiennätyksiä reippaassa myötävirrassa noin 30-40m matkalla.
Koko porukka nukkui koulun lattialla, paitsi minä Ivecossa. Nyt ei ollut jousitettuja hetekoita kuten Suetukissa, eikä superlonpatjoja kuin kaksi, mutta aktioilaisilla oli ohuet retkipatjat ja yönvanhoiksi selvittiin jotenkuten. Aamupalla luettiin Päiväntunnussanan mukaiset tekstit, joitten pohjalta syntyi pewrusteellinen keskustelu. Aiheena oli Helluntai ja Kolminaisuus, joista jatkettiin V.Bulangan jumalanpalöveluksessa puolilta päivin. Kulttuuritalon emäntä oli aitovenäläis/siperialaiseen tapaan loihtinut upean ruokapöydän kirkkovieraille.Onneksi meillä oli edes hänelle ja parille tutulle mummolle annettavaksi kahvipaketit Suomen tuliaisina.
Aktion "työosuus" alkopi olla "paketissa" ja suuntasimme Mitsubishin ja Ivecon keulat Motorskojen kylän ja erämaataipaleen kautta kohti Jergakin kansallispuistoa Saijanin vuoristossa. Matkassa olivat mukana myös Hilja ja Saima Anni-tätinsä kanssa. Alkumatka noin puolensataa kilometriä oli hiekkatietä ja kyllä pölyä ehti
tunkea Ivecon takaosaan melkolailla.
Oli aurinkoinen hellesää. Ongelmana siis helle autossakin (Ivecossa ei ole ilmastointia, kuten Mitsubisissä), mutta vastaavasti nähtiin upeita maisemia, jotka paranivat mitä korkeammalle noustiin.
Luntakin löytyi 1500m korkeudelta jonne tie nousi. Jatkoimme "huipulta" reippaat 20 km tuttuun leiriytymispaikkaan, josta saimme varattua keskeneräisen mökin majapaikaksi ja myös saunan kolmeksi tunniksi. Tyttöjen saunoessa Joose paistoi kanasaslikkia ja siinä sivussa keitettiin myös teet ja kahvit kutern myös tattarit saslikin kaveriksi. Lopuksi myös lettupannut "saivat kyytiä". Vieressä kohissut vuoristopurokin tuli kokeiltua saunasta käsin.
Maanantaiaamu valkeni sumuisena ja aktioryhmän lähdettyä vaeltamaan puron vartta vastavirtaan ilma muuttui selväksi sateeksi. Pitkäsetkin lähtivät pari tuntia myöhemmin kävelemään samaan suuntaan pukeutuneina muovisäkkeihin, mutta koko konkkaronkka palasi ennen "laskettua aikaa", vaihtamaan kuivaa ylleen.
Paluumatkalla Jergagilta pysähdyttiin syömään saslikkia ja ostamaan vuoristotuliaisia ensimmäisestä kylästä.
Joosen autokunta ajoi suoraan Minusinskiin. Minä tein noin 150 km lisälenkin kuuden innokkaimman kanssa Saijana Susenskojen voimalaitospadon kautta ( kuudenneksi suurin maailmassa).
Insinöörioppilas Jaakon arvio kun sitä kyselin parkkipaikalla padon rakentajien muistoksi rakennetun hienon muyistomerkin luona oli, että etäisyyttä padolle 600 metriä ja korkeutta 40 vai oliko se 50 metriä.
Kerroin faktat : matkaa padolle on puolitoista kilometriä ja padossa korkeutta 245 metriä.
Ihailtiin myös samalla kohtaa Jenisein toisella puolen noin 7-800 metrin päähan vasta rakennettuja "kalaportaita". Rappuja taisi olla viisi. Todellisuudessa kysymys oli ohijuoksutusportaikosta. Yhden portaan korkeus noin 40m ja leveyttä 70-80m. Juhlan kunniaksi ostettiin parkkipaikan kioskista jätskit ja lähdettiin kohti Minusinskia ajaen Jenisein länsipuolista reittiä. Kello oli jo päälle kymmenen illalla kun olimme perillä Minusinskissa, jossa meitä odotti ruoka.
Uni lienee maistanut itsekullekin.
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Etelä-Siperian seurakuntien kesätoimintaa
Vierasmajan eli Minusinskin kämppäni nettiyhteys näyttää sanoneen sopimuksensa lopullisesti irti, niinpä kirjoittelen nyt Pitkästen koneella. Talkooremontti Karatusassa alkaa olla osaltamme "finito". Pari juttua pitäisi silti jossain välissä käydä varmistamassa, etteivät moskiitot eli sääsket pääse sisälle lisähuoneitten ovenpielistä ja ettei sadevesi valu entisen piipun reiästä yläpohjan lasivillaeristeisiin. Joose lienee laittanut kattolevyjen noin 5 tuuman reikään jonkunlaisen muovitollon ettei lumi sada sisään.
Lauantaina palasin myöhään Karatusasta tehtyäni melko tiiviin työputken Joose jatkoi perheensä muuttoon liittyneitä töitä uudella Timrjaseva 19 sijaitsevalla asunnolla joka on ison kerrostalon ykköskerroksessa.. Viimeisenä työnä rakentelin syksyllä Laurin kanssa betoniharkoista olohuoneen alle muuraamaamme 2,70 x 1,25 laajuiseen noin 190 cm korkeaan kellariin rappuset hätäaputikkaitten sijaan ja rungot hyllyjä varten
Onnistuin saamaan sahatavaraa Karatusan Piloraamalta (raamisahalta).
. Sunnuntaina vietimme pienellä porukalla jumalanpalvelusta Ulitsa Timrjaseva 17 sijaitsevassa vuokrarakennuksessa, johon palattiin ainankin kesän ajaksi viereisestä vähän isommasta autokoulurakennuksesta. Jos löytyisi rahoitus niin yksi ratkaisu Minusinskin surkeaan toimitilakysymykseen olisi ostaa joku vapaana oleva kerrostalon alakerrassa sijaitseva pieni liikehuoneisto. johon on oma sisäänkäynti.
Etelä-Siperian seurakuntien kesätoiminta pyörähti hienosti käyntiin, kun Joosen kanssa haimme Abakanin R-asemalta maanantaiaamuna jo kuudelta Tampereelta tänne matkustaneen kahdeksan hengen aktioryhmän.
Muutama päivä aikaisemmin tänne saapui lentämällä Joosen sisko sosionoomi/ kirkon nuorisotyönohjaaja/lähetyssihteeri Anni Pitkänen Lahdesta. Anni kuten kolme vanhempaa veljeään olivat aikoinaan Savonlinna-Säämingin seurakunnan nuorten aktiiviporukkaa, voisipa sanoa että tärkeitä "pylväitä" nuoren seurakunnan rakennustyössä. Anni on myös toinen lähettisihteereistäni. Toinen sihteeri on Annin hyvä ystävä Satu Eronen, joka opiskelee Helsingissä valtiotieteitä.
Nuorista aikuisista koostuvan hienon ryhmän tulkkeina toimii aviopari Juha ja Hanna-Kaisa, jotka ovat ammatiltaan venäjän tulkkeja. Kolmen tytön ryhmästä Salla ja Anni ovat muusikkoja ja Hanna juristi.Kermana kakussa on kolmen insinööripojan joukko Matti ja Markus ovat jo valmistuneet, mutta Tallinnan maratoonille treenaava salskea Jaakko vielä opiskelee.
Pitkän junamatkan aikana ryhmä oli harjoitellut muutaman hyvin toimivan sketsin, joita on esitetty erilaisissa nuorten ja kaikenikäisten kokoontumisissa. Maanantai-iltaa vietettiin suomalais-eestiläis-venäläisvoimin tutussa n 5 km kaupungista länteen sijaitsevassa leirikeskuksessa. Tytöt aloittivat saunomalla ja pojilla oli
tiukka maaottelu jalkapallossa. Virolaiskylästä kotoisin ollut urheilijapoika pelasi paikallisten joukkueessa.
Peli päättyi tasatulokseen rangaistuslaukauskisan jälkeenkin. Toisten poistuttua jo saunaan joukkueitten maalivahdit jäivät laukomaan vuorotellen, mutta eivät saaneet voittoa toisistaan.
Tiistaina lähdettiin aikaisin Karatusaan auttamaan Lutzegovien muutossa. Anni jäi Johannaa ja lasten kaveriksi Minusinskiin.. Muutto sujui leppoisasti. Touhussa varsinkin paikkojen järjestelemissä ja siivouksessa häärivät apuna myös Vitalin äiti Ulan-Udesta ja täti Krasnojarskista. Muuton jälkeen pojat kärräsivät kadun varrella talvehtineen kivikasan saunan taakse harmaitten vesien imetysmonttuun ja niin Joose saattoi asentaa lopulliselle paikalleen suuren muovisen sakka-, ja tarkastuspöntön. Illaksi ajettiin Suetukin kylään, jossa majoituttiin kirkon viereiseen tyhjään yksikerroksiseen puutaloon, jossa on toiminut aikoinaan kolhoosin ruokala ja myöhemmin lasten päiväkoti. Vitali pastori oli hakenut tullessan pari paikallista nuortakin noin 13v Sasha ja Anja nimiset tytöt, jotka kirkon ”suntion” Igorin (24v) kanssa osallistuivat leirin ohjelmaan. Iltaa vietettiin lettuja paistaen läheisellä kylän kokoontumispaikalla. Ohjelmaan kuuluivat vierailijoitten sketsit yhteiset laulut ja tietenkin myös iltahartaus, josta vastasivat Joose ja Vitali.
Keskiviikko alkoi aamupalalla ja hartaudella. Sitten tytöt siivosivat kirkkoa ja pojat korjasivat ulkoportaita ja muutaman ikkunaruudun. Iltaohjelmaa vietettiin yhdessä kyläläisten kanssa kauniissa rantapaikassa kylän hautausmaan takana. Joose hääräili saslikkimestarina ja hoiti nuotioillan hartaudenkin Vitalin toivomuksesta vaikka ääni alkoikin olla jo ”kortilla”. Tamperelaisten hienot ja syvälliset spektaakkelit purivat hyvin. Illan päätteeksi saunottiin Igorin kotona. Tytöt joilla oli ollut ”vientiä” Suetukin Ural-poikien sivuvaunuluokassa aloittivat saunomisen. Kun myöhään palasimme poikien kanssa saunasta oli majapaikan kohdalla uusia motskaripoikia vonkaamassa kyyditettäviä, mutta ilta oli jo liian myöhäinen ja kävimme yöpuulle. Lopulta moottorimiehetkin uupuivat ja kirkonseutu hiljeni. Nukuin Ivecossa kuten tavallista ja Joose nuorten kanssa talossa. Toiseksi yöksi hän muisti ottaa käyttöön jo makuupussinkin. Osa tekijä Joosen myöhäisessä ”äänenmurroksessa” lieneekin ollut nukkuminen pelkillä hetekan jousilla jonkun verran viluakin kärsien.
Torstaina vierailtiin Suetukin sekä Tseremuskan leirikouluissa. Suetukin leirikoululaiset olivat ala-asteikäisiä ja Tseremuskan yläkoululaisia. Jälkimmäisessä paikassa tytöt pelasivat lentopalloa ja poikien kanssa oli tiukka maaottelu, joka lopulta kääntyi Venäjän voitoksi. Molemmissa paikoissa aktionuorten sketsit toimivat erinomaisesti ja niitten lopuksi tuli myös hengellinen sanoma hyvin esille. Illaksi ajoimme vielä Minusinskiin saunomaan paikallisten ammattikoulunuorten kanssa.Sauna oli kaupungin läpi hitaasti virtailevan Jenisein sivu-uoman rantaan ankkuroitu pieni ”lotja”, jonka nuori omistaja kavereineen tuli seuraamaan aktionuorten ohjelmaa ja laulamaan kanssamme. Yksi pojista oli lähdössä armeijaan ja nuoret antoivat hänelle sinne mukaan Gideonien Uuden Testamentin. Kaveritkin saivat omansa. Myös Suetukissa oli annettu Sashalle omistuskirjoituksella varustetun Uuden Testamentin.
Tänään on vietetty vapaapäivää. Nuoret kiertelivät torilla. Kolmeksi kokoonnuttiin Pitkästen kotiin syömään ja kohta lähdetään Minusinskin Museoon.
Pääosa aktioryhmästä lähtee lentämällä tiistaina 14.06. Suomeen. Viulisti Anni on jatkamassa Mongoliaan Kiinaan ja Vietnamiin. Tulkkipariskunta jää vielä muutamaksi päiväksi ja palaa junalla Suomeen. Joose on lähdössä kaverikseni seikkailemaan Ivecolla Suomeen. Johannan Annin ja pikkutytöt laitamme lentokoneeseen Krasnojarskissa 16.06. He lentävät Pietariin, josta junalla Suomeen.
Lauantaina palasin myöhään Karatusasta tehtyäni melko tiiviin työputken Joose jatkoi perheensä muuttoon liittyneitä töitä uudella Timrjaseva 19 sijaitsevalla asunnolla joka on ison kerrostalon ykköskerroksessa.. Viimeisenä työnä rakentelin syksyllä Laurin kanssa betoniharkoista olohuoneen alle muuraamaamme 2,70 x 1,25 laajuiseen noin 190 cm korkeaan kellariin rappuset hätäaputikkaitten sijaan ja rungot hyllyjä varten
Onnistuin saamaan sahatavaraa Karatusan Piloraamalta (raamisahalta).
. Sunnuntaina vietimme pienellä porukalla jumalanpalvelusta Ulitsa Timrjaseva 17 sijaitsevassa vuokrarakennuksessa, johon palattiin ainankin kesän ajaksi viereisestä vähän isommasta autokoulurakennuksesta. Jos löytyisi rahoitus niin yksi ratkaisu Minusinskin surkeaan toimitilakysymykseen olisi ostaa joku vapaana oleva kerrostalon alakerrassa sijaitseva pieni liikehuoneisto. johon on oma sisäänkäynti.
Etelä-Siperian seurakuntien kesätoiminta pyörähti hienosti käyntiin, kun Joosen kanssa haimme Abakanin R-asemalta maanantaiaamuna jo kuudelta Tampereelta tänne matkustaneen kahdeksan hengen aktioryhmän.
Muutama päivä aikaisemmin tänne saapui lentämällä Joosen sisko sosionoomi/ kirkon nuorisotyönohjaaja/lähetyssihteeri Anni Pitkänen Lahdesta. Anni kuten kolme vanhempaa veljeään olivat aikoinaan Savonlinna-Säämingin seurakunnan nuorten aktiiviporukkaa, voisipa sanoa että tärkeitä "pylväitä" nuoren seurakunnan rakennustyössä. Anni on myös toinen lähettisihteereistäni. Toinen sihteeri on Annin hyvä ystävä Satu Eronen, joka opiskelee Helsingissä valtiotieteitä.
Nuorista aikuisista koostuvan hienon ryhmän tulkkeina toimii aviopari Juha ja Hanna-Kaisa, jotka ovat ammatiltaan venäjän tulkkeja. Kolmen tytön ryhmästä Salla ja Anni ovat muusikkoja ja Hanna juristi.Kermana kakussa on kolmen insinööripojan joukko Matti ja Markus ovat jo valmistuneet, mutta Tallinnan maratoonille treenaava salskea Jaakko vielä opiskelee.
Pitkän junamatkan aikana ryhmä oli harjoitellut muutaman hyvin toimivan sketsin, joita on esitetty erilaisissa nuorten ja kaikenikäisten kokoontumisissa. Maanantai-iltaa vietettiin suomalais-eestiläis-venäläisvoimin tutussa n 5 km kaupungista länteen sijaitsevassa leirikeskuksessa. Tytöt aloittivat saunomalla ja pojilla oli
tiukka maaottelu jalkapallossa. Virolaiskylästä kotoisin ollut urheilijapoika pelasi paikallisten joukkueessa.
Peli päättyi tasatulokseen rangaistuslaukauskisan jälkeenkin. Toisten poistuttua jo saunaan joukkueitten maalivahdit jäivät laukomaan vuorotellen, mutta eivät saaneet voittoa toisistaan.
Tiistaina lähdettiin aikaisin Karatusaan auttamaan Lutzegovien muutossa. Anni jäi Johannaa ja lasten kaveriksi Minusinskiin.. Muutto sujui leppoisasti. Touhussa varsinkin paikkojen järjestelemissä ja siivouksessa häärivät apuna myös Vitalin äiti Ulan-Udesta ja täti Krasnojarskista. Muuton jälkeen pojat kärräsivät kadun varrella talvehtineen kivikasan saunan taakse harmaitten vesien imetysmonttuun ja niin Joose saattoi asentaa lopulliselle paikalleen suuren muovisen sakka-, ja tarkastuspöntön. Illaksi ajettiin Suetukin kylään, jossa majoituttiin kirkon viereiseen tyhjään yksikerroksiseen puutaloon, jossa on toiminut aikoinaan kolhoosin ruokala ja myöhemmin lasten päiväkoti. Vitali pastori oli hakenut tullessan pari paikallista nuortakin noin 13v Sasha ja Anja nimiset tytöt, jotka kirkon ”suntion” Igorin (24v) kanssa osallistuivat leirin ohjelmaan. Iltaa vietettiin lettuja paistaen läheisellä kylän kokoontumispaikalla. Ohjelmaan kuuluivat vierailijoitten sketsit yhteiset laulut ja tietenkin myös iltahartaus, josta vastasivat Joose ja Vitali.
Keskiviikko alkoi aamupalalla ja hartaudella. Sitten tytöt siivosivat kirkkoa ja pojat korjasivat ulkoportaita ja muutaman ikkunaruudun. Iltaohjelmaa vietettiin yhdessä kyläläisten kanssa kauniissa rantapaikassa kylän hautausmaan takana. Joose hääräili saslikkimestarina ja hoiti nuotioillan hartaudenkin Vitalin toivomuksesta vaikka ääni alkoikin olla jo ”kortilla”. Tamperelaisten hienot ja syvälliset spektaakkelit purivat hyvin. Illan päätteeksi saunottiin Igorin kotona. Tytöt joilla oli ollut ”vientiä” Suetukin Ural-poikien sivuvaunuluokassa aloittivat saunomisen. Kun myöhään palasimme poikien kanssa saunasta oli majapaikan kohdalla uusia motskaripoikia vonkaamassa kyyditettäviä, mutta ilta oli jo liian myöhäinen ja kävimme yöpuulle. Lopulta moottorimiehetkin uupuivat ja kirkonseutu hiljeni. Nukuin Ivecossa kuten tavallista ja Joose nuorten kanssa talossa. Toiseksi yöksi hän muisti ottaa käyttöön jo makuupussinkin. Osa tekijä Joosen myöhäisessä ”äänenmurroksessa” lieneekin ollut nukkuminen pelkillä hetekan jousilla jonkun verran viluakin kärsien.
Torstaina vierailtiin Suetukin sekä Tseremuskan leirikouluissa. Suetukin leirikoululaiset olivat ala-asteikäisiä ja Tseremuskan yläkoululaisia. Jälkimmäisessä paikassa tytöt pelasivat lentopalloa ja poikien kanssa oli tiukka maaottelu, joka lopulta kääntyi Venäjän voitoksi. Molemmissa paikoissa aktionuorten sketsit toimivat erinomaisesti ja niitten lopuksi tuli myös hengellinen sanoma hyvin esille. Illaksi ajoimme vielä Minusinskiin saunomaan paikallisten ammattikoulunuorten kanssa.Sauna oli kaupungin läpi hitaasti virtailevan Jenisein sivu-uoman rantaan ankkuroitu pieni ”lotja”, jonka nuori omistaja kavereineen tuli seuraamaan aktionuorten ohjelmaa ja laulamaan kanssamme. Yksi pojista oli lähdössä armeijaan ja nuoret antoivat hänelle sinne mukaan Gideonien Uuden Testamentin. Kaveritkin saivat omansa. Myös Suetukissa oli annettu Sashalle omistuskirjoituksella varustetun Uuden Testamentin.
Tänään on vietetty vapaapäivää. Nuoret kiertelivät torilla. Kolmeksi kokoonnuttiin Pitkästen kotiin syömään ja kohta lähdetään Minusinskin Museoon.
Pääosa aktioryhmästä lähtee lentämällä tiistaina 14.06. Suomeen. Viulisti Anni on jatkamassa Mongoliaan Kiinaan ja Vietnamiin. Tulkkipariskunta jää vielä muutamaksi päiväksi ja palaa junalla Suomeen. Joose on lähdössä kaverikseni seikkailemaan Ivecolla Suomeen. Johannan Annin ja pikkutytöt laitamme lentokoneeseen Krasnojarskissa 16.06. He lentävät Pietariin, josta junalla Suomeen.
torstai 26. toukokuuta 2011
Toimiiko nettiyhteys vaiko ei ??!!
Siinä kysymys joka on askarruttanut viime aikoina. Muutama valmiiksi kirjoitettu blogi on haihtunut taivaan tuuliin, kun kone ei ole suostunut tallentamaan eikä lähettämään.
Ainankin "Kulttuuria ,kulttuuria" meni ja jonkun muun kirjoittelin pariin kertaan ennen kuin onnistui.
Viime sunnuntai meni "kulttuurin piikkiin" , kun toimimme Joosen kanssa kyytimiehinä Eestin TV:n viisimiehiselle ryhmälle, joka teki matkailudokumenttia Venäjältä. Olivat olleet junan kyydissä parisen viikkoa ja toinen mokoma oli jäljellä. Päätepisteinä Vladivostok ja Kamsatkan niemimaa. Loppuvaiheessa ryhmä jakautuu kahteen osaan. Meillä oli etukäteen motivoitumisongelmia asian suhteen, koska remonttiaikataulu oli niin tiukka, mutta Abakanin R-aseman odotussalista autoomme Joosen Mitsubisiin matkatavaroineen ahtautunut viiden miehen porukka mursi "vastarintamme" ja kun illalla erosimme Suetukin kulttuuritalolla päivällisen jälkeen olo oli jo haikea. Toivottelimme kahdelle kuvaajalle ja kolmelle toimittajalle varjelusta ja siunausta loppumatkalle.
Vitalin perhe oli saanut muutaman päivän lisäaikaa muuttamiselle. H-hetki on nyt ensi keskiviikko huomisen eli perjantain sijasta. Tiistaista keskiviikkoon vedimme pitkän työputken yöpyen Ivecossa. Tänään keskityttiin
nuorteniltaan josta äsken palasimme. Oltiin Jenisein maastossa 30 km Minusinskistä pohjoiseen Tuba-joen suistossa. Kalasteltiin , paistettiin pari pikkuhaukea ja särkeä sekä nakkeja ja isoja perunoita nuotiolla. Laulettiin Inkerin Kirkon nuorten sinisestä kirjasta muutama laulu ja Vitali vierailevana pappina piti opetuksen, jonka jälkeen luettiin yhdessä Uskontunnustus ja Isä Meidän ja Slavapappi rukoili vielä vapaastikin.
Poikia oli tavalliset 7- 8 ja taas tyttöjäkin neljä.
Joose sai keskiviikkona asennettua kylppärikaluston paikoilleen. Tarvitaan vielä vesi ja sähkötyöt. Vitali ja Tonja jatkoivat tapetointia ja minä rakensin kamariin komeroita. Laitoimme puuttuvan n 10m pitkän loppuosan harmaitten vesien putkitusta saunan ali ja toppasimme tyroksilla. Lapioin myös alkutäytön.
Seinänaapurimme kaivoivat anturamonttua rakennuksen jatko-osaa varten.
Menen huomenna Ivecolla Karatusaan kahdeksi päiväksi ja palaan Minusinskiin Pitkästen muuttoa varten, joka alkaa sunnuntaina. Joose taitaa jäädä huomenna Johannan avuksi pakkaamaan tavaroita.
Ainankin "Kulttuuria ,kulttuuria" meni ja jonkun muun kirjoittelin pariin kertaan ennen kuin onnistui.
Viime sunnuntai meni "kulttuurin piikkiin" , kun toimimme Joosen kanssa kyytimiehinä Eestin TV:n viisimiehiselle ryhmälle, joka teki matkailudokumenttia Venäjältä. Olivat olleet junan kyydissä parisen viikkoa ja toinen mokoma oli jäljellä. Päätepisteinä Vladivostok ja Kamsatkan niemimaa. Loppuvaiheessa ryhmä jakautuu kahteen osaan. Meillä oli etukäteen motivoitumisongelmia asian suhteen, koska remonttiaikataulu oli niin tiukka, mutta Abakanin R-aseman odotussalista autoomme Joosen Mitsubisiin matkatavaroineen ahtautunut viiden miehen porukka mursi "vastarintamme" ja kun illalla erosimme Suetukin kulttuuritalolla päivällisen jälkeen olo oli jo haikea. Toivottelimme kahdelle kuvaajalle ja kolmelle toimittajalle varjelusta ja siunausta loppumatkalle.
Vitalin perhe oli saanut muutaman päivän lisäaikaa muuttamiselle. H-hetki on nyt ensi keskiviikko huomisen eli perjantain sijasta. Tiistaista keskiviikkoon vedimme pitkän työputken yöpyen Ivecossa. Tänään keskityttiin
nuorteniltaan josta äsken palasimme. Oltiin Jenisein maastossa 30 km Minusinskistä pohjoiseen Tuba-joen suistossa. Kalasteltiin , paistettiin pari pikkuhaukea ja särkeä sekä nakkeja ja isoja perunoita nuotiolla. Laulettiin Inkerin Kirkon nuorten sinisestä kirjasta muutama laulu ja Vitali vierailevana pappina piti opetuksen, jonka jälkeen luettiin yhdessä Uskontunnustus ja Isä Meidän ja Slavapappi rukoili vielä vapaastikin.
Poikia oli tavalliset 7- 8 ja taas tyttöjäkin neljä.
Joose sai keskiviikkona asennettua kylppärikaluston paikoilleen. Tarvitaan vielä vesi ja sähkötyöt. Vitali ja Tonja jatkoivat tapetointia ja minä rakensin kamariin komeroita. Laitoimme puuttuvan n 10m pitkän loppuosan harmaitten vesien putkitusta saunan ali ja toppasimme tyroksilla. Lapioin myös alkutäytön.
Seinänaapurimme kaivoivat anturamonttua rakennuksen jatko-osaa varten.
Menen huomenna Ivecolla Karatusaan kahdeksi päiväksi ja palaan Minusinskiin Pitkästen muuttoa varten, joka alkaa sunnuntaina. Joose taitaa jäädä huomenna Johannan avuksi pakkaamaan tavaroita.
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Ajolähtö päällä, mutta lyöjät vähissä
Noin kuukausi sitten lähti Esko ja eilisiltana saattelimme Lauria Abakan-Moskova yöjunaan. Remonttihommat ovat Karatusan pappilatyömaalla sisätöitten osalta jo loppusuoralla, mutta aikakin alkaa olla vähissä, ja kotipesässä on tosiaan enää kaksi lyöjää neljän sijasta .
Vitalin muuttopäivä on ensi perjantaina ja kun siitä selvitään tapahtuu myös Pitkästen muutto, joka vielä jokunen viikko taaksepäin vaikutti melkoiselta stressin aiheelta, mutta kun uusi asunto löytyi läheltä Hiljan koulua ja huomenna 5v täyttävän Saiman pikkukoulua ja myös lasten kaverit asuvat niillä kulmilla on asiaan löytynyt paljonkin myös valoisaa näkökulmaa. Silti muutto muuttona on aina rankka fyysinen ja henkinen ponnistus kolmen lapsen perheelle ja täytyy myöntää, että koetteleehan se muitakin muutossa mukana olevia, jos ei muuten niin käsivarsien "virumisena" tavaroitten kantamisessa.
Eilen ennen R-asemalle menoa kävimme koko porukalla (Lauri,Pitkäset ja minä) syömässä tutussa Irkkutyylisessä Ravintelissa Abakanissa.
Viimeisenä työnään Lauri maalasi kamarin lattian, jonka vanhan maalipinnan olin hionut hieman aikaisemmin.
Joose ampui viimeiset panelit kylpyhuoneen kattoon. -Siis todellakin viimeiset. Hieman jännitti kun sirkkelimiehenä pätkin paneleita ja viimeinen piti vielä kaventaa halkaisusirkkelin puuttuessa bensa-Stihlillä.
Yksi ylimääräinen oli omia aikojaan lattialle kaatuessaan katkennut oksankohdalta
Paneleita aikoinaan ostettaessa "sezt" ja "sem" olivat vaihtaneet paikkaa , 70:n sijasta tuli kaupat 60 neliömetristä ja kun talonpoikaispäättelykyvyllä sekaannuin Joosen ja varastomiehen puuhiin valittaen, että näitä paneleita on liian vähän, mies lisäsi lastiimme 5 kappaletta kolme metrisiä paneleita.
No loppu hyvin - Kaikki hyvin! Paremmallakaan koulupohjalla ei olisi päässyt pienempään hukkaprosenttiin.
Perjantaina olimme saaneet toisella yrittämällä myös 1,2m leveät ja 90 cm korkeat (3 kpl) betonirenkaat
kolme metriseen porakaivomonttuun, jonne asennetaan painesäilöllä varustettu pumppu. Siitä alaspäin on
ehkä noin 10 metrinen putki (mitan vedin nyt "hatusta").
Juuri ennen työmaalta lähtöä mittasimme , vaakitsimme ja merkkasimme "korot" jatkorakennuksen anturamonttua varten. Lapiomiehenä toimii nyt toinen (lännen puoleinen) lähinaapurimme työnjohtajanaan Vitali pastori ja "alihankkijana" toinen "seinänaapuri" joka näkyi kärräilleen eilen jätemaakasasta ruokamullaksi kelpaavaa maata "esimiehensä" tontille. Ensimmäiset myös hyvin lapiohommat aloittaneet Igor ja poikansa Artjom olivat saaneet Vitalilta lopputilin alettuaan juopottelun heti saatuaan työstä kottia.
Torstaina nuortenilta oli Pitkästen kodissa Laurin lähtijäisten merkeissä. Tytöt "loistivat" poissaolollaan, mutta poikia oli 7 tai 8 ja lopuksi pelasimme futista lähistadionilla saimme kunnon joukkueet kun mukaan tuli vielä eräs novosibirskiläinen Slava pastorin kaveri.
Aivan selvästi Laurin sydämestä jäi iso "lohkare" tänne Siperiaan. Lauri sanoi, että vielä enemmän kuin noita poikia hän jäi kaipaamaan Karatusan lähinaapureita, joihin hän oli luonut hyvät suhteet jo syksyn reissulla.
Laurihan jätti silloin myös työkalunsa juuri näille naapureille lahjaksi ennen lähtöämme.
Jossain, kait kommentissani olin nimittänyt Laurin troikkamme "ykkösnyrkiksi" ja sitä hän todellakin on ollut.
Valmiina kuin kuin partiolainen hän tarttui sellaisiinkin hommiin joita ei ollut aikaisemmin tehnyt ja myös selvisi niistä kiitettävästi. Myös hyvin raamikkaana kaverina painavampikin tavara liikahti aivan toiseen malliin kuin esim. minunlaisella pienikokoisella ja jo hitaansorttiseksi käyneellä eläkevaarilla.
Huomenna on Saiman 5v synttärit ja pääsemme Karatusaan vasta tiistaina, jolloin aloitamme harmaitten vesien putkiston loppupätkän ja tarkastuspöntön ja siitä jatkuvan rei-itetyn valumaputken asentamisella, että
lapiomiehet pääsevät täyttöhommiin. Ehkä sitä ennen Joose saumaa kylppärin lattialaatat, jotta se ehtii kuivamaan ennen kaluston ja vesijohtojen asentamista. Minun työmaana sisällä on jatkaa Laurilta jäänyttä maalausurakkaa. Jossain välissä Vitali vaimonsa ja tämän ystävän kanssa tapetoivat loppuun olohuoneen ja eteiskäytävän ja sitten myös kamarin. Keittiökalusteet pitäisi tulla keskiviikkona ja tänään Joose kertoi, että kalustefirma asentaa ne myös paikoillee, vaikka olsihan se Jooseltakin sujunut, kun mies on niitä hommia joutunut tekemään, niin Suomessa kuin Venäjälläkin, jossa on vuokralaiselle kuuluva sanonta:" Nouse, pura
keittiökalusteesi ja "kävele" niitten kanssa uuteen vuokra-asuntoon, jossa hyvässä lykyssä saat asua ainankin seuraavaan muuttoon saakka.
Vitalin muuttopäivä on ensi perjantaina ja kun siitä selvitään tapahtuu myös Pitkästen muutto, joka vielä jokunen viikko taaksepäin vaikutti melkoiselta stressin aiheelta, mutta kun uusi asunto löytyi läheltä Hiljan koulua ja huomenna 5v täyttävän Saiman pikkukoulua ja myös lasten kaverit asuvat niillä kulmilla on asiaan löytynyt paljonkin myös valoisaa näkökulmaa. Silti muutto muuttona on aina rankka fyysinen ja henkinen ponnistus kolmen lapsen perheelle ja täytyy myöntää, että koetteleehan se muitakin muutossa mukana olevia, jos ei muuten niin käsivarsien "virumisena" tavaroitten kantamisessa.
Eilen ennen R-asemalle menoa kävimme koko porukalla (Lauri,Pitkäset ja minä) syömässä tutussa Irkkutyylisessä Ravintelissa Abakanissa.
Viimeisenä työnään Lauri maalasi kamarin lattian, jonka vanhan maalipinnan olin hionut hieman aikaisemmin.
Joose ampui viimeiset panelit kylpyhuoneen kattoon. -Siis todellakin viimeiset. Hieman jännitti kun sirkkelimiehenä pätkin paneleita ja viimeinen piti vielä kaventaa halkaisusirkkelin puuttuessa bensa-Stihlillä.
Yksi ylimääräinen oli omia aikojaan lattialle kaatuessaan katkennut oksankohdalta
Paneleita aikoinaan ostettaessa "sezt" ja "sem" olivat vaihtaneet paikkaa , 70:n sijasta tuli kaupat 60 neliömetristä ja kun talonpoikaispäättelykyvyllä sekaannuin Joosen ja varastomiehen puuhiin valittaen, että näitä paneleita on liian vähän, mies lisäsi lastiimme 5 kappaletta kolme metrisiä paneleita.
No loppu hyvin - Kaikki hyvin! Paremmallakaan koulupohjalla ei olisi päässyt pienempään hukkaprosenttiin.
Perjantaina olimme saaneet toisella yrittämällä myös 1,2m leveät ja 90 cm korkeat (3 kpl) betonirenkaat
kolme metriseen porakaivomonttuun, jonne asennetaan painesäilöllä varustettu pumppu. Siitä alaspäin on
ehkä noin 10 metrinen putki (mitan vedin nyt "hatusta").
Juuri ennen työmaalta lähtöä mittasimme , vaakitsimme ja merkkasimme "korot" jatkorakennuksen anturamonttua varten. Lapiomiehenä toimii nyt toinen (lännen puoleinen) lähinaapurimme työnjohtajanaan Vitali pastori ja "alihankkijana" toinen "seinänaapuri" joka näkyi kärräilleen eilen jätemaakasasta ruokamullaksi kelpaavaa maata "esimiehensä" tontille. Ensimmäiset myös hyvin lapiohommat aloittaneet Igor ja poikansa Artjom olivat saaneet Vitalilta lopputilin alettuaan juopottelun heti saatuaan työstä kottia.
Torstaina nuortenilta oli Pitkästen kodissa Laurin lähtijäisten merkeissä. Tytöt "loistivat" poissaolollaan, mutta poikia oli 7 tai 8 ja lopuksi pelasimme futista lähistadionilla saimme kunnon joukkueet kun mukaan tuli vielä eräs novosibirskiläinen Slava pastorin kaveri.
Aivan selvästi Laurin sydämestä jäi iso "lohkare" tänne Siperiaan. Lauri sanoi, että vielä enemmän kuin noita poikia hän jäi kaipaamaan Karatusan lähinaapureita, joihin hän oli luonut hyvät suhteet jo syksyn reissulla.
Laurihan jätti silloin myös työkalunsa juuri näille naapureille lahjaksi ennen lähtöämme.
Jossain, kait kommentissani olin nimittänyt Laurin troikkamme "ykkösnyrkiksi" ja sitä hän todellakin on ollut.
Valmiina kuin kuin partiolainen hän tarttui sellaisiinkin hommiin joita ei ollut aikaisemmin tehnyt ja myös selvisi niistä kiitettävästi. Myös hyvin raamikkaana kaverina painavampikin tavara liikahti aivan toiseen malliin kuin esim. minunlaisella pienikokoisella ja jo hitaansorttiseksi käyneellä eläkevaarilla.
Huomenna on Saiman 5v synttärit ja pääsemme Karatusaan vasta tiistaina, jolloin aloitamme harmaitten vesien putkiston loppupätkän ja tarkastuspöntön ja siitä jatkuvan rei-itetyn valumaputken asentamisella, että
lapiomiehet pääsevät täyttöhommiin. Ehkä sitä ennen Joose saumaa kylppärin lattialaatat, jotta se ehtii kuivamaan ennen kaluston ja vesijohtojen asentamista. Minun työmaana sisällä on jatkaa Laurilta jäänyttä maalausurakkaa. Jossain välissä Vitali vaimonsa ja tämän ystävän kanssa tapetoivat loppuun olohuoneen ja eteiskäytävän ja sitten myös kamarin. Keittiökalusteet pitäisi tulla keskiviikkona ja tänään Joose kertoi, että kalustefirma asentaa ne myös paikoillee, vaikka olsihan se Jooseltakin sujunut, kun mies on niitä hommia joutunut tekemään, niin Suomessa kuin Venäjälläkin, jossa on vuokralaiselle kuuluva sanonta:" Nouse, pura
keittiökalusteesi ja "kävele" niitten kanssa uuteen vuokra-asuntoon, jossa hyvässä lykyssä saat asua ainankin seuraavaan muuttoon saakka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
