"Lapsi on meille syntynyt.. poika on meille annettu.."

Tämän jutun otsake on lainausta raamatusta . Taitaa olla profeetta Jesajan ennustuksesta ja sopii hyvin juuri juhlitun joulunajan sanomaan. 
Oman perhekunnan kohdalle tuo otsakkeen ilmoitus osuu myös kuin "nappi raksiin". Olemme viettäneet kahden vanhimman tyttäreni Tiina ja Riikan perheitten kanssa joulua täällä Tiinan ja Karin perheen viihtyisässä Kannaksenkadun kodissa.  "Menoa ja melskettä" on riittänyt jouluisen hiljentymisen lomassa, kun seitsemän lastenlasta on ollut yhdessä. Eilen elikä Tapanina kävi jo vieraitakin Karin äiti ja kaksi veljeä perheineen. Lisäjännitystä on ollut ilmassa kun on odoteltu väliaikatietoja Kuopion suunnalta. Siellä nuorimman tyttäreni  Kaisan perheeseen on odotettu esikoislasta. Laskettu aika taisi olla 18.12 ( +/- 2vk).
Viime yönä oli tullut tekstareina ilouutinen. Terve neljäkiloinen poikavauva oli syntynyt joskus aamuyöstä.
Riikka tavoitti onnellisen, mutta väsyneen Antti-isän Sandelsinkadulta uuninlämmityshommista. Antti oli antanut tilannekatsauksen. Synnytysprosessi oli ollut pitkä ja väsyttävä, mutta lopulta kaikki oli mennyt hyvin.
Ei me täällä ehditty pahemmin jännittämään kun tieto tapahtuneesta tuli. Kaisa pääsee kuulemma keskiviikkona kotiin vauvan kanssa, ellei mitään mutkia ilmaannu matkaan.
Riikka perheineen lähtenee tänään ajelemaan Savonlinnaan Jannen äidin luokse ja samalla myös Lahja-mummia tapaamaan. Luultavasti he menevät sieltä myös Kuopioon ja eiköhän täältä Jyväskylästäkin pistäydytä "rotinareissulla" Kuopiossa lähiaikoina. Katsotaan ehdinkö ja mahdunko Turusten matkaan vai jääkö minun käyntini vähän myöhemmäksi.  Olen luvannut mennä hyvissä ajoin auttamaan Marttia ja Ilmaria
Somersdorfin Uudenvuoden aattoillan mäkikisavalmisteluissa ja sieltä on lähdettävä yötämyöten takasin tänne Jyväskylään, jotta ehdin lauantaiaamuksi Keski-Suomen  Mäkiviikon avauskisaan Jämsänkosken K45 mäkeen. Kisat alkaa klo 11.00. Jo samana iltana klo 16.00 alkaen on toinen osakisa JKL:n K64 mäessä ja sunnuntaina kolmas ja samalla päätöskisa Saarijärven K45 mäessä.
Vuoden alkupuoli on muutenkin melko kiireinen, sillä minulla on Ryttylässä SEKLin työntekijäseminaari 6-8.01. ja siitä reilun viikon päästä minun pitää saarnata Joroisten kirkossa 16.01. klo 10.00 jumalanpalveluksessa. Iltapäivällä on sitten vielä seurat Raimo Lapin kotona Kerisalonsaaressa.
Hiihto- ja mäkitreenitkin on nyt "jollainlailla" alullaan. Kaksi viimeistä mäkiharjoitusta on Jämsänkosken mäestä, kun tuossa Jkl:n kuusnelosessa ei hyppy lähtenyt kulkemaan. Kattotaan josko se toimisi paremmin
niissä kisoissa.Hyppyjä on nyt yhteensä 27 kpl näillä lumilla.  Hiihtämäänkin olen päässyt kohtuuden rajoissa. Kävin joulupäivän -16  asteen pakkasessa hiihtämässä kympin, jonka jälkeen tein kolmannen vuoroloikkatreenin (5x10) kolmen kilometrin jalkalenkin yhteydessä. Jos nyt onnistun "viimeistelyharjoituksissa" ennen K-S mäkiviikkoa herkistelemään oikein, niin voisi hyppykin edes jollainlailla kulkea.

Treenit jatkuu... ja kohta - "Joulupukki matkaan jo käy"

Kävin taas hiihtämässä Laajavuoressa. Uutta lunta oli paanalla ja luistellessa se tuntui vähän tahmealta, mutta
ladulla alamäissä kyyti oli kovaa. Kahdentoista kilometrin lenkki pisti parran jäähän. Otin kännykkäkameralla
kuvan auton valokeilassa ja näyttää siltä kuin Joulupukki olisi jo lähdössä matkaan Korvatunturilta .
Hiihtämisen jälkeen tein vielä 2,5km jalkalenkin ja 4x10 vuoroloikkaharjoituksen. Seuraaviin  mäkikisoihin on
vajaa kaksi viikkoa ja pitää yrittää etsiä edes vähän tehoa ja  terävyyttä hyppyrin nokalle. Tämän talven tähän astiset hypyt ovat olleet tosi surkeita. Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole. Hiihtotreeneillä yritän pudottaa jonkun liikakilon ja loikka- sekä hyppelyharjoituksilla pyrin saamaan tehoja ponnistukseen.
Huomisiltana olis harjotukset Jkl:n kuusnelosessa ja keskiviikkona lupailin eräälle jämsäläiselle uudelle veteraanille mennä hänen kanssaan harjoittelemaan Jämsänkosken K45 mäkeen. Kävin siellä jo viime perjantaina, mutta silloin ei Jussi päässyt paikalle.
Sunnuntaina ajoin Savonlinnaan. Olin siellä Seurakuntakeskuksella pidetyssä SEKLin joulujuhlassa kertomassa Siperian työstäni. SEKLin Savon piirin toim.johtaja Heikki Huttunen oli valmistanut 20 kuvan videotykkiesityksen lähinnä minun blogistani poimimistaan kuvista. Kertoilin sitten kunkin kuvan kohdalla
vähän tarkemmin siitä työstä. Heikki oli hommannut mikkeliläisen "Matkamiehet" lauluryhmän joilla oli useita ainankin minulle uusia kauniita joululauluja. Vahvan työpanoksen Aunuksessa antanut sulkavalainen Matti Leinonen jakoi sanaa Filippiläiskirjeen 2: 5-8 pohjalta. Matti kertoi Kristuksen kiusattuna olemisesta aina kuolemaan asti ja siitä kuinka hän nyt voi meitä kiusattuja auttaa.
Väkeä oli Pikkusali pullollaan, ja suurin osa tuttuja kasvoja. Iloinen yllätys minulle oli että paikalla oli myös Inkisen Kepe, joka silloin syyskuun alkupuolella kaikkien työkiireittensä keskellä tuli traktorillaan auttamaan Jyrin jalasmökin paikalleen siirtämisessä. Kepe (75v eläkeläinen, mutta vielä kovasti työntouhussa) samoin kuin Lätin Ami olivat siinä meidän lähtörytäkässä todellisia pelastavia enkeleitä. Herra heitä runsaasti siunatkoon.
Tuon joulujuhlan jälkeen poikkesin kotonani Viuhonmäessä. Hain lasketteluvälineeni, mutta poikkesin myös sisällä tervehtimässä Niinaa ja Leo. Leon isä Miskakin oli siellä, mutta makasi kuumeessa peräkamarissa.
Viuhonmäestä ajoin Kerimäelle tapaamaan mäkihyppykaveriani 1941 syntynyttä Erkki Muhosta. Erkki oli katsomassa Maailman Cupin viestejä TV:stä. Edellisestä käynnistäni oli lähes vuosi ja parkinssonin tauti oli melkoisesti heikentänyt Erkon kuntoa. En oikein saanut selvää Erkin puheesta, mutta vaimo yritteli tulkata. Kovasti Erkki kyseli veteraanihyppääjien kuulumisista. Kirjoitinkin jo tänään Veteraanien Vieraskirjaan Erkin terveisiä. Vaimonsa auttamana Erkki vielä hyvin hiljaa pystyi liikkumaan rollaattorin kanssa omilla jaloillaan.
Muhosilla on kaksi lasta. Jo kolmenkympin korvilla oleva Ossi joka lähes kaksikymppiseksi hyppäsi mäkeä isänsä kanssa ja lentopalloa Kerimäellä ollessaan pelannut, nyt 25v Anu. Ossi ajelee rekkaa ja kesäisin myös maaisäntien traktoreita. Anu asuu Mikkelissä ja on jo työelämässä (oliskohan jollain kaupallisella alalla, miun muisti pätkii nyt). Juuri nyt Anu on potilaana Mikkelin sairaalassa.
Kerimäeltä ajoin Valtterin ja Leenan luokse Kangaslammille. Tapasin Pinjan (joka täytti tänään 14v) lisäksi
myös Pertun ja Panun. Perttu asustelee pääkaupunkiseudulla ja Panu opiskelee talonrakennusinsinööriksi Joensuussa. Puolilta päivin palasin tänne Kannaksenkadulle.

Treenit aluillaan ja pakkasia piisaa....

Mukavaa välillä tällainen vapaaherran elämä ankaran ja väsyttävän pitkän talkooreissun jälkeen.
Nyt alkaa olla kohta kaksi viikkoa mäki- ja hiihtotreenejä takana ja varsinkin jalat on aivan jumissa, mutta on mukava tietää, että kun tätä jatkaa tarpeeksi kauan alkaa lopulta näkyä tuloksiakin. Eilispäivän mäkitreeneissä Laajavuoren kuusnelosessa tuli talven heikoimmat kolme hyppyä, mutta kun pakkaset olivat hieman hellittäneet (vain -7) niin hiihto alkoi sujua. Hiihdin kaksi vitosen lenkkiä melko vaativaa vuorenympäryslenkkiä suht`reipasta vauhtia ja yhden vitosen lähes tasamaalla palautellen. Sen päälle tein vielä 2km jalkalenkin, jolla kauden ekat loikkatreenit (5x10 vuoroloikkaa pikku vauhdilla).
Yritän tarkkailla myös syömisiäni ja samalla liikkua enemmän ja niin pudottaa painoani joka oli 70kg vielä kaksi viikkoa sitten.
Tänään nukuin taas puoli kymmeneen. Lueskelin päivän lehdet ja vähän raamattuakin sekä vietin aikaa niin Pikku-Inkerin kuin äitinsäkin kanssa. Iltapuolella käväsin n 55km päässä Jämsänkoskella mäkitreeneissä
sikäläisessä K45 mäessä. Muutama pikkupoika ja tyttökin hyppäsi kahdessa pienemmässä (K22 ja K15 mäissä) ja me n 20v Tommi Hokan kanssa siinä suurimmassa. Tommi leiskautteli nelospuomilta lähelle K-pistettä ja minä viittä puomia ylempää vain noin kolmenkympin paikkeille. Jalat eivät oikein "totelleet" komentoa hyppyrinkeulalla, mutta mukava siitä mäestä oli hypätä. Tammikuun eka päivänä klo 11 .siinä on Keski-Suomen mäkiviikon aloituskisa . Toinen osakisa on samana päivänä klo 16 Jkl:n K64 mäessä ja Päätöskisa sunnuntaina 2.1. klo 11.00 Saarijärven K45 mäessä. Nuorimpia varten on sarjat pienissä mäissä.
Jämsänkoskella olivat tehneet mittavat talkootyöt elo-syyskuussa muovittaen tuon K45 mäen. Todella hatunnoston arvoinen suoritus.
Huomenna tänne Jyväskylään tulee harjoittelemaan kaverini Noposen Ari 31v Enonkoskelta ja Pesosen Kari 50v Ristiinasta. Mennään K64 mäkeen. - Voi olla, että jätän omat treenit väliin ja filmaan poikien hyppyjä.
Sunnuntaina minulla on Savonlinnassa srk.keskuksessa SEKLin joulujuhlat.

Ihan tavallinen arkinen pakkaspäivä Jkl:ssä

Aamulla mittari oli näyttänyt -17  ja nytkin siellä on vielä  -15 astetta ja pientä tuulen virettäkin.
Pitäs laittaa Skoda lämpiämään ja lähteä käväsemään jossain rak.tarvikeliikkeessä. Lupailin vävylle ja tyttärelle kehitellä jotakin pientä heille uuden ison ok.talon kellaritilojen ja erikoisesti siellä tavaravarastona toimivan autotallin lämpimänä pysymisen hyväksi. Illempana olen menossa mäki- ja hiihtotreeneihin Laajavuoreen. Tosin se iltapuoli on melko lähellä sillä tuli nukuttua tavanomaista pitempään.
Olin käynyt aamulla vessassa, mutta "painuin pehkuihin" uudelleen ja nousin ylös vasta yhdeltätoista.
Eilinen oli kova pakkaspäivä enkä lähtenyt hiihtämään vaan istuin tässä koneella ja loppuillasta sain aikaiseksi neljännen lähetti-/ rukouskirjeen, jonka laitoin s-postina lähettisihteereilleni Satulle ja Annille edelleen toimitettavaksi.

Tyttären perhe muutti tänne Kannaksenkadulle lähelle Keskussairaalaa kesällä Futiksen MM-kisojen aikaan idyllisestä peruskorjatusta rintamamiestyyppisestä talosta Säynätsalon Lehtisaaresta. He kyllästyivät "sahaamaan" jatkuvasti useampaan kertaan päivässä tuota 15km matkaa, kun lasten harrastukset kaupungilla lisääntyivät. Kuten jossain aikaisemmassa blogissa kerroin olin niissä muuttotalkoissa mukana. Tämä talo on rakennettu samana vuonna, kuin minun nuoruuden kotini Luumäen Somerharjussa, elikä vuonna 1952.
Somerharjun kotini oli ns. rintamamiestalo. Vanhempani kuten niin monet muutkin saivat 37 ha suuruisen tilan joka aluksi oli aivan synkkää metsää. Valtio oli kuitenkin tehnyt tien, jonka varressa oli jo edellisvuonna rakennetut kaksi samanlaista rintamamiestaloa  sekä hieman kauempana kaksi  taloa, joissa maata
oli kuitenkin vain parisen hehtaaria. Jatkosotavaiheessa isäni joka oli ennen sotia jo vuosikymmenten ajan kiertänyt menestyneenä muusikkona Savitaipaleella ja lähiseuduilla häissä ja iltamissa hanuriaan soittamassa, kiersi pitkin rintamalinjaa muitten huipputaiteilijoitten kanssa viihdytyskiertueella.  Taloa rakennettaessa hän toimi rak.tarvikkeitten hankitavastaavana ja minua 10v vanhempi, silloin 17 v  Ilmari työskenteli "rakennusmestarina" apunaan nuoremmat veljet Martti ja Aulis.  Ilmaria n 5v vanhempi veli Eero taisi olla jo maailmalla itse leipäänsä tienaamassa.  Joissain tilanteissa me lapsetkin saimme jotain pikkuhommia. Rakennuksen monttu kaivettiin lapiopelillä ja kun työkaluja oli rajallinen määrä, niin  äidillä oli puinen leipälapio työkalunaan.
Ilmari veljeni, elikkä "Imppu" on nyt 75 vuotias, mutta työtahti on pysynyt lähes entisenlaisena. Hän hoitelee poikansa Antin isännöimän Somerharjun tilan metsiä. Mitenkähän montatuhatta ( vai pitääkö laittaa lisänolla) puuntainta lienee taas kesällä istuttanut ja raivaussahansa kanssa pahimmilla helteilläkin tehnyt kasvutilaa ykköspuille. Ja kun "kutsu käy" niin Imppu rientää milloin mihinkin auttamaan myös rakennushommissa. Kuinkahan monta sauna- ja asuntoremonttia lie tehnyt Venäjän puolellakin yksinäisille vanhuksille tai köyhille perheille hyvien kavereittensa kanssa.

Tapani mukaan "eksyin" hieman varsinaisesta aiheesta eli tästä Kannaksenkadun talosta. Tässä kuten siellä Somerharjun talossakin on vuosikymmenten varrella tehty perusremonttia.  Tähän kaksikerroksiseen (+ tilava kellari) taloon oli 1960 rakennettu mittava yksi kerroksinen siipirakennus.  Edellinen omistaja hollantilainen Karell joka nyt asuu perheineen tuossa siipirakennuksessa vuokralaisena oli tehnyt mittavan pinta- ym remontin talossa. Muunmuassa lattiat on kaunista koivuparkettia ja paneloitujen eteisen ja porraskäytävien seinistä löytyy myös pikanttia vanhanajan (uutta)sormipanelia.

Vävy perheineen pääsi tässä elämisen alkuun ilman kummempia remontteja, mutta onhan tässä yhtä ja toistakin ajatusta muhimassa lähivuosien varalle. Talossa on hyvässä kunnossa oleva koosta päätellen ehkä 6-8 reikäinen savupiippu, mutta tällä hetkellä ainut tulisija on olohuoneen takka, joka sekin on vain suoralla vedolla. Ei siis ollenkaan varaava.

- Kunnon leivinuuni tai sitten hyvä varaava takka olisi poikaa, koska lämpö talon vesipatteristoon tulee kaupungin kaukolämpöverkostosta ja sen hinta nousee koko ajan. Viime syksyisten Asta ja Veera-myrskyjen jäljiltä on metsissä mittaamaton määrä polttopuutarpeita jotka odottavat vain korjaajia, joten toimivia ja varaavia tulisijoja pitäisi asumuksiin rakentaa lisää. - Pitäsköhän papan ryhtyä vielä muurariksi muitten harrastusten lisäksi. Hanslankareitahan talosta löytyy kun Tiinalla ja Karilla on hyvällä alulla oleva veljessarja Eero 14, Aapo 12, Lauri 7v., niin ja tietenkin vasta vuoden ikäinen pahnanpohjimmainen kaikkien silmäterä ja lemmikki Pikku-Inkeri elikkä Inkivääri.
Pitäisi selvittää myös millainen on ulkoseinän rakenne. -50 luvun alussahan tehtiin yleensä kakkosnelosrunko, jonka molemmin puolin laitettiin tervapaperi ja eristeeksi kuivattu sahanpuru. Kakkosnelosten ulko- ja sisäpuolelle naulattiin vinottain rakennetta jäykistävä kerros raakalaudasta ja sen ulkopuolelle joko vaakaan tai pystyyn vuorilaudoitus. Sisäpuolella käytettiin erilaista vahvaa pahvimateriaalia ja sen lisäksi puukuidusta tehtyä kevytrakenteista ns.halltexlevyä. Seinärakenne kuten välipohja/ tai yläkerroksen kattorakenne oli hyvin hengittävää sorttia. K.o. halltexia neliömuotoon prässättynä näkyy olevan vieläkin olohuoneen eteisen ja yhden kamarin katossa. Ulkoseinien sisäpinta vaikuttaa gyproclevyltä. Koko rakennuksen, siis myös siipirakennuksen ulkovuoraus on samanlainen vaakaan naulattu höylätty panelilauta.
Äskettäin uusittu komea tiilikatto on ilmeisesti myös Karelin toimesta rakennettu, ja saman remontin yhteydessä lienee ylemmän kerroksen yläpohjaan  puhallettu selluvillaeristys.

Pakkasta ja pohjoisviimaa...

Eilen oli talven toinen hiihtotreeni, joka kutistui vain yhdeksi 5km vuoren ympäryslenkiksi.Pari päivää aikaisemmin lauhemmalla kelillä olin hiihtänyt kokonaiset 10 km.
Pakkasta oli jonkun matkaa toistakymmentä astetta ja
aukeilla paikoilla melkoinen pohjoisviima.
Sormet meinas jäätyä ja muutenkin oli vilu hiihtäessä, joten luovutin suosiolla.
Viereisen kuvan otin autossa ja kuvanottohetkellä tuo
siperialaisparta oli aivan jäässä
Tänään oli minun ensimmäiset mäkitreenit K64:ssa. Lunta sateli vähän, mutta tasaisesti koko ajan. Anssi erään Jkl:läisen hyppääjäpojan isän kanssa lakaisi ladut, mutta ennenkuin hyppääjät selvisivät mäkeen lakaisimme kaarteelta keulalle uudelleen. Aivan alkajaisiksi jouduin/pääsin n 15 hengen turkkilaisryhmän opastajaksi mäkihypyn saloihin.Heillä oli suomalainen nainen oppaana ja ainankin yksi porukasta puhui englantia, koska hän sitten käänsi turkiksi kuulemansa.
Kerroin mäkihypystä yleensä ja sitten juuri noista Jkl:n
hyppyrimäistä. Vein heidät ensin valmentajalavalle, josta he siirtyivät tien kautta alas vastamäen vierelle
seuraamaan harjoituksia.Valm.lavalle tuli myös Risto Jussilaisen isä, jonka kanssa paransimme maailmaa ainankin mäkihypyn osalta melko perusteellisesti. Isä Jussilaisella, kuten hänen veljellään ja muillakin Jyväskylän valmentajilla on ollut iso osa suomalaisen mäkihypyn kehittämisessä. Onhan viime vuosikymmenten suomalaisista olympiavoittajista mäessä ja yhdistetyssä kolme neljäsosaa juuri Jyväskylästä.
Nykänen ja  Soininen mäessä ja Lajunen yh:ssä. Neljäs eli Toni Nieminen mäessä on Lahdesta.
Seurasin 25v Hannele Erosen ja kolmen vetskukaverini Jarin Ekin ja Karin hyppyjä 4 kierrosta valm.lavalta.
3 ja 4 hypyt alkoivat olla jo "vähän sinnepäin", mutta sitten jatkuva pieni lumisade vei luiston. Kävin itsekin
pari "hyppyä", mutta ei luistanut sen pahemmin hyppy kuin suksetkaan.
Muutama Keski-Suomen poika veteli komeita siivuja K100 mäestä, mutta sielläkin keli alkoi hiipua.
Siirryimme sitten Karin Kimi-pojan kanssa pikkumäkiin. Kimi hyppäsi muutaman hypyn K20 mäestä.
Siellä oli hyppyyttämässä  noin 7 ja 10v poikiaan entinen mäkihyppääjä 47v. Joel Piilola, joka harjoitteli ja myös kilpaili paljonkin aikoinaan Matti Nykäsen kanssa. Heidän melko tiiviiseen ryhmäänsä kuuluivat myös Petteri Sveins ja Leksa Jauhiainen. Myös Jari Lapin 7v poika hieman vanhemman kaverinsa kanssa pääsivät kokeilemaan hyppäämistä JHS:n junnujen hyppyvarusteilla.
Huomenna mäkitreenit Karin kanssa jatkuvat  ja sitten minulla on ajo Pieksämäelle iltakirkkoon saarnanpitäjäksi. Viikkoa myöhemmin on Savonlinnan srk.keskuksessa SEKLin joulujuhla johon on mentävä.

KOTKA ON LASKEUTUNUT ...- URHEILUKAVERI ON POISSA

Jostain syystä ajattelemme että me elämme vielä kukaties kuinka kauan.
Lieneekö jo kohta kolmekymmentä vuotta kun kävelimme vanhan evankelistan kanssa nuorena poisnukkuneen työkaverini Maija Paajasen hautajaissaattueen jäljessä Saaren kirkosta noin puolen kilometrin päähän hautausmaalle. Vieressä kävelijä sanoi jotenkin tähän tapaan: "Kyllä meidän hengellisessä työssä olevien pitäisi useammin joutua tällaiselle paikalle, että muistaisimme tehtävämme tärkeyden".
Meille läheisen ihmisen kuolema laittaa meidät pysähtymään ja asettamaan omiakin arvojamme oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Noin viikko ennen Siperiasta lähtöämme sain hyvältä ystävältäni ja urheilukaveriltani Ristiinassa maata viljelevältä Kari Pesoselta yllättävän suruviestin. Ystävämme ja urheilukaverimme mikkeliläinenTaisto Tolvanen oli nukkunut pois. Taistohan oli joutunut luopumaan mäkihypystä jo pari vuotta sitten vaikean

reisilihasvamman vuoksi. Vielä 2008 Veteraanien MM-kisoissa Taivalkoskella Taisto otti pronssia K49 mäessä.  Suorastaan esimerkillisen terveellisen elämäntavan omaava huippu-urheilijan elämä murtui toisen vaikean sairauden iskiessä. Taisto oli niin ihmisenä kuin urhailijanakin melko hiljainen ja vaatimaton. Hän ei puhunut "liikaa" asioistaan, mutta hän oli myös harvinaisen määrätietoinen ja jos hän asetti jonkun tavoitteen, niin hän myös toteutti sen. Siitä kertovat parikymmentä  mitalia Veter.MM. mäkikisoista. SM-mitaleita lienee reilusti enemmän.




Telemarkit Veter.MM-kisoissa Zakopanessa 2002
Otin kännykkäkamerallani kuvan Harjun kappelissa
Taiston siunaustilaisuuden alussa

Saattoväkeä ja Taiston kukitettu hauta
lumen kaunistamalla Harjun hautausmaalla Mikkelissä.
Lähimpänä Taiston veteraanimäkihyppääjäystävien puolesta laskettu seppele, jota laskiessa luin virren sanat "Siell kaunis kannel soi  He veisaa virttä uutta Ei koskaan lopu se ei koskaan vaikene"

Taiston arkun kantajat. Edestä lukien Arvo Pulkkinen, Hannu Tuppurainen,
Kari Pesonen, Sakari Kakriainen ja Martti Lamminpää

Sekä toinen kuva jossa etummaisena edellisen kuvan ottanut Aatto Lamminpää
SVM:n seppeleen vieressa myös Mikkelin Hiihtäjien mäkihyppääjien kukkalaite

ELÄMÄ ON MUUTTAMISTA....JA MUISTELEMISTAKIN

Monenlaisissa muuttotalkoissa on tullut oltua. Kun nuorena perheenä muutimme ensimmäisiä kertoja koko omaisuus mahtui vanhaan Transitiin. Myöhemmin Sallaan muuttaessamme tavarat kulkivat härkävaunun toisessa nurkassa ja perhe pikkufiatissa. Etelän maihin (Savonlinnaan) palatessa auto oli kasvanut Tojota Crowniksi ja härkävaunun tavararöykkiö oli kasvanut ainankin Hellas-pianolla, jonka roudaamisessa Possentornin neljänteen kerrokseen  oli jo haastetta. Hissi oli nimittäin aika pieni. Siinä vaiheessa nuorisonohjaajankin ajatus juoksi vielä suht`vikkelästi.  Eikun lattiamatto alle  piano pystyyn ja työnnettiin koko komeus hissiin. Joku painoi  hissin kutsunappulaa neloskerroksessa ja niin painava soittokone saatiin pahemmin hikoilematta ylös asuntoon.
Fyysisesti rankimmat talkoot oli kun hyvä työkaverini Kaitsu muutti uuteen asuntoonsa Äkkiväärän taakse.
Teologilla oli niin mahottomasti painavaa kirjallisuutta, että talkooväen käsivarret taisivat venyä jonkun sentin.
Lisäksi ongelmia tuotti suuren keittiön kulmakaapin sijoittaminen paikoilleen. Oliko kysymys keittiön ovesta
vaiko siitä kulmasta muitten kaapien välillä sitä en enää muista, kaikki keinot yritettiin ja jokainen talkoolainen isännän lisäksi teki parhaansa, kunnes paikalle sattunut kanttori Arto Liukko sai homman hoitumaan.
Jo kaukana Siperiassa laitoin aikatauluani siihen malliin, että varmasti ehtisin nuorimman tyttäreni Kaisan ja miehensä Antin muuttotalkoisiin Kuopioon. Talkoissa olemisen tärkeyteen vaikutti kaiken muun lisäksi se että
nuori perhe odotti esikoistaan . Laskettu aika on 20.12. ,mutta asiantuntijat neuvolassa sanoivat, että +/- 2vk
Toivottiin ja rukoiltiinkin, että perhe pääsisi muuttamaan  ennen esikoisen syntymistä ja niin myös tapahtui.
Vääksystä Kupioon lähtemisen jähmeydestä kesädieselistä ym johtuen kerroinkin jo ja kun lopulta pääsin liikenteeseen ehdin nipin napin kolmannen ja viimeisen muuttoautokuorman tekemiseen Hallikadun kerrostaloasunnolle. Kaikki sujui hyvin  ja uusi "talollinen" Antti Raekallio pääsi jo muuttoiltana lämmittämään

niin leivinuunia, olohuoneen takkaa kuin saunanuuniakin. Saunan sisääajo tapahtui udmurtialaisen kuusivastan tahdissa.  Muuttopäivän eines oli tuhti pizza, mutta seuraavan päivän kerrostaloasunnon loppusiivouksen kunniaksi syötiin herroiksi ravintola "Harald Hirmuisessa".

Kassu, maha ja leivinuuni.

Vielä taipuu mamma vetämään sukkaa jalkaansa

Ja toiseenkin vielä

Tyytyväinen uusi talollinen konservoidussa kiikustuolissaan

Leivinuunin kimpussa

Nuoripari poseeraa Antin appiukon taiteilemien ja nyt raameihin laitettujen häälahjakuvien kanssa. Kassun
vieressä Taidelukion opinnäytetyönä tekemä jäljennös Helena Schjerfbeckin omakuvasta

Antti oli kait 4-5 ja Kaisa jotain kolmivuotias kun heistä oli nuo kuvat otettu. Häälahja oli vielä löytymättä kun hätäpaissäni edellisiltana syntyi idea noista tauluista. Toteutus vei kait pikkutunneille asti, mutta kyllä se kannatti. Seuraavana hääjuhlapäivänä minun kunniatehtäväni oli soutaa morsian  kahdeksi iltapäivällä
Savonlinnan Kasinon takaiselle kallioiselle saarelle, jossa sulhanen hääväen ja soittajien sekä pastorin kanssa odotti. Koko tapahtuma oli niin koskettava että vieläkin melkein itkettää ilosta kun sitä muistelee.
Vihkimisen suoritti perheystävä pastori Risto Topi jonka jälkeen otettiin valokuvia ja vietettiin picnikiä tutustuen toisiimme. Soutuneuvos Janne Teivainen souti nuoren parin Satamaan . Hääväki käveli sillä aikaa
kaupungille. Hääjuhlat jatkuivat monipuolisella aivan päätähuimaavan hienolla ohjelmalla Ravintola Oopperakellarissa seuraavaan aamuyöhön saakka. Seuraavana päivänä varsinkin nuorempi väki kokoontui
jatkoille Suurenjärven Tallisaareen, josta viimeinen häävieras poistui 3-4 pv myöhemmin.