Torstai 20.05.2010
Loppuelämän ensimmäinen päivä on takana. Oikeastaan ollaan jo toisenpäivän puolella.
Maanantaina olin lähtenyt yöjunalla kohti Moskovaa, jossa päivä oli uuvuttavan pitkä.
Yölennolla kauas Siperiaan. Abakanin kentällä olivat pappisdiakoni Joose Pitkänen ja Minusinskin lut.srk:n kirkkoherra Slava vastassa. Moskovassa olin siirtänyt matkalaukusta pitkät kalsarit ja poolopaidan olkalaukkuuni ja vaihdoin ne toiletissa
matkatavaroita ootellessa. Ne olivat tarpeen, sillä oltiin vain 3 astetta nollan yläpuolella. Olin yrittänyt koneessa torkkua heikolla menestyksellä joten odotin jo
koko eilispäivän kunnon yöunia, silti ehdin tutustua vähän myös srk:n toiseen pastoriin Vitaliin ja tietenkin ehdimme rupatella kuulumisista Johannan kanssa ja
teluta 7v Hiljan, kohta 4v Saiman ja 1v Selmankin kanssa.
Johanna ja Joose ovat ex.seurakuntanuoriani viimeisen kymmenen vuoden työssäolojaksolta. He olivat aikoinaan minulle hyvin tärkeitä ja yhteys on säilynyt
läheisenä heidän aikuistuttuaankin.
Tänään pistäydyttiin koko perheen kanssa reilun 20km päässä ostos- ym reissulla Abakanissa ja iltapuoli meni srk:n nuortenillassa väliaikaisissa vuokratuissa srk:n toimitiloissa. Joose ja Slava roudasivat kymmenkunta ammattikoululaista jonkun kilometrin päästä asuntolasta. Katsottiin shipsejä ja limpsaa nauttien Mel Gipsonin Kristuksen kärsimykset elokuvaa, jonka lopuksi laulettiin yhdessä, Joose puhui vähän elokuvan pohjalta ja sai rohkaistua minutkin
kertomaan itsestäni ja uskostani, vaikka ruostumaan päässyt kielitaito haittasikin.
Onneksi niin Vitali, kuin Slavakin venäjänkielisinä heittivät väliin omia kommentteja. Joosen kielitaidon edistymisestä olin suorastaan yllättynyt.
Jäi hyvä tunne tuosta nuortenillasta ja mieleen tulivat monet muistot noin kymmenen vuodenb takaa, jolloin omassa työssäni usein jatkoin omien nuorteiltojeni "alkulämm-
mittelyosiota" , sillä en halunnut aloittaa illan raamatunopetusosaa ennenkuin seurusteluvaihettaan eläneet Joose ja Johannakin olivat ehtineet paikalle.
Olen täällä Minusinskissa tutustumassa srk:n työhön täällä ja huomenna menemme viikonlopuksi 100km päähän Karatusaan, josta tulee Joosen ja Johannan varsinainen
työalue. Siellä, kuten täälläkin hyvin suuri ja tärkeä asia ovat srk:n toimitilat.
Juuri se on yksi tutustumisen paikka. Joose on pyytänyt minua ja tehnyt ehdotuksen
Kansanlähetykselle minun lähettämiseksi tänne hänen työkaverikseen. Tämän viikon
lauantaina päättävät asiasta Suomen ev.lut.Kansanlähetyksen hallituksessa.
Kysymyksessä on sopimussuhteinen ja määräaikainen työ. Ilmeisesti vuosi kerrallaan.
Ihan jonkun verran on ollut perhosia vatsassa aiheen tiimoilla.
Jumala johtakoon asian tahtomallaan tavalla!
Hyvää yötä - Jeesus myötä! Toivoteltiin aikoinaan ja eiköhän se sovi tähän aikaankin. t. Aatsa