Kilpajuoksua alkavien pakkasten kanssa

Veteraanimäkihyppääjien vieraskirjan sivuilta huomasin, että Taivalkoskella alkaa lumihyppykausi jo 10.10.2010 ja vieläpä että ystäväni maailmanmestari (Lahden betoni 1978) matkailuyrittäjä Tapio Räisänen
kustantaa matkat ja jopa päivärahat paikalle saapuville mäkihyppääjille. - Normaalisti minäkin olen odottanut
uusia lumia ja pakkasia kuin "lehmä uutta kesää", mutta nyt meillä täällä kaukana Siperiassa on tosiaankin kilpajuoksu alkavien pakkasten kanssa. Olikohan se toissa yönä kun Minusinsk -Karatusa välillä satoi ensi lumia (tosin hyvin vähän). Yöpakkasia on jo ollut ja siksi olemme joutuneet suojaamaan Karatusan tulevan pappilan remonttiin kuuluvia valuhommia ja sähköpuhallin on jo muutamana yönä ollut apuna, jotta betonin kovettumisprosessi toimisi.
Tämän syksyinen anturan ja sokkelin valu ei ole suuren suuri. Tekeillä on noin 2,5 x 2,5m kylmän eteisen muuttaminen maavaraiseksi lämpimäksi tilaksi, johon tulee ns.sosiaalitilat. Hirsirunkoinen vanha rakennus ei ole kovin suuri. Ulkomitat ovat n 8x9m. Eilen odottelimme virkamiehiä katselmusta tekemään, mutta tulevat varmaankin alkuviikosta. Tarvitsemme heiltä luvan kahden lisähuoneen tekemiseen. Pappi Vitalin Lusenkon 6 henkinen perhe tarvitsee lisätilaa. Nyt he asuvat tilapäisesti vuokralla ja toivottavasti jo ensi kesänä pääsevät muuttamaan tuohon remontissa olevaan pieneen taloon.
Eilisiltana meillä oli juhlahetki. Pääsimme ensi kertaa saunomaan ja se kyllä tuntui aivan erikoisen hyvältä kovan talkoopäivän jälkeen. Me Joosen kanssa teimme valmistushommia valun jatkamista varten ja samanaikaisesti Jyri ja Lauri remontoivat tontilla sijaitsevaa ulkosaunaa. Uusi kiuas savutorvineen ja vedenlämmittimineen oli ostettu Abakanista jo aikaisemmin ja Laurin kanssa olimme purkaneet vanhan ja pahasti halkeilleen kiukaan aluslaatan ja rapautuneen suojamuurauksen sekä muuranneet uuden tilalle. Muuraushomma oli Laurille "neitsytmatka", siis eka kerta kauha käteen ja tositoimiin. Sain toimia ammattikoulunopettajana rak.mestarikoululaiselle ja pääsin lopulta jatkamaan siitä mihin Lauri lopetti. Eilen pojat kantoivat lisää rojua pihalle.Lapioivat ojantapaisen vesien poistumista varten anturan alitse ja rakensivat lattian ja väliaikaiset lauteet.  - Nyt on mukava tehdä usein melko pölyisiä hommia kun pääsee päivän päätteeksi saunomaan.
Lienenkö edellisessä blogissani maininnut mitään venäläisistä rakennustyökaluista. Jos olin niin , koska  "Kertaus on oppimisen äiti", niin kirjoitan siitä nyt ehkä uudelleen. Ei ihme, että isäni, joka oli syntynyt 1902 ja muisti  joitain venäläisiä sanoja, totesi jos jokin työ oli tehty kehnosti, että se oli tehty "vennäiksi".
Venäläiset työkalut , joita voi ostaa rautakaupasta, ovat minusta suorastaan surkeita. Ei siis ihme jos työn jälkikin on sitä. Esimerkkinä vaikkapa kottikärryt, joilla pitäisi kärrätä hiekkaa, sepeliä ja betonia valua varten.  - Joose oli ostanut vähän kiireisesti yhdet, että päästäisiin alkuun. Ne oli Assari Turpeista lainakseni
suorastaan "Hempulivehkeet". Kyllähän niillä joku maatuska voisi kärräillä pienen nyssäkän rikkaruohoja porkkanapenkistä, mutta vähänkin painavammalla lastilla ne alkoivat "vempuloida". Peltilaatikkokin oli niin
meltoa ainetta, että parin työpäivän jälkeen ne alkavat olla entiset.
No eilen käydessämme palvelun osalta aivan mallikkaassa Karatusan rautakaupassa kyselimme uudelleen kottikärryjä. Tuttu ja palvelualtis kaveri vei meidät varaston puolelle ja aukaisi pahvilaatikon, jossa oli koottavat kärryt. Siinä k.o. peltilaatikko (jonkinlaista aluminipeltiä) vaikutti paljon tukevammalta, mutta kun
kapistus tuli illempana muun tilatun tavaran kanssa pienen kuormurin kyydissä siinä olikin kahdet pyörät.
Kyllä oma huolimattomuutemme harmitti. Niillä kyllä voi kuletella tavaroita paikasta toiseen, muttei kärrätä
esim. betonia.  - Siispä taiteilimme tänään , niillä "vempuloilla".
Olimme neljästään Martti veljeni Ivecolla vain yhden yön reissulla ja palasimme lähes ihmisten ajalla tänne Minusinskiin. Joose haki käytössään olevan Inkerin kirkon omistaman Mitsubisi katumaasturin pappi Slavan pihasta ja kiirehti kotiinsa lapsia nukuttamaan Johannan avuksi. Slava kutsui meidät muut syömään kotiinsa ja kyllä "kartoskamuusi" ja kana maistuivatkin. Samalla tapasimme täällä vierailulla olevan Siperian lääninrovasti Juha Saaren, joka kyseli kaikkea Karatusan rakentamiseen liittyvää. Huomenna tapaamme Juhan uudelleen
jumalanpalveluksessa ja sen jälkeen.
Juha tuli tänne lentämällä Pietarista. Hän oli ollut menossa Suomeen etsimään rahoitusapua näihin Siperian projekteihin, siis myös juuri tähän Karatusankin juttuun, mutta jokin asia viisumiin liittyen oli pysäyttänyt matkanteon. Toivottavasti ne rahoitusasiatkin löytävät onnellisen ratkaisun.  Jokatapauksessa Karatusan työn
kannalta tuo taloremontti on aivan välttämätön, koska vuokra-asuntoja on äärimmäisen vaikea löytää.
Varmaankin huomenna ja alkuviikosta puhutaan myös Karatusan kirkkohankkeesta.
Valitettavasti tästäkin jutusta puuttuvat kuvat.Niitä olisi ollut kännykkäkamerassani, mutten vieläkään saa niita omin voin siirtymään tietokoneelle.  En myöskään viitsinyt vaivata Jyriä, kun hänellä oli jotain muuta tekeillä