Kuvakavalkadia ja vähän tekstiäkin

Tälläkertaa vanhimman tyttäreni Tiinan kotona Jyväskylässä Kannaksenkadulla. Ajelin eilen tänne Vääksystä.
Edellisestä käynnistä olikin jo aikaa  kuukausia. Se oli Jalkapallon MM-kisojen aikana. Silloin katsottiin vävy Karin kanssa otteluita ja niitten lomassa ajettiin pari kuormaa päivässä molempien autoilla ja minun peräkärryllä tavaraa Lehtisaaresta tänne uuteen kotiin ja välillä kaatopaikallekin. Iso muuttoautokin toi yhden lastin painavimpia ja suurimpia huonekaluja ja kodinkoneita.

Illalla saunottiin Karin kanssa "niin maanperusteellisesti". Vastana oli tuliaisena läheltä Uralia löytämäni udmurtilaismiehen kauppaama pehmyt kuusivasta.Saunomisessa oli juhlan tuntua paitsi siitä, että pappa oli selvinnyt ehjin nahoin pitkältä Siperian reissulta, niin myös siksi, että olin saanut avattua talvikauden ensin Taivalkosken hyppyrimäissä veter.cupin kisoissa ja juuri eilisiltana olin hiihtänyt ensimmäisen kympin näillä lumilla Laajavuoressa.

Tänään perheen esikoispoika 14v Eero toimi laupiaana samarialaisena siirtäen kännykkäkamerastani viimeisen satsin kuvia tähän kompjuuteriin. Siispä nyt katselemaan parhaimpia otoksia.

Karatusaan johtavalla tiellä, ehkä 15km Minusinskista itäänpäin vähän korkeammassa maastossa. Tie on luminen ja paikoin hyvn liukaskin.
Talkootyöjaksomme viimeisimpiä
reissuja. Takana viikonloppu lepäilyä
Minusinskin kerrostaloasunnon mukavuuksien  keskellä.
Hengenravintoakin srk:n jumalanpalveluksessa on ollut jaossa, tosin venäjän kielellä, josta ei meikäläisen kielitaidolla vielä pahemmin kostu, mutta ompahan ainankin tavannut uskonystäviä.

Mistä lienee alkuisin sanonta: "Ei parta pahoille kasva", mutta ainankin varsinaiselle lähetyssaarnaaja
Joose Pitkäsellekin on alkanut vähitellen jonkunlaista untuvikkoa ilmaantua niin ylähuuleen kuin leukaankin.
Määräaikaiselle vapaaehtoistyöntekijälle näyttää parran lisäksi kasvavan vielä tukkaakin.
Katse miehillä on tiukasti eteenpäin sekä Siperian lumiseen tiemaisemaan, että myös alkuvaiheessa
oleviin työnäkymiin Minusinsk- Karatusa akselilla.
Kuskin pitkävartiset lämpimät rukkaset kertovat, että ulkoilman lämpötila on reilusti miinuksen puolella. Eletään siinä uskossa ja toivossa, että Hengen saralla saadaan vielä lämpimääkin säätä ja "eloa kypsyy korjuuseen" iankaikkisuusnäkökulmaa ajatellen.

Lähetyssaarnaajan osa on "revetä" vähän kaikkeen.
Oikealla hymyilevän Karatusan kirkkoherran Vitalin(yhteinen Minusinskin khra Slavan kanssa) Lada
on hyytynyt. Tällä kertaa oli vain bensa loppunut.
Ammattikoulussa autonasentajakurssin käynyt Lauri seuraa katseella ja antaa tarvittaessa neuvoja.
Bensaa oli jo lisätty, mutta ei vaan käynnistynyt. Laitettiin Lada köyden nokkaan ja Joose Ladan puikkoihin. Hinasin kulkuneuvon Vitalille tuttuun korjaamoon kylän laidalle.
Lada on vähän heikosta maineestaan (täällä Suomessa) kuitenkin vielä "ykkösauto"Venäjällä, vaikka oikealta ohjattavat japsiautot valtaavatkin
kokoajan markkinoita, koska Lada osataan korjata

jokaisessa kyläpajassakin. Usein  korjausvälineeksi riittää jakoavain, vasara, meisseli ja nippu rautalankaa, kun vastaavasti ns. nykyautoihin pitää olla jos jonkinmoista tietokonetta ohjelmineen.

Huippuhyvä talkootyökaverini Lauri "Dersu-Late"
Häkkinen on päässyt unelmapaikalleen Ladan rattiin
päässään Aatsalta lainassa oleva Juha Mentulan "sponsorilakki".
Lauri haaveili reissun aikana Ladan lisäksi ainankin sivuvaunullisesta Uralista ja oli melkoisesti harmissaan kun oli missannut koeajot Uralilla. Pääsimme nimittäin Joosen kanssa erällä Suetukin kirkkoreissulla kokeilemaan Uralilla ajoa.
Jooselle se oli eka kerta motskarin selässä ja vähänkös kaveria jännitti. Pientä perhosta oli minunkin vatsanpohjalla kun edellisestä motskariajelusta oli rapiat 40 vuotta.

Tämä kuva otettiin siltä varalta, että työsuojeluvaltuutettu olisi sattunut poikkeamaan työmaalla tai näillä sivuilla. Menossa oli villoitusvaihe ja pojilla asialliset "kuonokopat". Kuva on  maavaraisesta rakennuksen nurkasta. Pojat seisovat jo kuivaneen valun päällä tulevan wc/kylpyhuoneen kohdalla. Olimme tehneet 2/4" koolauksen vanhasta muistista suomaaisella mitoituksella ja kun Lauri aloitti villoituksen  (kivivillaa) piti jokaisesta villalevystä leikata pois muutama sentti. Venäjällä on omat mitoituksensa kuten myös aivan oma rakentamiskulttuurinsa muutenkin.  Talot varsinkin kylissä ovat hirsirunkoisia tai sitten muurattuja.
Moni ohikulkija ihmetteli meidän tapaamme rakentaa. Myös k.o. huoneen maavaraisen laatan rakentamisen aikana riitti ihmettelijöitä.
Muilta osinhan taloon tehtiin  ns.rossipohja ( ennen remonttia oli tyypillinen venäläinen ja aikoinaan
myös Suomessa tunnettu multipenkki pohjaratkaisu), joka on tuttu myös Venäjällä.

Pappilan jätevesiratkaisuksi tuli, että ns. harmaat vedet ohjataan nykyaikaisella 4" muoviputkella tarkistus/saostuskaivon kautta imeytyskenttään perunapellon laitaan, mutta wc-vedet ohjataan kuvassa näkyvään 3m syvään ja 1,5m halkaisijaltaan
olevaan betonisrenkailla ja valetulla pohjalla varustettuun  septitankkiin. Annoin Laurille diplomityötehtävän ja tässä tuo komea 2/4" lankusta tehty kehikko on matkalla palveluspaikalleen.
Lujasti raudoitetun betonikannen päällä on styroksieristys ja sorapatja. Laurin selän takana on meidän "viiden tähden hotellimme" velimies Martin
rippikoulupojan ikäinen Iveco, joka on rekisteröity
pieneksi kuorma-autoksi.

Septitankin luukun kehikko on saanut jo asiallisen lankkukannen ja pintamaatkin. Työhönsä tyytyväinen Lauri poseeraa paljon kokeneen Stihlini
kanssa. Oma moottorisaha oli myös yksi Laurin haaveista. Se oli tarkoitus ostaa Abakanista, mutta jäi sitten poislähtökiireissä tekemättä.
Kuten jo mainitsin kulttuuri rakentamisessa on erilainen, niinpä kaikkia Suomessa tuttuja rakennustarvikkeita ei löytynyt. Kuvassa tuulensuojalevyä tuuraa 3mm kovalevy jonka sisäpuolella on mineraalivilla ja sen vaatima höyrysulku. Ulkovuoraus tulee laudasta. Voi olla, että Joose saattaa talven mittaan alkaa vähitellen
rakentaakin ulkovuorausta ainankin noitten kovalevyseinien osalle. Seuraavalle talkootyöjaksolle (luultavasti maaliskuun puolivälin jälkeen) yritän löytää

Pietarin K-PAUDACTA tai ellei sielläkään ole, niin viedä Suomesta normaalia ts.levyä, jonka laittaisimme vasemmalla näkyvän hirsiseinän peitoksi ennen vuorilaudoitusta.

Ennen Suomeen lähtöä ehdimme olla mukana nuortenillassa Minusinskin ammattikoulun oppilasasunnolla eli Internaatissa.
Ilta oli ns. tutustumisilta. Osa nuorista oli käynyt jo edellistalvena kirkon vuokratiloissa  ulitsaTimrjaseva
14:ssa  ja pari viikkoa aikaisemmin Pitkästen kotona
pidetyissä illoissa. Mukana oli nyt myös ensimmäistä
lukukauttaan aloittelevia nuoria.
Asuntolassa majailevat opiskelijat ovat Minusinskin ja Karatusan alueitten kylistä ja tuntuvat tykkäävän seurakunnan nuorteniltojen tuomasta vaihtelusta.

Mielestäni juuri tämä toiminta Minusinsk-Karatusa akselilla on sitä johon kannattaa erikoisesti panostaa, ja näyttää siltä, että tätä toimintaa pyörittäessään niin Joose kuin Slavakin ovat  "kuin kotonaan". -Siunatkoon Kaikkivaltias Jumala oman työnsä kaikissa muodoissaan myös tällä Siperian kolkalla.

Viimeisellä lautakuorman hakureissulla kuvattu Abakanin etelälaidalla sijaitseva Saijanlies-niminen sahalaitos.
Pinkassa näkyy olevan sitä kuuluisaa tuppeensahattua vankkaa lautaa.
Systeemi oli se että tilattiin tietynlaista sahatavaraa joka sitten sahattiin tuoreista tukeista.
Ivecon jousitus oli lujilla kun kuljetettiin tavaraa 120 km päähän Karatusaan. En päästänytkään muita näillä tavaranvientireissuilla Ivecon puikkoihin.

Kun kävimme tällä sahalla useamman kerran ystävystyimme parin työmiehen kanssa ja toivottavsti he löytäisivät tiensä seurakuntaan.

Pieni pätkä yli 100 km seisovaa rekkajonoa lumimyräkän aiheuttamassa liikennekaaoksessa
itään menevällä kaistalla Moskovan ja Pietarin välillä
Viimeisessä kuvassa Lauri Dersu Häkkinen haikeissa, mutta myös odottavissa  tunnelmissa Lahden R-aseman rappusilla. Hyvät kaverit Stadissa olivat jo odottamassa ja lumitöitökin näyttää järjestyneen pääkaupunkiseudulle tälle "Katto Kassiselle".  :ISO KIITOS JA SIUNAUSTA KAIKILLE TEILLESI!