Palasimme eilisiltana Karatusasta tänne kotoiselle kämpälle Minusinskin srk:n tiloihin. Aino oli aluksi aikonut asua aluksi Pitkästen kämpillä, mutta Suomesta tullut sukua koskettanut suruviesti ja myös Pitkästen asunnon lukuisat muurahaiset vaikuttivat sen, että Aino muutti kanssamme tänne kirkon huoneistoon .
Alkujaan oli suunnitelmissamme myös Jergagilla käynti, mutta tyydyimme ihailemaan Sajanin vuoriston ensilumien peittämiä huippuja kun kävimme Nishnaja-Bulankan kylässä näyttämässä pojille reiluvuosi sitten sieltä puretun hirsikirkon perustuksia ja sinne rakennettua muistomerkkialttaria risteineen. Transitissa on kesärenkaat alla ja vuoristossa olisi jo saattanut olla lumikelejä ja liukkautta.
Jenisein yläjuoksulla sijaitsevalle voimalaitospadolle menoakin siirrettiin ja huilattiin tämä päivä täällä kämpällä oikein perusteellisesti.Huomisaamuna haen Pitkästen perheen ja heidän kanssaan matkustaneen lähettisihteerini Satu Erosen Abakanin juna-asemalta. Tuumaillaan sitten yhdessä voimalaitospadollaja samalla suunnalla sijaitsevalla Lenin-museolla käyntiä ennen Mikaelin perjantaista lentomatkaa.
Arska on yritellyt tohtoroida päälle pyrkivää flunssaa. Tänään täällä kävi myös pari kaveria laittamassa nettiyhteyksiä ojennukseen ja niinpä kannettavat ovat olleet ahkerassa käytössä kun itsekukin on hoidellut bisneksiään, Arskan sanontaa lainatakseni. Jo eilisiltana uppouduin itse lukutouhuihin. Olin juuri ennen lähtöä poikennut Varkauden portin kirjanmyynnissä, ja poistunut sieltä täyden muovikassin kanssa.
Vajaassa vuorokaudessa kahlasin (nautiskellen) läpi Antero Raevuoren "Järviset". Todella upean urheilukirjan antiikinajan kiekonheiton olympiavoittajasta isä Verneristä ja neljästä huippu-urheilijapojasta, joista nuorin keihäänheiton olympiavoittaja ja kymmenen kertaa maailman ennätystä jo melko lähelle kahdeksaakymmentä metriä aikoinaan parantanut Matti oli kuuluisin . Kun olin vauhtiin päässyt jatkoin lukemista amerikkalaisesta ns.ultrapitkien ja todella rankkojen extremejuoksumatkojen harrastajasta Dean Karnazesista. Sekin kirja alkaa olla loppupuolella. Porukat ovat poikenneet läheisellä torilla sekä vanhan kaupungin puolella ortodoksikirkossa, josta Mikael oli ostanut jollekin tuliaisiksi kauniin ikonin.
Ennen auringonlaskua kävimmeAinon kanssa aloittamassa lenkkeilyä tutussa männikkömaisemassa. Yritin hölkätä Ainon tahdissa , mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen tyydyin kävelemään rauhallisesti noin puolen tunnin verran . Aino teki laajemman lenkin minun oikaistessa lähtöpaikalle.
Kun seitkyt luvulla asuimme perheeni kanssa Sallassa, jossa toimin kirkon nuorisotyönohjaajana tutustuin "Kertojien Kuninkaaseen" asutustilalliseen Asseri Turpeiseen. -Assari, joka oli ehtinyt repiä ison perheensä elantoa mm.rajamiehenä, ammattimetsästäjänä ja rypeytymällä milloin milläkin savotalla pöllinteossa tai uittohommissa, oli aivan verraton tarinankertoja. Noin viiskymppisenä mies oli kokenut syvän herätyksen ja tullut uskoon toimien sen jälkeen usein srk:n pappien ja vierailevien saarnamiesten oppaina näitten vieraillessa savottakämpillä. -Kun meillä oli Naruskan kylän takana Suoltijoen pirtillä rippikoulu-, ja muitakin nuortenleirejä haimme usein Asserin puhumaan nuorisolle. Kun Asseri pääsi vauhtiin kuulijat seurasivat henkeä pidätellen montakin tuntia kunnes leirin emäntä keskeytti komentaen porukan ruokailuun.
Näitten vierailujen jälkeen saattoi Assari kirjoittaa nuorisotyöstä vastanneelle pastori Lasse Marjokorvelle tai minulle pitkän kirjeen, jossa hän pahoitteli sitä, ettei ollut päässyt itse asiaan.
Niin nuorisolle kuin meille leirin vetäjillekin Assari oli puhunut asiaa heti alusta alkaen.
Aikoinaan nuorisonohjaajaksi opiskellessani opinahjomme Helsingin Raamattukoulun rehtori Kerttu Vainikaisella oli sanonta siitä,kuinka "kylmiin vaatteisiinkin tarttuu jotain opetuksesta, kunhan istutaan ahkerasti oppitunnilla". Luulen, että omalla kohdallani on jossain määrin käynyt mainitulla tavalla, niin Kertun kuin Assarinkin opetuksia kuunnellessani. Ja joskus tekisi mieli laittaa jälkikäteen kirjepostia kun ei ole saanut sanottua sitä tärkeintä mitä olisi halunnut sanoa tai kirjoittaa.
Alkujaan oli suunnitelmissamme myös Jergagilla käynti, mutta tyydyimme ihailemaan Sajanin vuoriston ensilumien peittämiä huippuja kun kävimme Nishnaja-Bulankan kylässä näyttämässä pojille reiluvuosi sitten sieltä puretun hirsikirkon perustuksia ja sinne rakennettua muistomerkkialttaria risteineen. Transitissa on kesärenkaat alla ja vuoristossa olisi jo saattanut olla lumikelejä ja liukkautta.
Jenisein yläjuoksulla sijaitsevalle voimalaitospadolle menoakin siirrettiin ja huilattiin tämä päivä täällä kämpällä oikein perusteellisesti.Huomisaamuna haen Pitkästen perheen ja heidän kanssaan matkustaneen lähettisihteerini Satu Erosen Abakanin juna-asemalta. Tuumaillaan sitten yhdessä voimalaitospadollaja samalla suunnalla sijaitsevalla Lenin-museolla käyntiä ennen Mikaelin perjantaista lentomatkaa.
Arska on yritellyt tohtoroida päälle pyrkivää flunssaa. Tänään täällä kävi myös pari kaveria laittamassa nettiyhteyksiä ojennukseen ja niinpä kannettavat ovat olleet ahkerassa käytössä kun itsekukin on hoidellut bisneksiään, Arskan sanontaa lainatakseni. Jo eilisiltana uppouduin itse lukutouhuihin. Olin juuri ennen lähtöä poikennut Varkauden portin kirjanmyynnissä, ja poistunut sieltä täyden muovikassin kanssa.
Vajaassa vuorokaudessa kahlasin (nautiskellen) läpi Antero Raevuoren "Järviset". Todella upean urheilukirjan antiikinajan kiekonheiton olympiavoittajasta isä Verneristä ja neljästä huippu-urheilijapojasta, joista nuorin keihäänheiton olympiavoittaja ja kymmenen kertaa maailman ennätystä jo melko lähelle kahdeksaakymmentä metriä aikoinaan parantanut Matti oli kuuluisin . Kun olin vauhtiin päässyt jatkoin lukemista amerikkalaisesta ns.ultrapitkien ja todella rankkojen extremejuoksumatkojen harrastajasta Dean Karnazesista. Sekin kirja alkaa olla loppupuolella. Porukat ovat poikenneet läheisellä torilla sekä vanhan kaupungin puolella ortodoksikirkossa, josta Mikael oli ostanut jollekin tuliaisiksi kauniin ikonin.
Ennen auringonlaskua kävimmeAinon kanssa aloittamassa lenkkeilyä tutussa männikkömaisemassa. Yritin hölkätä Ainon tahdissa , mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen tyydyin kävelemään rauhallisesti noin puolen tunnin verran . Aino teki laajemman lenkin minun oikaistessa lähtöpaikalle.
Kun seitkyt luvulla asuimme perheeni kanssa Sallassa, jossa toimin kirkon nuorisotyönohjaajana tutustuin "Kertojien Kuninkaaseen" asutustilalliseen Asseri Turpeiseen. -Assari, joka oli ehtinyt repiä ison perheensä elantoa mm.rajamiehenä, ammattimetsästäjänä ja rypeytymällä milloin milläkin savotalla pöllinteossa tai uittohommissa, oli aivan verraton tarinankertoja. Noin viiskymppisenä mies oli kokenut syvän herätyksen ja tullut uskoon toimien sen jälkeen usein srk:n pappien ja vierailevien saarnamiesten oppaina näitten vieraillessa savottakämpillä. -Kun meillä oli Naruskan kylän takana Suoltijoen pirtillä rippikoulu-, ja muitakin nuortenleirejä haimme usein Asserin puhumaan nuorisolle. Kun Asseri pääsi vauhtiin kuulijat seurasivat henkeä pidätellen montakin tuntia kunnes leirin emäntä keskeytti komentaen porukan ruokailuun.
Näitten vierailujen jälkeen saattoi Assari kirjoittaa nuorisotyöstä vastanneelle pastori Lasse Marjokorvelle tai minulle pitkän kirjeen, jossa hän pahoitteli sitä, ettei ollut päässyt itse asiaan.
Niin nuorisolle kuin meille leirin vetäjillekin Assari oli puhunut asiaa heti alusta alkaen.
Aikoinaan nuorisonohjaajaksi opiskellessani opinahjomme Helsingin Raamattukoulun rehtori Kerttu Vainikaisella oli sanonta siitä,kuinka "kylmiin vaatteisiinkin tarttuu jotain opetuksesta, kunhan istutaan ahkerasti oppitunnilla". Luulen, että omalla kohdallani on jossain määrin käynyt mainitulla tavalla, niin Kertun kuin Assarinkin opetuksia kuunnellessani. Ja joskus tekisi mieli laittaa jälkikäteen kirjepostia kun ei ole saanut sanottua sitä tärkeintä mitä olisi halunnut sanoa tai kirjoittaa.
Hei isipappa! Täällä mittari jo nollassa, joten ollaan jo talvikuteita alettu etsimään päälle. Lauri iloitsee ja "hioo suksiaan ":) Lämpimämpää on kuitenkin luvattu.
VastaaPoistaKatsoin Peltsin Lappi -ohjelman Sallasta (löytyy Areenasta). Kyllä tuli haikean herkkä mieli ja sanoinkin Karille, että kyllä sinne pitäisi taas retki tehdä. Siinä haastateltiin Aatsingin veljeksiä, liekö sinulle tuttuja?
Moikka rakas Tiinuli! Ja kiitos kommentista! Kyllä tekis minunkin mieli Sallaan. En osaa sanoa tuntisinko k.o. Aatsingin veljeksiä.-Pitäs tietää millainen auto veljeksillä oli, sillä autostahan mies tunnettiin kuten vielä vanhempina aikoina hevosesta.
VastaaPoista