KAHDEN TULEN VÄLISTÄ NORMAALIIN TYÖHÖN

Lähdimme eilen  lähellä puoltapäivää Arskan kanssa Minusinskista tänne Karatusaan, mutta toimimme vähän kuin työmiehet Härski Hartikaisen autokorjaamolla. Eka päivänähän  Härski kavereineen laittoi tyhjät haalarit ja saappaat näkymään auton alta. Työn suuntaan piti ensin vain katsella.  Meillä oli tilaisuus katsella vähän perusteellisemmin venäläistä kellarin seinien valusysteemiä. Olin ihaillut miesten työskentelyä kun he rakensivat valumuotteja  2x6-7 tuuman tavarasta. Ehdimme seurata kolmen betoniauton lastin siirtoa seinien valuun. Viime päivien kelin lauhtuminen ja sen jälkeinen vesisade oli tehnyt työmaan hankalaksi liikkua. Pohja kyllä piti, mutta kun betoniautojen renkaitten kuviot täyttyivät  pintakurasta ja kun niissä ei ollut etuvetoa ja vain telin etumainen pyöräpari oli vetävä piti työmaalle tilata ainankin pari kertaa  kolmella pyöräparilla vetävä nosturiauto auttamaan liikkumisessa. Betoni siirrettiin isolla ( ehkävajaan kuution) kuupalla oikealle paikalle ja molemmin puolin, valumuottien päällä seisovat rakennusmiehet aukaisivat luukkua, jolloin betoni valui sinne minne se oli tarkoitettukin. Kuupan liikuttelua hoiti työmaalla valun ajan oleva pitkälavainen nosturiauto.
Työnjohtaja (vanhempi rakennusmies) Gennadin lisäksi työmaalla oli eilen 6-7 työmiestä ja nosturiauton kuski ja tietenkin betoniautojen kuskit ja hinausauton kuski tarvittaessa. Valu eteni eilen vauhdikkaasti,mutta lähes viimeisen kuorman loppuvaiheessa, olisikohan ollut jo menossa viimeinen kuupallinen, jota valutettiin kellarin poikittaiseen väliseinään, yksi poikittain valun sekä muottilankkujen ja pystyssä lappeellaan muotteihin nähden olleen kakkoskutosen läpi ollut 12 mm harjateräs katkesi hitsauksen vierestä vajaan metrin korkeudella kellarin pohjabetonista ja valettu seinän osuus leveni ehkä 10senttiä siltä kohden. Kuuppapojat siirtyivät välittömästi toiseen paikkaan, johon laskivat lopun betonin. Kysyin Gennadilta voidaanko asialle tehdä jotakin ja hän sanoi, ettei nyt tehdä mitään vaan annetaan betonin kovettua ja sitten kun valumuotit puretaan pullistunut seinä piikataan suoraksi. Kello oli jo 18.30 ja työt lopetettiin siihen.
Aikaisemmin iltapäivällä olin havainnut erään puutteen valumuottien kohdalla verrattuna suomalaiseen vastaavaan systeemiin. Suomalaisessa systeemissä käytetään valumuottien tukirakenteissa pystyssä noin 60 cm välein kantillaan olevia kakkosnelosia ja vaakatasossa samoin kantillaan olevia lankkuja,jotka pitävät seinälinjan luotisuorana. Suomessa yläpäähän naulataan tai ruuvataan kantillaan olevat poikkilaudat ja seinän korkeudesta riippuen sopivin välein on ns.kurrausrautalangat.  - Tässä venäläisessä ja ainankin tämän firman täkäläisessä systeemissä tavara on järeää, mutta ns.tukilankut ovat lappeelaan muotteja vasten ja ulkopuolelta tuenta tulee pystysuoraa maaseinämästä ja sisäpuolelle laitetaan vinottaisia lankkutukia kellarin lattiasta. Ongelmana oli saada seinälinja juoksemaan suorassa. Kellarin sisäpuolella, jossa väliseinä katkaisee pitkän seinälinja ongelmaa ei juuri huomaa, mutta ulkopuolella se oli eilen ja tänään havaittavissa.
Työmaan hiljennyttyä ehdimme tavata kolme viikkoa sitten yövahdin hommiin siirtyneen Suetukista kotoisin olevan tutun Igorin. Hän nukkuu toissa keväänä kirkon tontin nurkalle ison tien laitaan rakentamassani pyöröhirsimökissä.
Tänään tänne tuli Joose ja  Slava. Lounastauon aikana kirkon työmaalla pidettiinVitalin johdolla  työmaahartaus, jossa oli mukana rakennusfirman johtaja Roman, jonka olin jo aikaisemminkin tavannut.
Iltapäivällä kävimme koko porukalla Sagaiskojen kylän kulttuuritalolla saksalaiste Siperiaan siirtämisen muistopäivätilaisuudessa. Sen jälkeen Joose Vitali ja Slava pitivät srk.työn suunnittelupalaveria ja me Arskan kanssa pääsimme aloittamaan ihan rehellisen arkisen työn soran lapioimisen. Purimme peräkärrystä pois korokelaidat ja haimme kaksi kuormaa kravea Amiljoen suuren sillan läheltä. Toisella kertaa Aljosha oli kaverinamme.
Arska " painui pehkuihin" jo ennen iltakymmentä ja kohta minunkin pitäisi siirtyä Transitiin nukkumaan,mutta haluan vielä palata jutun otsakkeeseen. Viime kevään Siperian reissulla olin kahlannut läpi kahden tiiliskiven paksuisen Pitkäsiltä löytämäni Stalingradin taistelun. Se oli vaikuttava lukukokemus,  jota en ihan heikkohermoisille suosittelisi. Sunnuntaina kun Pitkästen ja Aitamäkien perheet ja TarjaVekkeli olivat Karatusassa ja Suetukissa,lähdimme Arskan kanssa Ainon kanssa Abakaniin . Teimme reissun paikallisliikenteen pikkubussilla, koska Transitin lasinpyyhkijän moottoriin oli tullut jokin vika ( maanantaina kun tarkistimme asiaa löytyi yksi tärinän vuoksi  auki kiertynyt pikkupultti. Vika korjautui kiristämisellä).  Arska oli jostain huomannut mainoksen Stalingrad elokuvasta. Jäimme pois bussista lähellä elokuvateatteria
ja ostimme liput saman illan näytökseen, jota odotellessamme teimme reippaan kävelylenkin ja kävimme syömässä kauniissa ja viihtyisässä Kafe Abakanissa.
Palasimme todella hyvissä ajoin elokuvateatterille ja ostimme "pakolliset" popcornit ja juomapullot. Arska otti  hieman jo pientä saavia muistuttaneen popcornilastin ja me tyydyimme pienimpään. Istuinpaikkojen "arvonnassa" Arska sai keskimmäisen  paikan.   Alkumainokset olivat lähes uuvuttavan pitkät,mutta lopulta päästiin asiaan.Elokuva oli K12, joten ikien kanssa e iollut ongelmia.  Elokuva oli melko rankka sotakuva, johon oli kuitenkin sommiteltu myös hyvin karujen olosuhteitten lomaan sopivasti myös romantiikkaakin.
Tietenkin noin 2tunnin elokuvaan mahtuu vain pieni osa valtavasta kirjasta. Kumpainenkin "suuresta" johtajasta,niin Stalin kuin Hitlerkin tekivät mielettömän suuria virheitä, niin tuon taistelun osalta kuin muutenkin kansojensa diktaattoreina toimiessaan. Esim Stalinhan oli tapattanut vainoissaan suuren määrän huippu-upseeriainesta ja siitä venäjän joukot kärsivät jatkuvasti.
Venäläiset puolustivat Stalingradinkaupunkia, joka siinä tilanteessa oli todella stradegisessa asemassa henkeen  ja vereen saakka. Kaupungin suurelta osin sortuneisiin rakenteisiin pureutuneet  niin puolustajat kuin hyökkääjätkin olivat todella kahden tulen välissä.Venäläisten tykistö oli Volgan takana ja edessä oli taas Saksan koko tulivoima, mutta he pitivät asemansa ja venäläiset pystyivät saartamaan ja yllättämään koko Saksan armeijakunnat ja näin Stalingradin herruus jäi venäläisille.- No lukekaa ensin kirja ja käykää sitten katsomassa elokuva.
Perinteiseen suomalaiseen  vitsiperinteeseen  kuuluvat Pikku Kallen oivallukset. Kun opettaja oli uskontotunnilla kysynyt  Jaakobin vaimojen nimiä, oli Pikku Kalle viitannut ja kysyttäessä vastannut, että Jaakobin vaimojen nimet olivat "Vilu ja  Helle".Opettaja ei ollut hyväksynyt vastausta,johon poika oli jatkanut, että hän oli lukenut raamatusta, kuinka Jaakob oli valittanut, että yöllä häntä oli vaivannut Vilu ja päivällä Helle.  Meillä Arskan kanssa jo melkolailla vanhanpojan tapoihimme uraantuneina on viimeisten viikkojen ja erittäinkin  juuri viimeisen viikon aikana ollut totuttelemista uusiin kuvioihin, vaikka samalla olemme olleet suuresti kiitollisia uusista ja avartavista kokemuksista..
Ensin Pitkästen lasten Suomi-ope Aino  sattuneesta syystä muutti tavaransa lopullisesti Minusinskin srk:n kvarttiiralle asettuen asumaan pyhäkoululuokkaan ja normaaliin naiselle tyypilliseen tapaan alkoi laittaa huushollia parempaan järjestykseen,mutta ei siinä kyllin, sillä viime viikon ajaksi vieraaksemme Aitamäkien lähettiperheen mukana tullut Tarja Vekkeli Omskin Orlovnkan kylästä,  joka joutui nukkumaan Slavan konttoripöydän yläpuolelle rakentamassamme hätäapusängyssä  sommitteli keittiöön vielä uuden entistä ehomman järjestyksen. Omskilaisten lähtökahvit juotiin maanantaina ja yöjuna vei heidät pois näistä maisemista, mutta siltikin meidän muutossamme tänne Karatusaan, vaikka se  näin tilapäinen onkin oli jotain  kahden tulen välistä lähtemisen makua