ARKI ALKAA SIPERIASSAKIN

Heitimme Ainon kanssa Transitilla hänen isänsä aikaisin aamulla Abakanin lentoasemalle. Arskakin tuli pihalle tihkusateeseen vilkuttamaan teamimme videomestarille ja kolmoskuskille. Samasta lentoaseman ovesta  Mikaelin kanssa hävisi näkyvistämme muun muassa eräs arviolta noin viis-kuuskymppinen nainen, jota oli saattamassa hänen siskonsa. Tervehdin k.o. saattajaa ja vaihdoimme muutaman sanan. Selvisi, että sisko oli lähdössä kotiinsa Saksaan. Tarjosimme saattajalle kyydin lentoasemalta hänen kotikadulleen Abakaniin.
Naisella oli saksalaiset ja myöskin luterilaiset juuret. Hän oli muuttanut Abakaniin vanhempiensa mukana 41-45 sodan jälkeen. Ehdin kertoa hänelle lyhyesti Minusinskin ja Karatusan työstämme. Automatkan aikana Aino jutteli hänen kanssaan.
Seurakunnan kvarttiiralla Arska kuorsasi kuuluvasti ja liityimme samaan kuoroon muutamaksi tunniksi Ainon kanssa, sillä erotuksella, että Aino ei kuorsaa (havainto perustuu Transitissa tulomatkan aikana nukkumiseen). Huoneitten välissä on betoniseinä, joten meidän kuorsaamisemme ei Ainoa häiritse. Aikaisemmilla 3kk työjaksoillaan Ainolla on ollut oma kämppä, joka Pitkästen lasten (Hilja ja Saima) opetuksen kannalta on ollut hyvä ratkaisu. Nyt Aino odottelee Pitkästen ratkaisua mahdollisesta Karatusaan muuttamisesta, ennen kuin alkaa etsiä omaa vuokra-asuntoa.
Eilinen oli upea retkipäivä. Olimme jo toissailtana sopineet Joosen ja Satun kanssa,että lähdemme "aikaisin"
aamulla liikenteeseen Joosen työautolla, oikealta ohjattavalla Mitsubishi -Delika 9-h katumaasturilla.
Heräsin  hyvissä ajoin .Keitin tsajut ja söin oman "aamupöperöni" (kaurahiutaleita,leseitä ja murskattuja pellavansiemeniä, joitten päälle kiehuvaa vettä ja pienempi lautanen päälle hautumisen ajaksi).
Kävelin Pitkäsille (n 500m) ja  koputtelin melko kauan  ikkunoita, kun ovisummeri ei toiminut. Lopulta Joose tuli avaamaan ja melko sutjakkaasti päästiin lähtemäänkin. Johanna jäi lasten kanssa nukkumaan, kuten Ainokin
Ajoreittimme kulki aluksi muutaman kymmenen kilometriä etelään Tuvan ja lopulta Mongolian suuntaan vetävää tietä n:ro 54. Poikkesimme pitkän ja korkean mäen päällä oikealla sijaitsevalle näköalapaikalle,jossa on Leninin "pitkästä tiestä" Pietarista Zuzenzkojen kylään Tsaarien aikana karkoitetuksi kulkemisen muistomerkki. Matka oli noin 5800 virstaa ja kesti 88 päivää. Muistomerkin juurelta avautuvat aivan huikeat näkymät mm. Jeniseijoen laaksoon.  Kaukana taustalla näkyivät Sajanin vuoriston huiputkin.
 Retkipäivän päämäärä oli noin 130km päässä Minusinskista Sajanin vuoriston läpi virtaavaan Jeniseijokeen   1930 luvulta  alkaen  rakennettu  valtavan suuri Sajana Zuzenskojen voimalaitospato.
Toinen pysäytys tuli pian, sillä Vitali oli suositellut meille vast`ikään 54 tien varteen avattua burjatialaiskahvilaa.  Taukopaikka sijaitsi kohta Oja-joen jälkeen (Venäjän laajuutta esim Suomeen verrattuna kuvastaa se, että tästä "Ojasta" suurempia jokia Suomesta löytyy vain muutama).
 Hyljätyn vanhan tiepoliisiaseman rakennuksen runkoon  oli aivan upeasti rakennettu viihtyisä kahvila, jonka tienvarsimainos kertoi sen olevan burjatialainen. Vitali ja Tonjahan ovat kotoisin Baikal-järven takaa Burjatiasta. Rakennuksen ulkovuoraus oli tehty taidokkaasti tuppeen sahatuista mäntylaudoista. Heitinkin vitsin, että suomalaisen median pitäisi tulla paikalle, sillä täällähän ovat ne aikoinaan kovasti kohistut Vanhasen tuppilaudat.  Kahvilan erikoistarjous olivat aidot burjatialaiset booza-pelmeenit, jotka olivat maineensa arvoiset.  Seuraava pysähdys oli muutaman kilometrin jälkeen suuren Zuzenskojen taajaman keskellä sijainnut poikkeuksellinen viihtyisä ja kaunis Leninin ulkomuseo. Vallankumousmies oli viettänyt  kylässä
vuosisadan vaihteessa karkoitettuna yhteensä kolmevuotta. Ensin vuosi poikamiehenä pienemmässä talossa ja naimisiin mentyään kaksi vuotta isommassa talossa.  Meillä   oli  mukava tulkki, joka kertoili kaikesta. Lisäksi Joose kertoi,että Lenin olisi vihkinyt avioliittoon suomalainen luterilainen pappi.
Ennen vallankumousta Lenin oli piileskellyt Suomen Turussa ja matkustanut takaisin Venäjälle kuulemma pukeutuneena suomalaiseksi papiksi.  Olimme Joosen kanssa käyneet k.o.museossa aikaisemminkin, kaikki muut olivat ensimmäistä kertaa, mutta kyllä kannatti mennä uudelleenkin. -Erikoisesti kaikki kaunis vanha puurakentaminen miellytti.
Parkkipaikan vieressä oli mukavan näköinen kahvila, joka aikaisemmilla kerroilla oli ollut suljettu. Nyt se oli avoinna. Menimme ja tilasimme kaputsinot.Kohta pöytään istuttuamme viereisessä pöydässä kaverinsa kanssa istunut mies kääntyi puoleemme alkaen puhua suomea (no- hoonosuomi, mutta kuitenkin). Mies oli syntynyt Suetukissa, siis virolainen ja opiskellut Pietarissa Taideakatemiassa kuvataidetta. Hän oli käynyt myös Suomessa useita kertoja ja näytti "tabletistaan" omia maalauksiaan. Niissä oli myös kirkkotaidetta ja kerroimme, että niin Suetukin kuin myös Karatusan rakenteilla olevassa kirkossa tarvittaisiin myös kuvataiteilijaa. - Kuka ties tapaamisesta poikisi hyvää jatkoa jopa näitä kirkkojuttuja ajatellen.
Kaputsiinojen ja hyvän tarinointituokion jälkeen matka jatkui. Ajoreitin vasemmalla puolella lähenivät Sajanin laitimmaiset kukkulat ja lopulta ilmestyi oikealle puolellemme meitä vastaan vuolaasti virtaava Jenisei-joki.
Jyrkästi kohoavien vuorten ja joen välissä kulkevan tien varressa sijaitsi pieniä siperialaistyylisiä ok.taloja.
Tien alta sillan  pienehkön sillan alta laski Jeniseihin pienempi joki, jonka kohdalla kylä laajeni. Muutaman sadan metrin päässä hieman korkeammallapaikalla seisoi kaunis ortodoksikirkko.
Kylän jälkeen tie nousi pienemmän (varmaankin isoa voimalaitosta aikaisemmin rakennettu) voimalaitospadon päälle, jota pitkin ylitimme Jenisein ja siirryimme länsipuolelle.  Maisemat jokilaaksossa jyrkästi kohoavien vuorten välissä olivat upeat. Kaunis parhaimmillaan ollut ruska lisäsi maiseman kauneutta.
Heti kohta länsipuolelle siirryttyämme ohitimme Gladenkajan Hotellille ja laskettelurinteille vetävän tienristeyksen, josta oli matkaa suurpadolle vielä jotain 15-20 kilometriä.
Koska kulunut kesä on ollut täällä melkolailla sateinen olin  hieman aavistellut  sitä minkä nyt ensimmäistä kertaa saimme nähdä ja elää todeksi. Kolme vuotta aikaisemmin kun Johannan,Laurin ja Jyrin kanssa olimme käyneet padolla eräs paikalle sattunut insinööri oli tunnin verran kertonut meille silloin meneillään olleen mittavan ja upean ohivirtaus portaikon (n 100m leveät ja 40m korkeat "askelmat" 4kpl) rakentamisesta. Ohivirtaussysteemiä oli suunniteltu kai jo pitemmällä aikavälillä, mutta k.o.padolla noin 5-6v sitten tapahtunut suuronnettomuus (lähes sata työläistä oli kuollut, kun kesken vuoron vaihdon yksi generaattorihalleista oli yht`äkkiä täyttynyt vedellä) oli laittanut  hankkeeseen vauhtia.- Nyt saimme katsella ja kuvata kuinka vesimassat laskeutuivat "kalaportaikkoa" pitkin ja aiheuttivat alhaalla valtavia pyörteitä ja suuria aaltoja.
Kuvasimme tietenkin myös parkkipaikalta 1,5km päässä sijaitsevaa 245m korkeaa ja lähes kilometriä leveää valtavaa voimalaitospatoa ja upeaa pronssista rakentajista kertovaa muistomerkkiä.
Kotimatkan teimme Jenisein länsipuolelta Sajanogorskin kaupungin kautta Abakaniin vetävää reittiä.
Illan päätteeksi kokoonnuimme koko suomalaisporukalla kirkon kvarttiiralle juhlimaan Mikaelin
lähtökahveja.
.