Lapsiperheitten ongelmana näyttää olevan, että kun kouluissa ja päiväkodeissa on enemmän porukkaa, siellä liikkuu myös paljon kaiken sortin pöpöjä, jotka sitten kulkeutuvat kotiinkin.
Pitkästen perhe on ollut aika kovan nuhaflunssan kourissa.Joose joutui itsekin kuumeisena jäämään kotijoukkoihin kun lähdin Transportterilla keskiviikkona Karatusaan. Ajattelin, että jospa itse säästyisin taudilta, mutta olin saanut jo tartunnan. Ensin kipeytyi kurkku ja siitä se sitten muuttui ärhäkäksi nuhaksi. Nukkumisesta ("nukuin" 3 yötä Transporterissa Vitalin pihassa) ei tullut juuri mitään, mutta onneksi minulla ei ole ollut kuumetta, eikä tauti ole haitannut työntekoa, joka on ollut lähinnä lapiohommia ja routaeristeitten piilottamista jatkorakennuksen päätyyn. Päivittäin soittelimme Joosen kanssa ja kun kerroin lisäilmanvaihtoaukkojen tekemisestä, hän ehdotti että yritettäisiin tehdä jatkorakennuksen puolelta nykyisen
betoniperustan alitse isompi tarkastusluukku rossipohjan ryömintätilaan. Jatkoin kaivamista ja nyt siellä on riskimmänkin miehen mentävä aukko, jonka Vitali 3v Misha poikansa kanssa koeajoivat. Kurkistin itsekin ja otimme kuvia, mutta en saa niitä tähän juttuun. Samalla myös kosteusolosuhteet ovat parantuneet aikalailla normaaleiksi. Kun toista viikkoa sitten olin pujotellut itseni betonitiilistä rakennetun perunakellarin ja rossipohjan väliin jätetyn aukon kautta k.o. ryömistätilaan, siellä olivat rakenteitten alapinnat aivan kosteita.
Joosehan kommentoi edellistä blogiani, että rakennuksen vinnille johdettu 10 cm muoviputki pitää johtaa katon läpi ulos saakka, jolloin painovoimainen ilmastointi alkaisi toimia. Tarvittaessa sinne putken päähän tai
johonkin välille pitää laittaa pieni puhallin antamaan vauhtia ilman kierrolle. Naapurin Sasha oli asentanut sellaisen jo kellarin seinään ja siellä tilanne parani parissa päivässä.
Pari viikkoa sitten Abakanin "Sajanlies" (Sajanin metsä) sahalta tilattu "pilamateriaali "(sahatavara) saapui lopultakin toissa iltana paikallisen kuorma-autoilijan paluulastina. Juuri ennen sahatavaraa saapuivat myös n 40cm pitkiksi sahatut polttopuut koivu- ja haapapölleinä. Niitä oli arviolta 7 m3 ja naapurin metsurimies Fjodor aloittikin heti niitten pilkkomisen apunaan pari nuorenpaa kaveria. Vitali oli tehnyt 600 ruplan (15 euroa)diilin puiden pilkkomisesta ja Laurin viime marraskuussa miehelle lahjoittama halkomakirves pääsi oikeuksiinsa. Kysyin Vitalilta polttopuukuorman hintaa. Se oli ollut 4000 ruplaa (jos muistan oikein), elikä 100 euroa.
Sahatavaraa ( 150x150 alaparrua ja erilaista lankku- ( 50x50, 50x150, ja 50x200), sekä lautatavaraa (25x150) tuli kaikkiaan n,6,5 m3 . Ne oli sahattu 6 metrisistä tukeista. alaparrut, 50x200 ja kakkoskakkoset olivat jo jonkun verran kuivahtaneita, mutta muu tavara oli juuri sahattua ja aivan tuoretta.
Vitali oli hommannut hyvän talkooporukan purkamaan sahatarakuormaa. Jo mainittujen lisäksi hääri kuormanpäällä "sähkö- ja vesi" Sasha. Talon isäntä Vitalikin yritti mutta ei löytänyt sopivaa rakoa purkuporukassamme ja niinpä hän joutuikin jäämään "piällysmieheksi" ja pitämään seuraa "shoföörin" kanssa.
Olin tehnyt suunnitelman, että sahatavara purettaisiin kolmeen osaan alkaen saunalta aina portille ja selittänyt asian perusteellisesti Vitalille, mutta niin vain kävi, että vaikka yritin ehdottaa auton siirtämistä, niin tavara purettiin samaan läjään saunan lähelle.
Eilispäivänä tein taas lapiohommia kärräten "kaatumassa olevan" lautavaraston talon puoleisesta laidasta siihen perustuskaivannosta levinnyttä maata saunan taakse imeytysmontun täytteeksi. Vitali oli sinne kärrännyt
jo paljon gravea ja sepeliä joitten päälle laitoimme routaeristeeksi 5cm styroksit. Vielä avoimena olleen n 1,5m pituinen muovinen viemäriputki eristettiin huolellisesti styroksilla. Illalla toinenkin Joosen "elintasomontuista" alkoi olla piilossa maan alla.Toinen on kadun puolella ja sinne menevät vessajätteet.
Parin kolmen viikon seuranta aluksi ihan avoimen montun ja nyt jo täytetyn osalta osoittaa, että imeytys toimii ainankin kesällä. Saa nähdä mitä tapahtuu keskitalven noin 3-4 kk kovissa 30-40 asteen pakkasissa. Henkilökohtaisesti epäilen eniten n 3 metrin mittaista saunan alitse kulkevaa osuutta; säilyykö se jäätymättä.
Illansuussa sainkin pilomateriaalivaraston pohjapuut paikoilleen ja aloitimme Vitalin kanssa 50x200:n siirtämisen. Niitä oli 17 kpl ja laitoimme ne rimojen kanssa neljään varviin.. Olin edellisyksynä silloista sahatavaraa varten naulannut pari poikkipuuta pystytolppiin (kolme paria) eri lajeja varten. Kun ryhdyin irrottamaan n 130 cm korkeudella harjan kohdalla ollutta lankkua laittaakseni sen sopivampaan korkeuteen , toinen pää irtosi ongelmitta, mutta toista päätä irroittaessani maan juuresta lahonnut harjan kohdalla ollut tolppa irtosi kokonaan ja katto putosi siltä puolelta n 30 cm. Tein tarvittavat varmistustoimenpiteet vino,- ym tuilla, ettei katto putoa ja koko varasto sorru. Maanantaina kun Joosekin on mukana nostamme katon takaisin harjakorkeuteen. Tämän syksyisen rakennusvaiheen lopuksi on viisainta purkaa huonokuntoinen varastokatos kokonaan ja rakentaa tilalle uusi.
Tarkoitukseni oli ollut, että olisimme saaneet sahatavarat alaparruja lukuunottamatta rimat välissä kuivumaan, mutta yllättävä hidaste aiheutti sen, että homma pysähtyi sunnuntain ajaksi.
Talon jatko-osa rakennetaan kahdeksan riittävän kokoisten anturoitten päälle muurattujen pilarien varaan, ja alaparru jää tuulettumaan alakautta. Ala-, ja yläpohjan sekä seinän runkorakenteitten riittävää kuivumista varten ennen villoitusten, höyrysulun ja cyproklevyjen sekä lattialautojen asentamista laitetaan ala- ja yläpuolelle sekä seinien ulkopuolelle kovalevyt (tuulensuojalevyjen puuttuessa, ts.levyä ei täällä tunneta) ja sisälle tehokas lämminilmapuhaltaja , ettei myöhemmin runkotavaran osalta tule vastaan kosteusongelmia.
Omaa kuvapalveluani en ole saanut toimimaan. Vitalilla on hyvää kuvamateriaalia, mutta vasta yhden kuvan saimme tuohon edelliseen blogiin.
Lokakuun puolivälin seutuvilla tänne on tulossa viime keväinen talkoomies Esko Kaukonen ( eläkel.mv) kaverinsa Kyöstin kanssa vajaaksi kuukaudeksi. He matkustavat ensin junalla Irkutskiin ja katsomaan Baikal-järveä. Minuakin he ovat kyselleet sinne. Vaihtoehtoina minulla olisi matkustaa junalla kavereitten kanssa tai sitten jos saisin Jooselta lainatuksi Transporterin ja puhuttua Suetukin 25v. "suntio" Igorin tulkiksi ( venäjä ja viro) mennä autolla ja palata sillä neljästään. - Katsotaan nyt "miten äijän käy". Kovin tuntuu taas rakentamisaikataulu menevän tiukaksi. Meidän pitäisi Joosen kanssa saada jatkorakennuksen runko sekä kattorakenteet ja tietenkin myös vesikatto paikoilleen ja huoneitten runkorakenteitten kuivatus hyvälle alulle. Sittenhän tästä saattaisi joutaakin muutaman päivä "hupailureissulle", vaikka korjausrakentaminenhan ei täältä lopu. Suetukin kirkko odottaa, samoin sen vieressä sijaitseva kolhoosin ruokalana ja lasten päiväkotina toiminut Etelä-Siperian seurakuntien leirikeskukseksi suunniteltu melko tilava rakennus.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Historian siipien havinaa...
Tahan juttuun on tulossa kuviakin joita Vitali on kamerallaan ottanut. Iltapalakuvat eivat jostain syysta siirtyneet koneelle.
Tavallisesti olemme Joosen kanssa liikenteessa ja taalla kolmesti viikossa, mutta nyt jatin Joosen kotiinsa potemaan flunssaa jota on myos Johannassa ja Hiljassa. Hilja ei tanaan mennyt kouluun, mutta Saima oli toprakkana kaynyt Pikkukoulunsa ensimmaisessa koulupaivassa (www.pitkaset.blogspot.com).
Jaan tanne yoksi ja nukun herroiksi Transporterissa.
Teimme Vitalin kanssa tanaan lapiohommia. Han jatkoi karkean soran eli graven karraamista saunan taakse harmaitten vesien imetysmonttuun ja mie kaivoin talon molempiin paatyihin ilmastointiaukkoja liian vahaisiksi osoittautuneitten aukkojen lisaksi. Viime sysksyna Joose laittoi rossipohjan alta 10cm muovisen viemariputken vinnille ja ajatuksena oli etta painovoimainen ilmastointi olisi toiminut. Varmaankin se toimi talvella, mutta kesalla olisi tavittu huippuimuri antamaan vauhtia ilman vaihdolle; Nyt ainankin korvausilmaa loytyy kun kolmella sivulla on kaksi aukkoa ja keittion seinalla yksi isompi aukko.Olohuoneen alle betoniharkoista muurattuun kellariin laitettiin jo aikaisemmin yksi pieni sahkopuhallin ilmaa kierrattamaan.
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Kuuskytkuus on nyt lasissa
Tismalleen kuuskytkuus vuotta sitten "Pikkumummi" elikä äitini Alma Lamminpää os. Kontunen punnersi toiseksi nuorimpansa päivänvaloon. Tekopaikkana oli Lappeenrannan Linnoituksen Sairaalan synnytysosasto. Olin pesueessamme ensimmäinen (meitä on elossa 8 yksi sisko syntyi kuolleena ja toinen kuoli kuukauden ikäisenä)joka kävi syntymässä oikein kaupunkipaikassa. Minua vanhemmat sisarukset olivat tyytyneet joko savusaunaan tai porstuan kamariin.
Syntymäpaikastani huolimatta olen kokenut itseni aina aidoksi maalaispojaksi Eikä ihme sillä ensimmäiset vajaat seitsemän lapsuusvuottani asuimme Savitaipaleen Syvänmoalla Silosaaren myllyllä ja nuoruuteni asuinpaikkani oli Luumäen Somerharjussa, josta vanhempani saivat ns. rintamamiestilan, joka raivattiin kylmään korpeen.
Maailmaa olen ehtinyt katsella tähän ikään mennessä jo aika monelta kantilta ja nyt parhaillaan täältä Etelä-Siperian Minusinskin pikkukaupungista Jeniseijoen varrelta ja Karatusan kunnasta eli venäläisittäin raijonista.
Melko pitkän kylmähkön jakson jälkeen pari viimeistä päivää on ollut aika lämpimiä, vaikka yöt ovatkin olleet kylmiä. Tätä synttäripäivääni lähdettiin Pitkästen perheen kanssa viettämään Karatusaan., jossa Joosen kanssa olemme käyneet rakennushommissa. Johanna ja lapset olivat nyt ensimmäistä kertaa kesän jälkeen Karatusassa. Tänään ei pidetty normaalia jumalanpalvelusta vaan Vitali piti raamatunopetuksen kasteen merkityksestä . Raamatunpaikkoja oli puolenkymmentä, mutta muistan vain kaksi eli Apt.2:38 ja Room 6:3-11. Yllättävän paljon syntyi keskustelua opetuksen pohjalta. Vitalin, Joosen ja minun lisäksi paikalla oli ystävämme Rudolf ja puolenkymmentä naisihmistä, vakituisia "kirkkovieraita". Johanna jäi lasten kanssa Vitalin kotiin Tonjan ja heidän lastensa kanssa, koska nyt ei ollut pyhäkouluakaan. Raamatunopetus oli Karatusan kirjastossa, joka on toiminut luterilaisen srk:n kokuspaikkana.
Sanantutkistelun jälkeen lähdettiin Vitalin, Joosen ja Rudolfin porukoilla juhlimaan minun synttäreitäni picnikille Amil-joen rannalle noin 8 km Karatusasta ylävirran suuntaan.
Sää suosi meitä ja kun paikka oli suojaisa ja aurinko helotti täydeltä terältä ,jokirannassa tarkeni hyvin t-paidassa. Välillä piti jopa etsiä varjopaikkoja.
Rudolf oli mennyt ukrainalaisen vaimonsa, poikansa ja tämän raskaana olevan miniän sekä tämän kahden sukulaispariskunnan kanssa tiettyyn picnikpaikkaan, jossa oli jo viritelty nuotio sekä tulet myös saslikkaukaloon, kun tulimme sinne. Aikaisemmin saapuneilla oli reippaasti evästarpeita ja myös Joose ja Vitali poikkesivat ostamassa sasliklihaa. leipää ja juomista.
Vitalin naapurista lähti mukaan myös Sashan tyttö ja poika, joten lapsia oli yhdeksän ja meitä aikuisia kolmetoista. Lapsilla oli tilaa leikkimiseen ja iltapäivä kului koko porukalta rattoisasti. Kello taisi olla viiden
maissa kun lähdimme rannasta kylälle. Vitalin pihassa viivähdettiin sen aikaa että lapset ehtivät käydä vessassa. Kotiin Minusinskiin saavuttiin seitsemältä.
Syntymäpaikastani huolimatta olen kokenut itseni aina aidoksi maalaispojaksi Eikä ihme sillä ensimmäiset vajaat seitsemän lapsuusvuottani asuimme Savitaipaleen Syvänmoalla Silosaaren myllyllä ja nuoruuteni asuinpaikkani oli Luumäen Somerharjussa, josta vanhempani saivat ns. rintamamiestilan, joka raivattiin kylmään korpeen.
Maailmaa olen ehtinyt katsella tähän ikään mennessä jo aika monelta kantilta ja nyt parhaillaan täältä Etelä-Siperian Minusinskin pikkukaupungista Jeniseijoen varrelta ja Karatusan kunnasta eli venäläisittäin raijonista.
Melko pitkän kylmähkön jakson jälkeen pari viimeistä päivää on ollut aika lämpimiä, vaikka yöt ovatkin olleet kylmiä. Tätä synttäripäivääni lähdettiin Pitkästen perheen kanssa viettämään Karatusaan., jossa Joosen kanssa olemme käyneet rakennushommissa. Johanna ja lapset olivat nyt ensimmäistä kertaa kesän jälkeen Karatusassa. Tänään ei pidetty normaalia jumalanpalvelusta vaan Vitali piti raamatunopetuksen kasteen merkityksestä . Raamatunpaikkoja oli puolenkymmentä, mutta muistan vain kaksi eli Apt.2:38 ja Room 6:3-11. Yllättävän paljon syntyi keskustelua opetuksen pohjalta. Vitalin, Joosen ja minun lisäksi paikalla oli ystävämme Rudolf ja puolenkymmentä naisihmistä, vakituisia "kirkkovieraita". Johanna jäi lasten kanssa Vitalin kotiin Tonjan ja heidän lastensa kanssa, koska nyt ei ollut pyhäkouluakaan. Raamatunopetus oli Karatusan kirjastossa, joka on toiminut luterilaisen srk:n kokuspaikkana.
Sanantutkistelun jälkeen lähdettiin Vitalin, Joosen ja Rudolfin porukoilla juhlimaan minun synttäreitäni picnikille Amil-joen rannalle noin 8 km Karatusasta ylävirran suuntaan.
Sää suosi meitä ja kun paikka oli suojaisa ja aurinko helotti täydeltä terältä ,jokirannassa tarkeni hyvin t-paidassa. Välillä piti jopa etsiä varjopaikkoja.
Rudolf oli mennyt ukrainalaisen vaimonsa, poikansa ja tämän raskaana olevan miniän sekä tämän kahden sukulaispariskunnan kanssa tiettyyn picnikpaikkaan, jossa oli jo viritelty nuotio sekä tulet myös saslikkaukaloon, kun tulimme sinne. Aikaisemmin saapuneilla oli reippaasti evästarpeita ja myös Joose ja Vitali poikkesivat ostamassa sasliklihaa. leipää ja juomista.
Vitalin naapurista lähti mukaan myös Sashan tyttö ja poika, joten lapsia oli yhdeksän ja meitä aikuisia kolmetoista. Lapsilla oli tilaa leikkimiseen ja iltapäivä kului koko porukalta rattoisasti. Kello taisi olla viiden
maissa kun lähdimme rannasta kylälle. Vitalin pihassa viivähdettiin sen aikaa että lapset ehtivät käydä vessassa. Kotiin Minusinskiin saavuttiin seitsemältä.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Muuraushommia ja kauniita maisemia
Tänä aamunakin sää suosi meitä ja saimme katsella Karatusan reitin korkeimmilla kohdilla samoja kaukaisia
Saijanin huippuja kuin eilenkin. Ruska oli myös edelleen lisääntynyt ja myös syksyiset valtavan laajat viljapellot tien varsilla hivelivät silmää.
Traktorimies oli saanut sen verran ajokkiaan kuntoon, että oli tuonut ison lastin melko hienoa hiekkaa.
Teimme Joosen kanssa lisää mittaushommia rakennuksen jatkamista varten. Vanha hirsinen siperialaistalo, jonka hirret olivat olleet aikaisemminkin jo käytössä jossain muualla ja tälle paikalle rakennus oli koottu varmaankin kahdessa vaiheessa. Oikeastaan mitkään talon mitat eivät oikein täsmänneet. Parhaimmalta vaikutti vesikaton räystäsrakenteet ja niistä jouduimmekin ottamaan osviittaa kun vedimme linjalangat ennen
kuin aloitimme muurata harkkotolppia anturalaattojen päälle.
Yhden maissa meillä oli kutsu Vitalin eestiläisen ystävän Rudolfin kotiin borsch-keitolle. Olimme käyneet siinä talossa jo eilen, mutta kun ukrainasta kotoisin ollut rouva oli tehnyt keittoa ison kattilallisen ja se on kuulemma parhaimmillaan uudelleen lämmitettynä seuraavana päivänä. Ja hyvää se todella olikin.
Ruokailureissun jälkeen laitoin betonimyllyn pyörimään. Kahdeksan lapiollista hiekkaa kaksi sementtiä ja sopiva määrä vettä. Siitä se satsi syntyi, mutta kovin oli erilaista satsinteko kun vertasi melko karkeasta ja kivisestä "gravesta" sekä myös 0-10 mm sepelistä tehtyjä valusatseja.
Jatkorakennuksen anturatolppiin tuli neljä 20 cm betoniharkkoa päällekäin ja niitä on kaikkiaan 8 kpl.
Kadun puolelle taloa laitettiin verantaa varten kolmen anturaneliön päälle yhdet harkot kahden metrin päähän seinästä. verannan toinen laita kiinnittyy talon päädyssä alimpaan hirteen.
Ennen kotiinlähtöä Tonja kutsui meidät vielä syömään ja teelle. Ruokailun jälkeen pyysin Jooselta vielä varttitunnin lisäaikaa sillä halusin tehdä pikaisesti pienen punttitreenin jaloille ja teinkin sen . Lämmittelynä tein 2x10x 39kg jalkakyykyjä ja varsinaisena treeninä 4x 5x 51kg teräviä jalkakyykkyjä pika/räjähtävää voimaa.
Palautusväleissä tein styroxlevyistä määrämittaisia paloja ja suojasin muuratut pilarit odotettavissa olevan yöpakkasen varalta. Avoinna olleiden anturoitten päälle heittelin lapiolla suojaksi kuivaa mustaa multaa.
Menihän siinä yhteensä varmaankin puoli tuntia, mutta niinkuin sanotaan, että " Ei vara venettä kaada".
Eipähän pakkanen pääse sekoittamaan valujen ja muurausten normaalia kovettumista.
Olimme reilun puolituntia eilisiltaista myöhemmässä kun ajelimme Minusinskiin ja aurinko ehti laskea ja niimpä
jäimme maisemien osalta edellispäivää heikommalle osalle, mutta onneksi Joose ehti lukemaan iltasatua lapsilleen. Minä olin hoitanut sen homman eilisiltana.
Saijanin huippuja kuin eilenkin. Ruska oli myös edelleen lisääntynyt ja myös syksyiset valtavan laajat viljapellot tien varsilla hivelivät silmää.
Traktorimies oli saanut sen verran ajokkiaan kuntoon, että oli tuonut ison lastin melko hienoa hiekkaa.
Teimme Joosen kanssa lisää mittaushommia rakennuksen jatkamista varten. Vanha hirsinen siperialaistalo, jonka hirret olivat olleet aikaisemminkin jo käytössä jossain muualla ja tälle paikalle rakennus oli koottu varmaankin kahdessa vaiheessa. Oikeastaan mitkään talon mitat eivät oikein täsmänneet. Parhaimmalta vaikutti vesikaton räystäsrakenteet ja niistä jouduimmekin ottamaan osviittaa kun vedimme linjalangat ennen
kuin aloitimme muurata harkkotolppia anturalaattojen päälle.
Yhden maissa meillä oli kutsu Vitalin eestiläisen ystävän Rudolfin kotiin borsch-keitolle. Olimme käyneet siinä talossa jo eilen, mutta kun ukrainasta kotoisin ollut rouva oli tehnyt keittoa ison kattilallisen ja se on kuulemma parhaimmillaan uudelleen lämmitettynä seuraavana päivänä. Ja hyvää se todella olikin.
Ruokailureissun jälkeen laitoin betonimyllyn pyörimään. Kahdeksan lapiollista hiekkaa kaksi sementtiä ja sopiva määrä vettä. Siitä se satsi syntyi, mutta kovin oli erilaista satsinteko kun vertasi melko karkeasta ja kivisestä "gravesta" sekä myös 0-10 mm sepelistä tehtyjä valusatseja.
Jatkorakennuksen anturatolppiin tuli neljä 20 cm betoniharkkoa päällekäin ja niitä on kaikkiaan 8 kpl.
Kadun puolelle taloa laitettiin verantaa varten kolmen anturaneliön päälle yhdet harkot kahden metrin päähän seinästä. verannan toinen laita kiinnittyy talon päädyssä alimpaan hirteen.
Ennen kotiinlähtöä Tonja kutsui meidät vielä syömään ja teelle. Ruokailun jälkeen pyysin Jooselta vielä varttitunnin lisäaikaa sillä halusin tehdä pikaisesti pienen punttitreenin jaloille ja teinkin sen . Lämmittelynä tein 2x10x 39kg jalkakyykyjä ja varsinaisena treeninä 4x 5x 51kg teräviä jalkakyykkyjä pika/räjähtävää voimaa.
Palautusväleissä tein styroxlevyistä määrämittaisia paloja ja suojasin muuratut pilarit odotettavissa olevan yöpakkasen varalta. Avoinna olleiden anturoitten päälle heittelin lapiolla suojaksi kuivaa mustaa multaa.
Menihän siinä yhteensä varmaankin puoli tuntia, mutta niinkuin sanotaan, että " Ei vara venettä kaada".
Eipähän pakkanen pääse sekoittamaan valujen ja muurausten normaalia kovettumista.
Olimme reilun puolituntia eilisiltaista myöhemmässä kun ajelimme Minusinskiin ja aurinko ehti laskea ja niimpä
jäimme maisemien osalta edellispäivää heikommalle osalle, mutta onneksi Joose ehti lukemaan iltasatua lapsilleen. Minä olin hoitanut sen homman eilisiltana.
torstai 15. syyskuuta 2011
Mukava talkoopäivä ja aivan upeat maisemat
Nopeasti laskeutui hämärä kun paluumatkan lopuksi Karatusasta tullessamme laskeuduimme viimeiset 15km laaksoon, jonka keskellä virtailee suuri Jenisei ja ennen sitä sijaitsee 60 th asukkaan Minusinskin pikkukaupunki (venäläisen mittapuun mukaan), jossa asumme. Aurinko, joka oli porottanut meitä vasten putosi äkkiä vuorten taakse. Tuolta melko korkealta ylängöltä ja sitä ennen lähempänä Karatusaa sijaitsevalta korkealta mäeltä, jonne aurinko paistoi täydeltä terältä katselimme jopa yli 100km päässä sijaitsevia Saijanin vuoriston huippuja ja näytti kuin siellä ehkä olisi jo satanut ensilumen. Harvoin on ollut näin hyvää näkyvyyttä. Myös alkava ruska oli ottanut melkoisia harppauksia verratuna maanantaihin, jolloin olimme edellistä kertaa Karatusassa.
Tiistaina olimme Abakanissa etsimässä rakennustarvikkeita. Valmista sahatavaraa, josta osa olisi ollut jo kuivaakin löytyi eräältä rak.tarvikkeitten välittäjältä, mutta myyjä oli noussut ylös väärällä jalalla ja Joose
päätti että tilataan kaikki vanhalta tutulta Saijanlies (Saijanin metsä) sahalta ja niin tehtiinkin. Vitali yrittää saada kuljetuksen järjestymään, jonkun karatusalaisen viljalastia vievän paluukuormana. Kahdella aikaisemmalla matkallahan kuljetimme itse sahatavarat Ivecossa.
Nyt kulkuneuvonamme on 16v VW Transporter, jolla ei puutavaraa voi kuljettaa kun ei ole peräkärryä.
Lastasimme Transporteriin kuitenkin 20 kpl melko painavia betoni harkkoa jotka muurataan anturoitten päälle.
Tänään Joose jatkoi aikoinaan kesken jäänyttä kellarin katon eristämistä styroksilla ja minä kaivoin verandan.
anturamonttuja 3 kpl ja Vitalin toimiessa kärrymiehenä valoimme samantien nuo anturat.Yritämme myös parantaa rakennuksen rossipohjan alaista ilmanvaihtoa.
Toivottavasti saamme huomiseksi muuraushiekan ja pääsemme muuraamaan betoniharkot anturoitten päälle.
Saijanlies-firman konttoristi lupasi soittaa huomenna eli perjantaina Jooselle sahatavarasta. Voi olla, että niitten kuljetus siirtyy maanantaille.
Vuosi sitten 15.09. lähdimme Laurin ja Jyrin kanssa Savonlinnasta kohti Siperiaa. Matkaan kului viikko ja vajaa vuorokausi. Silloin meillä oli heti alkuun Shadrinien perheen muutto nykyiseen asuntoon ja siitä pikkuhiljaa päästiin tutustumaan näihin lähetystyökuvioihin ja lopulta myös Karatusan pappilaremonttityömaahan. Paljon on ehtinyt tapahtua vuoden aikana. Nyt peruskorjatussa, mutta soittain keskeneräisessä talossa asuu jo Vitalin perhe ja tämän syksyn aikana yritämme saada valmiiksi rakennuksen jatkamisen noin kolmella metrillä ja kahden pienen lisähuoneen rakentamisen. Hitaanlaisesti on tämä alku lähtenyt liikkeelle, mutta toivottavasti kaikki onnistuu suunnitelmien mukaisesti.
Tiistaina olimme Abakanissa etsimässä rakennustarvikkeita. Valmista sahatavaraa, josta osa olisi ollut jo kuivaakin löytyi eräältä rak.tarvikkeitten välittäjältä, mutta myyjä oli noussut ylös väärällä jalalla ja Joose
päätti että tilataan kaikki vanhalta tutulta Saijanlies (Saijanin metsä) sahalta ja niin tehtiinkin. Vitali yrittää saada kuljetuksen järjestymään, jonkun karatusalaisen viljalastia vievän paluukuormana. Kahdella aikaisemmalla matkallahan kuljetimme itse sahatavarat Ivecossa.
Nyt kulkuneuvonamme on 16v VW Transporter, jolla ei puutavaraa voi kuljettaa kun ei ole peräkärryä.
Lastasimme Transporteriin kuitenkin 20 kpl melko painavia betoni harkkoa jotka muurataan anturoitten päälle.
Tänään Joose jatkoi aikoinaan kesken jäänyttä kellarin katon eristämistä styroksilla ja minä kaivoin verandan.
anturamonttuja 3 kpl ja Vitalin toimiessa kärrymiehenä valoimme samantien nuo anturat.Yritämme myös parantaa rakennuksen rossipohjan alaista ilmanvaihtoa.
Toivottavasti saamme huomiseksi muuraushiekan ja pääsemme muuraamaan betoniharkot anturoitten päälle.
Saijanlies-firman konttoristi lupasi soittaa huomenna eli perjantaina Jooselle sahatavarasta. Voi olla, että niitten kuljetus siirtyy maanantaille.
Vuosi sitten 15.09. lähdimme Laurin ja Jyrin kanssa Savonlinnasta kohti Siperiaa. Matkaan kului viikko ja vajaa vuorokausi. Silloin meillä oli heti alkuun Shadrinien perheen muutto nykyiseen asuntoon ja siitä pikkuhiljaa päästiin tutustumaan näihin lähetystyökuvioihin ja lopulta myös Karatusan pappilaremonttityömaahan. Paljon on ehtinyt tapahtua vuoden aikana. Nyt peruskorjatussa, mutta soittain keskeneräisessä talossa asuu jo Vitalin perhe ja tämän syksyn aikana yritämme saada valmiiksi rakennuksen jatkamisen noin kolmella metrillä ja kahden pienen lisähuoneen rakentamisen. Hitaanlaisesti on tämä alku lähtenyt liikkeelle, mutta toivottavasti kaikki onnistuu suunnitelmien mukaisesti.
maanantai 12. syyskuuta 2011
Ensimmäiset ruskan merkit
Teimme tänään Joosen kanssa melko tiukan työpäivän Karatusassa. Valoimme kahdeksan kappaletta 20cm paksuja ja 70x70 cm kokoisia anturoita, joitten päälle muurataan betoniharkoista tolpat joitten päälle asennetaan alushirsi, josta jatketaan rungon rakentamista. Vitalikin ehti talkoisiin iltapäivällä ja toimi betonikärrääjänä. Heti alkajaisiksi Vitali pumppasi lisää ilmaan kärryn renkaaseen ja se helpotti kärräämistä huomattavasti. Kun aloitimme minä valmistelin muotteja tyroksista joka tuettiin laittamalla maata ja Joose teki satseja ja kärräsi. Ehkä 1/4 osan jälkeen vaihdettiin osia ja toimin lopun päivää myllärinä ja osan aikaa myös kärrimiehenä. Sen verran tiukkaa hommaa se oli, että ristiselkä kipeytyi vasemmalta puolelta. Kotimatkalla otin jo buranaa ja ennen nukkumaan käymistä otan toisen buranan.
Vitalin lisäksi pojat Dima ja Aljosha pyörivät työmaalla. Tässä vaiheessa heistä ei ollut juurikaan apua, mutta kun perjantaina valmistelimme paikkoja valuja varten pojat tekivät hommia kuin "aimomiehet".
Emme ole käyneet nyt ollenkaan Karatusan ruokaloissa vaan Tonja on valmistanut meille lounaan. Joose maksaa hänelle saman mikä menisi ruokalassa ja kun ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen, niin säästyy aikaa ja samalla voimme keskustella niin remonttiin kuin muuhunkin srk.työhön ja yleensä elämään kuuluvista asioista.
Paluumatkalla huomasimme, että ensimmäiset ruskan merkit olivat jo näkyvissä ja tästä näkymät vaan paranevat seuraavien viikkojen aikana.
Esko ja Kyösti ovat lähtemässä junalla Suomesta 07. lokakuuta ja jatkavat Moskovasta aina Irkutskiin Baikal-järven lähelle. Esko kyseli minuakin sinne mukaan. Harkitsen asiaa ja suunnittelemme Joosen kanssa
mikä olisi paras ratkaisu kokonaisuutta ajatellen. Tuon lisälenkin jälkeen he tulevat talkooremmiin mukaan ja sitten painetaankin tiukasti jonnekin marraskuun 10 päivän paikkeille saakka. Toivottavasti lisähuoneet ovat silloin asuttavassa kunnossa.
Yksi tämän hetken ongelmista on sahatavaran löytyminen . Vitali on käynyt läpi Karatusan ja lähialueen sahat ilman tulosta. Huomenna menemme Abakaniin, josta olemme tähän mennessä saaneet pääosan sahatavarasta. Täkäläinen tyyli on että tavara tulee suoraan raamista ja on siis aivan tuoretta.
Viime päivinä on kuulunut mukavia mäkiveteraanien treeniuutisia Suomesta. Ex. savonlinnalainen Taneli Niemi
oli ollut kesällä Vuokatissa ja Rukalla sekä nyt viimeeksi Puijollakin. Hypyt olivat menneet hyvin niin Tandella kuin kavereillakin ja viimeiset uutiset olivat ystävästäni Matti Nykäsestä. Torstai-iltana Matti soitti ja kertoi olleensa Jkl:n K64:ssa harjoittelemassa ja eilen luin Mäkiveteraanien Vieraskirjasta että Matti oli ollut viikonloppuna kavereineen Puijolla treenaamassa aloittaen K64:ssa ja siirtynyt sitten ysikymppiin, jossa oli tullut aivan upeita hyppyjä. Paras leiskautus oli kantanut kolme metriä yli K.pisteen eli 93 metriä.
Itsekin olen ehtinyt viime syksyä paremmin tekemään fysiikkatreenejä täällä Siperiassa. Reilun viikon olen vetänyt hölkkälenkkejä ja vuoroloikkatreenejä ja tänään töitten jälkeen tein ensimmäiset kevyet punttitreenit:
3x10x 39kg. Siitä on hyvä jatkaa. - Toivottavsti selkä ei ala pahemmin reistailemaan. Luulen, että tämän päiväinen ristiselän kipeytyminen johtui vaan hieman yksipuolisesta rasituksesta.
Vitalin lisäksi pojat Dima ja Aljosha pyörivät työmaalla. Tässä vaiheessa heistä ei ollut juurikaan apua, mutta kun perjantaina valmistelimme paikkoja valuja varten pojat tekivät hommia kuin "aimomiehet".
Emme ole käyneet nyt ollenkaan Karatusan ruokaloissa vaan Tonja on valmistanut meille lounaan. Joose maksaa hänelle saman mikä menisi ruokalassa ja kun ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen, niin säästyy aikaa ja samalla voimme keskustella niin remonttiin kuin muuhunkin srk.työhön ja yleensä elämään kuuluvista asioista.
Paluumatkalla huomasimme, että ensimmäiset ruskan merkit olivat jo näkyvissä ja tästä näkymät vaan paranevat seuraavien viikkojen aikana.
Esko ja Kyösti ovat lähtemässä junalla Suomesta 07. lokakuuta ja jatkavat Moskovasta aina Irkutskiin Baikal-järven lähelle. Esko kyseli minuakin sinne mukaan. Harkitsen asiaa ja suunnittelemme Joosen kanssa
mikä olisi paras ratkaisu kokonaisuutta ajatellen. Tuon lisälenkin jälkeen he tulevat talkooremmiin mukaan ja sitten painetaankin tiukasti jonnekin marraskuun 10 päivän paikkeille saakka. Toivottavasti lisähuoneet ovat silloin asuttavassa kunnossa.
Yksi tämän hetken ongelmista on sahatavaran löytyminen . Vitali on käynyt läpi Karatusan ja lähialueen sahat ilman tulosta. Huomenna menemme Abakaniin, josta olemme tähän mennessä saaneet pääosan sahatavarasta. Täkäläinen tyyli on että tavara tulee suoraan raamista ja on siis aivan tuoretta.
Viime päivinä on kuulunut mukavia mäkiveteraanien treeniuutisia Suomesta. Ex. savonlinnalainen Taneli Niemi
oli ollut kesällä Vuokatissa ja Rukalla sekä nyt viimeeksi Puijollakin. Hypyt olivat menneet hyvin niin Tandella kuin kavereillakin ja viimeiset uutiset olivat ystävästäni Matti Nykäsestä. Torstai-iltana Matti soitti ja kertoi olleensa Jkl:n K64:ssa harjoittelemassa ja eilen luin Mäkiveteraanien Vieraskirjasta että Matti oli ollut viikonloppuna kavereineen Puijolla treenaamassa aloittaen K64:ssa ja siirtynyt sitten ysikymppiin, jossa oli tullut aivan upeita hyppyjä. Paras leiskautus oli kantanut kolme metriä yli K.pisteen eli 93 metriä.
Itsekin olen ehtinyt viime syksyä paremmin tekemään fysiikkatreenejä täällä Siperiassa. Reilun viikon olen vetänyt hölkkälenkkejä ja vuoroloikkatreenejä ja tänään töitten jälkeen tein ensimmäiset kevyet punttitreenit:
3x10x 39kg. Siitä on hyvä jatkaa. - Toivottavsti selkä ei ala pahemmin reistailemaan. Luulen, että tämän päiväinen ristiselän kipeytyminen johtui vaan hieman yksipuolisesta rasituksesta.
lauantai 10. syyskuuta 2011
Työtä ja lepoa
Ensimmäinen viikko työn merkeissä Siperiassa on ollut minun osalta melko leppoisa. Joose on yrittänyt elää nyt viime keväistä ja syksyistä rakennusjaksoa enemmän perheen ehdoilla ja hänellä tosiaankin perheellisenä ja myös vakituisena lähettinä on ollut kädet täynnä milloin mitäkin tekemistä.
Karatusassa on käyty nyt kolmesti ja välipäivinä on etsitty rak.materiaalia ja tarvikkeita lähinnä Abakanissa, mutta lenkkeilemäänkin ollaan ehditty ja itse olen lueskellut muutaman kirjankin. Sitten kun Esko talkookaverinsa kanssa tulee lokakuun puolivälissä jäämme varmaankin viikoiksi Karatusaan ja vain pistäydymme välillä Minusisnskissa.
Eilen teimme tarkennusvaakitusta jatkorakennuksen anturoitten valua varten. Muutimme senverran suunnitelmaa, että valamme 2,5m välein 70x70 anturalaatat, paksuutta reipas20 cm.Niitten päälle muurataan harkoista "tolpat". Vitali oli saanut yhden pienen autokuorman elikä 4 tonnia pienikivistä luonnon soraa, kait Amil-joen pohjasta kauhottua. Minä tasailin montun pohjaa ja Joose kärräili viimeisiään vetävillä "letkuvarsikärryillä" soraa anturoitten pohjalle.
Jätimme Vitalille viikonlopun treenihommaksi kaivaa vielä kaksi monttua nykyisen päätyseinän viereen.
Maanantaina on tarkoitus suorittaa valuhommat ja sitten kun betoni ja myös harkkojen muuraus kovettunut aloitetaan rakentaa runkoa.
Alakierto tehdään 150x150 parrusta ja alapohjaan tulee 50x150 ristikkäiskoolaus. Seinätolpitus myös 50x150 sahatavarasta.
Elisiltana ahkeroimme töitten lopuksi pappilan kellariin perunalaarin, sitä ennen olimme siirtäneet työkalujamme kellarista ulkovarastona toimivaan vanhaan huonokuntoiseen hirsinavettaan. Perunankaivu Karatusassa on jo käynnissä ja luultavasti laarille löytyy käyttöä jo viikonlopun aikana.
Tonja-emäntä oli lämmittänyt meille saunan kuumaksi ja myös valmistanut nokkosista tuuhean vastan. Saimme ohjeet valella vasta kuumalla vedellä ja taisi Joose sitä hautoa kiukaallakin. Mukavalta tuntui saunominen Karatusassa pitkästä aikaa. Kevään työjaksollahan saunan ali kaivettiin harmaitten vesien viemäri ja saunaa ei voinut käyttää. Lähinaapurin isäntä oli remontoinut saunan sisältä uusiksi. Lauteet oli mukavan leveät ja ikkunan alla mukava pesupenkki ja lattiassa tiivis laudotus. - Jopa Joose, joka on aika kranttu saunoja arvioidessaan antoi nyt hyvän arvosanan Vitalin saunasta.
Saunan jälkeen istuimme vielä keittiössä iltapalalla Vitalin ja eestiläisen musiikinopettajan Rudolfin seurassa. Opettaja on seutukunnan kuulun torviseitsikon kantavia voimia ja muutenkin aktiivinen ja innokas mies, jolla on haave saada seurakunnan käyttöön kuorma-auto, jolla voitaisiin hoitaa rak.tavaroitten kuljetusta ja myös kehitellä polttopuubisnestä srk:n toiminnan tukemisesksi. Rudolfilla itsellään on vanha pieni nelivetoinen kuorma-auto.Hienoa, että Vitali on löytänyt Karatusasta tällaisia ystäviä. Myöhään yöllä saavuimme Minusinskiin.
Tänään Joose kävi perheensä kanssa Abakanissa. Minulla oli myös mukava päivä. Tiskailin, pesin pyykejäni ja kävin lenkillä. Juoksua noin 2 km ja kävelyä ehkä kolme sekä 5x10 vuoroloikkia. Jalat alkaa olla hieman jumissa reilun viikon kuntoilusatsin jäljiltä.
Olen seurannut Veteraanimäkihyppääjien vieraskirjasta kavereitten treenejä Suomessa ja itsekin sinne melko ahkerasti kirjoitellut (http://www.makiveteraanit.1g.fi/). Toissa yönä kello yksi soi kännykkä. Yleensä en vastaa täällä, koska se maksaa minulle "maltaita", mutta nyt vastasin, koska hyvä ystäväni Matti Nykänen soitti ja kysyi heti olenko Suomessa. Vastasin, että Siperiassa ja sovimme, että puhutaan hyvin lyhyesti. Matti kertoi
innostuneesti olleensa muovimäkitreeneissä. Ilmeisesti Jkl:n K64 mäessä. Lienee satanut, koska hyppyhaalari oli ollut aivan litimärkä. Toivottelimme toisillemme siunausta ja lopetimme puhelun siihen.
Karatusassa on käyty nyt kolmesti ja välipäivinä on etsitty rak.materiaalia ja tarvikkeita lähinnä Abakanissa, mutta lenkkeilemäänkin ollaan ehditty ja itse olen lueskellut muutaman kirjankin. Sitten kun Esko talkookaverinsa kanssa tulee lokakuun puolivälissä jäämme varmaankin viikoiksi Karatusaan ja vain pistäydymme välillä Minusisnskissa.
Eilen teimme tarkennusvaakitusta jatkorakennuksen anturoitten valua varten. Muutimme senverran suunnitelmaa, että valamme 2,5m välein 70x70 anturalaatat, paksuutta reipas20 cm.Niitten päälle muurataan harkoista "tolpat". Vitali oli saanut yhden pienen autokuorman elikä 4 tonnia pienikivistä luonnon soraa, kait Amil-joen pohjasta kauhottua. Minä tasailin montun pohjaa ja Joose kärräili viimeisiään vetävillä "letkuvarsikärryillä" soraa anturoitten pohjalle.
Jätimme Vitalille viikonlopun treenihommaksi kaivaa vielä kaksi monttua nykyisen päätyseinän viereen.
Maanantaina on tarkoitus suorittaa valuhommat ja sitten kun betoni ja myös harkkojen muuraus kovettunut aloitetaan rakentaa runkoa.
Alakierto tehdään 150x150 parrusta ja alapohjaan tulee 50x150 ristikkäiskoolaus. Seinätolpitus myös 50x150 sahatavarasta.
Elisiltana ahkeroimme töitten lopuksi pappilan kellariin perunalaarin, sitä ennen olimme siirtäneet työkalujamme kellarista ulkovarastona toimivaan vanhaan huonokuntoiseen hirsinavettaan. Perunankaivu Karatusassa on jo käynnissä ja luultavasti laarille löytyy käyttöä jo viikonlopun aikana.
Tonja-emäntä oli lämmittänyt meille saunan kuumaksi ja myös valmistanut nokkosista tuuhean vastan. Saimme ohjeet valella vasta kuumalla vedellä ja taisi Joose sitä hautoa kiukaallakin. Mukavalta tuntui saunominen Karatusassa pitkästä aikaa. Kevään työjaksollahan saunan ali kaivettiin harmaitten vesien viemäri ja saunaa ei voinut käyttää. Lähinaapurin isäntä oli remontoinut saunan sisältä uusiksi. Lauteet oli mukavan leveät ja ikkunan alla mukava pesupenkki ja lattiassa tiivis laudotus. - Jopa Joose, joka on aika kranttu saunoja arvioidessaan antoi nyt hyvän arvosanan Vitalin saunasta.
Saunan jälkeen istuimme vielä keittiössä iltapalalla Vitalin ja eestiläisen musiikinopettajan Rudolfin seurassa. Opettaja on seutukunnan kuulun torviseitsikon kantavia voimia ja muutenkin aktiivinen ja innokas mies, jolla on haave saada seurakunnan käyttöön kuorma-auto, jolla voitaisiin hoitaa rak.tavaroitten kuljetusta ja myös kehitellä polttopuubisnestä srk:n toiminnan tukemisesksi. Rudolfilla itsellään on vanha pieni nelivetoinen kuorma-auto.Hienoa, että Vitali on löytänyt Karatusasta tällaisia ystäviä. Myöhään yöllä saavuimme Minusinskiin.
Tänään Joose kävi perheensä kanssa Abakanissa. Minulla oli myös mukava päivä. Tiskailin, pesin pyykejäni ja kävin lenkillä. Juoksua noin 2 km ja kävelyä ehkä kolme sekä 5x10 vuoroloikkia. Jalat alkaa olla hieman jumissa reilun viikon kuntoilusatsin jäljiltä.
Olen seurannut Veteraanimäkihyppääjien vieraskirjasta kavereitten treenejä Suomessa ja itsekin sinne melko ahkerasti kirjoitellut (http://www.makiveteraanit.1g.fi/). Toissa yönä kello yksi soi kännykkä. Yleensä en vastaa täällä, koska se maksaa minulle "maltaita", mutta nyt vastasin, koska hyvä ystäväni Matti Nykänen soitti ja kysyi heti olenko Suomessa. Vastasin, että Siperiassa ja sovimme, että puhutaan hyvin lyhyesti. Matti kertoi
innostuneesti olleensa muovimäkitreeneissä. Ilmeisesti Jkl:n K64 mäessä. Lienee satanut, koska hyppyhaalari oli ollut aivan litimärkä. Toivottelimme toisillemme siunausta ja lopetimme puhelun siihen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
