Hitaasti mutta varmasti

Rakennustyöt Karatusan pappilan laajennusosalla etenivät taas kahden päivän urakoinnilla.Viimeisissä blogijuttujen kuvissa Joose seisoi jo rakennuksen yläpohjan päällä. Kun tänään lähdimme viiden maissa ajelemaan Minusinskiin, olivat kattotuolit jo paikoillaan.(Teimme jatko-osan vinttiin 50x200:n kurkihirren ja molempiin laitoihin tulee tueksi päähän pystytolpat n 1,5 metriä seinästä).
,  Eilen purimme ensin rakennuksen perunapellon puoleisen aumakaton kattolevyt ja laitoimme väliaikaiset pressut sateen varalta. Jos huomenna selviämme työmaalle aiomme mennä paikalliseen rautakauppaan ja ostaa noin 60 neliömetriä uutta , mutta samanlaistauralevyä, jota on käytetty  vuosikymmenten ajan N-L:n  ja nykyisen  Venäjän rakennustyömailla.(jatko-osan neliömäärä on puoltapienempi, mutta joudumme kattamaan myös vanhan aumakatto-osan päädyn.)
Vaikka talon vanha aumakatto rakenteineen onkin vallan oivallinen, päädyimme rakentamaan tuon jatko-osan
harjakattopäädyllä.  Kattoratkaisu näkyy vain perunapellolle. Eikä sielläpuolellakaan "pistä silmään".
Harjakattoisella ratkaisulla saamme päätyvinnille jonkin verran varasto tilaa ja sitä kautta vinnin huoltotarkastuksetkin on helpompi suorittaa.Pääosa ok.taloista Karatusassa, joka on kuntakeskus ja myös tavallisissa kylissä on aumakattoisia, mutta myös harjakkotaloja on ja sillointällöin olen huomannut, että remontoiduissa taloissa on toinen pääty aumakatolla ja toinen harjakatolla.
Eilinen urakointi purkutöineen oli sen verran pölyistä, ja myös sää oli lähes helteistä, että Tonja-rouvan lämmittämä sauna teki meille eetvarttia, ja kyllähän me nautittiin siitä "niin maanperusteellisesti". Minun jo helpottamassa ollut nuha-, köhä-,röhätautini valitettavasti  otti lisävauhtiä ja taas kerran yö makuupussissa Joosen Transitissa oli yhtä kärsimystä. En pystynyt nukkumaan. Moneen kertaan katselin kuinka kello mateli hitaasti.  No sitten kun taas pääsin jalkeille ja aloitimme työt ei tauti haitannut juuri ollenkaan,

Olin istuskellut saunan jälkeen Joosea odotellessani saunan avoimessa pukuhuoneessa ilman pipoa ja vasta aamulla huomasimme, että kuskin puoleinen sivuikkuna oli jäänyt puoliksi auki ja minun nukkumispaikkani oli juuri kuskin penkin takana poikittain.
Kolmen päivän perästä lähtevät suomalaiset talkoomiehet Esko ja Kyösti junalla kohti Siperiaa. Alkumatka Moskovaan saakka tapahtuu Tolstoilla ja varmaankin 4h makuuhytissä. Moskovasta he jatkavat ns. platskart paikoilla ja ajavat peräti Irkutskiin saakka. He haluavat nähdä suuren Baikaljärven. Minusinskiin he saapuvat 16. lokakuuta.
Meille Eskon ja Kyöstin kanssa on varattu majoitus erään seurakuntalaisen Elviiran talossa. Luultavasti käymme Minusinskissa vain viikonloppuisin. Toivottavasti pääsemme talkoomiesten kanssa jo "sisähommiin"
kun he saapuvat.

Teknillisiä ongelmia blogiin kommentoimisessa

Olen kirjoitellut tätä blogia nyt kohta puolitoista vuotta. Jo alkuvaiheesta lähtien sain palautetta joiltakin, ettei heidän kommenttinsa ole menneet läpi. En tiedä kuinka monella on ollut sellainen kokemus. Blogiani ovat uskollisesti kommentoineet samat tutut ihmiset. 
Kun Joose onnistui siirtämään kuvia kännykkäkamerastani tietsikalleni ja laitoin niitä viimeisiin olikohan neljään juttuun, niin niihin ei ole tullut yhtään kommenttia. Huomasi myös, etten omalla koneellani voi myöskään kommentoida blogiani, enkä erästä muutakaan blogia. Juuri äsken eräs ystäväni, joka on silloin tällöin laittanut kommenttia laittoi minulle facebookin kautta viestiä, ettei kommentointi blogiini toimi.
"Jotain tarttis kait tehrä" !!!

Kolmas kerta toden sanoo

Elokuun kahdentenakymmenentenä päivänä strattasimme Pitkästen perheen kanssa Särkikujan pihasta suuntana Etelä-Siperian Minusinsk. Ylimääräisenä matkalaisena Saranskiin saakka oli Aljoskinien Misha, joka oli ollut kesätöissä Suomessa.. Kulkuneuvonamme oli Joosen muutamaa päivää aikaisemmin rohkean kaupanteon seurauksena hänen omistukseensa siirtynyt puolimiljoonaa ajettu ja kahdeksalle retkeilyautoksi rekisteröity sininen 15v VW Transporteri. Joose rakensi juuri ennen lähtöä perheelleen makuupaikkoja auton peräosaan vanerista.
Kauppoja oli hierottu muutaman päivän ajan paikallisessa käytettyjen autojen liikkeessä. Hintaa saatiin tingittyä melkoisesti, koska tiedossa oli muutama isompi huoltohomma. Lappeenrannasta Joose osti niin kytkin kuin jakopään hihnapaketinkin, jotka vaihdatettiin Mordvan Saranskissa, jossa pidettiin vajaan parin vrk:n lepotauko. Kun marraskuussa palaan Transporterilla Suomeen pitää myös tuulilasi vaihtaa välittömästi,koska siitä oli huomautus rekisteriotteessa.
Minusta tuo edessä oleva 5500km ajomatka neljättä lastaan tammikuussa odottavan Johannan,2v Selman, 5v Saiman ja 8v Hiljan kanssa tuntui melkeimpä uhkapeliltä, mutta niin Joose kuin Johannakin olivat aikalailla luottavaisia matkanteon suhteen.Takaporttina mielessäni oli, että voidaanhan naisväki laittaa väliltä junaankin, jos matkanteko autossa käy liian raskaaksi.
Ajoimme vuoronperään Joosen kanssa ja puoliyöstä eteenpäin pysähdyttiin nukkumaan 4-5 tunniksi, kuten olimme tehneet aikaisemminkin talkoomiesten kanssa Ivecolla matkaa tehdessämme.
Johannalle tuo pitempi pysähdys Mordvan Saranskissa oli siinäkin mielessä erittäin hyvä, että hän pääsi lasten kanssa tapaamaan heidän tuttaviaan.
Velmeman  srk:n khra Aleksei Aljoskin laittoi mukaamme peruna- ja sipulisäkit sekä hunajaavietäviksi äidilleen Tseljabiskiin.Ja myös meille oli samoja viemisiä tänne Pitkästen kotiin Minusinskiin.

Käytännön syistä pidimme Tseljabinskissäkin vajaan kahden vrk:n tauon, koska ryhmäämme oli iskenyt joku mahatautipöpö.Pitkäset tunsivat jo ennestään baabuska Tonjan joka tuli hyvin toimeen lasten kanssa noin 75v iästään ja melko heikosta terveydestään huolimatta. Lähtöpäivän aamuna he olivat Hiljan kanssa käyneet kaupassa ja Hilja paistoi plättyjä koko porukalle.- Minun onnekseni emme viipyneet pitempään Tseljabibskissa, koska ruokahuolto oli niin vahva, että lisäkiloja olisi tullut nopeasti.

Loppukolmanneskin sujui suht`hyvin ja mahatautikin alkoi hellittää. Suurin piirtein suunnitellussa aikataulussa oltiin perillä ja Hiljalle jäi pari päivää aikaa valmistautua koulukäynnin alkamiseen.
Seuraavalla viikolla päästiin Joosen kanssa jo katsastamaan paikkoja Karatusan työmaalla.
Vitali perheineen oli palannut vähän aikaisemmin kesälomareissultaan Baikalin takaa Burjatian Ulan-Udesta.
Tämä kolmas kolmen kuukauden rakennusmatka on nyt puolivälissä. Menneellä viikolla saimme jatko-osan
rungon seinien ja yläpohjan osalta pystyyn. Sitä edelsi anturoitten valaminen ja harkkotolppien muuraaminen sekä niihin liittyneet lapio ja kärräyshommat. Myös saunantakainen harmaitten vesien imetysmonttu alkaa olla valmis. Sinne kärrättiin kuutioittain kiviä, gravea ja sepeliä joitten päälle tuli lämpöeristykseksi styroksia jotka peitettiin mullalla
Maanantaina on tarkoitus jatkaa katon rungon rakentamisella. Vitalin vaimo Tonja on laittanut meille ruuat työpäivinä.Joose on luvannut maksaa ne "firman piikistä". Muulloin olen ollut täällä Pitkästen asunnolla majoittuneena ja myös ruokakunnissa josta sovin Joosen kanssa.

Kun talkoomiehet Esko Kaukonen ja Kyösti saapuvat 16.10. meille on varattu majoitus Karatusasta erään aktiiviseurakuntalaisen luota ja varmaankin käymme kylän ruokalassa syömässä. Loka- marraskuun vaihteessa tänne on tulossa myös Joosen vanhempi veli Juho, joka palaa kanssamme Suomeen. Minun viisumini päättyy 20. marraskuuta.

Vitalin pojat lapiohommissa rakennustyömaalla.

Dima 9v Aljosha 7 ja Misha 3v

Kaunista syksyn maisemaa Karatusan tien varrelta

Vitali ja Misha kömpimässä talon alle uudesta tarkistusluukusta jatkorakennuksen alta.

Ja tässä poseemassa talon rossipohjan alla

Alushirren asennus menossa.

Onnellinen Karatusan pappilan perhe

ruokatauolla keittiön pöydäb äärellä

Tässä ollaan jo yläpohjan rungon päällä. Maanantaina jatketaan katon rungon rakentamisella.

Sitä aivan oikeaa kesää omien parissa

Maastotiedusteluryhmä valmiina lähtöön. Ryhmänjohtajina Tuittu ja Aapo

Ylemmässä kuvassa onnelinen Kaisa-äiti Eppuli sylissään ja vieressä iloinen Aapo serkku. Sitten Hermanni Aatsapapan kanssa miettimässä pokasahan käyttöä

Karpaasi seuraa tiukasti katseella nuorempien vävyjen Antin ja Jannen jammailua.

Ikäeroa on yli 65v, mutta niin Eppu Akusti kuin pappansakin ovat kovasti poikamaisia

Eero melko vakavana vanhempiensa keskellä kiparileirin päätösjuhlan jälkeen

Eppu vanhempiensa likistyksessä

Nyt irtoaa Eerolta jo hymykin, mutta kukapa ei noin sievän tytön vierellä olisi yhtä hymyä

Vahvistettu perheyhtye musisoimassa Turusten pihassa Jyväskylän Kannaksen kadulla.

Kanoottokurssilaisia Suurella järvellä. Ja Eero Inkerin kanssa välipalalla

Joose savusaunakehikollaan, joka pystytettiin melko sutjakkaasti, mutta kolmantena pystyttäjänä olikin Joosen hyvä lapsuudenkaveri Veijo.Kehikko sai vielä ennen Siperiaan lähtöämme kattorustingin päälleen, vain kattohuovan laitto jäi ensi kesään.

Kesän muistoja lähetystyön näkökulmasta

Vielä nytkin lokakuun alussa täällä Minusinskissa ja Karatusassa päivälämpötila saattaa kivuta + 20 asteen seudulle ja tulee mieleen kesä Suomessa. Mutta sitä ennen teimme Joosen osalta historiaa ajamalla Uralin ylitse eteläistä reittiä, joka Uralin länsipuolella muuttui valtatie viitoseksi.

Johannan ja lapset sekä Joosen siskon Annin olimme kyydinneet Krasnojarskiin Sleyn lähettiperhe Melasten luokse ja sieltä he lensivät Pietariin, josta vielä samana päivänä selvisivät Suomeen.
Moksa-Ersä kirkossa Mordvan Saranskissa.Alttarilla pastori Mikis.

Tästä Mikisin ystäviensä kanssa rakentamasta hirsikirkosta Joose on aina tykännyt kovasti.
Jumalanpalveluksen jälkeen tehtiin hieman järjestelyjä ja rakennettiin
kirkkosaliin suuri ruokapöytä yhteistä ateriaa varten..
Joosella on ilme suoraan Hangon keksimainoksesta, sillä oli suuri ilo tavata rakkaita ystäviä parin vuoden tauon jälkeen. Itse kävin Mikishin kirkossa , joka on edelleen tämän hirsikirkon kupeessa oleva pieni hirsitalo, ensimmäistä kertaa joskus 1990 luvun loppupuolella, kun olimme suomalaisugrilaisten kansojen luona käymässä Seppo Mäki-Arvelan, Johannan, Annin ja Villen kanssa.

Tässä vielä yhteiskuva Mikishin kirkon pihassa.
Jo vuonna 1993 kävin Seppo Mäki-Arvelan kanssa ensimmäistä kertaa Mordvassa ja Saranskissa, sekä sen jälkeen monena kesänä Kusti Materon kanssa tehdyillä Missiomatkoilla, mutta tapasimme niillä matkoilla vain Velmeman srk:n kirkkoherraa Aleksei Aljoskinia ja usein myös raamatunkäännöshommissa ollutta  Riitta Pyykköä ja myöhemmin myös SEKLin
lähettiä Miina Viitasta, joka siirtyi sitten Saranskista Nishni-Novgorodiin, mutta tuli sieltä kuluneena kesänä takaisin Suomeen, muistaakseni yhdeksän vuoden lähetystyöjakson jälkeen.

Alkujaan oli tarkoitus, että Mordvaan olisi poikettu koko porukalla, mutta koska Johanna odotti neljättä lasta ja automatkasta perheen kanssa Suomeen saakka ei ollut kokemuksia,
ja kesäisin saattoi olla metsäpalojen aiheuttamia savuhaittojakin  päätettiin laittaa naisväki lentokoneeseen.

Yövyimme Velmema kirkolla, jossa Pitkäset olivat asuneet jokunen vuosi sitten ollessaan Mordvassa määräaikaislähetteinä ennen Ryttlässä käymäänsä lähetyskurssia, jonka jälkeen he suuntasivat Etelä-Siperiaan.

Siellä jossakin... Olikohan asfalttitie tässäkohdin märkää. Ainankaan sää ei ollut aurinkoinen. Matkanteko kahdestaa Ivecolla sujui mukavasti.
Harmittavaa oli Ivecoon tämän toisen Siperian matkan aikana ilmentynyt moottoriöljyn suuri kulutus. Öljy tuli sumuna huohotinputken kautta ulos, ja auton  auton peräovi oli aivan mustana öljystä.

Saranskista lähdettyämme poikkesimme tapaamassa tuttua moksalaimummoa noin 40km päässä kaupungista.
Talon ympäristöineen oli muuttunut. Tytär perheineen oli rakentanutr uuden talonsa viereiselle tontille. Mummo oli aivan samannäköinen kuin ensi kertaa tavatessamme 1994, siis 18v sitten.
Silloin olimme "Karhukoplan" (auton omistaja Veikko Ainala, serkkunsa Erkki Silventoinen, Kusti Mater ja minä) kanssa menossa valloittamaan Siperiaa. Auton tuulilasin päällä oli juhlallinen teksti: Savonlinna-Krasnojarsk.

Ikää hänellä lienee nyt jo lähemmäs kahdeksaakymmentä.

Kesän ohjelmassa Siperia projektiin liittyen oli srk.vierailut Luumäelle kokkojuhliin, Joroisten lastenleirille ja Pieksämäelle kahdestikin, ensin Jäppilän telttakokoussarjan avajaisiin ja viikkoa myöhemmin rippileirille.
Tässä kuvassa poseeraan Kansanlähetyspäivien päätösjuhlan ja lähettien siunaamisen jälkeen albassa ja ruusu rinnassa Venäjän osastolla. Taustalla arkkitehti Jorma Laineen

piirrokset Karatusan tulevasta kirkosat

Kansanlähetyspäivillä vieraili Uralin länsipuolelta n,400km  seiskatietä
koilliseen sijaitsevasta Nishni-Novgorodista luerilaisen srk:n kirkkoherra Jaroslav Boitsenko perheineen. Tässä he viihdyttävät kauniilla lauluillaan lähetystyöhön siunattuja ja heidän perheitään, sekä
tilaisuuden vastuuhenkilöitä piispa Simo Peuraa ja SEKLin johtohenkilöitä puolisoineen kahvitilaisuudessa.

Viimeinkin kuvakavalkaadia

Luulin jo ettei löydy apuja kuvien siirtämiseen minun kännykkäkameraltani tänne tietokoneelle. Kaikki aikaisemmat "opettajat" eli vävy Kari. vunukka Eero ja valokuvaamisen ammattilainen Jyri olivat tehneet homman kukin omalla tyylillään ja Jyri, joka vuosi sitten noita silloisia kuvia siirteli pähkäili pitkään joka kerta,että mitenkäs tämä homma nyt tapahtuikaan.Itsekin olin muutaman kerran jo laittanut välijohdon paikoilleen, mutta "en päässyt puusta pitkään".
Toisinaan tälläkin reissulla haikailin, että kuinka saisin kuvia siirtymään kännykästäni tähän koneelle kunnes lopultakin Joose äsken opasti taas omalla tyylillään kuinka homma sujuu ja siirtyiväthän ne kuvat.

Eihän sitä tiedä jos vaikka itsekin homman lopulta oppisin.

Tässä kokeillaan vatupassilla viime keväänä onko keittiön ja olohuoneen aukon viereinen hirsipinnalle jäävä seinänpätkä lähellekään passissa.
Takanani on juuri koolattu tiskikaappien taustaseinä,
jolle laitettiin vanerit ennen kaappien asennusta.
Ala- ja yläkaappien välinen kaakelointi odottaa vieläkin tekijäänsä vaikka Lutzegovien perhe jo asuukin talossa.
Puuttuuhan sieltä vielä yhtä ja toista listaakin ja
muuta pientä.

Tuossa kuvanottovaiheessa Esko Kaukonen, joka teki suurimman osan ulkoseinien ja väliseinienkin koolauksesta oli ja palannut Suomeen ja jatkoimme hommia Laurin ja Joosen kanssa.

Keittiön ja olohuoneen välisessä aukossa on vielä väliaikainen kakkosnelosista tehty kannatustolppa.
Se että kumpiko työkavereistani esittelee ahteripuoltaan kuvassa jää katsojien arvioitavaksi.
Mies on kuitenkin rientämässä seuraavaan tehtäväänsä ja askel on vetävä.

Kattoa ei ole vielä paneloitu ja tuossa vaiheessa aloimme tajuta että meille tulee vielä kiire.

Sanonta "Late painaa" on suoraan Linnan "Täällä Pohjantähden alla" trilogiasta, mutta piti paikkansa

hyvin myös kahdella aikaisemmalla talkooreissullamme. Tässä tehokkaimman kaverimme Lauri Häkkisen työnäytettä ja työnalla on näkyviin jäävän vankan hirren hiominen nauhakoneella. Joskus porukan "pitkät pojat" Lauri ja Joose suorastaan innostuivat kisaamaan kun nauhakoneita oli kaksi. Minulla olisi jo pitänyt olla jotain koroketta jalkojeni alla tuota työtä tehdessä.

Sallalaista ystävääni Topi Raatikkaa lainatakseni pitää sanoa, että työmaan "johtopuoli" oli vankoissa käsissä.  Aikoinaan kun Topin ja muutaman muun talkoomiehen kanssa olimme aloittelemassa nykyisin Kemijärven kirkkoherran pestiä hoitavan silloisen Sallan srk:n apulaispastorin ja kirjailijan Lasse  Marjokorven kelohirsisen saunamökin rakentamista Sallan Tenniöjokivarressa, Topi huomautti kelomökin tulevalle omistajalle, joka myös pyrki laittamaan hommaan omaa Eskon puumerkkiään, että " Sie  Lasse älä puutu johtopuoleen".
Tässä Joose Pitkänen tarkastelee onko koolaukset oikealla korkeudella keittiön kalustojen asennusta ajatellen.

Keväällä ehdittiin sentään välillä pitämään Minusinskin nuorteniltaakin. Jalkapallopeli on pelattu ja saunottu. Tässä paistettaan saslikkia   siperialaisella tyylillä.

Ekareissullamme Laurilla oli "neitsytmatka" muuraamisen merelle ja hyvin hän siitä selvisi. Jo kohta hän oli reilusti edellä opettajaansa eli minua.

Tässä hän on aloittamassa hikoilua kaaleloinnin parissa ja joutui aloittamaan heti vaikeimmasta päästä. Pesuhuoneen kaakelien alle asennettiin lattialämmitys hieman karkeahkon betonin ja laattojen väliin. Tässä ei voinut "kammalla vetää tasaista kerrosta alle kuten seinän kaakeloinnissa, joka tehtiin lattian jälkeen. Minun siviilirohkeuteni ei olisi riittänyt k.o. hommaan. Onneksi näillä reilusti yli pulta nuoremmilla miehillä riitti itseluottamusta työhön kuin toiseenkin.

Joose ampuu paneleita kattoon. Minun työni tässä vaiheessa oli lautapojan hommaa. Sahailin lattialla sirkkelillä paneleita sopivaan mittaansa.

Suomessa on ollut sanonta että "Mennään saunan taakse" . Tässä on menossa toinen Joosen suunnittelemista elintasomontuista. Kuva on hieman lavastettu. Vitali hyppäsi prässihousuissaan palkkaamiensa lapiomiesten seuraksi. Kaverit isä ja poika saatuaan riittävästi förskottia olivat siirtyneet hieman viihteelle ja Vitali palkkasi lähinaapurinsa jatkamaan k.o. harmaitten vesien imetysmontun kaivamista.

Profiililtaan mies vaikuttaa allekirjoittaneelta ja menossa lienee sähkömoottorisahan viilaaminen

Aika oli jo kovasti "kortilla", Suomeenlähtö lähestyi uhkaavasti ja Vitalin oli jo pitänyt anoa jatkoaikaa asumiselle edellisessä vuokra-asunnossa. Tässä aletaan olla kuitenkin melkein voiton puolella ja Joose jo suorittaa koeistuntoa pytyllä (tosin näkyy olevan lavastettu kuva kun housutkin ovat jalassa)


Muutto uuteen taitaa tämän kuvan aikaan olla vielä edessäpäin, mutta tässä Karatusan khran rouva muokkaa juurikasvimaataan ja muuttokin tapahtui
siinä kesäkuun alkupäivinä.
Muuttotouhuissa olivat apuna Vitalin äiti Ulan-Udesta krasnojarskilaisen siskonsa kanssa.

Myös Tampereelta saapunut n 10h nuorten aikuisten missioryhmä oli apuna muuttotalkoissa.

Nuhaa, köhää ja röhää, välillä työtäkin.

Viime viikolla iski tää sitkeän oloinen tauti, jota lähdin karkuun Karatusaan, mutta tartunta oli jo saatu ja niimpä tässä joutuu niistämään, köhimään ja välillä pärskimäänkin. Työntekoa se ei minun osalta ole pahemmin haitannut. Nuhan vaiheista johtuen kurkkukin on välillä parempi välillä huonompi.Viime viikolla kokeilin jopa nostaa punttejakin ja viikonloppuna kävin kevyellä lenkillä ja loikkimassa. Jalka tuntui kyllä vähän raskaalta. Osaltaan se johtui varmaankin myös viime viikon kovasta lapiointi-, ja kärräyskuurista.
Treenipuolta lienee pakko jonkun verran löysätä kunnes tää tauti helpottaa. Onneksi minulla ei pää ole ollut kipeänä kuten Joosella, jolla on välillä ollut kuumettakin.
Myöhään illalla palasimme Joosen kanssa Karatusasta. Tehtiin kaksi päivää perätysten ja yövyttiin (nukkuminen oli lähinnä koiranunta) Transporterissa Vitalin pihassa.Aamulla olivat auton ikkunat samoin kuin
sahatavarakasa aivan huurteessa, joten yöpakkaset ovat jo todellisuutta
Rakennushommat sujuivat suht`hyvin, vaikka eilen jämähdimmekin mittailemaan pitemmäksi aikaa mistä johtui 4 cm ero yläpohjan  pitemmissä sivuissa. Ystävi Valtteri Flankkumäen työmaalla Kangaslammilla (Valtteri on Joosen kolleega paitsi nuorisotyön, niin myöskin lähetystyön osalta. Hän oli perheineen yhden työkauden Tansaniassa ja rakensi itselleen mustien poikien kanssa siellä talon kahteen kertaan. Ensimmäinen paloi jonkun saarnareissun aikana) tuo neljä cm ei olisi aiheuttanut mitään pohtimista, vaan olisi kuulunut asiaan. Vaikka Joosessa on jonkun verran "valtteria" noissa mitta-asioissa, niin eilen hän raapi päätään melkoisesti asian tiimoilta. Aikamme mittailtuamme löytyi kompromissi ja päästiin jatkamaan töitä. Ennen poislähtöä meillä olikin jatkorakennuksen runko ( 3,3x8,2m ja huonekorkeus jotain 2,3m) seinien ja yläpohjan osalta pystyssä. Seuraavalla kerralla, jos ilma on hyvä ja Joosen perhe lähtee mukaan, la.tai sitten maanantaina on vuorossa kattorustinki. Tuossa vanhassa siperialaistalossa on tyylikäs aumakatto, jossa on aivan oma mielenkiintoinen rakenneratkaisu.
Kattopinnoite on jo neuvostoajoilta niin tuttu aaltomainen 6-7 mm paksu ja 1,7x 1,0 m mineriittilevy. Sitä löytyy edelleen samoilla mitoilla Karatusan rautakaupasta.
Ongelmana tuossa aumakatossa  on hyvin toimivan ja vesitiiviin tarkastusluukun rakentaminen. Joudumme tekemään jatko-osan ns. normaalilla harjakattomallilla. Siinä on helppo tehdä päätyyn tarkastusluukku.
Silmäilimme taloa kadulta eri näkökulmista, eikä tuo harjakatto siellä takana pahemmin satu silmään.
Tilannetta parantaa myös se, että tämä talo, Ulitsa Revolutsionnaja 63, on rakennettu noin 5 metriä kauemmas kadusta kuin muut talot.  Perunapeltojen puolelta suoraan katsottuna talo näyttää harjakattoiselta, joita Karatussakin on .  Vain vinosti sivuilta katsoen huomaa, että talossa on erilaiset päädyt..
Tällaisia auma/harjakatto ratkaisuja näkee täällä silloin tällöin .
Koska suurin osa sahatavarasta tuli suoraan raamista. meillä on tarkoitus vesikaton jälkeen laittaa runko ulkopuolelta kovalevypakettiin ja sisälle tehokas lämpöpuhallus, että runko ehtii kuivaa riittävästi ennen villoittamista.Kovalevyt jäävät paikalleen tuulensuojalevyiksi, koska suomalaistyyppistä tuulensuojalevyä täältä ei saa. Lämpöeristeeksi tulee suomalainen  Venäjällä  lisenssillä tehty lasivilla ja joihinkin paikkoihin vuorivilla sekä samaa ainetta oleva kova palovilla. Sisäpuolelle höyrysulku rakennusmuovista ja kattoon panelit, seiniin cyprokit ja lattiaan 30 mm ponttilauta maalattuna.
Silläaikaa kun jatko-osan runkotavara kuivuu rakennamme kadun puolelle 2x7,5m kylmän varandan eli suomeksi verannan, jonka sisäkorkeus on 230 kuten sisätiloissakin. Kadunpuolelta verandan seinä on "yhtäikkunaa".