Viimeinkin kuvakavalkaadia

Luulin jo ettei löydy apuja kuvien siirtämiseen minun kännykkäkameraltani tänne tietokoneelle. Kaikki aikaisemmat "opettajat" eli vävy Kari. vunukka Eero ja valokuvaamisen ammattilainen Jyri olivat tehneet homman kukin omalla tyylillään ja Jyri, joka vuosi sitten noita silloisia kuvia siirteli pähkäili pitkään joka kerta,että mitenkäs tämä homma nyt tapahtuikaan.Itsekin olin muutaman kerran jo laittanut välijohdon paikoilleen, mutta "en päässyt puusta pitkään".
Toisinaan tälläkin reissulla haikailin, että kuinka saisin kuvia siirtymään kännykästäni tähän koneelle kunnes lopultakin Joose äsken opasti taas omalla tyylillään kuinka homma sujuu ja siirtyiväthän ne kuvat.

Eihän sitä tiedä jos vaikka itsekin homman lopulta oppisin.

Tässä kokeillaan vatupassilla viime keväänä onko keittiön ja olohuoneen aukon viereinen hirsipinnalle jäävä seinänpätkä lähellekään passissa.
Takanani on juuri koolattu tiskikaappien taustaseinä,
jolle laitettiin vanerit ennen kaappien asennusta.
Ala- ja yläkaappien välinen kaakelointi odottaa vieläkin tekijäänsä vaikka Lutzegovien perhe jo asuukin talossa.
Puuttuuhan sieltä vielä yhtä ja toista listaakin ja
muuta pientä.

Tuossa kuvanottovaiheessa Esko Kaukonen, joka teki suurimman osan ulkoseinien ja väliseinienkin koolauksesta oli ja palannut Suomeen ja jatkoimme hommia Laurin ja Joosen kanssa.

Keittiön ja olohuoneen välisessä aukossa on vielä väliaikainen kakkosnelosista tehty kannatustolppa.
Se että kumpiko työkavereistani esittelee ahteripuoltaan kuvassa jää katsojien arvioitavaksi.
Mies on kuitenkin rientämässä seuraavaan tehtäväänsä ja askel on vetävä.

Kattoa ei ole vielä paneloitu ja tuossa vaiheessa aloimme tajuta että meille tulee vielä kiire.

Sanonta "Late painaa" on suoraan Linnan "Täällä Pohjantähden alla" trilogiasta, mutta piti paikkansa

hyvin myös kahdella aikaisemmalla talkooreissullamme. Tässä tehokkaimman kaverimme Lauri Häkkisen työnäytettä ja työnalla on näkyviin jäävän vankan hirren hiominen nauhakoneella. Joskus porukan "pitkät pojat" Lauri ja Joose suorastaan innostuivat kisaamaan kun nauhakoneita oli kaksi. Minulla olisi jo pitänyt olla jotain koroketta jalkojeni alla tuota työtä tehdessä.

Sallalaista ystävääni Topi Raatikkaa lainatakseni pitää sanoa, että työmaan "johtopuoli" oli vankoissa käsissä.  Aikoinaan kun Topin ja muutaman muun talkoomiehen kanssa olimme aloittelemassa nykyisin Kemijärven kirkkoherran pestiä hoitavan silloisen Sallan srk:n apulaispastorin ja kirjailijan Lasse  Marjokorven kelohirsisen saunamökin rakentamista Sallan Tenniöjokivarressa, Topi huomautti kelomökin tulevalle omistajalle, joka myös pyrki laittamaan hommaan omaa Eskon puumerkkiään, että " Sie  Lasse älä puutu johtopuoleen".
Tässä Joose Pitkänen tarkastelee onko koolaukset oikealla korkeudella keittiön kalustojen asennusta ajatellen.

Keväällä ehdittiin sentään välillä pitämään Minusinskin nuorteniltaakin. Jalkapallopeli on pelattu ja saunottu. Tässä paistettaan saslikkia   siperialaisella tyylillä.

Ekareissullamme Laurilla oli "neitsytmatka" muuraamisen merelle ja hyvin hän siitä selvisi. Jo kohta hän oli reilusti edellä opettajaansa eli minua.

Tässä hän on aloittamassa hikoilua kaaleloinnin parissa ja joutui aloittamaan heti vaikeimmasta päästä. Pesuhuoneen kaakelien alle asennettiin lattialämmitys hieman karkeahkon betonin ja laattojen väliin. Tässä ei voinut "kammalla vetää tasaista kerrosta alle kuten seinän kaakeloinnissa, joka tehtiin lattian jälkeen. Minun siviilirohkeuteni ei olisi riittänyt k.o. hommaan. Onneksi näillä reilusti yli pulta nuoremmilla miehillä riitti itseluottamusta työhön kuin toiseenkin.

Joose ampuu paneleita kattoon. Minun työni tässä vaiheessa oli lautapojan hommaa. Sahailin lattialla sirkkelillä paneleita sopivaan mittaansa.

Suomessa on ollut sanonta että "Mennään saunan taakse" . Tässä on menossa toinen Joosen suunnittelemista elintasomontuista. Kuva on hieman lavastettu. Vitali hyppäsi prässihousuissaan palkkaamiensa lapiomiesten seuraksi. Kaverit isä ja poika saatuaan riittävästi förskottia olivat siirtyneet hieman viihteelle ja Vitali palkkasi lähinaapurinsa jatkamaan k.o. harmaitten vesien imetysmontun kaivamista.

Profiililtaan mies vaikuttaa allekirjoittaneelta ja menossa lienee sähkömoottorisahan viilaaminen

Aika oli jo kovasti "kortilla", Suomeenlähtö lähestyi uhkaavasti ja Vitalin oli jo pitänyt anoa jatkoaikaa asumiselle edellisessä vuokra-asunnossa. Tässä aletaan olla kuitenkin melkein voiton puolella ja Joose jo suorittaa koeistuntoa pytyllä (tosin näkyy olevan lavastettu kuva kun housutkin ovat jalassa)


Muutto uuteen taitaa tämän kuvan aikaan olla vielä edessäpäin, mutta tässä Karatusan khran rouva muokkaa juurikasvimaataan ja muuttokin tapahtui
siinä kesäkuun alkupäivinä.
Muuttotouhuissa olivat apuna Vitalin äiti Ulan-Udesta krasnojarskilaisen siskonsa kanssa.

Myös Tampereelta saapunut n 10h nuorten aikuisten missioryhmä oli apuna muuttotalkoissa.

Nuhaa, köhää ja röhää, välillä työtäkin.

Viime viikolla iski tää sitkeän oloinen tauti, jota lähdin karkuun Karatusaan, mutta tartunta oli jo saatu ja niimpä tässä joutuu niistämään, köhimään ja välillä pärskimäänkin. Työntekoa se ei minun osalta ole pahemmin haitannut. Nuhan vaiheista johtuen kurkkukin on välillä parempi välillä huonompi.Viime viikolla kokeilin jopa nostaa punttejakin ja viikonloppuna kävin kevyellä lenkillä ja loikkimassa. Jalka tuntui kyllä vähän raskaalta. Osaltaan se johtui varmaankin myös viime viikon kovasta lapiointi-, ja kärräyskuurista.
Treenipuolta lienee pakko jonkun verran löysätä kunnes tää tauti helpottaa. Onneksi minulla ei pää ole ollut kipeänä kuten Joosella, jolla on välillä ollut kuumettakin.
Myöhään illalla palasimme Joosen kanssa Karatusasta. Tehtiin kaksi päivää perätysten ja yövyttiin (nukkuminen oli lähinnä koiranunta) Transporterissa Vitalin pihassa.Aamulla olivat auton ikkunat samoin kuin
sahatavarakasa aivan huurteessa, joten yöpakkaset ovat jo todellisuutta
Rakennushommat sujuivat suht`hyvin, vaikka eilen jämähdimmekin mittailemaan pitemmäksi aikaa mistä johtui 4 cm ero yläpohjan  pitemmissä sivuissa. Ystävi Valtteri Flankkumäen työmaalla Kangaslammilla (Valtteri on Joosen kolleega paitsi nuorisotyön, niin myöskin lähetystyön osalta. Hän oli perheineen yhden työkauden Tansaniassa ja rakensi itselleen mustien poikien kanssa siellä talon kahteen kertaan. Ensimmäinen paloi jonkun saarnareissun aikana) tuo neljä cm ei olisi aiheuttanut mitään pohtimista, vaan olisi kuulunut asiaan. Vaikka Joosessa on jonkun verran "valtteria" noissa mitta-asioissa, niin eilen hän raapi päätään melkoisesti asian tiimoilta. Aikamme mittailtuamme löytyi kompromissi ja päästiin jatkamaan töitä. Ennen poislähtöä meillä olikin jatkorakennuksen runko ( 3,3x8,2m ja huonekorkeus jotain 2,3m) seinien ja yläpohjan osalta pystyssä. Seuraavalla kerralla, jos ilma on hyvä ja Joosen perhe lähtee mukaan, la.tai sitten maanantaina on vuorossa kattorustinki. Tuossa vanhassa siperialaistalossa on tyylikäs aumakatto, jossa on aivan oma mielenkiintoinen rakenneratkaisu.
Kattopinnoite on jo neuvostoajoilta niin tuttu aaltomainen 6-7 mm paksu ja 1,7x 1,0 m mineriittilevy. Sitä löytyy edelleen samoilla mitoilla Karatusan rautakaupasta.
Ongelmana tuossa aumakatossa  on hyvin toimivan ja vesitiiviin tarkastusluukun rakentaminen. Joudumme tekemään jatko-osan ns. normaalilla harjakattomallilla. Siinä on helppo tehdä päätyyn tarkastusluukku.
Silmäilimme taloa kadulta eri näkökulmista, eikä tuo harjakatto siellä takana pahemmin satu silmään.
Tilannetta parantaa myös se, että tämä talo, Ulitsa Revolutsionnaja 63, on rakennettu noin 5 metriä kauemmas kadusta kuin muut talot.  Perunapeltojen puolelta suoraan katsottuna talo näyttää harjakattoiselta, joita Karatussakin on .  Vain vinosti sivuilta katsoen huomaa, että talossa on erilaiset päädyt..
Tällaisia auma/harjakatto ratkaisuja näkee täällä silloin tällöin .
Koska suurin osa sahatavarasta tuli suoraan raamista. meillä on tarkoitus vesikaton jälkeen laittaa runko ulkopuolelta kovalevypakettiin ja sisälle tehokas lämpöpuhallus, että runko ehtii kuivaa riittävästi ennen villoittamista.Kovalevyt jäävät paikalleen tuulensuojalevyiksi, koska suomalaistyyppistä tuulensuojalevyä täältä ei saa. Lämpöeristeeksi tulee suomalainen  Venäjällä  lisenssillä tehty lasivilla ja joihinkin paikkoihin vuorivilla sekä samaa ainetta oleva kova palovilla. Sisäpuolelle höyrysulku rakennusmuovista ja kattoon panelit, seiniin cyprokit ja lattiaan 30 mm ponttilauta maalattuna.
Silläaikaa kun jatko-osan runkotavara kuivuu rakennamme kadun puolelle 2x7,5m kylmän varandan eli suomeksi verannan, jonka sisäkorkeus on 230 kuten sisätiloissakin. Kadunpuolelta verandan seinä on "yhtäikkunaa".

Nuhassa, mutta muuten ihan iskussa

Lapsiperheitten ongelmana näyttää olevan, että kun kouluissa ja päiväkodeissa on enemmän porukkaa, siellä liikkuu myös paljon kaiken sortin pöpöjä, jotka sitten kulkeutuvat kotiinkin.
Pitkästen perhe on ollut aika kovan nuhaflunssan kourissa.Joose joutui itsekin kuumeisena jäämään kotijoukkoihin kun lähdin Transportterilla  keskiviikkona Karatusaan. Ajattelin, että jospa itse säästyisin taudilta, mutta olin saanut jo tartunnan. Ensin kipeytyi kurkku ja siitä se sitten muuttui ärhäkäksi nuhaksi. Nukkumisesta ("nukuin" 3 yötä Transporterissa Vitalin pihassa) ei tullut juuri mitään, mutta onneksi minulla ei ole ollut kuumetta, eikä tauti ole haitannut työntekoa, joka on ollut lähinnä lapiohommia ja routaeristeitten piilottamista jatkorakennuksen päätyyn. Päivittäin soittelimme Joosen kanssa ja kun kerroin lisäilmanvaihtoaukkojen tekemisestä, hän ehdotti että yritettäisiin tehdä jatkorakennuksen puolelta nykyisen
betoniperustan alitse isompi tarkastusluukku rossipohjan ryömintätilaan. Jatkoin kaivamista ja nyt siellä on riskimmänkin miehen mentävä aukko, jonka Vitali 3v Misha poikansa kanssa koeajoivat. Kurkistin itsekin ja otimme kuvia, mutta en saa niitä tähän juttuun. Samalla myös kosteusolosuhteet ovat parantuneet aikalailla normaaleiksi. Kun toista viikkoa sitten olin pujotellut itseni betonitiilistä rakennetun perunakellarin ja rossipohjan väliin jätetyn aukon kautta k.o. ryömistätilaan, siellä olivat rakenteitten alapinnat aivan kosteita.
Joosehan kommentoi edellistä blogiani, että rakennuksen vinnille johdettu 10 cm muoviputki pitää johtaa katon läpi ulos saakka, jolloin painovoimainen ilmastointi alkaisi toimia. Tarvittaessa sinne putken päähän tai
johonkin välille pitää laittaa pieni puhallin antamaan vauhtia ilman kierrolle. Naapurin Sasha oli asentanut sellaisen jo kellarin seinään ja siellä tilanne parani parissa päivässä.
Pari viikkoa sitten Abakanin "Sajanlies" (Sajanin metsä) sahalta tilattu "pilamateriaali "(sahatavara) saapui lopultakin toissa iltana paikallisen kuorma-autoilijan paluulastina.  Juuri ennen sahatavaraa saapuivat myös n 40cm pitkiksi sahatut polttopuut koivu- ja haapapölleinä. Niitä oli arviolta 7 m3 ja naapurin metsurimies  Fjodor aloittikin heti niitten pilkkomisen apunaan pari nuorenpaa kaveria. Vitali oli tehnyt 600 ruplan (15 euroa)diilin puiden pilkkomisesta ja Laurin viime marraskuussa miehelle lahjoittama halkomakirves pääsi oikeuksiinsa. Kysyin Vitalilta polttopuukuorman hintaa. Se oli ollut 4000 ruplaa (jos muistan oikein), elikä 100 euroa.
Sahatavaraa  ( 150x150 alaparrua ja erilaista lankku- ( 50x50, 50x150, ja 50x200), sekä lautatavaraa (25x150) tuli kaikkiaan n,6,5 m3 . Ne oli sahattu 6 metrisistä tukeista. alaparrut, 50x200 ja kakkoskakkoset olivat jo jonkun verran kuivahtaneita, mutta muu tavara oli juuri sahattua ja aivan tuoretta.
Vitali oli hommannut hyvän talkooporukan purkamaan sahatarakuormaa. Jo mainittujen lisäksi hääri kuormanpäällä "sähkö- ja vesi" Sasha. Talon isäntä Vitalikin yritti mutta ei löytänyt sopivaa rakoa purkuporukassamme ja niinpä hän joutuikin jäämään "piällysmieheksi" ja pitämään seuraa "shoföörin" kanssa.
Olin tehnyt suunnitelman, että sahatavara purettaisiin kolmeen osaan alkaen saunalta aina portille ja selittänyt asian perusteellisesti Vitalille, mutta niin vain kävi, että vaikka yritin ehdottaa auton siirtämistä, niin tavara purettiin samaan läjään saunan lähelle.
Eilispäivänä tein taas lapiohommia kärräten "kaatumassa olevan" lautavaraston talon puoleisesta laidasta siihen perustuskaivannosta levinnyttä maata saunan taakse imeytysmontun täytteeksi. Vitali oli sinne kärrännyt
jo paljon gravea ja sepeliä joitten päälle laitoimme routaeristeeksi 5cm styroksit. Vielä avoimena olleen n 1,5m pituinen muovinen viemäriputki eristettiin huolellisesti styroksilla. Illalla toinenkin Joosen "elintasomontuista" alkoi olla piilossa maan alla.Toinen on kadun puolella ja sinne menevät vessajätteet.
 Parin kolmen viikon seuranta aluksi ihan avoimen montun ja nyt jo täytetyn osalta  osoittaa, että imeytys toimii ainankin kesällä. Saa nähdä mitä tapahtuu keskitalven noin 3-4 kk kovissa 30-40 asteen pakkasissa. Henkilökohtaisesti epäilen eniten n 3 metrin mittaista saunan alitse kulkevaa osuutta; säilyykö se jäätymättä.
Illansuussa sainkin  pilomateriaalivaraston pohjapuut paikoilleen ja aloitimme Vitalin kanssa 50x200:n siirtämisen. Niitä oli  17 kpl ja laitoimme ne rimojen kanssa neljään varviin.. Olin edellisyksynä silloista sahatavaraa varten naulannut pari poikkipuuta pystytolppiin (kolme paria) eri lajeja varten. Kun ryhdyin irrottamaan  n 130 cm korkeudella harjan kohdalla ollutta lankkua laittaakseni sen sopivampaan korkeuteen , toinen pää irtosi ongelmitta, mutta toista päätä irroittaessani maan juuresta lahonnut harjan kohdalla ollut tolppa irtosi kokonaan ja katto putosi siltä puolelta n 30 cm. Tein tarvittavat varmistustoimenpiteet vino,- ym tuilla, ettei katto putoa ja koko varasto sorru. Maanantaina kun Joosekin on mukana nostamme katon takaisin harjakorkeuteen. Tämän syksyisen rakennusvaiheen lopuksi on viisainta purkaa huonokuntoinen varastokatos kokonaan ja rakentaa tilalle uusi.
Tarkoitukseni oli ollut, että olisimme saaneet sahatavarat  alaparruja lukuunottamatta rimat välissä kuivumaan, mutta yllättävä hidaste aiheutti sen, että homma pysähtyi sunnuntain ajaksi.
Talon jatko-osa rakennetaan kahdeksan riittävän kokoisten anturoitten päälle muurattujen pilarien varaan, ja alaparru jää tuulettumaan alakautta. Ala-, ja yläpohjan sekä seinän runkorakenteitten riittävää kuivumista varten ennen villoitusten, höyrysulun ja cyproklevyjen sekä lattialautojen asentamista laitetaan ala- ja yläpuolelle sekä  seinien ulkopuolelle kovalevyt (tuulensuojalevyjen puuttuessa, ts.levyä ei täällä tunneta) ja sisälle tehokas lämminilmapuhaltaja , ettei myöhemmin  runkotavaran osalta tule vastaan kosteusongelmia.
Omaa kuvapalveluani en ole saanut toimimaan. Vitalilla on hyvää kuvamateriaalia, mutta vasta yhden kuvan saimme tuohon edelliseen blogiin.
Lokakuun puolivälin seutuvilla tänne on tulossa viime keväinen talkoomies Esko Kaukonen ( eläkel.mv) kaverinsa Kyöstin kanssa vajaaksi kuukaudeksi. He matkustavat ensin junalla Irkutskiin  ja katsomaan Baikal-järveä. Minuakin he ovat kyselleet sinne. Vaihtoehtoina minulla olisi matkustaa junalla kavereitten kanssa tai sitten jos saisin Jooselta lainatuksi Transporterin ja puhuttua Suetukin 25v. "suntio" Igorin tulkiksi ( venäjä ja viro) mennä autolla ja palata sillä neljästään.  - Katsotaan nyt "miten äijän käy". Kovin tuntuu taas rakentamisaikataulu menevän tiukaksi. Meidän pitäisi Joosen kanssa saada jatkorakennuksen runko sekä  kattorakenteet ja tietenkin myös vesikatto paikoilleen ja huoneitten runkorakenteitten kuivatus hyvälle alulle. Sittenhän tästä saattaisi joutaakin muutaman päivä "hupailureissulle", vaikka korjausrakentaminenhan ei täältä lopu. Suetukin kirkko odottaa, samoin sen vieressä sijaitseva kolhoosin ruokalana ja lasten päiväkotina toiminut  Etelä-Siperian seurakuntien leirikeskukseksi suunniteltu melko tilava rakennus.

Historian siipien havinaa...

Todellakin, sill' kirjoitan blogia ensimm'ist' kertaa Karatusassa ja Vitalin koneella. (taa kone ei oikein tottele minua, mutta arvatkaa jos jokin kirjain jaa pois).  Istuimme juuri Vitalin perheen kanssa ensimmaista kertaa yhteisella iltapalalla. Lapset olivat jo oppineet vahan suomeakin: lautanen. haarukka, makkara tuli selkeasti.
Tahan juttuun on tulossa kuviakin joita Vitali on kamerallaan ottanut. Iltapalakuvat eivat jostain syysta siirtyneet koneelle.
Tavallisesti olemme Joosen kanssa liikenteessa ja taalla kolmesti viikossa, mutta nyt jatin Joosen kotiinsa potemaan flunssaa jota on myos Johannassa ja Hiljassa. Hilja ei tanaan mennyt kouluun, mutta Saima oli toprakkana kaynyt Pikkukoulunsa ensimmaisessa koulupaivassa (www.pitkaset.blogspot.com).
Jaan tanne yoksi ja nukun herroiksi Transporterissa.
Teimme Vitalin kanssa tanaan lapiohommia. Han jatkoi karkean soran eli graven karraamista saunan taakse harmaitten vesien imetysmonttuun ja mie kaivoin talon molempiin paatyihin ilmastointiaukkoja liian vahaisiksi osoittautuneitten aukkojen lisaksi. Viime sysksyna Joose laittoi rossipohjan alta 10cm muovisen viemariputken vinnille ja ajatuksena oli etta painovoimainen ilmastointi olisi toiminut. Varmaankin se toimi talvella, mutta kesalla olisi tavittu huippuimuri antamaan vauhtia ilman vaihdolle; Nyt ainankin korvausilmaa loytyy kun kolmella sivulla on kaksi aukkoa ja keittion seinalla yksi isompi aukko.Olohuoneen alle betoniharkoista muurattuun kellariin laitettiin jo aikaisemmin  yksi pieni sahkopuhallin ilmaa kierrattamaan.

Kuuskytkuus on nyt lasissa

Tismalleen kuuskytkuus vuotta sitten "Pikkumummi" elikä äitini Alma Lamminpää os. Kontunen punnersi toiseksi nuorimpansa päivänvaloon. Tekopaikkana oli Lappeenrannan Linnoituksen Sairaalan synnytysosasto. Olin pesueessamme ensimmäinen (meitä on elossa 8  yksi sisko syntyi kuolleena ja toinen kuoli kuukauden ikäisenä)joka kävi syntymässä oikein kaupunkipaikassa. Minua vanhemmat sisarukset olivat tyytyneet joko savusaunaan tai porstuan kamariin.
Syntymäpaikastani huolimatta olen kokenut itseni aina aidoksi maalaispojaksi Eikä ihme sillä ensimmäiset vajaat seitsemän lapsuusvuottani asuimme Savitaipaleen Syvänmoalla Silosaaren myllyllä ja nuoruuteni asuinpaikkani oli Luumäen Somerharjussa, josta vanhempani saivat ns. rintamamiestilan, joka raivattiin kylmään korpeen.
Maailmaa olen ehtinyt katsella tähän ikään mennessä jo aika monelta kantilta ja nyt parhaillaan täältä Etelä-Siperian Minusinskin pikkukaupungista Jeniseijoen varrelta ja Karatusan kunnasta eli venäläisittäin raijonista.
Melko pitkän kylmähkön jakson jälkeen pari viimeistä päivää on ollut aika lämpimiä, vaikka yöt ovatkin olleet kylmiä. Tätä synttäripäivääni lähdettiin Pitkästen perheen kanssa viettämään Karatusaan., jossa Joosen kanssa olemme käyneet rakennushommissa. Johanna ja lapset olivat nyt ensimmäistä kertaa kesän jälkeen Karatusassa. Tänään ei pidetty normaalia jumalanpalvelusta vaan Vitali piti raamatunopetuksen kasteen merkityksestä . Raamatunpaikkoja oli puolenkymmentä, mutta muistan vain kaksi eli  Apt.2:38 ja Room 6:3-11. Yllättävän paljon syntyi keskustelua opetuksen pohjalta. Vitalin, Joosen ja minun lisäksi paikalla oli ystävämme Rudolf ja puolenkymmentä naisihmistä, vakituisia "kirkkovieraita". Johanna jäi lasten kanssa Vitalin kotiin Tonjan ja heidän lastensa kanssa, koska nyt ei ollut pyhäkouluakaan. Raamatunopetus oli Karatusan kirjastossa, joka on toiminut luterilaisen srk:n kokuspaikkana.
Sanantutkistelun jälkeen lähdettiin Vitalin, Joosen ja Rudolfin porukoilla juhlimaan minun synttäreitäni picnikille Amil-joen rannalle noin 8 km Karatusasta ylävirran suuntaan.
Sää suosi meitä ja kun paikka oli suojaisa ja aurinko helotti täydeltä terältä ,jokirannassa tarkeni hyvin t-paidassa. Välillä piti jopa etsiä varjopaikkoja.
Rudolf oli mennyt ukrainalaisen vaimonsa, poikansa ja tämän raskaana olevan miniän sekä tämän kahden sukulaispariskunnan kanssa tiettyyn picnikpaikkaan, jossa oli jo viritelty nuotio sekä tulet myös saslikkaukaloon, kun tulimme sinne. Aikaisemmin saapuneilla oli reippaasti evästarpeita ja myös Joose ja Vitali poikkesivat ostamassa sasliklihaa. leipää ja juomista.
Vitalin naapurista lähti mukaan myös Sashan tyttö ja poika, joten lapsia oli yhdeksän ja meitä aikuisia  kolmetoista. Lapsilla oli tilaa leikkimiseen ja iltapäivä kului koko porukalta rattoisasti. Kello taisi olla viiden
maissa kun lähdimme rannasta kylälle. Vitalin pihassa viivähdettiin sen aikaa että lapset ehtivät käydä vessassa. Kotiin Minusinskiin saavuttiin seitsemältä.

Muuraushommia ja kauniita maisemia

Tänä aamunakin sää suosi meitä ja saimme katsella Karatusan reitin korkeimmilla kohdilla samoja kaukaisia
Saijanin huippuja kuin eilenkin. Ruska oli myös edelleen lisääntynyt ja myös syksyiset valtavan laajat viljapellot tien varsilla hivelivät silmää.
Traktorimies oli saanut sen verran ajokkiaan kuntoon, että oli tuonut ison lastin melko hienoa hiekkaa.
Teimme Joosen kanssa lisää mittaushommia rakennuksen jatkamista varten. Vanha hirsinen siperialaistalo, jonka hirret olivat olleet aikaisemminkin jo käytössä jossain muualla ja tälle paikalle rakennus oli koottu varmaankin kahdessa vaiheessa. Oikeastaan mitkään talon mitat eivät oikein täsmänneet. Parhaimmalta vaikutti vesikaton räystäsrakenteet ja niistä jouduimmekin ottamaan osviittaa kun vedimme linjalangat ennen
kuin aloitimme muurata harkkotolppia anturalaattojen päälle.
Yhden maissa meillä oli kutsu Vitalin eestiläisen ystävän  Rudolfin kotiin borsch-keitolle. Olimme käyneet siinä talossa jo eilen, mutta kun ukrainasta kotoisin ollut rouva oli tehnyt keittoa ison kattilallisen ja se on kuulemma parhaimmillaan uudelleen lämmitettynä seuraavana päivänä. Ja hyvää se todella olikin.
Ruokailureissun jälkeen laitoin betonimyllyn pyörimään. Kahdeksan lapiollista hiekkaa kaksi sementtiä ja sopiva määrä vettä. Siitä se satsi syntyi, mutta kovin oli erilaista satsinteko kun vertasi melko karkeasta ja kivisestä "gravesta" sekä myös 0-10 mm sepelistä tehtyjä valusatseja.
Jatkorakennuksen anturatolppiin tuli neljä 20 cm betoniharkkoa päällekäin ja niitä on kaikkiaan 8 kpl.
Kadun puolelle taloa laitettiin verantaa varten kolmen anturaneliön päälle yhdet harkot kahden metrin päähän seinästä. verannan toinen laita kiinnittyy talon päädyssä alimpaan hirteen.
Ennen kotiinlähtöä Tonja kutsui meidät vielä syömään ja teelle. Ruokailun jälkeen pyysin Jooselta vielä varttitunnin lisäaikaa sillä halusin tehdä pikaisesti pienen punttitreenin jaloille ja teinkin sen .  Lämmittelynä tein 2x10x 39kg jalkakyykyjä ja varsinaisena  treeninä 4x 5x 51kg teräviä jalkakyykkyjä pika/räjähtävää voimaa.
Palautusväleissä tein styroxlevyistä määrämittaisia paloja ja suojasin muuratut pilarit odotettavissa olevan yöpakkasen varalta. Avoinna olleiden anturoitten päälle heittelin lapiolla suojaksi kuivaa mustaa multaa.
Menihän siinä yhteensä varmaankin puoli tuntia, mutta niinkuin sanotaan, että " Ei vara venettä kaada".
Eipähän pakkanen pääse sekoittamaan valujen ja muurausten normaalia kovettumista.
Olimme reilun puolituntia eilisiltaista myöhemmässä kun ajelimme Minusinskiin ja aurinko ehti laskea ja niimpä
jäimme maisemien osalta edellispäivää heikommalle osalle, mutta onneksi Joose ehti lukemaan iltasatua lapsilleen. Minä olin hoitanut sen homman eilisiltana.

Mukava talkoopäivä ja aivan upeat maisemat

Nopeasti laskeutui hämärä kun paluumatkan lopuksi Karatusasta tullessamme laskeuduimme viimeiset 15km laaksoon, jonka keskellä virtailee suuri Jenisei ja ennen sitä sijaitsee 60 th asukkaan Minusinskin pikkukaupunki (venäläisen mittapuun mukaan), jossa asumme. Aurinko, joka oli porottanut meitä vasten  putosi äkkiä vuorten taakse.  Tuolta melko korkealta ylängöltä ja sitä ennen lähempänä Karatusaa sijaitsevalta korkealta mäeltä, jonne aurinko paistoi täydeltä terältä  katselimme jopa yli 100km päässä sijaitsevia Saijanin vuoriston huippuja ja näytti kuin siellä ehkä olisi  jo satanut ensilumen. Harvoin on ollut näin hyvää näkyvyyttä. Myös alkava ruska oli ottanut melkoisia harppauksia verratuna maanantaihin, jolloin olimme edellistä kertaa Karatusassa.
Tiistaina olimme Abakanissa etsimässä rakennustarvikkeita. Valmista sahatavaraa, josta osa olisi ollut jo kuivaakin löytyi eräältä rak.tarvikkeitten välittäjältä, mutta myyjä oli noussut ylös väärällä jalalla ja Joose
päätti että tilataan kaikki vanhalta tutulta Saijanlies (Saijanin metsä) sahalta ja niin tehtiinkin. Vitali yrittää saada kuljetuksen järjestymään, jonkun  karatusalaisen  viljalastia vievän paluukuormana. Kahdella aikaisemmalla matkallahan kuljetimme itse sahatavarat Ivecossa.
Nyt kulkuneuvonamme on 16v VW Transporter, jolla ei puutavaraa voi kuljettaa kun ei ole peräkärryä.
Lastasimme Transporteriin kuitenkin 20 kpl  melko painavia betoni harkkoa jotka muurataan anturoitten päälle.
Tänään Joose jatkoi aikoinaan kesken jäänyttä kellarin katon eristämistä styroksilla ja minä kaivoin verandan.
anturamonttuja 3 kpl ja Vitalin toimiessa kärrymiehenä valoimme samantien nuo anturat.Yritämme myös parantaa rakennuksen rossipohjan alaista ilmanvaihtoa.
Toivottavasti saamme huomiseksi muuraushiekan ja pääsemme muuraamaan betoniharkot anturoitten päälle.
Saijanlies-firman konttoristi lupasi soittaa huomenna eli perjantaina Jooselle sahatavarasta. Voi olla, että niitten kuljetus siirtyy maanantaille.
Vuosi sitten 15.09. lähdimme Laurin ja Jyrin kanssa Savonlinnasta kohti Siperiaa. Matkaan kului viikko ja vajaa vuorokausi. Silloin meillä oli heti alkuun Shadrinien perheen muutto nykyiseen asuntoon ja siitä pikkuhiljaa päästiin tutustumaan näihin lähetystyökuvioihin ja lopulta myös Karatusan pappilaremonttityömaahan. Paljon on ehtinyt tapahtua vuoden aikana. Nyt peruskorjatussa, mutta soittain keskeneräisessä talossa asuu jo Vitalin perhe ja tämän syksyn aikana yritämme saada valmiiksi rakennuksen jatkamisen noin kolmella metrillä ja kahden pienen lisähuoneen rakentamisen.  Hitaanlaisesti on tämä alku lähtenyt liikkeelle, mutta toivottavasti kaikki onnistuu suunnitelmien mukaisesti.