Unohtuneet kuvat

Lauri ehti auttamaan ja myös onnistui siirtämään kännykkäkamerastani kuvat tänne koneelle ja niimpä yritän tehdä jonkunlaista kuvakavalkaadia tämän reissun osalta. Kuvia on tulomatkalta ja oliko myös sen jälkeenkin, mutta vasta pitkän tauon jälkeen sain kännykkäkameran toimimaan menneenä viikonloppuna.
Tässä kyseinen herrasmies on laittanut tuliterät Reibanit himmentämään Siperian lumilakeuksien  ultraviolettisäteilyä. -Mono on melko raskas ja Iveco harppaa kohti itää ja uusia seikkailuja. Rukousrenkaassa tuoreimpina rajan yli meitä saattanut
"kilomummojen" ryhmä vahvistettuna

muutamalla miehelläkin.
Ajovuorossa on allekirjoittanut, koska idän aurinko
vasta pyrkii nousemaan horisontin takaa.
Nämä hetket olivat niin meno-, kuin paluumatkojenkin kohokohtia. Puolille öin sompaillut Lauri veteli hirsiä "karjaosastolla" ja kartanlukija Esko ohjaamon jatko-osassa elikä sviitissä. Saatoin aikani kuluksi hyräillä tuttuja virsiä,
hengellisiä lauluja ja joskus ikivihreitä vanhoja tai uudempia iskelmiäkin. Jonain aamuna taisin intoutua

veisaamaan melko äänekkäästikin. Liekö Esko herännyt vai jatkoiko uniaan.

On maaliskuun loppupäivät käsillä. Eläkkeellä maanviljelijän hommista oleva entinen sikafarmari Jäppilästä poseeraa Ivecon ja komeiden
lumikinosten edessä jossain Kazanin ja Udmurtian välisellä tieosuudella. Tienvarren lumipenkka nousee reilusti yli Eskon lippalakin.
Kuten jossain blogissa kirjoitin, niin Esko osoittautui
hyväksi juttumieheksi ja selvisi myös että hän oli "tavalliseksi" maalaismieheksi ehtinyt matkustella
huomattavan paljon eri puolilla maapalloa. Osa matkoista oli ollut vastaavanlaisia talkooreissuja niin Venäjän Uralille, kuin Afrikkaankin Senegaliin sekä Tansaniaan asti. Noita talkooreissuja Esko oli tehnyt Herättäjä Yhdistyksen rovasti Alpo Järven porukoissa.Suurimman osan turistimatkoistaan Esko oli tehnyt
vaimonsa tai ystäviensä kanssa ns. omatoimimatkoina. Esko ehti olla talkootyömaallamme vain noin kaksi
viikkoa, mutta hänen työpanoksensa oli varsin mittava ja jäin kyllä kaipailemaan häntä työparina.

Eskoa odottivat uudet haasteet Siperian matkan jälkeen peräti Jerusalemissa, jossa heillä kolmen miehen talkooporukkana oli jonkun srk.keskuksen verannan rakentaminen.

Hieman, vai pitäskö jo sanoa että melko paljon tää kuvien ja tekstin asettelu kangertelee. Tuossa alemmassa kuvassa, jonka otsake on yhtä kaunis kuin kuvassa oleva Jeesukseen Vapahtajanaan uskova nuori nainenkin, on kuvattava saanut ensimmäistä kertaa omalla äidinkielellään kirjoitetun Uuden Testamentin syliinsä.





Matkantekoa kesti kuudetta päivää ja siinä ehdittiin selata moneen kertaan myös Uusi Tie lehtiperheen lähetyslehti Vie Sanomakin, josta löytyi mm. tuon näköinen harmaapartainen Siperian kävijä. Jutun oli tehnyt syksyn reissulla ollut Joosen veli ammattivalokuvaaja Jyri Pitkänen. Hänkin on entisiä seurakuntanuoriani Savonlinnasta. Pitkäsen veljeksillä  näyttää olevan tapana hoitaa kihlautumiset Venäjän reissulla. Joose kihlasi aikoinaan Johannansa Saranskissa,käydessään siellä hänta tapaamassa lomareissullaan armeijasta . Nyt he ovat jo "pitemmän linjan" lähetystyöntekijöitä Venäjällä. Tällä kertaa Siperiassa Minusinskissa ja Karatusassa. Iso veli Jyri ei ollut "Pekkaa pahempi", mutta hoiteli kihlautumisesnsa tamperelaisen Sanninsa kanssa nykyajan tyyliin Skypen välityksellä Minusinskista käsin. Heidän häitään juhlittiin tammikuun puolivälin paikkeilla Tampereella, jonne Joosekin perheensä kanssa tuli pistäytymään.

Siperian lääninrovasti Juha Saaren ja ruustinna Anu Saaren kuva ei nyt suotunut tulemaan paikalleen tänne alas, joten olkoon tuolla välissä.

Tässä ollaan jo Uralin itäpuolella. Lumipenkoissa alkoi olla sulamisen merkkejä ja mitä pitemmälle matka jatkui sitä vähemmäksi lumikin kävi. Minusinskissä lunta ei ollut yhtään, mutta Minusinskin ja Karatusan välillä vielä korkeammilla paikoilla jonkun verran. Olin ajatellut, että joudumme Karatusassa lapioimaan remonttitalon pihan puhtaaksi lumesta, mutta kevätaurinko oli tehnyt sen puolestamme.