Aikoinaan Rooman valtakunnassa pidettiin huoli siitä, että kansalle oli tarjolla "Leipää ja sirkushuveja".
Täällä Venäjällä, kuten lienee ollut sitä ennen N-L:ssäkin jo mainittujen elintärkeitten asioitten lisäksi piti olla aina saatavissa riittävän halvalla myös votkaa.
Kun -90 luvun alkupuolella aloimme Savonlinnasta käsin tehdä matkoja Laatokan seuduille ja vähän muuallekin huomasimme että pienempiin sivukyliin, joissa ei ollut ehkä omaa kauppaakaan "magasiinia", tuli päivittäin pieni kuorma-auto, jonka lavalle oli nostettu vanerinen koppi. Se oli myymäläauto ja joku paikallinen sanoi meille, ettei siitä koskaan puuttunut noita kahta "peruselintarviketta". Jos halusi päästä osalliseksi sirkushuveistä joutui matkustamaan jonnekin suuremmalle paikkakunnalle.
Venäjä lienee maailman kärkimaita (eikä Suomikaan kovin paljoa ole perässä) kun on kysymyksessä alkoholiongelmat. Niihin liittyen täällä miesten keskimääräinen elinikä lienee alle kuudenkymmenen.
Johdattelevasta alkuosasta tuli melko pitkä. Tänään kysymyksessä oli varsinaisesti nuo sirkushuvit. Koko muu suoimalaisporukka (Ainosta en ole varma) lähti pari tuntia sitten sirkukseen. Minä jäin kotimieheksi Pitkäsille. Sähköuunissa on kuulemma jotain ja minulta odotetaan jonkunlaista reagoimista, jos keittiöstä alkaa levitä runsaammin savua.
- Olisinhan minä voinut sirkukseenkin lähteä ja venäläinen sirkushan on maailman kuulua, mutta halusin päästä kaikessa rauhassa tähän tietokoneen ääreen.
Joskus valovuosia sitten nuorena ja tiukkapipoisena uskovana perheenisänä en ollut päästänyt tyttäriäni Tiinaa ja Riikkaa Sallassa vierailleeseen sirkukseen. Riikka kertoi asiasta joskus vuosikymmeniä myöhemmin ja mainitsi, että naapurien, eli Latun ja kait myös khra Lankilan lapset pääsivät.
Täydet kymmenen pistettä ystävälleni Raimo Latulle, joka joutui joskus toimimaan meidänkin lastemme sosiaalisena apuisänä järjestäen pihapiirin kolmen perheen lapsille nuotioretkiä yms.kun allekirjoittanut teki säännöllisen epäsäännöllistä nuorisotyötä (Suutarin lapsillahan ei ole kenkiä) tai valmensin ja huolsin mäkihyppääjäpoikia tai kesäisin yritin pitää vaimoa suolakalassa (vain harjus ja taimen/tammukka kelpasivat).
Nykyään Aatsapapasta lienee tullut liiankin avaramielinen olipa lastenlasten kohdalla kysymyksessä sirkus- tai muut vastaavat huvit.
Ehdin jo lueskella viimeiset Suomen uutiset ja löysimpä myös ainakin minun koneelta pitkään hukassa olleen viime tammikuisen Finnjumpingin Ponkkarit nettilehden ( Suomen mäkihypyn ja yhdistetyn "äänenkannattaja")., johon olin kirjoittanut melkoisen "romaanin" otsakkeella: "Ruohonjuuritason ajatuksia mäkihypyn ja yhdistetyn lajikulttuurin nostamiseksi". Samaan lehteen olin kirjoittanut myös muistokirjoitukset kahdesta ystävästäni ja mäkihypyn ruohonjuuritason puurtajasta eteläpohjalaisesta Timo Revosta ja savolaisesta Kalevi Noposesta. Silmäilin läpi myös facebookia ja pari viimeistä omaa sekä tyttäreni Tiinan blogikirjoitusta ( Tiinalla on aivan upeita valokuvia www.peurankello.blogspot.com).
Kuluneella viikolla on Abakanskajalla (olikohan se numero jotain päälle 60:n) on päästy jo seinien pohjamaalaushommiin. Tänään tein viimeiset pohjamaalaukset käytävässä kylpyhuoneen ja makuuhuoneitten/ tulevan pyhäkoululuokan välillä. Joosekin ehti tänään maalaushommiin pariksi tunniksi ja maalasi toiseen kertaan olohuoneen (tuleva kokoushuone) seinistä loput ja ehti tehdä myös sävytyskokeiluja pyhäkouluhuoneen seinissä.
Jaakko piti tänään muuten vapaata, mutta teki ruoka- ym. tavaran hankintamatkan reilun puolen kilometrin päähän Karsinka- nimiseen melko hyvin varustettuun valintamyymälään ja tietenkin tapansa mukaan hieman
siivoili ja laittoi uusia lamppuja palaneitten tilalle.
Minun osuuteni poikamiestalouden ruokahuollossa on ollut kokkaaminen. (Tätä ei muuten vävyt, tyttäret eikä lastenlapsetkaan taida uskoa). Kun tonnikalaa ei sattunut olemaan laitoin sen tilalle pieneksi leikkaamaani makkaraa ja ne muut tarvikkeet olivat 1 desi keitettyä makaroonia, vajaa desi purkissa olevia ruskeita papuja sekä samoin purkkitavarana n 1desi maissia. Loppuvalmistus tapahtui paistinpannussa, johon lorautin hieman jotain kasvisöljyä ja laitoin myöhemmin joukkoon myös voitakin.
Kannukseni vastaavanlaisesta kokkaamisesta ovat reilun kymmenen vuoden takaa savonlinnalaisten nuorten Aunus-Vepsä aktioista, joitten budjetti oli minimaalinen. Toinen minun erikoismenyy noilla aktiomatkoilla oli kaurapuuronkeitto. Laitoin puuron sekaan milloin mitäkin sattui olemaan tonnikalasta lähtien. Tonnikalahiutaleet sopivat hyvin myös hernekeittoonkin..
Kerran aktioreissulla mukana ollut pastori Vesa Rasta muisteli lämmöllä minun kokkaamisiani, mutta mainitsi, että jotkut tytöistä olisivat hieman nyrpistelleet nokkaansa.
Meidän poikamiestalouden salaattipuoli on ollut yhtä köyhää kuin joskus 60-70 luvulla pohjoisen metsätyömaita kierrelleitten kulkujätkienkin, mutta meillä on sentään ollut hyvät mahdollisuudet syodä rusnsaasti hedelmiä, joten ainankaan keripukista ei ole pelkoa ja kun silloin tällöin "joudumme" Pitkästen monipuoliseen ruokapöytään, niin eiköhän tästä ruuan puolesta selvitä elävien kirjoissa taas kotisuomeen syömään salaattiakin. - Omana henkilökohtaisena ongelmana on ollut kaikilla näillä kuten aikaisemmillakin Siperian ja Venäjän reissuilla muutaman lisäkilon kertyminen ja se on taas teettänyt lisätöitä kun on yrittänyt mahtua mäkihyppyhaalariin. Talven päätavoitteisiin veteraanien MM-kisoihin on joutunut pudottamaan painoa jopa 6-7 kiloa siitä mihin se on näillä itämatkoilla noussut.
Kun tulomatkalla alkoi Transitin vasen altukivarsi pettää (selvisimme siperialaisella hätäapuremontilla) soittelin veljelleni Ilmarille, joka hommasi käytetyn varaosan (uutta ei löytynyt, auto on 23v ikäinen). ja osti lisäksi uuden alapallonivelen sekä molemmat etupään kierrejouset ja toimitti ne arkkitehti Jorma Laineelle Inkerin kirkon pääkonttoriin Pietariin, josta ne oli laitettu puolitoista viikkoa sitten kuriirilähetyksenä tänne Minusinskiin. Olen soitellut kaksikin kertaa Jormalle, mutta vielä ei lähetystä ole tänne saapunut.
Maanantaina on ohjelmassa Karatusan reissu, ellei ohjelma taas kerran jostain syystä muutu.
Täällä Venäjällä, kuten lienee ollut sitä ennen N-L:ssäkin jo mainittujen elintärkeitten asioitten lisäksi piti olla aina saatavissa riittävän halvalla myös votkaa.
Kun -90 luvun alkupuolella aloimme Savonlinnasta käsin tehdä matkoja Laatokan seuduille ja vähän muuallekin huomasimme että pienempiin sivukyliin, joissa ei ollut ehkä omaa kauppaakaan "magasiinia", tuli päivittäin pieni kuorma-auto, jonka lavalle oli nostettu vanerinen koppi. Se oli myymäläauto ja joku paikallinen sanoi meille, ettei siitä koskaan puuttunut noita kahta "peruselintarviketta". Jos halusi päästä osalliseksi sirkushuveistä joutui matkustamaan jonnekin suuremmalle paikkakunnalle.
Venäjä lienee maailman kärkimaita (eikä Suomikaan kovin paljoa ole perässä) kun on kysymyksessä alkoholiongelmat. Niihin liittyen täällä miesten keskimääräinen elinikä lienee alle kuudenkymmenen.
Johdattelevasta alkuosasta tuli melko pitkä. Tänään kysymyksessä oli varsinaisesti nuo sirkushuvit. Koko muu suoimalaisporukka (Ainosta en ole varma) lähti pari tuntia sitten sirkukseen. Minä jäin kotimieheksi Pitkäsille. Sähköuunissa on kuulemma jotain ja minulta odotetaan jonkunlaista reagoimista, jos keittiöstä alkaa levitä runsaammin savua.
- Olisinhan minä voinut sirkukseenkin lähteä ja venäläinen sirkushan on maailman kuulua, mutta halusin päästä kaikessa rauhassa tähän tietokoneen ääreen.
Joskus valovuosia sitten nuorena ja tiukkapipoisena uskovana perheenisänä en ollut päästänyt tyttäriäni Tiinaa ja Riikkaa Sallassa vierailleeseen sirkukseen. Riikka kertoi asiasta joskus vuosikymmeniä myöhemmin ja mainitsi, että naapurien, eli Latun ja kait myös khra Lankilan lapset pääsivät.
Täydet kymmenen pistettä ystävälleni Raimo Latulle, joka joutui joskus toimimaan meidänkin lastemme sosiaalisena apuisänä järjestäen pihapiirin kolmen perheen lapsille nuotioretkiä yms.kun allekirjoittanut teki säännöllisen epäsäännöllistä nuorisotyötä (Suutarin lapsillahan ei ole kenkiä) tai valmensin ja huolsin mäkihyppääjäpoikia tai kesäisin yritin pitää vaimoa suolakalassa (vain harjus ja taimen/tammukka kelpasivat).
Nykyään Aatsapapasta lienee tullut liiankin avaramielinen olipa lastenlasten kohdalla kysymyksessä sirkus- tai muut vastaavat huvit.
Ehdin jo lueskella viimeiset Suomen uutiset ja löysimpä myös ainakin minun koneelta pitkään hukassa olleen viime tammikuisen Finnjumpingin Ponkkarit nettilehden ( Suomen mäkihypyn ja yhdistetyn "äänenkannattaja")., johon olin kirjoittanut melkoisen "romaanin" otsakkeella: "Ruohonjuuritason ajatuksia mäkihypyn ja yhdistetyn lajikulttuurin nostamiseksi". Samaan lehteen olin kirjoittanut myös muistokirjoitukset kahdesta ystävästäni ja mäkihypyn ruohonjuuritason puurtajasta eteläpohjalaisesta Timo Revosta ja savolaisesta Kalevi Noposesta. Silmäilin läpi myös facebookia ja pari viimeistä omaa sekä tyttäreni Tiinan blogikirjoitusta ( Tiinalla on aivan upeita valokuvia www.peurankello.blogspot.com).
Kuluneella viikolla on Abakanskajalla (olikohan se numero jotain päälle 60:n) on päästy jo seinien pohjamaalaushommiin. Tänään tein viimeiset pohjamaalaukset käytävässä kylpyhuoneen ja makuuhuoneitten/ tulevan pyhäkoululuokan välillä. Joosekin ehti tänään maalaushommiin pariksi tunniksi ja maalasi toiseen kertaan olohuoneen (tuleva kokoushuone) seinistä loput ja ehti tehdä myös sävytyskokeiluja pyhäkouluhuoneen seinissä.
Jaakko piti tänään muuten vapaata, mutta teki ruoka- ym. tavaran hankintamatkan reilun puolen kilometrin päähän Karsinka- nimiseen melko hyvin varustettuun valintamyymälään ja tietenkin tapansa mukaan hieman
siivoili ja laittoi uusia lamppuja palaneitten tilalle.
Minun osuuteni poikamiestalouden ruokahuollossa on ollut kokkaaminen. (Tätä ei muuten vävyt, tyttäret eikä lastenlapsetkaan taida uskoa). Kun tonnikalaa ei sattunut olemaan laitoin sen tilalle pieneksi leikkaamaani makkaraa ja ne muut tarvikkeet olivat 1 desi keitettyä makaroonia, vajaa desi purkissa olevia ruskeita papuja sekä samoin purkkitavarana n 1desi maissia. Loppuvalmistus tapahtui paistinpannussa, johon lorautin hieman jotain kasvisöljyä ja laitoin myöhemmin joukkoon myös voitakin.
Kannukseni vastaavanlaisesta kokkaamisesta ovat reilun kymmenen vuoden takaa savonlinnalaisten nuorten Aunus-Vepsä aktioista, joitten budjetti oli minimaalinen. Toinen minun erikoismenyy noilla aktiomatkoilla oli kaurapuuronkeitto. Laitoin puuron sekaan milloin mitäkin sattui olemaan tonnikalasta lähtien. Tonnikalahiutaleet sopivat hyvin myös hernekeittoonkin..
Kerran aktioreissulla mukana ollut pastori Vesa Rasta muisteli lämmöllä minun kokkaamisiani, mutta mainitsi, että jotkut tytöistä olisivat hieman nyrpistelleet nokkaansa.
Meidän poikamiestalouden salaattipuoli on ollut yhtä köyhää kuin joskus 60-70 luvulla pohjoisen metsätyömaita kierrelleitten kulkujätkienkin, mutta meillä on sentään ollut hyvät mahdollisuudet syodä rusnsaasti hedelmiä, joten ainankaan keripukista ei ole pelkoa ja kun silloin tällöin "joudumme" Pitkästen monipuoliseen ruokapöytään, niin eiköhän tästä ruuan puolesta selvitä elävien kirjoissa taas kotisuomeen syömään salaattiakin. - Omana henkilökohtaisena ongelmana on ollut kaikilla näillä kuten aikaisemmillakin Siperian ja Venäjän reissuilla muutaman lisäkilon kertyminen ja se on taas teettänyt lisätöitä kun on yrittänyt mahtua mäkihyppyhaalariin. Talven päätavoitteisiin veteraanien MM-kisoihin on joutunut pudottamaan painoa jopa 6-7 kiloa siitä mihin se on näillä itämatkoilla noussut.
Kun tulomatkalla alkoi Transitin vasen altukivarsi pettää (selvisimme siperialaisella hätäapuremontilla) soittelin veljelleni Ilmarille, joka hommasi käytetyn varaosan (uutta ei löytynyt, auto on 23v ikäinen). ja osti lisäksi uuden alapallonivelen sekä molemmat etupään kierrejouset ja toimitti ne arkkitehti Jorma Laineelle Inkerin kirkon pääkonttoriin Pietariin, josta ne oli laitettu puolitoista viikkoa sitten kuriirilähetyksenä tänne Minusinskiin. Olen soitellut kaksikin kertaa Jormalle, mutta vielä ei lähetystä ole tänne saapunut.
Maanantaina on ohjelmassa Karatusan reissu, ellei ohjelma taas kerran jostain syystä muutu.
Hih, isipappa siellä filosofioi. Vaikka nyt eletään tuon "tiukkapipoisuuden" suhteen yleisesti ottaen aika erilaista aikaa, niin tavallaan ihan samojen kysymysten kanssa sitä vanhempana elää. Netti tuo niin suuren maailman lasten tavoitettavaksi, että huippaa ja tekee mieli "pakottaa" metsäretkille, ettei vaan taas menisi poikien aika koneella ollessa.
VastaaPoistaPojat muuten pohti, että tuleeko pappa jouluksi?:) Siunauksia Sinne!
Kiitos minun uskollisin kommentaattorini Tiina!
VastaaPoistaPitänee joskus katsoa sopiva paikka ja aika ja hommata piletit vaikkapa Sirkus-Finlandiaan ja mennä koko porukalla katsomaan ja kokemaan sirkuksen tunnelmaa popcornia ja hattaraa syöden. -Kyllähän tää netti ja DVD-aikakausi (Tavan TV_kin siinä ohessa) pyrkii valloittamaan vanhemmilta ja myös isovanhemmilta niin tärkeää lastenvahdin ja kasvattajan paikkaa. Mittaamattoman arvokkaita ovat ne "Latun Ramit", jotka jaksavat vielä omien lastensa lisäksi ottaa messiin myös naapurien lapsia nuotioretkille ja kaikkeen muuhunkin yhdessä tekemiseen ja kokemiseen.
Voimia ja siunausta myös sinne J-V-K linjalle!