PINTAREMONTTIA JA VÄHÄN MUUTAKIN

Lieneeköhän kaksi vaiko kolme viikkoa, kun muutimme Jaakon kanssa Pitkästen olohuoneesta Minusinskin luterilaiselle srk:lle ostettuun kerrostaloasuntoon torin itänurkalle. Huoneistossa on 4h ja keittiö sekä WC-kylpyhuone. Siihen on tarkoitus tämän reissun aikana tehdä  ns. pintaremontti. Huoneistossa oli melko pinttynyt tupakan haju, paitsi kolmessa makuuhuoneessa. Niissä ei ilmeisesti ole tupakoitu. Asumme kumpikin omassa pikkuhuoneessamme torin puolella, jonne on ajastaan tarkoitus rakentaa sisääntulo ja jos mahdollista, niin myös jonkunlainen laajennusosa, johon voisi sijoittaa vaikka myös pienen kristillisen kirjakaupan.  Keittiö ja kylpyhuone on remontoitu lähivuosina, emmekä tee niille tällä kertaa mitään, kuten emme niillekään huoneille, joissa asumme.
Huoneiston sisääntulo on paikalliseen tapaan sisäpihalta ja alakerran ovi on heti hissinoven vieressä.
Puoli kerrosta ylempänä on meidän roskishuoltoomme kuuluva roskakuilun luukku. Noin 5x5m olohuoneesta tulee kokoustila elikä "kirkko" alttareineen, joka sijoitetaan vas. pihanpuoleiseen takanurkkaan.
Jos ja kun saadaan lupa, niin olohuoneen ja vajaat kaksimetrisen  käytävän välinen 10 senttinen seinä puretaan osittain, jolloin saadaan reilusti yhteistä lisätilaa.
Aloitimme remontin tapettien liottamisella ja irroittamisella. Olohuoneessa se oli leikintekoa, mutta käytävissä ja pyhäkoulutilaksi tulevassa suurimmassa makuuhuoneessa oli käytetty tapettien alla jotain liimamaista pohjustusmaalia ja niiltä osin tapettien irroitus oli huomattavasti hitaampaa, mutta nyt nekin on kaikki postettu. Samalla irroittelimme rikkonaiset pakkelit ja maalattavat seinät alkavat olla uusien tasoitteidenkin osalta lähes kohtuullisessa kunnossa.
Joose näytti hankalassa käytävän seinässä tapetin liotus- ja irroitusmallia  ja siirtyi sitten pakkelointipuolelle.
Tosin hänellä on ollut paljon muutakin tekemistä seurakunnan tiimoilla ja hän on aika vähän ehtinyt olemaan kanssamme. Joose kokeili myös vähän olohuoneen "parketin" hiomista Juha Saaren Omskista tuomalla noin 10 cm leveällä 1400W Makita nauhahiomakoneella. Jatkoin siitä mihin Joose lopetti , ja sillä tiellä olen vieläkin.
Olin viime talvena ostanut Varkauden Portin  kirjamyymälästä pari remontti-, ja rakennuskirjaa. Toinen käsittelee vanhan hirsirakennuksen remontoimista ja toinen on  juuri näihin pintaremonttihommiin passeli Remonttikirja. Viime talvena lueskelin kotona   Savonlinnassa tuota kirjaa lähinnä lautalattian hiomiseen ja lakkaamiseen liittyen. Kolmekymmentä vuotta sitten rakentamassani  (aluksi oli ammattikirvesmies, laulaja, muurari Matti Leppämäen nöyrä lautapoika) ok. talossa alkaa lattiat olla kunnostamisen tarpeessa.
Piti matkustaa tänne kauas Etelä-Siperiaan tekemään käytännön harjoituksia niin lattioihin kuin seinienkin remontointiin liittyvissä asioissa.
Koko huoneistossa on ns. "venäläinen lautaparketti". Viisi senttiä leveät ponttilaudat on sommiteltu n 50 x50 cm ristikkäisiin paloihin lattialle ja lakattu muualta paitsi olohuoneessa.  Makita, vaikka hyvä merkki onkin osoittautui "leluksi", vaikka onkin huomattavasti parempi niitä kahta  myös Omskista Karatusaan ja sieltä tänne eksyneistä  ilmeisesti Suomessa ostetuista Lidlistä noin 7 cm leveistä nauhahiomakoneista.
Hyvin hitaasti ja paljon hiomatarvikkeita kuluttaen selvisin kuitenkin olohuoneesta ja viereisestä käytävästä.
Joose arveli, että loput käytävätiloista maalattaisiin, tai sitten tehtäisiin ns. korjaava lakkaus ilman noin perusteellista tasoitushiontaa.
Normaalilla suomalaisella isolla työnnettävällä nauhahiomakoneella ammattimies (jollainen minä en vielä ole)olisi  hionut noin 30 neliötä "alta aikayksikön".  Lauantaina iltapäivällä  ns. tasotushionnat oli tehty ja päätin tehdä ns. kittaamisen eli kaikkien rakojen täyttämisen että se saisi kuivua sunnuntaina ja alkaneella viikolla päästäisiin jatkamaan hiontaa. Meillä ei ollut ns. valmiskittiä, jota nykyään käytetään vastaavissa tapauksissa, joten tein oppikirjan antamien ohjeitten mukaan hiomapölystä ja lakasta sopivan notkean "keitoksen" , joka pyrki pian puuroutumaa, jolloin lakkaa oli lisättävä.
Jaakko seurasi silmä tarkkana puuhiani ja teki välillä teräviä kysymyksiä. Kittiä valmistaessani kun minulla oli hyvin epämääräiseltä vaikuttava aluksi keko ja sittemmin leviämään pyrkivä velli, Jaakko totesi, että "Nythän Aatsa keiton keitti", tai jotain sinnepäin. Hän kyseli myös minkälaista aikaisempaa kokemusta minulla oli kun uskalsin tuollaista tehdä. Vastasin, että pitäähän meidän joskus kuollakin, eikä sitäkään voi harjoitella, joten on vaan rohkeasti tehtävä ja katsotaan miten homma toimii.
Levitin kittimassaa n 40 cm leveällä teräslastalla aloittaen takanurkasta ja peräytyen lopulta käytän keittiön puoleiseen päähän. Yritin vetää lastalla kaiken ylimääräisen kitin pois, mutta kun valaistus oli ihan onneton huomasin sunnuntaiaamuna, että taas pääsi valkeus nauramaan pimeyden töille. Kittitököttiä oli paikoin jäänyt muuallekin kuin rakoihin ja epäilin, että joudun vielä koviinkin hommiin seuraavassa välihionnassa.
Alkujaan meillä oli suunnitelma käydä lauantaina laittamassa uusi iso kevytpeite kirkon rakennustyömaalle
viikkoa aikaisemmin ison nosturin avulla kokoamallemme pitkien hirsien tapulille.
Viikolla oli niin Karatusassa kuin Minusinskissakin ollut melkoinen myrsky joka oli repinyt toisen hieman "hempulisti" laitetun kevytpeitteen hirsitapulin päältä.Irronneen kevytpressun oli joku ottanut omakseen.  Sunnuntaina heti Minusinskin jumalanpalveluksen jälkeen lähdimme koko 9 hengen porukalla Karatusaan. Tonja oli paikalliseen tapaan laittanut pöydän koreaksi, oli nimittäin perheen esikoisen Svetan 11v synttärit.
Juhlimisesta ja syömisestä selvittyämme menimme neljästään kirkon tontille ja purimme osittain rikkoutuneen toisenkin pressun pois ja sommittelimme 10x16 metrisen uuden kevytpeitteen paikoilleen ja naulasimme n 80 sentin välein olevien kurkihirrestä lähtevien aluslautojen  kohdalle ja pressun päälle toiset laudat.
Joose hääri ylhäällä Ainon kanssa ja me Jaakon kanssa ojensimme lautoja alhaalta.
Jaakko oli roudannut yksin suurimman osan laudoista noin 60m päästä kesällä rakentamastani lautatapulista.
Loppuvaiheessa hain ehkä kymmenkunta lisälautaa ja rakentelin vielä Joosen kanssa ns. hätäaputellingit joilta Joose saattoi naulata viimeiset laudat pressun päälle. Itse seisoin "hätäaputellingin" kantena toimineiden nelosparrujen tapulin puoleisessa päässä ikäänkuin takuumiehenä, kun Joose taiteili maan ja taivaan välillä naulaushommissa.
Kello oli melko paljon kun lopulta selvisimme Minusinskiin.
Eilen Joose kävi ostamassa Mitsubishi katumaasturiin "uhalliset" talvikiekot. Alkujaan niitten piti olla hieman entisiä kapeammat, jolloin pito vesi ja lumikelillä olisi ollut vähän parempi, mutta lopulta kävi niin, että uudet renkaat, joihin piti ostaa myös komeat alumiinivanteet olivatkin vielä entisiä leveämmät.
Minulla oli eilen huiontahommissa hajonnut Makitan vetohihna ja kun siitä kerroin puhelimessa Jooselle, hän sanoi, etteivät hänen rengaskauppansa olleet sujuneet sen paremmin. Renkaat ottivat tietyssa vaiheessa mutkassa vähän kiinni viime kesänä asennettuihin "pamperrseihin". Tänään kun olin eka kertaa Mitsubishin kyydissä totesin, että vaiva oli pieni ja hoidettavissa, joko lämpöpuhaltimen ja muotoilun tai kulmaleikkurin avulla poistamassa "pamperrseista" pikkupalat.  - Totesin myös, että nää rengaskaupat olisivat miellyttäneet Joosen purjevenekolleegaa Jani Lambergia, joka kovan luokan automiehenä ymmärtää vähän leveämpää ja näyttävää rengasta sekä myös komeita alumiinivanteita, joista taas Joose ei olu moksiskaan. Tärkeintä on kun kulkuneuvo siirtyy paikasta A paikkaan B.