PYHÄAAMUN RAUHAA HILJAA HUOKUU MAA.......

Aloittaessani näitä rivejä aikuisen kirkkoväen nauttiessa pöydän antimista  pikku keittiössä ja lasten pyhäkoululuokassa, kvarttiiralla vallitsi melkoinen meteli ja meno. -Pyhäaamun rauhasta ei tietoakaan.
Ensimmäinen jumiksemme täällä Minusinskin srk:ssa alkaa nyt olla "taakse jäänyttä elämää", kuten aikoinaan oli ollut "Eldanka järven jääkin". -Tuosta sota-ajan laulustahan on kotoisin tuo sanonta.
Suurin osa kirkkoväestä on jo lähtenyt, mutta diakoni Oleg pitää muutamalle naiselle rippikoulua.Rippikoulu olisi paikallaan myös noille nuorukaisille ja toivottavasti se ajallaan myös järjestyy .Eilisiltana Joose muistutteli meitä kvarttiiran asukkaita heräämään ajoissa ja siistimään paikat kirkkorahvaan tuloa varten.
Me Arskan kanssa olemme yleensäkin heränneet jo ihmisten aikaan; Arska ensimmäisenä, mutta Aino, joka on yleensä valvonut pisimpään on myös "maata pussuttanut" jopa pitkälle iltapäivän puolellekin, ellei ohjelmassa ole ollut jotain jonka vuoksi pitäisi herätä aikaisemmin.
Tulomatkan aikana me Arskan ja Mikaelin kanssa mukauduimme melko hyvin näihin aikavyöhykeitten vaihtumisiin, mutta Aino, joka ei ajanut, saattoi nukkua omassa "sviitissään" milloin mitenkin ja hänellä on vielä säilynyt Suomen aikataulu. -No huomenna se alkaa muuttua Ainollakin, kun Hiljan ja Saiman Suomi-koulu alkaa.
Heräsin ensimmäisenä ja tein omat aamurutiinit. Kiehautin vettä ja laitoin terveyspöperöni (kaurahiutaleita, erilaisia leseitä ja murskattuja pellavansiemeniä) muhimaan. Laitoin myös kahvin porot ja kiehuvan veden hautumaan  Mikaelin tänne kvarttiiralle ostamaan muoviseen pressopannuun.
Eilen olin lopultakin hakenut Transitista sinne jämähtäneen vanhan ja räjähtäneen mustan salkkuni, jonka olin vuosia sitten saanut lahjana kotonani eräänä talvena asuneelta saksalaisperheeltä. Salkussa oli mm.raamattuni ja aamupalan jälkeen luin melkeimpä urakoimalla uskonelämän kannalta elintärkeää uutta luovaa sanaa. Aino oli niin matkan aikana kuin täällä viettämämme ensimmäisen viikon aikanakin lukenut meille yhteiseksi rakennukseksi aamuin  ja illoin katkelman Lutherin "Mannaa Jumalan lapsille" kirjasta ja myös Uudesta Testamentista. Itesekseni olin lueskellut muutaman kirjan ohella myös Sleyn "Sanansaattajaa" ja SEKLin "UuttaTietä". Neljästään olimme myös veisailleet joitakin virsiä iltahartauksissamme, niin matkan aikana kuin täällä perillä ollessamme.
Arska nukkui tänä aamuna tavanomaista pitempään ja Aino lyhyempään. Kumpainenkin ehti kuitenkin laittamaan paikkoja kuntoon ja siivoilemaan kvarttiiraamme.
Jumalanpalvelus alkoi yhdeltätoista. Diakoni Oleg saapui ensimmäisenä ja pikku hiljaa alkoi väkeä kerääntyä. Pistäydyin vielä lähikauppaan ostamaan kahvimaitoa ja hieman keksejä ja rinkeleitä.
Jumalanpalveluksessa Diakoni Oleg toimi liturgina ja Joose saarnasi. Puuhailin keittiön puolella, mutta sen verran poikkesin kirkkosalissakin, että otin hieman valokuvia. Ehtoolliselle menin kuitenkin.
Meitä aikuisia  (luvussa srk.nuoret Eduard,Olga, Zenja ja hatunjakoon ehtinyt Sergei) papit ja "leviitat" mukaan lukien taisi olla peräti  neljätoista ja pyhäkoululaisia kuusi . Minusinskin kirkkoherra Slava oli reissussa Krasnojarskissa mukanaan kaksi vanhempaa lastaan.
Krasnojarskin reissulla oli myös Karatusan kirkkoherra Vitali perheineen juhlimassa hämeenlinnalaisen rovasti Yrjö Niemen 20v sitten aloittamaa Siperian vankilalähetystyötä.
Kohtapuolin lähdemme suomalaisporukalla ja kahdella autolla picnikille tuttuun paikkaan Jenisein rannalle. Vedet suurjoessa ovat tavanomaista korkeammalla ja virtaus on siis myös siinä paikassa entistäkin voimakkaampi, joten kun mukana on vilkkaita pieniä lapsia täytyy olla erityisen huolellinen, ettei mitään vahinkoa pääse tapahtumaan. -Toivottavasti enkelivartiot ovat erityisvahvistettuja.