Valitettavasti tässäkään jutussa ei ole nyt kuvia, sillä Jyri kuuluu jutustavan Sannin kanssa Skypessä ja Laurinkaan kyvyt eivät riitä kuvien siirtoon, jota en ole itse oppinut.
Tämä sunnuntaipäivä huipentui automatkailun merkeissä Jenisein yläjuoksulle. Aloitimme reissun "morsiamen ryöstöllä", mutta eipä mennä tapahtumien edelle. Eilen siis lauantaina olimme Laurin ja Minusinskin kirkkoherran Slavan kanssa maalaustalkoissa. Seurakunta on muuttamassa n 20metriä, elikä viereiseen taloon, josta löytyi pikkuhuone toimistoksi. Varsinainen kokoontumispaikka on autokoulun tiloissa. Seinillä on ajo-, ja autonrakenneohjeita kristityn vaellusta varten. Tulevaisuuden suunnitelmissa on maalata rullattavaa "kirkkotaidetta", niiden peittämiseksi, mutta nyt maalasimme vaan tulevan toimiston kattoa ja seiniä. Alkuvaiheessa sain olla pelkästään "johtopuolella" kun Lauri ulottavana kaverina veteli maalia rullalla kattoon.
Katto maalattiin valkoiseksi ja seinät vaalean keltaiseksi ja siinä vaiheessa minäkin pääsin pensselin varteen.
Pitkäset kotiutuivat lauantai-iltana Krasnojarskista. Matka oli ollut antoisa kaikinpuolin ja Joosekin oli näin päässyt perheensä pariin lähes koko viikoksi, joka oli niin lapsia kuin Johannaakin ajatellen hyvä asia.
Tänä aamuna me Jyrin kanssa menimme luterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen ja Lauri kävi tutustumassa paikalliseen helluntaiseurakuntaan, jossa oli joutunut kertomaan terveisiä niin Suomesta kuin Karatusan luterilaisen kirkon pappilatyömaaltakin.
Autokoulujumalanpalvelus oli Joosen kokemuksen mukaan yksi parhaimpia hengeltään.Slava ja diakoni Oleg palvelivat seurakuntaa. Meitä oli lapset mukaan lukien 18 henkeä paikalla. Johanna piti Slavan saarnan aikana lapsille pyhäkoulua ja kuuluivat laulaneen sekä suomeksi, että venäjäksi.
Ehtoollisen aikana lapset tulivat siunattavaksi.
Sitten iltapäivällä klo 15.30 alkaneeseen automatkailuun. Olimme jutelleet asiasta aikaisemmin Laurin kanssa ja Jp:n jälkeen otin sen puheeksi Jyrin kanssa. Tavoitteena olivat tämän blogin kansikuvan maisemat. Lähinnä laskettelurinne ja suuri Jenisein voimalaitos. Kysyin lainaisiko Joose autoa ja hän lupasi. Ivecossa oli nimittäin iso harkkolasti. Söimme poikien kanssa kämpällä lounaaksi grillatun kanan ja marssimme hakemaan autoa.
Ulko-ovella sanoin, että olisi se mukava jos Joose sittenkin lähtisi mukaan, mutta portaita kolmanteen kerrokseen noustessa tuli mieleen ajatus, että jospa "ryöstäisimme" Joosen entisen morsiamen eli Johannan, joka yleensä on joutunut jäämään lasten kanssa kotiin. Joosella oli autonpaperit ja avaimet valmiina meitä varten, mutta ihan helpolla Joose ei Johannaa luvannut matkaan. Johanna joutui ennen lähtöä nukuttamaan Selman joka oli valmis päiväunille. Meidän aikataulumme oli melko rajallinen, koska matkaa olisi noin 100km ja ilta alkaa pimetä jo kuuden maissa. Toivorikkaina aloitimme matkanteon. Minä toimin kuskina, koska pojilla ei ollut lupapaperia venäjän rekisterissä olevaan autoon. Sää oli aurinkoinen ja jo alkumatkasta pääsimme ihailemaan useitakin lumihuippuisia Saijanin vuoria. Kaukana vasemmalla siintivät jo nähdyt Ergagit. Niistä oikealle reilu harppaus jotain meille tuntemattomia ja oikealla nuo kansilehden komeat huiput.
Ajoimme 30-40 km tietä numero 54, jota mennään Ergagien kautta Tuvaan. Kun käännyimme kohti Jenisein suurta voimalaitosta saimme useitten kymmenien kilometrien aikana ihailla sen ilmansuunnan vuoristoa.
Eksyimme yhteen erittäin suureen kyläkeskukseen, lähes kaupunkiin ja siinä hupeni varttitunti aikaa, mutta kyselyjen jälkeen löytyi taas oikea tie. Kun saavuimme jylhässä kanjonissa virtaavan Jenisein varteen alkoi jo hieman hämärtää, mutta saimme hyviä kuvia.. Ehkä 15km ennen kyseistä maailman kuudenneksi suurta Saijana Susenskaja voimalaitosta ylitimme Jenisein huomattavasti pienemmän voimalaitoksen patoa pitkin.
Matkan päämme ilmestyi näkyviin iltavalaistuksessa vuoren jyrkänteen alla jokivarressa kiemurtelevan tien mutkan jälkeen. Pysäköimme auton P-paikan lähelle, jossa oli pronssiin valettuja alkuvaiheen rakentajia.
Jylhä pato oli aivan edessämme. Tosiasiassa P-paikalta oli n 1,5km padolle, jonka korkeus on 240m ja leveyttä lienee 7-800 metriä. Otimme Johannan ja Laurin kanssa kuvia minun kännykkäkameralla. Jyri oli löytänyt hyvän kuvauspaikan ja venäläisen pariskunnan. Mies osoittautui insinööriksi, jolla oli osavastuualue, parhaillaan rakenteilla olevassa valtavan suuressa ohijuoksutus kanaalissa. Jyri otti pariskunnasta ja myös meistä heidän kanssaan useita kuvia ja mies kertoi seikkaperäisesti padosta ja erikoisesti tyuosta ohijuoksutuskanavan rakentamisesta. Ilmeisesti 1975 aloitetun silloin maailman kolmanneksi suurimman padon laskelmat vesimääristä lienevät ilmaston lämpenemisestä johtuen käyneet vanhoiksi ja on ollut tarpeen tehdä uusia ratkaisuja tilanteen hallinnassa pysymiseksi.
Noin vuosi sitten eräs maailman yjkkösuutisista oli suuronnettomuus juuri tällä padolla. Yhdessä generaattorihuoneessa oli tapahtunut jotain yllättävää ja vesi oli täyttänyt tilat hetkessä. Noin 60 työssä ollutta oli menehtynyt. Sähköt olivat sammuneet ja kaaos lienee ollut valtava. Yksi työläisistä oli juossut ylos padolle ja mekaanisesti sulkenut turvaluukut jolloin tilanne oli saatu hallintaan. Kun tieto onnettomuudesta oli levinnyt
myös Minusinskiin jotkut olivat lähteneet autoillaan pakoon, sillä laskelmien mukaan Minusinskissäkin vesi olisi noussut neljänsiin kerroksiin saakka jos koko pato olisi murtunut.Kartasta näkee, että k.o. padon yläpuolella on valtavan suuri vesialue ja kuutiokilometreinä vettä on 31km3 ( 31 km pitkästi vettä ja leveyttä 1km samoin syvyyttä 1km)
Johanna joka tulkkasi meille yritti kysellä insinööriltä myös tuosta onnettomuudesta, mutta hän sanoi, ettei hänellä ollut lupa puhua siitä mitään.
Kyselimme kaikkea mahdollista tuosta rakentamisesta ja mies kertoili varmaankin lähes tunnin ajan meille.
Kyselin betoniin laitettavan teräksen määristä yms. ja myös siitä mikä on laskettu ikä tuolle betonille. Mies vastasi, että kolmesataa vuotta, mutta lisäsi että kyllä se kestää tuhatkin vuotta.
Vaikka laskettelukeskus jäi näkemättä ei meitä harmittanut, niin henkeäsalpaava oli tuon padon näkeminen
ja legendaarisen Jenisein kokeminen. Näimme joella myös muutamia kalastajia veneissä vapoineen.
Paluumatka Minusinskiin sujui iltayön pimeydessä muistellessamme nähtyä ja kuultua.
Jäimme Pitkäsille iltateelle ja kävelimme tänne Surgulatzelle. Kello on jo vajaa tunti yli puolen yön. Suomessa vasta varttia vaille kahdeksan. Meillä Laurin kanssa on aikainen lähtö Karatusaan muuraushommiin, joten on syytä käydä yöpuulle.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
perjantai 5. marraskuuta 2010
Kolmas lasti harkkoja
Lueskeluumme tuli melkoinen tauko kun Joose soitteli Krasnojarskista huolestuneena että työt pysähtyvät liian kauaksi aikaa. Hän ehdotti että kävisimme jo tänään hakemassa uuden lastin harkkoja Abakanista., jotta maanantaina päästäisiin heti aamusta suuntaamaan työmaalle. Siispä lähdimme puolilta päivin Abakaniin tuttuun rakennustarvikeliikkeeseen. Miellyttävä dievuska arvasi jo asiamme ja niimpä taas lastattiin Ivecoon painavaa tavaraa. Otimme 52 kpl. noita 20 kiloisia möhkäleitä. Ennen lähtöä kävimme pankkiautomaatilla, sillä Karatusassa olimme kumpanenkin kuluttaneet käteisemme niin, että lompsan pohja paistoi tyhjänä. Joose antaa kentän kassasta rahat kuittia vastaan.
Lauri tunsi jo Abakania kun oli siellä muutaman kerran viettänyt vapaa-aikaansa ja niimpä menimme tuttuun pizzapaikkaan, josta ajelin yksikseni takaisin Minusinskiin. Lauri jäi Abakaniin ja oli käynyt mm. uimahallissa.
Itsekin otin paluumatkalla vähän urheilun kannalta, sillä poikkesin Abakanin laskettelurinteellä ja kiipesin hissilinjaa mäen päälle. Matkaa lienee reilut puolikilometriä, mutta melko jyrkkää ja nousuun kului kymmenen minuuttia. Alaspäin tulin hissukseen katseltuani ensin ylhäällä maisemia.
Huomenna menemme klo 10 niihin Minusinskin srk:n kokouspaikan ja toimiston muuttotalkoisiin, joissa lienee ainankin maalaushommia. Joose porukoineen palailee Krasnojarskista huomenna, mutta ei ehdi niihin talkoisiin.
Sain Taigan sissit luettua loppuun. Lauri taitaa olla toisella koneella ja hänellä on vielä Tolstoin novellikokoelma kesken. Hän lupasi sen sitten minulle kun on saanut luettua kokonaan.
Lauri tunsi jo Abakania kun oli siellä muutaman kerran viettänyt vapaa-aikaansa ja niimpä menimme tuttuun pizzapaikkaan, josta ajelin yksikseni takaisin Minusinskiin. Lauri jäi Abakaniin ja oli käynyt mm. uimahallissa.
Itsekin otin paluumatkalla vähän urheilun kannalta, sillä poikkesin Abakanin laskettelurinteellä ja kiipesin hissilinjaa mäen päälle. Matkaa lienee reilut puolikilometriä, mutta melko jyrkkää ja nousuun kului kymmenen minuuttia. Alaspäin tulin hissukseen katseltuani ensin ylhäällä maisemia.
Huomenna menemme klo 10 niihin Minusinskin srk:n kokouspaikan ja toimiston muuttotalkoisiin, joissa lienee ainankin maalaushommia. Joose porukoineen palailee Krasnojarskista huomenna, mutta ei ehdi niihin talkoisiin.
Sain Taigan sissit luettua loppuun. Lauri taitaa olla toisella koneella ja hänellä on vielä Tolstoin novellikokoelma kesken. Hän lupasi sen sitten minulle kun on saanut luettua kokonaan.
torstai 4. marraskuuta 2010
Surkulatsesta Karatuskaan
Kun vieraan kielen taito on puutteellinen tulee joskus kiusaus fingelskan tai rusfinskan käyttämiseen.
Olemme Laurin kanssa tehneet Karatusan pappilaremonttia sellaisella intensiteetillä, että kun illalla on saunottu ja juotu iltatsajut, niin kissaakaan ei ole jaksettu sanoa vaan makuupussi on kutsunut ja unta ei ole tarvinnut houkutella. Tämä viikko on ollut hieman poikkeava. Maanantain piti alkujaan olla vapaapäivä, mutta sitten siihen tuli Slavan toimiston muutto ja jotain remonttia siihen liittyen. Kävimmekin paikalla ja teimme suunnitelmia, mutta talkoot siirtyivät tulevaan viikonloppuun. Kävimme sitten ostamassa harkkotiililastin 50 kpl 20 kiloisia tiiliä ja lisäksi 5 cm styroksia 20 kpl.
Tiistaiaamu valkeni sateisen harmaana. Meillä ei ollut kovinkaan suurta työintoa kun lähdimme ajelemaan kohti Karatusaa. Lauri oli se joka tokaisi tuon otsakkeemme mukaisesti, että nyt mennään Surkulatsesta Karatuskaan. Tunnelmat olivat juuri sen mukaiset. Osaltaan se saattoi johtua siitäkin, että muu porukka (Joose perheineen ja Jyri) olivat menossa "hupailureissulle" eli kyläilemään Krasnojarskiin Sleyn lähettiperheen Melasten luokse ja me "työn raskaan raatajat" vaan palasimme "sorvin ääreen".
Sääkin taisi alkaa parantua matkan jatkuessa ja maisemat syksyn murretuissa väreissä nostivat mielialaa ja niinpä se työviikko pääsi siitä vauhtiin. Harkkojen muuraaminen oli mielenkiintoista ja sikäli vaativaa, että kukin harkko painoi sen 20 kiloa. Minä hoitelin vesimiehen (vesi piti hakea 500m päästä muovikanistereilla) ja betonimyllärin pestiä, mutta ehdin välillä muurauskauhankin varteen. Tänään sitten tuo
toinenkin harkkolasti oli muurattu ja päätimme lähteä kuin työläiset Suomessa jo hyvissä ajoin perjantai-iltapäivällä "äitienpäiville", vaikka tuo sanonta ei nyt meidän tilanteeseen varsinaisesti sovikaan, Siperiassa kun ollaan. Tällä viikolla aloitimme kysellä toisiltamme kahvi/tsaikka- sekä ruokatauoilla venäjän kielen sanoja mukaani ottamastani "Privjet Sasa" oppikirjasta.
Vaikka mielialamme olikin ehtinyt kohentua jo ajomatkan loppupuolella Minusinskista Karatusaan, se sai melkoisen lisäkolauksen, kun huomasimme, että työmaallamme oli käynyt jonkun sortin varkaita. Saunasta
jossa ei ollut lukkoa oli lähtenyt kävelemään muovinen löylykauha ja yksi 28 litran vesikanistereistamme.
Olinhan jo parinkymmenen vuoden aikana oppinut, että parasta on Venäjällä tehdä kuten paikallisetkin eli lukita kaikki mahdollinen. Lauri yritteli ymmärtää varasta, että tarpeeseensahan se oli ne vienyt ja kun meillä noita vesikanistereita oli neljä, niin joutihan se yksi mennäkin. Kun illalla taas saunottiin, joka on jatkuvasti ollut suurin ilonaiheemme, se vesikauhan menetys tuntui. Eilen kävin sitten tutussa rakennustarvikekaupassa ja ostin uuden löylykauhan ja kanisterin sekä pari vesiämpäriä ja lukon sekä siihen liittyviä tarpeita.
Alkupuoli viikkoa oli harvinaisen lauhaa. Öisinkään ei tainnut olla pakkasta ja Lauri teki välillä hommia T-paidassa. Tänä aamuna ilmat alkoivat muuttua kylmemmiksi. Jo yöllä oli alkanut tuulla ja se on jatkunut.
Ei ihme jos Karatusan seudulle sataisi lumet viikonlopun aikana.
Lumista puheenollen, nuo lumet, joita olemme ihailleet tämän blogin etusivulla, ovat viimekeväisiä. toukokuun puolivälin paikkeilta. Nuo lumiset huiput sijoittuvat Ergagin (jossa retkeilimme lumessa kahlaten) retkeilyalueesta länteen päin oliskohan 60-70 kilometriä. Tuo kuvahan on otettu siellä sijaitsevan laskettelukeskuksen parkkipaikalta. Olemme katselleet noita huippuja lumisina myös ihan livenä ja ehdottelinkin jo Laurille, että jospa tekisimme vielä vaikka aivan päiväseltään reissun sinne, jos siellä vaikka
pääsisi laskettelemaan. No joka tapauksessa meillä alkaa aika loppua kesken ja tekemätöntä työtä Karatusan remonttityömaalla on vaikka kuinka paljon.
Oli mukava päästä taas tähän kompjuuterin ääreen, kun tämä vielä Laurin avustukselle lähti toimimaankin.
Oli myös mukava lukea sähköposteja joita on tullut tasaisesti. Harmillista vaan etten pysty itse lähettämään sähköpostejani. Niitä on tässä koneella iso pino odottamassa. Se suma purkautuu jahka saavun Suomeen
kuun vaihteessa. Facebook näyttää kyllä toimivan jollain lailla.
Olemme Laurin kanssa tehneet Karatusan pappilaremonttia sellaisella intensiteetillä, että kun illalla on saunottu ja juotu iltatsajut, niin kissaakaan ei ole jaksettu sanoa vaan makuupussi on kutsunut ja unta ei ole tarvinnut houkutella. Tämä viikko on ollut hieman poikkeava. Maanantain piti alkujaan olla vapaapäivä, mutta sitten siihen tuli Slavan toimiston muutto ja jotain remonttia siihen liittyen. Kävimmekin paikalla ja teimme suunnitelmia, mutta talkoot siirtyivät tulevaan viikonloppuun. Kävimme sitten ostamassa harkkotiililastin 50 kpl 20 kiloisia tiiliä ja lisäksi 5 cm styroksia 20 kpl.
Tiistaiaamu valkeni sateisen harmaana. Meillä ei ollut kovinkaan suurta työintoa kun lähdimme ajelemaan kohti Karatusaa. Lauri oli se joka tokaisi tuon otsakkeemme mukaisesti, että nyt mennään Surkulatsesta Karatuskaan. Tunnelmat olivat juuri sen mukaiset. Osaltaan se saattoi johtua siitäkin, että muu porukka (Joose perheineen ja Jyri) olivat menossa "hupailureissulle" eli kyläilemään Krasnojarskiin Sleyn lähettiperheen Melasten luokse ja me "työn raskaan raatajat" vaan palasimme "sorvin ääreen".
Sääkin taisi alkaa parantua matkan jatkuessa ja maisemat syksyn murretuissa väreissä nostivat mielialaa ja niinpä se työviikko pääsi siitä vauhtiin. Harkkojen muuraaminen oli mielenkiintoista ja sikäli vaativaa, että kukin harkko painoi sen 20 kiloa. Minä hoitelin vesimiehen (vesi piti hakea 500m päästä muovikanistereilla) ja betonimyllärin pestiä, mutta ehdin välillä muurauskauhankin varteen. Tänään sitten tuo
toinenkin harkkolasti oli muurattu ja päätimme lähteä kuin työläiset Suomessa jo hyvissä ajoin perjantai-iltapäivällä "äitienpäiville", vaikka tuo sanonta ei nyt meidän tilanteeseen varsinaisesti sovikaan, Siperiassa kun ollaan. Tällä viikolla aloitimme kysellä toisiltamme kahvi/tsaikka- sekä ruokatauoilla venäjän kielen sanoja mukaani ottamastani "Privjet Sasa" oppikirjasta.
Vaikka mielialamme olikin ehtinyt kohentua jo ajomatkan loppupuolella Minusinskista Karatusaan, se sai melkoisen lisäkolauksen, kun huomasimme, että työmaallamme oli käynyt jonkun sortin varkaita. Saunasta
jossa ei ollut lukkoa oli lähtenyt kävelemään muovinen löylykauha ja yksi 28 litran vesikanistereistamme.
Olinhan jo parinkymmenen vuoden aikana oppinut, että parasta on Venäjällä tehdä kuten paikallisetkin eli lukita kaikki mahdollinen. Lauri yritteli ymmärtää varasta, että tarpeeseensahan se oli ne vienyt ja kun meillä noita vesikanistereita oli neljä, niin joutihan se yksi mennäkin. Kun illalla taas saunottiin, joka on jatkuvasti ollut suurin ilonaiheemme, se vesikauhan menetys tuntui. Eilen kävin sitten tutussa rakennustarvikekaupassa ja ostin uuden löylykauhan ja kanisterin sekä pari vesiämpäriä ja lukon sekä siihen liittyviä tarpeita.
Alkupuoli viikkoa oli harvinaisen lauhaa. Öisinkään ei tainnut olla pakkasta ja Lauri teki välillä hommia T-paidassa. Tänä aamuna ilmat alkoivat muuttua kylmemmiksi. Jo yöllä oli alkanut tuulla ja se on jatkunut.
Ei ihme jos Karatusan seudulle sataisi lumet viikonlopun aikana.
Lumista puheenollen, nuo lumet, joita olemme ihailleet tämän blogin etusivulla, ovat viimekeväisiä. toukokuun puolivälin paikkeilta. Nuo lumiset huiput sijoittuvat Ergagin (jossa retkeilimme lumessa kahlaten) retkeilyalueesta länteen päin oliskohan 60-70 kilometriä. Tuo kuvahan on otettu siellä sijaitsevan laskettelukeskuksen parkkipaikalta. Olemme katselleet noita huippuja lumisina myös ihan livenä ja ehdottelinkin jo Laurille, että jospa tekisimme vielä vaikka aivan päiväseltään reissun sinne, jos siellä vaikka
pääsisi laskettelemaan. No joka tapauksessa meillä alkaa aika loppua kesken ja tekemätöntä työtä Karatusan remonttityömaalla on vaikka kuinka paljon.
Oli mukava päästä taas tähän kompjuuterin ääreen, kun tämä vielä Laurin avustukselle lähti toimimaankin.
Oli myös mukava lukea sähköposteja joita on tullut tasaisesti. Harmillista vaan etten pysty itse lähettämään sähköpostejani. Niitä on tässä koneella iso pino odottamassa. Se suma purkautuu jahka saavun Suomeen
kuun vaihteessa. Facebook näyttää kyllä toimivan jollain lailla.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Haikeutta ilmassa
Lopulta melko lyhykäiseksi jäi minun yksinoloni, sillä Lauri palasi melko pian tänne kämpille. Pipoa ei löytynyt. Se tietty kauppa oli jo sulkeutunut, mutta sitten hän oli löytänyt kauniin joulukortin, jonka aikoo laittaa entiselle tyttöystävälleen, joka on Saksasta ja mukaan paperille venäjäksi kirjoitetun tekstin jossa kysymys:"Lähdetkö kanssani Lofooteille? Tyttö ei kuulemma osaa venäjää yhtään.
- Entiset tyttöystävät näyttävät olevan nyt muotia, joten pikku vinkki vaan muille aiheesta kiinnostuneille, että pitäkäähän kiirettä. "Vain nopeat elävät".
Sain juuri äsken ihanan sähköpostin nuorimmaiseltani Kaisalta, siinä hän kertoili hienoista Vääksyn juhlista ja myös lähes viimeisillään raskaana olemisen tunnoista ja myös väsymisestä kaiken hälinän keskellä. Tässä sitä on papalla lisää rukousaihetta, että kaikki sujuisi hyvin ja siihenhän saamme luottaakin, että kaikki on meitä rakastavan Taivaan Isän hoidossa. Kaisalla ja Antilla on kuun vaihteessa muutto uuteen kotiin Kuopiossa. Kaupat paritalon puolikkaasta ovat syntyneet mukavalla asuntoalueella n 2km keskustasta koilliseen ja nykyinen kerrostaloasunto oli mennyt kaupaksi. Yritän selvitä ajoissa Suomeen, että ehtisin muuttotalkoisiin.
Niinkuin otsakkeessa lukee, niin mielessä ja ilmassa on ollut haikeutta. Osasyynä lienee tällainen arkivapaailta, ilman rankkaa rakennustyötä, mutta myös äsken yhdessä netistä katsomamme suomalainen
huippuelokuva; Markku Pölösen "Kivenpyörittäjän kylä" Olisi mukava katsoa se joskus hyvässä seurassa ihan laajakankaalta.(Olisko liikaa haaveiltu, että ihan jonkun naisihmisen kanssa vielä..??!!!)
- Entiset tyttöystävät näyttävät olevan nyt muotia, joten pikku vinkki vaan muille aiheesta kiinnostuneille, että pitäkäähän kiirettä. "Vain nopeat elävät".
Sain juuri äsken ihanan sähköpostin nuorimmaiseltani Kaisalta, siinä hän kertoili hienoista Vääksyn juhlista ja myös lähes viimeisillään raskaana olemisen tunnoista ja myös väsymisestä kaiken hälinän keskellä. Tässä sitä on papalla lisää rukousaihetta, että kaikki sujuisi hyvin ja siihenhän saamme luottaakin, että kaikki on meitä rakastavan Taivaan Isän hoidossa. Kaisalla ja Antilla on kuun vaihteessa muutto uuteen kotiin Kuopiossa. Kaupat paritalon puolikkaasta ovat syntyneet mukavalla asuntoalueella n 2km keskustasta koilliseen ja nykyinen kerrostaloasunto oli mennyt kaupaksi. Yritän selvitä ajoissa Suomeen, että ehtisin muuttotalkoisiin.
Niinkuin otsakkeessa lukee, niin mielessä ja ilmassa on ollut haikeutta. Osasyynä lienee tällainen arkivapaailta, ilman rankkaa rakennustyötä, mutta myös äsken yhdessä netistä katsomamme suomalainen
huippuelokuva; Markku Pölösen "Kivenpyörittäjän kylä" Olisi mukava katsoa se joskus hyvässä seurassa ihan laajakankaalta.(Olisko liikaa haaveiltu, että ihan jonkun naisihmisen kanssa vielä..??!!!)
Yksin Surgulatzen kerrostalon allekirjottaneen vuokrahuoneistossa
Kovin pitkiä päiväunia ei Dersu II ottanutkaan. Sen verran, että ehti käväistä untenmailla ja heräili kiirehtimään kaupungille "pipon ostoon". Jonkun verranhan pitää olla jonkunlaista asian tynkää jonka varasssa
voi lähteä vaikka kaupunkikierrokselle joka kuuluu kuvioon kun 28v poikamiehestä on kysymys.
Toinen "poikamies" yllätti koko porukan muutama päivä sitten kosimalla entistä tyttöystäväänsä tamperelaista Sannia ja on nyt siis kihloissa. Satuin olemaan paikalla kun Jyri Skypen näköpuhelimen välityksellä ihan polvilleen käyden hoiteli hommaansa. Sain itsekin jutella Sannin kanssa ja hän vaikutti oikein mukavalta tyttölapselta. Kysyin häneltä että aikooko hän todellakin kesyttää tämän kaverin , johon Sanni vastasi, että johan minä olen sen kesyttänyt.
Tällaistahan tää elämä on. Melko vauhdikasta, että välillä meinaa vanhempaa miestä melkein pyörryttää, mutta jollei tuollaista rohkeutta olisi ollut kautta aikojen, niin sukupuuttoonhan tää ihmiskunta olisi jo aikaa sitten loppunut.
Se minun harhateillä ollut juttuni, joka oli eksynyt Jyrin nomadiblogiin on nyt Jyrin ja Laurin toimesta oikealla paikallaan. Tosin kirjoitusten aikajärjestys saattaa olla vaihtunut.
Pikkuhiljaa täällä kaukana alkaa kaivata enemmän ja ja enemmän läheisiään ja myös muita ystäviä.
Esikoistyttäreni blogikommentista luin
millaiset hulvattoman hauskat juhlat oli ollut Vääksyssä kun kuvassa savusaunan rannassa myrskynkaataman, mutta kantona lähes paikalleen kaatuneen suuren petäjän vuosirenkaita laskeneet Riikka ja vävy Janne olivat yhdessä täyttäneet juhlalliset 80 vuotta. Irvinin laulun sanoi"Vaan yksi on joukosta poissa..."
Elikä pappa täällä kaukana Siperiassa. No kohtahan pääsen näkemään ja lukemaan myös lastenlapset. Nuorimmaiseni Kaisa odottaa Anttinsa kanssa esikoistaan syntyväksi joskus joulukuussa Kuopiossa. Heidän kerrostaloasuntonsa keskikaupungilla on kait jo myyty ja heillä on muutto kuun vaihteessa. Juuri sopivasti kun minun on tarkoitus palata Suomeen
joulukuun alkuun mennessä. Pitänee ajella siihen malliin että ehdin muuttotalkoisiin. Tulihan sitä hommaa jo juhannuksen seutuna harjoiteltua Jyväskylässä Futiksen MM-kisojen katselun lomassa. Tulossa on siis kahdeksas vunukka, joten paljoa ei pappa ehdi vielä keinutuoliin asettua, muuta kuin lastenlapsia sylissä.
Viereisessä kuvassa on pieni, mutta sitäkin "pippurisempi" joukko entisiä srk.nuoriani ja Joose Keskitalon Kullervo poika äitinsä Henna-Reetan
kanssa, joka on taas Joose Pitkäsen nuoria Luukkaanrinteenajalta Lappeenrannasta. Niin ja nuo Päivi ja Pilvi taas on heidän kavereitaan.
Siis kamerasta katsoen vasemmalta Silva,Päivi,Satu, Joose Kullervo sylissään, äiti Henna-Reetta, Juho, Anni ja Pilvi. Kaikki niin sanomattoman tärkeitä ja rakkaita minulle. Mukavaa olisi saada yhteiskuvaan ne kaikki nuoret jotka viimeisten kymmenen työssä olo vuoden aikana viihtyivät nuorten lalu- ja rukousilloissa, raamiksissa ja erilaisissa nuoten tapahtumissa ja kokoontumisissa Savonlinna- Säämingin srk:ssa. -Kiitos heistä jokaisesta ja siunatkoon Kaikkivaltias Jumala ja Vapahtajamme Jeesus Kristus heitä
kutakin elämänswä taisteluissa.
voi lähteä vaikka kaupunkikierrokselle joka kuuluu kuvioon kun 28v poikamiehestä on kysymys.
Toinen "poikamies" yllätti koko porukan muutama päivä sitten kosimalla entistä tyttöystäväänsä tamperelaista Sannia ja on nyt siis kihloissa. Satuin olemaan paikalla kun Jyri Skypen näköpuhelimen välityksellä ihan polvilleen käyden hoiteli hommaansa. Sain itsekin jutella Sannin kanssa ja hän vaikutti oikein mukavalta tyttölapselta. Kysyin häneltä että aikooko hän todellakin kesyttää tämän kaverin , johon Sanni vastasi, että johan minä olen sen kesyttänyt.
Tällaistahan tää elämä on. Melko vauhdikasta, että välillä meinaa vanhempaa miestä melkein pyörryttää, mutta jollei tuollaista rohkeutta olisi ollut kautta aikojen, niin sukupuuttoonhan tää ihmiskunta olisi jo aikaa sitten loppunut.
Se minun harhateillä ollut juttuni, joka oli eksynyt Jyrin nomadiblogiin on nyt Jyrin ja Laurin toimesta oikealla paikallaan. Tosin kirjoitusten aikajärjestys saattaa olla vaihtunut.
Esikoistyttäreni blogikommentista luin
millaiset hulvattoman hauskat juhlat oli ollut Vääksyssä kun kuvassa savusaunan rannassa myrskynkaataman, mutta kantona lähes paikalleen kaatuneen suuren petäjän vuosirenkaita laskeneet Riikka ja vävy Janne olivat yhdessä täyttäneet juhlalliset 80 vuotta. Irvinin laulun sanoi"Vaan yksi on joukosta poissa..."
Elikä pappa täällä kaukana Siperiassa. No kohtahan pääsen näkemään ja lukemaan myös lastenlapset. Nuorimmaiseni Kaisa odottaa Anttinsa kanssa esikoistaan syntyväksi joskus joulukuussa Kuopiossa. Heidän kerrostaloasuntonsa keskikaupungilla on kait jo myyty ja heillä on muutto kuun vaihteessa. Juuri sopivasti kun minun on tarkoitus palata Suomeen
joulukuun alkuun mennessä. Pitänee ajella siihen malliin että ehdin muuttotalkoisiin. Tulihan sitä hommaa jo juhannuksen seutuna harjoiteltua Jyväskylässä Futiksen MM-kisojen katselun lomassa. Tulossa on siis kahdeksas vunukka, joten paljoa ei pappa ehdi vielä keinutuoliin asettua, muuta kuin lastenlapsia sylissä.
kanssa, joka on taas Joose Pitkäsen nuoria Luukkaanrinteenajalta Lappeenrannasta. Niin ja nuo Päivi ja Pilvi taas on heidän kavereitaan.
Siis kamerasta katsoen vasemmalta Silva,Päivi,Satu, Joose Kullervo sylissään, äiti Henna-Reetta, Juho, Anni ja Pilvi. Kaikki niin sanomattoman tärkeitä ja rakkaita minulle. Mukavaa olisi saada yhteiskuvaan ne kaikki nuoret jotka viimeisten kymmenen työssä olo vuoden aikana viihtyivät nuorten lalu- ja rukousilloissa, raamiksissa ja erilaisissa nuoten tapahtumissa ja kokoontumisissa Savonlinna- Säämingin srk:ssa. -Kiitos heistä jokaisesta ja siunatkoon Kaikkivaltias Jumala ja Vapahtajamme Jeesus Kristus heitä
kutakin elämänswä taisteluissa.
"Maanantai ja ensimmäinen marraskuuta...".
Otsakkeen sanonta on kuulemma lähes pahinta mitä rakennustyöväen parissa voi sanoa ja kun nyt kerran ollaan juuri sillä alalla ja vielä toistaiseksi ulkotöissä, kun aikoinaan ei tullut riittävästi luettua, niin pitää yhtyä toverien aatteeseen. Meitä on kuitenkin säät suosineet noissa ulkohommissa ja olemmehan tehneet sisähommiakin lattioitten purkamisen ja kellarissa anturavalujen ja harkkomuurauksen alottamisen
verran. Yritämme sitkeästi jatkaa, että saisimme ulkotyöt ennen lumia hyvälle mallille.
Aamulla meidän piti mennä jelppimään pappi Slavaa hänen toimistonsa muutossa ja remontissa Timirjaseva
14/15 .Niin toimisto kuin kokoontumistilakin muuttaa viereiseen autokoulun käytössä olevaan taloon nykyisestä pikku talosta joka on liian kylmä talviselle kokoontumiseölle. Homman aloittaminen siirtyi kuitenkin viikolla, siis ensi lauantaiksi tai maanantaiksi. Slava ehtii tehdä valmistelut kunnolla ja Joosekin pääsee paikalle "päsmäröimään" ja antamaan hommaan omaa taiteellista näkemystään ja saattaisihan toinenkin Pitkänen tuoda saman alan asiantuntemustaan kuvioon.. Tutustuimme kuitenkin paikkaan ja tilanteeseen ja juttelimme melko pitkään Slavan kanssa ruskengalskiksi. Väläytin jopa Slavalle tulevaisuuden yhtenä mahdollisuutena, että jos saataisiin srk:n toiminta hyvään kasvuun ja vuokratilat kävisivät ahtaiksi voisimme hänen kanssaan lähteä etsimään lisärahoitusta myös Amerikasta, niin kauan kuin hyvä ystäväni ja varsinainen Siperian Karhu , nyt "vasta" 84v Kusti Matero on "iskussa" ja terveenä. Kusti kyllä järjestäisi mittavankin kiertueen meille lännen mailla, jos vaan sinne selviäisimme.
Joose lähti aamupäivällä Jyri mukanaan Krasnojarskiin kyläilyreissulle Sley:n lähettiperheen luokse. Palaavat torstaina. Me Laurin kanssa ajoimme Abakaniin tutulle "Rakennusliikekadulle". Lastasimme Ivecoon 50kpl
20 kiloisia aikaisemmin mainittuja harkkoja ja 20 kpl 1x2m ja 5cm paksuja styrokslevyjä ja palasimme Minusinskiin. Pientä ajatusta oli jo tänään Karatusaan ajamisesta, mutta kun tätä päivää oli alkujaan ajateltu
Laurin vapaapäiväksi, vaikka se "jo menikin" toimistoremontin ja tavaroitten hakemisen vuoksi jäätiin Surgulatzen kämpälle huilaamaan. Pistäydyimme abedilla eli lounaalla yhdessä kahvilassa ja nyt Lauri jo vetelee hirsiä omassa huoneessaan ja mie tässä lattialla istuskelen ja kirjoittelen aikani kuluksi.
verran. Yritämme sitkeästi jatkaa, että saisimme ulkotyöt ennen lumia hyvälle mallille.
Aamulla meidän piti mennä jelppimään pappi Slavaa hänen toimistonsa muutossa ja remontissa Timirjaseva
14/15 .Niin toimisto kuin kokoontumistilakin muuttaa viereiseen autokoulun käytössä olevaan taloon nykyisestä pikku talosta joka on liian kylmä talviselle kokoontumiseölle. Homman aloittaminen siirtyi kuitenkin viikolla, siis ensi lauantaiksi tai maanantaiksi. Slava ehtii tehdä valmistelut kunnolla ja Joosekin pääsee paikalle "päsmäröimään" ja antamaan hommaan omaa taiteellista näkemystään ja saattaisihan toinenkin Pitkänen tuoda saman alan asiantuntemustaan kuvioon.. Tutustuimme kuitenkin paikkaan ja tilanteeseen ja juttelimme melko pitkään Slavan kanssa ruskengalskiksi. Väläytin jopa Slavalle tulevaisuuden yhtenä mahdollisuutena, että jos saataisiin srk:n toiminta hyvään kasvuun ja vuokratilat kävisivät ahtaiksi voisimme hänen kanssaan lähteä etsimään lisärahoitusta myös Amerikasta, niin kauan kuin hyvä ystäväni ja varsinainen Siperian Karhu , nyt "vasta" 84v Kusti Matero on "iskussa" ja terveenä. Kusti kyllä järjestäisi mittavankin kiertueen meille lännen mailla, jos vaan sinne selviäisimme.
Joose lähti aamupäivällä Jyri mukanaan Krasnojarskiin kyläilyreissulle Sley:n lähettiperheen luokse. Palaavat torstaina. Me Laurin kanssa ajoimme Abakaniin tutulle "Rakennusliikekadulle". Lastasimme Ivecoon 50kpl
20 kiloisia aikaisemmin mainittuja harkkoja ja 20 kpl 1x2m ja 5cm paksuja styrokslevyjä ja palasimme Minusinskiin. Pientä ajatusta oli jo tänään Karatusaan ajamisesta, mutta kun tätä päivää oli alkujaan ajateltu
Laurin vapaapäiväksi, vaikka se "jo menikin" toimistoremontin ja tavaroitten hakemisen vuoksi jäätiin Surgulatzen kämpälle huilaamaan. Pistäydyimme abedilla eli lounaalla yhdessä kahvilassa ja nyt Lauri jo vetelee hirsiä omassa huoneessaan ja mie tässä lattialla istuskelen ja kirjoittelen aikani kuluksi.
Tasaista puurtamista taloremontissa
Taas alkaa olla viikko paketissa talkoorintamalla. Palasimme Laurin kanssa Karatusasta iltaseitsemältä.
Viikon alku oli hieman kankeaa sen viikonlopun lumihangessa rämpimisen jälkeen. Maanantai vain levättiin. Tiistaina etsiskeltiin rakennustarvikkeita Abakanista ja löydettiinkin, nimittäin 40 cm pitkiä 19x20 muilta mitoiltaan olevia harkkoja(mutta ei kevytsoraharkkoja) ja eristysvillaa (lasi/vuorivillaa .Selluvillaa ei täällä tunneta).Oma tietokoneeni on reistaillut ja nyt kirjoitan Jyrin koneella, joten kuvia ei ole luvassa. Yrittelin äsken vastata Satun,Vilhon ,Tiinan ja Mirjan kommentteihin, mutta en onnistunut. Kiitoksia niistä nyt tällä sivulla!
Huomisaamuna lähden Joosen kaveriksi Karatusan ja Suetukin Jumalanpalveluksiin. Menemme Joosen autolla joka on nopeampi ja nostamme peräkonttiin agregaatin ja muut tarvittavat vermeet,Suetukin kirkon lämmitystä varten. Jo pari viikkoa sitten luvassa ollut kaivuri tuli traktorikaivuriversiona keskiviikkona. Se isompi kävi kyllä aikoinaan paikalla, mutta ei olisi mahtunut noissa olosuhteissa toimimaan. Laurin kanssa tulikin lauleskeltua ahkerasti "Elo tää juoksuhaudoissa on....." kun saunalle päin kuljettiin metrin syvyistä kaivantoa pitkin. Etupihalle syntyi kolmen metrin monttu septi tankkia varten. Joose asenteli torstaina harmaanveden putket paikoilleen, ja me Laurin kanssa laiteltiin niille lämpöeristyslevyt ja alkuosa peittämisestä jo torstaina. Se menikin yötöitten piikkiin ja saunasta selvittiin nukkumaan juuri ja juuri ennen puoltayötä.
Perjantaina nukuttiin pitkään ja hartaasti, mutta saatiin kuitenkin alulle kellarin senien harkkomuuraus, jota ennen kuitenkin valettiin septitankin pohja sekä muurattiin umpeen kaikki raot, ettei likavedet pääse pilaamaan ympäristöä. Tänään jatkettiin juoksuhaudan peittämistä. Vain saunan päässä se on vielä auki. Laitettiin myös nurkkavalun anturan ulkopuolelle osa tyrokseista.Toinen 5cm kerros puuttuu joten niitä ei peitetty.
Tähän loppuun vielä erikseen Satulle terveiset, että DersuII kanssa ootamme innolla häntä maaliskuun puolivälin talkooreissulle vellinkeittäjäksi. "laastoienkeliksi" ja miksei myös muihin naisväelle sopiviin hommiin.
Viikon alku oli hieman kankeaa sen viikonlopun lumihangessa rämpimisen jälkeen. Maanantai vain levättiin. Tiistaina etsiskeltiin rakennustarvikkeita Abakanista ja löydettiinkin, nimittäin 40 cm pitkiä 19x20 muilta mitoiltaan olevia harkkoja(mutta ei kevytsoraharkkoja) ja eristysvillaa (lasi/vuorivillaa .Selluvillaa ei täällä tunneta).Oma tietokoneeni on reistaillut ja nyt kirjoitan Jyrin koneella, joten kuvia ei ole luvassa. Yrittelin äsken vastata Satun,Vilhon ,Tiinan ja Mirjan kommentteihin, mutta en onnistunut. Kiitoksia niistä nyt tällä sivulla!
Huomisaamuna lähden Joosen kaveriksi Karatusan ja Suetukin Jumalanpalveluksiin. Menemme Joosen autolla joka on nopeampi ja nostamme peräkonttiin agregaatin ja muut tarvittavat vermeet,Suetukin kirkon lämmitystä varten. Jo pari viikkoa sitten luvassa ollut kaivuri tuli traktorikaivuriversiona keskiviikkona. Se isompi kävi kyllä aikoinaan paikalla, mutta ei olisi mahtunut noissa olosuhteissa toimimaan. Laurin kanssa tulikin lauleskeltua ahkerasti "Elo tää juoksuhaudoissa on....." kun saunalle päin kuljettiin metrin syvyistä kaivantoa pitkin. Etupihalle syntyi kolmen metrin monttu septi tankkia varten. Joose asenteli torstaina harmaanveden putket paikoilleen, ja me Laurin kanssa laiteltiin niille lämpöeristyslevyt ja alkuosa peittämisestä jo torstaina. Se menikin yötöitten piikkiin ja saunasta selvittiin nukkumaan juuri ja juuri ennen puoltayötä.
Perjantaina nukuttiin pitkään ja hartaasti, mutta saatiin kuitenkin alulle kellarin senien harkkomuuraus, jota ennen kuitenkin valettiin septitankin pohja sekä muurattiin umpeen kaikki raot, ettei likavedet pääse pilaamaan ympäristöä. Tänään jatkettiin juoksuhaudan peittämistä. Vain saunan päässä se on vielä auki. Laitettiin myös nurkkavalun anturan ulkopuolelle osa tyrokseista.Toinen 5cm kerros puuttuu joten niitä ei peitetty.
Tähän loppuun vielä erikseen Satulle terveiset, että DersuII kanssa ootamme innolla häntä maaliskuun puolivälin talkooreissulle vellinkeittäjäksi. "laastoienkeliksi" ja miksei myös muihin naisväelle sopiviin hommiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
