Tekisi mieli ainakin uskoa otsikon mukaisesti, vaikka totuus onkin se, että töitä riittää vielä pitkästi.
Ensi yönä (02-05 tätä aikaa) on Suomi-Ruotsi finaaliottelu jääkiekon MM kisoissa. Itse aion kylläkin nukkua normaalisti, mutta Lauria ei pitele mikään kun on loppuottelusta kysymys. Hän valvoo ja aikoo ottaa pelistä irti kaiken. Emme päässeet katsomaan viimeistä Suomi-Venäjä ottelua, kun yövyimme Karatusassa ja vuokraemäntämme Joganna ei ollut kotona. Täällähän ihmiset eivät ymmärrettävistä syistä katso jääkiekon MM matseja kun ne tulee vasta aamuyöllä.
Voi olla että joudumme kantamaan Laurin Mitsubisiin nukkuvana, kun meidän pitää lähteä aikaisin ja valmistella porakaivon 3 metrisen montun pohjaa, jonne asennetaan sähköpumppu pienen painesäiliön kanssa. 1,2m betonirenkaat tulevat puolen päivän maissa.
Teimme pe-la tuhdin kahden päivän urakan, jonka aluksi haimme kylpyhuoneen seinälaatat ym.tavaraa Abakanista. Lauri sai asennettua laatat seinille. Vain alavarvi 25x35cm laatoista on laittamatta ja osasta laattoja pitänee myös leikata jonkun verran.
Joose toimi ovimestarina ja talon päädyssä on myöhemmin rakennettavia jatkokamareita varten nyt ovet saranoillaan. Myös keittiöön saimme kaikki taustavanerit kiinnitettyä, ja noin 3 metrin matkalle melko matalat puolipanelit (pitempiä ei ollut). Aivan lopuksi laitoimme komean kannatinpylvään keittiön ja olohuoneen eli salin väliseen leveään aukkoon. Aukon toiseen laitaan pitää muurata savupiippu elikä hormi ja myöhemmin myös pienehkö leivinuuni. Nyt siihen asennetaan rautakamina väliaikaiseksi lämmönlähteeksi.
Muina lämmönlähteinä ovat kylpyhuoneen lattialämmitys ja kaikkien ikkunoitten alle tulevat sähköpatterit.
Minulla on kännykkäkamerassa melkoisesti kuvamateriaalia, mutta en vieläkään osaa itse siirtää kuvia tälle koneelle ja se kamerakin on vaihteeksi "hukassa", ehkä jossain Karatusan työmaalla tai Ivecossa.
Laurin talkooreissun loppupää häämöttää jo vajaan viikon päässä. Junalippu on päivätty ensi lauantaille.
-Vielä niistä lapiomiehistä. Hyvin työnsä aloittaneet Igor ja poikansa Artjom saivat Vitalilta "kenkää". Olivat
kottia saatuaan alkaneet juopotella. Lapiohommiin Vitali pestasi sen lähinaapurimme, jolle Lauri lahjoitti hienon Firskarsin kirveensä lähtiessämme Suomeen viime marraskuun lopulla.
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
torstai 12. toukokuuta 2011
Elämä on lähtemistä ja luopumista
Lauri kävi tänään Joosen kanssa ostamassa itselleen junalipun Suomeen. Jäljellä on enää reilu viikko yhdessäoloa ja varmasti nyt tiukkaa työskentelyä, jotta saataisiin "pastorski dom" mahdollisimman hyvään vaiheeseen kolmistaan. Laurin lähtöpäivä on ensi viikon lauantai, ja nyt on jo alkanut "surutyö" kun joudutaan luopumaan rakkaasta veljestä ja tehokkaasta talkoomiehestä. Laurin kanssa ehdittiin tehdä muutama lomailureissukin. Voi olla, että edessä on nyt kuin konsanaan kotoisessa Suomessa joulunajan juhlimisen jälkeen arkiset "härkäviikot".
Tänään oli tavaran hankintapäivä Abakanissa. Meidän piti saada muunmuassa kylpyhuoneen seinäkaakelit mukaamme, mutta ne joudutaan hakemaan huomisaamuna. - No lattiamaalit ja sisätilojen hirsipinnan himmeä lakka löytyi ynnä muuta pienempää tarviketta ja myös kolmenlaista listaa.
Iltapäivällä oltiin Minusinskin srk;n tavaroitten muuttotalkoissa. Vuokra-aika Autokoulussa Timrjaseva 15:ssa päättyi ja tavarat siirrettiin aivan vieressä sijaitsevaan Timrjaseva seitsemääntoista, eli siihen entiseen paikkaan. Uutta parempaa paikkaa yritetään löytää syksyllä.
Tänään torstaina oli nuortenilta samassa leirikeskuksessa kuin viikko sitten. ehkä 5 km Abakanin suuntaan
vasemmalla isosta tiestä männikkökankaan laidassa kaupunkia kiertävän Jenisein sivuhaaran korkealla jokipenkalla. Vuorossa oli ns.rantalentistä aluksi 3 miehen joukkuein. Asuntolan pojat ehdottivat maaottelua
koska kaipasivat revanssia Venäjän hävittyä Voitonpäivänä Suomelle jääkiekon MM-turnauksessa Slovakiassa. Ensimmäinen erä menikin pojille, mutta sitten alkoi meidän pelimme kulkea ja kuinka ollakaan
Venäjä jäi tälläkin kertaa toiseksi. Slava toi Ladallaan kaksikin kertaa lisäjoukkoa ja jälkimmäisessä lastissa oli kaksi tyttöäkin, jotka kuitenkin kyllästyivät ja lähtivät omia aikojaan takaisin. Pelattiin vielä toinen matsi, jossa suomalaisia oli molemmilla puolilla. Sitten oli vuorossa saunominen ja sen jälkeen paistettiin makkaraa, jonka kanssa oli vaaleaa leipää ja juustoa. Ohjelmassa ruuan siunauslaulu ja ruokarukous pari kolme yhteislaulua Slavan kitarasäestyksellä ja Joosen iltahartaus, joka päätettiin "Otze nas" eli Isä meidän rukoukseen. Pojilla oli aikarajana 21.00 ja samaan aikaan piti myös Joosen mennä katsomaan uutta vuokra-asuntoa heidän perheelleen. Tiedossa on siis muuttotalkoita, ensin Vitalin perheen muutto kuun vaihteessa ja heti perään Pitkästen muutto. Jos Pitkäset pääsevät ja päätyvät k.o. asuntoon, niin silloin Hiljan koulumatka
lyhenee. Myöskin Saiman ns. Pikkukoulu on lähempänä.
Aamulla haetaan siis ne seinälaatat ja sitten körötellään "Sorvin ääreen" Karatusaan. Ehkä yövymme siellä
ja teemme kaksi työpäivää putkeen.
Tänään oli tavaran hankintapäivä Abakanissa. Meidän piti saada muunmuassa kylpyhuoneen seinäkaakelit mukaamme, mutta ne joudutaan hakemaan huomisaamuna. - No lattiamaalit ja sisätilojen hirsipinnan himmeä lakka löytyi ynnä muuta pienempää tarviketta ja myös kolmenlaista listaa.
Iltapäivällä oltiin Minusinskin srk;n tavaroitten muuttotalkoissa. Vuokra-aika Autokoulussa Timrjaseva 15:ssa päättyi ja tavarat siirrettiin aivan vieressä sijaitsevaan Timrjaseva seitsemääntoista, eli siihen entiseen paikkaan. Uutta parempaa paikkaa yritetään löytää syksyllä.
Tänään torstaina oli nuortenilta samassa leirikeskuksessa kuin viikko sitten. ehkä 5 km Abakanin suuntaan
vasemmalla isosta tiestä männikkökankaan laidassa kaupunkia kiertävän Jenisein sivuhaaran korkealla jokipenkalla. Vuorossa oli ns.rantalentistä aluksi 3 miehen joukkuein. Asuntolan pojat ehdottivat maaottelua
koska kaipasivat revanssia Venäjän hävittyä Voitonpäivänä Suomelle jääkiekon MM-turnauksessa Slovakiassa. Ensimmäinen erä menikin pojille, mutta sitten alkoi meidän pelimme kulkea ja kuinka ollakaan
Venäjä jäi tälläkin kertaa toiseksi. Slava toi Ladallaan kaksikin kertaa lisäjoukkoa ja jälkimmäisessä lastissa oli kaksi tyttöäkin, jotka kuitenkin kyllästyivät ja lähtivät omia aikojaan takaisin. Pelattiin vielä toinen matsi, jossa suomalaisia oli molemmilla puolilla. Sitten oli vuorossa saunominen ja sen jälkeen paistettiin makkaraa, jonka kanssa oli vaaleaa leipää ja juustoa. Ohjelmassa ruuan siunauslaulu ja ruokarukous pari kolme yhteislaulua Slavan kitarasäestyksellä ja Joosen iltahartaus, joka päätettiin "Otze nas" eli Isä meidän rukoukseen. Pojilla oli aikarajana 21.00 ja samaan aikaan piti myös Joosen mennä katsomaan uutta vuokra-asuntoa heidän perheelleen. Tiedossa on siis muuttotalkoita, ensin Vitalin perheen muutto kuun vaihteessa ja heti perään Pitkästen muutto. Jos Pitkäset pääsevät ja päätyvät k.o. asuntoon, niin silloin Hiljan koulumatka
lyhenee. Myöskin Saiman ns. Pikkukoulu on lähempänä.
Aamulla haetaan siis ne seinälaatat ja sitten körötellään "Sorvin ääreen" Karatusaan. Ehkä yövymme siellä
ja teemme kaksi työpäivää putkeen.
tiistai 10. toukokuuta 2011
Arkista aherrusta
Tänään lähtivät lestadiolaissaarnamiehet krasnojarskilaisen berttatulkin kanssa Krasnojarskiin. Bertta majaili Pitkäsillä ja miehet tässä vierasmajassa kanssamme. Kun tapasimme sunnuntaina tutustuimme välittömästi ja olin kuin vanha tuttu heidän kanssaa. 73v mies oli kotoisin Padasjoelta läheltä Vääksyä ja minua vuotta nuorempi oli Heinolasta. Pitkästen kotona oli vapaamuotoinen iltahetki joka aloitettiin Joosen lämpimillä voileivillä kahvilla ja teellä. Laulettiin Inkerin kirkon nuorten laulukirjasta muutama laulu venäjäksi ja Heinolan veli piti erittäin hyvän seurapuheen kadonnesta lampaasta. Tilaisuuden loputtua Joose, Lauri ja neljä-viisi asuntolan poikaa, myös Stsi Stasi lähtivät pelaamaan futista lähikentälle. Saarnaajat lähtivät kävelylenkille ja minä tänne asunnolle. Eilisaamuna Slava oli vienyt vierailijat Karatusaan, jossa olivat seuranneet Voitonpäivän juhlia ja pitäneet kokouksen Kirjastossa. Me Joosen kanssa lähdimme etsimään laboratoriota punkkivainaan kanssa. Keskussairaala-alueella ei ollut ja Vanhan kaupungin poliklinikka oli suljettu Voitonpäivä juhlien vuoksi. Kiertelimme hieman juhlapaikalla, mutta kun olisi pitänyt odottaa tunti lähdimme sieltä ja kävimme vaihtamassa katumaasturin Ivecoon. Ajoimme Abakaniin ostamaan kylpyhuoneen varusteita, listoja ja hieman järeää palkkia ja lautakin.
Tänään kävimme kolmistaan Karatusassa jatkamassa hommia. Lapiomiehet olivat saaneet "ihmeitä" aikaan.
Imeytysmonttu saunan takana oli sovitussa syvyydessä ja pihan rojut lapioitu pihalle parkkeerattuun traktorin peräkärryyn Illempana traktorimies hakikin kärrynsä rojuineen ja vei ne luultavasti kyläm kaatopaikalle.
(Huomenna työt jatkuvat) Karatusasta Suetukiin vievän tien varrelle.
Lauri sai pesuhuoneen lattian kaakeloitua ja me Joosen kanssa jatkettiin kattopaneleitten kiinniyämistä.
Tää kone on alkanut oikuttelemaan. Jotkut näppäimistä eivät toimi lainkaa.n
Kuviakin minulla olisi, mutta ilman Lauria en saa niitä siirtymään koneelle.
Tänään kävimme kolmistaan Karatusassa jatkamassa hommia. Lapiomiehet olivat saaneet "ihmeitä" aikaan.
Imeytysmonttu saunan takana oli sovitussa syvyydessä ja pihan rojut lapioitu pihalle parkkeerattuun traktorin peräkärryyn Illempana traktorimies hakikin kärrynsä rojuineen ja vei ne luultavasti kyläm kaatopaikalle.
(Huomenna työt jatkuvat) Karatusasta Suetukiin vievän tien varrelle.
Lauri sai pesuhuoneen lattian kaakeloitua ja me Joosen kanssa jatkettiin kattopaneleitten kiinniyämistä.
Tää kone on alkanut oikuttelemaan. Jotkut näppäimistä eivät toimi lainkaa.n
Kuviakin minulla olisi, mutta ilman Lauria en saa niitä siirtymään koneelle.
maanantai 9. toukokuuta 2011
Työmaalla - rinteessä - joella
Katsoin viime viikolla "Vreme Tserkvi" (Kirkon Aika)ojelman Karatusan pappisperheestä Vitalista, Tonjasta ja heidän neljästä lapsestaan. Aikaisemmin olin jo katsonut Joosesta ja Johannasta ja lapsista tehdyt kaksi videota ja yhden yleisluontoisemman myös täältä luterilaisen kirkon työstä. Kuulemma näihin aikoihin pitäisi ilmestyä vielä yksi video samoista aiheista.
.SEKLin nykyään Virossa työtä tekevä nuori pappi Kai Lappalainen oli tuottajana ja kuvaajana.
Haastattelija oli joku eestiläisneitonen. Pienellä budjetilla ja ehkä melko vaatimattomalla kalustollakin tehtyä, mutta sisällöltään ja tekotavaltaankin hyvää painoluokkaa olevaa ohjelmaa.
Kun koko nykyisen Siperiassa oloaikani, siis viime syyskuusta lähtien olen jonkunverran kipuillut tämän lähetyskutsumukseni suhteen, ja välillä motivoituminen on ollut työn takana, kun ruostunut ja alkujaankin vähäinen kielitaito on se mitä on, niin erikoisesti nyt tuota Vitalin ja Tonjan haastattelua katsoessa koin, että sittenkin olen ja olemme yhdessä tekemässä hyvin arvokasta työtä remontoidessamme tuolle Lutzekovien perheelle kotia ja näin luodessamme kielen ja kulttuurin taitajille ja koko sydämestään täällä evankeliumin työtä tekeville olosuhteita työntekemiselle. Omalla tavallaan läsnäolomme täällä on merkittävä myös Joosea ja hänen perhettään ajatellen, vaikka välillä tuntuu, että meistä on enemmän huolta ja murhetta; ihmisiä kun ollaan. - No olihan niillä aikoinaan opetuslapsillakin turhia kädenvääntöjä aiheesta kuka heistä olisi suurin, vaikka heidän mestarinsa oli kulkemassa kohti kärsimyksiä ja Golgataa.
Edessäpäin on vielä huomattavasti mittavampi srk:n toimitilahanke Karatusan kuntakeskuksessa ja samat isot kysymykset myös täällä Minusinskissa. Tämä Karatusan "pastorskidom" (pastorintalo) hanke on työn jatkumiselle iso ja välttämätön askel ,jotain samanlaista tai vastaavaa pitäisi löytää niin Minusinskin khra Slavan ja diakoni Olegin kuin myös Joosenkin perheitten asumista ajatellen. Kohtuuttomalta tuntuu, että perheet joutuvat käyttämään niin paljon energiaa alati toistuviin muuttoihin.
Rakennustyöt Karatusan "ulitsa Revolutsionnajalla" ovat edenneet niin, että Lauri on jo päässyt hiomaan cyprokseinien tasoitteita ja aloitti jo kylpyhuoneen lattian kaakeloinninkin. Joose ampui uudella naulapyssyllä paneleita kamarin ja olohuoneen kattoon. Itse toimin lautapoikana pätkien paneleita määrämittaisiksi. Keittiön ja olohuoneen välisestä piilossa ollesta hirsiseinästä on kaivettu esille "kurkihirsi" ja kulkuaukon molemmin puolin pienet oijotut ja hiotut pätkät, joihin tänään ostettiin hieman tuhdimpaa parrua ja lankkua, samalla kun käytiin hakemassa kylpyhuoneeseen tarvittavaa kalustoa Abakanista.
Viime viikolla saatiin palkattua kaksi paikallista miestä isä ja poika pihahommiin . He aloittivat kaivamalla
harmaitten vesien imetysmonttua saunan taakse. Sovittuun urakkaan kuuluu myös saunan ali kaivettava putkikanava ja kaikkien jätekasojen poistaminen pihalta. Myöhemmin myös varmaankin talon jatkamiseen liittyvät perustusmonttujen kaivamiset. Keskusteluja on myös käyty korjataanko nykyistä vähän montussa olevaa ja liian matalaa saunaa korottamalla, vai annetaanko urakka samoille miehille nykyisen saunan purkamisesta ja uuden hirsikehikon rakentamisesta. Jos jälkimäiseen päädytään, se tietää minulle jonkunverran iltatöitä piirustuksien parissa.
Viime aikoina on tapetilla ollut milloin Lauri jättää nämä työmaat lähtemällä kotimaahan, vai tuleeko vielä Kusti Materolta hänelle kutsu jokimissioon Irtysille. Laurin mukaan lähtö tänne maaliskuussa oli aikalailla "veitsenterällä" ja lopulta kääntyi myönteiseksi Karatusan työmaata ajatellen. Laurin lähtö oli myös sikäli tärkeä, että hän toimi toisena kuskina. Koko tämä aika minkä Lauri on uhrannut ajastaan on ollut plussaa tälle hankkeelle.
Nuori mies on kasvanut aikamoisiin rakennusmiehen mittoihin. Toivottavsti hän jaksaa myös käydä rakennusmestarin opinnot loppuun saakka, sillä hänenlaiselle miehelle löytyy käyttöä vaikka missä, mutta mielestäni jatkossa varmaan myös näillä Inkerin kirkon Venäjän työmailla.
Laurin poislähtöpäiväksi oli kaavailtu 20.toukokuuta ja Joose oli ajatellut siihen työjakson loppuun kolmen päivän maastoreissua. Asiaa pohdittiin porukalla viime lauantaina Pitkästen keittiössä etsien ratkaisua kuinka saada mahdollisimman monta kolmen miehen työpäivää, sillä aika ennen Vitalin perheen muuttopäivää alkaa käydä vähiin. Lopulta Lauri ehdotti, että jos lähtisimme kahdestaan heti Jergakille ja käyttäisimme la.illan,su. ja ma. ja ti. päivät retkeilyyn, niin ei menetettäisi siihen niin montaa arkipäivää, kuin toisessa versiossa.
Siihen ratkaisuun päädyttiin. Menomatkalle Karatusaan, jossa oli Iveco löytyi Ladakyyti . Reitti Karatusasta
Motorskojen kautta oli loppuosaltaan meille tuntematon ja hiekkatietä. Tie oli aika mutkainen ja mäkinen sekä osittain jo kelirikossa. Matkanvarrelta löytyi hyvä harjusjoki ja tavattiin ystävällinen kylän kalamies, joka oli ollut Suomessa asti traktorihommissa. Hän antoi meille pari kevätkelin pikkuperhoa ja Lauri hänelle hienon taimenrapalan. Miehellä oli kontissa muutamia harjuksia, mutta kello taisi olla jo liian paljon, kala ei enää syönyt. Loppumatka tuttua tietä n:o 54 meni hyvin Jergakin laskettelukeskukselle. Pysäköimme lask.keskusta vastapäätä olleen työmaakeskuksen pihalle puoliltaöin. Jo loppumatkasta alkanut lumisade jatkui aamullakin.
Siihen saakka kaikki oli ok. mutta jatkossa tuli harmeja melkoisesti. Istuimme Ivecon "sviitissä" aamupalalla. Pihalla oli jo parin tunnin ajan pyörinyt auraus- ja hiekoituskalustoa ilman ongelmia, kun yks`kaks kymppipyörä miehistön kuljetusauto peruutti oikeaan etukulmaamme. Lampun ja vilkun valo ja pari pientä peltiruttua. Neuvoteltu sopimus 1000 ruplan korvauksesta oli allekirj. vaille valmis kun selvisi että paikalle oli
sittenkin pyydetty myös miliisi, koska se auto oli firman. Koska laskettelurinne avautui kymmeneltä patistin Laurin sinne ja jäin odottelemaan kuski Andrein kanssa poliisia, joka oli tulossa 100km päästä.
Ehdin jakaa kymppipyörän kyydissä olleille työmiehille Jeesuksen elämästä kertovia pieniä kuvakirjoja nimmarin kanssa, ennenkuin toinen auto vei heidät työmaalle.38v. kuski Andreille annoin lisäksi UT:n ja hellyin sen verran, että sanoin kokonaan luopuvani korvausvaatimuksesta (jo tuo 1000 ruplaa oli vain 1/4 osa alkuperäisestä summasta, jonka kerroin, että osat ja korjaus Suomessa maksaisi).
Poliisit tulivat ajallaan .Mittailimme yhdessä autojen sijainnit ja kerroin myös tapahtumien kulun.Asiaan liittyvneitten papereitten ja allekirjoitusten jälkeen kysyin (sanakirjaa apuna käyttäen) tulisiko Andreille sakko Ivecon ruttauksesta ja mahdollisesti minulle kun olimme pysäköineet firman pihalle. Ei kummallekaan vastasi toinen poliiseista. Olin mielessäni varautunut avustastamaan Andreita mahdollisen sakon maksamisessa.
Kysyin myös lopulta saisinko antaa hänelle rahallista apua, kun työajasta jäi pois noin kolme tuntia. Andrei
kiitteli ja sanoi, ettei tarvitse.
Lopulta selvisin itsekin laskettelurinteeseen. Lunta oli vielä runsaasti ja kovan pohjan päälle oli satanut pulveria 15-20 cm, joka kuitenkin muuttui märäksi. Lauri oli laskenut 3 tuntia laudalla ja valitti, että se ei luistanut jatkoimme lounaan jälkeen mölemmat laskettelusuksilla. Kolme mäkeä riitti. Suksetkaan eivät luistaneet ja märkä lumi vaikeutti laskemista.Lumisade jatkui koko ajan. Lähdimme koettamaan kalaonneamme. Ajomatka alas vuorilta osittain serpentiinitietä sujui hyvin. Aamulla oli aurattu ja kylvetty kait suolaa. Asfaltti oli myös pilviverhonkin läpi lämmennyt sen verran, että lumi suli pois.
Parkkeerasimme 15km ajomatkan jälkeen. Lauri lähti pikkutietä jokivarteen ja minä kävelin asfalttia pitkin
jonkun satametriä sillalle, josta traktoripolkua pitkin jokien yhtymäkohtaan jossa oli hyvännäköinen ottipaikka. Jatkoin myöhemmin sitä toista jokea sinnepäin mihin Lauri oli lähtenyt. Ei mitään merkkiä kalansyönnistä. Palasi autolle ja riisuin laskettelusta ( Jergakilla lumisade, tuuli ja ehkä +3-4 astetta) päälle jääneet parit pitkät kalsarit villapaidan ja lämpöhousut vaihtaen farkkuihin ja lenkkareihin.
Ehdin valmistaa hernekeiton kun Lauri palasi. Kala ei syönyt, mutta Lauri oli joutunut punkkihyökkäyksen uhriksi rantaryteiköissä liikuessaan. Kaikkiaan noin 30 kahden väristä punkkia löysimme Laurin vaatteista
selkää pitkin oli myös ryömimässä kolme. Keräsimme niistä osan talteen muovirasiaan, jonka Lauri teippasi vahvasti. Pahimmoillaan Lauri oli kelteisillään Aatamin asussa ja ehdotti, että lähtisimme välittömästi Minusinskiin, koska nyt lämmin suihku tekisi hyvää. Minäkin olin riisunut paitani ja kampailin tukkaani etsien punkkeja. Kalareissulla olleen takkini hupusta ja kauluksesta löytyikin pari kolme . Pikaisen hernekeiton syönnin jälkeen lähdimme kohti Minusinskiä. Jostain matkan varrelta otimme alkavan sateen alta kyytiin pyrkineen Jura-nimisen miehen isoine reppuineen ja säkkeineen, jotka laitoimme takaosastoon.
Kaveri oli ollut karhunpyynnissä, luultavastii syntymämaisemissaan. Meillä oli mielenkiintoiset jutut kalastuksesta ja metsästyksestä. Veimme hänet kotiinsa Abakaniin saakka ja pyysin häneltä puhelinnumeron
myöhempää yhteyden ottoa varten.
Kämpillä Minusinskissa Lauri puhdisteli vielä vaatteitaan löytäen 3-4 punkkia. Lauri oli melko huolissaan koska hänellä ei ollut punkkirokotetta, jonka itse olin Suomessa ottanut nimenomaan puutiasaivokuumetta vastaan. Vuosi sitten Lauri oli saanut punkista borreolisin.
Juuri ennen nukkumaan käymistä yllätyin kun huomasin, että minulla oli punainen punkki oikeassa reidessä lähellä nivustaivetta. Joose tuli punkkipihtien kanssa ja pyöräytti punkin irti. punkki tapettiin ja laitettiin tyhjän lasin pohjalle. Aamulla Joose laittoi sen teippiin ja yritimme löytää laboratoriota, mutta poliklinikka oli Voitonpäivän vuoksi kiinni. Vitalilla ja Slavalla on ollut punkkeja, eivätkä he ole tehneet muuta kuin irroittaneet ne.
Lauri tutki illalla netistä kaiken tiedon mitä löytyi punkeista
.SEKLin nykyään Virossa työtä tekevä nuori pappi Kai Lappalainen oli tuottajana ja kuvaajana.
Haastattelija oli joku eestiläisneitonen. Pienellä budjetilla ja ehkä melko vaatimattomalla kalustollakin tehtyä, mutta sisällöltään ja tekotavaltaankin hyvää painoluokkaa olevaa ohjelmaa.
Kun koko nykyisen Siperiassa oloaikani, siis viime syyskuusta lähtien olen jonkunverran kipuillut tämän lähetyskutsumukseni suhteen, ja välillä motivoituminen on ollut työn takana, kun ruostunut ja alkujaankin vähäinen kielitaito on se mitä on, niin erikoisesti nyt tuota Vitalin ja Tonjan haastattelua katsoessa koin, että sittenkin olen ja olemme yhdessä tekemässä hyvin arvokasta työtä remontoidessamme tuolle Lutzekovien perheelle kotia ja näin luodessamme kielen ja kulttuurin taitajille ja koko sydämestään täällä evankeliumin työtä tekeville olosuhteita työntekemiselle. Omalla tavallaan läsnäolomme täällä on merkittävä myös Joosea ja hänen perhettään ajatellen, vaikka välillä tuntuu, että meistä on enemmän huolta ja murhetta; ihmisiä kun ollaan. - No olihan niillä aikoinaan opetuslapsillakin turhia kädenvääntöjä aiheesta kuka heistä olisi suurin, vaikka heidän mestarinsa oli kulkemassa kohti kärsimyksiä ja Golgataa.
Edessäpäin on vielä huomattavasti mittavampi srk:n toimitilahanke Karatusan kuntakeskuksessa ja samat isot kysymykset myös täällä Minusinskissa. Tämä Karatusan "pastorskidom" (pastorintalo) hanke on työn jatkumiselle iso ja välttämätön askel ,jotain samanlaista tai vastaavaa pitäisi löytää niin Minusinskin khra Slavan ja diakoni Olegin kuin myös Joosenkin perheitten asumista ajatellen. Kohtuuttomalta tuntuu, että perheet joutuvat käyttämään niin paljon energiaa alati toistuviin muuttoihin.
Rakennustyöt Karatusan "ulitsa Revolutsionnajalla" ovat edenneet niin, että Lauri on jo päässyt hiomaan cyprokseinien tasoitteita ja aloitti jo kylpyhuoneen lattian kaakeloinninkin. Joose ampui uudella naulapyssyllä paneleita kamarin ja olohuoneen kattoon. Itse toimin lautapoikana pätkien paneleita määrämittaisiksi. Keittiön ja olohuoneen välisestä piilossa ollesta hirsiseinästä on kaivettu esille "kurkihirsi" ja kulkuaukon molemmin puolin pienet oijotut ja hiotut pätkät, joihin tänään ostettiin hieman tuhdimpaa parrua ja lankkua, samalla kun käytiin hakemassa kylpyhuoneeseen tarvittavaa kalustoa Abakanista.
Viime viikolla saatiin palkattua kaksi paikallista miestä isä ja poika pihahommiin . He aloittivat kaivamalla
harmaitten vesien imetysmonttua saunan taakse. Sovittuun urakkaan kuuluu myös saunan ali kaivettava putkikanava ja kaikkien jätekasojen poistaminen pihalta. Myöhemmin myös varmaankin talon jatkamiseen liittyvät perustusmonttujen kaivamiset. Keskusteluja on myös käyty korjataanko nykyistä vähän montussa olevaa ja liian matalaa saunaa korottamalla, vai annetaanko urakka samoille miehille nykyisen saunan purkamisesta ja uuden hirsikehikon rakentamisesta. Jos jälkimäiseen päädytään, se tietää minulle jonkunverran iltatöitä piirustuksien parissa.
Viime aikoina on tapetilla ollut milloin Lauri jättää nämä työmaat lähtemällä kotimaahan, vai tuleeko vielä Kusti Materolta hänelle kutsu jokimissioon Irtysille. Laurin mukaan lähtö tänne maaliskuussa oli aikalailla "veitsenterällä" ja lopulta kääntyi myönteiseksi Karatusan työmaata ajatellen. Laurin lähtö oli myös sikäli tärkeä, että hän toimi toisena kuskina. Koko tämä aika minkä Lauri on uhrannut ajastaan on ollut plussaa tälle hankkeelle.
Nuori mies on kasvanut aikamoisiin rakennusmiehen mittoihin. Toivottavsti hän jaksaa myös käydä rakennusmestarin opinnot loppuun saakka, sillä hänenlaiselle miehelle löytyy käyttöä vaikka missä, mutta mielestäni jatkossa varmaan myös näillä Inkerin kirkon Venäjän työmailla.
Laurin poislähtöpäiväksi oli kaavailtu 20.toukokuuta ja Joose oli ajatellut siihen työjakson loppuun kolmen päivän maastoreissua. Asiaa pohdittiin porukalla viime lauantaina Pitkästen keittiössä etsien ratkaisua kuinka saada mahdollisimman monta kolmen miehen työpäivää, sillä aika ennen Vitalin perheen muuttopäivää alkaa käydä vähiin. Lopulta Lauri ehdotti, että jos lähtisimme kahdestaan heti Jergakille ja käyttäisimme la.illan,su. ja ma. ja ti. päivät retkeilyyn, niin ei menetettäisi siihen niin montaa arkipäivää, kuin toisessa versiossa.
Siihen ratkaisuun päädyttiin. Menomatkalle Karatusaan, jossa oli Iveco löytyi Ladakyyti . Reitti Karatusasta
Motorskojen kautta oli loppuosaltaan meille tuntematon ja hiekkatietä. Tie oli aika mutkainen ja mäkinen sekä osittain jo kelirikossa. Matkanvarrelta löytyi hyvä harjusjoki ja tavattiin ystävällinen kylän kalamies, joka oli ollut Suomessa asti traktorihommissa. Hän antoi meille pari kevätkelin pikkuperhoa ja Lauri hänelle hienon taimenrapalan. Miehellä oli kontissa muutamia harjuksia, mutta kello taisi olla jo liian paljon, kala ei enää syönyt. Loppumatka tuttua tietä n:o 54 meni hyvin Jergakin laskettelukeskukselle. Pysäköimme lask.keskusta vastapäätä olleen työmaakeskuksen pihalle puoliltaöin. Jo loppumatkasta alkanut lumisade jatkui aamullakin.
Siihen saakka kaikki oli ok. mutta jatkossa tuli harmeja melkoisesti. Istuimme Ivecon "sviitissä" aamupalalla. Pihalla oli jo parin tunnin ajan pyörinyt auraus- ja hiekoituskalustoa ilman ongelmia, kun yks`kaks kymppipyörä miehistön kuljetusauto peruutti oikeaan etukulmaamme. Lampun ja vilkun valo ja pari pientä peltiruttua. Neuvoteltu sopimus 1000 ruplan korvauksesta oli allekirj. vaille valmis kun selvisi että paikalle oli
sittenkin pyydetty myös miliisi, koska se auto oli firman. Koska laskettelurinne avautui kymmeneltä patistin Laurin sinne ja jäin odottelemaan kuski Andrein kanssa poliisia, joka oli tulossa 100km päästä.
Ehdin jakaa kymppipyörän kyydissä olleille työmiehille Jeesuksen elämästä kertovia pieniä kuvakirjoja nimmarin kanssa, ennenkuin toinen auto vei heidät työmaalle.38v. kuski Andreille annoin lisäksi UT:n ja hellyin sen verran, että sanoin kokonaan luopuvani korvausvaatimuksesta (jo tuo 1000 ruplaa oli vain 1/4 osa alkuperäisestä summasta, jonka kerroin, että osat ja korjaus Suomessa maksaisi).
Poliisit tulivat ajallaan .Mittailimme yhdessä autojen sijainnit ja kerroin myös tapahtumien kulun.Asiaan liittyvneitten papereitten ja allekirjoitusten jälkeen kysyin (sanakirjaa apuna käyttäen) tulisiko Andreille sakko Ivecon ruttauksesta ja mahdollisesti minulle kun olimme pysäköineet firman pihalle. Ei kummallekaan vastasi toinen poliiseista. Olin mielessäni varautunut avustastamaan Andreita mahdollisen sakon maksamisessa.
Kysyin myös lopulta saisinko antaa hänelle rahallista apua, kun työajasta jäi pois noin kolme tuntia. Andrei
kiitteli ja sanoi, ettei tarvitse.
Lopulta selvisin itsekin laskettelurinteeseen. Lunta oli vielä runsaasti ja kovan pohjan päälle oli satanut pulveria 15-20 cm, joka kuitenkin muuttui märäksi. Lauri oli laskenut 3 tuntia laudalla ja valitti, että se ei luistanut jatkoimme lounaan jälkeen mölemmat laskettelusuksilla. Kolme mäkeä riitti. Suksetkaan eivät luistaneet ja märkä lumi vaikeutti laskemista.Lumisade jatkui koko ajan. Lähdimme koettamaan kalaonneamme. Ajomatka alas vuorilta osittain serpentiinitietä sujui hyvin. Aamulla oli aurattu ja kylvetty kait suolaa. Asfaltti oli myös pilviverhonkin läpi lämmennyt sen verran, että lumi suli pois.
Parkkeerasimme 15km ajomatkan jälkeen. Lauri lähti pikkutietä jokivarteen ja minä kävelin asfalttia pitkin
jonkun satametriä sillalle, josta traktoripolkua pitkin jokien yhtymäkohtaan jossa oli hyvännäköinen ottipaikka. Jatkoin myöhemmin sitä toista jokea sinnepäin mihin Lauri oli lähtenyt. Ei mitään merkkiä kalansyönnistä. Palasi autolle ja riisuin laskettelusta ( Jergakilla lumisade, tuuli ja ehkä +3-4 astetta) päälle jääneet parit pitkät kalsarit villapaidan ja lämpöhousut vaihtaen farkkuihin ja lenkkareihin.
Ehdin valmistaa hernekeiton kun Lauri palasi. Kala ei syönyt, mutta Lauri oli joutunut punkkihyökkäyksen uhriksi rantaryteiköissä liikuessaan. Kaikkiaan noin 30 kahden väristä punkkia löysimme Laurin vaatteista
selkää pitkin oli myös ryömimässä kolme. Keräsimme niistä osan talteen muovirasiaan, jonka Lauri teippasi vahvasti. Pahimmoillaan Lauri oli kelteisillään Aatamin asussa ja ehdotti, että lähtisimme välittömästi Minusinskiin, koska nyt lämmin suihku tekisi hyvää. Minäkin olin riisunut paitani ja kampailin tukkaani etsien punkkeja. Kalareissulla olleen takkini hupusta ja kauluksesta löytyikin pari kolme . Pikaisen hernekeiton syönnin jälkeen lähdimme kohti Minusinskiä. Jostain matkan varrelta otimme alkavan sateen alta kyytiin pyrkineen Jura-nimisen miehen isoine reppuineen ja säkkeineen, jotka laitoimme takaosastoon.
Kaveri oli ollut karhunpyynnissä, luultavastii syntymämaisemissaan. Meillä oli mielenkiintoiset jutut kalastuksesta ja metsästyksestä. Veimme hänet kotiinsa Abakaniin saakka ja pyysin häneltä puhelinnumeron
myöhempää yhteyden ottoa varten.
Kämpillä Minusinskissa Lauri puhdisteli vielä vaatteitaan löytäen 3-4 punkkia. Lauri oli melko huolissaan koska hänellä ei ollut punkkirokotetta, jonka itse olin Suomessa ottanut nimenomaan puutiasaivokuumetta vastaan. Vuosi sitten Lauri oli saanut punkista borreolisin.
Juuri ennen nukkumaan käymistä yllätyin kun huomasin, että minulla oli punainen punkki oikeassa reidessä lähellä nivustaivetta. Joose tuli punkkipihtien kanssa ja pyöräytti punkin irti. punkki tapettiin ja laitettiin tyhjän lasin pohjalle. Aamulla Joose laittoi sen teippiin ja yritimme löytää laboratoriota, mutta poliklinikka oli Voitonpäivän vuoksi kiinni. Vitalilla ja Slavalla on ollut punkkeja, eivätkä he ole tehneet muuta kuin irroittaneet ne.
Lauri tutki illalla netistä kaiken tiedon mitä löytyi punkeista
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Tämän viikon toinen remonttipäivä
Eilen päästiin taas normaaliin työtahtiin pappilaremontissa ja tultiin työpäivän jälkeen koko troikka illaksi Minusinskiin. Karatusan majapaikan pitäjän poika oli tullut perheineen vierailulle, enkä halunnut häiritä heidän lomailuaan. Maanantain ja tiistain välinen yöuni oli jäänyt minulla lyhyeksi, kun Lauri onnistui siirtämään kuvia minun kännykkäkamerastani tähän koneelle ja sen jälkeen kirjoittelin ja sommittelin (melko heikolla menestyksellä) kuvia tekstin lomaan. Työmaalla minulla pinna oli hieman kireällä. En oikein jaksanut sulattaa Joosen huumoria ja alituista oikeassa olemista.
Tänäänkin olimme kolmistaan lähdössä Karatusan työmaalle, mutta Joose joutui jäämään Minusinskiin Slavan tueksi. Slavalta oli jäänyt joskus aikoinaan tekemättä (ajoissa) Joosen tätä työkautta koskeva ilmoitus.
Se oli viety kait kymmenen päivää myöhässä ja nyt Slava oli saanut haasteen käräjille. Käräjät olivat 2-3 maissa iltapäivällä ja lounaalla käydessämme rukoilimme, että kaikki kääntyisi parhain päin.
Menimme Karatusaan lähellä puoltapäivää ja palasimme noin iltayhdeksältä. Paluumatkalla käytiin poikien kantapaikassa (noin 15km kaupungista) saslikilla.
Huomisesta tulee "rokulipäivä" rakennushommista. Pojat tosin menevät tarvikeostoksille Abakaniin. Joose etsiskelee naulauspyssyä kattopanelien laittamista varten.
Joose soitti minulle heti kun olivat selvinneet käräjiltä. Vakavaksi oli vetänyt varsinkin Slavan kun tuomari oli
kertonut, että kyseisestä laiminlyönnistä minimi sakkorangaistus olisi ollut 400 tuhatta ruplaa joka on noin 10 tuhatta euroa. Kun oli kysymys seurakunnasta eikä oltu toimittu tarkoituksellisesti väärin tuomari oli antanut armon käydä oikeudesta. Kuitenkin "putiikki" joutuu olemaan suljettuna 3 päivää. Joose oli pelännyt, että kolme kuukautta. Kerrotusta myöhästymisestä johtuen Joosen perhe saattaa joutua turvautumaan yhden vuoden ajan kolmen kuukauden viisumikäytäntöön.
Kävimme tänä aamuna Minusinskin rak.tarvikekaupassa ja tarkoitus oli, että Lauri olisi jo pohjamaalannut
Cyproklevyseinät, mutta kun olimme ostaneet myös riittävän karkeita (60 millisiä) hiontanauhoja koneeseen
niin Lauri alkoikin hioa keittiön ja olohuoneen välisen hirsiseinän pätkiä noin 2,5m leveän aukon molemmin puolin ja aukon yli menevää "kurkihirttä". Viilasin parriin kertaan sähkösahan ja tein hieman lisää oikomishommia k.o. hirsiseinän osalla.
Varsinainen työni oli jatkaa keittiön tiskipöydän ja kaapistojen takasenien koolausta vanerien laittoa varten.
Ennen poislähtöä pääsimmekin kiinnittämään ylimmät (2 kpl) vanerit.
Otin muutaman kuvankin (en saanut siirrettyä itse niitä koneelle) . Sisätyöt ovat edistyneet, vaikka tää onkin välillä ollut melkoista "tyhjäkäyntiä". Eskon lähtemisen jälkeen.
Huomenna yritän Johanna avulla saada hoidettua muutaman asian Suomen päässä. Keskimmäinen tyttäreni Riikka, jonka kotiin Vääksyn Myllytielle tulee postini oli laittanut facebookin kautta terveisiä. Oli visalaskun hoitamista ( Olin tankannut tulomatkalla jonkun kerran visalla ja se oli mennyt lainapuolelta) ja pitää ottaa yhteyttä myös verotoimistoon. Minulle on tullut kait noin 15 vuoden ajan veroilmoituksen esitäytetty lomake ja homma on hoitunut jollei ole ollut mitään lisättävää tai muutettavaa. Ilmeisesti sitä esitäytettyä lomaketta ei nyt olekaan tullut ja joudun tekemään veroilmoituksen kun menen Suomeen, mutta nyt pitää anoa lykkäystä.
Tänäänkin olimme kolmistaan lähdössä Karatusan työmaalle, mutta Joose joutui jäämään Minusinskiin Slavan tueksi. Slavalta oli jäänyt joskus aikoinaan tekemättä (ajoissa) Joosen tätä työkautta koskeva ilmoitus.
Se oli viety kait kymmenen päivää myöhässä ja nyt Slava oli saanut haasteen käräjille. Käräjät olivat 2-3 maissa iltapäivällä ja lounaalla käydessämme rukoilimme, että kaikki kääntyisi parhain päin.
Menimme Karatusaan lähellä puoltapäivää ja palasimme noin iltayhdeksältä. Paluumatkalla käytiin poikien kantapaikassa (noin 15km kaupungista) saslikilla.
Huomisesta tulee "rokulipäivä" rakennushommista. Pojat tosin menevät tarvikeostoksille Abakaniin. Joose etsiskelee naulauspyssyä kattopanelien laittamista varten.
Joose soitti minulle heti kun olivat selvinneet käräjiltä. Vakavaksi oli vetänyt varsinkin Slavan kun tuomari oli
kertonut, että kyseisestä laiminlyönnistä minimi sakkorangaistus olisi ollut 400 tuhatta ruplaa joka on noin 10 tuhatta euroa. Kun oli kysymys seurakunnasta eikä oltu toimittu tarkoituksellisesti väärin tuomari oli antanut armon käydä oikeudesta. Kuitenkin "putiikki" joutuu olemaan suljettuna 3 päivää. Joose oli pelännyt, että kolme kuukautta. Kerrotusta myöhästymisestä johtuen Joosen perhe saattaa joutua turvautumaan yhden vuoden ajan kolmen kuukauden viisumikäytäntöön.
Kävimme tänä aamuna Minusinskin rak.tarvikekaupassa ja tarkoitus oli, että Lauri olisi jo pohjamaalannut
Cyproklevyseinät, mutta kun olimme ostaneet myös riittävän karkeita (60 millisiä) hiontanauhoja koneeseen
niin Lauri alkoikin hioa keittiön ja olohuoneen välisen hirsiseinän pätkiä noin 2,5m leveän aukon molemmin puolin ja aukon yli menevää "kurkihirttä". Viilasin parriin kertaan sähkösahan ja tein hieman lisää oikomishommia k.o. hirsiseinän osalla.
Varsinainen työni oli jatkaa keittiön tiskipöydän ja kaapistojen takasenien koolausta vanerien laittoa varten.
Ennen poislähtöä pääsimmekin kiinnittämään ylimmät (2 kpl) vanerit.
Otin muutaman kuvankin (en saanut siirrettyä itse niitä koneelle) . Sisätyöt ovat edistyneet, vaikka tää onkin välillä ollut melkoista "tyhjäkäyntiä". Eskon lähtemisen jälkeen.
Huomenna yritän Johanna avulla saada hoidettua muutaman asian Suomen päässä. Keskimmäinen tyttäreni Riikka, jonka kotiin Vääksyn Myllytielle tulee postini oli laittanut facebookin kautta terveisiä. Oli visalaskun hoitamista ( Olin tankannut tulomatkalla jonkun kerran visalla ja se oli mennyt lainapuolelta) ja pitää ottaa yhteyttä myös verotoimistoon. Minulle on tullut kait noin 15 vuoden ajan veroilmoituksen esitäytetty lomake ja homma on hoitunut jollei ole ollut mitään lisättävää tai muutettavaa. Ilmeisesti sitä esitäytettyä lomaketta ei nyt olekaan tullut ja joudun tekemään veroilmoituksen kun menen Suomeen, mutta nyt pitää anoa lykkäystä.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Sanat eivät riitä kertomaan, mutta kuvia on tulossa avuksi.
Tämä menee nyt kylläkin yötöiksi, mutta aamulla on lähtö Karatusan talkootyömaalle ja siksi yritän vielä päivittää tätä blogia ja laittaa mukaan myöskin kuvia kuluneesta viikonlopusta.
Syys-marraskuun talkooreissun aikana Jyri Pitkänen haikaili useampaankin kertaan, että pitäisi tehdä retki Tuvaan, siis Autonomiseen Tuvan tasavaltaan noitten Saijanin vuorten taakse. -Laskin aiheesta leikkiä kertoen asuneeni ja jopa nukkuneeni tuvassa ensimmäiset 18 vuottani ja nytkin ok.talossani on tupakeittiö.
Toteutimme Tuvan matkan menneenä viikonloppuna. Lähdimme lauantaina, olikohan se 10.30 ja palasimme ma.iltana puoli kymmeneltä. Meidän piti olla Minusinskissa jo neljältä ja mennä miesporukalla diakoni Olegin synttäreille, mutta paluumatka venähti 5 tuntia pitemmäksi johtuen siitä, että kaikki dokumentit eivät olleet kunnossa. Joosen perheen papereissa oli kahdet rekist.paperit "vanhaa vuosikertaa" ja Lauri oli unohtanut passin papereineen toisen takin taskuun Minusinskiin. Menomatkalla Tuvan rajatullissa olivat hieman löysempiä, mutta "ottivat vahingon takaisin" paluumatkalla. Joose ja Lauri istuivat ensin rajatoimistossa aikansa, ja sitten yksi tullimies lähti autollaan saattamaan meidät noin 10km takaisin Kizilin kaupungin suunnassa sijaitsevan kylän Miliisiasemalle, jossa myös odoteltiin pitkään ja hartaasti. Lopulta Laurille annettiin 2000 ruplan elikä 50 euron sakot.
Lomareissu sinänsä oli aivan upea. Nukuimme pari yötä lähellä keskustaa ja myös Jeniseitä sijainneessa kolmen tähden melko halvassa hotellissa . Noin 50 euroa/aikuinen 2 yötä aamupalan kanssa.
Menomatkalla ylitimme komeat lumihuippuiset Saijanin vuoret. Tie nousi 1500 metriin ja lunta oli tien varressa vielä metrin verran Vapun aattona. Kuvassa on puoliksi lumeen hautautunut ortodoksi tsasouna.
Sopiva rukouspaikka; kiitoksena että oli onnellisesti päästy ylös ja harras rukouspaikka, että vuorten toista kuvetta tapahtuva laskeutuminen sujuisi myös ilman haavereita.
Kännykkäkameran kuva ei tee oikeutta aivan upealle maisemalle. Kaukana taustalla näkyvät lumettomat kalliohuiput ovat eräs Ergagin vuoriston (Kuuluu Saijanin laajempaan vuoristoalueeseen) hienoista nähtävyyksistä. Viime lokakuussa ihailimme samoja huippuja niiden toiselta puolelta vaellettuamme noitten huippujen takana sijaitsevalle vuoristojärvelle 10km matkan lopulta melko paksussa lumihangessa, jota oli polvia myöten siellä ylempänä ja kun Joose ja Lauri vielä yrittivät 1800m korkealle noitten terävien huippujen takana sijaitsevalle pyöreämmälle laelle, siellä oli ollut lunta paikoin kainaloita myöten. Pojilla loppui valoisa aika kesken ja huippu jäi saavuttamatta.
Johanna oli ennen matkaa tutkinut netistä tietoja Tuvan alueesta ja kertoi niistä meille,mutta sinne ajaminen
noitten korkeitten ja runsasmetsäisten Saijanin vuorten läpi ja maisemien muuttuminen hyvin karuiksi ja lopulta aivan puuttomiksi arolaaksoiksi ja niitä myös puuttomina ympäröiviksi vuoriksi oli lähes järisyttävä kokemus
kauneudessaan ja karuudessaan. Lähempänä Saijanin aluetta vuorten pohjoisrinteillä kasvoi aika matalaa Siperian lehtikuusta. Ilmeisesti kovat pakkaset -50 ja samaa luokkaa olevat helteet kesällä ovat karsineet
kasvullisuutta. Netin mukaan alueella on kuitenkin jotain 25 sellaista kasvilajia jota ei muualta löydy.
Kännykkäkamerani ei tee oikeutta maisemalle. Tuvan alueesta 70% on vuoristoa. Loput kuvassa näkyvän aron tapaista. Lähempänä pääkaupunki Kiziliä näytti olevan viljelyksiäkin, mutta Tuva lienee viljan osalta tuonnin varassa pääosiltaan.
Karjanhoito /maatalous ja kaivosteollisuus ovat Tuvan pääelinkeinot.
Satuimme Tuvaan Vappuna ja pääsimme näkemään suuret työpaikkojen, koulujen, sairaaloitten yms. joukot upeassa Vappukulkueessa. Lisäksi kun olimme Laurin kanssa käyneet iltakävelyllä kaupungin vieressä virtaavan Jeniseijoen varrella, löysimme Urheilustadionin, jonne oltiin rakentamassa jotain suurtapahtumaa. Kävelimme sinne keskustasta vajaan kilometrin ja pääsimme seuraamaan upeaa Tuvan kielellä kuulutettua kansallista
tapahtumaa. Kentälle oli pystytetty kymmenkunta kevytjurttaa , joita liikuteltiin juhlakavalkaadin aikana.
Siinä esitettiin lyhyesti Tuvan historiaa . Hienoihin kansallispukuihin sonnustautunutta esiintyjäkaartia oli yhteensä varmaankin pari sataa. Tapahtumassa myös puhui Tuvan presidentti tuvan kielellä. Johannan takana istuneet naiset käänsivät puheita ja muutenkin tapahtumaa venäjäksi.
Tapahtuma jatkui kansallislajin painin merkeissä. Ottelijoita lienee ollut 60-70 . Seurasimme kaksinpainimista
jonkun aikaa, mutta sitten lähdimme syömään.
Osa juhlatapahtumaa. Härkävankkureilla liikkunut rummuttaja joukkoineen vuorossa.
Ja alemmassa kuvassa painijoitten esittely
Paluumatkan lumimaisemia Ergagin luonnonpuiston alueella
Syys-marraskuun talkooreissun aikana Jyri Pitkänen haikaili useampaankin kertaan, että pitäisi tehdä retki Tuvaan, siis Autonomiseen Tuvan tasavaltaan noitten Saijanin vuorten taakse. -Laskin aiheesta leikkiä kertoen asuneeni ja jopa nukkuneeni tuvassa ensimmäiset 18 vuottani ja nytkin ok.talossani on tupakeittiö.
Toteutimme Tuvan matkan menneenä viikonloppuna. Lähdimme lauantaina, olikohan se 10.30 ja palasimme ma.iltana puoli kymmeneltä. Meidän piti olla Minusinskissa jo neljältä ja mennä miesporukalla diakoni Olegin synttäreille, mutta paluumatka venähti 5 tuntia pitemmäksi johtuen siitä, että kaikki dokumentit eivät olleet kunnossa. Joosen perheen papereissa oli kahdet rekist.paperit "vanhaa vuosikertaa" ja Lauri oli unohtanut passin papereineen toisen takin taskuun Minusinskiin. Menomatkalla Tuvan rajatullissa olivat hieman löysempiä, mutta "ottivat vahingon takaisin" paluumatkalla. Joose ja Lauri istuivat ensin rajatoimistossa aikansa, ja sitten yksi tullimies lähti autollaan saattamaan meidät noin 10km takaisin Kizilin kaupungin suunnassa sijaitsevan kylän Miliisiasemalle, jossa myös odoteltiin pitkään ja hartaasti. Lopulta Laurille annettiin 2000 ruplan elikä 50 euron sakot.
Menomatkalla ylitimme komeat lumihuippuiset Saijanin vuoret. Tie nousi 1500 metriin ja lunta oli tien varressa vielä metrin verran Vapun aattona. Kuvassa on puoliksi lumeen hautautunut ortodoksi tsasouna.
Kännykkäkameran kuva ei tee oikeutta aivan upealle maisemalle. Kaukana taustalla näkyvät lumettomat kalliohuiput ovat eräs Ergagin vuoriston (Kuuluu Saijanin laajempaan vuoristoalueeseen) hienoista nähtävyyksistä. Viime lokakuussa ihailimme samoja huippuja niiden toiselta puolelta vaellettuamme noitten huippujen takana sijaitsevalle vuoristojärvelle 10km matkan lopulta melko paksussa lumihangessa, jota oli polvia myöten siellä ylempänä ja kun Joose ja Lauri vielä yrittivät 1800m korkealle noitten terävien huippujen takana sijaitsevalle pyöreämmälle laelle, siellä oli ollut lunta paikoin kainaloita myöten. Pojilla loppui valoisa aika kesken ja huippu jäi saavuttamatta.
Johanna oli ennen matkaa tutkinut netistä tietoja Tuvan alueesta ja kertoi niistä meille,mutta sinne ajaminen
noitten korkeitten ja runsasmetsäisten Saijanin vuorten läpi ja maisemien muuttuminen hyvin karuiksi ja lopulta aivan puuttomiksi arolaaksoiksi ja niitä myös puuttomina ympäröiviksi vuoriksi oli lähes järisyttävä kokemus
kauneudessaan ja karuudessaan. Lähempänä Saijanin aluetta vuorten pohjoisrinteillä kasvoi aika matalaa Siperian lehtikuusta. Ilmeisesti kovat pakkaset -50 ja samaa luokkaa olevat helteet kesällä ovat karsineet
Kännykkäkamerani ei tee oikeutta maisemalle. Tuvan alueesta 70% on vuoristoa. Loput kuvassa näkyvän aron tapaista. Lähempänä pääkaupunki Kiziliä näytti olevan viljelyksiäkin, mutta Tuva lienee viljan osalta tuonnin varassa pääosiltaan.
Karjanhoito /maatalous ja kaivosteollisuus ovat Tuvan pääelinkeinot.
Satuimme Tuvaan Vappuna ja pääsimme näkemään suuret työpaikkojen, koulujen, sairaaloitten yms. joukot upeassa Vappukulkueessa. Lisäksi kun olimme Laurin kanssa käyneet iltakävelyllä kaupungin vieressä virtaavan Jeniseijoen varrella, löysimme Urheilustadionin, jonne oltiin rakentamassa jotain suurtapahtumaa. Kävelimme sinne keskustasta vajaan kilometrin ja pääsimme seuraamaan upeaa Tuvan kielellä kuulutettua kansallista
tapahtumaa. Kentälle oli pystytetty kymmenkunta kevytjurttaa , joita liikuteltiin juhlakavalkaadin aikana.
Siinä esitettiin lyhyesti Tuvan historiaa . Hienoihin kansallispukuihin sonnustautunutta esiintyjäkaartia oli yhteensä varmaankin pari sataa. Tapahtumassa myös puhui Tuvan presidentti tuvan kielellä. Johannan takana istuneet naiset käänsivät puheita ja muutenkin tapahtumaa venäjäksi.
Tapahtuma jatkui kansallislajin painin merkeissä. Ottelijoita lienee ollut 60-70 . Seurasimme kaksinpainimista
Paluumatkan lumimaisemia Ergagin luonnonpuiston alueella
Unohtuneet kuvat
Tässä kyseinen herrasmies on laittanut tuliterät Reibanit himmentämään Siperian lumilakeuksien ultraviolettisäteilyä. -Mono on melko raskas ja Iveco harppaa kohti itää ja uusia seikkailuja. Rukousrenkaassa tuoreimpina rajan yli meitä saattanut
"kilomummojen" ryhmä vahvistettuna
Ajovuorossa on allekirjoittanut, koska idän aurinko
vasta pyrkii nousemaan horisontin takaa.
Nämä hetket olivat niin meno-, kuin paluumatkojenkin kohokohtia. Puolille öin sompaillut Lauri veteli hirsiä "karjaosastolla" ja kartanlukija Esko ohjaamon jatko-osassa elikä sviitissä. Saatoin aikani kuluksi hyräillä tuttuja virsiä,
hengellisiä lauluja ja joskus ikivihreitä vanhoja tai uudempia iskelmiäkin. Jonain aamuna taisin intoutua
veisaamaan melko äänekkäästikin. Liekö Esko herännyt vai jatkoiko uniaan.On maaliskuun loppupäivät käsillä. Eläkkeellä maanviljelijän hommista oleva entinen sikafarmari Jäppilästä poseeraa Ivecon ja komeiden
lumikinosten edessä jossain Kazanin ja Udmurtian välisellä tieosuudella. Tienvarren lumipenkka nousee reilusti yli Eskon lippalakin.
Kuten jossain blogissa kirjoitin, niin Esko osoittautui
hyväksi juttumieheksi ja selvisi myös että hän oli "tavalliseksi" maalaismieheksi ehtinyt matkustella
huomattavan paljon eri puolilla maapalloa. Osa matkoista oli ollut vastaavanlaisia talkooreissuja niin Venäjän Uralille, kuin Afrikkaankin Senegaliin sekä Tansaniaan asti. Noita talkooreissuja Esko oli tehnyt Herättäjä Yhdistyksen rovasti Alpo Järven porukoissa.Suurimman osan turistimatkoistaan Esko oli tehnyt
vaimonsa tai ystäviensä kanssa ns. omatoimimatkoina. Esko ehti olla talkootyömaallamme vain noin kaksi
viikkoa, mutta hänen työpanoksensa oli varsin mittava ja jäin kyllä kaipailemaan häntä työparina.
Hieman, vai pitäskö jo sanoa että melko paljon tää kuvien ja tekstin asettelu kangertelee. Tuossa alemmassa kuvassa, jonka otsake on yhtä kaunis kuin kuvassa oleva Jeesukseen Vapahtajanaan uskova nuori nainenkin, on kuvattava saanut ensimmäistä kertaa omalla äidinkielellään kirjoitetun Uuden Testamentin syliinsä.
 |
Matkantekoa kesti kuudetta päivää ja siinä ehdittiin selata moneen kertaan myös Uusi Tie lehtiperheen lähetyslehti Vie Sanomakin, josta löytyi mm. tuon näköinen harmaapartainen Siperian kävijä. Jutun oli tehnyt syksyn reissulla ollut Joosen veli ammattivalokuvaaja Jyri Pitkänen. Hänkin on entisiä seurakuntanuoriani Savonlinnasta. Pitkäsen veljeksillä näyttää olevan tapana hoitaa kihlautumiset Venäjän reissulla. Joose kihlasi aikoinaan Johannansa Saranskissa,käydessään siellä hänta tapaamassa lomareissullaan armeijasta . Nyt he ovat jo "pitemmän linjan" lähetystyöntekijöitä Venäjällä. Tällä kertaa Siperiassa Minusinskissa ja Karatusassa. Iso veli Jyri ei ollut "Pekkaa pahempi", mutta hoiteli kihlautumisesnsa tamperelaisen Sanninsa kanssa nykyajan tyyliin Skypen välityksellä Minusinskista käsin. Heidän häitään juhlittiin tammikuun puolivälin paikkeilla Tampereella, jonne Joosekin perheensä kanssa tuli pistäytymään.Siperian lääninrovasti Juha Saaren ja ruustinna Anu Saaren kuva ei nyt suotunut tulemaan paikalleen tänne alas, joten olkoon tuolla välissä.
Tässä ollaan jo Uralin itäpuolella. Lumipenkoissa alkoi olla sulamisen merkkejä ja mitä pitemmälle matka jatkui sitä vähemmäksi lumikin kävi. Minusinskissä lunta ei ollut yhtään, mutta Minusinskin ja Karatusan välillä vielä korkeammilla paikoilla jonkun verran. Olin ajatellut, että joudumme Karatusassa lapioimaan remonttitalon pihan puhtaaksi lumesta, mutta kevätaurinko oli tehnyt sen puolestamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
