Remonttihommat Abakanskaja 41:ssä ovat jatkuneet seinäpakkeleiden hiomisen ja seinien maalaamisen sekä tulevan kokoushuoneen "ruskiparketin" ( hankalasti hiottava ,ristikkäin oleva 60x60 cm lautaparketti) nelikymppisestä - lopulta satakakskymppisellä vahvuudella tehtyyn loppuhiontaan saakka.
Pojat pääsivät seinäurakkansa loppuun jo olikohan se torstaina tai perjantaina. Minä tein hionnan "lopputyötä" vielä eilen aamupäivällä ja luin melko tiukkoja liikkumisohjeita viisimetrisen hiotun käytävän osalle ennen lakkausta.
-Juuri meidän ikkunoidemme alla oli muutamaa päivää aikaisemmin tapahtunut öljyhaaveri. Jostain autosta oli lauennut pohjaproppu ja vaikka talonmies porukoineen olikin tehnyt kovasti siivoushommia, niin koko piha ja lähitienoot sekä myös meidän porraskäytävä on melko tummassa kunnossa jalkineissa kulkeneen mustuneen öljyn johdosta.
Hiippailinkin eilen siinä käytävässä sukkasillani ja Jaakolla vielä muovipussit sukkien suojana.
Muutamaa päivää aikaisemmin meillä molemmilla oli ilmennyt pölystä johtuneita allergiaoireita. Jaakolla, jota seinien hiontapöly haittasi, niin että hän välillä jo oli muuttamassa väliaikaisesti takaisin Pitkästen olohuoneeseen, mutta palasi kuitenkin samana iltapäivänä "kotiin", alkoi iho kutista jalkapöydän päältä. Jaakko oli käyttiänyt jo alusta pitäen hengitys-, ja kuulosuojaimia ( Makita-hiontakone vahvistettuna vanhalla teollisuuspölynimurilla piti melkoista meteliä) sekä suojalaseja, mutta oli unohtanut laittaa yhtenä päivänä muovipussit lenkkareiden suojaksi ja sitä päivää seuraavana yönä kutisivat jalkapöydät.
Jaakon apteekkireissun myötä sain minäkin tilaamaani Bebanthenia joka olikin tarpeen jo illalla, kun hauisteni kohdalle ympäri käisivarsien tuli yllättäen melkoisen voimakasta nokkosihottuman tapaista allergiareaktiota. Suihkun jälkeen levitin ärsyyntyneelle iholle Bebanthenia ja heti helpotti. Olin siihen asti tehnyt töitä T-paidassa, mutta sen jälkeen jatkoin pitkähihaisessa ja aloin minäkin käyttää jo hengityssuojainta.
Melko myöhään eilisiltana suoritin hiomieni olohuoneen ja sen takaisen käytävän pohjustuslakkauksen.
Ainut ohennukseen sopiva lakkabensiini oli peräisin autostani Transitista ja sitä oli enää noin kolmannes litra(olisi tarvittu täysi pullollinen). Pohjalakkaus olisi pitänyt tehdä 20%:lla ohennettuna. Olin arvioinut että tarvitsen 3-4 litraa ohennettua lakkaa. Sitä lienee ollut kuitenkin noin 5 litran verran avatussa pytyssä kittauksen jäliltä ja kun vielä "onnistuin" tupeloimaan k.o. laskutoimituksen, niin totesin jo lakkaa pensselillä levittäessäni, ettei se tullut tarpeeksi juoksevaksi (Kittauksen olin suorittanut 40 cm leveällä teräslastalla, mutta lakkapytyn kyljessä oli ohje sivelemisestä).
Aamuyöstä vessareissulla totesin, ettei lakkaus ollut ollenkaan kuivunut toivotulla tavalla. Ulkona oli liki kymmenen astetta miinuksella ja niin olohuoneen kuin keittiön ja pyhäkouluhuoneenkin melko isot (40x60 cm) tuuletusikkunat olivat auki ja huoneiston läpivirtaava kylmä ilma hidasti lakkauksen kuivumista. Suljin keittiön ja pk.huoneen tuuletusikkunat ja aamulla totesin että se oli auttanut lakkauksen kuivumisessa. Jaakko oli herännyt minua ennen ja oli harmissaan kiinni laitetuista ikkunoista . Hän oli nukkunut huonosti ja oli luonnollisesti huolissaan huonosta hengitysilmasta. Vastasin ehkä väsyneen ärtyneesti ja käytiin siinä pientä nokkapokkaa aamutuimaan, mutta mikä parasta rukoiltiin yhdessä aamupalan jälkeen ja veljessopu oli kuin suoraan Psalmien kirjasta.
Aikoinaan toistakymmentä vuotta sitten Japanin lähettiveteraani Jorma Pihkala piti raamattutuntia Ryttylän nuorisotapahtumassa, jonka ohessa kyseli paikalla olleilta SEKLin ulkomaan missioreissuilla käyneiltä nykynuorilta olivatko nämä saaneet siellä edes kunnon tappelua aikaiseksi (Jormalla oli omia kokemuksia 60 luvun lopulta aiheesta. Silloiset nuorten aktioryhmät kiertelivät Euroopassa rukouksen voimalla liikkuneilla ikivanhoilla Volkkari klaippareilla). Jorma tähdensi, että tärkeintä oli se kun oli "pakko" nöyrtyä tekemään sovintoa riitojen jälkeen.
Samanlaista ainesta näytään mekin olevan, vaikkei enää ihan nuorten kirjoihin mahdutakaan.
Jaakko on osoittautunut monella tapaa mukavaksi matka- ja työpariksi, joka osaa myös asiallisesti huomauttaa epäkohdista silloin kun siihen on tarvetta ja jos missä niin tällaisessa reissussa ja talkoorevohkassa niitä epäkohtiakin ehtii löytymään kun ollaan sentään kolmisen kuukautta yhdessä "liikenteessä". Jaakko oli aikoinaan armeijassa hoidellut talousaliupseerin vakanssia ja ehkä siksikin hänen kontolleen on jäänyt ruoka-, ym. tarvikkeiden rahtaaminen lähinnä puolen kilometrin päästä Karsinkkaasta.
Tänään oltiin taas Pitkästen olohuonejumiksessa. Joose hoiteli liturgin hommia ja päätyönään Abakanin yliopistossa englantia opettava diak.Oleg saarnasi.
Kun lapset ennen saarnaa siirtyivät Johannan kanssa pyhäkouluun, Johanna lykkäsi unta etsiskelevän pikku-Pietarin minun syliini ja arveli tämän kyllä kohta nukahtavan keinutuolin liikkeeseen. - Niin kävikin ja n 9 kk ikäinen poika nukkui niin saarnan kuin ehtoollisosan ja koko loppuajan. Olin katsellut ennen palveluksen alkua sunnuntain VT:n ja UT:n tekstit, mutta keskityin niin Pietarin nukkumiseen, etten pahemmin edes yrittänyt pysyä kärryillä heikolla kielitaidollani.
Kerroinkin vähän myöhemmin toisille suomalaisille, että minulle käy hyvin usein kuin Pietarille. Kuuntelen radiokirkkoa kotona sohvalla pitkällään ja vähintään saarnan aikana nukahdan ja herään "hatunjakoon". Jos radiosta on tulossa ortodoksinen liturgia jatkan kuuntelua ja useimmin nukahdan senkin aikana, vaikka on sanottava, että niissä suomalaisissa ortodoksien jumalanpalveluksissa on paljon vähemmän ihmismielipiteitä kuin meidän rakkaan kansankirkkomme saarnoissa, joista ei joskus kovinkaan paljon rakennu. - No se saarnojen aikainen nukkuminen lienee kuitenkin enemmän minun kuin saarnaajien syytä.
Iltapäivällä lähdettiin suomalaisten ja pyhäkoululaisten (Anja puuttui) Jenisei-jokivarteen picnikille. Aurinkoinen pakkassää (miinusta 1-2)suosi meitä. Paikka oli sama , jossa osa porukkaa oli ollut myös perjantaina picnikillä ja jossa Joose oli tehnyt toisen kajakkikokeilunsa.
Huomenna on suunnitelmissa että viemme Jaakon kanssa pojat (Joose ja Slava) kajakkeineen ja retkitavaroineen jonnekin jokivarteen ja menemme itse jatkamaan talkoita Karatusaan.
Joosella on suunnitelmissa 3päivän ja kahden yön reissu. - Muistakaahan erikoisesti tätä retkeläisporukkaa ja samalla meitä muistakin rukouksessa.
-Minun aamukammassa näyttäisi olevan enää vähän yli kaksikymmentä piikkiä. Joose ja Slava suunnittelivat Abakanskajan srk.kodin avajaisia lauantaiksi 17.11. Toivottavsti saamme kaiken kuntoon siihen mennessä.
Pojat pääsivät seinäurakkansa loppuun jo olikohan se torstaina tai perjantaina. Minä tein hionnan "lopputyötä" vielä eilen aamupäivällä ja luin melko tiukkoja liikkumisohjeita viisimetrisen hiotun käytävän osalle ennen lakkausta.
-Juuri meidän ikkunoidemme alla oli muutamaa päivää aikaisemmin tapahtunut öljyhaaveri. Jostain autosta oli lauennut pohjaproppu ja vaikka talonmies porukoineen olikin tehnyt kovasti siivoushommia, niin koko piha ja lähitienoot sekä myös meidän porraskäytävä on melko tummassa kunnossa jalkineissa kulkeneen mustuneen öljyn johdosta.
Hiippailinkin eilen siinä käytävässä sukkasillani ja Jaakolla vielä muovipussit sukkien suojana.
Muutamaa päivää aikaisemmin meillä molemmilla oli ilmennyt pölystä johtuneita allergiaoireita. Jaakolla, jota seinien hiontapöly haittasi, niin että hän välillä jo oli muuttamassa väliaikaisesti takaisin Pitkästen olohuoneeseen, mutta palasi kuitenkin samana iltapäivänä "kotiin", alkoi iho kutista jalkapöydän päältä. Jaakko oli käyttiänyt jo alusta pitäen hengitys-, ja kuulosuojaimia ( Makita-hiontakone vahvistettuna vanhalla teollisuuspölynimurilla piti melkoista meteliä) sekä suojalaseja, mutta oli unohtanut laittaa yhtenä päivänä muovipussit lenkkareiden suojaksi ja sitä päivää seuraavana yönä kutisivat jalkapöydät.
Jaakon apteekkireissun myötä sain minäkin tilaamaani Bebanthenia joka olikin tarpeen jo illalla, kun hauisteni kohdalle ympäri käisivarsien tuli yllättäen melkoisen voimakasta nokkosihottuman tapaista allergiareaktiota. Suihkun jälkeen levitin ärsyyntyneelle iholle Bebanthenia ja heti helpotti. Olin siihen asti tehnyt töitä T-paidassa, mutta sen jälkeen jatkoin pitkähihaisessa ja aloin minäkin käyttää jo hengityssuojainta.
Melko myöhään eilisiltana suoritin hiomieni olohuoneen ja sen takaisen käytävän pohjustuslakkauksen.
Ainut ohennukseen sopiva lakkabensiini oli peräisin autostani Transitista ja sitä oli enää noin kolmannes litra(olisi tarvittu täysi pullollinen). Pohjalakkaus olisi pitänyt tehdä 20%:lla ohennettuna. Olin arvioinut että tarvitsen 3-4 litraa ohennettua lakkaa. Sitä lienee ollut kuitenkin noin 5 litran verran avatussa pytyssä kittauksen jäliltä ja kun vielä "onnistuin" tupeloimaan k.o. laskutoimituksen, niin totesin jo lakkaa pensselillä levittäessäni, ettei se tullut tarpeeksi juoksevaksi (Kittauksen olin suorittanut 40 cm leveällä teräslastalla, mutta lakkapytyn kyljessä oli ohje sivelemisestä).
Aamuyöstä vessareissulla totesin, ettei lakkaus ollut ollenkaan kuivunut toivotulla tavalla. Ulkona oli liki kymmenen astetta miinuksella ja niin olohuoneen kuin keittiön ja pyhäkouluhuoneenkin melko isot (40x60 cm) tuuletusikkunat olivat auki ja huoneiston läpivirtaava kylmä ilma hidasti lakkauksen kuivumista. Suljin keittiön ja pk.huoneen tuuletusikkunat ja aamulla totesin että se oli auttanut lakkauksen kuivumisessa. Jaakko oli herännyt minua ennen ja oli harmissaan kiinni laitetuista ikkunoista . Hän oli nukkunut huonosti ja oli luonnollisesti huolissaan huonosta hengitysilmasta. Vastasin ehkä väsyneen ärtyneesti ja käytiin siinä pientä nokkapokkaa aamutuimaan, mutta mikä parasta rukoiltiin yhdessä aamupalan jälkeen ja veljessopu oli kuin suoraan Psalmien kirjasta.
Aikoinaan toistakymmentä vuotta sitten Japanin lähettiveteraani Jorma Pihkala piti raamattutuntia Ryttylän nuorisotapahtumassa, jonka ohessa kyseli paikalla olleilta SEKLin ulkomaan missioreissuilla käyneiltä nykynuorilta olivatko nämä saaneet siellä edes kunnon tappelua aikaiseksi (Jormalla oli omia kokemuksia 60 luvun lopulta aiheesta. Silloiset nuorten aktioryhmät kiertelivät Euroopassa rukouksen voimalla liikkuneilla ikivanhoilla Volkkari klaippareilla). Jorma tähdensi, että tärkeintä oli se kun oli "pakko" nöyrtyä tekemään sovintoa riitojen jälkeen.
Samanlaista ainesta näytään mekin olevan, vaikkei enää ihan nuorten kirjoihin mahdutakaan.
Jaakko on osoittautunut monella tapaa mukavaksi matka- ja työpariksi, joka osaa myös asiallisesti huomauttaa epäkohdista silloin kun siihen on tarvetta ja jos missä niin tällaisessa reissussa ja talkoorevohkassa niitä epäkohtiakin ehtii löytymään kun ollaan sentään kolmisen kuukautta yhdessä "liikenteessä". Jaakko oli aikoinaan armeijassa hoidellut talousaliupseerin vakanssia ja ehkä siksikin hänen kontolleen on jäänyt ruoka-, ym. tarvikkeiden rahtaaminen lähinnä puolen kilometrin päästä Karsinkkaasta.
Tänään oltiin taas Pitkästen olohuonejumiksessa. Joose hoiteli liturgin hommia ja päätyönään Abakanin yliopistossa englantia opettava diak.Oleg saarnasi.
Kun lapset ennen saarnaa siirtyivät Johannan kanssa pyhäkouluun, Johanna lykkäsi unta etsiskelevän pikku-Pietarin minun syliini ja arveli tämän kyllä kohta nukahtavan keinutuolin liikkeeseen. - Niin kävikin ja n 9 kk ikäinen poika nukkui niin saarnan kuin ehtoollisosan ja koko loppuajan. Olin katsellut ennen palveluksen alkua sunnuntain VT:n ja UT:n tekstit, mutta keskityin niin Pietarin nukkumiseen, etten pahemmin edes yrittänyt pysyä kärryillä heikolla kielitaidollani.
Kerroinkin vähän myöhemmin toisille suomalaisille, että minulle käy hyvin usein kuin Pietarille. Kuuntelen radiokirkkoa kotona sohvalla pitkällään ja vähintään saarnan aikana nukahdan ja herään "hatunjakoon". Jos radiosta on tulossa ortodoksinen liturgia jatkan kuuntelua ja useimmin nukahdan senkin aikana, vaikka on sanottava, että niissä suomalaisissa ortodoksien jumalanpalveluksissa on paljon vähemmän ihmismielipiteitä kuin meidän rakkaan kansankirkkomme saarnoissa, joista ei joskus kovinkaan paljon rakennu. - No se saarnojen aikainen nukkuminen lienee kuitenkin enemmän minun kuin saarnaajien syytä.
Iltapäivällä lähdettiin suomalaisten ja pyhäkoululaisten (Anja puuttui) Jenisei-jokivarteen picnikille. Aurinkoinen pakkassää (miinusta 1-2)suosi meitä. Paikka oli sama , jossa osa porukkaa oli ollut myös perjantaina picnikillä ja jossa Joose oli tehnyt toisen kajakkikokeilunsa.
Huomenna on suunnitelmissa että viemme Jaakon kanssa pojat (Joose ja Slava) kajakkeineen ja retkitavaroineen jonnekin jokivarteen ja menemme itse jatkamaan talkoita Karatusaan.
Joosella on suunnitelmissa 3päivän ja kahden yön reissu. - Muistakaahan erikoisesti tätä retkeläisporukkaa ja samalla meitä muistakin rukouksessa.
-Minun aamukammassa näyttäisi olevan enää vähän yli kaksikymmentä piikkiä. Joose ja Slava suunnittelivat Abakanskajan srk.kodin avajaisia lauantaiksi 17.11. Toivottavsti saamme kaiken kuntoon siihen mennessä.
Kuulkaas pojat, ei niissä vasta lakattujen lattioiden hajussa saisi nukkua.Hajuhan menee päähän ja tekee teidät äreiksi. Eikös teille löydy muutamaksi yöksi kämpää? Laittaisitte remppa-asuntoon siksi aikaa lämpöä lisää, niin kuivuisi nopeammin. Sen jälkeen tehokas tuuletus, neuvoo ex-rakentajan vaimo. No älkää ottako tätä tosissanne. Onhan teillä tietoa ja kokemusta, joten tsemppiä ja voimia loppurutistusiin. t. Mirja
VastaaPoistaMuutama "kirotusvirhe" putkahti tuohon tekstiin. Niin innoissani annoin neuvoja.No asia taisi tulla ymmärretyksi. t. Mirja
VastaaPoistaHyvä, hyvä Mirja! Säestän sinua, kovasti haluaisimme terveen isipapan sieltä joulun viettoon!
VastaaPoistaIsot kiitokset niin Mirjalle, kuin Tiinallekin kommenteista! -Ei ole kuitenkaan syytä huoleen.Tuuletus k.o. huoneistossa toimii niin päin, että raitista ilmaa tulee makuuhuoneitten tuuletusikkunoista ja poistuu olohuoneen vastaavasta ikkunasta.
VastaaPoistaSeuraavan lakkauskerran jälkeen on tarkoitus kuitenkin muuttaa maisemaa kuivumisen ajaksi, (eikähän siellä muutenkaan voi sinä aikana liikkua ja työskennellä, kun ainut kulkuväylä on tuo olohuoneen viereinen käytävä). vähintään takaisin Pitkästen olohuoneeseen tai jos autokuviot antavat myöten, niin jatkamaan rakentelua Karatusan pappilan pihapiirissä. Emme tietenkään käytä ns.kaksoiskomponenttilakkoja,kuten -80 luvulla esim Viuhonmäen ok. talon lattioissa tehtiin, jotka olivat tosi voimakkaan hajuisia. Nykyiset asuinhuonelakat ovat siihen nähden kesyjä, mutta ainahan kannattaa yrittää olla mahdollisimman varovainen työsuojeluasioissa.